SUOMALAISET SS-MIEHET TUOMITTIIN ILMAN NÄYTTÖÄ POLIITTISISTA SYISTÄ

Waffen-SS vapaaehtoisten paluujuhla 3.6.1943
Pyynikin urheilukentällä Tampereella.

Ja historia toistaa itseään: tällä hetkellä on Suomessakin "fasistien", vanha- ja uusnatsien herjaaminen ja vaino, sananvapauden ylevät periaatteet räikeästi sivuuttaen, täysin identtinen 1930-luvun kommunistivainojen kanssa. Erona on vain se, että kansallissosialistien valtakaudesta on kulunut 55 vuotta ja heidän kauhistelunsa nyt jo pöyristyttävää  farssia. 

-Pentti Linkola v. 2000.

Valtamedian uutistoimituksista verorahoitteinen Yle on kaikkein innokkain mitätöimään ja mustamaalaamaan kansallista historiaamme. Tänään siitä oli todisteena Ylen verkkosivujen uutinen Riippumaton selvitys: Suomalaiset SS-miehet todennäköisesti osallistuivat saksalaisten mukana juutalaisten ja siviilien surmaamiseen 1941–1943, joka nousi vielä tv:n puolella koko illan pääuutiseksi. Vastaavaa mediasirkusta on turha odottaa Suomen lähihistorian kannalta paljon tärkeämmästä Tiitisen listasta, sillä sen julkistaminen tapahtunee vasta ns. ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen.

Syynä viiden minuutin vihaan oli tunnettuja faktoja uudelleen tulkinnut Kansallisarkiston puolueettomaksi mainostettu selvitys, jonka ihmisoikeusjärjestöksi naamioitunut juutalaisten painostusjärjestö Simon Wiesenthal -keskus sai kiristettyä presidentti Sauli Niinistöltä loppuvuodesta 2017. Syynä uuteen selvitykseen oli André Swanströmin hatariin lähteisiin perustunut tutkielma Suomalaiset SS-miehet, politiikka ja uskonto, jonka Yle nosti ylistäen ja kritiikittä julkisuuteen. Tutkimuksesta nostatetun kohun huomioi myös Simon Wiesenthal -keskuksen tarkkavainuinen johtaja Efraim Zuroff ja loppu onkin sitten ihan oikeaa historiaa. Yleisradion saksalaissyntyinen toimittaja Marcus Ziemann kirjoittaa tänään uuden selvityksen  taustasta:

Helsingin Säätytalossa perjantaina julkaistu selvitys käynnistettiin sen jälkeen, kun juutalaisen ihmisoikeusjärjestö Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff pyysi presidentti Sauli Niinistöä laatimaan selvityksen suomalaisten Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943 palvelleiden suomalaisten osuudesta juutalaisten surmaamiseen.

Lähes 80 vuoden vuoden takaista historiallista yksityiskohtaa paljon oleellisempaa olisi pohtia selvityksestä syntynyttä mediakohua. Kun tv-toimittaja alkaa puhua "historiamme synkimmistä hetkistä" ei voi olla välttymättä huomiolta, että länsimaita riivaa tarve tuomita jatkuvasti itsensä jonkinlaisena masokistisena synninpäästönä. Koska Suomella ei ole muiden Euroopan maiden lailla samanlaisia väitettyjä "rikoksia" kontollaan, julkisuuden toimittajapapisto on riemuissaan kuin vihdoinkin löydetään edes jokin epäilys, joka liittää meidät Euroopan suureen Pahan kertomukseen. 

Päivän mediatapahtumasta nousee pintaan toinen oireellinen piirre historiatajun rappiosta, joka näkyy siinä, että menneisyyttä arvioidaan alati muuttuvien nykyarvojen perusteella. Tästä on seurannut se, että jopa ihmisiän ylittävä menneisyys nähdään toistuvasti mahdollisten oikeudenkäyntien kohteena. Ylen tv-uutisen perusteella varsinkin toimittajat ovat halukkaita antamaan sotarikosoikeudellisen tuomion suomalaisille Waffen-SS vapaaehtoisille pelkkien hatarien aihetodisteiden perusteella, koska kohde on historiallisesti demonisoitu ja poliittisesti heille vastenmielinen.

Lisäksi on syytä ihmetellä, miksi juutalaisia koskevat edesottamukset ovat saaneet länsimaissa sellaisen erityisaseman kuin niillä on nyt. Ikään kuin kollektiivinen tietoisuutemme olisi kaapattu meille vihamielisten tahojen etuja ja päämääriä varten. Globaalin median omistuspohja ei yksin selitä tätä ilmiötä tyhjentävästi, vaikka sillä kiistämättä onkin suuri osuutensa.

