VALKOISET PUNALIBERAALIT EDISTÄVÄT ENEMMISTÖNÄ OLEVIEN ETNOVÄHEMMISTÖJEN MORALISTISTA DIKTATUURIA

Valkoisia on maailman koko väestöstä tällä hetkellä vaivaiset 6 prosenttia. Luku pienenee värillisten väestöräjähdyksen, suunnitelmallisen väestönvaihdoksen ja indoktrinoidun itseinhon seurauksena jatkuvasti. Silti vihamielisen "eliitin" agendaa ajava valtamedia kutsuu värillisen globaalin enemmistön ihmisiä vähemmistön edustajiksi, vaikka väestötilastot kertovat päinvastaista. Toisaalta yleiseksi sylkykupiksi alennetut valkoiset leimataan surutta "etuoikeutetuksi" vähemmistöksi, vaikka rasistinen rasismilainsäädäntö riistää heiltä puolueellisesti oikeuden etniseen itsesäilytykseen ja ylpeyden historiallisesti ansaittuihin saavutuksiin. Valkoisille suodaan vain syyllisyys ja loputon elatusvelvollisuus miljardeille vapaamatkustajille. 

Terveen itsekunnioituksen puute ja sen ohjelmallinen rapauttaminen ovat keskeisiä syitä sille, miksi valkoiset eivät enää kollektiivisesti välitä kohtalostaan. He ovatkin luovuttamassa resurssinsa näennäisen vapaaehtoisesti populaatioille, joille se ei kuulu ja joilta puuttuu sitä paitsi kyky vaalia sitä. 

Yhtenä näkyvimpänä oireena tästä etnomasokismista on globaalia enemmistöä edustavien rotumuukalaisten julkeus käydä haavoitetun titaanin päälle. He ovat haistaneet veren, mutta eivät uskaltaisi silti käydä päälle ilman valkoisten maiden viidettä kolonnaa, joka hegemoniallaan määrittää nykyeurooppalaisten itsetuhoiset arvot. Kun kansallismasokismista tehdään jo lastentarhoissa normi, ei ole ihme, että etuoikeuksia haalivat "vähemmistöt" aloittavat röyhkeän kitinänsä olemattomasta sorrosta nykyaikana. Taikasanana he käyttävät rasismia, josta on tullut pelkkä koodisana valkoisten vastaiselle rasismille. 

Tyyppiesimerkki kaunaisten värillisten pullistelevasta identiteettipolitiikasta on vaatimus tuotemerkkien nimien vaihtamisesta, koska ne jotenkin loukkaavat heidän etnisyyttään so. rotuylpeyttään. Harmittomat ja jopa hyväntahtoiset tuotenimet tulkitaan kieroutuneella logiikalla rasismiksi. Toisin sanoen etniset ammattiloukkaantujat vaativat, miten valkoisten luomien yritysten pitäisi käyttää kieltä kotimaissaan.

Vastaavasti tiedotusvälineissä vainoharhainen rasismin kyyläys ei herätä minkäänlaisia kriittiisiä puheenvuoroja, mikä kertoo jo omalta osaltaan pelin hengen. Samalla mediaa  ei tunnu kiinnostavan tippaakaan miten valkoiset kuvataan värillisen maailman tuotteissa. Ehkä valkoisilta odotetaan parempaa itseironista huumorintajua, koska he eivät ole tunnetusti sellaisia etnosentrisiä tosikkoja kuin heikoista itsetunnosta kärsivät kehitysmaalaiset?

Viimeisin uutinen valkoisten antaumisesta rotumuukalaisten ruikutukselle löytyy tapauksesta Eskimo-jäätelö. Ennalta arvattavasti Eskimo-jäätelöä valmistava Froneri Finland julisti tuoreessa tiedotteessaan muuttavansa tuotteensa nimeksi Pingviini Puikko, koska värilliset rotuaktivistit ja heidän suomalaiset aisankannattajansa olivat vaatineet nimen vaihtamista. 

Asiaa helpotti yhtiön markkinointijohtaja Minna Brunberg, joka on ulostuloillaan jo aiemmin paljastunut vasemmistoliberaaleja muotiaatteita seuraavaksi konformistiksi. Froneri Finlandin päätöksestä kertoi näyttävästi Yle uutisessaan Tutun jäätelön rasistiseksi koettu nimi muutetaan – Suomessa asuva inuiittiaktivisti: "On vuosi 2020, oli jo aikakin":

– Vaikka suomen kielessä Eskimo-sana ei ole sävyltään pahantahtoinen, on tässä syvimmiltään kyse olemassa olevasta ihmisryhmästä, jolla on oikeus määritellä itse, mitä termejä on sopivaa käyttää, markkinointijohtaja Minna Brunberg kertoo yhtiön tiedotteessa.

Grönlantilainen aktivisti ja muusikko Aqqalu Berthelsen on yhtä mieltä: hänen mielestään oli jo aikakin ottaa askel kohti tulevaisuutta.

On jokseenkin hirtehistä, että Suomessa läntisen kulttuurin hedelmistä nauttiva city-eskimo Aqqalu Berthelsen on närkästynyt eurooppalaisten verkkaisesta edistyksestä epäkorrektien sanojen suhteen. Hän sanoo, ettei enää vuonna 2020 voida toimia näin, vaikka juuri hänen etnokulttuurissaan on eletty tuhansia vuosia ilman suurtakaan merkkiä sosiaalisten tapojen muutoksesta puhumattakaan teknologisesta kehityksestä: 

Sana on Berthelsenin mukaan paitsi rasistinen, myös halveksuva. Sen käyttöön liittyy useita ongelmia, eivätkä he itse koe sitä lainkaan omakseen. Muun muassa inuiitti-termi tai kotivaltion nimen käyttäminen koetaan sopivammaksi.

