"LIBERAALIN" JÄRJESTELMÄN, TWITTERIN JA FACEBOOKIN HARJOITTAMA HYBRIDISOTA VAALEISSA

Viime kuukausien uutisantia seuraamalla on käynyt selväksi, kuinka lähestyvät eduskuntavaalit ovat kiihdyttäneet establishmentin ja sen kanssa yhteistyötä tekevien somejättien käymää hybridisotaa epävarmoja suomalaisäänestäjiä vastaan. Tästä on todisteena viime tiistain Twitterin päätös jäädyttää parodisena vihapuhepoliisina tunnetun Keijo Kaarisäteen tili. Samainen pikaviestipalvelu lakkautti seuraavana päivänä ilman selityksiä myös Yle Watchin tilin!

Jäädyttämisten taustoja voi arvailla, mutta kaksi vaihtoehtoa näyttävät todennäköisiltä. Joko päätöksen takana on äärivasemmistolaisten yhteisilmianto tai Suomen viranomaistan konsultoima pyyntö Twitterille. Ainakin Keijo Kaarisäteen kohdalla näyttää siltä, että jäädyttämisen taustapiruna on sisäministeriö, sillä valtioneuvoston tekemässä informaatiovaikuttamisoppaassa jopa satiiri luokitellaan informaatiovaikuttamiseksi. 

Vastaavasti somejätti Facebook on tehnyt jo jonkin aikaa yhteistyötä EU:n kanssa, jotta antinationalistiset globalistit välttyisivät "vääriltä" vaalituloksilta. Tästä kehityksestä kertoo sangen suoraan Ylen verkkosivujen uutinen Facebook tiukentaa vaalimainossääntöjään ennen eurovaaleja. Käytännössä yhtiön päätös tarkoittaa populistien ja kansallismielisten näkyvyyden vähentämistä Facebookissa erilaisin verukkein.

Tammikuussa ilmestyneen uutisen aikaan ei vielä tiedetty koskeeko uudistus myös huhtikuisia eduskuntavaaleja. Tosin Helsingin Sanomien Nyt-liite tiesi kertoa jo 14. tammikuuta ilmestyneessä jutussaan Suomi haluaa välttää Trump-vaalien kohtalon – valtio ja Facebook sopivat niistä keinoista, joilla vaaleihin varaudutaan strategiasta, jolla epämieluisat vaalitulokset estetään. Tällä hetkellä tiedot ovat varmentuneet ja voimme vastata Facebookin uudistusten koskevan myös näitä eduskuntavaaleja. Käytännössä tämä korporaatioiden ja liberaalivaltion yhteisesti käymä hybridisota on näkynyt siinä, että Facebook on varoittamatta sulkenut monien perussuomalaisten ja muiden kansallismielisten tilejä keskellä vaalikampanjaa. 

On hätkähdyttävä huomata, kuinka Ylen tauoton puhe hybridivaikuttamisesta vaaleissa on itsessään hybridivaikuttamista. Mediajätin verkkosivujen tuoreessa uutisartikkelissa Tapahtuuko lähipäivinä jotain outoa? Näillä nopeilla vinkeillä voit tunnistaa vaalihäirinnän ilmiöt, jotka ovat tapahtuneet jo muualla tämä propaganda näkyy paljaimmillaan. Siinä toimittajat tukeutuvat Suomessakin vaikuttavan liberaalin syvän valtion virkamiehiin, joiden (asiantuntija)vallalla ei ole kansan mandaattia. Juttua varten haastateltu johtava viestintäasiantuntija Jussi Toivanen valtioneuvostosta ja erikoistutkija Antti Sillanpää Turvallisuuskomiteasta ovat selkeästi kansasta vieraantuneen, EU- ja Nato-mielisen eliitin äänitorvia.

