NEUVOSTOLIITTO 2.0: YLEN TAVOITTEENA SUKUPUOLTEN TÄYDELLINEN TASAJAKO UUTISOINNISSA

Feministien ja aisankannattajamiesten käsitys tasa-arvosta.

Massoja imartelevan  demokraattisen aikakauden kultaiseksi vasikaksi on nostettu tasa-arvo, jonka epämääräisellä merkityksellä hallitseva nomenklatuura pyrkii perustelemaan minkä tahansa mielettömyyden. Tästä antaa kuvaavan esimerkin Ylen eilien uutinen Paikallislehti peittosi suuret mediat sukupuolten tasa-arvossa – "Haastateltava pitää valita niin, että se on aiheen kannalta paras". Kun pakkomielteisen "edistyksellisyytensä" vangiksi joutunut länsimainen yhteiskunta ei kykene enää näkemään sivilisaation perustana olevia välttämättömiä ehtoja, se alkaa korviketoimintona näperellä epäolennaisten asioiden kimpussa. Tästä on tasa-arvon kohdalla seurannut se,  että jäljellä olevaa kuviteltua epätasa-arvoa vastaan taistellaan entistä fanaattisemmalla suvaitsemattomuudella. 

Aikamme tunnetaan kaikenlaisista nollatoleranssi-kampanjoista milloin rasismia milloin taas sukupuolista syrjintää vastaan. Tavallisesti nollatoleranssia ilmentävä asenne on kuulunut totalitaristisiin yhteiskuntiin, mutta hupaisat pikku "demokratiamme" todistavat vahvasti, että totaaliset yhden totuuden vaatimukset ovat mahdollisia muuallakin kuin kasarmiyhteiskunnissa. Ylen aiemmin ilmestynyt uutinen Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta: Haastateltavien valinnassa tavoitteena sukupuolten tasa-arvo kertoo ilman ironian häivää, kuinka maailma täydellistyy sillä, että uutisissa näkyy täsmälleen yhtä paljon naisia kuin miehiä. 

Matemaattisen tasa-arvon mallia on haettu punaliberaalina tunnetusta BBC:stä. Tämä ei ole kovin yllättävää, sillä muodikkaan apinoinnin taustapiruna on Ylen tuoreehko uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen. Hänet tunnettiin jo Aamulehden päätoimittajakaudella opportunisesti naisia mielistelevänä profeministimiehenä. Tälläkään kertaa valtakunnan mekkoeinari ei petä, vaan suoltaa suustaa puhdasta kulttuurimarxilaista punamädätystä:

Nyt Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa kiinnitetään sukupuolten tasaisempaan edustukseen erityistä huomiota BBC:ltä lainatun 50:50-mallin avulla.

– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että mietimme keneltä kysymme asioita, ketkä ovat asiantuntijoita, miten sukupuolijakauma painottuu uutisissa. Toivottavasti se näkyy myös meidän aiheissa, uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kertoo.

Lukijan kannalta olisi reilua, että uutisessa kerrottaisiin täsmällisesti minkälaisesta tasa-arvosta on puhe. Uutisessa mainittu 50:50-hanke toki vihjaa matemaattiseen tasa-arvoon, jolla tarkoitetaan yleisesti lopputulosten tasa-arvoa. Se on kuitenkin monien muiden tasa-arvokäsitysten kuten mahdollisuuksien tasa-arvon, lopputulosten tasa-arvon, lähtökohtien tasa-arvon, velvollisuuksien tasa-arvon jne. kanssa peruuttamattomassa ristiriidassa.  Tosielämässä sitä on kokeiltu kokonaisvaltaisesti lähinnä vain sosialistisissa maissa kuten Stalinin Neuvostoliitossa, Maon Kiinassa ja Pol Potin Kamputseassa. Tämä historiallinen totuus jätetään häveliäisyyssyistä yleensä mainitsematta jopa silloin kuin tasa-arvo määritellään täsmällisesti lopputulosten tasa-arvoksi. 

Se, että liberaaleina esiintyvät piilomarxilaiset kannattavat nimenomaan lopputulosten tasa-arvoa ei yllätä, sillä se on edellä mainituista versioista ainoa, jonka toteuttaminen vaatii kaikkein eniten pakottamista. Näin se suo tasa-arvoa määräväälle kärkijoukolle mahdollisuuden vallankäyttöön, joka tuo mieleen George Orwellin faabelin Eläinten vallankumous. Juuri "Hyvien asioiden" suojista esitetyt totalitaristiset vaatimukset ovat useimmiten se helpoiten kivetty tie Helvettiin. Valitettavasti valtaosa median vaikuttajista  on kykenemättömiä havannoimaan omia motiivejaan, koska ne peittyvät harhaiseen uskonvarmuuteen ideologiasta, jonka toteuttamiseksi kaikki manipulatiiviset ja lakitekniset keinot ovat sallittuja.

