UUSI TRANSLAKI ON MERKKI KIIHTYVÄSTÄ AIKALAISHULLUUDESTA

Poliittista valtaa käyttävä todellinen eliitti erotuksena rivipoliitikoista pyrkii tahtonsa mukaisesti ajamaan läpi oman visionsa yhteiskunnassa. Se uskoo tietävänsä kansaa paremmin mikä on sille parasta, vaikka naamioikin valtapyyteensä "kansan tahdoksi demokraattisissa vaaleissa". Koska pilvilinnoissaan elävät päättäjät katsovat todellisuutta ideoidensa ja utopioidensa lävitse, he ovat valmiita toteuttamaan mitä sekopäisempiä yhteiskuntakokeiluja vain siksi, että he pystyvät siihen. Eliitti uskoo vakaasti tietävänsä kansaa paremmin miten tulevaisuus pitää järjestää, vaikka arkijärki ja luonnon reaaliteetit sotisivat sitä vastaan. Eräs silmiinpistävimmistä päättäjien edistämistä aikalaishullutuksista on transsukupuolisuus. Päivystävän vasemmiston kaappaaman Wikipedian mukaan:

Transsukupuolisuus (vanh. transseksuaalisuus) tarkoittaa ettei henkilön sukupuoli-identiteetti vastaa hänen biologista sukupuoltaan. Tämä ristiriita saattaa aiheuttaa sukupuolidysforiaa, eli voimakasta pahaa oloa ja ahdistuneisuutta. Transsukupuoliset kokevat syntymässä määritellyn sukupuolensa ja siihen liittyvät fyysiset piirteet ja yhteiskunnan opettamat sosiaaliset roolit itselleen vieraiksi ja usein myös ahdistaviksi ja vastenmielisiksi, ja saattavat toivoa näiden fyysisten piirteiden muuttamista omaa sukupuoli-identiteettiään vastaaviksi sukupuolenkorjausprosessin avulla.

Tällaisessa kokemusmaailmassa eläviä ihmisiä on toki olemassa, mutta oireyhtymää esiintyy väestössä "virallisen arvion mukaan" vain promillen verran, joka on todennäköisesti yläkanttiin hilattu arvio. Vuoden 2010 jälkeen ilmiön on sanottu moninkertaistuneen länsimaissa, mikä tuskin johtuu biologisen poikkeman yhtäkkisestä kasvusta, vaan asian näkyvyyden lisääntymisestä. Se taas on synnyttänyt vuorostaan nuorison keskuudessa kummallisen muotivirtauksen. Ilmeisesti Ilmiön taustalla on kulttuuristamme johtuva individualistinen erikoisuudentavoittelun ja mielenterveysongelmien kasvu, jotka ovat löytäneet väylänsä harhaisen sukupuoli-identiteetin omaksumisessa. Kuvitteellisesta sukupuolidysforiasta kärsivät nuoret ja varhaisnuoret ovat siis ensisijassa mielenterveyskuntoutujia, aikamme hulluuden ja median muodikkaaksi tekemän trans-ideologian uhreja. 

Mikäli rivikansalainen todella uskoo tieteelliseen tietoon, hän ei hyppäisi päätä pahkaa sosiaalisen vahvistamisen muotiaatteisiin, jota transsukupuolisuuskin edustaa. Jos  biologiset tosiasiat kiistetään, muuttuu ihmisen määrittely mahdottomaksi, vaikka sitä kuinka yritettäisiin jakaa biologisesta "juridiseen". Ihmisen biologiassa ja evoluutioteoriassa sukupuolia on tunnetusti kaksi, hermafrodiittisia poikkeamia lukuunottamatta. Lisääntymiskykyisiä sukusoluja löytyy vain naiselta (XX) ja mieheltä (XY) eikä mitään kolmatta sukupuolta edustavaa "Z-kromosomia" ole olemassa. Vastaavasti ajatus siitä, synnynnäinen biologinen sukupuoli olisi joku vamma, joka pitäisi operoida pois tai vaihtaa "korjausleikkauksella" on järjen ääntä vastaan. Se, että ihminen kokee olevansa sukupuolisesti toista mitä biologia sanoo, ei ole ole osoitus fysiologisesta poikkeamasta, vaan vika on mielessä, jota pitäisi ensisijaisesti yrittää parantaa. Jos ongelma haluttaisiin ratkaista juuriaan myöten, pitäisi koko länsimaiselle sivilisaatiolle tehdä kirurginen operaatio.

Sellaista leikkausta ei ole vielä näköpiirissä. Päinvastoin, biokulttuurisen syövän annetaan vain kasvaa ja tehdä tuhojaan koko yhteiskuntaruumiissa: Yle Uutiset kertoi viime viikolla (1.2.2023) odotetusti, että  Uusi translaki hyväksyttiin – Lapin kansanedustajista kolme vastusti, kolme kannatti, yksi oli poissa. Uutisessa lain sisältöä kuvataan näin:

Uudistetun translain mukaan juridinen ja lääketieteen mukainen sukupuoli erotetaan toisistaan. Sukupuolen vahvistamiseen riittää kirjallinen hakemus. Aiemmin sukupuolen muuttamiseen vaadittiin psykiatrinen arvio ja pitkä lääketieteellinen prosessi.

Punavihreässä hallituksessa valmisteltu translaiki meni läpi selkein äänin 113–69, mikä on osoitus siitä, että edustuksellisessa demokratiassa voidaan missä tahansa asiassa ohittaa kansan enemmistön tahto. Ilman todellista valtaa olevat massat voivat seurata vain typertyneenä kuinka yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme kantavia perusoletuksia puretaan, "dekonstruktoidaan", pala palalta.  Demokratian nimissä tietenkin. Normikansalaisten vastaus tähän on äänestää entistä kovemmin ja antaa samalla tukensa liberaalidemokratialle, joka on pettänyt heidät kerta toisensa jälkeen.  

Ennen translakiesitystä ei tietystikään tehty mielipidekyselyjä, kuinka kansalaiset suhtautuisivat lakiin, jossa täysikäiset voisivat oman halunsa mukaan valita juridisen sukupuolensa. Päätöstä ohjaavia mielipidekyselyjä ei tehty siitä yksinkertaisesta syystä, että yhteiskuntainsinöörimme tiesivät etukäteen kansan asenteen vaikutusvaltaisen vähemmistön lietsomasta aikalaishulluudesta. Eduskuntaan kytköksissä oleva virkamieskunta ja yritysmaailman johto on koko ajan ollut tietoinen, ettei maalaisjärkistä nuivuutta ole kyetty kitkemään kansan syvistä riveistä. Esimerkiki Yle on jo vuosia kulkenyt Voima-lehden viittoittamaa tietä ja tehnyt kaikkensa edistääkseen kritiikittömästi trans-ideologiaa kanavillaan, mutta kansan enemmistön päätä se ei ole silti kyennyt kääntämään.

Suurelle yleisölle todellinen silmiä avaava seikka eduskunnan äänestyksessä oli Kokoomuksen kansanedustajien lähes yksimielinen kannatus ihmisen biologis-fysiologisten tosiasoiden vastaisuudelle. Puolueessa ei ole perinteisistä arvoista jäljellä enää mitään, vaan se on valmis alistumaan mille tahansa kulttuurihegemoniaa ylläpitävän liberaalivasemmiston hullutukselle. Tässä mielessä kokoomuslaisten kutsuminen kukservatiiveiksi, vasemmiston arvoja kannattaviksi "oikeistolaisiksi" aisankannattajiksi, ei ole liioittelua, vaan tosiasia ja ikävä osoitus puolueen selkärangattomuudesta.