– On vuosi 2020. Tuotteita ei pitäisi nimetä loukkaavilla sanoilla. On todella hyvä asia, että tämä päätös tehtiin, Berthelsen toteaa.

VALTIOVALTA, POLIISI JA MEDIA ETSIVÄT TUKAHDUTTAMISKEINOJA OMAA KANSAANSA VASTAAN

Yksi nykyajan suurimpia paradokseja on, että kaikki totuutta ilmituova puhe, jota poliittisesti korrekti valtaeliitti vihaa, on leimattu vihapuheeksi. Verkkolehti Kansalainen kertoi maanantaina, että Oikeusministeriön koordinoiman Against Hate -hankkeen vihapuheen vastainen viestintäkampanja käynnistyy 4. helmikuuta Mediataitoviikolla. Uutisen mukaan kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Samaisen kampanjan avulla pyritään myös lisäämään innokkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Oikeusministeriö ei määrittele omaehtoisesti vihapuheen sisältöä, vaan kopioi sen suoraan Euroopan neuvoston ministerikomitealta, joka ei ole saanut minkäänlaista demokraattista mandaattia EU-kansalaisilta. Kyse on siis puhtaasti neuvostobyrokraattisesta juntasta, joka määrää omien ideologisten mielihalujensa mukaan sen mitä unionin maissa saa sanoa (kritisoida) ja mitä ei. Ministerikomitean määritelmän mukaan

vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi olla rikoslain mukainen rikos, yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää tai muuten yleisesti haitallista ilmaisua.

Kyseisen uhkavaatimuksen perusteella jo tilastollisten tosiasioiden julkituominen tietyistä maahanmuuttajaryhmistä voisi olla vihapuhetta, koska faktojen esittäminen saattaa tuntua muukalaisista ja heidän etuaan ajavista petoksellisista poliitikoista vihalta. Vaikka uutisjutussa myönnetään epäsuorasti, että kaikki vihapuhe ei ole rangaistavaa ("Vihapuhe voi olla rangaistavaa"), pyritään siinä silti luomaan mielikuva, että vihapuhe olisi esimerkiksi Suomessa virallinen lakitermi. Lakimme ei vihapuhetta tunne, mutta kilttejä kansalaisia pelotellakseen media ja viranomaiset puhuvat siitä tavalla, jossa tietyn tunnerekisterin ilmaisut olisivat jo kriminalisoituja. Tämä on epäilemättä nomenklatuuran eräs tehokkaimmista keinoista edistää yhteiskunnallista itsesensuuria sille kiusallisista asioista.

Käsitteenä vihapuhe on tarkoituksellisesti epämääräinen, jotta sitä voidaan venyttää tarpeen mukaan ja käyttää mielivaltaisesti aitoa poliittista oppositiota vastaan. Ei tarvitse olla käsiteanalyytikko ymmärtääkseen, että hegemoninen valta käyttää vihapuhetta poliittisten vapauksien "legitiiminä" tukahduttamiskeinona. Lopullisena tavoitteena on tietenkin kriminalisoida kaikki yhteiskunnalliset pyrkimykset, joissa yritetään vahvistaa traditionaalista perhekäsitystä ja estää kehitysmaiden massainvaasio Eurooppaan.

Vihapuheen käsitteen alkuperästä ja motiiveista ei tietenkään haluta julkista keskustelua, koska se paljastaisi helposti sen neuvostoliittolaiset juuret, jotka johtavat tukevasti myös jälkimarxilaiseen uusvasemmistoon etenkin Yhdysvalloissa. Sieltä on lähtöisin myös 60-lukulaisten vasemmistolaisten 1990-luvulla yleiseen tietoisuuteen levittämä poliittinen korrektius, jota voi pitää vihapuheen ideologisena sisarena ja välttämättömänä ehtona.

Monelle rivikansalaiselle vihapuhe-termin historiallinen tausta lienee tuiki tuntematon, kiitos asiasta vaienneen koululaitoksen, yliopiston ja median. Vihapuheen käsitte ja poliitisen korrektiuden teoria luotiin lähinnä Itärannikon Ivy League -yliopistojen jälkimarxilaisissa aivoriihissä, joissa kriittisen teorian oppien mukainen kulttuurimarxilainen kauna "valkoista heteroseksuaalista länsimaista yhteiskuntaa" vastaan on vellonnut 1960-luvulta lähtien.

On tragikoomista, kuinka täällä kaukaisessa Suomessa hyväuskoiset rivipoliisit ovat omaksuneet Atlantin takaisen länsivihamielisen vihapuhediskurssin itsestäänselvänä yhteiskunnallisen keskustelun lähökohtana. Samalla se on myös osoitus poliisin sisäisestä rappiosta, koska se haluaa vihapuhediskurssilla rajata perustuslaillista sanavapautta ja ohjata kansalaiskeskustelua sellaiseksi, jossa vasemmistoliberaalin yhteiskunnan tabuihin ei koskettaisi. 

