GLOBOHOMON SYLEILYSSÄ OLEVAT PERUSSIONISTIT LOPETTIVAT SINIMUSTAN LIIKKEEN PUOLUESTATUKSEN

Suuret printtimediat Helsingin Sanomat ja Iltalehti kertoivat Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) julkaisseen tänään päätöksen, jossa hyväksytään oikeusministeriön vaatimus Sinimustan liikkeen (SML) puoluestatuksen purkamisesta. Hallituksen äänitorvena toimiva verorahoitteinen Yle on toistaiseksi vaiennut päätöksestä kokonaan. Helsingin Sanomien mukaan KHO:n päätös perustui Sinimustan liikkeen erehdyttämistarkoitukseen, koska puolueen yleisohjelmaa oli muutettu hyväksyttävään muotoon vasta rekisteröintivaiheessa. KHO perusteli purkupäätöstään erehdyksellä ja sillä, että "yleinen etu vaati päätöksen purkamista".

Hupaisaa demokratialiveilyä todistavan oikeusfarssin suurin harhaanjohtaja on perustuslakimädättäjien ja ihmisoikeusjuristien korruptoima oikeusministeriö, joka ei alunperinkään halunnut saada SML:lle virallisen puolueen asemaa. Aidossa demokratiassa mikä tahansa puolue voi vaatia muutoksia vallitsevaan perustuslakiin, mutta tämä oikeus evättiin SML:tä, joka joutui muuttamaan ohjelmaansa päästääkseen puoluerekisteriin kesällä 2022. Oikeusministeriön silloisessa ohjeistuksessa SML:n ohjelman pitäisi vastata länsimaisen demokratian™ hyväksymien puolueiden liberaalidemokraattista mallia, jotta se voitaisiin hyväksyä yhdeksi samanlaiseksi puolueeksi muiden joukkoon. 

Sanna Marinin hallituskauden lopulla oikeusministeriö päätti panna alulle SML:n puoluestatuksen purkamisprosessin, jonka saattoi nyt päättäväisesti loppuun perussuomalaisten oikeusministeri Leena Meri. Sekä Marinin kauden oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) että nykyistä pestiä hoitava Leena Meri ovat perustelleet purkuprosessia sillä, että puolueen tavoitteet eivät ole yhteensopivia perus- ja ihmisoikeuksien eivätkä "demokraattisten periaatteiden" kanssa. KHO yhtyi tähän näkemykseen lisäten, että puolueen tavoitteet kohdistuvat etenkin Suomessa asuviin ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin. 

Tällaisella lakijargonilla on haluttu peittää se tosiasia, että ylikansallisiin intresseihin sitoutuneessa virallisessa Suomessa mikään organisaatio saati puolue ei saa puolustaa ylivoimaisena enemmistönä olevan alkuperäisväestön oikeutta itsesäilytykseen. Kyse ei ole muusta kuin demokratuurista, aikamme totalitarismista, jota normikansalaisen ei haluta edes huomaavan. KHO:n purkamispäätöksen myötä Nato-Suomen demokratian tila on jopa huonompi kuin pahamaineisella 1970-luvulla: silloin sentään perustuslakia avoimella vallankumouksellisuudellaan muuttamaan pyrkinyt SKP sai virallisen puolueen aseman, se saattoi SKDL:n vaaliliitossa osallistua vaaleihin ja saada kansanedustajia.

Entistä enemmän Euroopan Unioniin ja anglosionistien atlanttiseen koalitioon sitoutunut poliittinen valtakerroksemme noudattaa politiikkaa, jonka tarkoitus on nitistää alkuunsa kaikki kansasta nouseva aito vastarinta. Tämä puolestaan palvelee Globohomon (globalistien ajama homogenisaatio eli yhdenmukaistaminen) huipulla olevan Kansainvälisen järjestelypankin BIS:in ja sille alisteisten keskuspankkien ylläpitämää maailmanjärjestystä, joka perustuu tyhjästä luotuun rahaan ja korko-orjuuteen. Kaikki maailmassa ilmenevät suuret ongelmat seuraavat pitkälti tästä.

Tälle Moolokille eivät ole alistuneet ainoastaan maamme perinteiset valtapuolueet vaan myös protestipuolueena esiintyvä Perussuomalaiset. Ei ole sattumaa että juuri tämä valeoppositio on hallitukseen päästyään ajanut sen aitona kilpailijana pidetyn SML:n kieltämistä. Perussuomalaiset ovat sitotuneet myös hallituksen "rasismin vastaisuuden" nimellä kulkevaan suomalaisvihamieliseen ohjelmaan kuin myös lakialoitteeseen, joka kieltäisi holokaustin vapaan tutkimisen ja kriminalisoisi ikivanhan svastika-tunnuksen. Tällaisen politiikan vuoksi Perussuomalaisten olisi syytä vaihtaa nimekseen osuvampi Perussionistinen puolue.

KHO:n päätös tuli vain päivää ennen kuin puolueiden pitää päättää eurovaalien ehdokaslistoista. Luonnollisestikaan rekisteröidyksi yhdistykseksi tiputettu SML ei voi ilman puoluestatusta osallistua vaaleihin. Purkamispäätöksen ajankohdan valitsemisella vihamielinen järjestelmä halusi varmistaa, ettei aito oppositio voi käydä vaalikampanjaa ja osallistua julkiseen debattiin. Vaikka SML kannattaakin Ukrainan tukemista, on sen kielteinen Nato-kanta kuin yhdestä puusta veistetyille muille puolueille kiusallinen, varsinkin kun ne eivät ole tottuneet käymään aiheesta avointa väittelyä.

Samoin kuin Pohjoisen Vastarintaliikkeen kieltopäätöksessä myös KHO:n ratkaisu SML:n puoluestatuksesta kertoo globalistista eliittiämme jäytävästä pelosta kohdata haastajat. Ylimitoitetut hysteeriset reaktiot ovat merkki siitä, että poliittinen nomenklatuura on valmis kaikkiin keinoihin, joilla tulevaisuuden potentiaaliset poliittiset vastustajat saadaan eliminoitua jo etukäteen. Samalla manageriaalinen luokka tulee tunnustaneeksi, kuinka hataralla pohjalla heidän suomalaisvihamielisyyteen perustuva poliittinen legitimiteettinsä on. Alitajunnassa kummittelee selvästi pelko kansan rankaisevasta kädestä.

Länsimaailman umpikujaa tarkastellessa tulee väkisinkin mieleen, että petollisen eliittikerroksen aikaansaamaa sotkua tullaan tuskin ratkaisemaan korruptoituneen demokratian keinoin. Siksi jopa radikaalina pidetyn SML:n tavoitteet demokratian puitteissa näyttävät taistelulta tuulimyllyjä vastaan. Ensinnäkin perinpohjaiset muutokset yksittäisessä kansallisvaltiossa jäävät muun maailman painostuksen ("ihmisoikeudet") vuoksi väistämättä puolitiehen. Toisekseen koko kansallisvaltion käsite nykymuodossaan on epäajanmukainen, koska kohta ei löydy enää edes etnisesti yhtenäistä kansaa, joka puhaltaisi yhteen hiileen. Kolmanneksi, kansakunnat on sidottu poliittisesti ylikansallisiin organisaatiohin siinä määrin, etteivät ne voi juuri missään toteuttaa omaa politiikkaansa. 

Tästä ei vielä seuraa, että globalistien valmistelema yhdenmukaistava kansojen orjuuttaminen pääsisi voitolle. Kansoistaan eristäytyneen globalistieliitin ongelmana on se, että heitä on vähän ja meitä paljon. Mikäli sivilisaatiotasolla enemmistönä olevat kansalaiset kykenisivät edes kerran joukolla uhmaamaan eliitin ylläpitämää mätää moraalijärjestelmää, se luikkisi pakoon kuin Romanian kommunistijohtaja  Nicolae Ceaușescu joulunpyhinä 1989. Eikä silloin tuomiolle aseteta vain näkyviä marionettaja vaan myös BIS:in ja keskuspankkien harmaat eminenssit tultaisiin savustamaan koloistaan. Tähän suureen unelmaan päästään vain yrityksen ja erehdyksen kautta, jonka vuoksi myös Suomen kaltaisessa pikkuvaltiossa SML:n projekti on syytä katsoa loppuun asti.

Ellei tätä maaimanvallan hierarkiaa tunnista, kaikki poliittis-taloudellinen 
kritiikki ja vastarinta on turhaa (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

PERSUT MUKANA UUDESSA HALLITUKSESSA – MUUTTAAKO KOVEMPAA ÄÄNESTÄMINEN LOPULTA MITÄÄN?

Euroopan Unionin periferian pieni vasallivaltio nimeltä Suomi sai tiistaina 20. kesäkuuta 2023 sitten uuden uuden valtioneuvoston. Hallituksen muodostavat huhtikuun alussa pidettyjen eduskuntavaalien voittajapuolueet Kokoomus, Perussuomalaiset, Suomen ruotsalainen Kansanpuolue ja Kristillisdemokraatit. Jo tässä vaiheessa on pilattava hyvä tarina ja kerrottava, että manageriaalisen luokan eliitin sisäinen vallansiirto ei juuri vaikuta maamme politiikan suureen kuvaan, jossa tekemällä tehty etninen väestönmuutos, matelu Euroopan Unionille ja hirttäytyminen "arvopohjaiseen"  länteen, etenkin amerikkalaisvetoiseen Natoon, tulee jatkumaan. 

Suomalaisten etujen ajamisessa hallituksen vaikutusvaltaa on vähennetty jokaisen vaalikauden jälkeen, tosiasia, josta ei julkisuudessa juuri puhuta. Ehkäpä siksi, että monoliittinen media on sen verran EU:n, YK:n, Naton ja "kansainvälisten sopimusten" pauloissa, ettei sitä ole pitkiin aikoihin kiinnostanut suomalaiskansalliset edut, varsinkin jos ne ovat hallitsevan luokan intressejä vastaan. Mediaa vuosia seuranneet eivät ole voineetkaan olla huomaamatta, kuinka se tukee hallitusta sitä innokkaammin mitä epäkansallisempaa agendaa se ajaa. 

Jokainen vuoden 1991 jälkeinen Suomen hallitus on harjoittanut systemaattisesti kansallisen itsemääräämisoikeuden kaventamista, joten Sanna Marinin johtama suomalaisvihamielinen punavihreä viisikko oli vain johdonmukainen seuraus eliitin pitkään jatkuneesta korruptoituneisuudesta. Kun narusta vedetyt suomilampaat sitten lopulta huomasivat feministipoliitikkojen toteuttavan tosissaan globaaleja taivaanrannan unelmiaan, yrittivät he uusissa vaaleissa estää talouden ja kultuurin syöksykierteen äänestämällä kovempaa oppositiopuolueita. 

Järjestelmää pyörittävä nomenklatuura suorastaan tyrkyttää kansalaisille mahdollisuutta vaikuttaa eliitin sisäiseen kiertoon, koska sen kannalta on järkevää, että vaalikarja käyttää mahdollisimman paljon äänivaltaansa etukäteen rajattuihin politiikkavaihtoehtoihin kuin että se omavaltaisesti ottaisi kadut ja vallan salit haltuun vaatien todellista muutosta nykypolitiikan taustalla oleviin ehtoihin. Kun hallitusta on vaihdettu, hallitseva luokka tietää vihaisten kansalaisten enemmistön rauhoittuneen ainakin seuraavaksi pariksi vuodeksi, koska tuulipukukansa uskoo huolensa tulleen kuuluksi. Näin manageriaalinen luokka on jälleen kerran säilyttänyt valta-asemansa ohjaamalla kansalaiset sille viritetyn näennäisdemokratian huomaan.

Jotta politiikan muutos näyttäisi kansalaisten silmissä uskottavalta, uuden oikeistohallituksen on pitänyt tehdä tiettyjä päätöksiä, jotka poikkeavat selvästi entisen vasemmistohallituksen linjauksista. Tämä on tehty pääasiassa talouspolitiikassa, jossa kiristyksiä voidaan pitää merkittävinä, vaikkei mistään suuresta oikeistolaisen talousparadigman vaihdoksesta olekaan kyse. Talouspolitiikassa välttämättömyydestä on tehty vain hyve samalla kun uusi hallitus sitoutuu edelleen demarien vuosikymmeniä määrittämän holhoavan "hyvinvointivaltion" projektiin. Erona entiseen on ainoastaan se, että kansalaisille myönnettyjä lahjuksia ja muita tulonsiirtoja vähennetään. Keskeisen talouspolitiikan osalta muutos olisi todennäköisesti ollut sama hallituksesta riippumatta, koska kansainvälisten velkarahoittajien ja IMF:n ruoskan vuoksi uudet päättäjät joutuisivat tekemään väistämättömiä ratkaisuja korjatakseen höllän rahanjaon aiheuttaman taloudellisen epätasapainon.

Mitä taas tulee eräiden merkittävien tiedotusvälineiden puheisiin hallituksen äärioikeistolaisuudesta, ne voi jättää omaan arvoonsa, sillä mitään aidosti radikaalia muutosta politiikassa ei ole näkyvissä. Tarkoitetaanpa äärioikeistolla sitten liberaalia talouspolitiikkaa tai kansalliskonservatiivista arvomaailmaa, uusi hallitus ei näiden nimikkeiden alle mahdu. Tosin sentimentaalisessa nykymaailmassa kaikki demareista oikealle leimataan mediassa äärioikeistolaisuudeksi, mutta jos termi käsitetään edes joten kuten tolkullisesti, Petteri Orpon Kokoomus ja Riikka Purran Perussuomalaiset eivät käsitteen kriteerejä täytä. Valtion yritystukia, EU:n säännöstelyä ja suuryhtiöiden monopolikapitalismia edistävää Kokoomusta on vaikea pitää äärioikeistolaisena markkinaliberalismin airueena samoin kuin Perussuomalaisia etnisen nationalismin äänitorvena. 

Olemukseltaan kaikkien kaverilta vaikuttava Petteri Orpo on se Kokoomuksen mukava mutta hieman yksinkertainen eteenpäin pyrkivä naapurin poika, jonka isot kummisedät ovat panneet ajamaan asioitaan. Tämä näkyi jo vuoden 2015 Eurooppaan kohdistuneen muukalaisinvaasion aikana, jolloin sisäministerinä vaikuttanut Orpo ei toiminut kuten tilanne olisi vaatinut, vaan sai Suomelle tuhoisan ohjeistuksensa EU:n asiamiehinä toimineilta kokoomusvaikuttajilta. Tässä mielessä on erikoista, että Perussuomalaiset ovat valmiita menemään kyseisen maanpetturin johtamaan hallitukseen. Normaalissa maailmassa perussuomalaiset olisivat vaatineet Orpolle tuomiota maanpetoksesta, mutta nyt he ovat valmiita tekemään moisen luopion kanssa politiikkaa "yhteisen Suomen hyväksi"!

Perussuomalaisten johtaja on vielä arvoitus, mutta on todennäköistä, että hänestäkin tulee manageriaalisen järjestelmän uskollinen urapolitiikko ellei ole sitä jo nyt. Ansioistaan huolimatta Riikka Purra valittiin PS:n puheenjohtajaksi pitkälti Ylen ja Helsingin Sanomien ilmaisten kampanjoiden vuoksi, koska ne ymmärsivät pehmeämmän naisen edistävän vähemmän puhtaan nationalistista politiikkaa kuin kovapintaisempi miespoliitikko. 

Punavihreiden aktivistien hallitsema toimittajakenttä seuraa erityisen tarkasti perussuomalaisten ministerien edesottamuksia, jotta nämä eivät eivät lipeäisi hegemonisen eliitin määrittämistä vallitsevista yhteiskunnallista arvoista ja totuuskäsityksistä. Näihin kuuluvat aikamme sokeasti palvotut puujumalatoteemit "tasa-arvo", "kansainväliset sopimukset"  ja "ihmisoikeudet", joiden totuusarvoista ja vallasta kansalaisia ei päästetä koskaan äänestämään. Ylen toimituksessa myhäiltiin varmaan tyytyväisinä kun äänestäjämäärältään kääpiösarjaan kuuluvan RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson vaati hallitusneuvotteluissa, että "Suomen on noudatettava ja kunnioitettava kansainvälisiä sopimuksia, perus -ja ihmisoikeuksia sekä ihmisarvoa sekä jatkettava pitkän linjan EU-politiikkaansa". 

Perussuomalaisista ensimmäisenä median tuta sai kokea elinkeinoministeriksi nimitetty Vilhelm Junnila. Näyttää siltiä, että toimittajilla oli jo etukäteiskampanja valmiina mikäli Junnila valittaisiin ministeriksi. Tästä kertovat ryöppyinä ilmestyneet uutiset Junnillan kytköksistä äärioikeistoon takavuosina. Viime päivinä kohu on yltynyt jo ajojahdiksi, vaikka Junnilla ei ole tehnyt mitään laitonta tai edes oikeasti tuomittavaa. Silti Perussuomalaisten puoluejohdolla ei näytä edelleenkään olevan poliittista pelisilmää, vaan se suostuu nöyränä pelaamaan punaliberaalien toimittajien ja päivystävien dosenttien määrittämin säännöin peliä, jossa ei voi kuin hävitä. 

Tuttuun tapaansa Yle on ottanut itselleen  moraalituomarin rooliin ja vaatii uutisjutussaan Äärioikeistoon yhdistetty elinkeinoministeri Vilhelm Junnila kiistää uusnatsisympatiat Ylelle: ”En kyllä koe flirttailevani"  syntien tunnustamista, jotta omavaltaisesti syytetty voisi jatkaa ministerinä. Uutisessa Junnilan matelu ja anelu on tuskallista luettavaa, mutta toisaalta hänellä ei ole muita kuin huonoja vaihtoehtoja: joko sitoutua pellemaailman arvoihin pyytelemällä anteeksi tai olla välittämättä, jolloin media kampanjoi viikkoja, jotta ministerin tuoli kaatuu. Iät ja ajat on ollut selvää, että punavihreillä  toimittajilla ei ole mitään moraalista ongelmaa toimia halpamaisesti, sillä hyvässä muistissa on tapaus Ilkka Kanerva, joka hiillostettiin ulkoministerin pestistään harmittoman tekstiviestin vuoksi viikkoja kestäneen ajojahdin jälkeen. Sen sijaan medialemmikki Sanna Marin sai jatkaa pääministerinä sikailuistaan ja valtion turvallisuutta vaarantaneista mokistaan huolimatta, koska tämä edusti toimittajille sitä samaa vetistelevää tasa-arvokulttia mitä he itsekin kannattavat.

Manageriaalisen luokan äänitorvena toimiva valtamedia on kuitenkin valmis sietämään kontrolloituna oppositiona tunnetuja perussuomalaisia, kunhan he vain ymmärtävät pysyä ruodussaan eiväkä haasta nykypolitiikan taustalla olevia hallitsevia pyhiä arvoja ja "totuuksia". Lisäksi toimittajat pyrkivät kaitsemaan perussuomalaisten ministereitä niin, etteivät nämä anna kansalaisille vääriä signaaleja, jotka voisivat kyseenalaistaa järjestelmän vallitsevan ideologian ja "demokratian puolustamisen".

Erityisesti Ylessä on pidetty viime vuosikymmenet tärkeänä sitä, että se kuuluu eturintamaan, joka on valmis puolustamaan ehdoitta hallitsevan luokan globaalisti hajauttamaa päätöksentekojärjestelmää. Samalla se kuitenkin viestii massoille mielikuvaa, jossa Suomen hallitus tekee itse kaikki merkittävimmät maatamme koskevat ratkaisut, vaikka erinäisin kansainvälisin sitoumuksin todelliset päätökset lyödään lukkoon rajojemme ulkopuolella. Hyväuskoisille tolkun kansalaisillle esitetään silti häpeilemätöntä narraatiota demokraattisen kansanvallan voimasta ja siitä kuinka mandaatin kansalaisiltaan saanut uusi hallitus kykenee tekemään perinpohjaisia muutoksia yhteiskunnassamme. 

Tätä mielikuvaa vahvistaa Ylen uutinen  Maahanmuuttoon ja oleskelupiin lukuisia tiukennuksia – kokosimme uuden hallitusohjelman seitsemän keskeistä muutosta, jossa annetaan ymmärtää kyseessä olevan "valtavista muutoksista". Jutussa esitellään uuden hallituksen seitsemän kohtaa, jotka ovat sinällään tervetulleita, mutta joiden kohdalla pitää esittää lisäkysymys, muuttuuko vallitseva kehityssuunta sittenkään merkittävästi. Tässä muutamia poimintoja. Kohdassa 3 sanotaan:

Maahanmuuttajien ja Suomessa pysyvästi oleskelevien sosiaaliturva ja etuudet aiotaan eriyttää. Tarkoituksena on, että Suomeen pysyvästi asettuvilla henkilöillä on oikeus täyteen sosiaaliturvaan, kun taas maahanmuuttajilla on rajoitettu sosiaaliturva.

Tässä sosiaaliturvan varassa olevilla maahanmuuttajilla tarkoitetaan tietenkin Euroopan ulkopuolisten kehitysmaiden laittomia maahantulijoita. Ilmaisen tulotason lasku ei mitenkään vähennä halukkaiden tulijoiden määrää, sillä maahanpääsy Suomeen ja Eurooppaan on esim. afrikkalaiselle vapaamatkustajalle jo sinänsä lottovoitto kun sitä vertaa oman maansa elintasoon. 

4. Pakolaiskiintiö aiotaan puolittaa. Hallitus suunnittelee laskevansa pakolaiskiintiön 500 henkilöön vuodessa, kun se tänä vuonna on ollut 1050. Lupa- ja palautusprosessia on tarkoitus sujuvoittaa ja mahdollisuutta palauttaa hakija kolmansiin maihin selvit

Kognitiivisesti haasteellisten rotumuukalaisten invaasiossa kiintiöpakoilaisilla ei ole ollut vuosikymmeniin suurtakaan merkitystä tulijoiden kokonaismäärään. Ilmeisesti Perussuomalaiset haluavat tällä kirjauksella näyttää kannattajilleen, että äänestäminen ei ole ollut turhaa. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että tulivatpa muukalaiset millä statuksella tahansa, heidän kokonaismääränsä on noussut viime vuosina dramaattisesti, joten voidaan jo puhua kiihtyvästä kansanvaihtokehityksestä. Tätä "kehitystä" hallitusohjelma ei ole kykenevä saati halukas muuttamaan. "Kansainvälisten sopimusten" vuoksi Suomi on jo amputoinut itsensä, eikä sillä ole siksi käytännössä edes liikkumavaraa toimia "pakolaisuuden" statuksella vyöryviä miljoonalaumoja vastaan.

5. Turvapaikka puolestaan myönnettäisiin enintään kolmeksi vuodeksi, minkä jälkeen kansainvälisen suojelun tarve pitäisi arvioida uudelleen.

Kuten edellä, tälläkään muutoksella ei ole ratkaisevaa vaikutusta väestölliseen kehityssuuntaan l. maamme muukalaistumiseen. Ainoa todellinen muutos olisi rotumuukalaisten maahanmuuttokielto olipa syy mikä tahansa (esim. avioliitto) ja jo täällä olevien etnisesti ei-eurooppalaisten karkottaminen lähtömaihinsa. Tätä ohjelmaa on kannattanut maamme puolurekisterin kuuluvista puolueista edes jossain määrin vain Sinimusta liike.

6. Pysyvän oleskeluluvan saaminen edellyttää jatkossa kuuden vuoden asumisaikaa. Ehtoihin kuuluu kielitaitotesti, kahden vuoden työhistoria ilman pitkäaikaista työttömyyttä tai toimeentulotukea, sekä nuhteettomuusvaatimus. Neljän vuoden asumisajan jälkeen pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää myös korkeiden, yli 40 000 euroa vuodessa, vuositulojen tai suoritetun korkeakoulututkinnon sekä työhistorian perusteella.

Tämä klausuuli koskee käytännössä vain vähäistä määrää valkoisia, itäaasialaisia ja intialaisia aitoja huippuosaajia. Suurimpaan tulijamassaan eli turvapaikkastatuksella maahan tuleviin Afrikan, arabimaiden ja Vähä-Aasian onnen onkijoille tällä kiristyksellä ei ole vaikutusta niin kauan kuin "pakolaisilla" on loputon oikeus tehdä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen uusia valituksia kielteisin turvapaikkapäätöksen jälkeen. 

7. Myös Suomen kansalaisuuden saannin edellytyksiä aiotaan myös tiukentaa. Asumisaika pidennetään jatkossa kahdeksaan vuoteen, ja kansalaisuus- ja kielikoe tulevat pakollisiksi. Lisäksi hallitus aikoo palauttaa vaatimuksen ”varsinaisesta toimeentuloedellytyksestä” kansalaisuutta hakiessa.

Tällä on varmasti hyvä tarkoitus, mutta se on silti auttamattoman puolinainen. Suomen kansalaisuuden saamisen ehtona pitäisi tietenkin olla suomalaisuus tai ainakin kuuluminen johonkin eurooppalaiseen valtaväestöön. Kaikki muu on sulaa hulluutta.

Ylen jutusta jää mainitisematta hallitusneuvotteluiden aikana eniten keskustelua nostattanut uutinen eli Euroopan Unionin ulkopuolelta tulevien työntekijöiden tulorajan nostaminen. Perussuomalaisten alkuperäinen vaatimus oli nostaa tulorajaa 1300 eurosta 2500 euroon kuukaudessa, mutta lopulta summa vesittyi RKP:n vaatimuksesta 1600 euroon, jota se kehtasi krokotiilin kyynelin pitää vielä "karvaana myönnytyksenä"! Tietenkin media kampanjoi Ylen johdolla koko hallitusneuvotteluiden ajan halpatyövoimaa edistävän työnantajaliiton STK:n puolesta ja itki sen perään, kuinka Suomi ei pärjää ilman vuosittain maahamme vyöryviä kymmeniä tuhansia kolmannen maailman palkanpolkijoita. Ilmeisesti 1970, -80 ja -90-luvulla maamme ei pyörinyt lainkaan, koska meiltä puuttuivat elintärkeät talouden- ja kulttuurinrikastajat!

Tyypillinen esimerkki Ylen käymistä omista hallitusneuvotteluista oli 24. toukokuuta TV1:stä tullut A-studio. Ohjelmasta tuli väistämättä mieleen Pekka ja Pätkä elokuva "Pekka ja Pätkä neekereinä", jossa viidakkokuumeinen tirehtööri kaipaa itsetarkoituksellisesti mustaa väriä ja kysyy huudahtaen "mistä me saadaan niitä neekereitä!". Sattumoisin Kansallinen audiovisuaalinen instituutti on vaatinut pikkusieluisesti ahdistuneena poistamaan YouTubesta kyseisen videon tekijänoikeuksiin vedoten, vaikka kaikki muut Pekka ja Pätkä pätkät näkyvät videopalvelussa edelleen. 

Selvää on, että  A-studiossa esiintyneet EK:n pomo Ilkka Oksala ja STTK:n prostituutti Taina Vallander toistivat lähes eksplisiittisesti Pekka ja Pätkä elokuvan neekerikiima-kohtausta. Jos vanhoja kaivellaan ja miksi ei kaiveltaisi, niin eikö Euroopan Unioniin liittymistä perusteltu juuri sillä, että se paikkaa Suomen HUUTAVAA työvoimapulaa? Missä vaiheessa työmarkkinoiden päätettiinkin olevan globaaleja eli EU:n 400 miljoonan sisämarkkinat eivät riitäkään Suomelle, vaan tarvitaan 8 miljardin globaalit halpatyömarkkinat? Suomessa oli 1970-ja 80-luvulla lähes täystyöllisyys ja ulkomaalaisten määrä reilusti alle kaksikymmentätuhatta. Tulee mieleen, ettei muukalaisinvaasion taustalla ole ollut tarve talouskasvuun, vaan silmäätekevien kyynisestä operaatiosta luoda länsimaista juureton atomisoitunut kuluttajamassa. Tällainen leivanpaloista tappeleva eripurainen ja perimältään tyhmennetty massa on kykenemätön luomaan yhteistä rintamaa globaalille manageriaaliluokalle ja sen eliitille.

Kuten edeltä voidaan päätellä pohjimmiltaan Perussuomalaisen puolueen hallituspolitiikka vain ylläpitää vihamieliselle eliitille edullista status quota samalla kun se haluaa viestiä äänestäjilleen, että ratkaisevia muutoksia on tulossa. Alunperin järjestelmän sisäringin ulkopuolisena protestipuolueena liikkeelle lähteneistä Persuista on jytkyjen seurauksena tullut järjestelmälle hyödyllinen varoventtiili, jonka maalaisjärki toimii hidastavana jarruna ennen täyttä törmäystä. Puolueessa toimii varmasti hyviä ja vilpittömiä ihmisiä, mutta nykyisiin arvoihin alistuneena PS ei ole kuitenkaan se voima joka tekisi välttämättömän u-käännöksen. 

Niin kauan kuin kansalaiset uskovat, että kovempaa äänestämällä voi aidosti muuttaa asioita, mitään todellista muutosta Suomen ja ylipäätään valkoisten kansakuntien pelastamiseksi ei ole odotettavissa. Kansalaisten tuella hallitsevaa eliittiä vastaan on nostettava uusi eliitti, joka haastaa perustuksiaan myöten vallitsevan ideologian, kulttuurin, politiikan ja talouden. Tämä ei tietenkään tapahdu itsestään, vaan sen synnyttää Siperian opetukset kun myrskyisä maailmantilanne toisiaan lähestyvine romahduksineen pakottaa äänestäjät luopumaan nykyisen manipuloidun demokratian raameista.

DEMOKRATIAILVEILY 2021: KORONA-HYSTERIAA LIETSOVA THL:N LÄÄKÄRIJUNTTA SAI SIIRRETTYÄ KUNTAVAALIT

Korona - mikä ihana tekosyy!

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja pääministeri Sanna Marin vakuuttelivat vielä toissa illan A-studiossa, että vaalit pidetään sovitusti huhtikuussa.  Istuva hallitus käänsi kuitenkin  tänään vikkelästi takkiaan kun se asettui tukemaan oikeusministeriön vaaliosaston vaatimaa ehdotusta, jossa kuntavaalit siirrettäisiin kesäkuulle. 

Hallituksen hapuileva päätöksenteko todistaa, kuinka henkilökohtaista harkintaa ja auktoriteettia vailla olevat ministerit taipuvat kuuliaisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) lääkärijuntan mielivaltaisiin suosituksiin. Ylen verkkosivujen analyysissä THL:n pelottava arvio jopa yli 11 000 päivittäisestä tartunnasta sai puolueet lykkäämään vaaleja vastentahtoisesti hyväksytään mukisematta päätöksenteon valuminen lääkärijuntalle.

Ikävä kyllä poliitikkojen lisäksi THL:n "tieteellliseen auktoriteettiin" luottavat sokeasti myös ns. tolkun ihmiset ja demarieläkeläiset, jotka muodostavat huomattavan osan äänestäjäkunnasta. Siksi THL:n stetsonista arvottu suositus ilman uskottavaa tilastollista lähdettä ja todennäköisyyttä uppoaa helposti kansanjoukkoihin. Ylen verkkosivut:

Oikeusministeriö perusti esityksensä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilannekuvaan, joka pantiin jakoon myös puolueille. THL:n arvio vaalien terveysturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä on muuttunut selvästi vakavammaksi helmikuun jälkeen.

THL arvioi, että epidemiatilanne voi olla suunniteltuna vaalipäivänä 18. huhtikuuta niin vakava, että se aiheuttaisi ”tuntuvan riskin vaalien terveysturvallisuudelle”. Mikäli tartuntojen kasvuvauhti jatkuisi, päivittäinen tapausmäärä Suomessa voisi alkuperäisenä vaalipäivänä eli 18. huhtikuuta olla THL:n mukaan jopa 2 600 ja 11 200 välillä.

Kauhuskenaariota jossittelevat luvut ovat niin poskettomia, että THL:n asiantuntija olisi voinut huutaa vaikka kuutta miljoonaa ja sekin menisi läpi Ylen antiin ehdollistetulta tuulipukukansalta. Vastaavasti hallitus on tarrautunut THL:n jalkoihin siinä määrin, ettei se pysty tekemään ainuttakaan päätöstä, ellei sitä tue lääkärijuntan hatusta vetämä arvio.

Ylen analyysissä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoo, että "on vaikeaa perustella sitä, että vaalipaikoille voisi kokoontua, jos muutoin viestitään tarpeesta pysyä kotona". Kommentissa ei mainita lainkaan kauppoja ja tavarataloja, joissa kansalaiset ovat voineet tartuttaa tosiinsa olemattoman vähäistä kuolemaa aiheuttavaa tautia koko koronatilanteen ajan. Luulisi että vaalipaikoilla olisi marketteja turvallisempaa, koska siellä on väljempää ja turvavälejä on helppo valvoa. 

Huhtikuun kuntavaaleista ja kauppojen väkirysistä on puhuttu julkisuudessa jo pitkään, mutta jostain syystä sekä vaalivirkailijoiden että kaupan työntekijöden rokottamisia ei ole edes aloitettu. Sen sijaan THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta ehdottaa tuoreen Yle uutisen mukaan kehitysmaista tulleille asukeille rokotuksen ohituskaistaa ohi tavallisten suomalaisten veronmaksajien.

Länsimainen edustuksellinen demokratia alkaa jo itsessään olla pelkkä vitsi, sillä todellinen päätäntävalta ei ole enää vuosikymmeniin ollut edes kansanedustajilla, vaan ylikansallisilla vaikuttajilla kuten Euroopan Unionilla, taloudellisella eliitillä, valtamedialla ja poliittisilla lobbaajilla. Viimeisimmällä päätöksellään Suomen valtiojohto on tämän "kehityksen" kärjessä viemällä kansalaisilta viimeisetkin vallan rippeet. 

On nimittäin selvää, ettei mikään takaa sitä, pidetäänkö kuntavaalit edes kesäkuun 13. päivä. Omasta vallastaan juopuneen THL:n lääkärijuntan ja globalistisen EU:n talutusnuorissa kulkeva hallitus haluaa status quon jatkuvan siirtämällä tarpeen mukaan vaaleja. Tavoitteena on pysyä niin pitkään vallassa, että hallituspuolueet voivat toteuttaa globaalisosialisminsa ja harhaisen ilmasto-ohjelmansa viimeistä piirtoa myöten.

Tältä näyttää huhtikuun tilanne, mikäli uskomme THL:n arvioon.
Uskottavaa?

PUNAVIHREÄN FEMINISTIHALLITUKSEN TOIMET TUHOAVAT SDP:N JA TEKEVÄT FEMINISMISTÄ ENTISTÄ VIHATUMMAN

Yle TV1, A-studio, 9.12.2019.

Maahamme tänään nimitettyä sukupuolinarsistista feministihallitusta on odotetusti kiitelty länsimaiden globalistilehdissä. Yle ottaa totta kai kansainvälisestä huomiosta kaiken irti agendauutisessaan Sanna Marin on otsikoissa ympäri maailman – tulevaa pääministeriä pidetään politiikan "ennätysnaisena". Sen sijaan Itä-Euroopan ja Aasian traditionalististen maiden tiedotusvälineissä suomalaisten kulttuurimarxistien marssia läpi insitituutioiden ei ole arvioitu yhtä innostuneesti kuin lännen uutisissa, ja niissä onkin ihmetelty mitä lisäarvoa nuori kokematon vasemmistolaisnainen toisi poliittiseen päätöksentekoon. 

Länsimaiden mediassa tämä lisäarvo sen edistämälle ideologialle toki tiedetään, mutta vihaisten äänestäjien pelossa kaikkea ei uskalleta sanoa ääneen. Kuten esimerkiksi sitä, että juuretonta kuluttajaidentiteettiä ihannoivat finanssiglobalistit ovat aina halunneet edistää nuorten punavihreiden idealistinaisten esiinmarssia niin politiikassa kuin muuallakin julkisuudessa. Hormoneillaan ja kontrolloimattomalla toiseus-empatiallaan käyvät nuoret poliitikkonaiset ovat ihanteellisia hyödyllisiä idiootteja vihamieliselle globalistieliitille, jonka keskeisimpiin tavoitteisiin kuuluu Euroopana muuttaminen afrikkalaiseksi. 

Ei tarvitse olla mikään spengleristi ymmärtääkseen millaista sivilisaatiovaiheen rappiota Suomen uusi hallitus edustaa. Kansakuntaa ja sen kulttuuria ei ole koskaan säilytetty lapsekkaalla nuoruuden palvonnalla ja tunnevetoisella feminiinisyydellä. Valitettavaa vain, että heikkojen miesten aikakaudella valtaan nostetaan  naiset, jotka kykenevät pahimmillaan tuhoamaan vuosisatoja kestäneen sivistysperinteen yhdellä hallituskaudella. 

Eikä kyse ole mistä tahansa naisista, vaan niin sanotuista kympin tytöistä, jotka ovat imeneet itseensä kaiken internationalistisen propagandan, jota marxilaiset soluttajat ovat tunkeneet lastentarhoista yliopistoihin 1970-luvun alusta lähtien. Ideologisesti konformistisina mutta aina yhtä laskelmoivina urakiipijöinä uusilla ministereillä ei ole koskaan ollut tarvetta persoonalliseen ajatteluun, vaan vallan kahmimiseksi heille on riittänyt päähän iskostettujen poliittisesti korrektien oppien ulkoluku. Esimerkiksi uusi pääministeri on tuskin koskaan elämässään joutunut kyseenalaistamaan liberaaleja ajattelumallejaan, sillä tällöin hän joutuisi samalla haastamaan vanhempiensa ideologiselta vaikuttavan "sateenkaarivanhemmuuden".

Hallituksen kansankynttilät eivät koskaan kyseenalaistakaan "hyviä asioita" filosofisesti, mikä näkyy ennen kaikkea naiivina suhtautumisena aikamme muotiaatteisiin kuten harhaisiin kuvitelmiin lukuisista sukupuolista ja monikultuurisuuden välttämättömyydestä sekä otaksumaan, jonka mukaan "ilmastonmuutos johtuu ihmisen toiminnasta". 

Kotimaan säännellyssä julkisuuspelissä heppatyttöjen feministisirkus esitetään jonain upean voimaannuttavana edistyksellisyytenä, vaikka yhä suurempi joukko kansalaisista näkee sen tunteisiin ja tasa-arvouskontoon vetoavan bluffin läpi. Minimoidakseen kansan epäluuloja Ylen kaltaiset mediajätit yrittävät parhaansa mukaan tyynnytellä hallitusfarssiin suivaantunutta kansaa kirjoittelemalla kiiltokuvajuttuja pääministeri Sanna Marinista ja ylistämällä neljää muuta naisministeriä, jotka johtavat Keskustaa (Katri Kulmuni, 32 v.), Vihreitä (Maria Ohisalo, 34), Vasemmistoliittoa (Li Andersson, 32) ja RKP:tä (Anna-Maja Henriksson). 

Aivan kuin tämä ei riittäisi, hallitukseen nimitettiin Ylen uutisen mukaan uudelleen pahamaineisia ja ryvettyneitä SDP:n punamädättäjänaisia kuten Tytti Tuppurainen, josta tuli uudelleen Eurooppa- ja omistajaohjausministeri ja jo kerran potkut saanut Sirpa Paatero, joka sai yllätysparantumisen jälkeen tällä kertaa kuntaministerin pestin. Niin ikään vasemmistodemari Tuula Haatainen kierrätettiin uuden hallituksen työministeriksi. Valkoisten heteromiesten vastaista homoenergiaa edustaa puolestaan vihreiden Pekka Haavisto, joka oli lähellä saada valehtelun vuoksi potkut jo edellisestä Rinteen hallituksesta. Näiden häpeämättömien valintojen perusteella voidaan sanoa, että hallituksen keskeiset paikat on vallattu naisilla ja homoilla.

Jostain syystä näin naisvaltaista sateen- ja punakaartihallitusta (12 naista ja 7 "miestä") kutsutaan hallitsevissa tiedotusvälineissä punamultahallitukseksi, vaikkei siihen löydy enää oikein mitään perustetta.  Historiantutkija Martti Häikiön mukaan käsite punamultahallitus syntyi vuoden 1937 hallituksesta, jossa demareilla ja maalaisliitolla (nyk. keskusta) oli eduskunnassa enemmistö 136 paikallaan. Häikiö huomauttaa, että nykyisellä hallituskokoonpanolla näillä kahdella puolueella on eduskunnassa pelkkä 71 paikan vähemmistö. Nykyhallitus onkin professorin mielestä feministihallitus, "koska kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat nuoria naisia ja tunnustavat feminismiä – All female panel eli yksipuolinen viisikko, ei tasa-arvoinen".

Vaikka punafeministien kulttuurimarxilainen rynnistys hallitukseen näyttääkin hetken voitonmarssilta punaisella torilla, se on tosiasiassa pelkkä Pyrrhoksen voitto, varsinkin SDP:lle. Viimeistään tällä manööverillä demarit hylkäävät loputkin työläismieskannattajansa, joten Sanna Marinista tullee maan historian viimeinen sosialidemokraattinen pääministeri.

Toinen hyvä puoli uudessa punatuhohallituksessa on se, että punavihreiden toimittajien ja hallituspuolueiden on mahdotonta vakavalla naamalla syyttää enää valkoista heteromiestä tulevasta epäonnistumisestaan. Punavihreiden jännityksellä toivoma Suuri Unelma tulee nimittäin kaatumaan varmuudella hallituksen jatkuvaan sähläämiseen, ministerien kissatappeluihin ja hallituspuolueiden (kepu vs. vihreät) väliseen krooniseen riitelyyn. Kansan hermoja taas kirsistetään äärimmilleen uusilla "viharikoslaeilla", oikeuslaitoksen ja poliisin ryöstäytyneellä politisoitumisella, työttömyyden äkkinäisellä kasvulla, valtion velan jyrkällä lisääntymisellä ja kontrolloimattomalla kehitysmaalaisinvaasiolla.

Viiden naisen sähläriydinryhmällä on valtavat paineet tehdä politiikkaa ilman Rinteen antamaa turvallista selkänojaa. Kenelläkään ei tarvitse olla ennustanlahjoja tietääkseen, ettei tämä porukka tule kestämään vaalikauden loppuun. Ainoan tavallisen duunarin työkokemuksen Sokoksen kassana saaneesta Sanna Marinista ei tule punafeministien toiveista huolimatta aikamme aurinkokuningatarta. Hallituksen ainoaksi hyväksi teoksi tuleekin jäämään se, ettei maahamme tule enää pitkään aikaan, jos koskaan, vasemmistovetoista feministihallitusta.

"LIBERAALIN" JÄRJESTELMÄN, TWITTERIN JA FACEBOOKIN HARJOITTAMA HYBRIDISOTA VAALEISSA

Viime kuukausien uutisantia seuraamalla on käynyt selväksi, kuinka lähestyvät eduskuntavaalit ovat kiihdyttäneet establishmentin ja sen kanssa yhteistyötä tekevien somejättien käymää hybridisotaa epävarmoja suomalaisäänestäjiä vastaan. Tästä on todisteena viime tiistain Twitterin päätös jäädyttää parodisena vihapuhepoliisina tunnetun Keijo Kaarisäteen tili. Samainen pikaviestipalvelu lakkautti seuraavana päivänä ilman selityksiä myös Yle Watchin tilin!

Jäädyttämisten taustoja voi arvailla, mutta kaksi vaihtoehtoa näyttävät todennäköisiltä. Joko päätöksen takana on äärivasemmistolaisten yhteisilmianto tai Suomen viranomaistan konsultoima pyyntö Twitterille. Ainakin Keijo Kaarisäteen kohdalla näyttää siltä, että jäädyttämisen taustapiruna on sisäministeriö, sillä valtioneuvoston tekemässä informaatiovaikuttamisoppaassa jopa satiiri luokitellaan informaatiovaikuttamiseksi. 

Vastaavasti somejätti Facebook on tehnyt jo jonkin aikaa yhteistyötä EU:n kanssa, jotta antinationalistiset globalistit välttyisivät "vääriltä" vaalituloksilta. Tästä kehityksestä kertoo sangen suoraan Ylen verkkosivujen uutinen Facebook tiukentaa vaalimainossääntöjään ennen eurovaaleja. Käytännössä yhtiön päätös tarkoittaa populistien ja kansallismielisten näkyvyyden vähentämistä Facebookissa erilaisin verukkein.

Tammikuussa ilmestyneen uutisen aikaan ei vielä tiedetty koskeeko uudistus myös huhtikuisia eduskuntavaaleja. Tosin Helsingin Sanomien Nyt-liite tiesi kertoa jo 14. tammikuuta ilmestyneessä jutussaan Suomi haluaa välttää Trump-vaalien kohtalon – valtio ja Facebook sopivat niistä keinoista, joilla vaaleihin varaudutaan strategiasta, jolla epämieluisat vaalitulokset estetään. Tällä hetkellä tiedot ovat varmentuneet ja voimme vastata Facebookin uudistusten koskevan myös näitä eduskuntavaaleja. Käytännössä tämä korporaatioiden ja liberaalivaltion yhteisesti käymä hybridisota on näkynyt siinä, että Facebook on varoittamatta sulkenut monien perussuomalaisten ja muiden kansallismielisten tilejä keskellä vaalikampanjaa. 

On hätkähdyttävä huomata, kuinka Ylen tauoton puhe hybridivaikuttamisesta vaaleissa on itsessään hybridivaikuttamista. Mediajätin verkkosivujen tuoreessa uutisartikkelissa Tapahtuuko lähipäivinä jotain outoa? Näillä nopeilla vinkeillä voit tunnistaa vaalihäirinnän ilmiöt, jotka ovat tapahtuneet jo muualla tämä propaganda näkyy paljaimmillaan. Siinä toimittajat tukeutuvat Suomessakin vaikuttavan liberaalin syvän valtion virkamiehiin, joiden (asiantuntija)vallalla ei ole kansan mandaattia. Juttua varten haastateltu johtava viestintäasiantuntija Jussi Toivanen valtioneuvostosta ja erikoistutkija Antti Sillanpää Turvallisuuskomiteasta ovat selkeästi kansasta vieraantuneen, EU- ja Nato-mielisen eliitin äänitorvia.

Kahdeksankohtaisessa mielipideuutisessa vaalien ainoana uhkana nähdään "äärioikeisto" ja populistit. Tällaisella yksiselitteisellä syyllisen nimeämisellä Yle syyllistyy itse propaganda- ja hybridivaikuttamiseen, josta se pyrkii varoittamaan lukijaa. Ensimmäisenä jutussa pohditaan verkkohyökkäyksen mahdollisuutta vaaleissa:

Kun vaali-illan jännittävä ääntenlaskenta on käynnissä, tapahtuu jotain outoa: virallinen vaalien tulossivusto romahtaa. Sivusto on alhaalla hetkittäin, tuntien ajan. 

(...) Samalla sosiaalisessa mediassa pääsivät irti salaliittoteoriat. Maahanmuuttovastaisen ruotsidemokraattien äänimäärä laski samanaikaisesti, joten kopeloiko joku itse vaalitulosta? Näin ei käynyt, mutta huhut ja hashtag #valfusk (vaalihuijaus) velloivat hetken aikaa.

Millaisia ovat tosielämän verkkohyökkäykset Suomessa? Yksi viimeisimmistä oli Ylen itsensä tekemä! Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon haastattelu nimittäin poistui jokin aika sitten Yle Areenasta muiden puoluejohtajatenttien jäätyä edelleen katsottaviksi. Joku tekniikasta vastaava Ylen työtenkijä oli poistanut videon, mutta jotta temppu ei näyttäisi liian läpinäkyvältä, hän poisti pari muutakin ohjelmaa hämäykseksi. Näin Halla-ahon videon poistaminen saatiin näyttämään yleiseltä järjestelmävialta.

Ylen jutun kohdassa 2 tietovuotojen uhreiksi esitetään sattumoisin vain eliitin omat suosikit kuten Hillary Clinton ja Emmanuel Macron:

Vuotosivusto Wikileaks julkaisi ennen Yhdysvaltain presidentinvaalia 2016 tuhansia sähköposteja, jotka oli hakkeroitu demokraattien presidenttiehdokkaan Hillary Clintonin kampanjapäällikön tililtä.

Tässä kohtaa valtamedia ei näe rikkaa omassa silmässään, sillä se julkaisee populisteista ja nationalisteista jatkuvasti ikäviä tietoja, joilla pyritään ehdokkaiden mustamaalaamiseen. Media ei pidä näitä pari päivää ennen vaaleja julkaistuja tietoja poliittisesit motivoituneita vuotoina, vaan ihan normaalina uutisointikäytäntönä.

Kohdassa 3 tehdään valtamedian ja globalistien suosikista Hillary Clintonista jälleen kerran ainoa tunnettu vihamielisen vaalikampanjoinnin uhri, vaikka koko valtamedia Washingtonista Helsinkiin kampanjoi valeuutisillaan Trumpia vastaan:

Tällaiset Hillary Clintonin kuvalla varustetut valemainokset levisivät Yhdysvalloissa marraskuussa 2016, vaikka kännykällä äänestäminen on maassa täysin mahdotonta. Tarkoitus oli pitää Clintonin äänestäjät pois vaaliuurnilta.

Kohdassa 4 "Jankuttava automaatti! Botit levittävät valheita ja epäluuloa" Ylen toimittajat Riku Roslund ja Päivi Koskinen näkevät hybridiuhan tulevan vain kansan syviä rivejä puolustavilta populisteilta eikä valtapuoleita tukevalta järjestelmältä:

Ruotsissa automatisoitujen Twitter-tilien eli bottien määrä kaksinkertaistui ennen syyskuun 2018 parlamenttivaaleja. Botit suolsivat yli 60 000 twiittiä ja ne levittivät ylivoimaisesti eniten maahanmmuuttovastaisen puolueen ruotsidemokraattien sanomaa sekä vielä tiukemman linjan puolueen, Alternativ för Sverigen (AfS) kantoja.

Se vaalihäirintä ja propaganda mitä nähtiin syyskuun Ruotsin parlamenttivaaleissa tuli pääasiassa sosiaalidemokraattien hallitsemalta järjestelmältä. Todelliset syylliset osoittivat tietenkin muita peittääkseen oman vehkelynsä. Ylen Watchin kirjoituksessa Ylen vaalistudiossa ruotsalainen demokratiailveily lainataan kansalaisvaikuttaja Jani Ollikaisen irkissä esittämää listaa, josta selviää miten vaalit loppujen lopuksi menivät Ruotsissa:

a) Äänestäminen tapahtuu puoluekohtaisille lapuille, joista uudet ja pienpuoleet joutuvat itse maksamaan painokulut ja toimittamaan ne vaalipaikoille.b) Vaalisalaisuus on vähän niin ja näin. Jos et näe ennakkovaivaa haet telineestä puolueen lapun ja muut näkevät mitä puoluetta äänestät.c) Äänestetään puolueita suljetulla listavaalilla (Teoriassa yksittäiset äänet voivat ratkaista, jos saa yli X% puolueen äänistä, vaalista riippuen, valtiopäivillä 8%)d) Ennakkoääniä ei lasketa ennenkuin vaalihuoneistot on sulkeutuneete) Valtiopäivillä on 4% äänikynnys valtakunnallisesta äänimäärästäf) Vaalipäivänä voi äänestää vaikka olisi äänestänyt ennakkoon. Ennakkoon annettu ääni korvautuu vaalipäivän äänellä.g) Edustajapaikkojen jakautumisen määrää muunnettu Sainte-Laguën menetelmä, joka pyrkii antamaan prosentuaalisia ääniä vastaavan prosentuaalisen paikkamäärän.

Kohdassa 5 "Äkkinäinen muodonmuutos! Verkkosivun tai sometilin sisältö vaihtuu" annetaan esimerkki hakkeroinnista. Mikäpä muu maa sitä haroittaisi kuin Venäjä. Ei siis USA, EU ja Mossad. Ei ei, sellaisien väittäminen olisi Ylen mukaan länsivihamielinen salaliittoteoria.

Seuraavana vaalihäirinnän esimerkkeinä otetaan meemit ja huumori. Toimittajien eivät osaa löytää muuta tapausesimerkkiä meemien informaatiovaikuttamisesta kuin Yhdysvaltain presidentiivaalit vuonna 2016. Kongressin mukaan siihen syyllistyi vain Venäjä eivätkä esimerkisi valtamedia ja vasemmistolaiset nettivaikuttajat Facebookissa. 

Valtakoneistolle ei tuota mitään vaikeutta tehdä naurunalaiseksi kansallismielisiä, mutta kun pilkatut vastaavat takaisin paljon hauskemmalla huumorilla, alkaakin eliitin juoksupoikien itku "informaatiovaikuttamisesta". Suomesta esimerkkinä kerrotaan Twitterissä leviävät pilat Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilistä. Juttua lukeville demarieläkeläisille ei kerrota kuitenkaan sanallakaan, että juuri Twitter on lopettanut parodiahahmo Keijo Kaarisäteen tilin. Tämä globalistien sensuuri jos mikä on informaatiovaikuttamista, mutta siitä Ylen toimittajat eivät halua kertoa mitään.

Esimerkissä "Ehdokas on pedofiili! Valemainos levittää rumaa tietoa" Natoa sympatisoivat Ylen toimittajat löytävät uhriksi Tšekin presidentinvaaleissa 2018 olleen Nato-myönteisen ehdokkaan. Suomesta vastaavanlaiseksi tapaukseksi yritetään samaistaa PVL:n maaliskuussa Turussa tekemä ironinen vastamainos-kampanja, jossa valtapuolueiden todelliset agendat pajastetaan. Toisin kuin valtamedia väittää, kyse ei ollut valekampanjasta, vaan vastamainoksista, jollaisia on julkaissut poliittisista vihollisistaan vuosikausia myös äärivasemmistolainen Voima-lehti kenenkään niistä julkisuudessa suuttumatta.

Viimeisessä esimerkissä "Uhkailua kadulla! Ehdokkaiden kiusaajat yrittävät tukahduttaa keskustelua" lukijalle uskotellaan esimerkkien valossa, että avoimen keskustelun tukahduttaminen tulee pääasiassa "äärioikeiston" suunnalta. Tosiasiassa yhteiskunnallista keskustelua yritetään tukahduttaa radikaalisti orwellilaisella vihapuhelainsäädännöllä, jota ovat vaatineen erityisesti "liberaalit" ja "suvaitsevaiset" punavihreät.

Totta kai tässä kohtaa uutisjuttua piti mainita Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin väite, että hänen kimppuunsa olisi käyty Helsingin Itäkeskuksen vaalitilaisuudessa. Yle Watch kommentoi tapausta toisen kerran 30. maaliskuussa julkaistussa päivityksessään: 

Sittemmin hän muutti tarinaansa niin, että välikohtaus olisikin tapahtunut metrovaunussa tai aseman ulkopuolella. Kovista etsinnöistä huolimatta viranomaiset eivät ole vielä tavoittaneet mystistä polkupyöräilijää. Ehkäpä siksi, ettei häntä edes näy valvontakamerassa? 

Ei tarvitse olla kummoinenkaan päättelijä aavisellakseen, mistä Said Ahmed sai ideansa tarinaan. Nimittäin päivää ennen Said Ahmendin väittämää hyökkäystä joku suomalaismies yritti poliisin mukaan lyödä ulkoministeri Timo Soinia Vantaan maalaismarkkinoilla. Luultavasti Said Ahmed katsoi, että nyt on hyvä sauma kehitellä Soinin tuomassa imussa samantapainen tarina. Näin Said Ahmed sai kätevästi Ylen antamaa ilmaista julkisuutta miljoonayleisön keräävissä tv-uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa.

Näin pari päivää ennen  vaaleja on syytä kysyä, miten eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin väittämän hyökkäyksen tutkinta on edennyt? Miksi Yle ja poliisi eivät kerro tutkinnan edistymisestä ja mystisen polkupyörämiehen etsinnästä? Ehkäpä siksi, että Said Ahmedin vaalisadusta vaikeneminen palvelee niiden harjoittamaa hybridivaikuttamista.


                                                       ***************************

Ylellä vaalivaikuttaminen on moninaista ja se läpäisee koko vaalit aina vaalikoneita ja vaalikeskusteluja myöten. Törkeimpänä esimerkkinä tästä on nuorisolle suunnatun Yle Kioskin vaalikoneen räikeä punavihreä propaganda, josta Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas Ossi Tiihonen kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Jo kuukausi sitten Ylen ensimmäisessä eduskuntapuolueiden vaalitentissä toimittajat ohjasivat kysymyksillään keskustelua haluttuun suuntaan aivan kuten Yle Kioskissa. Esimerkiksi toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi miten puoluejohtajat suhtautuvat Venäjältä Suomeen vuonna 2015 vyöryneeseen vajaan tuhannen tulijan "pakolaisaaltoon". Samalla toimittaja kysyi miten tällaiseen Venäjältä tulevaan turvallisuuspoliittiseen uhkaan pitäisi varautua. Ainoastaan Perussuomalaisten Jussi Halla-aho kyseenalaisti kysymyksen agendan ja esitti vastakysymyksenä, miksi samaan aikaan Ruotsin kautta Suomeen laittomasti tulleet 32 000 paperintonta turvapaikanhakijaa eivät nostata keskustelua Ruotsista turvallisuuspoliittisena uhkana. 

Kiusallisesta kommentista ärsyyntynyt toimittaja Vaaherkumpu keskeytti välittömästi Halla-ahon ja jankkasi, että nyt puhutaan Venäjän turvallisuusuhasta. Valikoiva kysymys todisti Ylen olevan täysin välinpitämätön sille massainvaasiolle, joka tulee yksiomaan EU-maista. Koko kysymyksen tarkoitus oli esittää Venäjä ainoana todellisena maantieteellisenä uhkana, vaikka nopeasti afrikkalaistuva Ruotsi on tosiasiasillisesti tällä hetkellä Suomelle paljon suurempi vaara kuin itänaapuri.

Ylipäätään Ylen vaalikeskusteluissa Perussuomalaisia tarkastellaan täysin eri kriteereillä kuin muita puolueita. Yle Radio Suomen puheenjohtajatentissä Perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa hiillostettiin joka ikisessä kysymyksessä ja jokaista sanottua lausetta tarkasteltiin pienintä yksityiskohtaa myöten. Ero on huima kun sitä vertaa RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin  saamaan kohteluun. Radio Suomen toimittaja myötäili Henrikssonin rajat auki -ihmisoikeusretoriikka ja punavihreiltä lainattua vaatimusta "vihapuheen" kriminalisoimiseksi.


                                                       ***************************

Yle Teema, perjantai 12,4.2019 klo 19.10, Vaalien varjoissa

2/5. Sosiaalinen media ja valeuutiset. Elin Almén ottaa selvää siitä, mitä sosiaalisen median yhteisöpalvelut tekevät käyttäjiltään keräämillään tiedoilla. Kuinka Cambridge Analytica muokkaa mielipiteitä, ja miten kohdennettu mainonta ja valeuutiset oikeastaan toimivat? HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 16 min

Ohjelmassa puhutaan täysin asian vierestä ja tarkoituksella. Facebookin sensuuri konservatiiveja ja kansallismilelisiä kohtaan on se virtahepo oloshuoneessa, josta pitäisi puhua. Nyt populistien menestys halutaan selittää sillä, että Facebook olisi antanut niille liikaa mahdollisuuksia toimia, vaikka tosiasiassa yhtiö yhdessä EU:n kanssa tekee kaikkensa tukahduttaakseen heidän äänensä.

DEMLAN JURISTIT JÄRJESTÄVÄT HOTELLIOLOT ULKOMAALAISILLE RIKOLLISILLE

YLE TV 1, 14.10.2013, klo 20.00 MOT: Veljeskansojen vankirumba

Jo joka kuudes vanki Suomessa on ulkomaalainen. Heidän kotiuttamistaan hankaloittavat Suomen naapurimaita paremmat vankilaolot.

Yle Areenan linkki ohjelmaan.


Frankfurtin koulukunnan yhteiskuntafilosofiaa kannattavat Demlan juristit pitävät rikollista lähtökohtaisesti uhrina, jonka vuoksi yhteiskunnan pitäisi panostaa kaikki mahdolliset resurssit tämän paapomiseen ja ymmärtämiseen. Demlan julkisuudelta varjossa jatkunut painostus lakivaliokunnassa on saanut aikaan sen, että rikosten rangaistushaitari on vuosikymmenten saatossa alinomaan lieventynyt - paitsi ainoastaan kantasuomalaisia koskevissa "viharikoksissa", joiden ankaroittamista on vaatinut erityisesti punavihreä ex-oikeusministeri Tuija Brax.

Vankien paapomislinjaa on sittemmin laajennettu monikultturismin hedelminä syntyneisiin ulkomaalaisiin vankeihin. Demlan lakimiehet ja -naiset ovat pyhiksi korottamiinsa ihmisoikeuksiin vedoten estäneet virolaisten ja Viron venäläisten vanhusten kolkkaajien ja murhamiesten palauttamisen Viron vankiloihin. Syynä tähän on se, että ulkomaalaiset vangit pitävät Suomen ruotsalaistuneita vankilaoloja Hotel Hiltonin tasoisina, jonka vuoksi Demlan juristit katsovat, että rikollisten palauttaminen kotimaidensa perinteisiin vankiloihin onkin "ihmisoikeusloukkaus".

Yle Watch antaa yleensä risuja Yleisradiolle, mutta tällä kertaa täytyy kiittää MOT-ohjelman rohkeaa tarttumista arkaan aiheeseen. Totta kai ohjelmassa kuullaan Ruotsalaisen kansanpuolueen arkkihyysäriä, oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia ja Demla-henkistä juristia, asianajaja Kari Silvennoista, mutta heidän lausuntosa eivät saa valveutuneessa katsojassa sympatioita, päinvastoin. Kari Silvennoinen toteaa kaikkitietävästi: 

Poliisilla ja päättäjillä on sellainen suhtautumistapa, että he ovat kovasti muka huolissaan ihmisoikeuksista, mutta kun tulee joku ysittäinen tapaus, niin vaikka se olisi kuinka räikeä tapaus tai hyvinkin syvälle kävyvä oikeuden loukkaus tapahtumassa, eivät he siitä välitä, vaan he aikalailla esineellisesti suhtautuvat täällaiseen siirtoasiaan.

Kun  MOT kysyy: "Onko Suomella vastuu sitten siitä, mitä vangeille Virossa tapahtuu vai loppuuko se siihen, kun vanki on Viron kamaralla?" vetoaa  Silvennoinen "kansainvälisiin velvotteisiin", jotka muka sälyttävät vastuun aina Suomelle:

Jaa. Minusta se kyllä ei lopu siihen. Suomalaisella yhteiskunnalla ja Suomella on kyllä vastuu myöskin tällaisesta, kun ovat osallisena tämmöisissä kansainvälisissä operaatioissa, niin vastuu ei kyllä lopu siihen, vaan kyllä sitten vastuu voidaan toteuttaa muualla, esimerkiksi Euroopan ihmisoikeusistuimessa tai eurooppalaisissa elimissä sitten, että se on vähän lyhytnäköistä tämmöinen, sanoa, että vastuu loppuisi.

Keskustelun vieminen tällaiselle polulle ei ole muuta kuin harhauttamista, jonka tarkoitus on peittää se olennaisin kysymys eli kuinka huumekauppiaita ja murhamiehiä lellitään maamme vankiloissa niin, että rikosten uusiminen täällä tulee entistä houkuttelevammaksi. Suomalainen vankila ei olekaan pelote, vaan jopa houkutus tehdä rikoksia, jotta pääsee lepäilemään ja nauttimaan minimipalkkaa, joka on suurempi kuin monissa Euroopan maissa. MOT:

Keravalaisen vanginvartija mukaan vangit tienaavan paikoin enemmän kuin vanginvartijat. Vankilaolot Suomessa ovat hänen mielestään niin hyvät, että ne houkuttelevat itäeurooppalaisia Suomeen tekemään rikoksia.

Koko ohjelman keskustelun käsikirjoituksen voi seurata tästä linkistä.