Vasemmisto on ilkkunut perustellusti konservativisten asiantuntijoiden lietsomalle moraalipaniikille, koska sillä ei muuteta lännessä vallitsevan "kehityksen" suuntaa mitenkään. Niin hulluja kuin punavihreät ovatkin, he tietävät, että Ranskan vallankumouksen jälkeen sivilisaatioomme syväkoodattu pyhä kolminaisuus vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta on niin tukevasti raiteellaan, että sitä on mahdoton kammeta pois ainakaan edustuksellisessa lberaalidemokratiassa. Kummallista kyllä, vallitsevan politiikan taustalla olevia liberaaleja arvoja ei saa ottaa päätöksenteon asialistalle, vaikka nekin ovat ihmisten luomia ja syntyneet tietyistä intresseistä. Mikäli nomenklatuuran kyseenalaistamattomiksi ihmisoikeuksiksi julistettuja arvoja vastaan syntyisi valtava ulkoparlamentaarinen kansanliike kuten Romaniassa ja DDR:ssä vuonna 1989, poliittinen eliittimme tuskin taipuisi, vaan julistaisi sen demokratian viholliseksi ja yrittäisi nujertaa kansanliikkeen hallitsemallaan väkivaltakoneistolla. Tukalassa tilanteessa päättäjät voisivat turvautua jopa ulkomaiden Nato-apuun. Eliitti onkin valmis mihin tahansa demokratian irvikuvaan, kunhan se vain saa itse ajaa edistyksen junansa päin seinää.

Utooppisen ihmiskunnan veljeyden sijaan manageriaalinen yläluokka keskittyy vapauteen ja tasa-arvoon, koska niitä voidaan helpommin soveltaa yhteiskunnan sisällä toimiviin pelinappuloihin. Yhteiskunnallisen organisoinnin ytimessä on liberalistinen ideologia, joka etenee täysin loogisesti taistellessaan yksilön vapauksien puolesta kaikkia rajoituksia vastaan ovatpa ne sitten yhteiskunnallisia tai biologisia. Hallitseva liberalismi on uskontunnustus, jossa kaikenlaiset rajat ja rajoitukset ovat yksilölle pahasta. Sen vuoksi se suosii kaikessa kiinteän ja pysyvän ylittävää fluidisuutta, jatkuvaa muutostilaa, jota kuvaa latinan sanasta trāns (tuolla puolen) johdettu englanninkielinen termi trans. Juuri "ihmistä rajoittavasta" essentialismin vihasta kumpuaa jokaisen liberalistisen sukupolven halu itsetarkoitukselliseen muutokseen ja radikaaleissa muodoissa kumoukseen. 

Transsukupuolisuuden ja transhumanismin kaltaiset kulttuurisesti itsetuhoiset kultit eivät siis ole nousseet tyhjästä, vaan niillä on vankka traditio aatehistoriassa. Syy, miksi näitä loogisesti eteneviä mielettömyyksiä vastaan ei ole kyetty nousemaan lännessä kuin ajoittain, johtuu valtavirtaisen konservatismin sisäisestä taisteluhaluttomuudesta. Hävitessään jokaisessa merkittävässä arvokysymyksessä dynaamisen yksisilmäisille vasemmistoliberaaleille, konservatiivit alkavatkin vaalia vallitsevaksi tullutta haitallista asiantilaa, kunnes radikaalit vaativat jälleen uusia oikeuksia, jotka konservatiivit joutuvat ennen pitkää taas hyväksymään. Näin tulee varmuudella käymään myös translain jatkolle, sillä Yle tietää kertoa uutisjutussaan Aktivisti Kasper Kivistölle tuli itku, kun translaki meni läpi: ”Aika hurja fiilis, kuin olisi olympiakultaa saanut:

– Translapset ja -nuoret tulevat tulevaisuudessa tarvitsemaan sukupuolen juridisen vahvistamisen. Sitä lähdemme seuraavaksi työstämään. Nyt kun on velvoite seurata heidän hyvinvointiaan, on tärkeää ettei heitä unohdeta, Kivistö muistuttaa.

Piskuista mutta taitavasti verkostoitunutta transaktivistien joukkoa ei voi syyttää sitkeyden puutteesta, sillä se on levittäytynyt merkittäviin insitiuutiohin, joiden kautta se kyennyt levittämään poikkeavuudesta syntynyttä kaunaa enemmistönä olevaa normaalia väestöä vastaan. Yhteiskunnallisesti suhteettoman vaikutusvaltaisen Setan transagitaattorit ovat jo jonkin aikaan saaneet sivustatukea esimerkiksi politisoituneilta yhteiskuntatieteiltä. On sinänsä yhdentekevää, onko valtamedia mukana transsukupuolisten projektissa tietoisesti vai hyväuskoisena hyödyllisenä idioottina, varmaa on joka tapauksessa se, että julkisuudessa transkysymyksessä eivät pääse juuri lainkaan ääneen biologit, geneetikot ja kliinisen lääketieteen edustajat. Heidän sijaan lausuntoja antavat ahkeraan asiantuntijat, joiden yliopistollinen tausta löytyy yhteiskuntatieteistä. Transkysymyksessä ideologisesti suodattunutta tietoa ovat julkisuudessa jakaneet THL:n ja Väestöliiton asiantuntijat, joiden näkemyksistä voi lukea Ylen uutisesta Translakiin liittyvillä uhkakuvilla ei ole juuri pohjaa, sanovat asiantuntijat – kävimme läpi, kuinka laki muuttuu.

Erityisesti sosiologia ja sosiaalipsykologia ovat saaneet määrittää yhteiskunnallisten muutosten tiedeperustaisen suunnan silloinkin kuin toimintaehdotukset ovat biologisia ja sosiobiologisia faktoja vastaan. Asiantila ei ole syntynyt tyhjästä. Maalaisjärkisen vastavoiman puuttuessa yliopisto on voinut kaikessa rauhassa radikalisoitua vasemmalle tuottaen jokaisella vuosikymmenellä aina vain radikaalimpaa vapaus- ja oikeusteologiaa; voitetut kannat ovat kumuloituneet ja vaativat painovoimallaan aina vain äärimmäisempiä vapautusvaatimuksia. Johtavien yhteiskuntatieteiden edistysmielinen eetos on sopinut myös poliittis-taloudellisen eliitin tavoitteeseen, sillä yksilön "vapautuminen" orgaanisista sidoksista kuten perheestä ja kansakunnasta on vain vahvistanut ihmisen kuluttamiseen sitoutunutta identiteettiä. 

Liberalistisen ideologian ja politisoituneen yliopiston lisäksi trans-ideologiaa on edistetty skolastisella ihmisoikeusetiikalla. Sentimentaalis-moralistisen kiristyksen välineenä sitä on käytetty menestyksekkäästi jo toistakymmentä vuotta lähes kaikissa kysymyksissä, joissa läntistä sivilisaatiota on pyritty ajamaan ohjelmallisesti alas. Kuvaava näyttö tällaisestä kiristyksestä on Ylen uutinen vuodelta 2011: Tasa-arvovaltuutettu: Transsukupuolisten ihmisoikeudet eivät toteudu. Yle Watch otti  ihmisoikeusretoriikan esille heinäkuussa 2017 jutussaan Onko sateenkaaren palvonnasta muodostumassa uususkonnollinen sodoman kultti? Kirjoituksessa asian ydin kiteytetään näin:

(...) homolobbyt kuten Seta ovat muuttaneet suvaitsevaisuusretoriikkansa ihmisoikeuskysymykseksi. Koska puhetta ihmisoikeuksista pidetään vetoamisena länsimaisen nykykulttuurin ylimpään auktoriteettin, sen torjuminen olisi Jumalan pilkkaan verrattavissa oleva teko. Sillä ei ole merkitystä, onko Setan vaatimus seksuaalisesti poikkeavien kritiikkivapaasta erityisasemasta ihmisoikeuskysymys vai ei, koska jo pelkän kysymyksen esille ottaminen näyttää riittäneen viranomaisten taivuttamiseksi. Vastaavasti Setan kannalta tuon taikasanan käyttö on taktisesti hyödyllistä, sillä sen piirissä ollaan varmasti tietoisia siitä, että ihmisoikeuskontekstissa seksuaalinen kiinnostus ja kokemus transsukupuolisuudesta eivät ole osa "luovuttamattomia oikeuksia", joiden perusta löytyy luonnonoikeudesta. Luonnollisesti myös ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat kyseenalaisia sosiaalisia konstruktioita ja siten helposti kritisoitavissa, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Vaikka transideologialla on liberalistisen ideologian valossa tietty sisäinen logiikkansa, sen normalisointi peittää ihmisen tahdosta riippumattomat  biologiset tosiasiat  aiheuttaen vakavaa yhteiskunnallista haittaa jo lähitulevaisuudessa. Valitettavasti liberalismin monopolistinen vapausteologia on niin hallitseva, että julkisuudessa kukaan ei uskalla sanoa ääneen transsukupuolisten kärsivän pääasiassa mielisairaudesta nimeltä identiteettihäiriö. Vaikeneminen haittaa sekä kärsiviä nuoria että koko yhteiskuntaa, koska valheen varaan ei voida rakentaa mitään kestävää. 

