YLEN HÄMÄRÄT ROTUOPIT

Jos uskoisimme Yleä, keskimmäinen negroidialbiino on
valkoinen europidi, vaikka rodulla ei olekaan sen mukaan
merkitystä.

Ihmisen perimästä aiemminkin Yleen kirjoittanut Anniina Wallius jatkaa uskonsotaansa populaatioiden geneettistä erilaisuutta vastaan. Jutussaan Ihonvärin geenitutkimus vahvisti: Ihminen on yhtä rotua toimittaja yrittää perustella rotudenialismin yhdellä ainoalla tutkimuksella, jonka aineistosta hän vetää omat ideologiset johtopäätökset. Professori Sarah Tishkoffin vetämä tutkimus ihmisen ihonvärin alkuperästä on todennäköisesti pätevä, mutta suomalaistoimittaja rakentaa muutamista tutkijaryhmän kumoamista oletuksista olkiukon, jonka avulla hän yrittää kiistää ihmispopulaatioiden erot eli geneettiset klusterit (so. rodut) pelkän ihonvärikysymyksen perusteella:

– Afrikkalaista rotua ei ole. Tutkimuksemme osoitti, että ihonväri vaihtelee Afrikassa erittäin paljon ja muuttuu edelleen, sanoo kansainvälistä tutkimusta johtanut professori Sarah Tishkoff Pennsylvanian yliopistosta.

Populaatiogenetiikassa on tiedetty jo pitkään, että Afrikan paikallisväestöt poikkeavat toisistaan enemmän kuin muiden mantereiden väestöjen kohdalla. Tämän tosiasian perusteella olisi mieletöntä väittää, että isot paikalliserot Afrikassa tekisivät koko ihmiskunnasta "samanlaisen", vaikka juuri muissa geografisissa väestökokonaisuuksissa geneettiset erot ovat pienet. Hyvän esimerkin Afrikasta poikkeavasta geneettisten erojen dynamiikasta tarjoaa Euroopan väestöt, joilla on muihin populaatioihin (rotuihin) verrattuna edelleen erittäin yhtenäinen geneettinen tausta. Ylipäätään eri mantereilla kehittyneiden populaatioiden sisäinen vaihtelu ei ole rotukysymyksen kannalta tärkeää, vaan olennaisempaa on vertailla maantieteellisesti erillään olevien väestöjen eroja. 

Tällaisessa vertailussa Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset eroavat selvästi muusta ihmiskunnasta, tosiasia, jonka Anniina Wallius on tunnustanut itsekin Ylen artikkelissa Nykyihmisen syljestä löytyi häivähdys muinaisesta sukulaislajista. Tosin hän mainitsee tämän eron häveliäästi kirjoittamalla, että "ero on niin suuri, että neandertalin- ja denisovanihmisten kyseiset geenit olivat lähempänä esimerkiksi meitä eurooppalaisia kuin nykyisten keski- ja eteläafrikkalaisten", kun taas tiedejulkaisut kertovat jo artikkeliensa otsikoissa suoraan, että ei-arfrikkalaisissa on neanderthalin perimää toisin kuin afrikkalaisissa. Myös rotudenialismin kannalta elintärkeä hypoteesi yhdestä Afrikan alkukodista on useiden viime vuosien tieteellisten löydösten seurauksena alkanut horjua.

Toimittaja Walliuksen uusimman jutun ensimmäisessä kappaleessa julistetaan kovaan ääneen ties monennettako kertaa julkisuudessa, että "rotuja ei ole". Näitä lopullisia totuuksia ihmispopulaatioiden geneettisten erojen kiistämiseksi on yritetty paaluttaa julkiseen keskusteluun ainakin vuodesta 1950 lähtien, jolloin Ashley Montagu muotoili YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescolle boaslaiseen kulttuuriantropologiaan perustuvan julistuksen, jossa ideologisin perustein kiistetään ihmisrotujen biologinen todellisuus. Egalitaristien harmiksi biologinen, psykologinen (mkl. älyykkyys- ja temperamenttitulokset) ja geneettinen tutkimus eivät ole edelleenkään antaneet tieteellistä vahvistusta ihmisevoluution kyseenalaistavalle rotudenialismille. Näitä tasa-arvoideologiaan perustuvia julistuksia ovat esittäneen milloin vasemmistomedian lempilapsi ja sittemmin valehtelijaksi paljastunut paleontologi Stephen J. Gould kuin suomalaiset "monikulttuuriasiantuntijat" kuten Aamulehden toimittaja Maila-Katriina Tuominen.  Selvää on, että itsevarmasta rotuja-ei-ole-mantran hokemisesta huolimatta Walliuksen julistus ei tule jäämään sarjassaan viimeiseksi:

Laaja Afrikassa tehty geenitutkimus on pannut lopullisesti pisteen rotukäsitykselle, jolla on jaettu ihmisiä ihonvärin perusteella. Vanhentuneen käsityksen mukaan afrikkalaiset ovat yksi musta rotu, vaikka ihmiskunnan synnyinmantereen väestö on maailman monimuotoisin.

Edes kuvitteelliset amisnatsit eivät ole koskaan väittäneet, että rotukäsitys perustuisi yksinomaan ihonväriin. Siksi Walliuksen väite perustuu itse keksitylle irvikuvalle, jota hän sitten lähtee kumoamaan. Ihmispopulaatioiden erojen redusoiminen pelkästään merkityksettömään mutta huomiota herättävään ihonväriin kuuluukin vain tasa-arvofundamentalistien retoriikkaan. Sen tarkoituksena on tietenkin viedä huomio pois muista paljon olennaisimmista rotueroista kuten testosteronitasosta, promiskuiteetista, yleisälykkyydestä, temperamentista, tunteiden säätelystä, itsehillinästä ja epäitsekkyydestä.

Mitä taas tulee fyysisiin eroihin kuten kasvojen piirteisiin kuka tahansa erottaa vaistomaisesti albiinoneekerin valkoisesta vaikka ihonväri olisikin sama. Siksi on lapsellista yrittää vakuuttaa aikuisia lukijoita, että ihonväri olisi ollut joskus olennainen ihmispopulaatioiden erojen luokitteluperuste.

Rotudenialismin taustalla on pääasiassa moraaliset syyt, jonka vuoksi aatteen rehellisimmät kannattajat eivät viitsikään jumiutua tieteelliseen väittelyyn, vaan he hyväksyvät genetiikkaan perustuvat rotuerot populaatioissa. Yleensä heidän moraalinen argumentaationsa keskittyy kahteen lähestymistapaan, joista Humen giljotiiini tarkoittaa sitä, että tosiasoista ei voida johtaa moraalisia sääntöä. Koska moraalin erottaminen luonnollisista totuuksista voidaan kyseenalaistaa ilmeisillä vasta-argumenteilla, moraaliset rotudenialistit turvautuvat mieluummin naturalistisen virhepäätelmän osoittamiseen. Tässä moraalista hyvää ei voida palauttaa empiiriseen tosiasiaan kuten eri rotujen olemassaoloon. Jalostuneemmassa muodossa argumenttia voidaan perustella sillä, että etiikkaa ei voida johtaa geeneistä. Tämän ajatuskulun kannattajat katsovat, että suurin osa ihmisistä on arkipäivän elämässään välinpitämättömiä geeneille, jonka vuoksi niillä ei voi olla moraalista mielekkyyttä. 

Jos ihmiset taas näkevät yhteisön perimän merkityksellisenä se voi rotudenialistien mielestä synnyttää voimakkaita tunteita ja arvoja, joiden puolesta ihmiset ovat valmiita taistelemaan jopa väkivaltaisesti. Oletuksena on, että kun tällainen ihmisyksilöä itseään suurempi merkitys juuritaan indoktrinaatiolla pois arvopohjasta ja lopulta etnisellä sekoittamisella koko populaatiosta, ihmisestä tulee lauhkea yksilöutlilitaristinen kansalainen. Eräiden valkoisia vihaavien antirasistien mielestä tämä olisi jopa keino maalliseen paratiisiin, vaikka tunnettu faabeli Eläinten vallankumous kertoo historiallisiin esimerkkeihin nojaten miten tällaisissa yrityksissä tulee aina käymään.

