 |
| Artwoodin lukijat haluavat elää Matrix-todellisuudessa, siksi heille maistuu sininen pilleri. |
Viime syksystä asti valtamedian rummuttama Me too -kampanja ei jätä kansalaisia rauhaan. Tällä kertaa asia nousi kätevästi otsikoihin kun degeneroituneet Hollywood-tähdet pääsivät moraaliposeeraamaan tv- ja elokuva-alan palkintogaala Golden Globessa. Ylen gaalaa tukeva mainospuffi Naiset pukeutuvat mustiin Golden Globe -gaalassa – ”Seksuaalinen häirintä värittää koko gaalan” kertoo mikä on nyt kuuminta hottia hurskastelevassa tasa-arvoteollisuudessa. Jos joku ei satu vielä tietämään, niin se on kaikkien miesten leimaaminen kollektiivisesti raiskaajiksi – tosin sillä erotuksella, että syyte ei koske tilastojen todellisia raiskaajia kuten eräitä afrikkalaisia ja muslimeja.
On vaikeampaa löytää ihmisryhmää, joka ei huoraisi niin halpamaisesti globalistieliitin sivilisaatiota hajoittaville arvoille kuin Hollywoodin näyttelijät. Etuoikeutetulla asemalla on hintansa ja se velvoittaa näyttelijöitä mainostamaan punaliberaaleja arvoja, mikäli he haluavat säilyttää työpaikkansa. Tätä taustaa vasten onkin lievästi sanottuna kaksinaamaista moittia juutalaismoguli Harvey Weinsteiniä siitä, että uralla etenemiseksi aloittelevan naisnäyttelijän on pitänyt imeä hänen kaluaan. Tässä kun jää sanomatta, että pysyäkseen huipulla näyttelijän pitää huorata 24/7 kulttuurimaxilaisille arvoille riippumatta siitä kannattaako niitä itse vai ei. Siksi on hirvittävää, että hengettömälle massakulttuuriille altistuneet kuluttajazombit pitävät tätä kokainiin pöhöttämää pervolaumaa esikuvana itselleen ja muille.
Heprealaisena riemujuhlana tunnetun mindfuck-gaalan viimeisin Yle-uutinen, Golden Globe -palkinnot jaettiin – katso tästä palkitut, kertoo, että parhaan tv-draamasarjan pääpalkinnon sai vihafeministi Margaret Artwoodin romaaniin perustuva dystopiakuvaus The Handmai´s Tale. Sarja on puhtaasti vainoharhainen poliittinen fantasia, joka on suunnattu presidentti Donald Trumpin hallintoa vastaan. Jos tälle länsimaista kulttuuria valheellisesti lokaavalle sadulle etsittäisiin aito historiallinen vertauskohta, sitä ei tarvitsisi hakea kaukaa, sillä se löytyy tällä hetkellä monesta islamilaisesta maasta. Näin ilmeinen kulttuurinen sokeus ja itsesensuuri ei kerro muusta kuin liberaalien pohjattoman julkeasta tekopyhyydestä.
 |
| Tässä todellinen The Handmai's Tale. |
Suomalaisten punahipsterien kotiraamattu, Nyt-liite, kertoi jo viime toukokuun jutussaan Naiset alistetaan synnytyskoneiksi, homoja silvotaan ja tapetaan: HBO:n The Handmaid’s Tale on pelottavin ja vaikuttavin tv-sarja juuri nyt, koska se voisi olla täyttä totta pelkällä otsikollaan, kuinka hegemoninen kulttuurivasemmisto näkee pienenkin heihin kohdistuvan vastarinnan olevan alku teokraattis-fasistiselle totalitarismille, joka paisuu heidän mielissään lopulta masokistiseksi yhteiskuntapainajaiseksi.
Sarjaa voi pitää kiistatta yhtenä hyväosaisten vasemmistoliberaalien vainoharhaisuuden huipentumana, varsinkin kun tiedetään millainen moralistinen kyykytysvalta pienellä feministien ja transgenderistien mafialla on valtaenemmistöön länsimaissa. The Handmaid´s Tale ei ole muuta kuin sietämätön projektio femikommunistien ja sukupuolenkieltäjien omasta vallasta sellaiseen länsimaiseen kulttuuriin, jota ei ole koskaan ollut edes olemassa (paitsi islamilaisissa maissa tänään). "Koska se voisi olla täyttä totta"....aivan samoin kuin jos tädillä olisi munat niin hän olisi setä, mutta apropos, tämähän onkin "totta" kun seuraa valtamediaa, joka antaa jatkuvasti vapaan suunvuoron Setan päivystäville desanteille!
************************
************************
Yle TV1, aanantai 8.1.2018 klo 19:00, Historia: Nainen Mussolinin takana
Margherita Sarfatti oli 20 vuoden ajan Mussolinin rakastajatar, puheenkirjoittaja ja elämänkerturi, mutta myös feministi, merkittävä taiteentukija ja juutalainen. Millaista elämää tämä vaikutusvaltainen nainen vietti? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.
Ylen Historiadokumenteissa toistuvat tietyt teemat, joilla tehdään politiikkaa nykypäivän hegemonian tarpeisiin. Ohjelmasarjan ylivoimaisesti suositun aihe on ollut Kolmannen valtakunnan Saksa ja siihen liittyvä loputon holohöpötys.