Uudessa translaissa valtiovalta kyseenlaistaa lain voimalla biologisen sukupuolen, jolloin kansalainen saa päättää itse millä tahansa perustein sukupuolestaan. Vaaravyöhykkeellä ovat etenkin naiset, jotka  joutuvat luopumaan turvallisuudestaan intiimitiloissa sekä menettämään suojatun asemansa urheilusarjoissa, sukupuolikiintöissä, terveydenhuollossa ja vankiloissa. Turun Sanomien mielipidekirjoituksessa Miten käy naisten turvallisuuden, jos translaki uudistuu? Anna Pakkala ennakoi tulevia ongelmia jo kesällä 2021: 

Kun vessojen ja pukuhuoneiden ovet avataan kelle tahansa miehelle, joka uskoo tai tuntee olevansa nainen, silloin ovet avataan kenelle tahansa miehelle, joka haluaa sisään. Luvassa on itsensäpaljastajien kulta-aika; vapaata paljastelua ilman seurauksia. Pelkään, ettei se jää tähän.  Britanniassa kerätty data kertoo, kuinka julkisissa uimahalleissa ja urheilukeskuksissa naisiin kohdistuneista seksuaalisista hyökkäyksistä 90 prosenttia tapahtui unisex-pukuhuoneissa. Australialaiset vapaaehtoiset puolestaan ovat keränneet No conflict they said -sivulle tarinoita itseidentifikaation vaikutuksista biologisten naisten elämään. Tarinoissa toistuvat samat teemat: turvattomuus, häirintä ja naisten omien tilojen häviäminen.

Kulttuuriliberalistien 1960-luvulla istuttamat puut alkavat tuottaa entistä mädäntyneempiä omenoita. Punamädättäjien vihaamaa länsi on lahoamassa, mutta nämä termiitit eivät ole tuomassa mitään rakentavaa sen tilalle, vaan ainoastaan pelkkää sadistista nautintoa itselleen sen alasajosta. 

Pellemaailman harvoja iloja on tahaton komiikka, jota se väistämättä synnyttää. Ja tietenkin se, kuinka sammakon keittämisenä toimiva matalan intensiteetin vallankumous syö lopulta myös omat lapsensa. 

            

                                                 ***************************************

Yle TV 1, keskiviikko 25.1.2023 klo 19, Historia: Amerikan Führer 

Fritz Julius Kuhn oli Saksassa syntynyt amerikkalainen antisemitisti, joka kannatti Hitleriä ja oli aktiivinen toimija Yhdysvaltojen kansallissosialistisessa liikkeessä. Miten FBI ja Hitler suhtautuivat Kuhniin ja miten liike lopulta tuli tiensä päähän? HD ohjelmatekstitys (suomi) 45 min. Linkki ohjelmaan.

Ylen leivissä lymyävät natsidokumenttien suoltajat jäävät vakiolukija Juhani Rajalinia lukuunottamatta tuntemattomiksi taustavaikuttajiksi. Todennäköisesti heillä on samanlainen poliittis-moralistinen intohimo märehtiä natseista kuin Rajalinilla, sillä hehän päättävät Historia-dokumenttien valinnoista. Ilman heitä emme näkisi viikosta ja vuodesta toiseen natsien historiallisesti väritettyjä edesottamuksia televisiosta.

Historiallinen suhteellisuudentaju ei häiritse tätäkään asenteellista dokumenttia, sillä tarkastelun kohteeksi on otettu 1930-luvulla vaikuttaneen Amerikan saksalaisten pieni ja merkityksetön natsipuolue. Rainan päähuomion vie puolueen johtaja Fritz Julius Kuhn, jonka poliittisia näkemyksiä ja yksityiselämää revitellään paheksuvan estottomasti. Voi vain kuvitella mikä motiivi dokumentin tekijöillä ja Ylellä on keskittyä näin marginaalisen hahmon poliittiseen puuhasteluun. Pääasiana lienee halu päästä kauhistelemaan jälleen kerran nazzeja, tällä kertaa Amerikan maaperällä.  

VALTAMEDIA MYHÄILEE TYYTYVÄISENÄ OLYMPIALAISTEN MUUTUTTUA VASEMMISTOLIBERAALIKSI MORAALIPOSEERAUKSEKSI

Modernien olympalaisten alkuperäinen  idea ja luonne muuttuivat lopullisesti 1980-luvulla jolloin ammattilaisurheilijoita alettiin päästää kisoihin mukaan. Tuolloin olympialaisissa alkoi myös nuorison erilaisten tredinlajien vyöry samalla kuin klassisia mutta vähän seurattuja tai "tylsiä" lajeja tiputettiin virallisesta ohjelmasta pois. Esimerkiksi juuri päättyneissä Tokion olympialaisissa kilpailtiin viimeistä kertaa perinteinen miesten 50 kilometrin kävely. Olympiakomitean bisnesmaakarit tiputivat tämä inhimillisen suorituskyvyn äärirajoillla käytävän täynnä dramatiikkaa olevan lajin pois, koska se ei ole heidän mielestään ilmeisesti tarpeeksi näyttävää. He kai kuivttelevat, että kaikki katsojat ovat lyhytjännitteisiä teinejä, joille kelpaavat vain skeittauksen kaltaiset lökäpöksylajit.

Ylipäätään nykyiset olympialaiset ovat menettäneet muun urheilutarjonnan vuoksi juhlavan statuksensa, eikä se erotu juuri mitenkään muusta 24/7 urheiluvirrasta. Lisäksi olympialaiset ovat itsessään muuttuuneet inflatoriseksi sillisalaatiksi. Lajeja on yksikertaisesti liikaa, jonka vuoksi katsoja ei voi keskittyä oikein mihinkään kunnolla. Joskus kuitenkin joku aitoa urheiluhenkeä sisältävä uusi laji ansaitsee paikkansa olympialaisissa. Tällä vuosituhannella se on ollut koskimelonta, joka on upeaa kamppailua luonnonvoimia eikä ihmistä vastaan.

On selvää, etteivät olympialaiset ole edustaneet eettisiä periaatteitaan sitten Moskovan kisojen 1980. Tosin tuolloin kisoja vaivasi 1970-luvulla syntynyt suurvaltojen väliset poliittiset boikotit, mutta itse urheilu oli vielä periaatteessa amatöörivetoista. Moskovan jälkeen olympiakomitean olisi pitänyt ymmärtää katsoa peliin, lopettaa kaupallinen sirkus ja palata alkuperäisiin arvoihin. Toisena moraalisesti kestävänä vaihtoehtona olisi ollut lopettaa nykymuotoiset ammattilaisolympialaiset kokonaan. Kaupallinen ajan henki vei kuitenkin voiton ja nyt olemme tilanteessa, jossa pöhöttyneistä olympialaisista on tullut itsensä irvikuva.

