EI MIKÄÄN UUTINEN: YLE TV:N OHJELMISTO PUOLUSTELEE KOMMUNISMIA JA DEMONISOI NATIONALISMIA

Lenin ei ole kuollut. Hän elää vahvana Ylen ohjelma-
hankkijoiden sydämissä.

Yle Teema, 17.2. 2019 klo 12.00, Kino Klassikko: Lokakuu

ELOKUVA (Oktjabr, Neuvostoliitto 1927) Monumentaalinen kuvaus Pietarista Venäjän vallankumouksen aikana tsaarinvallan kukistumisesta aina bolsevikkien vallankaappaukseen. O: Sergei Eisenstein. HD 1 h 45 min

Elokuvan  linkki Yle Areenaan.

Eräs kansalaisvaikuttaja kirjoitti sosiaalisessa mediassa pienen pohdinnan tänään näytetystä kommunismia puolustavasta elokuvasta:

Yleisradio esittää tänään bolsevismin voittoa ylistävän elokuvan Lokakuu. Entä bolsevismin miljoonat uhrit, esimerkiksi Virossa? Näyttääkö Yle seuraavaksi natsileffa Tahdon voiton ja rasistisen Kansakunnan synnyn? 

Griffith ja Eisenstein olivat molemmat elokuvakerronnan uudistajia, mutta jostain syystä Eisensteinin kohdalla puhutaan montaasitekniikasta ja joukkokohtauksista, Griffithin kohdalla propagandasta ja rasismista." Tämä Kari Glödstaf nimisen Mykkäelokuva-harrastajan arvostelu on muuten aika tasapainoinen. http://www.filmgoer.fi/new/klassikko/kansakunnan-synty Todetaan mm. "Elokuvalla on myös varjopuolensa. Sitä syytettiin alusta lähtien historiaa vääristeleväksi ja rasistiseksi, joista ainakin jälkimmäinen väite pitää paikkansa – räikeällä tavalla." Ei aleta väittää että historian osalta on oikeassa mutta ei myöskään että väärässä.

Samassa postauksessaan kirjoittaja pohtii lisää Kansakunnan synty -elokuvaa:

Griffithin rasismia tuskin kukaan kiistää. (Eri asia kuka pitää rasismia raskauttavana kuka ei.) Mutta kuinka oikeansuuntainen on elokuvan historiaosuus. Noinko Klu Klux Klan syntyi. 

PS. Olen miettinyt Amerikan mustia kun olen lukenut Quillettesta mustan kolmunistin Coleman Hughesin juttuja. Mustien epännistumisesta on syytetty eri tahoila a) orjuutta ja aiempaa sortoa yleensiä ja b) alhaista äo:ta. https://quillette.com/…/black-american-culture-and-the…/ 

On mielenkiintoista, että Karibian mustat pärjäävät USA:ssa paljon paremmin kuin alkuperäiset mustat, vaikka Karibiallakin on ollut orjuutta ja rasismia. Jopa Nigeriasta muuttaneet pärjäävät paremmin.

                                                 **********************************

TV1, 17.2. 2019 klo 21.05, Aktivistit 

3/3: Verikoirat. Koululaisten salaseuran toiminta karkaa käsistä ja isänmaallinen leikki muuttuu julmaksi todeksi. Arvi Nikolainen on vaikeiden valintojen edessä. N: Elias Westerberg, Linda Manelius. O: Lauri Maijala. T: Helsinki-Filmi Oy. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 51 min

Kulttuuribolshevikki Lauri Maijalan ohjaama kansallisaatetta mustamaalaavan ja historiaa vääristelevän tv-sarjan viimeisessä osassa nuorten patriotismi kuvataan terrorismina. Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen mitä tällä painotuksella haetaan, maailmassa, jossa vasemmiston lemmikit eli muslimit tekevät kaikkialla tuhoisia terrori-iskujaan. 

Jotta suomalaiset eivät turhaan intoutuisi kritisoimaan muslimien tuomaa jänittävää monikulttuuria, pitää heille iskostaa näkemys, että he ovat itsekin terroristien perillisiä. Tämän narraation mukaan suomalaisten oman "syyllisyyden" pitäisi estää meitä heittämästä ensimmäistä kiveä. Samaa strategiaa on käytetty Lähi-idän ja Afrikan raiskaajista, joiden toimia valtamedia ja maksetut asiantuntijat ovat pyrkineet vähättelemään sillä "argumentilla", että raiskaavathan suomalaisetkin.

Maijalan propagandahyökkäyksessä han-suomalaisuus selitetään pitkään jatkuneeksi historialliseksi ilmiöksi. Suomalaisten nationalistien rinnastaminen nykyiseen globaaliin terrorismiin ontuu kuitenkin monesta syystä.