Nämä molemmat asiat käyvät selväksi eilisessä Yle-uutisessa Poliisilta harvinainen vetoomus Runebergin päivänä vihapuhetta vastaan: "Ei ihan tyypillistä virkapuhetta". Uutinen kertoo ikävällä tavalla, kuinka poliisi on tämän vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla politisoitunut EU-glogalistien ideologiaa noudattavaksi pakkovoiman käyttäjäksi. Poliisi ei ole enää se kansalaisia palveleva tuttu Reinikainen, vaan orwellilainen ajatuspoliisi, Polpo, joka kyttää ihmisiä "väärien" mielipiteiden vuoksi.

Ylen kritiikittömässä uutisjutussa poliisi näyttää ottaneen jopa naisellisen suostuttelun keinot käyttöön, jotta kansalaiset luopuisivat oikeutetusta yhteiskuntakritiikistään ja alistuisvat nykysuomettuneeseen itsesensuuriin. Ylikonstaapeli Nina Juurakko-Vesikko hyödyntää härskisti kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää Sisä-Suomen poliisilaitoksen Facebook-sivulla kehottaessaan kansalaisia pitämään poliittisesti epäkorrektit mölyt mahassaan:

– Mutta olisiko Runebergikään osannut arvata, miten suomen kielellä vielä sivalletaan, ruoskitaan, henkisesti lyödään ja satutetaan? Olisiko hän pöyristynyt ja sanonut, että kuka kielellämme toista raiskaa, se mielellänsä hinnan maksaa, unettomina öinä, pelkona varjossaan, vihollisen vihaa alati paeten?

Juurakko-Vesikon ounastelu Runebergin mietteistä nykypäivästä kuuluu samaan sarjaan kuin valtamedian levittämät henkilöhaastattelut, joissa sotaveteraanien todistetaan taistelleen homojen ja kehitysmaalaisten elintasosiirtolaisten puolesta saksalaisperäistä fasismia vastaan. Mistä ihmeestä ylikonstaapeli voi olla varma, että nationalistina tunnettu Runeberg olisi kauhistellut kansalaisten oikeutettua pettymystä poliittista johtoa, virkamieskuntaa ja mediaa kohtaan? Jos Runeberg eläisi tänään, olisi paljon todennäköisempää, että hän yhtyisi petetyksi tulleiden kansalaisten kuoroon kuin puolustaisi tsarististen EU-komissaarien palveluksessa olevia kasakoita.

EU-mielisen poliisijohdon äänitorveksi ryhtynyt Juurakko-Vesikko haluaa kieltää myös anonyymin mielenilmaisun, koska se on muka raukkamaista. Poliisin mielestä ajatusrikoksista pitää ehdottomasti kertoa omalla naamallaan:

Tekstillä Juurakko-Vesikko haluaa kiinnittää huomiota kielenkäyttöön. Etenkin netissä mennään usein sen varjoon, ettei henkilöllisyys paljastu.

Totta kai henkilö, joko toistaa järjestelemän hellimiä arvoja omalla nimellään ei ole mitään pelättävää seurauksista. Kyse on samasta jos julistautuu Vatikaanissa katolilaiseksi tai olisi ylistänyt Stalinia 1930-40-lukujen NKP:n puoluekokouksissa. Sen vuoksi pitäisikin kysyä, millaisia rangaistuksia ja seurauksia (mm. työpaikan menetys) anonyymiteetin kieltäjät olisivat itse valmiita kestämään mielipiteistä, joita järjestelmä pitäisi epäsopivina. Todennäköisesti he jättäisivätkö ne rangaistusten pelossa kertomatta. Tässä on jälleen eräs keino edistää itsesensuuria.

– Etenkin nettimaailmassa kieli on ruokotonta. Tuntuu, että sitä mitä kirjoitetaan, ei sanottaisi päin naamaa.

Sopimattomasta kielenkäytöstä hurskastelu on jokseekin irvokasta samalla kun todelliset teot lakaistaan maton alle. Sitä paitsi vihan tunne on usein täysin perusteltua sanoopa tunteita tukahduttava ajatus- ja tunnepoliisi asiasta mitä tahansa. Toistaiseksi totuuspuheena tunnettu "vihapuhe" onkin ilman valtaa olevan kansan ainoa tapa protestoida. Ylikomisariolle näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että vihaiset sanat ovat vain reaktiota petoksellisiin tekoihin ja päätöksiin, joita suomalasivihamielinen hallintokoneisto kohdistaa alamaisina pitämiinsä tavallisiin suomalaisiin.

Syy miksi ylikomisarion haastattelu julkaistiin juuri nyt liittyy verkkolehti Kansalaisessa mainittuun uutiseen Oikeusminteriön vihanpuheen vastaisesta kampanjasta, johon osallistuu lisäksi sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö. Verkostoon kuuluvat myös tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Poliisihallitus, Poliisiammattikorkeakoulu, Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI, Rikosuhripäivystys, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI. Ylikomisarion haastattelujutun lopussa asia myös kerrotaan:

Oikeusministeriö aloitti eilen Against Hate -hankkeen viestintäkampanjan. Itse hanke on vanhempi. Kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Kampanjalla pyritään myös lisäämään halukkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Poliisi ja ministerit osoittavat kampanjallaan vain pelkäävänsä alamaisia, jotka eivät alistu kansallisesti itsetuhoiseen politiikkaan. Vallassa olijoiden näkökulmasta kansalaiset eivät ole luottamuksen arvoisia heidän viisaana pitämälleen politiikalle, joten tyhmää kansaa pitää sen vuoksi valvoa ja rangaista, jotta se palaisi takaisin ruotuun. Kaikki sujuu elitiin mielestä niin kauan hyvin kunhan kansa on ymmärtämättä, että valta kuuluu heille ja poliitikkojen pitää palvella kansaa.