Tokion korona-ajan kisat tulevat jäämään olympiahistorian pohjakosketuksena, jota on vaikea alittaa. Ensinnäkin, ne ovat tähän mennessä kalleimmat kisat koskaan. Viimeistään nyt olympialaisten järjestäminen on mahdollista vain muutamille megakaupungeille, mikä tekee kisoista entistä suuruuden hullumman näytelmän.

Toiseksi, Tokion kisoissa sallittiin ensi kertaa urheilijoiden poliittiset mielenilmaukset. Toki vain heille, jotka noudattavat ajan uusvasemmistolaista woke-henkeä, josta kertoo Ylen uutinen Olympialaisissa on vastustettu rasismia EM-kisoistakin tutulla eleellä – Kansainvälinen olympiakomitea on muuttanut linjauksiaan toistuvasti. Mustien miesten aisankannattajuutta juhlistava alistuva polvistuminen sallitaan nyt virallisesti, eikä black power -nyrkin kohottamisestakaan tulisi enää seuraamuksia toisin kuin Meksikon kisoissa 1968. Kaikkea polittista mielenilmausta ei tietenkään sallittaisi. Voidaan vain kuvitella millaiseen mielipuoliseen moralistiseen hysteriaan valtamedia tempautuisi, mikäli valkoinen urheilja tekisi palkintopallilla roomalaisen voiton tervehdyksen.  

Kolmanneksi, länsimaiden imperalistinen tasa-arvouskonto sai näissä kisoissa tähän mennessä irvokkaimman kruununsa kun transsukupuolisten miesten sallitiin osallistua ensi kertaa naisten lajeihin. Ylen uutisessa Sukupuoltaan korjannut uusiseelantilainen Laurel Hubbard teki olympiahistoriaa – jäi kuitenkin ilman tulosta naisten tempauksessa naista syrjivää problematiikkaa ei käsitelty lainkaan, vaan sukupuolensa silvonneiden ("korjanneiden") kummajaisten opportunistinen marssi naisten lajeihin nähdään normaalina edistysaskeleena kohti lopullista tasa-arvoparasiitia. 

Sen sijaan yhden totuuden Suomen ulkopuolella "entisten" miesten osallistuminen naisten lajeihin on herättänyt tervejärkismpien feministien keskuudessa julkista vastustusta. Toisaalta naissukupuolen biologiaa puolustavilla feminsteilläkään ei ole mitään syytä närkästyä tilanteesta, sillä he ovat itse ajaneet täysillä pakkomielteistä tasa-arvoilveilyjä, joten nauttikoot nyt sen loogisesta lopputuloksesta.

Viihdeähkyn kyllästämä suuri yleisö jaksoi vahdata puolisimällä dopingilla pumpattujen ammattiurheilijoiden sirkusnäytöstä juuri sen pari viikkoa, jonka jälkeen se siirtyy seuraamaan jotain muuta spektaakkelia. Mitään suurta muistoa Tokion olympialaiset eivät jätä kansakuntien muistiin, vaan kisat ovat vain yksi osa jatkuvaa yhdentekevää viihdevirtaa. 

 

YLEN PISTÄVÄ KÄRY HOMO- JA HERMARFRODIITTIPAKOTUKSESSA

Transsukupuolisuutta vai mielen identieettihäiriö?

Globaalin enemmistön muodostamissa värillisissä maissa media ja valtiovalta ovat samalla taajuudella kansan syvien rivien kanssa niiden korostaessa terveen perheenmuodostuksen tärkeyttä kansakunnan jatkuvuudelle ja elinvoimalle. Ero on valtava kun tätä tuhansia sukupolvia evolutiivisesti testattua tervejärkisyyttä vertaa läntisen maailman julkista puhetta hallitsevien näsäviisastelijoiden sofistisiin houreisiin sukupuolten "moninaisuudesta" ja sodomian moraalisesta yhdenvertaisuudesta. 

Näin keskikesällä lisääntymisasiat ovat pohjoisella pallonpuolistkolla nyrjähtäneet jälleen kerran ulosteenkäryisen homopakotuksen ja muun geneettisen umpikujan puolelle. Valtamedia ja sen  liepeillä pyörivät opportunistiset mediatyrkyt kaatavat pahaa aavistamattomien kansalaisten kurkusta alas väkisin Pride-viikkoa ja siihen kytkeytyvää uusvasemmistolaista mädännäisyyttä. Ylen verkkouutiset ja kolumnit ovatkin viime päivinä täyttyneet erilaisten luonnonoikkujen ulinoista, koska maksumiehenä toimiva yhteiskunta ei levitäkään aivan joka hetki punaista mattoa heidän eteensä. 

Yksi surrealistisimmista viime aikoina ilmestyneistä Yle-kolumneista on transpoikkeavan Susi Nousiaisen (sic) tajunnanvirta Toin tietämättäni sukupuoleni kauppakorkeakouluun, jossa ylisensitiivisen valtamedian ja yhteiskunnan paapoma lumihiutale paisuttelee näennäisongelmiaan absurdeihin mittoihin. Tekstiä voi pitää jo nyt eräänalaisena suomalaisen uusvasemmistolaisen järjettömyyden virstaanpylväänä, johon tulevat – toivottavasti järkiintyneet – sukupolvet viittaavat varoittavana esimerkkinä. Samalla Nousiaisen ainekirjoituksen saivarteleva sukupuoliskolastiikka kertoo korutonta kieltä korkeakoulujen muuttumisesta uusmarxilaisiksi kansanopistoiksi, joissa tieteen lähtökohdaksi otetaan epäolennainen ja suorastaan haitallinen identiteettipolitiikka. 

Tavallisesti hermafrodiittisten korkeakoulukummajaisten sanamaagisesta sössölogiasta löytyy joku punainen (mikäpä muu) lanka, jota pitkin pyritään ajamaan jotain uutta yhteiskunnallista älyttömyyttä. Nousiaisen valitusvirsi on kuitenkin poikkeuksellinen kompositio, koska siinä ei ole mitään muuta tolkkua kuin se, että kirjoittajalla on selvästi epämiellyttävä olo, jota hän ei kykene sanallistamaan. Mimosan herkkänä prinsessamiehenä hyväkäs valittelee lähinnä "kovaa kohtaloaan" kuvitteellisen syrjinnän kohteena:

Heti opintojen alussa löysin lasiseinän, jota muilla ei ollut. Käytin 80 työtuntia siihen että sain vaihdettua transprosessia edeltävän nimeni etukirjaimet pois yliopiston IT-käyttäjätunnuksestani, ja tuhlasin 14 työpäivää tämän takia työkyvyttömänä olemiseen. Tämä tarkoittaa muille tohtoriopiskelijoille 24 työpäivän etumatkaa suhteessa minuun yksinomaan sukupuolen perusteella. Opin inklusiivisuudessa tärkeää olevan sen tunnistamisen, ettei kyse ole kivasta markkinointikikasta, vaan siitä että osalle ihmisiä organisaatio tuottaa työkyvyttömyyttä yksittäisen ominaisuuden perusteella.

Ylipitkässä sepustuksessaan kirjoittaja pääsee halkomaan hiuksia tosissaan, mikä synnyttää lähinnä laiskaa joukko-opillista predikaattilogikkaa, jossa looginen päättely jää väkisinkin hämäräksi: 

Inklusiivisuustyössä ei tulisi sanoa “kaikki”, sillä silloin suuri osa ihmisistä jää ulkopuolelle. Tulisi luetella ääneen ne kaikki, joita oikeasti tarkoitetaan.

Tästä taas seuraa naurua kolmannella eli inklusiivisia sanahirviöitä tyyliin LGGBDTTQQIAAAAPP2SNBGVGNC+. Periaatteessa lista voi jatkua loputtomiin, kunhan vain muistetaan karsia yhteiskuntailveilyn lompakkona toimiva päävihollinen, valkoinen heteromies.