Ensinnäkin, tässä viimeisessä jaksossa kuvatut Verikoirat eivät iske muslimien tapaan suojaamattomiin siiviilikohteisiin, vaan kuten Punaisen armeijakunta RAF, joka teloitti maata hallitsevaa poliittista johtoa ja sen myötäjuoksijoina toimineita virkamiehiä. Jostain syystä tätä mielikuvaa kommunisti-Maijala ei halua tv-sarjassaan ruokkia.

Toiseksi, suomalaisnuorten veren kuohahtamiselle löytyy perusteltu motiivi, sillä maatamme hallitsi vuosisadan alussa suomalaisväestöä sortava Venäjän imperiumi. Tässä mielessä ääneen sanomaton muslimien rinnastaminen suomalaisnationalisteihin on silkkaa pahantahtoista valhetta. Länteen omasta tahdosta tunkeutuneet muslimit kun ovat vain kiittämättömiä kleptoparasiittejä, jotka purevat ruokkivaa kättä murhaamalla raukkaimaisesti viattomia siviilejä.

Kommunismia sympatisoivan Maijalan olisi luonnollisesti mahdotonta tehdä tv-sarjaa, jossa pureuduttaisiin punaisen puolen laittomaan kapinaan ja punaterroriin. Rikkaa ei nähdä omassa silmässä, jonka vuoksi Maijala kiinnittää vääristyneellä historiaa tarkastelevalla punalinssillään huomion Suomen varhaisiin nationalisteihin ja sisällissodan voittaneeseen valkoisen puoleen.

Ylen jatkuvasti lähettämät antinationalististiset ohjelmat panevat miettimään, että voittivatko punaiset sittenkin sisällissodan. Ainakin Ylen ohjelmistoa seuraamalla tällaisen mielikuvan syntymiseltä ei voi välttyä. 

Lauri Maijan tv-tuotos kertoo kiistämättömästi siitä, kuinka pieni mediavaltaan päässyt kulttuurimarxilainen klikki syöttää omaa kaunaansa ja historiantulkintaansa suurelle yleisölle, joka pitää hyväkkäiden harmiksi kansallisaatetta ja valkoisen Suomen perintöä suuremmassa arvossa kuin maatamme Neuvostoliitolle tarjonnutta punaista puolta. 

Puhutaan paljon vuoden 1918 juoksuhaudoista, mutta Ylen ohjelmien perusteella siihen ovat jumittuneet vain kaunaiset kulttuurikommunistit, joilla ei edes ole suoraa yhteyttä todelliseen työväenluokkaan.

NEUVOSTOLIITTO 2.0: YLEN TAVOITTEENA SUKUPUOLTEN TÄYDELLINEN TASAJAKO UUTISOINNISSA

Feministien ja aisankannattajamiesten käsitys tasa-arvosta.

Massoja imartelevan  demokraattisen aikakauden kultaiseksi vasikaksi on nostettu tasa-arvo, jonka epämääräisellä merkityksellä hallitseva nomenklatuura pyrkii perustelemaan minkä tahansa mielettömyyden. Tästä antaa kuvaavan esimerkin Ylen eilien uutinen Paikallislehti peittosi suuret mediat sukupuolten tasa-arvossa – "Haastateltava pitää valita niin, että se on aiheen kannalta paras". Kun pakkomielteisen "edistyksellisyytensä" vangiksi joutunut länsimainen yhteiskunta ei kykene enää näkemään sivilisaation perustana olevia välttämättömiä ehtoja, se alkaa korviketoimintona näperellä epäolennaisten asioiden kimpussa. Tästä on tasa-arvon kohdalla seurannut se,  että jäljellä olevaa kuviteltua epätasa-arvoa vastaan taistellaan entistä fanaattisemmalla suvaitsemattomuudella. 

Aikamme tunnetaan kaikenlaisista nollatoleranssi-kampanjoista milloin rasismia milloin taas sukupuolista syrjintää vastaan. Tavallisesti nollatoleranssia ilmentävä asenne on kuulunut totalitaristisiin yhteiskuntiin, mutta hupaisat pikku "demokratiamme" todistavat vahvasti, että totaaliset yhden totuuden vaatimukset ovat mahdollisia muuallakin kuin kasarmiyhteiskunnissa. Ylen aiemmin ilmestynyt uutinen Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta: Haastateltavien valinnassa tavoitteena sukupuolten tasa-arvo kertoo ilman ironian häivää, kuinka maailma täydellistyy sillä, että uutisissa näkyy täsmälleen yhtä paljon naisia kuin miehiä. 