Tässä kohtaa on syytä kysyä, kuinka moraalista on riistää ihmisiltä arvo, jonka he kokevat tärkeäksi ja joka on vielä biologinen tosiasia. Kaikesta antirasistisesta uudelleenkoulutuksesta huolimatta monet ihmiset pitävät kenen tahansa etnisyyden tuhoamista (etnocide) massainvaasiolla ("maahanmuutolla") pahana asiana samalla kun näkevät rotuun kuuluvan identiteetin olevan puolustamisen arvoinen asia. Niinpä argumentti rodun käsitettä vastaan sillä perusteella, että siitä seuraa rotuun liittyvä identiteetti, ei ole puolustettavissa, koska suuri enemmistö ihmisistä pitää sitä aitona moraalisena tuntemuksena. Jopa luonnollisen lain teoreetikko Alasdair MacIntyre on sitä mieltä, että tosiasoista voidaan johtaa arvoja, koska eräillä asioilla on arvoja, jotka kuuluvat niiden sisäiseen luontoon.

Jos aihe kiinnostaa enemmän kannattaa tutustua sopivilla hakusanoilla Yle Watchin muihin kirjoituksiin. Niistä median rotukysymystä yleisesti kommentoiva teksti löytyy täältä ja spesifimpi suomalaisia käsittelevä kirjoitus täältä.



                                                           ***************************

Yle TV1, keskiviikko 18.10.2017 klo 21:00, Vuosisadan Kulttuurigaala 

Tänään juhlitaan ja palkitaan Turun Logomossa suomalaista kulttuuria ja taiteentekijöitä. Elämyksiä ja upeita esityksiä, mukana mm. Rajaton, Jenni Vartiainen, Matti Salminen ja Turun filharmoninen orkesteri. Juontajina Sanna Stellan ja Jaakko Saariluoma. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Farssiksi jo ennen syntymäänsä kehkeytynyt Suomi 100 -projekti sai tänään ennen aikaisen antikliimaksinsa Turussa. Näköjään multikulturaaliset uuskommunistit ovat omineet suomalaisuuden ja itsenäisyyden itselleen. Lähes jokainen mikrofoniin päässyt kielsi Suomen kansakuntaa ylläpitäneen pahapaha nationalismin ja tarjosi sen tilalle kansankunnan tuhoavaa monikultturismia. 

Yle TV2, keskiviikko 18.10.2017 klo 21:15, Docventures: Do Not Resist 

Viikon dokkarina nähdään amerikkalaisen asepakkomielteen taudinkuvitus Do Not Resist, joka valottaa jenkkipoliisien pakkokeinojen ja väkivallan käyttämisen kehitystä yhä sotilaallisempaan suuntaan. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2, keskiviikko 18.10.2017 klo 22:11, Docventures: Jälkikeskustelu 

Riku ja Tunna puivat leffan herättämiä keloja asiantuntijavieraiden kanssa livessä. Mitä turvallisuuden nimissä saa tai voi tehdä? Kaivataanko Suomeenkin järeämpiä keinoja? Osallistu keskusteluun: yle.fi/docventures HD

Ylen dokujen Docventures se jatkaa kulttuurimarxilaisen Horkheimerin viitoittamalla tiellä kohti länsimaiden lopullista mädätystä! Täytyy kyllä antaa komupojille pisteet siitä, että olipa aihe mikä tahansa, he osaavat löytää aina kaikkein vasemmistolaisimman dokumentin ja vieraat. 

Lyhyesti: poliisin sorto on pahaa kun se kohdistuu rähisevään valtion subventoimaan vasemmistoon ja mustaan globaaliin enemmistöön. Muiden huolet turvallisuudesta ovat vainoharhaa, joten: "Hajaantukaa! Muslimien terrori-isku oli yksittäistapaus, täällä ei ole mitään nähtävää, kaikki on kunnossa, monikultuuri toimii, vain rrrasisteilla on syytä pelätä...".

SUOMALAISTEN HÄVITTÄMISEEN TÄHTÄÄVÄ ROTUOPPI ETSII UUSIA MUOTOJA

Hyväuskoisia opiskelijoita käytetään hyväksi suomalaisia
mitätöivässä "edistyksellisten" rotupropagandassa.