Jos nyt oikein tarkalla täikammalla syynää hermafrodiitin tunteenpurkausta sieltä löytyy jonkin verran perinteistä Frankfurtin koulun kritiikin kulttuuria ja sen myötä yksi implisiittinen vaatimus, joka noudattaa perinteistä vasemmistolaista mulla on oikeus -kitinää:

Tieteelliset, neutraaliksi tarkoitetut tekstit eivät kerro, että minä olen se tutkija, jonka kuuluu lukea näitä. Eivätkä varsinkaan että minä olen se johtaja, joka käyttää tätä tutkittua tietoa työssään. Lukiessani minä olen sisällä, mutta samaan aikaan minä en ole sisällä, vaan olen näiden lukemieni tekstien ulkopuolella, anomassa polvillani sisäänpääsyä.

Kommentillaan Nousiainen tulee sanoneeksi, että "transsukupuolisille" pitää kirjoittaa omat tieteelliset kirjatkin! Tämä on sikäli johdomukaista, sillä kun yhteiskunnan heikoille ja viallisille jaetaan huolettomasti loputtomia oikeuksia (mutta ei velvollisuuksia koska se olisi sortoa), he niskan päälle päästessään alkavat vaatia itselleen etuoikeuksia. Klassinen marxilainen vaatimus proletariaatin diktatuurista ei katsokaan aikaa, koska sama kaunaisuus näkyy nykyään jalustalle nostetussa Pride-vouhotuksessa. Miehinen työväenluokka on vain vaihdettu intersekstionaalisuutta noudattaen etuoikeutettuihin vähemmistöihin ja globaalin massainvaasion elintasoparasiitteihin. 

PS. Imperialistinen lännen liberalismi tekee jo tuhojaan Suomenkin perinteisissä vähemmistöissä. Saamelaiset ovat toistaiseksi saaneet harrastaa rauhassa rodullista separatismiaan (I. poissulkevaa "rasismia") ja konservatiivisia arvojaan, mutta nyt senkin ylle on laskeutunut synkkiä pilviä. 

Etelä-Suomen transmaniasta ovat saaneet nimittäin tartunnan Lapin saamelaiset, luultavasti Helsingin city-"saamelaisten" levityksellä. Tästä tragikomediasta kertoo irvokkaalla tavalla Ylen uutinen Saamenpukujen tiukka sukupuolijako sulkee muunsukupuoliset ulkopuolelle: Kukaan ei ole halunnut ommella saamenpukua Anne Risten Saralle. Uutisjuttu sisältää tuttua punaliberaalia marinaa konservatiivien "suvaitsemattomuudesta", mutta lukijalle huomionarvoisinta on kirjoituksen liberalistinen kulttuuri-imperialismi, jota ei ymmärretä hävetä yhtään. Tästä voidaan päätellä että lgbt-homoarvot voittivat etnisen toiseuden palvonnan 1-0.

                                                             ************************

Yhteiskunnallisena muoti-ilmiönä "transsukupuolisuus" on pääasiassa haitallinen siitä kärsiville identiteettiongelmaisille ja aivopestyille varhaisnuorille. Katastrofiksi se alkaa muodostua siinä vaiheessa, kun valtiovalta kiistää lain voimalla biologisen sukupuolen ja kansalainen saa päättää itse mielivaltaisesti sukupuolestaan. Vaaravyöhykkeellä ovat etenkin naiset, jotka  joutuvat luopumaan turvallisuudestaan pukuhuoneissa ja vessoissa sekä menettämään suojatun asemansa urheilusarjoissa, sukupuolikiintöissä, terveydenhuollossa ja vankiloissa. Kysymys tulee ajankohtaiseksi viikolla 51, jolloin Sanna Marinin hallitus on tuomassa esityksen translain uudistamisesta eduskunnan käsiteltäväksi. Turun Sanomien tuoreessa mielipidekirjoituksessa Miten käy naisten turvallisuuden, jos translaki uudistuu? Anna Pakkala kirjoittaa:

Uusi translaki sisältäisi itseidentifikaation, jolloin juridisen sukupuolensa voisi kuka tahansa muuttaa omalla ilmoituksella, ilman tähän asti vaadittuja tutkimuksia, diagnoosia tai “tosielämän koetta” vastakkaisen sukupuolen sosiaalisessa roolissa

Kirjoituksessa tuodaan hyvin esiin, kuinka päätä pahkaa ideologista pakkomiellettään noudattava hallitus ei ole ajatellut käytännössä lainkaan lakiehdotuksensa tuhoisia seurauksia. Pääasia on hyvesignaloida uusmarxilaisten muotiaatteiden tahtiin ja saada aikaan kansakuntaa hajoittava tuhoisa yhteiskuntakokeilu:

Kun vessojen ja pukuhuoneiden ovet avataan kelle tahansa miehelle, joka uskoo tai tuntee olevansa nainen, silloin ovet avataan kenelle tahansa miehelle, joka haluaa sisään. Luvassa on itsensäpaljastajien kulta-aika; vapaata paljastelua ilman seurauksia. Pelkään, ettei se jää tähän. 

Britanniassa kerätty data kertoo, kuinka julkisissa uimahalleissa ja urheilukeskuksissa naisiin kohdistuneista seksuaalisista hyökkäyksistä 90 prosenttia tapahtui unisex-pukuhuoneissa. Australialaiset vapaaehtoiset puolestaan ovat keränneet No conflict they said -sivulle tarinoita itseidentifikaation vaikutuksista biologisten naisten elämään. Tarinoissa toistuvat samat teemat: turvattomuus, häirintä ja naisten omien tilojen häviäminen.

                                                             ************************

Yle Teema, tiistai 29.6.2021 klo 21.00, Historia: Musta Amerikka ratissa (12)

1/2. Ensimmäiset mustat autoilijat. Amerikan talous kääntyi 30-luvun lopulla nousuun, jolloin myös mustalla keskiluokalla oli varaa himoittuun statuksen ja vapauden symboliin: autoon. Mustien vaurastuminen herätti kuitenkin paheksuntaa valkoisessa väestössä ja siksi autoilu oli värillisille monella tapaa vaarallista. Sarjassa kerrotaan millaista oli olla tummaihoinen autonomistaja 30-60-lukujen rotusyrjinnän Yhdysvalloissa ja millaisen yhteiskunnallisen muutoksen lisääntynyt liikkuvuus toi mukanaan. Mustat autoilijat kokevat edelleenkin syrjintää ja poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden. Tuotanto: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. HD 51 min Ohjelman sivulle.

Mustien aiskannattajamainen palvonta ja uhrittuaminen sen kuin jatkuu Ylessä. Narrativiin kuuluu, että afrikkalaistaustaiset eivät voi koskaan tehdä mitään pahaa tai väärin, ja jos tekevät, vastuu on valkoisen miehen. 

"Poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden". Näin sitä Ylen ohjelmatoimittaja valehtelee ideologisista syistä päin tavallisen demarieläkeläiskatsojan naamaa. Mustia pysäytetään liikenteessä enemmän kuin valkoisia siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä epäillään ja etsitään rikoksista monikertaisesti enemmän kuin muiden väestöryhmien edustajia. Itse asiassa rikosepäilyjen ja tehtyjen rikosten perusteella mustia pysäytetään liikenteessä vähemmän kuin tilastot oikeuttaisivat.

  

KOKOOMUS JA PÄÄOSA HALLITUSPUOLUEISTA KANNATTAA TIETEEN VASTAISESTI MONIA SUKUPUOLIA

Punavihreän hallituksen yritys muuttaa henkilötunnus sukupuolineutraaliksi kariutui aikaisemmin tänä vuonna, koska miljardihanke ei saanut Keskustapuolueen kannatusta keväällä tiukan taloustilanteen vuoksi. Sittemmin velkahanat on avattu ja rahaa kaadetaan nyt myös tällaisille pähkähulluille ideologisille päähänpinttymille. 