Kahdeksankohtaisessa mielipideuutisessa vaalien ainoana uhkana nähdään "äärioikeisto" ja populistit. Tällaisella yksiselitteisellä syyllisen nimeämisellä Yle syyllistyy itse propaganda- ja hybridivaikuttamiseen, josta se pyrkii varoittamaan lukijaa. Ensimmäisenä jutussa pohditaan verkkohyökkäyksen mahdollisuutta vaaleissa:

Kun vaali-illan jännittävä ääntenlaskenta on käynnissä, tapahtuu jotain outoa: virallinen vaalien tulossivusto romahtaa. Sivusto on alhaalla hetkittäin, tuntien ajan. 

(...) Samalla sosiaalisessa mediassa pääsivät irti salaliittoteoriat. Maahanmuuttovastaisen ruotsidemokraattien äänimäärä laski samanaikaisesti, joten kopeloiko joku itse vaalitulosta? Näin ei käynyt, mutta huhut ja hashtag #valfusk (vaalihuijaus) velloivat hetken aikaa.

Millaisia ovat tosielämän verkkohyökkäykset Suomessa? Yksi viimeisimmistä oli Ylen itsensä tekemä! Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon haastattelu nimittäin poistui jokin aika sitten Yle Areenasta muiden puoluejohtajatenttien jäätyä edelleen katsottaviksi. Joku tekniikasta vastaava Ylen työtenkijä oli poistanut videon, mutta jotta temppu ei näyttäisi liian läpinäkyvältä, hän poisti pari muutakin ohjelmaa hämäykseksi. Näin Halla-ahon videon poistaminen saatiin näyttämään yleiseltä järjestelmävialta.

Ylen jutun kohdassa 2 tietovuotojen uhreiksi esitetään sattumoisin vain eliitin omat suosikit kuten Hillary Clinton ja Emmanuel Macron:

Vuotosivusto Wikileaks julkaisi ennen Yhdysvaltain presidentinvaalia 2016 tuhansia sähköposteja, jotka oli hakkeroitu demokraattien presidenttiehdokkaan Hillary Clintonin kampanjapäällikön tililtä.

Tässä kohtaa valtamedia ei näe rikkaa omassa silmässään, sillä se julkaisee populisteista ja nationalisteista jatkuvasti ikäviä tietoja, joilla pyritään ehdokkaiden mustamaalaamiseen. Media ei pidä näitä pari päivää ennen vaaleja julkaistuja tietoja poliittisesit motivoituneita vuotoina, vaan ihan normaalina uutisointikäytäntönä.

Kohdassa 3 tehdään valtamedian ja globalistien suosikista Hillary Clintonista jälleen kerran ainoa tunnettu vihamielisen vaalikampanjoinnin uhri, vaikka koko valtamedia Washingtonista Helsinkiin kampanjoi valeuutisillaan Trumpia vastaan:

Tällaiset Hillary Clintonin kuvalla varustetut valemainokset levisivät Yhdysvalloissa marraskuussa 2016, vaikka kännykällä äänestäminen on maassa täysin mahdotonta. Tarkoitus oli pitää Clintonin äänestäjät pois vaaliuurnilta.

Kohdassa 4 "Jankuttava automaatti! Botit levittävät valheita ja epäluuloa" Ylen toimittajat Riku Roslund ja Päivi Koskinen näkevät hybridiuhan tulevan vain kansan syviä rivejä puolustavilta populisteilta eikä valtapuoleita tukevalta järjestelmältä:

Ruotsissa automatisoitujen Twitter-tilien eli bottien määrä kaksinkertaistui ennen syyskuun 2018 parlamenttivaaleja. Botit suolsivat yli 60 000 twiittiä ja ne levittivät ylivoimaisesti eniten maahanmmuuttovastaisen puolueen ruotsidemokraattien sanomaa sekä vielä tiukemman linjan puolueen, Alternativ för Sverigen (AfS) kantoja.