MÄTÄKUUN TOSIJUTTU: ITKUHUMANISTEILLA PUSKAFARSSIT ITÄMEREN MOLEMMIN PUOLIN

Helteiset viime viikot ovat saaneet omahyväisten moraaliposeeraajien päät sulamaan lopullisesti. Viikko sitten uusmarxilaista punamädätystä opiskeleva ruotsalainen monikultturisti Elin Ersson keskeytti Göteborgista Turkkiin lähteneen lennon kieltäytymällä istumasta, koska oli saanut tiedon, että koneessa on Afganistaniin palautettava nuori "pakolaismies". Tehostaakseen omavaltaisen itsekästä anarkismiaan Ersson kirkui matkustamossa hysteerisenä, että seisoo niin kauan käytävällä kunnes "varmaan kuolemaan" joutuva afgaaninuori viedään pois koneesta. Todellisuudessa kotimaahansa palautettava vapaamatkustaja oli 52-vuotias moninkertainen väkivaltarikollinen, mutta tämän kuultuaan Ersson ei ole silti katunut ruotsalaisvihamielistä tekoaan.

Videon perusteella ruotsittaren pullaposkisessa olemuksesta huokuu konformistisen perhetytön ylimielinen moralismi. On sietämätöntä seurata ihmisoikeushysteerikon jeesustelua maailmassa, joka on jo nyt hukkumassa kehitysmaiden väestöräjähdyksen vuoksi 7,6 miljardin geenisäkin ihmislihaan. Näille äiti-teresoille ei taida tulla hetkeksikään mieleen, että länsimaihin tunkeutuassaan vieraat etnosentriset riidankylväjät moninkertaistavat uudella kestämättömällä elintasollaan luonnon kokonaiskuormituksen. Vielä ärsyttävämpää kuin omista tunteistaan tärisevä itkuhumanisti ovat lentokoneen muut matkustajat, jotka määkivinä lampaina eivät kyenneet muuhun kuin antamaan aplodit etnomasokistille. Näin punakaartin huutoäänestyksellä rikollinen teko palkittiin ja afgaanirikollinen sai jäädä Ruotsiin ennen uutta karkotusta.

Siinä missä Ruotsi edellä, niin Suomi perässä. Ylen uutisjutussa Vihreiden lainsäädäntösihteeri vastusti pakkopalautuksia lentokoneessa: kieltäytyi istumasta ja kuvasi tilanteen livenä somessa – poliisi poisti koneesta käy selväksi, että viime tiistaina myös Suomi sai oman tärähtäneen Maria Magdaleenansa. Vihreiden (sic!) lainsäädäntösihteeri Aino Pennasen myötähävettävässä copy cat -operaatiossa kaikki ei mennyt kuin Strömsössä:

Pennanen sanoo striimanneensa tilanteen lentokoneessa, koska hän huomasi Erssonin videon herättäneen paljon julkisuutta ja keskustelua pakkopalautuksista.

– Ajattelin, että tämä on ainoa keinoni yrittää vaikuttaa videoimalla tämän tilanteen, että tämä tapahtuu.

Jäyhät suomalaismatkustajat eivät yhtyneetkään moraalisen suurvallan innoittamana luontevaan kansallismasokismiin, vaan seurasivat tilannetta vaivaantuneina paikoillaan. Edes vieressä istunut aviomies ei noussut ylös lehmänsilmäisen Pennasen kehotuksesta huolimatta. Rikollinen valepakolainen jäi kuin jäikin koneeseen, joka myöhästyi episodin vuoksi vain kymmenen minuuttia. Puskafarssin kruununa voi pitää sitä, että Pennanen ei saanut kotikutoiselle performanssilleen aplodeja ja kehitysmaan onnenonkijan sijaan hänet poistettiin koneesta. 

Lisäksi Pennasta odottaa Yle Watchin vakiolukijan tekemä tutkintapyyntö, josta poliisi on jo aloittanut esitutkinnan, joka koskee mm. liikenneturvallisuuden vaarantamista ja vahingonkorvauksia lennon viivyttämisestä. Tosin nykyisessä punaviherdemarien ja Cuckoomuksen johtamassa lakihegemoniassa moisesta "kansalaistottelemattomuudesta" ei taida seurata kuin korkeintaan toverien maksamat pienet sakot ja tietyn mediasegmentin ylistystä "rohkeudesta", joka on verrattavissa siihen, että Pennanen olisi taputtanut pisimpään toveri Stalinille NKP:n puoluekokouksessa. 

On turha luulla, että tämä tragikomedia olisi jäänyt vain mölisevien somekuplien kiistakapulaksi, vaan asiaan tarttuivat arvattavasti myös irtopisteiden toivossa poliitkot, etenkin luonnonsuojelun vastaiset vihreät. Ensimmäisenä sanaisen arkkunsa ehti avata Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto, joka ylisti Twitterissä Pennasen rikollista tekoa, mikä ei ole yllätys, sillä hän on jo muissa yhteyksissä todistanut vihreiden olevan lakien yläpuolella, vaikka vielä joku vuosi sitten hän puolusti oikeusvaltiota ja laillisuusperiaatetta. Aallon suosittelema toimintamalli näkyy myös käytännössä, sillä Vihreät nuoret ovat tehneet opasvideon palautuslentojen estämiseksi.

