USA:N RAPPIOLIBERAALIN ELIITIN OSCAR-GAALASSA VIHATTIIN TAAS VALKOISTA MIESTÄ

Oscar-gaala ja paljon puhuttu valkoisen miehen ylivalta.

Yle Watch on kirjoittanut lähes joka vuosi jotain elokuvamaailman Oscar-gaalasta, koska tapahtumassa näyttäytyy todellisuudesta vieraantuneen liberaalin anti-kulttuurieliitin kuvottava ylimielisyys paljaimmillaan. Rappioliberalismilla mädätetty Yle uutiset kertoo tietenkin myönteiseen sävyyn tästä yhdestä maailman suurimmasta moraaliposeerauskavalkadista. 

Jo uutisen otsikko Oscar-gaalassa nousivat esiin rotukysymykset – parhaana näyttelijänä palkittu pärisytti kieltään kertoo, minkä pakkomielteen vallassa Hollywoodin propagandatehdas kahlaa vuodesta toiseen. Tosin Ylen juttu antaa satunnaisesti viihdeuutisia seuraavalle lukijalle sellaisen mielikuvan, että rasismiteema olisi jotenkin poikkeuksellista Left-Coastin painajaistehtaan gaaloissa. Pikemminkin poikkeuksellista olisi se, ettei punaliberaalien rotupakkomielteinen identiteettipolitiikka näkyisi viihdemaailman palkinnonjakotilaisuuksissa. Asian voi tarkastaa täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä, 

Toimittaja Ville Vedenpään kirjoittama uutisjuttu paljastaa hauskalla tavalla, millaisessa krapulassa liberaali viihde-eliitti elää Trumpin jälkeisessä maailmassa. Mediakeisarien ja viihdepaavien peppukipuilu näkyy selvästi voittajavalinnoissa, joiden kautta kiukutellaan sitä, että kaikki valkoiset eivät haluakaan murskaantua multikulturaalisen totalitarismin  alle.

Parhaan miesosapalkinnon Queen-yhtyeen elokuvasta Bohemian Rhapsody pokanneen Rami Malekin puheenvuoro oli kaikkien nilkkiliberaalien kuin todeksi tullut märkä uni, sillä hän pystyi sisällyttämään samaan lauseeseen sekä homouden että maahanmuuton:

Palkintopuheessaan Malek viittasi Mercuryn ja itsensä maahanmuuttajataustaan. Amerikkalaisella on Egyptistä maahan muuttaneet vanhemmat. 

– Teimme elokuvan homomiehestä ja maahanmuuttajasta, joka eli anteeksipyytelemätöntä elämää. Koska juhlimme häntä ja hänen tarinaansa tänään, osoittaa se, että tarvitsemme tällaisia tarinoita.

Rotuteema näkyi räikeimmin parhaana elokuvana palkitussa rainassa Green Book, joka käsittelee valkoisen ja mustan miehen ystävyyttä Yhdysvaltojen Etelävaltioissa 1960-luvulla. Vedenpään mukaan kyseessä on elokuva, "joka ylittää rotuerot ja yhteiskuntaluokan asettamat rajat".

Näyttävimmin valkoisten itsesäilytystä vastaan hyökkäsi mustien etuja ja etuoikeuksia ajava elokuvaohjaaja Spike Lee, jonka ohjaama BlacKkKlansman palkittiin parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta. Valkoisia demonisoiva elokuva kertoo mustasta etsivästä, joka soluttautuu Ku Klux Klan -järjestöön 1970-luvulla. 

Amerikan mustien kannalta on surullista, että heidän puhemiehensä hirttävät identiteettinsä satojen vuosien takaiseen orjuuteen ja siitä nousevaan uhriuteen. Palkintopuheessaan Lee pääsi märehtimään orjakysymystä sillä varjolla, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 400 vuotta siitä, kun ensimmäiset orjat tuotiin Yhdysvaltohin. 

Totta kai häneltä jäi sopivasti kertomatta, että silloista orjakauppaa harjoittivat myös toiset mustat ja arabit ja että monet transatlanttisen orjakaupan rahoittajat olivat taustaltaan juutalaisia. Sanomatta jäi sekin, että Iso-Britannia lakkautti orjakaupan imperiumin alueella jo vuonna 1807. Ylipäätään koko orjuuden lakkauttaminen on puhtaasti valkoisten historiaa, sillä värilliset maat seurasivat eurooppalaisia ja amerikkalaisia paljon myöhemmin. Tästä Spike Lee ei halua antaa valkoisille mitään kiitosta, vaan päinvastoin syyllistää elokuvissaan jatkuvasti rasistisesti vain valkoisia. Jos Lee haluaisi olla ajankohtainen, hän tekisi elokuvan nykyorjuudesta, joka on tälläkin hetkellä erittäin yleistä ja laajalle levinnyttä mustassa Afrikassa. 

Kiitospuheensa poliittisimmassa osuudessa Spike Lee kävi vaalikampanjaa presidentti Donald Trumpia vastaan

– Vuoden 2020 presidentinvaalit ovat aivan nurkan takana. Lähdetään kaikki liikkeelle. Ollaan kaikki oikealla puolella historiaa. Tehdään moraalinen valinta rakkauden ja vihan välillä.

Lausunto todistaa kuinka pöyhkeää vasemmistolais-egalitaristinen historian tulkinta voi olla. Kauniilla sanoilla ja humanistisella viestillä vasemmistolaiset ja värilliset haluavat vain peittää kateutensa ja kaunansa valkoisia kohtaan, sillä teoksi muuttuneina nuo sanat ilmentävät todistetusti vain pelkkää vihaa. 

Valitettavasti monet hyväuskoiset liberaalit ostavat tämän puheen, koska siinä politiikka on typistetty pelkkään sentimentaaliseen moralismiin. Etnomasokismi puhkeaa myrkylliseen kukkaansa, kun politiikkaa ei ymmärretä ystävän ja vihollisen jaotteluna, vaan moraalipisteiden keräämisenä. Tätä moraaliposeerausta rappeutuneet liberaalit kellokkaat myivät eilisessä Oscar-gaalassa koko maailmalle.