Se vaalihäirintä ja propaganda mitä nähtiin syyskuun Ruotsin parlamenttivaaleissa tuli pääasiassa sosiaalidemokraattien hallitsemalta järjestelmältä. Todelliset syylliset osoittivat tietenkin muita peittääkseen oman vehkelynsä. Ylen Watchin kirjoituksessa Ylen vaalistudiossa ruotsalainen demokratiailveily lainataan kansalaisvaikuttaja Jani Ollikaisen irkissä esittämää listaa, josta selviää miten vaalit loppujen lopuksi menivät Ruotsissa:

a) Äänestäminen tapahtuu puoluekohtaisille lapuille, joista uudet ja pienpuoleet joutuvat itse maksamaan painokulut ja toimittamaan ne vaalipaikoille.b) Vaalisalaisuus on vähän niin ja näin. Jos et näe ennakkovaivaa haet telineestä puolueen lapun ja muut näkevät mitä puoluetta äänestät.c) Äänestetään puolueita suljetulla listavaalilla (Teoriassa yksittäiset äänet voivat ratkaista, jos saa yli X% puolueen äänistä, vaalista riippuen, valtiopäivillä 8%)d) Ennakkoääniä ei lasketa ennenkuin vaalihuoneistot on sulkeutuneete) Valtiopäivillä on 4% äänikynnys valtakunnallisesta äänimäärästäf) Vaalipäivänä voi äänestää vaikka olisi äänestänyt ennakkoon. Ennakkoon annettu ääni korvautuu vaalipäivän äänellä.g) Edustajapaikkojen jakautumisen määrää muunnettu Sainte-Laguën menetelmä, joka pyrkii antamaan prosentuaalisia ääniä vastaavan prosentuaalisen paikkamäärän.

Kohdassa 5 "Äkkinäinen muodonmuutos! Verkkosivun tai sometilin sisältö vaihtuu" annetaan esimerkki hakkeroinnista. Mikäpä muu maa sitä haroittaisi kuin Venäjä. Ei siis USA, EU ja Mossad. Ei ei, sellaisien väittäminen olisi Ylen mukaan länsivihamielinen salaliittoteoria.

Seuraavana vaalihäirinnän esimerkkeinä otetaan meemit ja huumori. Toimittajien eivät osaa löytää muuta tapausesimerkkiä meemien informaatiovaikuttamisesta kuin Yhdysvaltain presidentiivaalit vuonna 2016. Kongressin mukaan siihen syyllistyi vain Venäjä eivätkä esimerkisi valtamedia ja vasemmistolaiset nettivaikuttajat Facebookissa. 

Valtakoneistolle ei tuota mitään vaikeutta tehdä naurunalaiseksi kansallismielisiä, mutta kun pilkatut vastaavat takaisin paljon hauskemmalla huumorilla, alkaakin eliitin juoksupoikien itku "informaatiovaikuttamisesta". Suomesta esimerkkinä kerrotaan Twitterissä leviävät pilat Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilistä. Juttua lukeville demarieläkeläisille ei kerrota kuitenkaan sanallakaan, että juuri Twitter on lopettanut parodiahahmo Keijo Kaarisäteen tilin. Tämä globalistien sensuuri jos mikä on informaatiovaikuttamista, mutta siitä Ylen toimittajat eivät halua kertoa mitään.

Esimerkissä "Ehdokas on pedofiili! Valemainos levittää rumaa tietoa" Natoa sympatisoivat Ylen toimittajat löytävät uhriksi Tšekin presidentinvaaleissa 2018 olleen Nato-myönteisen ehdokkaan. Suomesta vastaavanlaiseksi tapaukseksi yritetään samaistaa PVL:n maaliskuussa Turussa tekemä ironinen vastamainos-kampanja, jossa valtapuolueiden todelliset agendat pajastetaan. Toisin kuin valtamedia väittää, kyse ei ollut valekampanjasta, vaan vastamainoksista, jollaisia on julkaissut poliittisista vihollisistaan vuosikausia myös äärivasemmistolainen Voima-lehti kenenkään niistä julkisuudessa suuttumatta.