Tuore Helsingin Sanomat kertoo valtiovarainministerion käynnistäneen uuden hankkeen henkilötunnuksen uudistamiseksi ja valtion takaaman identiteetin kehittämiseksi. Tällä kertaa veruke laikiuudistukselle löytyi psykoterapiakeskus Vastaamon lokakuussa paljastuneesta tietomurrosta.

Tolkuttomilla kustannuksilla ei ole merkitystä kun Vihreät, Vasemmistoliitto, SDP, RKP ja Kokoomus haluavat henkilötunnusuudistuksessa salakuljettaa biologisen todellisuuden kumoavan ideologiansa. Tämä tuli selväksi Marja Sannikka -ohjelman kyselyssä, jossa otettiin kantaa sukupuolten määrään. Ylen verkkosivujen uutisjutussa Eduskuntapuolueet erimielisiä sukupuolten määrästä – yli puolet ryhmien puheenjohtajista kirjaisi lakiin kolmannen tai useamman sukupuolen lainataan eduskuntaryhmien puheenjohtajia, joista suurin osa asettui mentaalista identiteettihäiriötä tukevan trans-ideologian puolelle. 

Nämä kansanedustajat ja puolueet voisi nimetä todellisuuden kieltäjiksi, sillä heidän reikäiset perustelunsa kyseenalaistavat kaiken sen mitä tieteellinen tieto kertoo ihmisestä ja sukupuolesta. On hämmästyttävää, että eduskunnasta löytyy valtava joukko kansanedustajia, jotka ovat pelkän hyvesignaloivan muotiaatteen vuoksi valmiita kiistämään biologis-tieteelliset tosiasiat. Asian tekee vielä ällistyttävämmäksi se, että nämä todellisuusdenialistit ovat juuri niitä, jotka tunnetaan pöyhkeilevän tieteellisestä maailmankuvastaan.

Ylen uutisjutun alussa pääsee sentään esiin järkipuhe, kun lääkärikoulutuksen saanut Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen perustelee kielteisen kantansa biologisen sukupuolen mitätöivästä henkilötunnusuudistuksesta:

– Sukupuolia on kaksi, se on biologinen ja lääketieteellinen tosiasia. Intersukupuolisuus ei ole “kolmas sukupuoli” vaan sukupuolen kehityshäiriö, joista kärsiviä syntyy vain muutamia vuosittain.

Räsänen toteaa, että sukupuoli-identiteettejä sen sijaan voi olla useita, mutta ne eivät ole kuitenkaan yhtä kuin sukupuolia vaan kokemuksia sukupuolesta.

Räsänen on sen verran hienotunteinen, että puhuu biologian kieltävästä todellisuusharhasta pelkkänä identiteettikysymyksenä.  Ihminen voi toki harhaisessa mielessään kuvitella itsestään vaikka mitä, mutta on turha odottaa että muu maailma hyväksyisi sen. Varsinkaan, jos se ei vastaa objektiivista todellisuutta. Siksi onkin hirvittävää, että Seta ja muut poikkeavien lobbausjärjestöt edistävät epävarmojen nuorten halua sukupuolen "korjausleikkaukseen", vaikka vastuullisen toimijan pitäisi auttaa näitä ihmisparkoja saamaan ensin korvien väli kuntoon.

Identtiteettipolitiikkaa ja kulttuurinmädätystä harjoittaville vasemmistopuolueille on luontevaa kannattaa yksilön oikkuja ilmentäviä luonnottomuuksia, mutta kun samaan rintamaan yhtyy oikeistopuolueena pidetty Kokoomus, pitäisi hälytyskellojen jo soida. Silloin kun punaisen yliopiston marginaalinen gender-teoria ja lgbt-ideologia lyövät itsensä läpi Kokoomuksen kaltaisessa puolueessa, voidaan olla varmoja, että poikkeavan vähemmistön ideologia on saanut lähes hegemonisen aseman yhteiskunnassa. 

Toisaalta se kertoo Kokoomuksen vasemmistolaisten epäarvojen aisankannattajuudesta, mutta valitettavasti kyse ei ole vain tästä. Näyttää nimittäin siltä, että Kokoomuksessa uskotaan ihan tosissaan tähän kulttuurimarxilaiseen myrkylliseen valheeseen. Ylen jutussa Kokoomuksen punavihreä Kai Mykkänen toteaa, ettei johonkin sukupuoleen "pakottaminen" ole yhteiskunnan tehtävä:

– On ihmisiä, joille sukupuolella ei ole merkitystä. On ihmisiä, jotka eivät samaistu mieheksi tai naiseksi. Siis on muunsukupuolisia. Eli sukupuolia on enemmän kuin kaksi.

Mykkänen valehtelee tai on jättänyt koulukirjat lukematta, sillä sukupuoli on helposti määritettävissä ihmisen jokaisesta solusta. Sukupuolet muodostavat yhdessä kokonaisuuden ja elämän jatkumisen ehtona on kahden vastakkaisen sukupuolen solut. Jos todella olisi  kolmas, neljäs ja ties kuinka mones sukupuoli, niin tällöin ihmisestä löytyisi sen aiheuttava z-kromosomi. Sanovatpa trans- ja intersukupuoliset mitä tahansa, mutta hekin ovat vain kahden eri sukupuolen sekoitus kuten me kaikki.

Näistä tosiasioista ei piittaa esimerkiksi Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, jonka mielestä sukupuolia on monia, ja yksilön sukupuoli voi olla moninainen. Samalla hän kytkee sosialistisen tasa-arvoideologian biologisen todellisuuden vastaiseen luokkataisteluun horisemalla sortavista rakenteista:

– Yhteiskunnasta olisi syytä purkaa rakenteita, jotka tarpeettomasti määrittävät ihmisiä heidän sukupuolensa kautta.

Vastaavasti Vihreiden Jenni Pitkon jalat pysyvät tukevasti puoli metriä ilmassa hänen kannattaessa ääri-individualistista solipsismia, jossa ulkupuolisella todellisuudella ei ole mitään merkitystä:

– Tärkeintä on olla ihmisinä ja yhteiskuntana avoin sille, että jokainen voi olla sitä, mitä kokee olevansa ja ilmaista itseään haluamallaan tavalla.

Olisi mielenkiintoista pohtia, mitä nämä eduskuntaryhmien johtajat olisivat ajatelleet sukupuolien määrästä vaikkapa 10-15 vuotta sitten. Luultavasti suurin osa heistä olisi pitänyt kysymystä huvittavana, marginaalisena ja jokseenkin absurdina. 

Mikä sitten saa nämä kansanedustajat nyt puolustamaan sukupuolien moninaisuutta, vaikka perustieto ihmisestä ja sukupuolesta ei ole muuttunut radikaalisti kymmenessä vuodessa? Kyse ei voi olla muusta kuin ideologisesta junttauksesta, gramscilaisesti sanottuna pitkästä marssista läpi instituutioiden. Tosiasioiden sijaan voiton on vienyt muodikkaaksi puskettu kanta. Väheksyä ei sovi myöskään Seta-lobbaajien moraalista kiristystä ja kansanedustajien mahdollisuutta hyvesignalointiin. Poliittisten opportunistien lisäksi löytyy vielä punavihreiden kova ydin, joka uskoo aidosti mielipuolisiin kuvitelmiin monista sukupuolista. Vaaralliseksi asian tekee se, hallituksen peräsimessä on juuri tämä todellisuudesta irrallaan oleva dystopia-kaarti.

YLE KOKI JÄLLEEN VAALITAPPION, NYT PUOLASSA

Nationalismi on voittoisa myös vuonna 2020.

