Yksi nykyajan suurimpia paradokseja on, että kaikki totuutta ilmituova puhe, jota poliittisesti korrekti valtaeliitti vihaa, on leimattu vihapuheeksi. Verkkolehti Kansalainen kertoi maanantaina, että Oikeusministeriön koordinoiman Against Hate -hankkeen vihapuheen vastainen viestintäkampanja käynnistyy 4. helmikuuta Mediataitoviikolla. Uutisen mukaan kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Samaisen kampanjan avulla pyritään myös lisäämään innokkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.
Oikeusministeriö ei määrittele omaehtoisesti vihapuheen sisältöä, vaan kopioi sen suoraan Euroopan neuvoston ministerikomitealta, joka ei ole saanut minkäänlaista demokraattista mandaattia EU-kansalaisilta. Kyse on siis puhtaasti neuvostobyrokraattisesta juntasta, joka määrää omien ideologisten mielihalujensa mukaan sen mitä unionin maissa saa sanoa (kritisoida) ja mitä ei. Ministerikomitean määritelmän mukaan
vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi olla rikoslain mukainen rikos, yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää tai muuten yleisesti haitallista ilmaisua.
Kyseisen uhkavaatimuksen perusteella jo tilastollisten tosiasioiden julkituominen tietyistä maahanmuuttajaryhmistä voisi olla vihapuhetta, koska faktojen esittäminen saattaa tuntua muukalaisista ja heidän etuaan ajavista petoksellisista poliitikoista vihalta. Vaikka uutisjutussa myönnetään epäsuorasti, että kaikki vihapuhe ei ole rangaistavaa ("Vihapuhe voi olla rangaistavaa"), pyritään siinä silti luomaan mielikuva, että vihapuhe olisi esimerkiksi Suomessa virallinen lakitermi. Lakimme ei vihapuhetta tunne, mutta kilttejä kansalaisia pelotellakseen media ja viranomaiset puhuvat siitä tavalla, jossa tietyn tunnerekisterin ilmaisut olisivat jo kriminalisoituja. Tämä on epäilemättä nomenklatuuran eräs tehokkaimmista keinoista edistää yhteiskunnallista itsesensuuria sille kiusallisista asioista.
Käsitteenä vihapuhe on tarkoituksellisesti epämääräinen, jotta sitä voidaan venyttää tarpeen mukaan ja käyttää mielivaltaisesti aitoa poliittista oppositiota vastaan. Ei tarvitse olla käsiteanalyytikko ymmärtääkseen, että hegemoninen valta käyttää vihapuhetta poliittisten vapauksien "legitiiminä" tukahduttamiskeinona. Lopullisena tavoitteena on tietenkin kriminalisoida kaikki yhteiskunnalliset pyrkimykset, joissa yritetään vahvistaa traditionaalista perhekäsitystä ja estää kehitysmaiden massainvaasio Eurooppaan.
Vihapuheen käsitteen alkuperästä ja motiiveista ei tietenkään haluta julkista keskustelua, koska se paljastaisi helposti sen neuvostoliittolaiset juuret, jotka johtavat tukevasti myös jälkimarxilaiseen uusvasemmistoon etenkin Yhdysvalloissa. Sieltä on lähtöisin myös 60-lukulaisten vasemmistolaisten 1990-luvulla yleiseen tietoisuuteen levittämä poliittinen korrektius, jota voi pitää vihapuheen ideologisena sisarena ja välttämättömänä ehtona.
Monelle rivikansalaiselle vihapuhe-termin historiallinen tausta lienee tuiki tuntematon, kiitos asiasta vaienneen koululaitoksen, yliopiston ja median. Vihapuheen käsitte ja poliitisen korrektiuden teoria luotiin lähinnä Itärannikon Ivy League -yliopistojen jälkimarxilaisissa aivoriihissä, joissa kriittisen teorian oppien mukainen kulttuurimarxilainen kauna "valkoista heteroseksuaalista länsimaista yhteiskuntaa" vastaan on vellonnut 1960-luvulta lähtien.
On tragikoomista, kuinka täällä kaukaisessa Suomessa hyväuskoiset rivipoliisit ovat omaksuneet Atlantin takaisen länsivihamielisen vihapuhediskurssin itsestäänselvänä yhteiskunnallisen keskustelun lähökohtana. Samalla se on myös osoitus poliisin sisäisestä rappiosta, koska se haluaa vihapuhediskurssilla rajata perustuslaillista sanavapautta ja ohjata kansalaiskeskustelua sellaiseksi, jossa vasemmistoliberaalin yhteiskunnan tabuihin ei koskettaisi.