Viimeisessä esimerkissä "Uhkailua kadulla! Ehdokkaiden kiusaajat yrittävät tukahduttaa keskustelua" lukijalle uskotellaan esimerkkien valossa, että avoimen keskustelun tukahduttaminen tulee pääasiassa "äärioikeiston" suunnalta. Tosiasiassa yhteiskunnallista keskustelua yritetään tukahduttaa radikaalisti orwellilaisella vihapuhelainsäädännöllä, jota ovat vaatineen erityisesti "liberaalit" ja "suvaitsevaiset" punavihreät.

Totta kai tässä kohtaa uutisjuttua piti mainita Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin väite, että hänen kimppuunsa olisi käyty Helsingin Itäkeskuksen vaalitilaisuudessa. Yle Watch kommentoi tapausta toisen kerran 30. maaliskuussa julkaistussa päivityksessään: 

Sittemmin hän muutti tarinaansa niin, että välikohtaus olisikin tapahtunut metrovaunussa tai aseman ulkopuolella. Kovista etsinnöistä huolimatta viranomaiset eivät ole vielä tavoittaneet mystistä polkupyöräilijää. Ehkäpä siksi, ettei häntä edes näy valvontakamerassa? 

Ei tarvitse olla kummoinenkaan päättelijä aavisellakseen, mistä Said Ahmed sai ideansa tarinaan. Nimittäin päivää ennen Said Ahmendin väittämää hyökkäystä joku suomalaismies yritti poliisin mukaan lyödä ulkoministeri Timo Soinia Vantaan maalaismarkkinoilla. Luultavasti Said Ahmed katsoi, että nyt on hyvä sauma kehitellä Soinin tuomassa imussa samantapainen tarina. Näin Said Ahmed sai kätevästi Ylen antamaa ilmaista julkisuutta miljoonayleisön keräävissä tv-uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa.

Näin pari päivää ennen  vaaleja on syytä kysyä, miten eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin väittämän hyökkäyksen tutkinta on edennyt? Miksi Yle ja poliisi eivät kerro tutkinnan edistymisestä ja mystisen polkupyörämiehen etsinnästä? Ehkäpä siksi, että Said Ahmedin vaalisadusta vaikeneminen palvelee niiden harjoittamaa hybridivaikuttamista.


                                                       ***************************

Ylellä vaalivaikuttaminen on moninaista ja se läpäisee koko vaalit aina vaalikoneita ja vaalikeskusteluja myöten. Törkeimpänä esimerkkinä tästä on nuorisolle suunnatun Yle Kioskin vaalikoneen räikeä punavihreä propaganda, josta Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas Ossi Tiihonen kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Jo kuukausi sitten Ylen ensimmäisessä eduskuntapuolueiden vaalitentissä toimittajat ohjasivat kysymyksillään keskustelua haluttuun suuntaan aivan kuten Yle Kioskissa. Esimerkiksi toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi miten puoluejohtajat suhtautuvat Venäjältä Suomeen vuonna 2015 vyöryneeseen vajaan tuhannen tulijan "pakolaisaaltoon". Samalla toimittaja kysyi miten tällaiseen Venäjältä tulevaan turvallisuuspoliittiseen uhkaan pitäisi varautua. Ainoastaan Perussuomalaisten Jussi Halla-aho kyseenalaisti kysymyksen agendan ja esitti vastakysymyksenä, miksi samaan aikaan Ruotsin kautta Suomeen laittomasti tulleet 32 000 paperintonta turvapaikanhakijaa eivät nostata keskustelua Ruotsista turvallisuuspoliittisena uhkana. 

Kiusallisesta kommentista ärsyyntynyt toimittaja Vaaherkumpu keskeytti välittömästi Halla-ahon ja jankkasi, että nyt puhutaan Venäjän turvallisuusuhasta. Valikoiva kysymys todisti Ylen olevan täysin välinpitämätön sille massainvaasiolle, joka tulee yksiomaan EU-maista. Koko kysymyksen tarkoitus oli esittää Venäjä ainoana todellisena maantieteellisenä uhkana, vaikka nopeasti afrikkalaistuva Ruotsi on tosiasiasillisesti tällä hetkellä Suomelle paljon suurempi vaara kuin itänaapuri.