Suomalaisuuttaan halveksuva "tiedostava" toimittajakunta on 1970-luvun alusta saakka pyrkinyt pyhäksi korotetun internationalismin nimissä mitätöimään kaikkea suomalaisuutta. Kierroksia lisättiin 1990-luvulla, jolloin intelligentsijan kannattaman sosialismin korvasi monikultturismi ja utopia EU:n Eurostoliitosta. Tällöin mukaan astui suomalaisen perimän halveksunta, jolle vetää vertoja vain svekomaanien viime vuosisadan alun epätieteelliset puheet suomalaisista mongoleina. 

Ylen toimittaja Heini Holopaisen tendenssiuutinen Koululaisten DNA-testi selvitti: nykysuomalaisilla on kansainväliset juuret edustaa uutta strategiaa, jolla uniikki suomalaispopulaatio yritetään bastardisoida ja lopuksi hävittää afrikkalaisten "siirtolaisten" miljoonamereen. Vielä jokin aika sitten perinnöllisyysasioista mitään tietämättömät toimittajadiletantit kuten Aamulehden surullisen kuuluisa Maila-Katriina Tuominen julistivat sokean uskonsa varmuudella, että rotuja ei ole ja että suomalaiset ovat sisäsiittoisia, jonka vuoksi tänne tarvitaan uutta – mieluiten afrikkalaista – verta. 

Uuden sukupolven maila-katriinat puolestaan julistavat, että meidän taustamme on niin "monikulttuurinen" (voiko dna:ssa olla kulttuuria?), ettei selkeärajaista suomalaisuutta oikeastaan olekaan. Tässä taka-ajatuksena on se, että koska suomalainen perimä on muka sekoittunutta eikä siten erityistä, maahan voi tulla vaikka millä mitalla eteläisen pallon puoliskon joutoväkeä, ilman, että se muuttaa suomalaisten etnisyyttä mitenkään, koska suomalaisethan ovat jo "sekoittuneita". 

Päämäärältään tällainen retoriiikka ei eroa mitenkään vanhasta, jossa suomalaisten sanottiin olevan eristyneitä ja sisäsiittoisia. Molemmissa diskursseissa luodaan vain tekosyy ei-valkoisten vieraspopulaatioden invaasiolle, vaikka perusteet näyttävät olevan päinvastaisia. Uusvasemmiston suomalaisia kansanmurhaavat rotuopit ovatkin joustavia ja ne vaihtuvat aina yhteiskunnalisen tilanteen ja keskustelutrendin mukaan.

Ylen jutun lähtökohtana olleet Kalajoen lukiolaisten geenitestaukset palvelevat häikäilemättömästi Suomi100 -juhlavuoden kaapanneiden monikultturistien ideologista päämäärää. Nimittäin tutkittu joukko koostui kansainvälisestä luokasta, joten tällainen epätavallinen suomalaisotos sopi mainioisti ennalta haluttuun lopputulokseen. Geenitestauksen tarkoitus kun oli osoittaa, että Suomi on koko ajan ollut maailmankylä, jonka vuoksi afrikkalaisinvaasion vastustamiselle ei olisi perusteita. Tätä globaalibolshevistista narraatiota edustaa tyypillisimmillään Kalajoen lukion sattumoisin irlantilaistaustainen opettaja William O'Gorman, joka hyvin kasvatettuna jees-miehenä tulee tiedostaen tai tiedostamattaan puolustaneeksi monokulttuurisen globalismin McWorld -ideologiaa ja juuretonta rajat auki -politiikkaa:

– Olemme historiamme ja perimämme sekoituksia. Tämä tausta ei noudata niitä rajoja, jotka nykyään määrittelevät maiden rajoja.

Suomalaisten perimän ja yhteisen eurooppalaisen kulttuurin tutkimukseen keskittyvä maan mainio Eurooppalaisuus-verkkosivusto tarkastelee Ylen uutisjuttua tutulla tieteellisellä pieteetillä ja paljastaa sen ilmiselvät valheet ja taustalla vaikuttavat ideologiset motiivit. Sivuston tuoreessa artikkelissa Yle:n uusi rotuoppi-kampanja suomalaisia vastaan kommentoidaan Ylen juttua ja opettaja William O'Gormanin heppoista väitettä:

Kolmas huomattava muuttoaalto Eurooppaan tuli Keski-Aasian suunnasta: Indoeurooppalaista kieltä puhuvat paimentolaiset olivat ilmaantuneet eteläiselle Uralille ja Kaspian- Mustanmeren aroille. Heidän geenistönsä oli kombinaatio paleoliittisten eurooppalaisten ”metsästäjä-väestön” geenejä ja Lähi-Idän maanviljelijöiltä saatua ainesta. Tämäkin muuttoaalto toi geenejä sekä Irlantiin että Suomeen. Puhutun kielen vaihtuminen eurooppalaisesta indoeurooppalaiseen tapahtui Irlannissa myöhemmin, Suomessa ei lainkaan.  

Voimme ehkä tunnistaa joitain geenejä Suomen tai Irlannin kautta kulkeneiksi, mutta tämä tarkastelu ei kertoisi yksilöiden olemuksesta yhtään mitään: Kaikki merkittävät Eurooppaan kohdistuneet geenivirrat ovat koskettaneet molempia alueita, ja tuoneet samoja aineksia.  

Yle:n ja koululaitoksen motiivit lienevät siis jossain muualla, kuin eurooppalaisen etnogenesiksen geneettisen tason selvittämisessä koululaisille? Tarkastelun avain on disinformaatioiden historiassa, jonka edellä kuvailimme. Väitteet vaihtelevat äärimmäisestä umpisiittoisuudesta, jollaista ei esiintyisi edes vastuuttomimmilla lemmikkielänkauppiailla ja pentutehtailijoilla, aina kansallisen omaleimaisuuden täydelliseen puuttumiseen asti, mutta koskaan edellisen kierroksen diibadaabaa ei kumota eikä valheeksi todeta.

Artikkelissa tuodaan hyvin esiin se, että muihin maantieteellisiin populaatioiden verrattuna eurooppalaiset ovat hyvin homogeenisiä, toisin sanoen samankaltaisia suhteessa toisiin maanosamme kansoihin. Euroopan jokaisella väestöryhmällä on toki omat geneettiset erityisyytensä, mutta niissä on myös hyvin paljon yhteistä, joka näkyy selvästi värillisistä erottuvana samantapaisena mentaliteettina, ulkonäkönä ja kulttuurina. Jos Ylen artikkeli yrittää oikeuttaa afrikkalaisten invaasion eli monikulttuurin suomalaisten sukulaisuhteella irlantilaisiin, siinä se epäonnistuu pahemman kerran! (Ylen uutisen on huomioinut myös Susanna Kaukinen Youtubessa, kannattaa katsoa!)


                                                     ************************



Yle TV1 Tiistai 18.4. klo 21:00, A-studio 

Ruotsinlaivojen turvallisuus. Turkki erkanee Euroopasta. Ranskan vaalikuume nousee. Kuka on Marine le Pen? Juontajana Kirsi Heikel. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Tulipa taas kotoisa olo A-studion parissa. Mikään ei ole muuttunut: samaa monikulttuurisen terroriarjen selittelyä  ja suositun kansallismielisen poliitikon parjaamista kuin ennenkin.

Turkin kansanäänestystä käsitelleessä jutussa ei luonnollisestikaan puhuttu mitään siitä, että enemmistö Saksan turkkilaisista äänestää demareita, vihreitä ja vasemmistopuolue Linkeä, mutta kotimassaan he antavat äänensä äärinationalistiselle AKP:lle. Tyhmemmällekin idealistille pitäisi käydä selväksi, että Saksan turkkilaiset eivät äänestä punavihreitä siksi, että he olisivat punavihreitä, vaan siksi, että nuo puolueet ajavat turkkilaisten etua ohi saksalaisten. Saksan turkkilaiset äänestävät kotimaassaan nationalistipuoluetta, joka ajaa turkkilaisten asiaa ja saman he tekevät Saksassa, joskin puolueet edustavat ideologisesti vastakkaista laitaa. Näin Euroopan muslimisaatio leviää täysin avoimesti ja laillisesti, mikä panee kyseenalaistamaan koko nykyisen laillisuuskäsitteen, koska on sotii kansojemme olemmassaoloa vastaan.

Ranskan presidentinvaalien lähestyessä Länsi-Euroopan mediatalot kuten Yle Suomessa ovat asettuneet yksimielisesti kansallismielistä ehdokasta vastaan. Aivain samoin ne tekivät Brexitin, Yhdysvaltain ja Itavallan presidentivaalien sekä Hollannin parlamenttivaalien kohdalla. Huvittavaa tämäniltaisessa lähetyksessä oli se, kuinka korruptoituneen elitiin palveluksessa oleva korruptoitunut media yrittää nuoruusvuosia käsittelevän "paljastuskirjan" avulla leipoa Marine Le Penistä korruptoitunutta tekopyhää poliitikkoa. Mikä argumentti voi olla se, että nuoruudessaan poliitkko ajatteli ja toimi eri tavalla kuin aikuisena? Ei mikään, paitsi silloin jos kyse on äärioikeistolaisesta poliitikosta.

Tällä kertaa studioon oli kutsuttu "asiantuntijaksi" huonosti suomea puhuva ranskalainen tietokirjailija Rodolphe Le Clech, jonka ainoa ansio oli siinä, että hän tunnusti rehellisesti olevansa vasemmistolainen ja inhoavansa Le Penin politiikkaa. Olisihan maailmankirjat sekaisin, jos asiantuntijana olisi ollut vasemmistoa kritisoiva Le Penin kannattaja. Tällaista meille ei tulla tarjoamaan vasta kuin ns. ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen.

YLE KANSALLISVIHAMIELISEN EU:N ÄÄNITORVENA

EU ja Yle toivovat, että unkarinjuutalainen George Soros
saisi määrätä Unkarille rappioliberaalin opetuspolitiikan.

Yle uutisten EU-liittovaltio- ja monikulttuurilinjaa nöyrästi seuraava kympin tyttö, toimittaja Marjo Näkki, kirjoittaa tuomitsevasti Unkarin uudesta opetuspolitiikasta jutussaan Unkarissa protestoidaan koulu-uudistusta vastaan – Oppilaat väsyvät oikeistolaisen taakan alla. Länsimaiden valtiolliset ja yksityiset mediat ovat ottaneet silmätikukseen erityisesti Unkarin, koska se on lopettanut opetussuunnitelmassaan monikultturismin ja HLBT-"kasvatuksen" indoktronioinnin eli rappioarvojen propagandistisen mielen muokkauksen. Tällainen toimenpide ei ole tietenkään sopinut EU:n ja valtamedioiden pirtaan ja ne ovatkin käyneet jo pari vuotta silmitöntä kampanjaa Unkarin tervehenkistä nykypolitiikkaa vastaan. Siksi myös Yle lähettää jatkuvasti väkisin väkerrettyjä, järkyttäväksi tarkoitettuja uutiskertomuksia Unkarin nykytilanteesta.

Marjo Näkin uutisjuttu on monella tapaa kyseenalainen, varsinkin kun se ei viittaa mihinkään lähteisiin, vaan siinä esitetyt ylimalkaiset väitteet pyrkivät ainoastaan luomaan mielikuvaa suurestakin protestiaallosta uutta koulutusohjelmaa vastaan. Ainoa jutussa esiintyvä auktoriteetti on ELTE-yliopiston vasemmistoliberaali dosentti Laszlo Trencseny, jonka ensimmäiseksi esittämä huoli eilisessä Yle tv 1:n klo 20.30 uutisissa oli, että "holokaustiopetuksen määrää on vähennetty!" Ajatella, onhan se kauheaa, että monissa EU-maissa, joissa kouluissa käytävä 1900-luvun historia täyttyy lähes puolet holokaustista märehtimisellä, ollaan Unkarissa tätä pakkosyöttöä jonkin verran vähentämässä! EU:n antinationalistista maailmaankuvaa tukevia Trencsenyn kaltaisia kansalaisia löytyy Unkarista vain joitakin, jonka vuoksi Yle toimii harhaanjohtavasti, kun se nostaa tuon marginaalisen protestijoukon tikun nokkaan ikään kuin kyseessä olisi koko kansan tukema joukkoliike. Sitä paitsi huomattava osa protestoijista vastustaa uutta opetusohjelmaa käytännöllisistä syistä (työtuntien kasvu), eivätkä niinkään poliittisista, tärkeä seikka, jonka Yle jättää agendalleen armeliaasti meille kertomatta.