Nämä molemmat asiat käyvät selväksi eilisessä Yle-uutisessa Poliisilta harvinainen vetoomus Runebergin päivänä vihapuhetta vastaan: "Ei ihan tyypillistä virkapuhetta". Uutinen kertoo ikävällä tavalla, kuinka poliisi on tämän vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla politisoitunut EU-glogalistien ideologiaa noudattavaksi pakkovoiman käyttäjäksi. Poliisi ei ole enää se kansalaisia palveleva tuttu Reinikainen, vaan orwellilainen ajatuspoliisi, Polpo, joka kyttää ihmisiä "väärien" mielipiteiden vuoksi.
Ylen kritiikittömässä uutisjutussa poliisi näyttää ottaneen jopa naisellisen suostuttelun keinot käyttöön, jotta kansalaiset luopuisivat oikeutetusta yhteiskuntakritiikistään ja alistuisvat nykysuomettuneeseen itsesensuuriin. Ylikonstaapeli Nina Juurakko-Vesikko hyödyntää härskisti kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää Sisä-Suomen poliisilaitoksen Facebook-sivulla kehottaessaan kansalaisia pitämään poliittisesti epäkorrektit mölyt mahassaan:
Vihapuheen käsitteen alkuperästä ja motiiveista ei tietenkään haluta julkista keskustelua, koska se paljastaisi helposti sen neuvostoliittolaiset juuret, jotka johtavat tukevasti myös jälkimarxilaiseen uusvasemmistoon etenkin Yhdysvalloissa. Sieltä on lähtöisin myös 60-lukulaisten vasemmistolaisten 1990-luvulla yleiseen tietoisuuteen levittämä poliittinen korrektius, jota voi pitää vihapuheen ideologisena sisarena ja välttämättömänä ehtona.
Monelle rivikansalaiselle vihapuhe-termin historiallinen tausta lienee tuiki tuntematon, kiitos asiasta vaienneen koululaitoksen, yliopiston ja median. Vihapuheen käsitte ja poliitisen korrektiuden teoria luotiin lähinnä Itärannikon Ivy League -yliopistojen jälkimarxilaisissa aivoriihissä, joissa kriittisen teorian oppien mukainen kulttuurimarxilainen kauna "valkoista heteroseksuaalista länsimaista yhteiskuntaa" vastaan on vellonnut 1960-luvulta lähtien.
On tragikoomista, kuinka täällä kaukaisessa Suomessa hyväuskoiset rivipoliisit ovat omaksuneet Atlantin takaisen länsivihamielisen vihapuhediskurssin itsestäänselvänä yhteiskunnallisen keskustelun lähökohtana. Samalla se on myös osoitus poliisin sisäisestä rappiosta, koska se haluaa vihapuhediskurssilla rajata perustuslaillista sanavapautta ja ohjata kansalaiskeskustelua sellaiseksi, jossa vasemmistoliberaalin yhteiskunnan tabuihin ei koskettaisi.
Nämä molemmat asiat käyvät selväksi eilisessä Yle-uutisessa Poliisilta harvinainen vetoomus Runebergin päivänä vihapuhetta vastaan: "Ei ihan tyypillistä virkapuhetta". Uutinen kertoo ikävällä tavalla, kuinka poliisi on tämän vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla politisoitunut EU-glogalistien ideologiaa noudattavaksi pakkovoiman käyttäjäksi. Poliisi ei ole enää se kansalaisia palveleva tuttu Reinikainen, vaan orwellilainen ajatuspoliisi, Polpo, joka kyttää ihmisiä "väärien" mielipiteiden vuoksi.
Ylen kritiikittömässä uutisjutussa poliisi näyttää ottaneen jopa naisellisen suostuttelun keinot käyttöön, jotta kansalaiset luopuisivat oikeutetusta yhteiskuntakritiikistään ja alistuisvat nykysuomettuneeseen itsesensuuriin. Ylikonstaapeli Nina Juurakko-Vesikko hyödyntää härskisti kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää Sisä-Suomen poliisilaitoksen Facebook-sivulla kehottaessaan kansalaisia pitämään poliittisesti epäkorrektit mölyt mahassaan:
– Mutta olisiko Runebergikään osannut arvata, miten suomen kielellä vielä sivalletaan, ruoskitaan, henkisesti lyödään ja satutetaan? Olisiko hän pöyristynyt ja sanonut, että kuka kielellämme toista raiskaa, se mielellänsä hinnan maksaa, unettomina öinä, pelkona varjossaan, vihollisen vihaa alati paeten?
Juurakko-Vesikon ounastelu Runebergin mietteistä nykypäivästä kuuluu samaan sarjaan kuin valtamedian levittämät henkilöhaastattelut, joissa sotaveteraanien todistetaan taistelleen homojen ja kehitysmaalaisten elintasosiirtolaisten puolesta saksalaisperäistä fasismia vastaan. Mistä ihmeestä ylikonstaapeli voi olla varma, että nationalistina tunnettu Runeberg olisi kauhistellut kansalaisten oikeutettua pettymystä poliittista johtoa, virkamieskuntaa ja mediaa kohtaan? Jos Runeberg eläisi tänään, olisi paljon todennäköisempää, että hän yhtyisi petetyksi tulleiden kansalaisten kuoroon kuin puolustaisi tsarististen EU-komissaarien palveluksessa olevia kasakoita.
EU-mielisen poliisijohdon äänitorveksi ryhtynyt Juurakko-Vesikko haluaa kieltää myös anonyymin mielenilmaisun, koska se on muka raukkamaista. Poliisin mielestä ajatusrikoksista pitää ehdottomasti kertoa omalla naamallaan:
Tekstillä Juurakko-Vesikko haluaa kiinnittää huomiota kielenkäyttöön. Etenkin netissä mennään usein sen varjoon, ettei henkilöllisyys paljastu.Totta kai henkilö, joko toistaa järjestelemän hellimiä arvoja omalla nimellään ei ole mitään pelättävää seurauksista. Kyse on samasta jos julistautuu Vatikaanissa katolilaiseksi tai olisi ylistänyt Stalinia 1930-40-lukujen NKP:n puoluekokouksissa. Sen vuoksi pitäisikin kysyä, millaisia rangaistuksia ja seurauksia (mm. työpaikan menetys) anonyymiteetin kieltäjät olisivat itse valmiita kestämään mielipiteistä, joita järjestelmä pitäisi epäsopivina. Todennäköisesti he jättäisivätkö ne rangaistusten pelossa kertomatta. Tässä on jälleen eräs keino edistää itsesensuuria.
– Etenkin nettimaailmassa kieli on ruokotonta. Tuntuu, että sitä mitä kirjoitetaan, ei sanottaisi päin naamaa.
Sopimattomasta kielenkäytöstä hurskastelu on jokseekin irvokasta samalla kun todelliset teot lakaistaan maton alle. Sitä paitsi vihan tunne on usein täysin perusteltua sanoopa tunteita tukahduttava ajatus- ja tunnepoliisi asiasta mitä tahansa. Toistaiseksi totuuspuheena tunnettu "vihapuhe" onkin ilman valtaa olevan kansan ainoa tapa protestoida. Ylikomisariolle näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että vihaiset sanat ovat vain reaktiota petoksellisiin tekoihin ja päätöksiin, joita suomalasivihamielinen hallintokoneisto kohdistaa alamaisina pitämiinsä tavallisiin suomalaisiin.
Syy miksi ylikomisarion haastattelu julkaistiin juuri nyt liittyy verkkolehti Kansalaisessa mainittuun uutiseen Oikeusminteriön vihanpuheen vastaisesta kampanjasta, johon osallistuu lisäksi sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö. Verkostoon kuuluvat myös tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Poliisihallitus, Poliisiammattikorkeakoulu, Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI, Rikosuhripäivystys, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI. Ylikomisarion haastattelujutun lopussa asia myös kerrotaan:
Oikeusministeriö aloitti eilen Against Hate -hankkeen viestintäkampanjan. Itse hanke on vanhempi. Kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Kampanjalla pyritään myös lisäämään halukkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.
Poliisi ja ministerit osoittavat kampanjallaan vain pelkäävänsä alamaisia, jotka eivät alistu kansallisesti itsetuhoiseen politiikkaan. Vallassa olijoiden näkökulmasta kansalaiset eivät ole luottamuksen arvoisia heidän viisaana pitämälleen politiikalle, joten tyhmää kansaa pitää sen vuoksi valvoa ja rangaista, jotta se palaisi takaisin ruotuun. Kaikki sujuu elitiin mielestä niin kauan hyvin kunhan kansa on ymmärtämättä, että valta kuuluu heille ja poliitikkojen pitää palvella kansaa.