Yle-uutisessa Pakkopalautukset keskeytettävä, kunnes turvapaikkaprosessin ongelmat on korjattu – "Ketään ei saa lähettää hengenvaaraan", Aalto puolestaan perustelee laittomia toimia sillä, että nykyinen turvapaikkaprosessi ei takaa turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksia sekä oikeusturvaa. Toisaalla hän on jo ehtinyt väsyneiden haukotusten saattelemana verrata valepakolaisrikollisten asianmukaista kotimaan palautusta natsien väitettyjihin toimiin aivan kuten Vasemmistoliiton pahamaineinen uusbolshevisti Veronika Honkasalo Twitterissä. 

Oman lusikkansa soppaan pani vielä Korkeasaaren toimitusjohtaja Sanna Hellström, joka mesosi kuten Vihreän puolueen aktivistin kuuluukin tällaisissa aivotonta tunnepuhetta synnyttävissä "kohuissa":

Aino on todella rohkea. Haluaisin olla kuin hän, mutta en ehkä uskaltaisi. Toivon, että uskaltaisin kuitenkin nousta seisomaan hänen kanssaan. Ja haistakaa paska kaikki älämölö-tyypit hänen seinällään. Tehkää itse jotain!

Jos maassa olisi puolueeton media, näille kolmelle tulisi piakkoin luu vetävän käteen, sillä on tiedossa, että Saksaan karkotettu turvapaikanhakija ei ole mikään kuolemaan vaaraan joutuva kiva perheenisä, vaan todennäköisesti vakaviin rikoksiin syyllistynyt valepakolainen, jonka lentokoneeseen saattamiseen tarvittiin nippusiteet ja neljä poliisia. Asiaa tiedustelee jo Perussuomalaisten pj. Jussi Halla-aho Twitterissä. Vielä vahvistamattomien tietojen mukaan Finnairin lennolla pakkopalautettavana oli 34-vuotias Muhammad Algharbi Mughtasib, joka on tuomittu alaikäisen tytön pakottamisesta seksuaaliseen tekoon Raumalla joulukuussa 2016. Mughtasib on todettu vaaralliseksi ja siksi saattamassa oli neljä poliisia.

Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila puolestaan tiivistää Facebookissa Touko Aallon kaltaisten hutkijoiden kansalaistottelemattomuutta lietsovan poliittisen strategian:

Touko Aalto yllyttää #stopdeportations'iin. Hän saa sitä. Aallon toiminta tympii, koska mies istuu muiden perseellä tuleen. Nuorille mimmeille valehdellaan aivan surutta siitä, että afgaanit teurastetaan heti lentokentällä, ja nämä menevät retkuun sen enempää asiaa miettimättä. Touko ja kumppanit antavat junnujen tahria itsensä oikeusjuttuihin, ja ovat sitten korjaamassa hysteriankylvön hedelmiä. Miksei faktantarkistus revi kappaleiksi naurettavaa väitettä siitä, että palautus merkitsee varmaa kuolemaa? Missä on Tuomas Muraja, missä Eero Mäntymaan tutkiva journalismi? Missä? Yhdysvalloissa muuten vasemmisto, liberaalit vaikuttajat ja kulttuurihahmot yllyttävät Trumpin tappamiseen. Kansalaistottelemattomuutta tietyssä mielessä sekin. Mutta kuinka paljon voidaan luottaa Touko Aallonkin peräänkuuluttamaan "omaan harkintaan", jos yhteiskunnan ylärivi tuputtaa tappokäskyjä jatkuvalla syötöllä? Mikä on yllyttäjän vastuu? SU:ssa lisää aiheesta.

Valtavaksi pullataikinaksi paisunut symbolinen yksittäistapaus on selvästi putoamassa punavihreiden käsiin, eikä heillä ole voimaa ottaa taakkaa vastaan. Punavihreiden kannalta on kuitenkin onnekasta, että he ovat valtamedian erityisessä suojeluksessa, joten ikäviä jälkipyykkejä ei tulla retostelemaan julkisuudessa. On sanomattakin selvää, että poliitikot ja toimittajat eivät tule vaatimaan Pennasen erottamista edes Vihreiden lainsäädäntösihteerin tehtävistä tällaisen omavaltaisen rikoksen jälkeen. 

Mikäli persupoliitikot syyllistyisivät vastaavaan laittomuuden kiihottamiseen, tietoiseen harhaanjohtamiseen ja suoranaiseen valehteluun kuten Vihreiden puheenjohtaja, asiasta jankutettaisiin tiedotusvälineissä seuraaviin vaaleihin asti, eivätkä sankarijournalistit (oma ilmoitus) jättäisi ainuttakaan kohuun liittyvää kiveä kääntämättä. Sattumoisin Yle pohjusti Vihreiden pehmeää laskua jo eilen:


Yle TV1, keskiviikko 1.8.2018 klo 21.05, A-studio 

Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen viivytti lentokoneen lähtöä, onko kansalaistottelemattomuus hyväksyttävää? Vaarantaako helle potilasturvallisuuden? Juontajana Markus Liimatainen #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Linkki Yle Areenaan. A-studion vieraina olleet Helsingin yliopiston hyysärialan väitöskirjatutkija Erna Bodström ja sosiaalietiikan (hoh hoijaa) professori Jaana Hallamaa saivat vapaasti tuutata ulos globaalin enemmistön etua ajavaa propagandaa pienen suomalaisväestön olemassoloa vastaan. Jos ohjelmasta voi jotain oppia, niin ainakin sen, kuinka harhaisessa ja umpipolitisoituneessa maailmassa nykypäivän punaiset yliopistot elävät.