Matemaattisen tasa-arvon mallia on haettu punaliberaalina tunnetusta BBC:stä. Tämä ei ole kovin yllättävää, sillä muodikkaan apinoinnin taustapiruna on Ylen tuoreehko uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen. Hänet tunnettiin jo Aamulehden päätoimittajakaudella opportunisesti naisia mielistelevänä profeministimiehenä. Tälläkään kertaa valtakunnan mekkoeinari ei petä, vaan suoltaa suustaa puhdasta kulttuurimarxilaista punamädätystä:

Nyt Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa kiinnitetään sukupuolten tasaisempaan edustukseen erityistä huomiota BBC:ltä lainatun 50:50-mallin avulla.

– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että mietimme keneltä kysymme asioita, ketkä ovat asiantuntijoita, miten sukupuolijakauma painottuu uutisissa. Toivottavasti se näkyy myös meidän aiheissa, uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kertoo.

Lukijan kannalta olisi reilua, että uutisessa kerrottaisiin täsmällisesti minkälaisesta tasa-arvosta on puhe. Uutisessa mainittu 50:50-hanke toki vihjaa matemaattiseen tasa-arvoon, jolla tarkoitetaan yleisesti lopputulosten tasa-arvoa. Se on kuitenkin monien muiden tasa-arvokäsitysten kuten mahdollisuuksien tasa-arvon, lopputulosten tasa-arvon, lähtökohtien tasa-arvon, velvollisuuksien tasa-arvon jne. kanssa peruuttamattomassa ristiriidassa.  Tosielämässä sitä on kokeiltu kokonaisvaltaisesti lähinnä vain sosialistisissa maissa kuten Stalinin Neuvostoliitossa, Maon Kiinassa ja Pol Potin Kamputseassa. Tämä historiallinen totuus jätetään häveliäisyyssyistä yleensä mainitsematta jopa silloin kuin tasa-arvo määritellään täsmällisesti lopputulosten tasa-arvoksi. 

Se, että liberaaleina esiintyvät piilomarxilaiset kannattavat nimenomaan lopputulosten tasa-arvoa ei yllätä, sillä se on edellä mainituista versioista ainoa, jonka toteuttaminen vaatii kaikkein eniten pakottamista. Näin se suo tasa-arvoa määräväälle kärkijoukolle mahdollisuuden vallankäyttöön, joka tuo mieleen George Orwellin faabelin Eläinten vallankumous. Juuri "Hyvien asioiden" suojista esitetyt totalitaristiset vaatimukset ovat useimmiten se helpoiten kivetty tie Helvettiin. Valitettavasti valtaosa median vaikuttajista  on kykenemättömiä havannoimaan omia motiivejaan, koska ne peittyvät harhaiseen uskonvarmuuteen ideologiasta, jonka toteuttamiseksi kaikki manipulatiiviset ja lakitekniset keinot ovat sallittuja.

Sukupuolisen tasa-arvon tapauksessa ainoastaan räikeä naisten suosiminen voi toteuttaa 50:50-hankkeen tavoitteet. Käytännössä tämä kateudesta ja kaunasta kumpuava lopputulosten tasa-arvo merkitsee todellisten saavutusten (kuin myös ilkitöiden) mitätöimistä, koska ne ovat suurelta osin miesten tekemiä, oli kyse sitten tieteestä, taiteesta, urheilusta, rikollisuudesta tai sodankäynnistä. Antiikin filosofi Aristoteles puki kriitiikkinsä matemaattista tasa-arvoa vastaan osuvasti lausumalla, että "Suurinta epätasa-arvoa on yrittää tehdä eriarvoisista asioista saman arvoisia".


                                                       ******************************


TV1, 4.2.2109 klo 22.15 ,Aktivistit

1/3: Veljeni. Pommi-iskuja ja poliittisia murhia 1900-luvun alun Helsingissä. Eugen Schauman pettyy isänsä toimintaan senaatissa, ja haluaa itse saavuttaa jotain suurempaa. N: Oskar Pöysti, Stella Laine. O: Lauri Maijala. T: Helsinki-Filmi Oy. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 50 min (uusinta eilisestä).

Linkki sarjasta kirjoitettuun Yle-artikkeliin.

Mitä voi odottaa Ylelle suurella rahalla tehdystä tv-sarjasta, jonka on ohjannut tunnettu kommunisti Lauri Maijala? Kun sarjan teemana on ennen maamme itsenäisyyden aikaa toimineet nationalistiset aktvistit, saa se uusmarxilaisen käsittelyssä väistämättä historiallisesti ja ideologisesti vääristyneen propagandistisen tulkinnan. Samaa häpäisyä ei tehtäisi punaisista, jotka ovat uudessa historiantulkinnassa nostettu yleviksi uhreiksi.

Kulttuurisen vasemmistohegemonian vallitessa aktivistien ja valkoisen Suomen perinnölle sylkäistään päin naamaa. Sen kulttuurikommunisti Maijala totta tosiaan osaa, vaikka hän ei ohjaajana ole muutoin kummoinen. 

