RASISTINEN BLM-LIIKEHDINTÄ RADIKALISOITUU, SYYNÄ VALTAMEDIAN KRITIIKITÖN MYÖTÄMIELISYYS

Mustien rasistien NFAC-järjestö marssimassa
Louisvillessa. "We came in peace for all mankind!"

Länsimaiden kontrolloitujen tiedotusvälineiden antama mielikuva rasistisesta Black Lives Matter -liikkeestä on hämmästyttävän myönteinen, vaikka siihen ei ole pimitettyjen tosiasioiden valossa juurikaan syytä. Yleisin valtamedian käyttämä valhe on BLM-liikkeen esittäminen rauhanomaisena. Jopa television typerryttämät hyväuskoiset keskivertokansalaiset ovat kuitenkin huomanneet, että BLM marsseilla on tapana lähes poikkeuksetta ryöstäytyä mellakoinniksi ja ryöstelyksi. 

Toimittajille helpoin tapa kiistää tämä ikävä tosiasia on vaieta väkivaltaisuuksista, mutta loputtomassa vaikenemisessa tulee nopeasti seinä vastaan. Siksi esimerkiksi Ylessä mellakointi selitetään muiden kuin mustien rasistien ja valkoisten etnomasokistien syyksi. Tavallisinta on syyttää poliisia provosoinnista, mikä saa valtamedian kuulostamaan samalta mitä on totuttu kuulemaan hallusinaatiovasemmiston propangadatehtailta.

Monoliittisen liberaalimedian yksiselitteinen asettuminen BLM:n puolelle on vain lisännyt liikkeen uhoa ja se on käynyt viikko viikolta röyhkeämmäksi vaatimuksissaan ja teoissaan. Näin poliisiväkivaltaa vastustavasta liikkeestä on kuoriutunut nopeasti kaunainen vihaliike, joka hyökkää rasistisen avoimesti kaikkea valkoisuutta vastaan. Siihen on alusta asti kytkeytynyt myös Antifan kaltaisia äärivasemmistolaisjärjestöjä sekä mustaa ylivaltaa kannattavia kaadereita. 

Mustien aseelliset ryhmät ovatkin kehityskulun viimeisin vaihe, josta myös Yle oli pakotettu kertomaan uutisessaan Mustien aseistautunut joukko esitti viranomaisille uhkavaatimuksen Yhdysvalloissa – Black Lives Matter -protesteissa mellakoitiin ja ammuskeltiin. Mustien aseistautuminen ja entistä räikeämpi väkivalta ovat huomattavissa määrin seurausta valtamedian kannustavasta ja kritiikittömästä asenteensa, jonka vuoksi sillä on jo nyt verta käsissään.

Vaikenemisen ja projisoinnin lisäksi tiedotusvälinen kolmas strategia BLM-uutisoinnissa on tuttuakin tutumpi: presidentti Donald Trumpin umpimähkäinen syyttely. Näin tehdään Ylen uutisessa Miksi presidentti Trump lähettää sotilasasuisia joukkoja hajottamaan mielenosoituksia? Lue tästä lyhyet vastaukset, jossa syyt ja seuraukset heittävät häränpyllyä. Agendauutisessa kun väkivaltaisista mellakoitisijoista tehdään uhreja ja liittovaltion lainvalvontajoukoista roistoja, jotka pahantahtoinen Trump on pannut kiusaamaan hyvällä asialla olevia mielenosoittajia.

Totalitaristinen vasemmisto liberaaleine aisankannattajineen tuskin puhuisi "fasistisesta hallinnosta", jos liittovaltion viranomaiset menisivät talttuttamaan "äärioikeiston" mielenosoituksia. Puhe fasismista on pettämätön merkki tunnistaa rettelöitsijävasemmistolainen, joka alakynteen joutuessaan aloittaa uhriutumisen:

Trumpia vastustavat demokraatit ovat verranneet joukkoja diktatuurien salaisiin poliiseihin. Oregonin senaattorin Ron Wyden kommentoi uutissivusto Voxille,  että toimintatapa on tuttu fasistisista hallinnoista, ei demokratioista.  

Demokraatit uskovat, että Trump kärjistää tilannetta syksyn presidentinvaalien takia. Hän on korostanut puolustavansa lakia ja järjestystä.

Vallanahneiden demokraattien patologisella Trumpin syyttelyllä ei näytä olevan mitään rajaa, varsinkin kun he ovat itse lietsoneet tietoisesti mellakointia, jotta tämä haittaisi Trumpin uudelleenvalintaa. Yksinkertaisesti kyse on tavallisten kansalaisten kiristämisestä, sillä sanomattomana viestinä on, että levottomuudet loppuvat vasta sitten kun presidentti vaihtuu demokraattien kellarissa piilossa pitämään seniiliin pedofiiliin Joe Bideniin. 

Demokraatit eli Syvän valtion liittovaltiososialistit esiintyvät mielellään yhteiskuntarauhan turvaajana, mutta vain sillä ehdolla, että kansalaiset valitsevat heidän korruptoituneen marionettinsa valkoiseen taloon. Ylen uutisoinnin perusteella myös Pasilassa toivotaan Bidenistä seuraavaa Yhdysvaltain presidenttiä, asia, joka on tuskin kenellekään yllätys.

                                                    *******************************


Yle Teema, sunnuntai 26.7.2020 klo 20.05, Dok: Fasismia mustassa autossa

Syksyllä 1930 radikaalit oikeistoaktivistit sieppasivat Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin. Tämän puoliso Ester Ståhlberg on kirjoittanut muistelmissaan kyydityksestä ja kesästä, jolloin Suomi oli lähellä vallankaappausta. Toimittaja: Mikaela Weurlander, 2018. (U) HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 54 min. Linkki ohjelmaan.

Jatkuva äärioikeistosta muistuttaminen näyttää kuuluvan Ylen kirjaamaan ohjelmapolitiikkaan, semminkin kun yhtiön ruorissa on vasemmistolaista ideologiaa ajava Merja Ylä-Anttila.

YLEN VAALISTUDIOSSA RUOTSALAINEN DEMOKRATIAILVEILY

Yle TV1, 9.9.2018 klo 21, Ruotsin vaalit 2018 
Yle TV1, 9.9.2018 klo 22.20, Ruotsin vaalit 2018 

Yle seuraa Ruotsin jännittävää vaali-iltaa. Suorassa lähetyksessä seurataan ääntenlaskentaa, kurkistetaan vaalivalvojaisiin ja tavataan ruotsalaisen yhteiskunnan tuntijoita. Juontajina Piia Pasanen ja Ylen Tukholman kirjeenvaihtaja Riikka Uosukainen. ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Linkki Yle Areenaan.

Ruotsin eiliset kolmoisvaalit herättivät monia kysymyksiä sekä täällä että länsinaapurissa. Miksi ihmeessä Ylen Tukholman vaalistudion juontajina olivat Piia Pasanen ja Riikka Uosukainen, jotka haastattelivat kahta muuta blondia, vasemmistolaisessa kulttuurimailmassa vaikuttavaa Mari Sidiä ja kulmakarva & hiusasiantuntija Linda Juholaa? Vaalistudion naisvaltainen koostumus oli hämmentävä, koska se näytti siltä kuin sillä olisi haluttu peesata virallisen Ruotsin valtiouskonto feminismiä. 

Näin näkyvään sukupuolipuolinarsismiin lienee syynä 1. syyskuuta työnsä aloittanut Ylen uusi toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, joka tunnustaa Yleisradion feministisessä haastatteluohjelmassa kannattavansa kiintiöpolitiikkaa, poliittista korrektittua ja muukalaisille annettavaa yksipuolisista positiviista julkisuutta, josta Yle Watch kirjoitti jo huhtikuussa. Ylioppilas Ylä-Anttilan edeltäjiään räikempää kulttuurimarxilaisuutta ei siis tarvinnut kauaa odotella ja jatkossa Ylen ohjelmaprofiili tuleekin "arvoissaan" varmuudella taipumaan vielä enemmän vasemmalle. 

Se, että arvon naistoimittajat valitsivat asiantuntijoiksi pari Feministisen Aloitteen (FI) bimboilevaa kannattajaa ei ollut sattumaa. Heidän asiantuntemuksensa Ruotsin politiikasta ei ole sen kummempi kuin Esson baarissa viihtyvän pitkäaikaistyöttömän, mutta heiltä toimittajat saivat juuri ne korrektit vastaukset, jotka he olisivat halunneet sanoa itse ääneen. 

Päähuomion keskustelussa vei Ruotsidemokraattien (SD) menestys, jota päivilteltiin lähes koko ohjelman ajan. Peppu- ja hiusasiantuntija Linda Juhola ei osannut sanoa muuta kuin että Ruotsidemokraatit pelottavat, kun taas teatterinainen Mari Sid käytti kauhisteluunsa laajempaa sanavarastoa. Ruotsin vasemmistolaisessa kulttuurikentässä vaikuttava Sid levitti itsevarmana liberaalia ennakkoluuloja, jonka mukaan SD:n kulttuuripolitiikka kahlitsisi sananvapautta. Näin röyhkeä väitettä ei voi tulkita muuksi kuin projektioksi, sillä juuri vasemmistolainen kulttuuriklikki on ollut kärjekkäin sananvapauden kaventaja silloin kuin esitettävät näkemykset eivät ole punaliberaaleja.

Liberaalien ja vasemmistolaisten hysteerisistä reaktioista huolimatta Ruotsidemokraatien vaalimenestys ei ollut odotetun mukainen, vaikka puolue lisäsikin kannatustaan kokonaiset 5 prosenttiyksikköä. Julkisuudessa, paitsi Ylessä, on puhuttu jopa vaalivilpin mahdollisuudesta. Monista äänestyspaikoista puuttuivat Ruotsidemokraatteja ja Vaihtoehto Ruotsille -puolueen (AfS) äänestysliput. Jopa valtamediaa edustava Ilta-Sanomat kertoi asiasta uutisessaan Vakava tilanne Göteborgissa: Ruotsi­demokraattien äänestysliput kaksi tuntia kateissa. Syinä vaalilipukkeiden katoamiseen ovat puolueelliset vaalivirkailijat sekä äärivasemmistolaiset ja ulkomaalaiset äänestäjät, jotka ovat kahmineet roppakaupalla taskuihin vihaamiensa puolueiden lipukkeita.

Lisää vettä myllyyn kaatoi IS:n toinen uutinen Tanskalainen poliitikko sanoi suorat sanat Ruotsin vaaleista: ”Epädemokraattinen”. Uutisjutussa tanskalainen iberaalidemokraattisen puolueen ulkopoliittinen tiedottaja ja vaalitarkkailijana Michael Aastrup Jensen arvostelee ennen kaikkea äänestyslippujärjestelmää, mikä ei hän mielestään takaa riittävästi salassapitovelvollisuuden säilymistä. Tällä on merkitystä, sillä sosiaalisen paineen ja median lietsoman natsihysterian vuoksi monet kansalaiset eivät halua näyttää muille, että äänestävät maahanmuuttovastaisia puolueita. Tämän vuoksi he saattavat pienissä kunnissa valita jonkun valtapuolueen maahanmuuttokriittisen puolueen sijaan. 

Kansalaisvaikuttaja Jani Ollikainen summaa yhteen irkissä käydyn keskustelun, miten vaalit loppujen lopuksi "toimivat" naapurimaassamme. Tiesitkö että:

a) Äänestäminen tapahtuu puoluekohtaisille lapuille, joista uudet ja pienpuoleet joutuvat itse maksamaan painokulut ja toimittamaan ne vaalipaikoille.

b) Vaalisalaisuus on vähän niin ja näin. Jos et näe ennakkovaivaa haet telineestä puolueen lapun ja muut näkevät mitä puoluetta äänestät.

c) Äänestetään puolueita suljetulla listavaalilla (Teoriassa yksittäiset äänet voivat ratkaista, jos saa yli X% puolueen äänistä, vaalista riippuen, valtiopäivillä 8%)

d) Ennakkoääniä ei lasketa ennenkuin vaalihuoneistot on sulkeutuneet

e) Valtiopäivillä on 4% äänikynnys valtakunnallisesta äänimäärästä

f) Vaalipäivänä voi äänestää vaikka olisi äänestänyt ennakkoon. Ennakkoon annettu ääni korvautuu vaalipäivän äänellä.

g) Edustajapaikkojen jakautumisen määrää muunnettu Sainte-Laguën menetelmä, joka pyrkii antamaan prosentuaalisia ääniä vastaavan prosentuaalisen paikkamäärän.

Eräs vaalien omituisuus oli vaaliviranomaisten kotisivujen kaatuminen iltakymmenen jälkeen. Vaalitulos muuttui rajusti sen jälkeen kun sivut kaatuivat, sillä klo 22.04 ennusteessa Ruotsidemokraatit saivat lähes 22 % äänistä, mutta puoli tuntia tämän jälkeen se oli laskenut 17,7 %:iin. Uusi romahtanut tulos tuli heti sen jälkeen kun vaaliviranomaisten kotisivut oli saatu jälleen ylös. Yle uutiset:

klo 22:21: Ruotsin vaaliviranomaisen kotisivu val.se on kaatunut.  – Syynä on, että sivulla on niin monia kävijöitä, sanoo lehdistösihteeri Jenny Stad Aftonbladetille.  Hänen mukaansa vaalitulos ei ole vaarassa.

Olipa romahduksen syy mikä tahansa, tosiasiaksi jää, että Ruotsidemokraatit eivät saaneet ennusteista huolimatta veret seisauttavaa jytkyä, joka olisi vaatinyt yli 20 prosentin kannatuksen. Viimeisten vaaliviikkojen aikana SD:n kannatus suli ainakin osittain sen vuoksi, että järkevää maahanmuuttolinjaa vesitettiin toiveena päästä mukaan hallitukseen. Näin SD:n linja tuli niin lähellä Maltillista Kokoomusta (Moderaterna), että moni arka äänestäjä päätti antaa äänensä "turvalliselle mutta riittävän maahanmuuttokriittiselle porvaripuolueelle". 

Jatkossa SD:n löysäilystä voi tulla taakka, sillä perässä hengittävät uudet särmemmät ja populistisemmat maahanmuuttovastaiset puolueet kuten Vaihtoehto Ruotsille. Asia on nimittäin niin, että massoja kiinnostaa populismi vain silloin kun siinä on mukana aitoa muutostahtoa, jopa kapinahenkeä. Uskottavuutta ei saada sillä, että yritetään mielistellä pelokkaita äänestäjiä, joilla ei ole kuitekankaan rohkeutta äänestää suoraselkäistä puoluetta. Tällainen väärä laskelmointi saattoi nyt kostautua Ruotsidemokraateille. 

Väestötilanteeseen nähden tulosta voi pitää heikkona, sillä yli 80% äänestäneistä ruotsalaisista haluaa edelleen tulla uusien tulokkaiden raiskaamiksi, tappamiksi ja taloudellisesti hyväksikäyttämiksi. Maan poliittista tilannetta pahentaa se, että etnomasokistinen vasemmisto tulee jatkossakin pitämään pintansa, koska se saa uutta äänestäjäkuntaa maahan tunkeutuneista muukalaisista. Ahkeraan lisääntyvällä muukakaispopulaatiolla kun on tapana äänestää aina puolueita, jotka edistävät niiden itsekästä etnistä intressiä. Siksi on harmillista, että fanaattinen ksenofiilipuolue Ympäristopuolue (sikäläiset Vihreät) ylittivät reilusta vaalitappiosta huolimatta niukasti 4 prosentin äänikynnyksen, joka takaa vasemmistoblokille niukan enemmistön valtiopäivillä (ellei tulos muutu tarkistuslaskennassa). Vaalien ainoaksi todelliseksi valonpilkahdukseksi jäi mielipuolisen feministipuolue FI:n totaalinen tappio, koska sen ääniosuus tippui edellisten vaalien 3:sta prosentista 0,4 prosenttiin eikä näin ollen päässyt taaskaan valtiopäiville! 

Niin kauan kuin Euroopan maissa ei järjestetä kansanäänestystä siitä, haluvatko kansalaiset jäädä omissa maissaan vähemmistöksi vai ei, Ruotsin kaltaiset demokratiailveilyt ovat turhia. Länsinaapurissa tilanne on jo niin paha, että vaikka SD kaksinkertaistaisi nykyisen paikkamääränsä, se ei voisi vielä silloinkaan vaikuttaa ratkaisevasti väestörakenteen palauttamiseen normaaliksi. Siinä vaiheessa kun SD:n kannatus on yli 50 % maan tilanteen on täytynyt eskaloitua jo todella pahaksi. Tämä kaikki olisi voitu estää 30-40 vuotta sitten luopumalla Olof Palmen tärähtäneestä ajatuksesta, jossa koko maailman voi muuttaa Ruotsiin.

KLIKKAA KUVAA SUUREMMAKSI.

                                                        *************************



Yle TV1, maanantai 10.9.2018 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Sota vai rauha (K12)


The Weather Underground -liikkeen aktivistien halu muuttaa maailmaa johti äärimmäiseen väkivaltaan 60-luvun Yhdysvalloissa. Osa liikkeen jäsenistä jatkoi taistelua pitkään maan alla. Mitä ikääntyneet aktivistit ajattelevat toimintatavoistaan? O: Inderjit Kaur Khalsa T: Greenlit Productions HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (Ahdistus)

Ylen ohjelmavalinnoista päättävillä kulttuurikommunisteilla on röyhkeyttä vaikka muille jakaa. Nyt nähtävää ohjelmaa Sota vai rauha ei voi parhaalla tahdollakaan pitää dokumenttina The Weather Underground -terroristiliikkeen historiasta, vaan häikäilemättömänä propagandafilminä vasemmistolaisista arvoista ja äärvasemmistolaisten terrorikeinojen valkopyykkäämisestä. "Hyvän asian" puolesta, tietenkin. 

Jo ennen ohjelman alkua kuuluttaja vääristi totuutta kutsumalla "dokumentin" naisohjaaja Inderjit Kaur Khalsaa suomalaiseksi. Ohjelman tekijöissä on toki mukana paljon suomalaisia, nimekkäitäkin ruohonjuuritason kulttuuribolshevikkeja.

Ohjelman sisällölle yritetään sekä alussa että lopussa antaa älyllistä auktoriteettia, sillä ääneen päästetään harhaisen äärivasemmiston guru,  Noam Chomsky. Tälläkään kertaa Chomsky ei pettänyt, sillä häneltä kuultiin tutut hallusinaatiovasemmiston paranoidiset aivoripuloinnit kuten se, että "varmojen huhujen mukaan" presidentti Nixon harkitsi Vietnamin sodan päättämistä ydinpommilla jne.

1960-luvun lopulla Yhdysvalloissa syntynyt The Weather Underground kutsui itseään "kommunististen miesten ja naisten vallankumoukselliseksi organisaatioksi", mutta dokumentissa sanaa kommunismi ei kuulla häveliäisyyssyistä kertaakaan, vaan siinä puhutaan pelkästään "radikalismista" ja "tasa-arvon puolustajista".  

Ohjelmassa vapaata ääntä käyttää leijonan osan terrrostiliikkeen johtajat, aviopari Bernardine Dohrn ja Bill Ayers. Nykyään he toimivat molemmat yliopiston professoreina, joka kertoo siitä, kuinka syvällä äärivasemmiston suossa länsimainen yliopistolaitos on. Eikä edes Itärannikon liberaalieliitti ole unohtanut pikku kapinallisiaan, sillä ohjelmassa käy selväksi, että Bill Ayers on presidentti Barack Obaman henkilökohtainen ystävä!

Näennäisen tasapuolisuuden nimissä ohjelmassa haastatellaan paria asiantuntijaa, jotka ovat kirjoittaneet ja tutkineet The Weather Underground -liikettä. Pienistä anekdoottimaisista moitteista huolimatta asiantuntijoiden sävy on yhtä kunnioittavan arvostava kuin ohjaaja ja lukija Inderjit Kaur Khalsalla. Toisin sanoen hyvällä oikeutetulla asialla oltiin, harmi vain ettei verenpunainen vallankumous onnistunut! Tällä samalla hyväksyvällä linjalla ohjelmassa käsiteltiin myös rasistista mustaa ylivaltaa kannattavaa Mustat Pantterit -järjestöä. The Weather Undergroundin valkoisella ex-johtaja Bill Ayersilla on edelleen vahvat sympatiat mustaa rasismia kohtaa, koska hän piti haastatetteluissa näkyvästi päällään Black Lives Matter -t-paitaa.

Nykyisen vasemmistopropagandan tuntien kellekään katsojelle ei tullut ohjelman loppusuoralla yllätyksenä, että väkivaltaisen äärivasemmiston "kapina" kytkettiin Yhdysvaltojen tämän hetkiseen politiikkaan ja ennen kaikkea presidentti Donald Trumpiin. Liian pitkään mukavasti elänyt vasemmisto sekä Yhdysvalloissa että Eurooppassa uskoo ihan vakavissaan, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos Yhdysvaltoja hallitsisi demokraattipuolue Hillary Clintonin johdolla. He ja ohjelmantekijät puhuvat "vastarinnasta" ja "kapinasta", mutta eivät kykene hetkeksikään pysähtymään ja ajattelemaan, että juuri he edustavat hegemonista 1968-perillisten valtaa. Jos laajoissa kansankerroksissa on kapinaa, se on heitä vastaan. He edustavat Systeemiä, he ovat kansaa kusettava syvä valtio.


                                                        *************************



TV1, maanantai 10.9.2018 klo 19:00, Historia: Tähtäimessä Martin Luther King 

Rotusorron vastustaja Martin Luther King oli Yhdysvaltain hallinnon hampaissa. J. Edgar Hooverin johtaman FBI:n pelottelukampanja Kingiä vastaan oli erityisen tyly. Olisiko sillä voinut olla osuutta jopa salamurhaan? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ohjelmakaavion suunnittelijat ovat varmuudella olleet tietoisia eilisistä Ruotsin vaaleista. Siksi maanantaiksi piti saada muistutus rasismista ja ylistystä äärivasemmistolaisesta "aktivismista" eli terrorismista (dokumentti Sota vai rauha).

Amerikan mustasta kommunistista on näytetty Suomenkin tv:ssä lukuisia dokumentteja. Tämäkään raina ei poikennut muista, sillä Martin Luther Kingistä ei sanota ainuttakaan kriittistä sanaa. Päinvastoin, hänen liberaalimedian luomaa pyhimyskuvaa kiillotetaan entisestään. Haukotuttava fanielokuva valkoisille aisankannattajille. 

MAANPETTURIKOMMUNISTIA YLISTÄVÄSTÄ YLIOPPILAASTA YLEN UUSI TOIMITUSJOHTAJA

Yksi tämän päivän ykkösuutisista on ollut Yleisradion uuden toimitusjohtajan nimen paljastaminen. Valituksi tuli MTV3:n vastaava päätoimittaja, 57-vuotias ylioppilas Merja Ylä-Anttila. Hän on ensimmäinen Ylen naispääjohtaja sitten maanpetturikommunisti Hella Wuolijoen, mikä tehdään ylpeällä tavalla selväksi haastatelussa, jonka voi katsoa Ylen verkkosivujen jutusta Merja Ylä-Anttila tulevasta Yle-pestistään: Haluan olla ihmisläheinen johtaja, mutta otan paikkani kuin Niskavuoren emäntä. Haastattelun lopussa hän tunnustaa olevansa kommunistin työnjatkaja siteeraamalla Hella Wuolijokea:

– Jossakin Niskavuori-näytelmässä on kohta, jossa nuori emäntä otti sukupolvenvaihdoksessa vallan käsiin ja istahti Niskavuoren pöydän päähän. Hän sanoi, että istun nyt tähän pöydän päähän, mutta teen sen tavallani.

Tehtävänsä hän aloittaa vasta 1. syyskuuta 2018, jolloin urakiidossa oleva nykyinen toimitusjohtaja Lauri Kivinen siirtyy muualle. Uuden toimitusjohtajan myötä on turha odottaa suurta muutosta Ylen kulttuurimaxilaiseen ohjelmapoltiikkaan, joka on ollut vallalla viimeistään siitä lähtien kun Arne Wessberg vaikutti pääjohtajana kaudella 1994–2005. 

Vaikka toimitusjohtaja ei vastaa ohjelmatuotannon sisällöstä, hänen linjauksensa vaikuttavat käytännössä myös siihen. Wuolijoki-sitaatin perusteella näyttää jopa siltä, että Ylä-Anttila tulee viemään Yleä vielä pari piirua lisää vasemmalle. Jo aiemmin hän on tehnyt selväksi, että valtamedialla ei ole Neuvostoliiton Pravdan (suom. Totuus) tapaan velvollisuutta kertoa uutisia, jos poliittinen oikeaoppineisuus ja "vastuullinen tiedottaminen" sitä vaativat. 

Varmaa Ylä-Anttilan kaudella tulee olemaan ainakin se, että monikultturistinen propaganda ja globaalien enemmistöjen eli "vähemmistöjen" identiteettipolitiikka saavat lisää ohjelma-aikaa Ylessä. Tämän hän sanoi suoraan Ylen tuoreessa haastattelussa (Radio 1 uutiset kohdasta 03:03 eteenpäin):

Suomalaisuus on niin monelaista tänä päivänä, Ylellä on paljon roolia myös siinä, että se vahvistaa erilaisten vähemmistöjen identiteettejä ja selviytymistä suomalaisessa yhteiskunnassa. 

                                                          **********************


Yle on kampanjoinut jo pitkään hiki otsalla MV-lehteä ja sen entistä päätoimittajaa Ilja Janitskinia vastaan. Herkkähipiäinen mediajätti ei ole voinut antaa Janitskinille anteeksi sitä, että MV-lehti on paljastanut suurelle lukijakunnalle valtavan määrän Ylen ja muiden valtamedioiden valheita, uutispimityksiä ja toimittajien kyseenalaisia edesottamuksia. Lapselliseksi kostoksi Yle on päättänyt pitää Jantiskinia esillä kuin murhamiestä, vaikkä hänen julkaisutoimintaansa koskevat syytteet eivät antaisi siihen juuri mitään aihetta.

Viimeksi tänään Yle yritti uutisellaan Ilja Janitskinin vangitsemista jatketaan – vangittiin todennäköisin syin epäiltynä lukuisista rikoksista ylidramatisoida entisen MV-lehden omistajan väitettyjä "rikoksia". Kaikesta loiskiehunnasta huolimatta median vakavimpina pitämät syytteet koskevat vain sanavapautta suitsivaa lainkohtaa kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta. Tuo puhtaasti poliittinen lainpykälä on Suomessa hyvin kyseenalainen, sillä korruptoituneet oikeuslaitokset tulkitsevat jopa pelkän totuuden kertomisen muukalaisten tekemistä rikoksista  kansanryhmän vastaisena kiihotuksena.

Ylen kiihottamana maamme viranomaiset ovat jahdanneet kansainvälisillä pidätysmääräyksillään Janitskinia pitkin Eurooppaa kuin suurtakin rikollista, vaikka esimerkiksi kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta voi saada maksimissaan vain kahden vuoden vapausrangaistuksen, mutta käytännössä yleensä vain sakkoja. Tästä ei voi päätellä muuta kuin että Ylen ja viranomaisten näyttävä Janitskin-jahti on perustunut aivan muuhun kuin hänen "rikostensa" vakavuuteen. 

Syy ei muu kuin poliittinen, sillä Janitskinin perustama MV-lehti puhkoi maamme tiedotusmafian mätäpaisekuplan, jonka sisällä poliittisen eliitin ja virkamiesten ei tarvinnut pelätä ikäviä paljastuksia. Maassamme on toki ollut jo ennen MV-lehteä vaihtoehtomedioita, mutta hallitsevalle nomenklatuuralle Jantiskinin projektista tuli vaarallinen siinä vaiheessa kun sen lukijamäärät vastasivat Helsingin Sanomia. Tämä on se syy, miksi viranomaiset ja vanha valtamedia ovat hyökänneet ja hyökkäävät edelleen Janitskinia vastaan suhteettoman ankarasti ja näkyvästi.


                                                          **********************


TV1, tiistain 17.4.2018 klo 21:00, A-studio 

Raportti Ruotsin jengirikollisuudesta. Juontajana Kirsi Heikel. #yleastudio HD

Katso Yle Areenasta.

Monikulttuurin kasvukipuja vai karu totuus siitä millaiseen suuntaan länsimaa muuttuu, kun se ottaa loppumattomana virtana kehitysmaalaisia? A-studiossa sentään tunnustettiin, että asiat ovat menneet Ruotsissa myös jengirikollisuuden suhteen huonompaan suuntaan. Yhtälö on yksinkertainen: mitä enemmän ulkomaalaisia, sitä enemmän jengirikollisuutta.

Rehellisestä tosiasioiden kertomisesta huolimatta raportissa turvauduttiin tuttuihin pinnallisiin syihin miksi ulkomaalaisnuoret liittyvät väkivaltaisiin rikollisjengeihin: työttömyys, joka johtuu siiitä, että vieraskammoiset håkanit eivät halua palkata lukutaidottomia ja osaamattomia ulkoeurooppalaisia. Vika on kaikissa muissa paitsi niissä, jotka polttavat autoja, räjäyttelevät poliisiasemia ja murhaavat toisiaan keskellä kirkasta päivää.

Kun maahantunketujavolyymit lähenevät Suomessa Ruotsin tasoa, voidaan olla varmoja, että sama rikollisaalto tapahtuu myös täällä. Studiossa ollut poliisi ilmaisi tämän rivien välistä sanomalla, että maahamme on viime vuosina perustettu täysin uusia ulkomaalaisten liivijengejä. Tähän on syynä ainoastaan maahan päästettyjen vieraspopulaatioiden lisääntyminen.

YLE KIILLOTTAA TILAUSTUTKIMUKSELLAAN TAAS OMAA KILPEÄÄN

Onneksi Ruben Stiller poistuu sentään kuvaruudusta,
vaikka radion puolella hänen nasaaliaan vielä kuullaankin.

Yleisradiolle on tullut tällä vuosikymmenellä tärkeäksi mainostaa omaa erinomaisuuttaan kuten aikoinaan sijoilleen sortuneella Neuvostoliitolla, joka laskevista talouskäyristä huolimatta jaksoi toistaa, kuinka sadot ja teollisuustuotanto ovat taas moninkertaistuneet viimeisen vuoden aikana. Mikäli Ylellä olisi aidosti kansansuosiota ja uskottavuutta takanaan, sen ei tarvitsisi kerran puolessa vuodessa toitottaa, kuinka kansa luottaa siihen kuin kommunistit Isä Aurinkoiseen.

Eilen Yle kertoi verkkosivuillaan itsestään tehdystä tutkimuksesta, jota se mainosti harhaanjohtavalla otsikolla Suomalaisten luottamus Yle Uutisiin on säilynyt. Tarkempi lukeminen paljastaa aivan jotain muuta:

Tutkimuksessa kysyttiin myös mielikuvaa Ylen uutistoiminnan riippumattomuudesta. Vastaajista 47 prosenttia arvioi Ylen uutiset riippumattomaksi. Viime lokakuussa tehdyssä tutkimuksessa Ylen uutisia piti riippumattomana 48 prosenttia vastaajista. Korkeimmillaan Yle Uutisten riippuumattomuusluku on vuosina 2013–2016 ollut 51 prosenttia.

Yleläisillä on kummallinen käsitys riippumattomuudesta tilanteessa, jossa jo vuosikausia yli puolet suomalaisista ei pidä valtiollista uutisjättiä riippumattomana. Arkijärjellä ajateltuna tulos ei kerro muusta kuin kansan luottamuksen vähäisyydestä Yle Uutisia kohtaan. 

Vaikka jutun linkissä kerrotaankin yleisesti Taloustutkimuksen tutkimus- ja otantamenetelmistä, saattaisi niiden tarkempi analyysi paljastaa painotuksen Yleä suosivaan yleisöön kuten kanavalle uskollisiin eläkeläisiin ja vaikutuksille alttiisiin varhaisteineihin. Varauksellinen asenne on perusteltua, koska viime vuosina on korostettu, että 20-39 vuotiaissa ollaan kaikkein kriittisimpiä valtamedioita kuten Yleä kohtaan, joten olisi mielenkiintoista tietää, kuinka tuo ikäryhmä on painottunut tässä tutkimuksessa.

Kriittiset 20-39 vuotiaat nuoret aikuiset ovat menettäneet uskonsa Yleen pitkälti siksi, että uutiskanava jättää tietoisesti kertomatta asioista, joita se pitää agendalleen haitallisina. Silti Yle Uutisilla on otsaa julistaa olevansa tasapuolinen uutistenvälittäjä, vaikka tuoreessa uutisessaan Päätoimittajat: Uutisoimatta jättäminen ei rajoita sananvapautta mediatalo vetoaa Päätoimittajien yhdistys PTY:n tiedotteeseen, jossa uutispimitystä pidetään sananvapauden linjan mukaisena! Hälyttävää tiedotetta parhain päin selittävässä uutisessa on se, että Ylen lisäksi uutispimentoa harjoittavaan kartelliin näyttää kuuluvan lähes koko Suomen valtamedian kenttä. 

Valtamedian päätoimittajat eivät pidä tärkeän uutisen kertomatta jättämistä epäsuorana valehteluna, vaikka on yleisesti tunnettua, että esimerkiksi todistajavalan antaja rinnastetaan valan rikkovaan valehtelijaan, mikäli hän jättää lausunnostaan jotain olennaista kertomatta. Jutussa haastateltu MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila antaa lausunnoillaan epäsuoran mandaatin myös Ylelle olla kertomatta arkaluontoisista asioista, vaikka lopuksi korostaakin "avoimuuden lisäämistä". Tämä myönnytys annetaan vain siksi, että valtamediat ovat säihkähtäneet haastajiksi tulleita "valemedioita" ja muita "vaihtoehtoisia faktoja" levittäviä tahoja.

Oman kilpensä kiillottamisesta huolimatta Ylen sisäiset ongelmat ovat vuotaneet väistämättä julkisuuteen näyttävien irtisanoutumisten vuoksi. Jokin aika sitten talosta lähti pitkäaikainen ajankohtaistoimittaja Susanne Päivärinta, jonka katkerasta erosta saimme lukea kaikista muista medialähteistä paitsi Ylestä. Viimeisenä lähtijänä Yle TV 1:ssä on ollut prinsessan herkkä Ruben Stiller, mutta kansallismielisten harmiksi demarisionisti jää levittämään myrkyllistä kulttuurimarxilaista propagandaansa radion puolelle. Näissä "dramaattisissa" eroissa mennään farssin puolelle silloin kun kolmas toimittaja alkaa puolustaa rakkikoiran lailla isäntäänsä Yleä. Näin on tehnyt toimittaja Sanna Ukkola tuoreessa Facebook-päivityksessään:

Yle kohu: lupasin ja vannoin itselleni, että en sotkeudu tähän vyyhtiin. Kuitenkin Ylen uutis- ja ajankohtaispuolella vuosia työskennelleenä en voi vaan olla hiljaa. En tunnista työpaikkaani tästä kohusta, joka nyt uutisoidaan. Itse asiassa minulla on mennyt luottamus aika pitkälti koko mediaan, joka uutisoi vain ja ainoastaan kriitikoiden kautta, ei edes yritä kysyä meiltä muilta. Yhtäkkiä yhden tai kahden ihmisen kritiikistä tulee narratiivi, kun todellisuus Ylellä työskennelleenä on ihan jotain muuta. Nyt media päästää ääneen ihmiset, jotka ovat saaneet Yleltä potkut, joiden ohjelmat on lopetettu, joilla on muita syitä vihata Yleä. Ja näiden ihmisten perusteella tehdään päätelmiä koko Ylestä. Se ei ole oikein eikä se ole reilua. Nämä samat ihmiset pääsevät esiintymään sananvapauden sankareina, kun todellisuus on kuitenkin ihan jotain muuta.

Päivityksen kommentit ovat myös hilpeää luettavaa, mutta kenties vielä huvittavampaa on tulossa, kun Ylestä aiemmin irtisanoutuneet  punavihreät toimittajat (muitahan siellä ei oikeastaan ole) Salla Vuorikoski, Jussi Eronen ja Jarno Liski ovat julkaisemassa kostokirjaa Ylegate yhtiön johtoa vastaan. Kärhämän voi kiteyttää siihen, että uutisten ja ajankohtaisohjelmien sisällöstä vastaava punavihreä toimittajakunta on joutunut tukkanuottasille kepu-kokoomuslaisen johdon kanssa. 

Uutisten seuraajien kannalta kyse on vain myrskystä vesilasissa, sillä olkoon riidan syy ja lopputulos mikä tahansa, uutiset tulevat jatkossakin olemaan suomalaisvihamielistä punavihreää propagandaa. Siis niin kauan, kunnes Yle lakkaa palkkaamasta toimittajakoulujen punavihreitä maailmanpahentajia, jotka ovat tulleet alalle vain ajaakseen ideologiaansa.