Kaiken humanistisen kivapuheen keskeltä nousi yksi termi jota toistettiin jatkuvasti. Kuten muuallakin mediassa, ohjelmassa käytetään useissa yhteyksissä harhaanjohtavaa termiä pakkopalautus, jolla halutaan luoda valheellinen mielikuva, että palautukseen ei olisi perustetta vaan että se tehdään pakolla.  

Ajallemme on oireellista, että lähinnä yliopistojen kulttuurimarxilaisissa punapiireissä käytetyt todellisuutta vääristävät hörhötermit läpäisevät nopeasti myös valtamedian. Tämä taas kertoo uusmarxilaisten toimittajien häikäilemättömästä vertikaalisesta verkostoitumisesta. Ilman tuota hyväsisarkerhoa kukaan normaali ihminen ei olisi kuullutkaan sellaisista väkisin puserretuista älyvapaista käsitteistä kuin heteronormativiisuus, cis-sukupuolisuus (huutonaurua!), toksinen maskuliinisuus, mikroaggressio, kulttuurinen appropriaatio jne. Ylellä on valtava rooli saattaa nämä kieltä ja todellisuutta väkivaltaisesti muuttavat valheelliset sanat osaksi arkipäivän puhetta. Kun kohtaat tällaisiä nyrjähtäneitä sanoja, torppaa ne heti alkuunsa hevonpaskana, jota ne ovatkin.

GOOGLEN PC-POTKUT UUTISISSA – KUKA PROPAGOI ENITEN: 1) YLE 2) IL 3) MM?

Vapaan informaation portinvartijoina julkisuudessa toimivat valtamediat julistavat alinomaan, kuinka vain ne kykenevät ammattitaidollaan takaamaan rehellisen tiedonvälityksen ja objektiivisen näkökulman maailman asioista. Väite on osoitettu viimeistään 2000-luvulla täysin perusteettomaksi jo siksi, että internetin aikakaudella valtamediat ovat jääneet jatkuvasti kiinni merkittävien uutistapahtumien vaikenemisesta. Vaikka asioista kertomatta jättäminen eri tekosyillä ei ole teknisesti katsottuna suoraa valehtelua, on se sitä kuitenkin käytännössä.

Kun jotain asiaa kuten Etelä-Afrikan valkoisiin maanviljelijöihin kohdistuvasta hyvin dokumentoidusta rasistisesta kansanmurhasta ei kerrota valtamediassa, sitä ei ole silloin tapahtunut tavallisen matti meikäläisen tietoisuudessa. Suuret mediat tietävät totisesti millaista epideemistä väkivaltaa mustat harjoittavat Etelä-Afrikan, Amerikan ja Euroopan suurkaupungeissa, mutta koska niistä raportointi ei sovi viralliseen vain valkoisia syyllistävään antirasistiseen narraatioon, tapahtumista vaietaan systemaattisesti. 

Silloin kun valtamediat sattuvat uutisoimaan jostain arasta asiasta, ne painottavat vain yhtä tarinaa ja jättävät röyhkeästi muut näkökulmat ja faktat kertomatta, koska ne rikkoisivat ennalta ylläpidettyä poliittisesti korrektia kerrontakaavaa. Tänään Ylen verkkosivuilla ilmestyi kouluesimerkki uutisesta, jonka koko totuuden voi helposti tarkistaa muista, jopa "virallisista" läheistä kuten Iltalehdestä. Ylen Italian kirjeenvaihtajana tunnettu Petri Burtsov kirjoittaa työnantajansa verkkosivujen jutussa Harvardin tohtori lähetti naisia halventavan viestin – Google antoi potkut hyvin valikoivan kuvauksen irtisanomisen syistä ja taustoista. Tälläkin hetkellä Suomessa on valtava joukko vain Yleä seuraavia demarieläkeläisiä, jotka uskovat Burtsovin puolivillaiseen tarinaan, jossa kauhistellaan pyhää tasa-arvoa loukkaavaa julkeutta, jonka vuoksi tohtori sai lähteä ihan perustellusti kävelemään:

Teknologiayritys Google on erottanut työntekijän, joka väitti biologisten eroavaisuuksien selittävän naisten miehiä vähäisempää määrää teknologia-alalla.

Potkut saanut James Damore väitteli Harvardissa systeemibiologiasta tohtoriksi. Damore ei saanut potkuja tilastollisiin tosiasioihin perustuvien tosiasioiden sanomisesta, vaan siitä, että hän rikkoi Googlen poliittisesti korrektia kulttuuria, jossa on "sukupuolistereotyyppistä" esittää tosiasioita, jotka ovat epäedullisia naisille (miehistä epäedullisen tiedon levittämiseen puolestaan kannustetaan).

Uutisjutun lopussa tosin kerrotaan, että Damoren mielestä Googlen "vasemmistolainen ennakkoasenne on luonut poliittisesti korrektin monokulttuurin, joka estää rehellisen keskustelun tasa-arvokysymyksistä". Tämä tieto käy selville vasta lukemalla koko juttu viimeistä riviä myöten. Varsinaisia valheita Burtsov ei jutussaan levitä, mutta uutinen on otsikkoa myöten kirjoitettu sellaisella filtterillä, että se synnyttää väkisinkin mielikuvan, jossa tilastollisten tosiasioiden sanominen olisi "naisia halventavaa" ja potkut sen vuoksi aivan perustellut.

Sen sijaan samaa aihetta käsitelleessä Iltalehden uutisessa lähtökohta on täysin eri. Tapaus oli Iltalehden (IL) narraatiossa uutisoimisen arvoinen siksi, että Googlessa rajoitetaan työntekijöiden ilmaisuvapautta ja siten keskustelun moninaisuutta:

Erotettu insinööri James Damore kritisoi muistiossaan myös Googlen "poliittisesti korrektia monokulttuuria". Bloombergin mukaan Damore syytti Googlea konservatiivisten mielipiteiden vaientamisesta. 

(...) Damore kirjoitti, että keskittyminen sukupuolueen ja etniseen taustaan, johtaa siihen, että Google sivuuttaa ideoiden moninaisuuden.

Uutissivusto Nykysuomi teki jokin aika sitten jutun, kuinka totuuden rajamailla kulkeva propaganda voidaan tunnistaa. Esimerkkitapauksena käytettiin Ylen uutista Etelämantereelta irronneesta jäävuoresta. Jutussaan Näkökulma: Miten propagandaa tehdään? verkkolehti paljastaa lukijoille retorisia temppuja, joita valtamediat kuten Yle käyttävät harhauttaakseen ja jopa aivopestääkseen lukijoita. Alussa mainitun Ylen Google-uutisen otsikointi pätee hyvin Nykysuomen analyysiin, vaikka siinä käsitelläänkin ilmastonmuutosta:

Aniharva niistä jotka näkevät tuon otsikon avaavat artikkelin. Otsikon näkijät vahvistavat näkemänsä avulla ennakkokäsitystään piakkoin lähestyvästä ilmastonmuutoskatastrofin maailmanlopusta. Se murto-osa lukijoista, jotka lukevat koko artikkelin havaitsevat, ettei ilmiössä ole kysymys mistään poikkeavasta vaan normaalista luonnonilmiöstä. Artikkelin kirjoittaja ei edes pyri kiistämään asiaa.

Aivan samalla tavalla uutisotsikko Googlen potkuista vahvistaa tasa-arvofundamentalistien käsitystä, että kamalaa epätasa-arvoistavaa diskurssia esiintyy vieläkin, mutta onneksi kehitys kehittyy ja pahat ihmiset saavat mitä ansaitsevat. Tärkeintä on tietyn asenteen ylläpitäminen, mutta niin ettei suoranaisiin valheisiin syyllistytä. Nykysuomi:

Paras propaganda toimii juuri näin, että se antaa ymmärtää, vahvistaa lähes koko kohdeyleisön ennakkoasenteita, muttei anna kriitikoille tartuntapintaa siltä osin, että voisi sanoa artikkelin olevan valheellinen. Sen sijaan artikkeli vain vihjailee, antaa ymmärtää, vahvistaa ennakko-oletuksia samalla kun se asiatasolla ei oikeastaan sano asiasta yhtään mitään.

Tavallisen informaationkuluttajan kannalta on nurinkurista, että niin sanottujen arkojen aiheiden kohdalla julkisuudessa parjatut vaihtoehtomediat tuovat esiin rehellisinta tietoa ja kertovat lisäksi oleellisista seikoista, joita valtamediat eivät suostu uutisissaan mainitsemaan. Magneettimedia (MM) käsittelee Google-potkuja jutussaan Työpaikkojen kulttuurimarxistinen mielipidevaino kiristyy – nyt asialla Google tavalla, jossa sen informaatioarvo on Yleen ja Iltalehteen verrattuna huomattavasti korkeampi. Sitä paitsi MM ei peittele omaa poliittista kantaansa, mutta ei myöskään pyri vääristämään sen vuoksi potkuihin liittyneitä tosiasioita:

Damore ihmetteli, miksi yhtiö yrittää kiistää ihmisten väliset biologiset erot. Hänen mukaansa työntekijät tulisi palkata näiden osaamisen eikä korruptoituneiden vähemmistökiintiöiden perusteella. Vaikka Damoresta on alettu maalata raivoavan naisvihaajan karikatyyriä, todellisuudessa hän vaati vain työmarkkinoille meritokratiaa sekä poliittista sananvapautta.

Valtamedia on keskittynyt lähinnä muistion naisia käsittelevään osuuteen, mutta Damore kritisoi myös rodullista ”positiivista syrjintää” eli epäpätevien värillisten suosimista pätevien valkoisten ammattilaisten kustannuksella. Toisin sanoen hänen mukaansa ammattitaidon tulisi painaa työnantajien vaakakupissa enemmän kuin kulttuurimarxistinen viha valkoisia miehiä kohtaan. 

Mikä häkellyttävintä, Damore sai potkut, vaikka hän ei kritisoinutkaan työnantajaa julkisuudessa. Sen sijaan sanktio määrättiin hänen laatimansa sisäisen muistion vuoksi. Enää ei riitä, että työntekijät ovat julkisuudessa edustavia – heillä on oltava myös ”poliittisesti korrektit” mielipiteet yksityiselämässä.

Ylen versio tapahtuneesta tarttui lillukan varsiin, kun sen sijaan MM palveli lukijaansa tuomalla päivänvaloon potkujen laajemman yhteiskunnallisen kontekstin ja paljastamalla todellisen epätasa-arvon meritokratiaa teeskentelevässä länsimaisessa yhteiskunnassa.

SANANVAPAUTTA ON TAI SITÄ EI OLE - MULTIKULTISMI-SUOMESSA SITÄ EI OLE

Vuoden alku on ollut kiireistä aikaa kulttuurimarxilaisuuden omaksuneelle apulaisvaltakunnansyyttäjälle, joka tulkitsee poliittisin perustein väljästi muotoiltua pykälää kansanryhmävastaisesta kiihotuksesta. Tuo neuvostoliittolaista lakilogiikkaa noudattava lakipykälä on syyttäjälle siinä mielessä kätevä, että sen avulla voidaan sivuuttaa täysin perustuslaillinen oikeus sananvapaupauteen. Nyt nostetut mielipiderikossyytteet on rakennettu kantelijan ja syyttäjän poliittisesti mielivaltaisen tulkinnan mukaan, joka korostuu erityisesti kansanedustaja Teuvo Hakkaraiselle (ps) eilen (4.1.2016) annetussa ajatusrikostuomiossa.

Muhamettilaisten kannalta ikävän mutta silti varsin totuudellisen tosiasiaväitteen heistä esittänyt Hakkarainen tuomittiin "kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta" 1160 euron sakkohin. Tuomio annettiin siitä huolimatta, että hän oli samassa Facebook-viestiketjussa täsmentänyt kirjoittamaansa yleistä sananlaskua ”kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja". Hakkaraisen tuohtumusta ei myöskään huomioitu, vaikka hän oli kirjoittanut päivityksen vain hetki sen jälkeen kun muslimiterroristi oli murhannut rekka-autolla 86 viatonta ihmistä.

Ylen verkkosivujen uutisessa Sananvapautta vai kiihottamista kansanryhmää vastaan? Perussuomalaisten Hakkaraiselle tuomio, Tynkkynen pian käräjille, viitataan toki sananvapauteen, mutta vain apulaisvaltakunnansyyttäjän tulkinnan mukaan:

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen mukaan kansanedustajan sananvapauteen ei kuulu oikeus vihapuheeseen.

Lakia opiskelleena Raija Toiviaisen pitäisi tietää, että Suomen laista puuttuu Yhdysvaltojen lainsäädäntöön hivutettu kulttuurimarxilainen käsite "vihapuhe" (Hate speech). Nyt hän uskottelee kansalaisille, että Suomessa olisi voimassa muka jonkinlainen "vihapuhelainsäädäntö", joka estäisi sanomasta jotain kriittistä kaikista muista paitsi valkoisista.

Yle Watch -blogiin silloin tällöin kirjoittava Mikko Ellilä tiivistää napakasti sen, mistä Hakkaraiselle annetussa mielivaltaisesssa tuomiossa on kyse:

Hakkaraisen ajatusrikostuomiosta on Ylen uutispalstalla taas sellaista orwellilaista keskustelua, että kyllä Suomessa on sananvapaus, mutta siihen kuuluu myös vastuu, ja nyt Hakkarainen joutui nimenomaan vastuuseen sanomisistaan, eikä tämä siis ole mitenkään sananvapauden vastaista.    

Samalla logiikalla voisi sanoa, että kyllä Saudi-Arabiassa saa ihan vapaasti juoda alkoholia, mutta siitä tulee kuolemantuomio, eikä tämä ole ristiriidassa "juomisvapauden" kanssa, koska alkoholinjuojien pitää "kantaa vastuunsa teoistaan".    

Mitä tuollaisille idiooteille voi sanoa? Mistä tuollaisia stalinisteja sikiää?

Ilmeisesti "demokraattiset lakimiehet" ja heitä komppaava punavihreä väki katsoo, että Suomessa on sananvapaus, koska täällä ei ole ennakkosensuuria. Jälkisensuurista he eivät sen sijaan puhu mitään.  Ellilää tuollainen kaksinaamaisuus tietysti korpeaa, jonka hän tuo julki kommentoimalla tätä Iltalehden toimittaja Mikko Virran kommenttia:

Se on jännää kun heti vedetään sananvapauskortti keskusteluun. Tässä ei ole puututtu kenenkään sananvapauteen. Teuvokin saa edelleenkin sanoa mitä haluaa. Sananvapauden mukana tulee vain vastuu. Tuomio on tullut vallitsevan lain mukaan. Ei siinä ole mitään mielivaltaista. Toivoisin näin olevan jatkossakin. Jos voisi neuvoa häntä edes hieman niin kun kerran toimii lainsäätäjänä, ei kannattaisi hirveesti mainostaa tietämättömyyttään asian suhteen. 

Mikko Ellilä vastaa:

Miten joku voi ihan pokkana sanoa tuollaista, että "Tässä ei ole puututtu kenenkään sananvapauteen" ja "Teuvokin saa edelleenkin sanoa mitä haluaa"?! Uskooko joku ihminen ihan tosissaan tuollaiseen orwellilaiseen logiikkaan?!

Kansanedustajan saama tuomio tullee saamaan huomenna jatkoa kun kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta syytetylle entiselle poliisille Olli Sademiehelle luetaan tuomio. Näyttää siltä, että kärjäoikeuslaitos on sisäistänyt nurisematta valtakunnansyyttäjän sananvapautta syrjivän totalitaristisen linjan.