SUOMALAISET SS-MIEHET TUOMITTIIN ILMAN NÄYTTÖÄ POLIITTISISTA SYISTÄ

Waffen-SS vapaaehtoisten paluujuhla 3.6.1943
Pyynikin urheilukentällä Tampereella.

Ja historia toistaa itseään: tällä hetkellä on Suomessakin "fasistien", vanha- ja uusnatsien herjaaminen ja vaino, sananvapauden ylevät periaatteet räikeästi sivuuttaen, täysin identtinen 1930-luvun kommunistivainojen kanssa. Erona on vain se, että kansallissosialistien valtakaudesta on kulunut 55 vuotta ja heidän kauhistelunsa nyt jo pöyristyttävää  farssia. 

-Pentti Linkola v. 2000.

Valtamedian uutistoimituksista verorahoitteinen Yle on kaikkein innokkain mitätöimään ja mustamaalaamaan kansallista historiaamme. Tänään siitä oli todisteena Ylen verkkosivujen uutinen Riippumaton selvitys: Suomalaiset SS-miehet todennäköisesti osallistuivat saksalaisten mukana juutalaisten ja siviilien surmaamiseen 1941–1943, joka nousi vielä tv:n puolella koko illan pääuutiseksi. Vastaavaa mediasirkusta on turha odottaa Suomen lähihistorian kannalta paljon tärkeämmästä Tiitisen listasta, sillä sen julkistaminen tapahtunee vasta ns. ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen.

Syynä viiden minuutin vihaan oli tunnettuja faktoja uudelleen tulkinnut Kansallisarkiston puolueettomaksi mainostettu selvitys, jonka ihmisoikeusjärjestöksi naamioitunut juutalaisten painostusjärjestö Simon Wiesenthal -keskus sai kiristettyä presidentti Sauli Niinistöltä loppuvuodesta 2017. Syynä uuteen selvitykseen oli André Swanströmin hatariin lähteisiin perustunut tutkielma Suomalaiset SS-miehet, politiikka ja uskonto, jonka Yle nosti ylistäen ja kritiikittä julkisuuteen. Tutkimuksesta nostatetun kohun huomioi myös Simon Wiesenthal -keskuksen tarkkavainuinen johtaja Efraim Zuroff ja loppu onkin sitten ihan oikeaa historiaa. Yleisradion saksalaissyntyinen toimittaja Marcus Ziemann kirjoittaa tänään uuden selvityksen  taustasta:

Helsingin Säätytalossa perjantaina julkaistu selvitys käynnistettiin sen jälkeen, kun juutalaisen ihmisoikeusjärjestö Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff pyysi presidentti Sauli Niinistöä laatimaan selvityksen suomalaisten Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943 palvelleiden suomalaisten osuudesta juutalaisten surmaamiseen.

Lähes 80 vuoden vuoden takaista historiallista yksityiskohtaa paljon oleellisempaa olisi pohtia selvityksestä syntynyttä mediakohua. Kun tv-toimittaja alkaa puhua "historiamme synkimmistä hetkistä" ei voi olla välttymättä huomiolta, että länsimaita riivaa tarve tuomita jatkuvasti itsensä jonkinlaisena masokistisena synninpäästönä. Koska Suomella ei ole muiden Euroopan maiden lailla samanlaisia väitettyjä "rikoksia" kontollaan, julkisuuden toimittajapapisto on riemuissaan kuin vihdoinkin löydetään edes jokin epäilys, joka liittää meidät Euroopan suureen Pahan kertomukseen. 

Päivän mediatapahtumasta nousee pintaan toinen oireellinen piirre historiatajun rappiosta, joka näkyy siinä, että menneisyyttä arvioidaan alati muuttuvien nykyarvojen perusteella. Tästä on seurannut se, että jopa ihmisiän ylittävä menneisyys nähdään toistuvasti mahdollisten oikeudenkäyntien kohteena. Ylen tv-uutisen perusteella varsinkin toimittajat ovat halukkaita antamaan sotarikosoikeudellisen tuomion suomalaisille Waffen-SS vapaaehtoisille pelkkien hatarien aihetodisteiden perusteella, koska kohde on historiallisesti demonisoitu ja poliittisesti heille vastenmielinen.

Lisäksi on syytä ihmetellä, miksi juutalaisia koskevat edesottamukset ovat saaneet länsimaissa sellaisen erityisaseman kuin niillä on nyt. Ikään kuin kollektiivinen tietoisuutemme olisi kaapattu meille vihamielisten tahojen etuja ja päämääriä varten. Globaalin median omistuspohja ei yksin selitä tätä ilmiötä tyhjentävästi, vaikka sillä kiistämättä onkin suuri osuutensa.

Ei riitä, että tutkimuksen julkistamiselle annettu kohtuuton näkyvyys kertoo jotain yhteiskuntamme patologisista piirteistä, selvityksen anti itsessään on olematonta. Koska selvityksen lähtökohta on sotarikosoikeudellinen, tutkijat ja tuomarina toimiva media eivät voi aineiston ja johtopäätösten perusteella antaa langettavaa tuomioita edes teoreettisesti, joten "syytetyt" olisi pitänyt julistaa syyttömiksi. Murhasta tuomitsemiseen kun riittää ainoastaan varma näyttö. Silti tutkijat ja Yle ovat valmiita tuomitsemaan suomalaiset SS-vaapaaehtoiset pelkästään sotapäiväkirjoista löytyneiden kommenttien perusteella:

Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943 palvelleet suomalaissotilaat osallistuivat hyvin todennäköisesti osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen Saksan itärintamalla, todetaan valtioneuvoston kanslian Kansallisarkistolta tilaamasta riippumattomasta arkistoselvityksestä. 

Näin kovan luokan syytteelle olisi uskonut löytyvän perusteluiksi jotain konkreettista, mutta koska sellaista ei löytynyt, tutkijat yrittävät laittaa olematonta lihaa luiden ympärille käyttämällä sanoja "hyvin todennäköisesti". Aivan samoin kuin ei voi sanoa, että naapurin piika on puoliksi raskaana, ei surmatyötäkään voi tuomita ilman riittävää näyttöä. Jos tutkijoilla olisi hallussaan varmaa näyttöä, he olisivat esittäneet sen, eivätkä turvautuneet retorisiin tehosanoihin "hyvin todennäköisesti".

Kansallisarkiston uusi selvitys on puhdas historiapoliittinen tilaustyö, jonka johtopäätöksistä päätettiin jo ennen tutkimuksen aloittamista. Koska mitättömät lähteet tiedettiin, mutta tuomio piti silti antaa, tekijät katsoivat parhaaksi jättää SS-vaapaaehtoiset roikkumaan puoliksi hirteen. Onhan sekin jo tuomio ja antaa suurelle yleisölle mielikuvan, että Suomen itsenäisyyden panttina olleet Waffen-SS vapaaehtoiset olivat syyllisiä juutalaisväestön vastaisiin toimiin. 

Tätä mieltä on selvitykseen pettynyt Waffen-SS -vapaaehtoisten perinteitä vaalivan Veljesapu-Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Kääriäinen, jonka näkemys kuultiin yllättävästi Ylen verkkosivujen jutussa: 

– Kun kyseessä sotarikosselvitys, niin sitten pitäisi myös osata vastata, oliko niitä vai eikö niitä ollut. Sitä vastaustahan ei suoranaisesti tullut. Jätettiin edelleen epäilys.

Ylen tv-uutisille haastateltu englanninkielisen selvityksen koonnut Kansallisarkiston tutkija, professori Lars Westerlund, nikotteli puheessaan ja hiki otsasta valuen "hyvin todennäköisesti" valehteli  puhuessaan todennäköisyyksistä ilman konkreettista näyttöä. Hänelle näytti haastattelun perusteella riittävän se, että suomalaisessa historiankirjoituksessa kansallinen itseruoskinta on siirtynyt selvityksen myötä aivan uudelle tasolle.

Selvityksessä puhutaan toki myös kiistattomista tosiasioista, mutta ne eivät koske suomalaisten väitettyjä surmatekoja, vaan sitä, mitä he ovat kirjoittaneet päiväkirjoissaan. Yle taas koplaa päiväkirjakirjoitusten kiistattomuuden suomalaisten väitetyiksi tekemiin surmiin:

Selvityksen mukaan suomalaisten päiväkirjat kertovat kiistattomasti, että vapaaehtoiset ovat olleet tietoisia juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamisista.

Eihän tässä ole mitään uutta. Jo sotahistorioitsija Mauno Jokipiin uraa uurtavassa tutkimuksessa Panttipataljoona (1968) kerrotaan, että jotkut suomalaiset näkivät saksalaisten tekemiä summittaisia teloituksia. Uudessakaan selvityksessä ei väitetä, että tietoisuus veriteoista tarkoittasi sitä, että suomalaiset olisivat itse osallistuneet niihin. Yle haluaa kuitenkin harhauttavasti luoda mielikuvan, että tietoisuus saksalaisten tekemistä surmista olisi sama asia kuin niiden tekeminen itse.

Jotta uuden tutkimuksen tuloksille saataisiin lisää uskottavuutta, Yle haastatteli Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuortevaa, joka toisti Lars Westerlundin "argumentin" ja lisäsi vielä vakuuttavuutta tehostavat sanat "on ilmeistä":

Nuortevan mukaan on ilmeistä, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti SS-Divisioona Wikingin eri yksiköiden suorittamiin surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan vuosina 1941– 1942.

Koska Hollywoodin nyyhkyleffoissa kuvataan kaikkien SS-univormuun pukeutuneiden miesten olleen kansanmurhaajia, niin on ilmeistä ja siten todennäköistä, että myös suomalaiset Waffen-SS rintamamiehet osallistuivat juutalaisten ja siviilien surmaamiseen. Tämä lienee selvityksen tekijiöiden vahvin taustatodiste syytteiden todenperäisyydelle.

On vain ajan kysymys milloin juutalaisjärjestöt pyytävät Suomelta virallista anteeksipyyntöä raportin perusteella. Kyyninen voisi ajatella, että selvitykseen suostunut Suomen korkein poliittinen johto nimenomaan haluaa, että Suomi tunnustaa "syyllisyytensä". Jo 1990-luvulta lähtien länteen suuntautunut poliittis-kulttuurinen eliitti on halunnut kuulua lännen voittajien puolelle, mutta aseveljeys Saksan kanssa toisessa maailmansodassa on tahrannut maamme moraalisesti väärällä puolella taistelleeksi itäeurooppalaiseksi valtioksi. Ainoastaan virallinen anteeksipyyntö osallisuudesta holohöpöön tekee Suomesta lopullisesti nyky-Saksan kaltaisen länsimaan, jolla on Petteri Orpon sanojen mukainen oikea arvopohja. 

YLE POLITIKOI TAAS HISTORIALLA JA SUKUPUOLILLA

Finnisches Freiwilligen-Bataillon der Waffen-SS

Huomen aamulla Yle Radio 1.n Ykkösaamussa keskustellaan jälleen kerran koko maamme olemassoloa koskevasta elintärkeästä aiheesta, suomalaisista SS-miehistä Saksan itärintamalla 1941-43. Näkökulma on tuttuun tapaan "yllättävä" kun punaisen yliopiston tendenssitutkija pääsee väittämään, että Mauno Jokipiin uraauurtavaa tutkimusta Panttipataljoona (1968) ohjasi poliittinen motiivi. Tällaiseen johtopäätökseen on päässyt Äbo Akademin dosentti –  vai pitäisikö sanoa päivystävä desantti – André Swanström tutkielmassaan Suomalaiset SS-miehet, politiikka ja uskonto.

Swanströmiä haastateltiin jo viime perjantain Ylen aamu-tv:ssä, josta kertoo yhtiön verkkosivujen juttu Tutkija: Lähes puolet suomalaisista SS-miehistä fasisteja – "Ampumataidoille olisi parempaakin käyttöä kuin juutalaisten teloittaminen". Raflaavan otsikon oli tietenkin tarkoitus houkutella lukijoita, mutta jutun sisällön perusteella kyse ei ole muusta kuin kömpelöstä projisoinnista, kuolleen hevosen potkimisesta ja halpamaisesta provokaatiosta:

Swanströmin mukaan Jokipiillä on ollut samat aineistot käytettävissään kuin hänellä. Hän arvelee, että Jokipiillä saattoi olla poliittinen motiivi tutkimusta tehdessään.

Swaströmin omia motiiveja ei sen sijaan tarvitse arvuutella. Arkkityyppistä 1960-luvun äärivasemmistolaista partaradikaalia ulkoiselta habitukseltaan muistuttava Swanström paljastuu höpinöidensä perusteella juuri sellaiseksi kuin ulkoasu antaa odottaakin. Hän syyttää Jokipiin tutkimusta poliittisesti motivoituneeksi, mutta ei ymmärrä itse, että tällaisella ulostulolla nimenomaan hänellä on poliittinen motiivi ja mahdollisuus sanoa "viimeinen sana". 

Äbo Akademin tutkijan planttu edustaa sitä samaa omahyväistä yliopistosukupolvea, jossa ollaan olevinaan niin sankaritutkijaa ja "vaiettujen myyttien" paljastajaa, vaikka todellisuudessa tehdään pelkkää ideologista tendenssitutkimusta ja historiapolitiikkaa hegemonisen monikultturismin ja femisosialismin puolesta. Tätä punakaartia edustavat näkyvimmin sellaiset tutkijapolitrukit kuin Helsingin yliopistossa työskentelevä Oula Silvennoinen, Koneen säätion palkitsema suomalaisuuden mitätöijä Miika Tervonen ja Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksella hääräilevä Cuck-feministi Erkka Railo.

Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella koulutuksensa saaneille Ylen "yhteiskuntakriittisille" toimittajille täytyy antaa täydet propagandapisteet, että he ovat osanneet kaivaa studioon sen kaikkein punaisimman tendenssitutkijan. Toimittaja Nicklas Wanke ei kyseenalaista mitenkään Swanströmin väitettä, että palvelussitoomuksiin vastaaminen olisi muka validimpi todiste SS-miesten ideologisesta taustasta kuin Jokipiin käyttämä SS Aseveljet ry:n kortisto:

– Jokipiin mukaan suomalaisista SS-miehistä noin 20 prosenttia kannatti ruskeaa aatetta eli fasismia. Tähän hän laskee mukaan IKL:n ja pienet natsijärjestöt Suomessa. Itse olen saanut luvuksi 45 prosenttia eli yli kaksi kertaa enemmän, sanoo Swanström. 

Jokipii on käyttänyt SS Aseveljet ry:n kortistoa lähteenä. Swanström sanoo itse käyttäneensä lähteenä SS-miesten palvelusitoutumuksia, joissa kysytään suoraan puoluekantaa. Hänen mukaansa kortistossa kysyttiin toimintaa aatteellisissa järjestöissä, mutta ei puoluekantaa

Swanström tekee pitkälle meneviä arvailua ja johtopäätöksiä yhden kirjelähteen perusteella, jolla hän haluaa leimata koko suomalaispataljoonan jonkinlaiseksi Einsatzgruppenin kaltaiseksi teloitusporukaksi. Sen sijaan hakijoiden puoluekantaa kysyttäessä hän ei arvioi vastausten motiiveja mitenkään. On päivän selvää, että moni SS:ään pyrkivä vapaaehtoinen valehteli poliittisen kantansa fasistiseksi, koska tällä oletettiin olevan myönteinen vaikutus valintaan. Kun näin ilmeinen tosiasia otetaan huomioon kokonaisarvioissa, on suoranainen ihme, että vain reilusti alle puolet hakijoista ilmoitti kannattavansa "ruskeaa väriä".

Tällaisten kohuiksi nostatettujen nollatutkimusten tarkoitus on ainoastaan demonisoida Suomen kansallista historiaa, jotta tuntisimme häpeää menneisyydestämme. Samalla se antaa viestiä, että Suomi oli erooppalaisessa veljessodassa "moraalisesti" väärällä puolella, kun se taisteli aasialaista juutalaisbolshevistista "vapauden valtakuntaa" vastaan. Yhtä kaikki, tämä ns. suomalaisuuden epädramatisointi palvelee kansasta vieraantuneen hegemonisen nomenklatuuran  – johon kuuluu ideologisesti korruptoitunut yliopistokin – utooppisia hourekuvia kuten monikultturismia, jossa suomalaisrahvas pyritään nitistämään surkeaksi vähemmistöksi.

Maamme historintutkimuksen laitosten professorit ovat julkisuudessa korostaneet, että historiaa ei saisi käyttää politiikan välineenä kuten Venäjällä tänään. Silti rikkaa ei tunnisteta omassa silmässä, sillä muiden länsimaiden tapaan natseilla tehdään myös Suomessa mitä härskeintä historiapolitiikkaa, jonka avulla on tarkoitus ohjata nykyeliitin epädemokraattisia päämääriä.


                                                        *****************************


Äärimmäisen pienen mutta sen vastakohtana valtavan vaikutusvaltaisen Seta-mafian valta on tosiasia. Sen propagoima LGBT-jne.-agenda on yhteiskunnassa jo niin vallitseva, että valtion omistama Yle on hyväksynyt uutisissaan sen käyttämän epätieteellisen diskurssin.

Tästä kertoo paljastavasti "uutinen" Lännen media: Mies on ensimmäistä kertaa raskaana Suomessa. Jo jutun leipätekstin ensimmäinen lause "Suomessa on tiettävästi ensimmäistä kertaa tilanne, jossa mies on raskaana" on tieteellisesti valheellinen. Se, että nainen on "korjannut" eli mutiloinut sukupuolensa "mieheksi", ei tee hänestä biologisesti miestä:

Tuleva isä on määritetty syntyessään naiseksi, mutta hän on käynyt läpi sukupuolen korjausprosessin ja saanut toissa vuonna miehen henkilöllisyystunnuksen.

Juridisten pykälien luetteleminen on viime kädessä retorista roskaa, jolla on hyvin vähän tekemistä objektiivisten tosiasioiden kanssa. Pahinta tässä on se, että julkista keskustelua käydään pelkästään identiteettihäiriöisten aikuisten ehdoilla ottamatta lainkaan huomioon lapsen etua. Markus Hirsilä kommentoi napakasti asiaa sosiaalisessa mediassa:

Luonnontieteellisen taustani vuoksi kommentoin hieman tätä teemaa. Kohdun puutteesta johtuen transnainen ei voi lisääntyä. Siittiöiden tuotannon puutteesta johtuen transmies ei voi siittää lapsia. Biologisesti on sitä sukupuolta, johon on syntynyt eli millainen sukupuolikromosomisto on yksilönkehityksessä ilmentynyt.  

Paino sanalla ilmentynyt: kromosomisto voi olla XY, mutta jos Y ei ole yksilönkehityksen aikana kytkeytynyt toimimaan, on tuloksena naaras uroksen sijasta. Vastaavasti X0 (äx-nolla) on nainen, vaikka toinen X-kromosomi puuttuukin. Niin ikään XXY on uros, koska mukana on Y-kromosomi kahdesta X-kromosomista huolimatta.  

Uros syntyy siis vain silloin jos a) Y-kromosomi on läsnä ja b) se ilmentyy eli kytkeytyy toimimaan. Toisin sanoen naisella voi olla harvinaisissa poikkeustapauksissa Y-kromosomi, mutta miehillä se on varmasti. Yllä oleva pätee ainoastaan nisäkkäisiin... jollainen toki ihminenkin on.. 

Itsestään selvistä tosiasoista huolimatta eräät media-alustat kuten Uusi Suomi ja Facebook ovat antaneet bännejä ja poistaneet tekstejä, joissa on sanottu, että biologinen mies ei voi synnyttää! Asiasta kertoo mm. verkkolehti Oikea Median juttu Uusi Suomi sensuroi jälleen: Meidän "isä" synnyttää.

                                                    ********************************


Yle Teema Fem, maanantai 9.10.2017 klo 18:30 . Minä olen muslimi 

5/6. Muslimeihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja, jotka puolestaan voivat johtaa väkivaltaan. Sara opettaa muslimitytöille itsepuolustusta. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Ruotsalaiset ne sitten osaavat kääntää mustan valkoiseksi. Tässäkin jaksossa maahan livahtaneet muslimit saavat vapaasti ruikuttaa rasismista ja huonosta kohtelusta, mutta sanaakaan ei kuulla heidän omasta moninkertaisesti vihamielisemmästä ja väkivaltaisemmasta käytöksestä, joka herättää kantaväestöstä kenties vieroksuvia katseita. 

Nuori musliminainen valitteli sitä, että hän tuntee olonsa vieraaksi maassa, jossa häntä ei hyväksytä varauksettomasti sellaisena muukalaisena kuin hän on. Tässä kohtaa ruotsalaiselle naishaastattelijalle ei tullut mieleen, että myös kantaruotsalaiset tuntevat itsensä ulkopuolisiksi, kun kotimaa täytetään heiltä lupaa kysymättä kehitysmaalaisilla autojen polttelijoilla ja elintasosiipelijöillä.



Yle TV1, maanantai 9.10.2017 klo 19:00. Historia: Winston Churchill ja voiton hinta 

Kansallissankariksi 2. maailmansodan aikana noussut ja Britannian voittoon johtanut Churchill kärsi yllättävän ja murskaavan vaalitappion vuoden 1945 vaaleissa. Miten tämä oli mahdollista? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Britannian perverssistä omakuvasta kertoo jotain se, että sen kansalaiset on indoktrinoitu pitämään Winston Churchilliä maan historian merkittävimpänä henkilönä. Siis voitto yhdessä Stalinin ja Rooseveltin kanssa Saksasta oli niin tärkeä, että sen vuoksi brittien kannatti romahduttaa imperiuminsa ja vaihtaa maan populaatio pakistanilaisiin ja afrikkalaisperäisiin. Well done! Not.