Viime aikoina myös sukupuolinarsistinen feminismi on saamassa oman kiintiönsä dokumenteissa. Viikko sitten ohjelmapaikalla nähtiin dokumentti Kiinan unohdettu keisari, jossa haluttiin yhden poikkeustapauksen avulla tehdä yleistys, joka voimaannuttaisi kaikki naiset pyrkimään suuryritysten johtajiksi. Dokumentissa haastateltu brittiläinen asiantuntija tunnusti suoraan, että Kiinan ainoan naispuolisen keisarin Wu Zetianin nostaminen parrasvaloihin on tärkeää, koska se edistää Cuck-miehen mukaan feminismiä.
Samoilla linjoilla oltiin tänään ranskalaisdokumentissa Nainen Mussolinin takana (Margherita S. La femme qui inventa Mussolini, 2016). Kertoo kai ranskalaisesta suurpiirteisyydestä, että dokumentissa monet historialliset faktat olivat väärin. Ohjelmassa kansallissosialistit olivat Saksassa vallassa jo vuonna 1931 ja Hermann Göring mahtimies tuolloin. Edes ohjelman pääväite, että Sarfatti olisi ollut kokonaiset kaksikymmentä vuotta Mussolinin rakastajatar ei pidä historiallisten lähteiden perusteella paikkaansa.
Historiallisia virheitä pahempaa oli dokumentin läpinäkyvä ideologisuus, jonka johtotähtinä ovat feminismi ja ylivertaisena kuvattu juutalaisuus. Mussolini esitettiin lähinnä Sarfattin marionettina, jolla ei olisi ollut juurikaan omia ideoita ja kykyjä. On totta, että Sarfattilla oli kiistämätön vaikutus Mussolinin uraan, mutta näin yksipuolisesti kuvattuna siinä liioteltiin surutta.
Ohjelmassa kuvatusta Sarfattista tulee väkisinkin mieleen uusin Star Wars -elokuva Viimeinen Jedi (The Last Jedi), jossa miehet eivät osaa oikein mitään toisin kuin ihmenainen Rey, jolla on kaikki ylivertaiset taidot ja kyvyt. Tässä kohtaa pitää vain muistaa, että Rey on juutalaisen Hollywoodin luoma ideologinen fantasiahahmo aivan samoin kuin ranskalaisdokumentissa Margherita Sarfatti.
Historiallisia virheitä pahempaa oli dokumentin läpinäkyvä ideologisuus, jonka johtotähtinä ovat feminismi ja ylivertaisena kuvattu juutalaisuus. Mussolini esitettiin lähinnä Sarfattin marionettina, jolla ei olisi ollut juurikaan omia ideoita ja kykyjä. On totta, että Sarfattilla oli kiistämätön vaikutus Mussolinin uraan, mutta näin yksipuolisesti kuvattuna siinä liioteltiin surutta.
Ohjelmassa kuvatusta Sarfattista tulee väkisinkin mieleen uusin Star Wars -elokuva Viimeinen Jedi (The Last Jedi), jossa miehet eivät osaa oikein mitään toisin kuin ihmenainen Rey, jolla on kaikki ylivertaiset taidot ja kyvyt. Tässä kohtaa pitää vain muistaa, että Rey on juutalaisen Hollywoodin luoma ideologinen fantasiahahmo aivan samoin kuin ranskalaisdokumentissa Margherita Sarfatti.
Yle TV1, maanantai 8.1.2018 klo 22:00, Dokumenttiprojekti: Where to Invade Next
Michael Mooren palkittu dokumentti selvittää mitä Yhdysvallat voisi vielä vallata muilta valtiolta. Provokatiivinen ilottelu käy myös Suomessa hakemassa apua amerikkalaisen koulutusjärjestelmän alennustilaan. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).
Palkittu? Taisi olla kulttuurimarxilaisten palkitsema...Michael Moore on vasemmalle kalellaan olevan valtamedian lempilapsi vain siksi, että hän pilkkaa ja syyllistää valkoisia, löytää Amerikasta pelkästään vikoja ja alistuu feministien naurettavaksi Cuck-mieheksi. Tämän kansanmieheksi tekeytyneen upporikkaan punaliberaalin tendenssimäiseen narraatioon ei taida uskoa Suomessa muut kuin Nyt-liitteen ja Voima-lehden aktiivilukijat.
Michael Mooren palkittu dokumentti selvittää mitä Yhdysvallat voisi vielä vallata muilta valtiolta. Provokatiivinen ilottelu käy myös Suomessa hakemassa apua amerikkalaisen koulutusjärjestelmän alennustilaan. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).
Palkittu? Taisi olla kulttuurimarxilaisten palkitsema...Michael Moore on vasemmalle kalellaan olevan valtamedian lempilapsi vain siksi, että hän pilkkaa ja syyllistää valkoisia, löytää Amerikasta pelkästään vikoja ja alistuu feministien naurettavaksi Cuck-mieheksi. Tämän kansanmieheksi tekeytyneen upporikkaan punaliberaalin tendenssimäiseen narraatioon ei taida uskoa Suomessa muut kuin Nyt-liitteen ja Voima-lehden aktiivilukijat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti