"LIBERAALIN" JÄRJESTELMÄN, TWITTERIN JA FACEBOOKIN HARJOITTAMA HYBRIDISOTA VAALEISSA

Viime kuukausien uutisantia seuraamalla on käynyt selväksi, kuinka lähestyvät eduskuntavaalit ovat kiihdyttäneet establishmentin ja sen kanssa yhteistyötä tekevien somejättien käymää hybridisotaa epävarmoja suomalaisäänestäjiä vastaan. Tästä on todisteena viime tiistain Twitterin päätös jäädyttää parodisena vihapuhepoliisina tunnetun Keijo Kaarisäteen tili. Samainen pikaviestipalvelu lakkautti seuraavana päivänä ilman selityksiä myös Yle Watchin tilin!

Jäädyttämisten taustoja voi arvailla, mutta kaksi vaihtoehtoa näyttävät todennäköisiltä. Joko päätöksen takana on äärivasemmistolaisten yhteisilmianto tai Suomen viranomaistan konsultoima pyyntö Twitterille. Ainakin Keijo Kaarisäteen kohdalla näyttää siltä, että jäädyttämisen taustapiruna on sisäministeriö, sillä valtioneuvoston tekemässä informaatiovaikuttamisoppaassa jopa satiiri luokitellaan informaatiovaikuttamiseksi. 

Vastaavasti somejätti Facebook on tehnyt jo jonkin aikaa yhteistyötä EU:n kanssa, jotta antinationalistiset globalistit välttyisivät "vääriltä" vaalituloksilta. Tästä kehityksestä kertoo sangen suoraan Ylen verkkosivujen uutinen Facebook tiukentaa vaalimainossääntöjään ennen eurovaaleja. Käytännössä yhtiön päätös tarkoittaa populistien ja kansallismielisten näkyvyyden vähentämistä Facebookissa erilaisin verukkein.

Tammikuussa ilmestyneen uutisen aikaan ei vielä tiedetty koskeeko uudistus myös huhtikuisia eduskuntavaaleja. Tosin Helsingin Sanomien Nyt-liite tiesi kertoa jo 14. tammikuuta ilmestyneessä jutussaan Suomi haluaa välttää Trump-vaalien kohtalon – valtio ja Facebook sopivat niistä keinoista, joilla vaaleihin varaudutaan strategiasta, jolla epämieluisat vaalitulokset estetään. Tällä hetkellä tiedot ovat varmentuneet ja voimme vastata Facebookin uudistusten koskevan myös näitä eduskuntavaaleja. Käytännössä tämä korporaatioiden ja liberaalivaltion yhteisesti käymä hybridisota on näkynyt siinä, että Facebook on varoittamatta sulkenut monien perussuomalaisten ja muiden kansallismielisten tilejä keskellä vaalikampanjaa. 

On hätkähdyttävä huomata, kuinka Ylen tauoton puhe hybridivaikuttamisesta vaaleissa on itsessään hybridivaikuttamista. Mediajätin verkkosivujen tuoreessa uutisartikkelissa Tapahtuuko lähipäivinä jotain outoa? Näillä nopeilla vinkeillä voit tunnistaa vaalihäirinnän ilmiöt, jotka ovat tapahtuneet jo muualla tämä propaganda näkyy paljaimmillaan. Siinä toimittajat tukeutuvat Suomessakin vaikuttavan liberaalin syvän valtion virkamiehiin, joiden (asiantuntija)vallalla ei ole kansan mandaattia. Juttua varten haastateltu johtava viestintäasiantuntija Jussi Toivanen valtioneuvostosta ja erikoistutkija Antti Sillanpää Turvallisuuskomiteasta ovat selkeästi kansasta vieraantuneen, EU- ja Nato-mielisen eliitin äänitorvia.

Kahdeksankohtaisessa mielipideuutisessa vaalien ainoana uhkana nähdään "äärioikeisto" ja populistit. Tällaisella yksiselitteisellä syyllisen nimeämisellä Yle syyllistyy itse propaganda- ja hybridivaikuttamiseen, josta se pyrkii varoittamaan lukijaa. Ensimmäisenä jutussa pohditaan verkkohyökkäyksen mahdollisuutta vaaleissa:

Kun vaali-illan jännittävä ääntenlaskenta on käynnissä, tapahtuu jotain outoa: virallinen vaalien tulossivusto romahtaa. Sivusto on alhaalla hetkittäin, tuntien ajan. 

(...) Samalla sosiaalisessa mediassa pääsivät irti salaliittoteoriat. Maahanmuuttovastaisen ruotsidemokraattien äänimäärä laski samanaikaisesti, joten kopeloiko joku itse vaalitulosta? Näin ei käynyt, mutta huhut ja hashtag #valfusk (vaalihuijaus) velloivat hetken aikaa.

Millaisia ovat tosielämän verkkohyökkäykset Suomessa? Yksi viimeisimmistä oli Ylen itsensä tekemä! Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon haastattelu nimittäin poistui jokin aika sitten Yle Areenasta muiden puoluejohtajatenttien jäätyä edelleen katsottaviksi. Joku tekniikasta vastaava Ylen työtenkijä oli poistanut videon, mutta jotta temppu ei näyttäisi liian läpinäkyvältä, hän poisti pari muutakin ohjelmaa hämäykseksi. Näin Halla-ahon videon poistaminen saatiin näyttämään yleiseltä järjestelmävialta.

Ylen jutun kohdassa 2 tietovuotojen uhreiksi esitetään sattumoisin vain eliitin omat suosikit kuten Hillary Clinton ja Emmanuel Macron:

Vuotosivusto Wikileaks julkaisi ennen Yhdysvaltain presidentinvaalia 2016 tuhansia sähköposteja, jotka oli hakkeroitu demokraattien presidenttiehdokkaan Hillary Clintonin kampanjapäällikön tililtä.

Tässä kohtaa valtamedia ei näe rikkaa omassa silmässään, sillä se julkaisee populisteista ja nationalisteista jatkuvasti ikäviä tietoja, joilla pyritään ehdokkaiden mustamaalaamiseen. Media ei pidä näitä pari päivää ennen vaaleja julkaistuja tietoja poliittisesit motivoituneita vuotoina, vaan ihan normaalina uutisointikäytäntönä.

Kohdassa 3 tehdään valtamedian ja globalistien suosikista Hillary Clintonista jälleen kerran ainoa tunnettu vihamielisen vaalikampanjoinnin uhri, vaikka koko valtamedia Washingtonista Helsinkiin kampanjoi valeuutisillaan Trumpia vastaan:

Tällaiset Hillary Clintonin kuvalla varustetut valemainokset levisivät Yhdysvalloissa marraskuussa 2016, vaikka kännykällä äänestäminen on maassa täysin mahdotonta. Tarkoitus oli pitää Clintonin äänestäjät pois vaaliuurnilta.

Kohdassa 4 "Jankuttava automaatti! Botit levittävät valheita ja epäluuloa" Ylen toimittajat Riku Roslund ja Päivi Koskinen näkevät hybridiuhan tulevan vain kansan syviä rivejä puolustavilta populisteilta eikä valtapuoleita tukevalta järjestelmältä:

Ruotsissa automatisoitujen Twitter-tilien eli bottien määrä kaksinkertaistui ennen syyskuun 2018 parlamenttivaaleja. Botit suolsivat yli 60 000 twiittiä ja ne levittivät ylivoimaisesti eniten maahanmmuuttovastaisen puolueen ruotsidemokraattien sanomaa sekä vielä tiukemman linjan puolueen, Alternativ för Sverigen (AfS) kantoja.

Se vaalihäirintä ja propaganda mitä nähtiin syyskuun Ruotsin parlamenttivaaleissa tuli pääasiassa sosiaalidemokraattien hallitsemalta järjestelmältä. Todelliset syylliset osoittivat tietenkin muita peittääkseen oman vehkelynsä. Ylen Watchin kirjoituksessa Ylen vaalistudiossa ruotsalainen demokratiailveily lainataan kansalaisvaikuttaja Jani Ollikaisen irkissä esittämää listaa, josta selviää miten vaalit loppujen lopuksi menivät Ruotsissa:

a) Äänestäminen tapahtuu puoluekohtaisille lapuille, joista uudet ja pienpuoleet joutuvat itse maksamaan painokulut ja toimittamaan ne vaalipaikoille.b) Vaalisalaisuus on vähän niin ja näin. Jos et näe ennakkovaivaa haet telineestä puolueen lapun ja muut näkevät mitä puoluetta äänestät.c) Äänestetään puolueita suljetulla listavaalilla (Teoriassa yksittäiset äänet voivat ratkaista, jos saa yli X% puolueen äänistä, vaalista riippuen, valtiopäivillä 8%)d) Ennakkoääniä ei lasketa ennenkuin vaalihuoneistot on sulkeutuneete) Valtiopäivillä on 4% äänikynnys valtakunnallisesta äänimäärästäf) Vaalipäivänä voi äänestää vaikka olisi äänestänyt ennakkoon. Ennakkoon annettu ääni korvautuu vaalipäivän äänellä.g) Edustajapaikkojen jakautumisen määrää muunnettu Sainte-Laguën menetelmä, joka pyrkii antamaan prosentuaalisia ääniä vastaavan prosentuaalisen paikkamäärän.

Kohdassa 5 "Äkkinäinen muodonmuutos! Verkkosivun tai sometilin sisältö vaihtuu" annetaan esimerkki hakkeroinnista. Mikäpä muu maa sitä haroittaisi kuin Venäjä. Ei siis USA, EU ja Mossad. Ei ei, sellaisien väittäminen olisi Ylen mukaan länsivihamielinen salaliittoteoria.

Seuraavana vaalihäirinnän esimerkkeinä otetaan meemit ja huumori. Toimittajien eivät osaa löytää muuta tapausesimerkkiä meemien informaatiovaikuttamisesta kuin Yhdysvaltain presidentiivaalit vuonna 2016. Kongressin mukaan siihen syyllistyi vain Venäjä eivätkä esimerkisi valtamedia ja vasemmistolaiset nettivaikuttajat Facebookissa. 

Valtakoneistolle ei tuota mitään vaikeutta tehdä naurunalaiseksi kansallismielisiä, mutta kun pilkatut vastaavat takaisin paljon hauskemmalla huumorilla, alkaakin eliitin juoksupoikien itku "informaatiovaikuttamisesta". Suomesta esimerkkinä kerrotaan Twitterissä leviävät pilat Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilistä. Juttua lukeville demarieläkeläisille ei kerrota kuitenkaan sanallakaan, että juuri Twitter on lopettanut parodiahahmo Keijo Kaarisäteen tilin. Tämä globalistien sensuuri jos mikä on informaatiovaikuttamista, mutta siitä Ylen toimittajat eivät halua kertoa mitään.

Esimerkissä "Ehdokas on pedofiili! Valemainos levittää rumaa tietoa" Natoa sympatisoivat Ylen toimittajat löytävät uhriksi Tšekin presidentinvaaleissa 2018 olleen Nato-myönteisen ehdokkaan. Suomesta vastaavanlaiseksi tapaukseksi yritetään samaistaa PVL:n maaliskuussa Turussa tekemä ironinen vastamainos-kampanja, jossa valtapuolueiden todelliset agendat pajastetaan. Toisin kuin valtamedia väittää, kyse ei ollut valekampanjasta, vaan vastamainoksista, jollaisia on julkaissut poliittisista vihollisistaan vuosikausia myös äärivasemmistolainen Voima-lehti kenenkään niistä julkisuudessa suuttumatta.

Viimeisessä esimerkissä "Uhkailua kadulla! Ehdokkaiden kiusaajat yrittävät tukahduttaa keskustelua" lukijalle uskotellaan esimerkkien valossa, että avoimen keskustelun tukahduttaminen tulee pääasiassa "äärioikeiston" suunnalta. Tosiasiassa yhteiskunnallista keskustelua yritetään tukahduttaa radikaalisti orwellilaisella vihapuhelainsäädännöllä, jota ovat vaatineen erityisesti "liberaalit" ja "suvaitsevaiset" punavihreät.

Totta kai tässä kohtaa uutisjuttua piti mainita Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin väite, että hänen kimppuunsa olisi käyty Helsingin Itäkeskuksen vaalitilaisuudessa. Yle Watch kommentoi tapausta toisen kerran 30. maaliskuussa julkaistussa päivityksessään: 

Sittemmin hän muutti tarinaansa niin, että välikohtaus olisikin tapahtunut metrovaunussa tai aseman ulkopuolella. Kovista etsinnöistä huolimatta viranomaiset eivät ole vielä tavoittaneet mystistä polkupyöräilijää. Ehkäpä siksi, ettei häntä edes näy valvontakamerassa? 

Ei tarvitse olla kummoinenkaan päättelijä aavisellakseen, mistä Said Ahmed sai ideansa tarinaan. Nimittäin päivää ennen Said Ahmendin väittämää hyökkäystä joku suomalaismies yritti poliisin mukaan lyödä ulkoministeri Timo Soinia Vantaan maalaismarkkinoilla. Luultavasti Said Ahmed katsoi, että nyt on hyvä sauma kehitellä Soinin tuomassa imussa samantapainen tarina. Näin Said Ahmed sai kätevästi Ylen antamaa ilmaista julkisuutta miljoonayleisön keräävissä tv-uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa.

Näin pari päivää ennen  vaaleja on syytä kysyä, miten eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin väittämän hyökkäyksen tutkinta on edennyt? Miksi Yle ja poliisi eivät kerro tutkinnan edistymisestä ja mystisen polkupyörämiehen etsinnästä? Ehkäpä siksi, että Said Ahmedin vaalisadusta vaikeneminen palvelee niiden harjoittamaa hybridivaikuttamista.


                                                       ***************************

Ylellä vaalivaikuttaminen on moninaista ja se läpäisee koko vaalit aina vaalikoneita ja vaalikeskusteluja myöten. Törkeimpänä esimerkkinä tästä on nuorisolle suunnatun Yle Kioskin vaalikoneen räikeä punavihreä propaganda, josta Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas Ossi Tiihonen kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Jo kuukausi sitten Ylen ensimmäisessä eduskuntapuolueiden vaalitentissä toimittajat ohjasivat kysymyksillään keskustelua haluttuun suuntaan aivan kuten Yle Kioskissa. Esimerkiksi toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi miten puoluejohtajat suhtautuvat Venäjältä Suomeen vuonna 2015 vyöryneeseen vajaan tuhannen tulijan "pakolaisaaltoon". Samalla toimittaja kysyi miten tällaiseen Venäjältä tulevaan turvallisuuspoliittiseen uhkaan pitäisi varautua. Ainoastaan Perussuomalaisten Jussi Halla-aho kyseenalaisti kysymyksen agendan ja esitti vastakysymyksenä, miksi samaan aikaan Ruotsin kautta Suomeen laittomasti tulleet 32 000 paperintonta turvapaikanhakijaa eivät nostata keskustelua Ruotsista turvallisuuspoliittisena uhkana. 

Kiusallisesta kommentista ärsyyntynyt toimittaja Vaaherkumpu keskeytti välittömästi Halla-ahon ja jankkasi, että nyt puhutaan Venäjän turvallisuusuhasta. Valikoiva kysymys todisti Ylen olevan täysin välinpitämätön sille massainvaasiolle, joka tulee yksiomaan EU-maista. Koko kysymyksen tarkoitus oli esittää Venäjä ainoana todellisena maantieteellisenä uhkana, vaikka nopeasti afrikkalaistuva Ruotsi on tosiasiasillisesti tällä hetkellä Suomelle paljon suurempi vaara kuin itänaapuri.

Ylipäätään Ylen vaalikeskusteluissa Perussuomalaisia tarkastellaan täysin eri kriteereillä kuin muita puolueita. Yle Radio Suomen puheenjohtajatentissä Perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa hiillostettiin joka ikisessä kysymyksessä ja jokaista sanottua lausetta tarkasteltiin pienintä yksityiskohtaa myöten. Ero on huima kun sitä vertaa RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin  saamaan kohteluun. Radio Suomen toimittaja myötäili Henrikssonin rajat auki -ihmisoikeusretoriikka ja punavihreiltä lainattua vaatimusta "vihapuheen" kriminalisoimiseksi.


                                                       ***************************

Yle Teema, perjantai 12,4.2019 klo 19.10, Vaalien varjoissa

2/5. Sosiaalinen media ja valeuutiset. Elin Almén ottaa selvää siitä, mitä sosiaalisen median yhteisöpalvelut tekevät käyttäjiltään keräämillään tiedoilla. Kuinka Cambridge Analytica muokkaa mielipiteitä, ja miten kohdennettu mainonta ja valeuutiset oikeastaan toimivat? HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 16 min

Ohjelmassa puhutaan täysin asian vierestä ja tarkoituksella. Facebookin sensuuri konservatiiveja ja kansallismilelisiä kohtaan on se virtahepo oloshuoneessa, josta pitäisi puhua. Nyt populistien menestys halutaan selittää sillä, että Facebook olisi antanut niille liikaa mahdollisuuksia toimia, vaikka tosiasiassa yhtiö yhdessä EU:n kanssa tekee kaikkensa tukahduttaakseen heidän äänensä.

MUKAVUUSALUEELLA VIIHTYVÄ VAALIKARJA SAI ITSENSÄ NÄKÖISEN EMPIJÄN PRESIDENTIKSI

Ennakkovaalituloksen julistaminen eilen kello 20.00 teki selväksi, että istuva presidentti Sauli Niinistö voittaa presidentinvaalit jo ensimmäisellä kierroksella. Lopullisessa ääntenlaskennassa Niinistö sai 62,7 prosenttia kaikista annetuista äänistä, josta kertoo Ylen uutinen Sauli Niinistö jatkaa Suomen presidenttinä – kaikki äänet on laskettu. Väärällä tavalla konservatiivinen äänestäjien enemmistö sai toivomansa isähahmon, jonka kanssa voi jatkaa poliittista ruususen unta.  

Niinistön valinta todisti jälleen, että suomalaiset ovat yksi muutospelkoisimmista ja konformistisimmista kansoista. Loppuun saakka halutaan pysyä mukavuusalueella, vaikka ajan merkit olisivat kuinka hälyyttäviä. Vaikka presidentinvaaleilla ei ole poliittisesti juuri mitään käytännön merkitystä, niin pohjoiskoeralainen vaalitulos Niinistölle kertoo paljon taipuisan vaalikarjan mielenliikkeestä. 

Kansa on tyytyväinen, että valituksi tuli "presidentillisen edustava" henkilö, jonka uskotaan tietävän miten ulkopolitiikkaa parhaiten hoidetaan. Mentaalisesti kaukana eivät ole Kekkosen ajat. Niinistö on turvallinen valinta sekä tuulipukansan että pukumiesten arvojohtajaksi, koska hän on tuominnut kaikki rohkeat keskustelunavaukset veneenkeikuttamisena. Omissa turvakuplissaan elävien kansalaisten mielenrauha on saanut vahvistusta presidentin ulostuloista, joissa on vaadittu lisää valvontaa, sensuuria ja "vihapuheen" kriminalisointia. Valtakunnassa on kaikki hyvin, hajaantukaa!

Vaalivoiton avaimena voidaan pitää Niinistön ympäripyöreää, hajutonta ja mautonta kaikkia miellyttävää konsensusta, joka saa voimansa henkisestä sosiaalidemokratiasta ja sen nostalgiasta. Todennäköisesti yksi suurin häntä äänestynyt ryhmä oli suurten ikäluokkien demarieläkeläiset. Kun pelaa varman päälle välttäen virheitä, ei voi myöskään tehdä mitään ihmeellistä ja oikeasti vaikuttavaa. Tämä strategia näkyy massojen "yksilöissä", joiden elämänasenne heijastuu Niinistön äänestämisessä.

Entä sitten muut ehdokkaat? Toiseksi tullut valevihreiden ehdokas Pekka Haavisto keräsi kaikkien rappioliberaalien äänet, mikä näkyi varsinkin Uudellamaalla ja pääkaupungissa. Helsingin kantakaupungin tietyillä asuinaluiella (ns. punavihreä kupla) kuten Kalliossa hän sai halosmaiset luvut, yli 50%:in kannatuksen. Homo-Pekan noste oli kuitenkin selvästi viime presidentinvaaleja vaisumpaa, jonka vuoksi koko Uudenmaan äänestysaktiviisuus laski viisi prosenttiyksikköä. 

Muilla vasemmistolaisilla meni vielä huonommin, sillä SDP ja Vasemmistoliitto saivat historiansa huonoimmat tulokset. Tämä noudattaa tuttua yleiseurooppalaista trendiä, jossa perinteiset vasemmistopuolueet ovat viime vuosina menettäneet dramaattisesti kannatustaan. Marginaalfeministinen hörhöily ei vedonnut duunariosastoon, sillä Tuula Haataisen (SDP) ja Merja Kyllösen (Vas.) kannatus oli yhteensä pienempi kuin perussuomalaisten Laura Huhtasaaren.

Laura Huhtasaarta äänestäneiden kansallismielisten on yhtä vaikeaa kuin punavihreiden tunnustaa, että he elävät kuplassa, jonka arvoja he uskovat myös ulkopuolisten kannattavan. Tämä näkyi sosiaalisen median viestinnässä, jossa Huhtasaaren kannattajat elättelivät epärealistisia toiveita toiselle kierrokselle pääsemisestä. Vaikka jopa valtamedia on pitänyt Huhtasaaren 6,9 % ääniosuutta yllättävänä voittona, on tulos tosiasiassa huolestuttavan kehno. Näyttää siltä, että petettyä kansaa ei saada enää vaaliuurnille edes maahanmuuttoteemalla. 

Sekä Huhtasaaren että Halla-ahon poliittiset teemat ovat auttamattoman vähälukuisia, sillä kansaa olisi pitänyt jo vuosia sitten ravistella kysymyksillä kuten nuorten syrjäytyminen, homekoulut, talouden ylikuumentuminen, ulkomaalaisten työvoiman käyttö rakennuksilla jne. Seuraavien vaalien kannalta perussuomalaisten tilanne näyttää onnettomalta, koska puolueen terävin kärki on hyvin ohut: Jussi Halla-aho, Matias Turkkila, Riikka Purra ja Laura Huhtasaari. Esimerkiksi Juho Eerola on siirtynyt taka-alalle ja Olli Immosesta ei ole kuulunut pariin vuoteen mitään. Näillä eväillä on vaikea jytkyttää.

Niinistöä lukuunottamatta vaalitulos oli kokonaisuutena surkea, myös äänestysaktiivisuuden suhteen. Tiettävästi presidentivaaleissa äänestäjämäärä ei ole Suomen historiassa ollut koskaan alle 70% kuten nyt. Yle yrittää vähätellä apatian ja tyytymättömyyden ilmapiiriä uutisessa Aku Ankka, Donald Trump, kirkkovene – Presidentinvaaleissa hylättiin tavallista vähemmän ääniä. Jutussa keskitytään vain epäselviin numeroihin ja Aku Ankkaan, mutta jätetiin visusti kertomatta Yle-Pravdan pahimmasta painajaisesta. Siitä kertoi sentään Iltalehden uutinen Uusi ilmiö hylätyissä äänissä yllätti kokeneet ääntenlaskijat, jossa hämmästeltiin kansallissosialismiin liittyvien äänestysviestien runsasta määrää:

Ääntenlaskennassa nousi kuitenkin täysin uudenlainen ilmiö, mikä yllätti myös kokeneet ääntenlaskijat. – Nyt pisti silmään sellainen historiallinen henkilö kuin Adolf Hitler. Jonkinlainen porukka oli tarrannut samanlaisen Hitler-naaman vaalilippuihin, Hilli kertoo. 

Hitlerin kuvan lisäksi myös yksi numero kiinnitti huomion. – Erikoinen piirre oli myös se, kuinka monta kertaa numero 88 tuli vastaan. Ensimmäinen ajatus oli, että onko olemassa neurologinen häiriö, jossa vahingossa kirjoittaa kahteen kertaan saman numeron. Mutta ne oli niin hyvällä käsialalla tehtyjä kahdeksikkoja, että aloimme miettiä, voiko numerolla olla muuta selitystä, Hilli kertoo.  

Lautakunta perehtyi numerologiaan. Aakkosissa kahdeksas kirjain on H, joten 88 tarkoittaisi HH eli Heil Hitler. Näitä Hitleriin viittaavia numeroita oli Hillin mukaan useita kymmeniä. – Yllättävän paljon näitä lippuja oli, Hilli painottaa.

Huolimatta vastaväitteistä, mielipiteen ilmaiseminen äänestyslipussa on aito poliittinen protesti. Eräs sen viesteistä on, että jos äänestämisellä voisi vaikuttaa, se olisi jo laitonta.

Nykyinen järjestelmä ei edusta demokratiaa, ei oligargiaa eikä edes plutokratia, vaan kakistokratiaa, huonoimpien valtaa. Se on väistämätön seuraus demokratiasta, jota Antiikin viisaat (mm. Platon ja Aristoteles) pitivät vasta kolmanneksi tai neljänneksi parhaana järjestelmänä. Jälkeen jäivät vain demokratiasta suoraan aiheutuvat tyrannia ja kakistokratia.

Näin vaalien jälkeen on syytä muistuttaa, että meidän hupaisissa "demokratioissame" vaalituloksilla ei ole vaikutusta sivilisaation alaskulkevaan virtaan, pahimmillaan / parhaimmilaan se vain jouduttaa sitä. Itsenäinen kansalainen voi vain ratsastaa tuon tiikerin selässä ja luottaa siihen, että se vielä väsyy ja Kalin aika  päättyy.

                                                            ************************

Populaarimusiikki sirpaloitui viimeistään 1990-luvulla. Sen jälkeen kaikki vähänkin mielenkiintoinen rock ja pop on vetäytynyt omiin luoliinsa. Ainoastaan pömpöösit musiikkigaalat yrittävät ylläpitää illuusiota populaarimusiiikista, joka tavoittaa kaikki kansankerrokset. Suuria myyntilukuja saavat enää harvat artistit ja bändit ja nekin, jotka niitä saavat, ovat musiikillisesti mitä ala-arvoisinta jumputusta. Tämän tosiasian tunnustaa jopa BBC, jonka tammikuussa ilmestyneessä artikkelissa vedotaan tieteellisiin todisteisiin, joiden mukaan popmusiikki on huonontunut koko 2000-luvun: se on hitaampaa, melodisesti yksinkertaisempaa, kovemmin soitettua ja enemmän Minä-muotoon keskittynyttä, jossa ruokitaan epäsosiaalisia tunteita.

Tätä roskaa ostavat lähinnä millenium-sukupolven trendijuntit, joille kaikki mikä näkyy mediassa on hip ja cool. Heidän ihailemistaan kertakäyttöviihteen tekijöistä kertoo Ylen tuorein Grammy-gaalaa käsittelevä uutinen Bruno Mars voitti tärkeimmät Grammyt – Tämän vuoden gaalassa tasa-arvoa tuettiin valkeilla ruusuilla. Koska nykymusiikki on kuluttajazombeille suunnattua sietämätöntä vulgaariseksin täyttämää korvapaskaa, degeneroituneen viihdemaailman tähdet sönköttävät oman mölynsä sijaan väsyneitä punaliberaaleja vaaliteemoja. 

Samppanjasosialistien konkkurssikypsästä ideologiasta kertoo heidän tapansa keksiä alituiseen uusia "sorrettujen" kohteita, joiden esille nostamisessa voidaan korostaa omaa "eettisyyttä". Milloin kyse on reittä pitkin edenneiden etuoikeutettujen Hollywood-tähtien kohtaamasta "seksuaalisestä härinnästä" tai aggressiivisten mustien taparikollisten joutumisesta "turhaan" (vrt. rikostilastot etnisyyden mukaan) poliisin kynsiin. 

Kaikkein ennalta-arvattavinta gaalassa oli upporikkaiden popparien närkästys Donald Trumpin politiikasta, josta Yle on vuodattanut jutun Trump-kirjasta riitti riemua Grammy-juhlassa – Clinton nauratti yleisöä Trumpin myrkkykammolla. Jopa vanhaa Itärannikkon liberaalieliittiä edustava kostonhimoinen haahka, presidentinvaalit Trumpille hävinnyt  demokraattipoliitikko Hillary Clinton, oli kaivettu naftaliinista. Hänen narisevaa naljailuaan kuultiin gaalan nauhoitetussa karkeassa huumoriosuudessa. Hillaryn nalkutus sai omahyväiseltä pop-maailman kulttuuriparasiiteilta luonnollisesti raikuvat suosionosoitukset. 

Miten tällä hyväosaisella, läpikorruptoituneella, tekopyhällä, rahanahneella, kapitalismille huoraavalla ja kokaiinin pöhöttämällä pervolaumalla on otsaa edustaa kansaa ja sönköttää jostain "oikeudenmukaisuudesta"? He elävät niin omissa pilvilinnoissaan, etteivät edes käsitä, kuinka paljon tervejärkiset kansalaiset heitä halveksuvat.

JOS TRUMP SAADAAN KIEROUDELLA VIRALTA, GLOBALISTIT KAIVAVAT OMAA HAUTAANSA

Hallitsevat läntiset liberaalimediat ovat käyneet jokapäiväistä Trumpin vastaista vaalikampanjaa vuoden 2015 lopusta lähtien. Yleisradio on osa tätä globaalin valtamedian monoliittista nomeklatuuraa, jossa Trumpia pidetään ulkopuolisena järjestelmän horjuttajana, jonka vuoksi häntä on kohdeltava pelkästään halveksuttavana vihollisena. Tämä siitäkin huolimatta, että alun uhosta huolimatta Trump on joutunut noudattamaan sekä sisä- että ulkopolitiikassaan liberaalin globaalielitin tavoitteita ja käsikirjoitusta.

Syy, miksi presidentti ei ole voinut toteuttaa tärkeimpiä vaalilupauksiaan kuten muukalaisinvaasion torjumista, Meksikon vastaisen muurin rakentamista ja liittovaltioon pesiytyneen koruption kitkemistä, johtuu Trump-vastaisesta liittovaltion virkakoneistosta. Monen länsimaan tapaan myös Yhdysvalloissa huomattava osa virkamieskuntaa ei vaihdu presidentin vaihtuessa, jonka vuoksi valtion rakenteisiin juurtunut politisoitunut klikki voi demokratian vastaisesti ajaa omaa politiikkaansa.

Pöhöttynyttä valtionhallintoa varjeleva "liberaali" (lue: sosialistinen) virkamieskunta muodostaa Yhdysvalloissa niin sanotun deep staten ("syvä valtio") ytimen, johon kuuluu sen lisäksi myös Demokraattipuolue, kukservatiiviset republikaanit, valtamedia, viihdeteollisuus, globalistit, pankkiirit ja "eettisten" suuryritysten johtajat. Luonnollisesti media ei Trumpista puhuessaan ota esille deep state -kysymystä tarkastelun aiheeksi, koska silloin yleisön syyttävää sormi kohdistuisi myös siihen. Silloin kun media on pakotettu mainitsemaan nimeltä termin deep state, keskustelu käännetään nopeasti "salaliittopuheeksi".

Demokraattipuolueen kannattajille, äärivasemmistolle, kukservatiiveille ja muille globalisteille ei tietenkään riitä se, että heidän hallussaan oleva Järjestelmä on voinut torpata tai ainakin vesittää lähes kaikki Trumpin poliittiset hankkeet. He janoavat yhä verta, sillä Trumpin valinta on järkyttänyt pysyvästi heidän vuosikymmeniä harjoittamansa mädätysprojektin häiriötöntä kulkua.

Vuoden 2017 alusta lähtien valtamediat ovat milloin minkäkin "uutisen" nojalla yrittäneet toivekkaana ennustaa, milloin Trump saadaan kammettua pois viralta. Viimeisen viikon aikana myös Suomessa etenkin Yle on ollut tohkeissaan yhdestä monista Trumpia koskeneesta "paljastuskirjasta", jonka toivotaan horjuttavan presidentin asemaa. Juutalaistaustainen tendenssitoimittaja Michael Wolffin kirjoittamassa kirjassa Fire and Fury: Inside the Trump on haastateltu Valkoisen talon sisäpiiriä, joka osin huhuihin perustuen kertoo pelkästään negatiivisia asioita Trumpista. 

Yle on ollut tästä politiikan pornokirjasta niin innoissaan, että se on tehnyt siitä lukemattomat määrät tv-uutisjuttuja sekä hengästyttävän listan artikkeleita:

Trump tyrmäsi kohukirjan: "Täynnä valheita"

Trump-kirjailija lyttää presidentin: "Hän on kuin lapsi"

Uutuuskirja: Trump kauhistui valintaansa presidentiksi

Trump yllättyi vaalivoitostaan eikä halunnut Valkoiseen taloon – Uuden paljastuskirjan 5 tärkeintä väitettä

Toimittajalta: Trumpia lapseksi kuvaileva kirja nousi bestselleriksi Yhdysvalloissa

Ulkoministeri Tillerson puolustaa presidentti Trumpia kirjakohun keskellä

Analyysi: Bannonin paljastukset lisäävät Trumpin pelkokerrointa

Lehti: Kysyntä hurjaa – Trumpista kertova kirja myyntiin etuajassa

Kohukirjan tekijä uskoo Trumpin eroon – Trump puolustautuu: Urani kertoo neroudesta

Kukahan tässä on lopulta hullu, Trump vai hänestä kostonhimoisen maanisesti kirjoittavat toimittajat Mika Hentunen, Salla Vuolteenaho, Jani Parkkari ja Johanna Pohjola? Ja mitä se loppujen lopuksi muuttaisi, jos arvoliberaalien Unelmaa häiritsemään tullut Trump saataisiin jollain juristien kieroudella potkittua pois virastaan? 

Arvomaailmaltaan sosialistiset liberaalit luulevat kai ihan tosissaan, että maailma muuttuu paremmaksi kunhan vain Trump heivataan Titanic American kannelta yli ja hänen tilalleen ujutetaan Systeemille uskollinen Hillary Clinton, ohjailtavissa oleva varapresidentti tai muu demokraatteja miellyttävä "eettinen arvojohtaja". Liberaalit elävät vielä nostalgiassa, jossa valtion velkaa eli sosiaaliavun lisäämistä mustille voidaan kasvattaa loputtomiin ja uusia ovia avata sadoille miljoonille meksikolaisille ja afrikkalaiselle kuten vanhoina status quon aikoina. Tässä liberaalit tulevat pettymään. Tilalle tuotu Hillary ei tule jatkamaan kulttuurimarxsistista marssiaan kohti lopullista Unelmaa, koska Trump ehti herättää jo liberaalien pahimman painajaisen, hiljaisen valkoisen enemmistön. Edessä on korkeintaan loputon kulttuurisota ja viimein maan etnisiin koloniohin hajoittava sisällisota. Good riddance, Liberals!

Parempi on uskoa inhorealistisena yhteiskuntakriitikkona tunnettuun Kai Murrokseen, joka kirjoitti Trumpin valinnan jälkeisenä toisena viikkona sosiaalisessa mediassa, että ”Trump ei ole messias, pikemminkin hänestä tulee pettymys, joka radikalisoi vain entisestään valkoisia – Trumpin presidenttiys on vasta alkua". 

Trumpin tähänastinen kausi on todistanut, että alkushokin jälkeen punaliberaali valtakoneisto on saanut deep staten avulla rivinsä kokoon ja se on kyennyt repimään pala palalta presidentin vaaliohjelman hajalle. Vanhan korruptoituneen vallan jatkuvuutta korostaa myös vaikutusvaltaisten juutalaisten kuten AIPAC-lobbyn vehkeily, koska se on pystynyt "suhdetoiminnallaan" ohjaamaan Trumpin ulkopolitiikkaa mieluisekseen. 

Vielä presidenttikautensa alussa Trump korosti ulkopolitiikassa puuttumattomuutta, mutta viimeinen puoli vuotta on todistanut, että esimerkiksi Lähi-idän politiikassaan hän on täysin Israelin taskussa, osin omasta tahdostaan. Kaikille yllättäen tulleet sotakampanjat Syyriassa, Irakissa ja Iranissa eivät lopultakaan olleet presidentin äkkipikaisuudesta johtuneita harhalaukauksia, vaan niillä on tarkoituksellisesti pelattu Israelin valtapolitiikan taskuun. Jo se, että Trumpilla on aikaisempien presidenttien tapaan juutalaisia lähipiirissään kuten Steve Bannonin syrjäyttänyt vävypoika Jared Kushner, paljastaa Amerikan valkoisille, että mikään ei ole muuttunut. Jopa amerikkalaisen kyynisen reaalipolitiikan isä, juutalainen Henry Kissinger, on todennut hiljattain, että Valkoisessa talossa on tällä hetkellä kova valtataistelu juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä. Ulkopoliittiset faktat puhuvatkin sen puolestä, että Trump ei ole uusi Hitler vaan toinen Obama.

On yhdentekevää saavaatko kroonisessa Trump-kaunassaan piehtaroivat punaliberaalit ja toimittajat toiveensa läpi. Mikäli näin kävisi, joka ei todellakaan ole mikään kirkossa kuulutettu juttu, hetken voiton huumasta tullaan heräämään krapulaan, jossa paljastuu koko Pyrrhoksen voiton kauheus. Huonot häviäjät kaivoivat verta nenestään, mutta voittoisan revanssin seurauksena he saavatkin sitä vuolaina jokina! 

TRUMPIN PÄIVITTÄINEN NÄLVINTÄ YLESSÄ ON LAADULTAAN JO PATOLOGISTA

Trump vs. Hillary mediassa.

Veronmaksajien kustantamalta Yleisradiolta pitäisi vaatia, että se kertoo toimittajiensa poliittisen puoluekannan jo puhtaan tiedotusvastuun ja katsojatakuun vuoksi. Siitäkin huolimatta, että kyseessä olisi pelkkä muodollisuus, koska monien toimittajien poliittiset näkemykset ovat niin läpinäkyviä, ettei niitä tarvitse paljoa arvuutella. 

Eräs heistä on Ylen surullisen kuuluisa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen. Suurin osa vasemmistoliberaalin Pöntisen uutisjutuista on reilun vuoden aikana keskittynyt Donald Trumpiin. Pöntisen krooninen viha paheni Trumpin vaalivoitin jälkeen traumauksi, jota hän on koko ajan yrittänyt terapoida pommittamalla katsojia kaunaisilla Trump-jutuillaan. Viimeisin vihanpurkaus nähtiin viime lauantaina puoli yhdeksän tv-uutisissa ja aiemmin ilmestyneessä verkkosivujen raportissa Pilapiirtäjä Tom Tolesilla on tavoite: presidentti Trumpin erottaminen.

Ihailevan kritiikittömään sävyyn kerrotussa jutussa toimittaja oli päästänyt ääneen toisen patologisen Trump-vihaajan, pilapiirtäjä Tom Tolesin. Häikälemätöntä vasemmistoliberalismia kannattavaan Washington Postiin piirtävä Toles julkaisee lähes joka ikinen päivä Trumpin erottamista vaativan pilapiirroksen:

Kyseessä on jo yhdeksäs Yhdysvaltain presidentti Washington Postin pilapiirtäjän Tom Tolesin työpöydällä. Silti tämä uusin – Donald Trump – on vallannut Tolesin mielen niin, että ehdokkaasta presidentiksi nousseesta liikemiehestä on piirtynyt kuva lehden pääkirjoitussivulle lähes joka päivä, yli kahden vuoden ajan.

Näin sairaalloista maanisuutta voi odottaa vain vanhalta 60-lukulaiselta kulttuurimarxilaiselta mädättäjähipiltä, jonka mielestä maan rakentaneet valkoiset joutaisivat vain sosialistipummeille varallisuutta tuovaksi kiltiksi puurtajavähemmistöksi. Tämä linja sopii erittäin hyvin juutalaisomisteisen Washington Postin linjaan, vaikkei lehti pääkirjoituksissaan uskallakaan vielä aivan suoraan vaatia Trumpin erottamista ja "valkoisen paholaisen" korvaamisella fantastisen sosialistisella Hillary Clintonilla.

Eräs syy Trumpin voittoon oli se, että hän vastusti Itärannikkon poliittista eliittiä ja sen asialla olevia sanomalehtiä. Nyt tämä sama omahyväinen punaliberaali valtaklikki rääkyy demokratian kaventumista, vaikka se on itse kahminut vuosikymmenien ajan valtaa ja marginalisoinut valkoista työvänluokkaa valtavalla tarmolla. Systeemin vahtikoirana toimiva Toles ei kuitenkaan tunnista poliittisen havaintomaailmansa mustia pisteitä, vaan marmattaa huulet väristen, että maan hiljaisten äänenä toimiva Trump olisikin uhka demokratialle. Varmasti, mutta vain median manipuloimalle ja verhojen takaa toimivan pikkuklikin mestaroimalle demokratuurille!

– Donald Trump on erityislaatuinen ja todellinen uhka amerikkalaiselle demokratialle, instituutioille, keskustelulle ja ymmärrykselle. Töissäni teen selväksi, että ainut järkevä teko on saada hänet pois virasta, joko syytteeseen tai lääketieteellisin perustein, sanoo Toles.

Pöntisen kuva Yhdysvalloista perustuu lähes täysin itärannikon liberaalimedian antamaan näkemykseen maan tilasta. Tästä propagandasta Ylen katsojat joutuvat vielä maksamaan. Amerikan kirjeenvaihtajan rajoittunut, sosialistipuolue Demokraattien politiikkaa tukeva ideologisuus näkyy myös uusimmassa jutussa, jossa hän ylistää Tolesin pilapiirroksia edellisistä presidenteistä:

Eivätkä aiemmatkaan presidentit ole päässeet pakoon Tolesin terävää kynää: Esimerkiksi syksyn 2002 pilakuva silloisesta presidentti George W. Bushista ratsastamassa tekstillä "Die Saddam" varustetulla ohjuksella herätti huomiota.

Toisin sanoen Toles sättii vain republikaanien presidenttejä, mutta ei lainkaan sellaisia "maailmanpelastajia" kuin demokraattien Bill Clintonia ja Barack Obamaa. Jos Toles ja Pöntinen ottaisivat nenältään pois punavihreät lasinsa, he huomaisivat nopeasti, että median rauhantekijäksi julistaman Obaman kaudella rodulliset jännitteet kiristyivät ennen näkemättömiin mittoihin, kun mustien kasvavaa väkivaltaa valkoisia vastaan katsottiin politiikassa ja lainpidossa läpi sormien. Juutalaisten vaikuttajien ja aktiivisen äänestäjäkunnan presidentiksi nostaman Magic Mulatton politiikka oli mitä häpeämätöntä rotusuosintaa, mutta tekopyhiä luihuiberaaleja tämä ei ole haitannut, koska positiivisen syrjinnän ja rodullisesti motivoituneen katuväkivallan kohteena on tavallinen valkoinen väki. Ylempi liberaali keskiluokka niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa ei ole koskaan joutunut kärsimään monikultturisuudesta, koska heillä on varaa asua etnisesti homogeenisillä aluiella, jotka ovat poliisin ja korkeiden aitojen turvaamia.

Sekä Tolesin että Pöntisen pikkusieluisen mauttomasta kostonhimosta kertoo hihittely, kun he kertovat, että Trumpin suu muistuttaa peräaukkoa. No, tällainen alapäähän takertuva freudilaisuus ja kulttuurimarxisti Marcuselta omaksuttu perversiolla mehustelu kuuluu jokaisen nilkkiliberaalin patologiaan:

– Kaikki ajattelevat hänen hiuksiaan. Ne ovat tärkeä osa Trumpin hahmoa. Minä taisin olla yksi ensimmäisistä, joka piirsi hänen suunsa ympyräksi, jossa on pilkku keskellä. Ystäväni sanoi, että se muistuttaa anatomista aukkoa. (Tätä ennen Toles käytti Trumpin suusta hieman kansanomaisempaa ilmaisua, mutta arveli aivan oikein, ettei se ole julkaisukelpoinen.)

Jutussa yritetään purkaa myös sitä liberaalien traumaa, jonka Trumpin voitto sai aikaan kaikissa hyväkkäissä. Yksinkertaiseksi patenttiselitykseksi otetaan jälleen valkoisten rasismi. Jostain syystä nämä samat ihmiset eivät näe rodullista ajattelua syynä Obaman valinnalle, vaikka yli 90 % mustista äänesti ei-valkoista ehdokasta, kun taas valkoisista puolet äänestivät muuta kuin oman rotunsa edustajaa. Mustien valkoisia paljon yleisempää omien suosintaa ei nähdä rasismina, mutta valkoisille valkoisen miehen äänestäminen on merkki halusta nostaa valtaan uusi Hitler:

– Trump ajaa heimopohjoista ja lojaalisuuteen perustuvaa järjestelmää, jossa demokratia ja tasavertaiset oikeudet eivät ole kiveen hakattuja. Trumpin voitto oli Tolesille täysi shokki, vaikka ennen vaaleja hän tajusi, että Hillary Clintonin voittomarginaali oli kutistunut FBI:n uuden tutkinnan takia hyvin pieneksi. Valkoisen keskiluokan talouskasvun pysähtyminen ja Trumpin herättämä avoin rasismi olivat Tolesin mielestä voiton avaimet.

Lopuksi piti tölväistä vielä Trumpin suhdetta Venäjän presidentti Vladimir Putiniin, joka näyttääkin olevan se viimeinen oljenkorsi, jolla presidentin toivotaan kammettavan virastaan. Tosiasia kuitenkin on, mitään konkreettista näyttöä vaalivilpistä ja salaisista sopimuksista ole, ainoastaan valtamedian paisuttelemia vihjeitä. Aktiivisella Venäjä-rummutuksella pyritään myös lakaisemaan Hillary Clintonin sähköpostiviestiskandaalia ja vuotoja Venäjään pois kansakuntien muistista:

Pilapiirustuksissa Trumpin rinnalle on tullut kaveriksi presidentti Vladimir Putin. Tom Tolesin pohdinta velloo kuin television ajankohtaiset puheohjelmat, vaikka hän ei niitä juuri katsokaan. – Mehän olemme vasta kaiken alussa. Emme tiedä totuutta. Talouskytkennöillä, ehkä rahanpesulla on osuus.

Yle Watch kertoi viime kesäkuussa FBI:n pomo James Comeyn potkuja käsitelleessä  jutussaan Globalistieliitin poliittinen teatteri nimeltä Trumpin Venäjä-yhteydet syistä, miksi Yhdysvaltojen hallitseva liberaalimedia haluaa pitää yllä keskustelua presidentin hatarista ja varmentamattomista kytkennöistä Venäjään. Tässä yhteydessä seuraava lainaus toimii edelleen pätevänä vasta-argumenttina median loppumattomille vihjauksille Venäjä-yhteyksistä:

Kun nämä seikat otetaan huomioon käynnissä olevassa Trump-jahdissa, on helppo ymmärtää, miksi Amerikkaa tosiasiassa hallitseva anglosionistinen eliitti haluaa esittää kaikki presidentin yhteydet Venäjään petoksellisina. On melko selvää, ettei tuo konnalauma itsekään usko hakkerointiin ja salaliittoon. Tietoisena tästä juutalaisten hallitsema valtamedia työntää maailmalle kuitenkin juonittelu-narraatiota, jonka tarkoitus on ainoastaan parjata Venäjää.

Kun venäläisille on tässä poliittisessa näytelmässä annettu pahiksen rooli, Trumpin on hyvin vaikea tehdä mitään rakentavaa Venäjän kanssa. Kaikki mitä presidentti tekee, vanha eliitti median suulla tuomitsee sen vehkeilyksi vihollisen kanssa. Kun katsoo tämän lietsotun hysterian lävitse, huomaa ettei siinä ole kyse siitä, mitä Trump tai Venäjä ovat tai eivät ole tehneet. Kampanjan tarkoitus on ainoastaan ehkäistä se, mitä nämä suurvallat toisilleen ystävällisinä valtioina saattaisivat tehdä. Siksi sionisti-globalistit ovat lavastaneet poliittisen teatterin, jotta Yhdysvalloilla ei voisi olla ystävällisiä suhteita Venäjään.

                                                           ****************************


Yle TV1, maanantai 7.8.2017 klo 23:50, Parakkielämää Oslossa 

1/3. Puolalaistyöläiset ovat asuneet Oslossa jo vuosia parakeissa toivoen pian pääsevänsä muuttamaan oikeisiin asuntoihin. Millaista elämä parakeissa on ja kuinka Lukasz viettää siellä syntymäpäiviään? HD Äänitekstitys: suomi.


Yle Fem, maanantai 7.8.2017 klo 19:00, Uusi koti Ruotsissa 

3/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Vietnamilainen Le Nyguen ja valkovenäläinen Marta Lundin kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.


Yle TV1, maanantai 7.8.2017 klo 21:00. A-studio 

Presidenttiehdokas Huhtasaari. Toimittajan Markus Liimatainen. Linkki Yle Areenaan.

NENÄPÄIVÄ, TUO HYVIEN IHMISTEN JUHLA

Yle TV2, perjantai 11.11.2016 klo 21:30, Nenäpäivä-show 2016

Suomen suurin ja hauskin hyväntekeväisyysshow 10:ttä kertaa. Ennätyspottia kasvattamassa Katri Helena, Robin, Eppu Normaali, Kasmir, Erin, Redrama, Waltteri Torikka ja monet muut. www.nenäpäivä.fi HD

Länsimaalaisten halu auttaa köyhissä oloissa asuvia vähempilahjaisia kehitysmaalaisia (mikä pitkälti selittää heidän köyhyytensä) on varmasti vilpitöntä, vaikka osasyynä onkin vuosikymmeniä lastentarhoissa, mediassa, yliopistoissa ja kirkoissa käyty hellittämätön syyllistämiskampanja. Toisin kuin muut rodut, modernit valkoiset on indoktrinoitu sellaisiksi, että he eivät kykene enää tekemään laajassa mielessä eroa sisä- ja ulkoryhmän välillä kuten muut, jotka harjoittavat häikäilemätöntä etnistä nepotismia ilman että heitä siitä moitittaisiin.

Nyt on taas se aika vuodesta jolloin julkisuudessa näkyvät Hyvät ihmiset saavat esittää estoitta hyvien ihmisten teatteria kehitysmaalaisten kustannuksella. Alkujaan Englannista lähtenyttä Nenäpäivä-keräystä on järjestetty Suomessa vuodesta 2007 lähtien ja tänäkin vuonna tapahtuman pääshow lähetetään Yle TV2:sta suorana lähetyksenä. Yle Watch kirjoitti tapahtumasta vuosi sitten mm. näin:

Viihdemaailman moraaliposeeraajat toimivat tyypillisesti ryhmäpaineen alaisina kuin sopulit, sillä se joka epäilee "hyvätekeväisyyden" mielekkyyttä loogisilla ja seurauseettisellä perusteilla, kammettaisiin välittömästi pois Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) ruodusta. Samalla se merkitsisi töiden loppumista ainakin Ylessä. 

Tapahtuman näkyvyydestä huolimatta siitä saadut roposet ovat melko mitättömiä, mutta sen verran merkittäviä, että niillä voidaan lisätä väestönkasvua Intiassa, Somalimaassa ja Nepalissa. Väestöräjähdyksen seurauksena varsinkin Afrikasta tullaan myös tänne Suomeen ja sitten sitä auttamista vasta piisaakin. Näin Hyvät ihmiset ovat auttamisillaan keksineet ihmiskeskeisen ikiliikkujan, joka irtipäästettynä ahmii sisuksiina kaikki Äiti maan resurssit. Tässä kohtaa meidän oikeasti hyvien ihmisten on pysyttävä syväekologi Pentti Linkolan linjoilla ja oltava antamatta senttiäkään mielettömälle ihmislajisolidaarisuudelle, jonka seurauksena kaikelta muulta elämältä riistetään oikeus olemassaoloon.

Oman lisänsä Nenäpäivä-hypeen tuo Yle Turku, joka jakaa Vuoden uutisnenä -palkinnon "avoimesta ja palvelunhaluisesta tiedottamisesta". Ylen verkkosivujen jutussa SPR:n Pauli Heikkinen on Vuoden uutisnenä – "Oikea tiedottaminen rauhoittaa heitä, jotka haluavat kuunnella" kerrottaan, miksi SPR:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja pitää palkita "vastuullisesta" eli poliittisesti korrektista tiedottamisesta:

Raadin mukaan Pauli Heikkinen on hoitanut ansiokkaasti turvapaikanhakijatilanteen tiedottamisen kuluvan vuoden aikana. Hän on ymmärtänyt tiedottamisen tärkeyden ja ollut aina tarvittaessa median käytettävissä.

Heikkisen mukaan "oikea tiedottaminen rauhoittaa heitä, jotka haluavat kuunnella". On totta, että Suomesta löytyy valitettavan paljon hyödyllisiä idiootteja, jotka haluavat uskoa SPR:n valikoivaan tiedottamiseen. Suomalaisten syyllistämisen sijaan SPR:n pitäisi nähdä oma rikka silmässään, sillä järjestön korruptio ja rahanahneus turvapaikkabisneksessä tunnetaan kaikkialla paitsi SPR:n omassa tiedottamisessa. Heikkisen kaltaiset fariseukset eivät tietenkään näe toiminnassaan mitään moitittavaa ja heillä on jopa röyhkeyttä tehdä itsestään marttyyreihin verrattavia työn sankareita:

– Syksy oli hyvin intensiivinen, sillä pyöritimme samalla normaalia toimintaamme. Arkkipiispa on sanonut ihmetelleensä viranomaisten jaksamista. Hän on pähkäillyt asiaa niin, että asiaa ei oteta ongelmana, vaan tehtävänä. Itsekään en ole ollut kyllästynyt tai toivoton, ja luulen, että viranomaiset ovat nähneet tilanteen samalla tavalla.

Viittaus kulttuurimarxilaiseen arkkipiispaan ei tule yllätyksenä, sillä SPR:n ohella juuri kirkko on ollut osaltaan kannattamassa vihamielistä muslimi-invaasiota Suomeen. Kirkko suorastaan elää kärsimyksestä ja se on ollut aina sen olemassaolon ehto. Kehitysavulla kuten kirkon ulkomaalaisavulla on ylläpidetty väestöräjähdystä, joka on perimmältään köyhyyden ja kaikkien sotien syy. Tosin tällä hetkellä kristinuskon vaikutukset näkyvät konkreettisimmin maallistuneessa humanitäärisessa liberalismissa. Ilmiötä on kuvannut selvänäköisesti saksalaisfilosofi Friedrich Nietzsche, joka kirjoittaa teoksessaan Antikristus (suom. Aarni Kouta, 1908):

Uskallettakoon minulle muistuttaa vielä sen 'humaanisista' siunauksista! Poistaa yhtäkään hädänalaisuutta, se soti sen syvimpiä harrastuksia vastaan, se eli hädänalaisuuksista, se loi hädänalaisuuksia ikuistaakseen itsensä...synnin madon esimerkiksi: Tällä hädänalaisuudella on vasta kirkko rikastuttanut ihmiskuntaa! - 'Sielujen yhtäläisyys Jumalan edessä', tämä valheellisuus, tämä kaikkien halpamielisten kaunan tekosyy, tämä käsitteen räjähdysaine, joka viimein on käynyt vallankumoukseksi, moderniksi ideaksi ja koko yhteiskuntajärjestyksen alenemisperiaatteeksi, on kristillistä dynamiittia...krisinopin 'humaaniset' seuraukset!

                                                            ********************* 

Yle TV2, torstai 10.11. klo 20:00, Alias Lönnrot 

1/6. Tuppisuut ja mökkitunti. Ali Jahangiri ja Pirjo Heikkilä syöksyvät suin päin kiusallisuuden kovimpaan ytimeen. Ali ja Eero Ettala testaavat, kuinka suomalaisen konttorirotan saa houkuteltua paljuun. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Iranilaistaustainen stand-up koomikko Ali Jahangirin latteat puujalkavitsit eivät naurata juuri muita kuin pientä punavihreiden hipsterien näsäviisastelevaa joukkoa, joten Yle onkin antanut hänelle ohjelman, jossa hän voi jalostaa ainoaa oikeaa kykyään koko Suomen kansan edessä: vittuilua suomalaisille.

Ylen verkkosivujen jutussa Alias Lönnrot: Ali Jahangirin uusi suomalaisuutta käsittelevä sarja mainostetaan ohjelmaa tutulla punamädätyksellä eli "lyömällä säpäleiksi" suomalaisuutta koskevia "myyttejä".  Jo ennen ohjelman esittämistä iranilaislaispelle mainosti sitä televisiossa puhumalla siitä, millaisia me suomalaiset olemme, ikään kuin hän olisi itse suomalainen. Silkkaa vittuilua tämäkin, joten mielipahan välttämiseksi Yle Watch suosittelee ohjelman boikotointia ja palautteen antamista.


Yle TV1 Perjantai 11.11. klo 20:00, Pressiklubi 

Pilaavatko sedät maailman? Entä miksi valkoiset naiset äänestivät Trumpia? Vieraina Johanna Korhonen, Risto E.J Penttilä ja Mikael Jungner. Isäntänä Ruben Stiller. #pressiklubi

Stiller näyttelee taas tyhmää ja kysyy aivan vääriä kysymyksiä. Miksi hän ei esittänyt samaa kysymystä silloin, kun Hillary Clinton taisteli mulatti Barack Obamaa vastaan? Ilmeisesti Obaman hypetyksestä alkanut valkoisten naisten viidakkokuume ei ollut Stillerille ja globaalille mediaeliitille ongelma.

Miksi viime vuosikymmeninä Yhdysvaltojen vaaleissa ongelmana on haluttu nähdä vain se, keitä valkoiset miehet ja naiset kannattavat, vaikka juuri he äänestävät useimmiten muiden ryhmien edustajia kuin omaa viiteryhmäänsä? Jos rasismina pidetään sitä, että äänestää oman rotuistaan ehdokasta, niin silloin Amerikan mustat ovat kaikkein rasistisimpia, sillä he äänestävät aina omaansa tai demokraattia, joka on valkoisten etua vastaan. Mediassa tätä ei kuitenkaan nähdä ongelmallisena oman etnisyyden ajamisena.

Stiller ja kumppanit eivät halua tunnustaa, että Trumpin voiton myötä myös valkoiset naiset ovat vähemmistöjen (eli globaalin enemmistöjen) tapaan alkaneet harjoittaa identiteettipolitiikkaa. Tämä tuottanee teennäistä ihmetystä ja ahdistusta myös Pressiklubin vieraissa, mikä on vain hyvä merkki, sillä Korhonen ja Junger kuuluvat kansastaan vieraantuneeseen eliittiin. 

EI SE OLLUTKAAN CLINTON VAAN YLE, JOKA HÄVISI YHDYSVALTAIN PRESIDENTIN VAALIT

"Donald Trump on pelle, joka saa republikaanien muut ehdokkaat näyttämään lähes täysijärkisiltä. Hänen mahdollisuutensa ovat tietysti 0,0." 
-Toimittaja Saska Saarikoski Twitterissä 3.8. 2015

“Hillary Clinton nousee vakuuttavasti kohti voittoa!”
-Ulkopoliittisen insitituutin Mika Aaltola Yle Radio 1:n Ykkösaamussa 10.10.2016

"Trump on itsensä pahin vihollinen. Hän onnistuisi häviämään debatin ilman Clintoniakin."
-Ulkopoliittisen insitituutin Mika Aaltola Iltalehdessä 20.10.2016

"Eiköhän se Hillaryn suuntaan mene. Jos siis katsotaan vain presidentinvaaleja, eikä esimerkiksi senaatin paikkajakoa, jolla on suuri merkitys."
-Ulkopoliittisen insitituutin Charly Salonius-Pasternak Helsingin Sanomissa 5.11.2016


                                                          ****************************

"Liberaalia on lyötävä joka päivä"
-Kai Murros

                                                          ****************************

Kun on seurannut tämän keskiviikon uutisvirtaa Ylessä ja Helsingin Sanomissa saa vaikutelman kuin nämä mediat olisivat olleet itse ehdokkaina Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Tappiota ei siis kokenutkaan Hillary Clinton, vaan Yle ja HS, joita tyhmät amerikkalaiset eivät ymmärtäneet lukea.

Yle tv:n vaaliohjelma oli koomista seurattavaa. Asiantuntijaksi jälleen pyydetyn Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltolan voitonvarmuuden mureneminen tunti tunnilta oli mitä parhainta tragikomediaa. Aaltolan epäuskoiseksi käyneiden ilmeiden seuraamisen lisäksi viihdettä tarjosi Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen. Jo ennen epämieluisan vaalituloksen varmistumista kirjeenvaihtajamme New Yorkissa näytti olevan täysin romuna. 

Tuloksen varmistuttua kuukausikaupalla ehdokastaan Hillary Clintonia suomalaisille markkinoinut toimittaja purki pettymyksen mielipidekirjoitukseen Analyysi: Viha ja valhe voittivat Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, jossa hän pitää väärän vaalituloksen syynä rasistisia valkoisia työläismiehiä, joiden olisi oman etunsa vastaisesti pitänyt äänestää vapaata maahanmuuttoa kannattavaa Hillary Clintonia. Tuskaisen peppukivun ja tunnekuohun vallassa kirjoitettua purkausta on vaikea pitää analyysinä, sillä siinä ei pohdita lainkaan niitä konkreettisia yhteiskunnallisia syitä, miksi Donald Trumpia äänestettiin. Pöntisen kolumnista välittyi päällimmäisenä ahdistunut vaatimus, jossa ihmetellään miksi sotahaukkana tunnetusta korruptoituneesta ehdokkaasta ei tullutkaan presidenttiä, vaikka hänellä on vagina ja nyt on sentään vuosi 2016!  

Toinen Amerikassa itkuvirttä tihrustanut Ylen propagandisti, toimittaja Antti Kuronen, raportoi Trumpin vaalitilaisuudesta Manhattanin Hilton hotellin edustalta. Kasvoiltaan järkyttynyt Kuronen näytti siltä kuin olisi juuri ennen lähetystä vuodattanut litran liberaalin kyyneliä. Miten tällaisia hermoherkkiä toimittajia valitaan toimeen, jossa pitäisi kertoa kansalaisille neutraalisti ja analyyttisesti maailman tapahtumista?

Vaalipäivänä Iltalehti kertoi The Economistin gallupista, jonka mukaan jopa 75 prosenttia suomalaisista toivoisi Clintonin voittoa, joten oireilevaa peppukipuilua on saattanut kokea tänään muutkin kuin punavihreän kuplan liberaalit. Tosin gallupit vaikuttavat näinä aikoina niin peukaloiduilta, että tuohon pohjois-korealaiseen lukuun pitää suhtautua suurella epäilyksellä. Joka tapauksessa Ylen kaltaisen valtamedian yksipuolinen tiedotus näyttää uppoavan erityisen hyvin suurten ikäluokkien muutospelkoisiin demarieläkeläisiin. 

Karvalakkikansaa vaalitulos ei kuitenkaan suuremmin liikuta ja pahimmat itkupotkuraivarit onkin saatu kuulla ennustettavasti kaupunkilaisliberaalien ja konservatiivisten aisankannattajien suusta. Liberaalia on nyt lyöty, mutta mitään syytä myötätuntoon ei ole, sillä he ovat 1960-luvulta lähtien lyöneet ei-liberaalia minkä ehtivät. Siksi Yle Watchin korville parasta musiikkia on itsensä hyviksi ihmisiksi korottaneiden hyväosaisten liberaalien vikinä; juomaksi voi nauttia punaliberaalien kyyneliä.

Punavihreiden liberaalien reaktiot kuulostavat yllättävän paljon samoilta kuin edellisen sukupolven "edistyksellisten" eli sosialistien suhtautumisen Ronald Reaganin valintaan Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1980. Silloinkin itkettiin kauhistellen sitä, mitä uusi presidentti toisi mukanaan, uumoiltiin jopa ydinsotaa. Ja mitä lopulta tapahtuikaan: Reaganin kausilla aloitettiin ydinaseiden liennytyspolitiikka, mutta samalla hän haastoi "Pahan imperiumin" Neuvostoliiton, jonka osittaisena seurauksena koko sosialistinen järjestelmä romahti Euroopassa syksyllä 1989. Olisikohan Trump vuorostaan symbolinen henkilö sille, että sosialismin virulentti äpärälapsi, kansojen tuhoaja monikulttuurikokeilu, kohtaisi loppunsa lähitulevaisuudessa?

Liberaaleille Donald Trumpin voitto oli shokki ennen kaikkea siksi, että julkisuudessa kaikki oli pedattu Hillary Clintonille valmiiksi. Nyt jokaiselle on käynyt selväksi, että globaalit mediat eivät halunneet Trumpin voittavan, siksi ne kampanjoivat systemaattisesti häntä vastaan koko vaalitaistelun ajan. Median lisäksi samaan vehkeilyyn osallistuivat gallup-yhtiöt, jotka antoivat tiedotusvälineille vain niitä miellyttävää tietoa toivoen samalla että amerikkalaiset äänestäjät menisivät virallisesti ilmoitetun voittajavankkurin kyytiin tai jäisivät ainakin kotiin odottamaan Clintonin varmaa voittoa. Toivotut gallup-tulokset saatiin, koska asioita kysyttiin tietoisesti vääriltä henkilöiltä ja sivuutettiin ne ihmismassat, joita ei muutenkaan haluttu huomioida. Täsmälleen samaa strategiaa yritettiin kesäkuussa Iso-Britannian Brexit kampanjan aikana, samoin tuloksin.

Euroopassa ei taideta oikein ymmärtää, että Amerikassa kansan syvien rivien luottamus valtamedian uskottavuuteen on romahtanut ajat sitten, tosiasia, jota Trump käytti kampanjassaan menestyksellisesti hyväkseen. Mitä enemmän toimittajat tarttuivat Trumpin sanomisiin, sitä enemmän hän sai julkisuutta. Toisaalta mitä enemmän media parjasi Trumpia, sitä enemmän potentiaaliset äänestäjät oivalsivat, että hänessä on pakko olla jotain hyvää, koska korruptoituneen eliitin asiaa ajava media häntä niin paljon vihaa.

Amerikkalaisten ylikansallisten mediatalojen kampanjointi oli ymmärrettävää, sille ne halusivat vaikuttaa amerikkalaisiin äänestäjiin. Sen sijaan suomalaisten tiedotusvälineiden yksimielinen taistelu Trumpia vastaan näyttää oudolta, koska me emme voi osallistua Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Median kannalta kampanjoinnille oli kuitenkin perusteet, sillä se halusi USA:n vaalien kautta tuomita ne asiat, joita Trump (ja Brexit-äänestys) kannattivat. Toisin sanoen meille haluttiin esittää narraatiota, että maahanmuuton vastustaminen on suvaitsematonta mielettömyyttä tai että EU:sta lähteminen tarkoittaa vähintään talousromahdusta. 

Jotta viesti menisi perille, suuret mediat kuten Yle käyttivät luottoasiantuntijoita, joilta ne kuulivat aina toivotut vastaukset. Tällaisia näkyviä asiantuntijoita olivat ennen kaikkea Ulkopoliittisen insituutin tutkapari Mika Aaltola ja Charly Salonius-Pasternak. Sattumoisin he olivat asiantuntijoina myös Brexit-vaalien alla ja ennustivat silloinkin väärin. Silti Yle ja muut isot mediat olivat valmiita kuuntelemaan näiden herrojen virheellisiä ennustuksia Yhdysvaltain presidentinvaalien alla ja jopa niiden jälkeen, josta kertoo Turun Sanomien artikkeli.

Niitäkin asiantuntijoita maastamme löytyy, jotka ennustivat Trumpin voiton, mutta joita juuri siksi ei haluttu Ylessä kuulla. Heidän analyysinsä perustuivat siihen, että valtaosa siitä, mitä tiedotusvälineet väittivät Trumpin sanoneen, on ilman kontekstia olevaa valhetta. Tämän tarkistuksen Yle olisi voinut itsekin hoitaa helposti, mutta se ei koskaan halunnut varmistaa Washington Postin ja New Yorkin Timesin väitteitä, joten liberaalien valheet menivät suoraan suomalaisten tv-katsojien ja radion kuuntelijoiden tajuntaan. Toiseksi, Yhdysvaltain vaaleissa on aina kyse sisäpolitiikasta, jonka vuoksi Euroopassa paljon huomioidut Trumpin ulkopoliittiset lausunnot eivät merkinneet amerikkalaisäänestäjille juuri mitään.

Mistä vaalien lopputulos sitten kertoo? Ennen kaikkea siitä, että aiemmin kaiken hiljaisena vastaan ottanut valkoinen työväenluokka sai vihdoinkin äänensä kuuluviin ja tähän tarjosi mahdollisuuden Donald Trumpin ehdokkuus. Trumpin voittoa voi syystä pitää valkoisten työläismiesten vastaiskuna, jossa he ilmoittivat Trumpin suulla saaneensa tarpeekseen Itärannikon kosher-eliitistä ja enemmistöksi pyrkivien vähemmistöjen kiintiöloisista. Vaikka Trump ei voikaan toteuttaa läheskään kaikkia lupauksiaan, on hänellä siihen silti paremmat mahdollisuudet kuin Barack Obamalla, koska republikaanit voittivat samalla kertaa sekä kongressi- että senaatinvaalit.

Uuden vasemmiston 1960-luvulta alkanut pitkä marssi läpi instituutioiden pysähtyi ainakin Yhdysvalloissa hetkeksi päin seinään. Jo rohkealla kielenkäytöllään Trump tuli todistaneeksi, että huomattavaa osaa kansasta ei olla saatu indoktrinoitua poliittisesti korrekteiksi teuraslampaiksi. Puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä Trump antoi itseluottamusta niille, jotka eivät halua alistua orwellilaisen uuskielen henkiseen pakkopaitaan. Nämä ovat kulttuurisodan voittoja, mutta paljon tärkeämpää oli saada maan johtoon vihdoin mies, joka edes puheiden tasolla on estämässä kansakunnan luoneen valkoisten jäämistä vähemmistöksi omassa maassaan. On todennäköistä, että siirtolaisinvaasio saadaan pysäytettyä ainakin Trumpin kaudella. Kuten perussuomalaisten Jussi Halla-aho totesi tänään facebook-sivullaan:

Väestönvaihto on Yhdysvalloissa niin nopea, että jos Trump ei olisi voittanut juuri nyt, tulevia presidentinvaaleja olisi ollut mahdotonta voittaa muuten kuin lupaamalla jakaa yhä enemmän työväestöltä verotettua julkista rahaa erilaisille vähemmistöille.

Saattaa olla, että Trumpista tuli läntisen maailman johtaja juuri ennen kohtalokasta hetkeä, josta ei olisi ollut paluuta. Ehkä Trumpin voitto on merkki siitä, että "edistyksen" kaapuun puettu hedonistis-narsistinen rappio ja etnomasokismi on vihdoin väistymässä koko lännessä. Aika näyttää.