Ei riitä, että tutkimuksen julkistamiselle annettu kohtuuton näkyvyys kertoo jotain yhteiskuntamme patologisista piirteistä, selvityksen anti itsessään on olematonta. Koska selvityksen lähtökohta on sotarikosoikeudellinen, tutkijat ja tuomarina toimiva media eivät voi aineiston ja johtopäätösten perusteella antaa langettavaa tuomioita edes teoreettisesti, joten "syytetyt" olisi pitänyt julistaa syyttömiksi. Murhasta tuomitsemiseen kun riittää ainoastaan varma näyttö. Silti tutkijat ja Yle ovat valmiita tuomitsemaan suomalaiset SS-vaapaaehtoiset pelkästään sotapäiväkirjoista löytyneiden kommenttien perusteella:

Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943 palvelleet suomalaissotilaat osallistuivat hyvin todennäköisesti osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen Saksan itärintamalla, todetaan valtioneuvoston kanslian Kansallisarkistolta tilaamasta riippumattomasta arkistoselvityksestä. 

Näin kovan luokan syytteelle olisi uskonut löytyvän perusteluiksi jotain konkreettista, mutta koska sellaista ei löytynyt, tutkijat yrittävät laittaa olematonta lihaa luiden ympärille käyttämällä sanoja "hyvin todennäköisesti". Aivan samoin kuin ei voi sanoa, että naapurin piika on puoliksi raskaana, ei surmatyötäkään voi tuomita ilman riittävää näyttöä. Jos tutkijoilla olisi hallussaan varmaa näyttöä, he olisivat esittäneet sen, eivätkä turvautuneet retorisiin tehosanoihin "hyvin todennäköisesti".

Kansallisarkiston uusi selvitys on puhdas historiapoliittinen tilaustyö, jonka johtopäätöksistä päätettiin jo ennen tutkimuksen aloittamista. Koska mitättömät lähteet tiedettiin, mutta tuomio piti silti antaa, tekijät katsoivat parhaaksi jättää SS-vaapaaehtoiset roikkumaan puoliksi hirteen. Onhan sekin jo tuomio ja antaa suurelle yleisölle mielikuvan, että Suomen itsenäisyyden panttina olleet Waffen-SS vapaaehtoiset olivat syyllisiä juutalaisväestön vastaisiin toimiin. 

Tätä mieltä on selvitykseen pettynyt Waffen-SS -vapaaehtoisten perinteitä vaalivan Veljesapu-Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Kääriäinen, jonka näkemys kuultiin yllättävästi Ylen verkkosivujen jutussa: 

– Kun kyseessä sotarikosselvitys, niin sitten pitäisi myös osata vastata, oliko niitä vai eikö niitä ollut. Sitä vastaustahan ei suoranaisesti tullut. Jätettiin edelleen epäilys.

Ylen tv-uutisille haastateltu englanninkielisen selvityksen koonnut Kansallisarkiston tutkija, professori Lars Westerlund, nikotteli puheessaan ja hiki otsasta valuen "hyvin todennäköisesti" valehteli  puhuessaan todennäköisyyksistä ilman konkreettista näyttöä. Hänelle näytti haastattelun perusteella riittävän se, että suomalaisessa historiankirjoituksessa kansallinen itseruoskinta on siirtynyt selvityksen myötä aivan uudelle tasolle.

Selvityksessä puhutaan toki myös kiistattomista tosiasioista, mutta ne eivät koske suomalaisten väitettyjä surmatekoja, vaan sitä, mitä he ovat kirjoittaneet päiväkirjoissaan. Yle taas koplaa päiväkirjakirjoitusten kiistattomuuden suomalaisten väitetyiksi tekemiin surmiin:

Selvityksen mukaan suomalaisten päiväkirjat kertovat kiistattomasti, että vapaaehtoiset ovat olleet tietoisia juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamisista.

Eihän tässä ole mitään uutta. Jo sotahistorioitsija Mauno Jokipiin uraa uurtavassa tutkimuksessa Panttipataljoona (1968) kerrotaan, että jotkut suomalaiset näkivät saksalaisten tekemiä summittaisia teloituksia. Uudessakaan selvityksessä ei väitetä, että tietoisuus veriteoista tarkoittasi sitä, että suomalaiset olisivat itse osallistuneet niihin. Yle haluaa kuitenkin harhauttavasti luoda mielikuvan, että tietoisuus saksalaisten tekemistä surmista olisi sama asia kuin niiden tekeminen itse.