Sukupuolisen tasa-arvon tapauksessa ainoastaan räikeä naisten suosiminen voi toteuttaa 50:50-hankkeen tavoitteet. Käytännössä tämä kateudesta ja kaunasta kumpuava lopputulosten tasa-arvo merkitsee todellisten saavutusten (kuin myös ilkitöiden) mitätöimistä, koska ne ovat suurelta osin miesten tekemiä, oli kyse sitten tieteestä, taiteesta, urheilusta, rikollisuudesta tai sodankäynnistä. Antiikin filosofi Aristoteles puki kriitiikkinsä matemaattista tasa-arvoa vastaan osuvasti lausumalla, että "Suurinta epätasa-arvoa on yrittää tehdä eriarvoisista asioista saman arvoisia".


                                                       ******************************


TV1, 4.2.2109 klo 22.15 ,Aktivistit

1/3: Veljeni. Pommi-iskuja ja poliittisia murhia 1900-luvun alun Helsingissä. Eugen Schauman pettyy isänsä toimintaan senaatissa, ja haluaa itse saavuttaa jotain suurempaa. N: Oskar Pöysti, Stella Laine. O: Lauri Maijala. T: Helsinki-Filmi Oy. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 50 min (uusinta eilisestä).

Linkki sarjasta kirjoitettuun Yle-artikkeliin.

Mitä voi odottaa Ylelle suurella rahalla tehdystä tv-sarjasta, jonka on ohjannut tunnettu kommunisti Lauri Maijala? Kun sarjan teemana on ennen maamme itsenäisyyden aikaa toimineet nationalistiset aktvistit, saa se uusmarxilaisen käsittelyssä väistämättä historiallisesti ja ideologisesti vääristyneen propagandistisen tulkinnan. Samaa häpäisyä ei tehtäisi punaisista, jotka ovat uudessa historiantulkinnassa nostettu yleviksi uhreiksi.

Kulttuurisen vasemmistohegemonian vallitessa aktivistien ja valkoisen Suomen perinnölle sylkäistään päin naamaa. Sen kulttuurikommunisti Maijala totta tosiaan osaa, vaikka hän ei ohjaajana ole muutoin kummoinen. 

Ensimmäisessä jaksossa häiritsevintä on halpahintainen keittiöpsykologia, jossa Eugen Schauman kuvataan sekä yläluokkaisena ääliönä että maanisena kouluampujana. Toisaalta viittaus insestiseen sisarsuhteeseen on Maijalan omaa pahantahtoista sepitettä, josta ei ole mitään historiallista näyttöä. Kaiken tämä psykolopatologisioinnin tarkoitus on tietenkin mustamaalata kansallismielisyyttä. 

Pitkäveteisen ja sekavan ensimmäisen jakson perusteella sarjan katsojaluvut tulevat jäämään pieniksi. Vain kulttuurikommunistit, entiset taistolaiset ja postmodernit sössöttäjät jaksavat innostua sarjasta kaikkien kolmen jakson verran.


TV1, 4.2.2019 klo 19.00 Historia: Atomipommin varastaja

Ursula Kuczynski oli yksi Neuvostoliiton tärkeimmistä vakoojista toisessa maailmansodassa. Dokumentti kertoo uskomattoman tarinan kolmen lapsen äidistä, joka onnistui saamaan tietoa liittoutuneiden ydinpommista. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min

Nyt on Historiadokumentissa aivan toinen ääni kellossa kun pahantekijänä on juutalaisbolshevikki Ursula Kuczynski, joka välitti Neuvostoliittoon tietoja mm. Britannian ja Yhdysvaltojen Manhattan-ohjelmasta. Britanniassa toiminut neuvostovakojaa ei ole yhtä kuuluisia kun Yhdysvaltalaiset juutalaiset Ethel ja Julius Rosenberg, jotka niin ikään vakoilivat Neuvostoliiton hyväksi ja saivat rikoksistaan ansaitun kuolemantuomion. Jälkeen päin (((valtamedia))) on pyrkinyt valkopesämään Rosenbergien tarinaa ja samaa tehdään myös Ursula Kuczynskin kohdalla illan dokumentissa.

Ohjelman lopussa asiantuntijat ylistävät rikollisista Kuczynskia, koska tämä toimi pyyteettömästi aatteensa ja "ihmiskunnan edistyksen" puolesta. Yhdestäkään akselivaltojen epäitsekkäästä toimijasta ei sanottaisi länsimaiden "vastuullisissa tiedotusvälineissä" koskaan mitään vastaavaa.