Eniten lännen hegemoninen valta on huolissaan Unkarin kansalaisvälisyyskasvatuksen vähenemisestä koulutusjärjestelmässä. Ylessä tämä ymmärretään hyvin, sillä onhan maamme ollut neuvostohenkisen kansainvälisyyskasvatuksen pioneereja (sic) lännessä jo 1970-luvulta lähtien. Syvempää analyysia koulujen kansainvälisyyskasvatuksen varjolla tehdystä indoktrinaatiosta löytyy tuoreesta Tapio Linnan arikkelista Kansainvälisyyskasvatusta vai poliittista manipulaatiota?,  jossa kerrotaan, että

Kansainvälisyyskasvatuksen tueksi kouluja varten on tuotettu runsaasti erilaisia aineistoja, joissa välittyy kansainvälisyyskasvatuksen todellinen luonne. Niiden kaikkien pääsanomana on esittää monikulttuurinen yhteiskunta luonnollisena ja väistämättömänä kehityssuuntana, osoittaa maahanmuuttokritiikki virheellisiin käsityksiin perustuvaksi ja nationalismi karkeaksi rasismiksi sekä kyseenalaistaa suomalainen identiteetti ja suomalaisuus. Näissä materiaaleissa vastustavia kantoja esitellään olkinukkeargumentein ja omia kantoja puolustellaan vetoamalla Suomen allekirjoittamiin kansainvälisiin sopimuksiin.

Aikuisväestölle suunnatussa Yle uutisten jutussa ei sentään turvauduta aivan yhtä räikeään propagandaan kuin kouluissa, mutta siinä vilisee sitä enemmän kulttuurimarxilaisia koodisanoja ja "argumentteja", jotka pinko toimittaja haluaa esittää meille objektiivisina, arvovapaina totuuksina. Näkki kertoo jutussaan muun muassa, että "vanhoillisia arvoja korostava eettinen kasvatus on pakollinen oppiaine" ja että "opetusohjelmassa korostetaan miesten ja naisten vanhoillisia roolimalleja sekä vanhentunutta teoriaa ihmisen kehityksessä". Ensinnäkin, sana "vanhoillinen" on umpivasemmistolainen termi, jota ei taida käyttää enää tosissaan muut kuin toimittajakoulun mallioppilaat ja 70-luvulle jämähtäneet änkyrät. Arvottavassa termissä pyritään leimaamaan kaikki kestäväksi todettu konservatiivisuus pahaksi, huonoksi ja riistäväksi, kun taas "edistyksellisyydellä" halutaan kuvata kaikkea sitä ihanaa, mitä uusi uljas puna(vihreä) tulevaisuus tuo automaattisesti tullessaan. Toiseksi, puhe sukupuolien "vanhoillisista roolimalleista" kiistää miesten ja naisten biologisen perustan, samoin kuin väite "vanhentunut teoria ihmisen kehityksestä" hylkää täysin perimän ja evoluutioteorian siirtymällä suoraan vanhakantaiseen kommunistiseen lysenkolaisuuteen. Tämä on sitä samaa toimittajien luonnontieteen diletantismia, johon on syyllistynyt noloimmin Aamulehden monikulttuuritoimittaja (sic) Maila-Katriina Tuominen julistaessaan tietämättömän rehvakkaasti, että "rotuja ei olemassa, sen tiede on todistanut yksimielisesti kauan sitten". Prööt! Väärin! Eräät tiedetoimittajat ovat julistaneet näin massamedioissa, mutta ei tiedeyhteisö.

Saa nähdä kuinka kauan Ylessä kyetään vielä pitämään leivässä näitä multikulti- ja sateenkaari-ideologiaa  puoltavia toimittajia, sillä nyt käynnissä olevat yt-neuvottelut ovat lakaisemassa pois suurta joukkoa uutis- ja ajankotaistoiminnassa olevia työntekijöitä.