Jotta uuden tutkimuksen tuloksille saataisiin lisää uskottavuutta, Yle haastatteli Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuortevaa, joka toisti Lars Westerlundin "argumentin" ja lisäsi vielä vakuuttavuutta tehostavat sanat "on ilmeistä":

Nuortevan mukaan on ilmeistä, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti SS-Divisioona Wikingin eri yksiköiden suorittamiin surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan vuosina 1941– 1942.

Koska Hollywoodin nyyhkyleffoissa kuvataan kaikkien SS-univormuun pukeutuneiden miesten olleen kansanmurhaajia, niin on ilmeistä ja siten todennäköistä, että myös suomalaiset Waffen-SS rintamamiehet osallistuivat juutalaisten ja siviilien surmaamiseen. Tämä lienee selvityksen tekijiöiden vahvin taustatodiste syytteiden todenperäisyydelle.

On vain ajan kysymys milloin juutalaisjärjestöt pyytävät Suomelta virallista anteeksipyyntöä raportin perusteella. Kyyninen voisi ajatella, että selvitykseen suostunut Suomen korkein poliittinen johto nimenomaan haluaa, että Suomi tunnustaa "syyllisyytensä". Jo 1990-luvulta lähtien länteen suuntautunut poliittis-kulttuurinen eliitti on halunnut kuulua lännen voittajien puolelle, mutta aseveljeys Saksan kanssa toisessa maailmansodassa on tahrannut maamme moraalisesti väärällä puolella taistelleeksi itäeurooppalaiseksi valtioksi. Ainoastaan virallinen anteeksipyyntö osallisuudesta holohöpöön tekee Suomesta lopullisesti nyky-Saksan kaltaisen länsimaan, jolla on Petteri Orpon sanojen mukainen oikea arvopohja. 

MIKSI KOKO VALTAMEDIA ON HUHTASAARTA VASTAAN VAIKKA HÄN ON NAINEN?

Kun vasemmistodemari Tarja Halonen teki vaalikampanjaa ensimmäiselle preidenttikaudelle, valtamediat korostivat, että nyt olisi vihdoinkin aika saada maahan naispresidentti. Vaatimus oli omituinen, koska virallinen diskurssi on aina korostanut sitä, että jokaiseen tehtävään pitää valita paras eikä hakijan sekundaarisilla ominaisuuksilla kuten sukupuolella saa olla valintaan mitään merkitystä. 

Loppujen lopuksi biologisten ominaisuuksien korostaminen ei ole sittenkään vierasta tasa-arvoideologialle, koska siinä on sisäänrakennettuna hierarkia, jossa eräät sattuvat olemaan tasa-arvoisempia kuin toiset avain kuten George Orwellin faabelissa Eläinten vallankumous. Vaikka perinteinen nepotismi on länsimaisissa yhteiskunnissa virallisesti tuomittu, se elää uutta elämää sukupuolinarsismin kuten feminismin muodossa. Tarja Halosen valinta presidentiksi keväällä 2000 oli kokoomuslaisten naisten ansiota, sillä he valitsivat porvarillisen Esko Ahon (Kesk.) sijaan Halosen vain siksi että tämä oli nainen.

Punavihreä valtamedia ei ole kuitenkaan innostunut Laura Huhtasaaresta, vaikka hän on nainen ja vieläpä kaunis sellainen. Jos Huhtasaari edustaisi mitä muuta puoluetta tahansa kuin Perussuomalaisia, häntä hypetettäisiin todennäköisesti samanlaisella hurmoksella kuin Halosta aikoinaan. Huhtasaaren tapauksessa hänen naiseutensa ei tuokaan toimittajien silmissä lisäarvoa, vaan päinvastoin se lisää heidän ärtymystään, koska politiikassa toimivia naisia (ehkä Hilja Riipistä lukuunottamatta) on totuttu pitämään konformistisina kympin tyttöinä, jotka ovat taipuvaisia kannattamaan vallitsevia lässyliberaaleja arvoja. 

Valtamedia pitää julkeana, että nuorehko kaunis nainen haastaa avoimesti sen hyvinä pitämiä asioita kuten globalismia ja maahanmuuttoa. Kun tähän lisätään vielä Huhtasaaren suoraselkäinen "uskontunnustus" koti-uskonto-isänmaa, alkaa Tampereen punaisen toimittajakoulun toimittelijoiden korvista nousta savua. Tämä nähtiin eilisessä MTV3:n presidenttitentissä, jossa Huhtasaarta yritetiin hiillostaa vieläkin epätoivoisemmin kuin viikko sitten tulleessa vastaavassa Ylen tentissä.