Ylen uutistoimituksen tunnelma on ollut alavireinen sen jälkeen kun Puolan istuva presidentti Andrzej Duda voitti sunnuntaina järjestetyt presidentinvaalit. EU-mielisen keskusta-liberaali Rafał Trzaskowskin puolesta voimakkaasti kampanjoinut Yle elätteli toiveita voiton puolesta vielä viikonloppuna, mutta vaalipäivänä Puolan kansa päättikin äänestää toisin kuin Yle olisi halunnut. Yleisradion ties monesko viime vuosien vaalitappio alkaa olla selvä viesti siitä, etteivät kansat ole halukkaita äänestämään Ylen markkinoimien globalistien puolesta.

Valtion mediamonopolin näkyvin EU-politrukki, pahamaineinen Brysselin morsian Susanna Turunen, sylkee myrkyllistä sappeaan "väärälle voittajalle" tuoreessa mielipidekolumnissaan Puolan presidentti Andrzej Duda voitti jatkokauden täpärästi – pystyykö hän yhdistämään jakautuneen kansan? "Analyysissään" Turunen katsoo etenkin Dudan vaalikampanjan jakaneen maan kahtia, vaikka liberaali Trzaskowski on hyökännyt länsimaisilla rappioarvoillaan aggressiivisesti perinteitä ja kulttuuria ylläpitävää Puolaa vastaan:

Varsovan pormestari tuskin jää kuitenkaan hiljaiseksi. Trzaskowskin nopea nousu laajempaan kansan suosioon antaa oppositiolle varmasti uutta puhtia ajaa muutoksia maan politiikkaan. Vaatimukset avoimemmasta ja liberaalimmasta Puolasta eivät voi kuulua aivan kuuroille korville.

EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen ei edes yritä olla uutisoinneissaan objektiivinen, vaan hän paasaa täysin pidäkkeettä liittovaltioideologiaansa. Tätä varten Ylen johto hänet tehtäväänsä nimittikin. Siksi ei ole myös yllättävää, että Eurooppalainen Suomi ry. valitsi Turusen tänä keväänä ensimmäiseksi Vuoden eurooppalaiseksi Suomessa. Asiasta kertoi Yle uutisessaan Ylen EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen on Suomen ensimmäinen Vuoden eurooppalainen. Jutusta käy ilmi mikä asia on Suomen sijaan lähiten hänen sydäntään:

Susanna Turunen on pitkän linjan EU-toimittaja. Hän työskenteli ensimmäisen kerran Ylen Brysselin-kirjeenvaihtajana vuosina 2007–2012. Sen jälkeen Turunen oli Ylessä EU-erikoistoimittajana, kunnes aloitti jälleen Ylen EU-kirjeenvaihtajana Brysselissä viime syyskuussa.

Edes Euroopan Unionin synnyttämä velkakriisi ja toimettomuus koronaviruksen hoidossa eivät saa Turusta menettämästä luottamustaan EU:n "yhteistyöhön":

– Selkeästi on ollut vaikeuksia löytää yhteistä säveltä siitä, miten tästä selvitään yhdessä eteenpäin. On osoittautunut todeksi, että oikeastaan juuri kukaan ei selviä tästä yksin eteenpäin.

Selkokielellä sanottuna yhdessä eteenpäin meneminen tarkoittaa alistumista pienen epädemokraattisesti valitun Euroopan komission tahtoon. Toisin kuin Turunen uskottelee, eurooppalaista yhteistyötä voidaan tehdä itsenäisten kansakuntien välillä, siihen ei tarvita Brysselissä toimivaa kalergilaista klikkiä, jolla ei ole Euroopan vapaiden kansojen keskuudessa mitään legitimiteettiä. Puolan presidentinvaalien tulos antaakin lisätoivoa kansakuntien Euroopan vahvistumisesta.



                                                        *****************************



TV1, maanantai 13.7.2020 klo 19.00 Historia: Franco - unohdettu diktaattori (12)

1/4. Valtaannousu. Espanjan verinen sisällissota päättyi Francon ja fasismin voittoon. Demokratia vaihtui yhden miehen hirmuvaltaan, jota tukivat Italia ja Saksa. Jopa puoli miljoonaa ihmistä kuoli taisteluissa ja niitä seuranneissa puhdistuksissa. Espanja ei ollut enää entisensä. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.

Uusintana lähetettävä nelisosainen (!) sarja Espanjan hallitsija Francisco Francosta on korvikehoitoa niille, jotka tarvitsevat viikottaisen Hitler-annoksensa Ylen Historia-ohjelmasarjasta. Samalla median nukkemestarit voivat puolustaa korruptoitunutta nykydemokratiaa asettamalla sen rinnalle olkiukkoversion espanjalaisesta autoritaarihallinnosta.


Yle Teema, maanantai 13.7.2020 klo 19.00 Aktivismin aika 1/8.

Voiko aktivismi tehdä elämästä merkityksellistä? Julieta Cederlöf alkoi protestoida lukionsa natsihenkisiä töhryjä vastaan. Hän huomasi, että taistelu rasismia vastaan teki hänen olonsa hyväksi. (U) HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 29 min. Linkki ohjelmaan.

Pikkusieluisen tosikkomaisen ruotsalaissarjan tekijät ja haastateltavat uskovat ihan vakavissaan, että sosiaalidemokraattisten valtavirta-arvojen ajaminen olisi muka jotain "aktivismia", ellei peräti kapinallisuutta "systeemiä vastaan". Harvoin sitä tuleekaan nähtyä tällä tavoin järjestelmälle uskollista konformismia kuin tässä sarjassa.

Sarjan ensimmäisessä jaksossa esitelty Julieta Cederlöf on värillinen muukalainen, jolla on selvä etninen intressi käydä valtion ja koulun avulla sotaa ruotsalaisia kansallismielisiä eli "natseja" vastaan. Jaksossa esitetyt puheet itsekkyyden tuomitsemista ovat koomisia kun tietää Cedelöfin ajavan oman etnisen ryhmänsä etua samalla kun siivestää ruotsalaisten kustannuksella.

Cederlöfin "aktivismin" taustalla on äärivasemmistolaisten ja nationalistien välinen joukkotappelu Kärrtorpin asemalla joulukuussa 2013. Suomessakin asiasta kerrottiin valheellisiin ruotsalaislähteisiin vedoten rähinän puukottajan olleen "natsi", vaikka tekijä oli tunnettu äärivasemmistolainen vankilakundi. Mediavalhe oli sarjassaan niin törkeä, että jopa Julkisen Sanan Neuvosto antoi MTV3:lle virheellisestä uutisoinnistaan langettavan päätöksen toukokuussa 2014. Ruotsin propagandatiiviillä valtamedialla ei tällaista vaaraa ole ollut, vaan siellä valheet elävät edelleen omaa elämäänsä virallisena totuutena.


TV1, maanantai 13.7.2020 klo 21.35 Perjantai-dokkari: Btw, mä en oo tyttö

12-vuotias Mesi, 14-vuotias Mika ja 5-vuotiaan Neean vanhemmat kertovat translapsen elämästä. Ohjaaja Sean Ricks. HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan (vain suorana).

Jo lapsille syötetty pähkähullu trans-ideologia on sitten valtavirtaa Ylessäkin. 

POIKKEAVAT POMPOTTAVAT ENEMMISTÖÄ JA YLE KOMPPAA NÖYRÄNÄ

Länsimaiden terve itsetunto omista saavutuksista on kuihdutettu ja sen irvokkaana jäänteenä on enää "ylpeys" asioista, joita ihmiskunnan kaikki elinvoimaiset sivilisaatiot ovat pitäneet aina lopun aikojen kuolemankultteina. Jo Antiikin viisaat tiesivät, että suvaitsevaisuus ja apatia ovat kuolevan kansakunnan viimeisiä "hyveitä". Tällä viikolla kulttuurimme varjosielut ovat astuneet päivänvaloon juhlistamaan "hyveitään", joita tervehenkiset kulttuurit ovat pitäneet poikkeuksetta degeneraation ja perversion ilmauksina. 