Ensimmäisessä jaksossa häiritsevintä on halpahintainen keittiöpsykologia, jossa Eugen Schauman kuvataan sekä yläluokkaisena ääliönä että maanisena kouluampujana. Toisaalta viittaus insestiseen sisarsuhteeseen on Maijalan omaa pahantahtoista sepitettä, josta ei ole mitään historiallista näyttöä. Kaiken tämä psykolopatologisioinnin tarkoitus on tietenkin mustamaalata kansallismielisyyttä. 

Pitkäveteisen ja sekavan ensimmäisen jakson perusteella sarjan katsojaluvut tulevat jäämään pieniksi. Vain kulttuurikommunistit, entiset taistolaiset ja postmodernit sössöttäjät jaksavat innostua sarjasta kaikkien kolmen jakson verran.


TV1, 4.2.2019 klo 19.00 Historia: Atomipommin varastaja

Ursula Kuczynski oli yksi Neuvostoliiton tärkeimmistä vakoojista toisessa maailmansodassa. Dokumentti kertoo uskomattoman tarinan kolmen lapsen äidistä, joka onnistui saamaan tietoa liittoutuneiden ydinpommista. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min

Nyt on Historiadokumentissa aivan toinen ääni kellossa kun pahantekijänä on juutalaisbolshevikki Ursula Kuczynski, joka välitti Neuvostoliittoon tietoja mm. Britannian ja Yhdysvaltojen Manhattan-ohjelmasta. Britanniassa toiminut neuvostovakojaa ei ole yhtä kuuluisia kun Yhdysvaltalaiset juutalaiset Ethel ja Julius Rosenberg, jotka niin ikään vakoilivat Neuvostoliiton hyväksi ja saivat rikoksistaan ansaitun kuolemantuomion. Jälkeen päin (((valtamedia))) on pyrkinyt valkopesämään Rosenbergien tarinaa ja samaa tehdään myös Ursula Kuczynskin kohdalla illan dokumentissa.

Ohjelman lopussa asiantuntijat ylistävät rikollisista Kuczynskia, koska tämä toimi pyyteettömästi aatteensa ja "ihmiskunnan edistyksen" puolesta. Yhdestäkään akselivaltojen epäitsekkäästä toimijasta ei sanottaisi länsimaiden "vastuullisissa tiedotusvälineissä" koskaan mitään vastaavaa.

EUROOPAN MIEHITYSAALTO KASVAA, MUTTA VIRANOMAISIA HUOLLETTAA VAIN ISÄNMAALLISET

Vasemmiston ja libeeraalioikeiston keskuudessa on vallalla diskurssi, jossa arabimaista ja mustasta Afrikasta tulevaan invaasioon suhtaudutaan kuin sitä ei olisi olemassakaan. Heillä on tarve tehdä naurunalaiseksi etenkin "äärioikeiston" Eurabia-retoriikka, koska se on heidän mielestään vainoharhaista alarmismia. Pääviestinä on, että hämmentyneillä kansalaismassoilla ei ole mitään syytä pelkoon, jonka vuoksi heidän pitäisi hajaantua (mm. nationalistipuolueet), koska kaikki on järjestyksessä eikä täällä ole mitään nähtävää. Tilastolliset tosiasiat eivät ole kuitenkaan "edistyksellisten" puolella ja tämän voi todistaa myös tavallinen eurooppalainen seuraamalla katukuvansa nopeaa muuttumista afrikkalaiseksi.

On vaikea sanoa, kuinka pitkään hallusinaatio-vasemmisto aikoo pitää vielä päätään pensaassa helliäkseen Unelmaansa, vaikka tällä hetkellä myös muutamat valtamediat tunnustavat afrikkalaisen invaasion olevan täyttä totta. Jopa poliittisesti vasemmistoliberaali Yle on valmis kertomaan karvaan totuuden kansainvaelluksesta verkkosivujensa lyhyessä uutisessa Välimereltä pelastettu parissa päivässä 13 500 turvapaikanhakijaa – Italiaan saapunut tänä vuonna ennätysmäärä ihmisiä. Toimittaja Petri Burtsovin uutisjuttu ei kerro kuitenkaan asian koko kuvaa, sillä hän mainitsee vain Italian tilanteen ja pehmittää sitäkin korostamalla hukkuneiden määrää. Tosiasiassa Eurooppaan suuntautuu vuosittain yli miljoonan ei-eurooppalaisen invaasio ja määrä on vain kasvamassa, koska Afrikan väestöpaine ei ole hellittämässä. Päinvastoin, siellä todellinen väestöräjähdys realisoituu vasta lähitulevaisuudessa.

EU-maiden viranomaiset eivät tee kuitenkaan mitään Välimeren rannoilla lopettaakseen kansainvaellusta. Ongelma olisi helposti ratkaistavissa, jos olisi vain poliittista tahtoa. Jo pidemmän aikaa on näyttänyt siltä, että tietynlaista poliittista tahtoa EU:lta löytyy, mutta tuo tahto koskee vain Euroopan afrikkaistamista. Tätä voi perustella sillä, että EU ylläpitää nykyisenkaltaista Välimeren "pakolaisten" pelastusohjelmaa, joka rohkaisee aina vain lisää uusia tulijoita. Jos EU:n viranomaiset olisivat eurooppalaisten asialla, he vangitsisivat salakuljettajat, jotka puhkovat veneitä kun pelastajat ovat tulossa näkyviin. Samalla he käännyttäisivät pakolaislaivat EU:n vesien ulkopuolelle ja jos alus on uppoamassa, pelastetut ihmiset vietäisiin takaisin Pohjois-Afrikan lähtösatamaan.

Maansa myyneet valtioiden poliitikot eivät tuhlaa energiaansa Euroopan elävältä syövien ihmissirkkaparvien maahantulon estämiselle, vaan heille on tärkeämpää keskittyä kansallismielisiin, jotka vastustavat tätä itsetuhoista hulluutta. Kotimaassamme viimeisin esimerkki tällaisesta yksisilmäisyydestä tulee Helsingistä, jossa viranomaiset hajottivat maanantaina laittomien pakolaisten maastakarkotusta vaativan Suomi ensin -leirin. Ylen uutisessa Suomi ensin -leiri ei saanut lupaa palata Rautatientorille – Poliisi: "Neuvottelu järjestäjän kanssa ei tahdo onnistua" kerrotaan, että "turvapaikanhakijat saavat yhä jatkaa mielenosoitusta keskustassa, koska he eivät poliisin mukaan ole aiheuttaneet haittaa ympäristölle". Väite on perätön, koska myös matuleirissä on ollut jatkuvasti häiriöitä, vaikka valtamedia ei ymmärrettävästi olekaan halunnut nostaa niitä esille. 

Jo Suomi ensin -mielensoituksen alkamisesta lähtien viranomaiset (mm. Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar) ovat valtion ylintä johtoa myöten halunneet purkaa leirin. Kieltämisyrityksiä on ollut monia, mutta vasta viime viikonlopun aikana tapahtuneiden harkittujen provokaatioiden ansiosta saatiin vihdoin tekosyy, jolla voitiin hajottaa Suomen kansalaisten laillinen mielenosoitus. Sen sijaan Rautatientorille saa edelleen jäädä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden eli laittomien maassaolijoiden mielenosoitusleiri.

                                                                 **********************

Yle TV1, maanantai 26.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen 

10/10. Ruotsi-trauma ja tulevaisuus. Miksi ruotsalaiset voivat kannustaa jääkiekossa Suomea, mutta suomalaisille Ruotsin häviö kenelle tahansa on melkein kuin Suomen voitto? Mukana kirjailija Miika Nousiainen. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jo kolmatta tai neljättä kertaa näytettävän sarjan viimeinen jakso on lopullinen suomalaisuuden selkäänpuukotus. Sen lisäksi että emme ole yhtään mitään ilman ruotsalaisia, emme alempirotuisina "ugri-udmurtteina" osaa olla edes kiitollisia länsinaapureille ja "sorretuille" Suomen ruotsinkielisille.

Yle TV1, maanantai 26.6.2017 klo 23:25, Käsky (K16) 

Keväällä 1918 nuori jääkäri uhmaa esimiehiään ja lähtee viemään punaista naissotilasta kenttäoikeuteen. Matkasta tulee kohtalokas molemmille. O: Aku Louhimies. KK: Jari Rantala. N: Samuli Vauramo, Pihla Viitala, Eero Aho. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).

Suomen kulttuuriväen enemmistö on ollut kulttuuribolshevikkeja aina 1960-luvulta lähtien. Nuorempaa teatteri- ja elokuvaväen kommunismia edustaa elokuvaohjaaja Aku Louhimies, jonka elokuva Käsky (2008) uusintaa Lapulaisoopperasta (1966) lähtöisin olevaa virallista valhe-narraatiota, jonka mukaan sisällissodan eli Vapaussodan "moraalisia voittajia" olivatkin kapinan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan aloittaneet punaiset.

Kulttuurimarxilaisen Leena Landerin samannimiseen romaaniin perustuva elokuva toistaa kirjasta tutut historialliset valheet ja propagandan. Ilman mitään historiallista taustoitusta elokuva alkaa, kun valkoiset jahtaavat punaisen naisosaston sotilaita ja saavat surmattua kaikki paitsi näispääosaa esittävän punahuoran (Pihla Viitala). Hänet pelastaa ja vangitsee Saksasta tullut jääkäri Harjula (Samuli Vauramo). Hieman myöhemmin näytetään "mielivaltaisia teloituksia", joita johtaa kenttäoikeuden puheenjohtaja, tarkoituksella Mannerheimin näköiseksi tehty Emil Hallenberg (Eero Aho). Hallenbergin historiallisena esikuvana on Inkoossa sijainneen Västankvarnin kenttäoikeuden puheenjohtajaja Erik Grotenfelt. Koska kostonhimoiset kulttuurikommunistit eivät malttaneet olla häpäisemättä historiallisen henkilön muistoa, Hallenbergistä tehdään yllätyksettömästi homo.