Ylipäätään Ylen vaalikeskusteluissa Perussuomalaisia tarkastellaan täysin eri kriteereillä kuin muita puolueita. Yle Radio Suomen puheenjohtajatentissä Perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa hiillostettiin joka ikisessä kysymyksessä ja jokaista sanottua lausetta tarkasteltiin pienintä yksityiskohtaa myöten. Ero on huima kun sitä vertaa RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin  saamaan kohteluun. Radio Suomen toimittaja myötäili Henrikssonin rajat auki -ihmisoikeusretoriikka ja punavihreiltä lainattua vaatimusta "vihapuheen" kriminalisoimiseksi.


                                                       ***************************

Yle Teema, perjantai 12,4.2019 klo 19.10, Vaalien varjoissa

2/5. Sosiaalinen media ja valeuutiset. Elin Almén ottaa selvää siitä, mitä sosiaalisen median yhteisöpalvelut tekevät käyttäjiltään keräämillään tiedoilla. Kuinka Cambridge Analytica muokkaa mielipiteitä, ja miten kohdennettu mainonta ja valeuutiset oikeastaan toimivat? HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 16 min

Ohjelmassa puhutaan täysin asian vierestä ja tarkoituksella. Facebookin sensuuri konservatiiveja ja kansallismilelisiä kohtaan on se virtahepo oloshuoneessa, josta pitäisi puhua. Nyt populistien menestys halutaan selittää sillä, että Facebook olisi antanut niille liikaa mahdollisuuksia toimia, vaikka tosiasiassa yhtiö yhdessä EU:n kanssa tekee kaikkensa tukahduttaakseen heidän äänensä.

ULKOPOLIITTISTA "OSAAMISTA" EI VOI TODISTAA PARIN MINUUTIN TV-VASTAUKSELLA

Eilen Yle TV1.n presidentinvaalitentissä ollutta Laura Huhtasaarta grillattiin jopa enemmän kuin ensimmäiseksi hiillostettua Paavo Väyrystä. Ylen verkkosivut kirjoittavat tänään voitonriemuisesti Perussuomalaisten presidenttiehdokkasta jutussaan Huhtasaarella loppui osaaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiakysymyksissä – "rukousaamiaisen mainitseminen ulkopoliittisena meriittinä ei vähentänyt mielikuvaa", vaikka mitään todellista syytä riemuun ei olekaan. Toimittaja Kirsi Heikelin revolverihaastattelu kun muuttui usein pelkäksi kaksintaisteluksi, jossa Huhtasaari lopulta nöyryytti henkilökohtaisella ristiretkellä ollutta Ylen kuulustelijaa, vieläpä yleisön aplodien kera. Heikelin päällekäyvä mutta ilmeetön kuulustelutyyli erosi hieman Väyrystä haastatelleesta Seija Vaaherkummusta, jolla oli tapana keskeyttää haastateltava. Toisin kuin Heikel, hän osoitti myös eleillään ja ilmeillään täysin avoimesti vastenmielisyytensä Väyrystä kohtaan.

Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, miten toimittajat tulevat kohtelemaan muita ehdokkaita. Naapurinpojan oloinen Jan Andersson oli Heikeliä huomattavasti leppoisampi, kun hän tänään haastatteli RKP:n ehdokasta, entistä kommunistia Nils Torvaldsia. Hyvä puoli haastattelussa oli se, että Andersson otti pariinkin otteeseen esiin Torvaldsin kommunistimenneisyyden ja väkivaltaiset vallankumouspuheet. 