Huhtasaarta MTV3:n tentissä kuulustellut tutkapari Vesa Kallionpää (SDP:n Maarit Feldt-Rannan miesystävä) ja romanitaustainen Antonia Berg keskeyttivät Persujen ehdokkaan jatkuvasti ja inisivät siitä, mitä presidentti voi ja ei voi tehdä. Heidän mielestään Huhtasaaren olisi pitänyt keskittyä vain presidentin valtaoikeuksiin liittyviin asioihin. Vaatimus oli naurettava, koska äänestäjät haluavat tietää ehdokkaan mielipiteistä ja ajatuksista muutenkin kuin valtaoikeuksien kannalta. Kallionpää ja Berg aloittivat poliittisen yksinpuhelunsa heti, kun puhe siirtyi turvapaikanhakijoihin ja Euroopan Unioiniin. Itseään puolijumalina pitävät toimittajat aliarvioivat lähes poikkeuksetta yleisönsä, jonka vuoksi MTV3:n tutkaparin päällepäsmäröinti teki katsojiin päinvastaisen vaikutuksen mihin he pyrkivät. Naantalin Persuomalaisten Vilhelm Junnila kiteytti sosiaalisessa mediassa osuvasti vaalitentin kulun:

- Olet tuollainen nuori tyttö.
- Olet inhokkigalluppien kärjessä.
- Pidättekö äänestäjiä hölmöinä?
- Onko tämäkin vain julkisuustemppu?
- Tämähän on äänestäjien huijaamista.
- Etkö voisi nyt suoraan sanoa, että tuo on ihan tyhmä ehdotus?
- Tuo on populismia ja vastuutonta puhetta.
- Teillä ei ole mitään ulko- ja puolustuspolitiikan kokemusta, pyrittekö väärään tehtävään?
- Onko tämä taas äänestäjien harhauttamista?
- Ette pysty presidenttinä tuota tekemään, mennään eteenpäin.
- Haluatte siis hankaloittaa suomalaisten elämää?
- Tuohan on tyhmä idea.

Ylen puolella nähtiin eilen täysin päinvastaista toimittamista, kun toimittajien lempiehdokas Vihreiden Pekka Haavisto oli tenttivuorossa. Koska valtavirran toimittajasta 3/4 on tutkitusti punavihreitä, tämä ei voinut olla näkymättä myöskään Haaviston haastattelussa. Kriittisessä katsojassa haastattelu herätti lähinnä myötähäpeää. "Asiantuntijoiden" myönteiset arviot Haaviston esiintymisestä voi käydä lukemassa Ylen verkkosivujen jutusta Asiantuntijat Haaviston esiintymisestä: "Haaviston horisontissa siintää vaalit kuuden vuoden päässä".

Kun naapurinpojan oloinen Jan Andersson haastattelee Vihreiden "unelmavävy" Pekka Haavistoa, katsoja ei voi välttyä huomiolta, että keskustelijoilla on keskinäistä sielujen sympatiaa. Leppoisa jutustelu oli niin tuttavallista, että sitä alkoi jossain vaiheessa odottaa milloin Andersson tarjoaa Pekalle pullakahvit lörpöttelyn lomassa. Haastattelun tyyli erosi kuin yö päivästä kun sitä vertaa siihen, miten Kirsi Heikel kohteli Laura Huhtasaarta. Heikel oli kaivellut pedanttisena pinkona hikihatussa kaiken negatiivisen ja epäolennaisen, jolla saattoi sättiä Huhtasaarta. Voi vain kuvitella miten Heikel olisi käyttänyt hyväkseen juuri ennen vaaleja median julkisuuteen nostamaa kyseenalaista syytettä Huhtasaaren gradun osittaisesta plagioinnista. Toistaiseksi arvoitukseksi jää, miksi valtamedia taistelee raivoisasti Huhtasaarta ja Väyrystä vastaan, vaikka se toisaalla ilmoittaa, ettei näillä ole mitään mahdollisuuksia päästä toiselle kierrokselle.


                                                   *********************************


Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Paula Vilén romahti henkisesti kun Donald Trump voitti presidentivaalit marraskuussa 2016. Sen jälkeen hän on terapoinut itseään ja antanut vertaistukea hengenheimolaisilleen kirjoittamalla liukuhinalla myrkyllisiä mielipideuutisia Trumpista ja hänen kannattajistaan. 

Viimeisimmän mielipidekirjoituksen Naiset ja vähemmistöt sisuuntuivat Trumpin voitosta ja kipuavat nyt USA:n politiikan huipulle – "Tämä on jo trendi" perusteella hän ei kykene vieläkään tunnustamaan sitä, että Trumpin vaalivoitto oli oikeutettu protesti hallitsevaa punaliberaalia hegemoniaa ja sen lellimiä erityisryhmiä ym. vapaamatkustajia vastaan. On jokseekin harhaista, että Vilén esittää valtaa kahmineet feministit ja värilliset "vähemmistöt" (so. globaali enemmistö) Järjestelmän haastajina, vaikka ne ovat vuosikymmenestä toiseen olleet vanhaa valtaa edustavan Itärannikon liberaalien erityisessä suojeluksessa. 

Pitkässä juoksussa valkoisen väestönosan tyytymättömyys on ainoa todellinen protesti, sillä se on joutunut verotaakallaan kustantamaan maan monikulttuurisirkuksen ja sille epäedullisen tasa-arvopelleilyn. On vaikea nähdä miksi enemmistö valkoisista naisista kannattaisi Establismentin (Syvän valtion) ajamaa hajoita ja hallitse -politiikkaa, jossa heidän pitäisi hyökätä valkoista miestä vastaan värillisten puolesta. Valtamedian hallitsevaa diskussia noudattaen toimittaja Vilén yrittää luoda valheellisesti mielikuvan, että mustilla naisilla ja valkoisilla naisilla olisi jokin yhteinen intressi valkoista miestä vastaan. Viime kädessä valkoiset naiset (josta huomattava osa äänesti Trumpia) kyllä ymmärtävät, millainen osa heille koituu kun globaali värillinen enemmistö saa enemmistön aseman myös Yhdysvalloissa.

Tämä ei tunnu haittaavan toimittaja Viléniä, sillä Trump-kaunassaan hän ei välitä seurauksista, vaan elättelee valtamedian puffaaman femikommunistisen "liikkeen" tuovan demokraatit takaisin valtaan. Näin kehitysmaalaisten invaasio voisi jatkua entiseen malliin ja poliittisen korrektiuden totalitarismi raivata tietä neitseellisiin instituutiohin.


                                                   *********************************


Simon Wiesenthal -keskuksen Jerusalemin toimiston johtaja Efraim Zuroff ei jätä suomalaisia rauhaan. Tästä saamme kiittää suomenruotsalaista goy-boy André Swanströmiä, joka haluaa tendenssitutkimuksellaan tehdä historiapoltiikkaa tämän päivän monikultturismin hyväksi. 

Ylen verkkosivujen uutinen Juutalainen ihmisoikeusjärjestö vaatii virallista selvitystä suomalaisten SS-miesten väitetyistä sotarikoksista kertoo, että vaatimuksen taustalla on Swanströmin esittämät "tiedot", joiden mukaan suomalaiset SS-miehet ovat saattaneet osallistua juutalaisten murhiin Ukrainassa. 

Jo se, että Yle nöyrtyy kutsumaan sionistista painostusjärjestöä "ihmisoikeusjärjestöksi" pilkkaa lukuisia vasemmistolaisia ja liberaaleja, jotka puhuvat ääni väristen "yhteisestä ihmiskunnasta". Heille on selvää, että juutalaista etnosentrisyyttä palvelevalla holokaustiuskonnolla ei ole juuri mitään tekemistä ihmisoikeuksien puhumattakaan "yhteisen ihmisyyden" kanssa, vaan että kyse on sionistisen lobbausjärjestön propagandasta, jonka tarkoitus on oikeuttaa palestiinalaisten sorto ja Israelin etnovaltion ylivalta Lähi-idässä. 

Vastaavasti länsimaiden aidot kansallismieliset näkevät Simon Wiesenthal -keskuksen julkisuushakuisen tominnan olevan väline koko Euroopan syyllistämisessä, jotta mantereemme saataisiin alistettua sionistien globalismiin (alá Soros), jota mm. rajaton maahanmuutto edustaa.

Se, että juutalainen lobbausjärjestö vaatii virallista selvitystä suomalaisten SS-miesten olemattomista "sotarikoksista" ei ole muuta kuin tarve saada myös Suomi eräiden muiden Euroopan maiden lailla syyllisyyden liekaan. Riippumatta selvityksen tuloksesta, jo sen alulle panolla halutaan saada koko Suomi kollektiiviseen häpeään, jotta kansakunta nöyristelisi ikuisesti kansainvälistä juutalaista. Tähän ovelaan ansaan virallisen Suomen ei kannata missään tapauksessa astua.