Elokuva esittää valkoiset lähes yksinomaan vastenmielisessä valossa ja heitä kuvataan mm. joukkoraiskaajina. Vastaavaa kuvausta punaisista olisi nykymaailmassa vaikea kuvitella, varsinkin kun maamme teatteri- ja elokuvamaailmassa vaikuttaa Louhimiehen lisäksi vieläkin fanaattisempia kulttuurimarxilaisia kuten avoimesti suomalaisuutta mitätöivä ohjaaja Lauri Maijala.

Sen sijaan, että Käskyssä myös punaiset näytettäisiin eettisesti rappeutuneina murhaajina heidät kuvataankin joko viattomina sodan uhreina tai moraalisesti vahvoina luonteina. Tätä kuvaa vahvistaa elokuvan lopputeksteissä näkyvät aidot valokuvat, joissa näkyy vain Tampereen taistelujen punaisia kaatuneita, valkoisten järjestämiä teloituksia ja punaisten vankileirejä. Elokuva kuvaa yleisemminkin sitä asennetta, jota kulttuurihegemoniaa hallitsevat vasemmistolaiset pitävät yllä yhteiskunnassa: kapinan aloittaneet punaiset olivat hyvällä asialla, jonka vuoksi sodan voittaneet valkoiset pitää tuomita moraalisiksi häviäjiksi.

Yle TV2, maanantai 26.6.2017 klo 22:00, Brokeback Mountain  (USA 2005) 

Kolmella Oscarilla palkittu elokuva Wyomingin ja Texasin lakeuksilta, kahden cowboyn kielletystä rakkaustarinasta, joka kestää läpi vuosien. O: Ang Lee. N: Heath Ledger, Jake Gyllenhaal. HD Äänitekstitys: suomi. K12

Helsinki Priden ja homoviikon "kunniaksi" Yle lähetti maanantaina uusintana 2000-luvun homopropagandan kenties suurimman merkkipaalun, elokuvan Brokeback Mountain.

Yle Watch kirjoitti viime helmikuussa elokuvasta mm. seuraavasti: "Näin jälkeen päin olen vakuuttunut, että homomanian leimahduspiste valtavirrassa oli vuonna 2005 ilmestynyt Hollywood-elokuva Brokeback Mountain, joka oli suunnattu lähinnä heteronaisille ja liberaaleille aisankannattajamiehille. Se esitti vääristyneen romanttisen kuvan sodomiasta, johon naivit hyväntahtoiset tavalliset ihmiset halusivat uskoa ja uskovat edelleen. Homouteen väistämättä liittyvistä negatiivisista asioista ja ilmiöistä he eivät halua enää kuulla mitään."

Yle TV1, tiistai 27.6. klo 14:40, Vaiheessa: Unelmien nainen 

Viisikymppinen Timppa on rakastunut. Morsian on Filippiineiltä, häät pidetään Bangkokissa ja päättäväinen mies ei anna edes sydäninfarktin haitata matkalle lähtöä. Käsikirjoitus ja ohjaus Erkki Määttänen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle laajentaa ja normalisoi roturutsaa ulottamalla sen myös aasialaisia lapsivaimoja itselleen hankkivien peräkammarin poikien puuhiin. Tosin miespuolisista geenipoolin sotkijoista ei saa tehtyä yhtä voimaannuttavia dokumenttaja kuin viidakkokuumetta potevista vahvoista upeista naisista, jotka tuovat Afrikasta leikkikalunsa muiden veronmaksien elätettäviksi.

Yle Fem Tiistai 27.6. klo 15:00, Historia: Euroopan juutalaisten tarina (12) 

1/8. Illuusio murtuu. Kahdeksanosainen sarja holokaustista. Noustuaan valtaan vuonna 1933 Hitler ryhtyi levittämään antisemitististä aatettaan ja juutalaiset pyrittiin sulkemaan yhteiskunnan ulkopuolelle. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Sarja ehti päättyä juuri viikko sitten, mutta Yle Fem Teema panee sen jo nyt toiselle kierrokselle. Luultavasti siksi, jotta takarivin Taavokin muistaisi maailmanhistoriasta sen tärkeimmän asian – siis jos asiaa kysytään juutalaisilta. Tietysti holokausista muistuttaminen sopii myös valkoisille liberaaleille, koska se edistää Euroopan antautumista afrikkalaiselle invaasiolle, aivan kuten vapaamuurarikreivi Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergi visioi vaikutusvaltaisessa kirjassaan Praktischer Idealismus jo vuonna 1925. 

Yle on hengessä mukana julkaisemalla säännölliseen tahtiin natsi- ja holouutisia, viimeisimpinä verkkosivuilta löytyvä juttu Holokaustista puhuminen on yhä riski Puolassa – tappouhkauksia, anteeksipyyntöjä, erovaatimuksia. Lännessähän tilanne alkaa olla siinä mielessä edistyksellinen, että ellei mediassa puhuta tarpeeksi holokaustista, on seurauksena anteeksipyyntöjä, erovaatimuksia....

Yle TV1, tiistai 27.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

1/10. Aloitamme juontaja Juhani Seppäsen seurassa matkan Suomen venäläisyyteen puhumalla venäläisyyden kiivaasta vastustuksesta. Kuuluuko "ryssäviha" tämän päivän Suomeen vai onko se historiaan hautautunut tietyn ajan tuote? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Sivistynyt ja kypsä valtio voi tarkastella historiaansa ja sen kipupisteitä avoimesti. Tässäkin asenteessa on kuitenkin ongelmansa, jos siitä tulee itsetarkoituksellista ja poliittisesti motivoitunutta.

Ensi kertaa vuonna 2015 lähetetty Suomi on venäläinen on sarja, joka ei kerro mediaeliitin historiatajun kypsyydestä, vaan osoittaa kuinka pitkälle kansan vieroksumien muotiaatteiden ratsastamisessa ollaan menty. Mediaväki ja muu köykäinen lukeneisto on läntisen esimerkin innoittamana saanut päähänsä, että nationalismi onkin kaiken pahan juuri ja siitä pitäisi päästä siksi eroon. Varsinkin yhtenäisestä etnisestä kansasta, sillä se tuppaa olemaan kumman uppiniskaista kansainvälisen eliitin "hyvää tahtoville" suunnitelmille.

Itä-Euroopassa ei tällaista sarjaa voisi kuvitella lähetettävän, koska siellä ymmärretään mitä pahaa internationalismin voimat saavat aikaan kansalle ja siten tavallisille ihmisille. Tiedetoimittaja Marko Hamilo kuvaa Facebook-seinällään osuvasti, kuinka tervejärkisesti esimerkiksi Puolassa osataan suhtautua kansainväliseen haihatteluuun ja oman kulttuurin kyseenalaistamiseen:

In Poland they have this thing called kansallinen kulttuuri. Ei presidenttiä, joka sanoisi että puolalaista kulttuuria ei ole. Ei television sataosaista sarjaa selittämässä, miten Puola on saksalainen tai venäläinen. Tietäväthän ne itsekin mistä aineksista heidän ikioma ja uniikki kansallinen kulttuurinsa ja identiteettinsä on koottu. Ei pyrkimystä epädramatisoida kansallista kulttuuriaan. Puola on ollut suuri, mutta moneen kertaan sitä on myös viety kuin litran mittaa. Eikö Suomella ole vielä ollut tarpeeksi hankaluuksia, että osaisimme arvostaa omaa perintöämme.

Yle TV2, tiistai 27.6.2017 klo 23:30, Ali Show: Aki Tykki 

Ali Jahangirin vieraaksi saapuu muusikko Aki Tykki. Happoradion laulajana tunnettu Tykki osallistuu myös yhtyeen sävellysten tekoon sekä sanoittaa kappaleet. Happoradio julkaisi seitsemännen pitkäsoittonsa tammikuussa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Ali kertoo mitä suomalaiset popparit haluavat meidän tietävän. Ilmeisesti tätäkään ei voida tehdä ilman Iranista tullutta puujalkavitsien kertojaa.

YLE YLISTÄÄ ENNALTA ARVATTAVASTI UUTTA LAPUALAISOOPPERAA "AJANKOHTAISUUDESTA"

Lapulalaisooppera 50 v. Kommunismi elää ja voi hyvin,
eikä vähiten siksi, että Yle antaa sille myönteistä  julkisuutta.

Kaikki keinot, joilla julkisrahoitteinen Yle voi taistella kansallismielisyyttä vastaan, myös käytetään. Jo kauan sitten laitokseen on pesiytynyt vuoden 1918 valkoisen Suomen perintöä vihaavia kommunistisia ja kulttuurmarxilaisia häviäjiä, jotka eivät vieläkään ole päässeet yli punakapinan tappiosta ja kommunistien kyydityksistä 1930-luvulla. Nyt on pitänyt kaivaa jo vanha Lapualaisoopperakin naftaliinista, jotta sen rauhan kaapuun kätketyllä marxilaisella vihasanomalla voitaisiin antaa oikeutus tämän päivän muukalaisinvaasiolle.

Ylen klo 18.00 tv-uutisissa (kohdasta 13.09" eteen päin) kerrotaan, että Lapualaisooppera sai ensi-iltansa 50 vuotta sitten ja se loi pohjan poliittiselle laululiikkeelle. Tosin uutistenlukija jätti kertomatta, että poliittisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä kommunismia. Juhlavuoden kunniaksi Lapualaisooppera esitetään uudelleen lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon toteuttamassa juhlakonsertissa samassa paikassa kuin alkuperäinen esitys eli Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä. Mukaan on kuulemma saatu alkuperäisessä esityksessä olleita kulttuurin punamädättäjiä.

1960-luvulla puhuttiin isäkapinasta, mutta uuden polven näyttelijät toistavat kiltisti samoja arvoja ja valheita kuin vanhempi nyt vallassa oleva sukupolvi, jonka maailmankuvasta on tullut hegemoninen pakkopaita Ylessä, Helsingin Sanomissa ja julkisessa keskustelussa ylipäätään. Todelliset haastajat on yritetty ajaa marginaaliin, mutta paine sieltä suunnalta alkaa olla niin suuri, että virallisia, kulttuuribolsevismille tuoksahtavia "kansainvälisiä arvoja", on alettu kyseenalaistaa laajasti kaikissa kansankerroksissa.

Sanna Vilkmanin toimittamassa jutussa haastateltu ohjaaja Linda Wahlgren yhdisti rivien välistä Lapuan liikkeen kommunistikurituksen tämän päivän eurooppalaisiin liikkeisiin, jotka vastustavat eliitin masinoimaa vihamielistä invaasioita sydänmaillemme. Hämmästystä teeskennellen Wahlgren päivtteli, että "ihmiskunnan kyky olla oppimatta historiasta on häkellyttävä". Ilmeisesti hänen mielestään antautuminen satoihin miljooniin nousevaan barbaaristen vapaamatkustajien invaasiolle olisi sitä historiasta oppimista. Tällaisten hyväosaisten punaporvarien on turha puhua mistään historian oppitunneista, niin kauan kun he itse kannattavat ideologiaa, jonka yhteiskuntakokeiluissa kuoli yli satamiljoonaa ihmistä, kun niissä yritettiin tuhota itsenäiset kansalliset kulttuurit ja populaatiot internationalismin nimissä. Nyt tämän saman ideologian mutaatio on saanut uuden muodon monikultturismissa, jossa vieraita ihmisvirtoja seikoittamalla ja massainvaasioon hukuttamalla pyritään tuhoamaan etenkin valkoisia kansoja.

Samaisessa uutisjuttussa uuden Lapualaisoopperan toinen ohjaaja, pahamaineinen äärivasemmistolainen agitaattori Lauri Maijala vertasi Lapuan liikkeen retoriikkaa netissä vellovaan "vihapuheeseen", jolla hän viittasi kulttuurimarxilaisesti tietysti vain kansallismieliseen osapuoleen. Maijala oli tässä kohtaa luultavasti samoilla linjoilla kuin Li Andersson, jonka mielestä "vasemmistolaisten väkivalta on vain parempaa".

Yle Watch arvasi jo heti uutisen ingressin nähtyään, että jutussa joku uuspunikki-ohjaaja tulee varmuudella sanomaan, että Lapualaisoopperan sanoma on vielä tänään ajankohtainen – näitä ennalta arvattavan väsyneitä hyväkkäitä kun voidaan lukea kuin avointa Maon punaista kirjaa. Jutun lopussa toimittaja Sanna Vilkman näytti olevan yhtä mieltä Linda Wahlgrenin kanssa siitä, että Lapualaisoopperan sanoma on ajankohtaisuudessaan kannatettava; Wahlgren totesi, että esitys pitää sisällään rauhan sanoman, keskustelun, keskinäisen ymmärryksen ja solidaarisuuden. Näköjään hyödylliset idiootit osaavat myös tänään toistella kauniita sanoja, joiden taakse kätkeytyy jotain aivan muuta. Heille keskustelu ja ymmärrys tarkoittaa sitä, että kansallinen oppositio pitää suunsa kiinni, koska vihapuhe. Solidaarisuus taas koskee vain kolmannen maailman eksoottista toiseutta, eikä maamme tuulipukukansaa, noita inhottavia rasisteja ja luokkapettureita.

Päivitys: Yle julkaisi tv-jutusta myöhemmin nettiversion nimellä 50-vuotias Lapualaisooppera herää taas henkiin: "Valitettavasti juttu on ajankohtaisempi kuin ikinä". Kunka noloa, ne tosiaan tekevät sen itse...ja Yle Watch lukee kulttuurimädättäjien matalamielisiä aivoituksia kuin avointa kirjaa

(Lyhyt esittely uudesta Lapulaisooppersta löytyy tästä)