Huhtasaaren haastattelussa olikin yllättävää, ettei hänen uskonnollisuudestaan kysytty mitään, mutta häneltä tiedusteltiin sen sijaan omituisesti, miksi hän hymyilee, kun puheeksi tulee turvapaikanhakijoiden karkotukset ja rajojen kiinni pitäminen paperittomilta. On selvää, että kyllähän se on iloinen asia kun tietää, että tulevia suomalaissukupolvia suojellaan muukalaisinvaasiolta, vaikka Heikelin mielestä tähän positiiviseen asiantilaan pitäisi suhtautua harmistuksella ja surullisella vakavuudella. Kysymys kertoo paljon siitä, mitä Heikel itse haluaa tulevaisuuden Suomelle. 

Toinen henkilökohtainen kysymys oli jo suora isku navan alle, jollaista tuskin esitettäisiin kenellekään muulle presidenttikandidaatille: "Muutamissa haastatteluissa teitä kuvataan toisinaan maaniseksi poliitikoksi. Miksi toimittajat haluavat maalata teistä kuvan maanisena poliitikkona?" Perusteetonta kysymystä voi selittää vain sillä, että toimittajat kuten Kirsi Henkel pitävät jokaista poliitikkoa maanisena, joka ei suostu jakamaan heidän punaivihreitä arvojaan.

Heikel yritti selvästi jäljitellä BBC:n Hard talk -haastatteluohjelman tyyliä, mutta epäonnistui surkeasti, koska Huhtasaari kykeni napakoilla vastauksillaan osoittamaan, kuinka naurettavaa toimittajan itsetarkoituksellinen saivartelu ja saman asian jankkaaminen on. Kun Heikel ei muka saanut haluamaansa vastausta kysymykseensä, vaikka Huhtasaari väänsi sen rautalangasta, hän lopetti keskustelun ja totesi ykskantaan, ettei ehdokas vastannut kysymykseen ja siirtyi nopeasti uuteen aiheeseen. On epätodennäköistä, että Ylen toimittajat tulevat käyttämään samaa metodia silloin kuin heidän omat suosikkinsa Tuula Haatainen (SDP), Pekka Haavisto (Vihreät) ja Merja Kyllönen (Vasemmistoliitto) ovat haastatteluvuorossa.

Huhtasaarelle esitetyt kysymykset olivat jo sinänsä järjettömiä, koska monessa niissä oletettiin ehdokkaan olevan selvännäkijä, joka tietää Suomen ja maailman tilanteen kymmenenä vuoden päästä. Huhtasaari osoittikin pariin otteeseen tällaisten kysymysten olevan täysin epäolennaisia tässä tilanteessa. 

Varsinkin ulkopolitiikasta keskusteltaessa Huhtasaaren oletettiin tietävän suoraan studionpenkiltä, millaisia toimia presidentin pitäisi tehdä erilaisissa ulkopoliittisissa tulevaisuuden skenaarioissa. Heikel yritti hiillostaa Huhtasaarta nimenomaan ulkopolitiikassa, koska on muiden toimittajien kanssa siinä uskossa, ettei ehdokkaalla ole siihen riittävää osaamista. 

Mitä tuo osaaminen sitten voisi olla? Suomalaistoimittajilla on outo käsitys siitä, että ulkopoliitikka olisi muka ylivertaisen vaikeasti hallittavaa rakettitiedettä, jonka ovat sisäistäneet vain sen esoteriaan perehtyneet harvat ja valitut. Arkinen totuus kuitenkin on, että ulkopolitiikassamme on loppujen lopuksi aika vähän muuttujia, joita voi arvioida lähes kuka tahansa kotisohvan politiikan seuraaja. Siksi Sauli Niinistö ei ole siinä sen korvaamattomampi "asiantuntija" kuin Laura Huhtasaarikaan.

Toki on totta, että Huhtasaaren lausunto hänen ulkopoliittisesta kokemuksestaan pani väkisin hymyilyttämään, koska hän kertoi sen käsittävän mm. ruokousillalliset Israelissa ja Yhdysvalloissa. Huhtasaaren epäilyttävin puoli onkin globalistien kannattama sionismi, johon kuuluu Israelin varaukseton tukeminen ja Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikan hyväksyminen. Pitkän miinuksen tekee myös hänen lepsu asenteensa Natoon ja sen sotaharjoituksiin Suomessa sekä kritiikitön asenne isäntämaasopimukseen. Nämä ovat niin merkittäviä kansallisen epälojaalisuuden ilmauksia, että äänestäjä joutuu tosissaan miettimään kumpaa äänestää, Huhtasaarta vai Väyrystä. Me täällä Yle Watchissa sitä vastoin kieltäydymme äänestämästä täysin, sillä äänestäminen on hyväksynnän antamista korruptoituneelle demokratiailveilylle.

Huhtasaaren haastattelu on herättynyt  poikkeuksellisen runsasta keskustelua somessa. Yksi terävimmistä kommentaareista kuultiin Juhani Huopaisen seinältä:

1) "Voidaanhan sitä miinoja rakentaa kun kriisi tulee". Niin varmaan. Kun Ven.... siis vihollinen hyökkää, rakennetaan miinatehdas, koulutetaan sotilaat käyttämään niitä, ne toimitetaan rintamalle ja vasta sitten peli aloitetaan. Veteraaneja varmaan ihan hirveästi loukkaa twiitti, jossa todetaan Venäjän ylivoima etenkin jos taktiset ydinaseet ovat käytössä.  

2) Trump ja WTO - WTO on rampa ankka ja sitä kutsutaan "maailmankaupan YK:ksi". Oleelliset kauppasopimukset tehdään WTO:n ulkopuolella, ja isot toimijat tekevät enemmän tai vähemmän mitä itse huvittaa - joko isojen maiden tai isojen alueiden välisiä soppareita. 

3) Heikot kansainväliset organisaatiot ovat heikkoja kansainvälisiä organisaatioita. Niiden kehuminen vahvoiksi on ehkä fantsuttelumielessä kivaa, mutta siinä helposti ampuu itseään jalkaan. YK:n heikkoudet tiedetään, mutta niin tiedetään myös EU:n heikkoudet. Myös Kansainvälisen Valuuttarahaston heikkoudet tulivat ilmeisiksi eurokriisin yhteydessä - koko järjestö oli viimekädessä eurooppalaisten maiden poliittisessa ohjauksessa ja järjestö teki sekä omien sääntöjen että omien tavoitteidensa vastaista politiikkaa, ja tarjosi viikunanlehden eurokriisin hoidolle, joka ei mennyt kovin reilulla tavalla - ainakaan Suomen kannalta. Heikkojen kansainvälisten organisaatioiden suhteen ei pienen maan pitäisi olla liian sinisilmäinen ja fantsutteleva. Jos me luulemme, että isojen maiden ohjaamat järjestöt turvaavat pienien maiden edut, niin teemme oman maalin

Kaikkein hauskimman syväanalyysin antoi hommareinojen isänä tunnettu Jari Leino blogikirjoituksessaan Puolueeton presidenttitentti Ylen tapaan. Jo heti kirjoituksen alussa hommareino tiivistää sen, mistä Huhtasaaren tentissä oli kyse:

Tämä on Ylen puolueeton presidentinvaalitentti. Toimittajana Kirsi Heil. 

Arvoisa presidenttiehdokas, miksi äsken haastatellulle kansalaiselle on jäänyt sellainen vaikutelma, että tarvitsisitte lisää nöyryyttä?  

– Nöyryys on viisautta, ja kyllä sitä on aina hyvä oppia vielä lisää. 

Te ette nyt vastannut kysymykseeni. Milloin olette lopettanut miehenne lyömisen? 

– En ole koskaan lyönyt miestäni. 

En minä sitä kysynyt. Miksi ette vastaa kysymykseeni? Milloin lakkasitte lyömästä miestänne? Koska? Mistä lähtien?

 – En ole ikinä lyönyt miestäni.