Ihmisen alimpien viettien kieroutuneita muotoja ylistävä viikko huipentuu huomisessa Helsinki Pride -bakkanaalissa, jota yksikään valtamedia ei uskalla arvostella millään tavalla. Päinvastoin, tiedotusvälineet, kulttuuriväki ja hyveliputtavat yritykset nostavat tapahtuman Seta-agendan jalustalle. Tämäkään ei vielä riitä, vaan näille tahoille osallistumattomuus lgbt-jne-ideologiaa rummuttavaan paraatiin on merkki synneistä suurimmasta, suvaitsemattomuudesta. 

Viime vuosina eräät "edistykselliset" yritykset ovat opportunistisesti loikanneet lgbt-vankkureihin ja hyveliputtaneet Helsinki Pride katuorgioiden puolesta. Koska kyseessä on ilmiselvä ideologia, on kummallista että itsensä trendikkäiksi kuvittelevat yritykset liputtavat tietyn aatteen puolesta kysymyttä mitään asiakkailta ja työntekijöiltä. Törkein esimerkki pervoagendan pakkosyötöstä kuultiin viime viikolla, kun Yle uutiset kertoi, että Posti osallistuu näyttävästi Helsinki Pride -tapahtumaan – kirjelaatikot koristellaan sateenkaaren värein.

Tällä viikolla moraalisäteilevään falsettikuoroon yhtyi konsulttiyhtiö Accenture. Ylen häpeämättömän myötämielisessä mielipideuutisessa Sukupuolta ei tarvitse määritellä vessaa valitessa tai henkilöstökyselyissä – Näin konsulttiyhtiö tukee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ylistetään lbgt-jne-ideologiaa, joka kuulemma sopii hienosti yhteen bisneshenkisen työelämän kanssa:

Yhtiölle kyse on arvoista. Tässä tapauksessa arvoille voi kuitenkin laskea myös tuottoa.   

– Jos luomme ihmisille edellytykset olla töissä oma itsensä, he kokevat olonsa turvalliseksi. Se taas näkyy innovatiivisuutena ja siinä, että työntekijät voivat joka päivä tehdä parhaansa, Korsström sanoo.

Yksiulotteinen voiton tuottaminen, materialismi ja hedonismi kieltämättä sopivat hyvin pervoelämäntapaan, jossa keskeistä on kuluttaminen ja oma nautinto. Jälkeläisten saaminen ja uhraaminen niiden puolesta olisi vain kvartaalitaloudelle rasite, joten  lgbt-jne-kulttuuri lienee kapitalismin hengettömän utilitarismin viimeinen vaihe, jossa ollaan irtaannuttu lopullisesti biologian reunaehdoista. Jäljelle jää vain sosiaalisten rakenteiden murtuminen, individualistisen kulttuurin luhistumien ja ekologisesti loppuun ryöstetty planeetta.

Pervoagendan läpilyönnistä osataan myös iloita kuin pyromaani palavan talon edessä. Rappio, jota degeneraatit ja heidän laskelmoivat mielistelijänsä kutsuvat edistykseksi, on kasvatussosiologian punaisen desantin Jukka Lehtosen mielestä edennyt mukavasti. Tämä tulee selväksi Ylen uutisessa Tutkija: Pride-marssit kasvavat samalla kun ydinperheajattelu ja ahtaat sukupuoliodotukset väljentyvät. Itsekin homoseksuaali Lehtonen on riemuissaan normaaliperheiden vähenemisestä ja heteroiden nöyrtymisestä äänekkäiden seksuaalikummajaisten itsekkäille vaatimuksille:

Samalla kun marssit ovat kasvaneet, ovat heteroseksuaalinen ydinperheideologia ja ahtaat sukupuoliodotukset Lehtosen mukaan väljentyneet.  

– Perheiden ja sukupuolen moninaisuus otetaan entistä useammin huomioon ja lait ehkäisevät syrjintää. Nämä kaikki heijastuvat siihen, että ihmiset muuttavat asenteitaan. Jopa aiemmin tasa-arvoista avioliittoa vastustaneista osa pitää sitä nykyään itsestään selvyytenä ja kun trans-ihmisistä tiedetään enemmän heihin ei enää useinkaan suhtauduta pelottavina erikoistapauksina.

Suuri osa seksuaalis-biologisesti normaaleista ihmisistä on ilmeisesti kyllästynyt lgbt-jne-väen jatkuvaan kitinään, joten he ovat antaneet vaatimuksille ("ei se oo sulta pois") periksi ja kuvittelleet että näin ulina loppuisi. Ikävä kyllä nämä ihmiset eivät ymmärrä, että kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Sen jälkeen kun geneettisenä umpikujana tunnetulle homoseksuaalisuudelle on annettu periksi, poikkeavien etujärjestö Seta on löytänyt uusia promillevähemmistöjä, joiden asiaa he ovat alkaneet ajaa Lev Trotskin "jatkuvan vallankumouksen" hengessä.

Setalle täytyykin antaa tunnustus, että se muutaman promillen kokoluokkaa olevana etujärjestönä kykenee pompottamaan parilla moralistisella taikasanalla yhteiskunnan normaalia enemmistöä. Totta kai globaali viihdeteollisuus ja yliopistot ovat samassa projektissa mukana, mutta silti Setan rooli on suhteettoman suuri indoktrinaatiossa, jossa yhteiskunta alistetaan poikkevien käsitykselle seksuaalietiikasta.

Jo muutaman vuoden ajan Seta on kutsunut itseään "ihmisoikeusjärjestöksi", koska homoagenda on jo saatu maaliin ainakin muotiaatteita seuraavien massahölmöjen keskuudessa. Tyypillisenä uusvasemmistolaisena järjestönä Seta ei jää lepäämään laakereille vaan vaatii lisää "oikeuksia" ja "vapauksia" mitä kummallisimmille luonnonoikuille ja identiteettiongelmaisille mentaalitapauksille. 

Ylen jutussa haastateltu setaveteraani Jukka Lehtonen on ajan hermolla ja mainostaa tutkijan roolissa Setan viimeisintä agendaa, uutta translakia. Lehtonen on sikäli tyypillinen pervoideologian sanansaattaja, että hän yrittää venyttää aina vain pitemmälle normaaliuden rajaa, vaikka biologiset rajapyykit on ylitetty jo ajat sitten. Siksi hän yrittää normalisoida esimerkiksi transukupuolisuuden, vaikka se ei kestä lähempää tarkastelua:

– Sukupuolen moninaisuus leviää, olitpa sitä vastaan tai sen puolesta. Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät ole sopineet kulttuurille tyypilliseen sukupuoliajatteluun, Lehtonen muistuttaa. 

(...) Lehtosen mielestä maassamme tapahtuvia suurimpia ihmisoikeusloukkauksia on tällä hetkellä se, etteivät transnuoret voi muuttaa virallista sukupuoltaan ilman lääketieteellistä diagnoosia ja jäävät vaille tarvitsemiaan hoitoja.

Lehtonen tulee tässä väittäneeksi, että sukupuolen vaihtamisen pitäisi olla subjektin oman mielenoikun vallassa riippumatta siitä mitä biologiset tosiasiat, lääkärit, psykologit ja muu yhteiskunta sanovat. Monet tutkimukset ja jopa valtavirtalehdet ovat todenneet, että elämme transukupuolisen hulluuden aikaa, jossa totuus muutetaan valheeksi kuin Orwellin kirjassa Vuonna 1984. 

Suurimpana kärsijänä tässä ovat esimurrosikäiset, jotka ovat vallanahneille pervo-lobbyille kuten Setalle pelkkää tykinruokaa itsetuhoisessa kulttuurisodassa. Valitettava tosiasia on, että transsukupuolisten elämänlaatu on olematon ja itsemurhariski korkea sukupuolielinten silpomisen ("korjauksen") jälkeenkin. Tämän vuoksi nuoren leikittely ja jopa kannustaminen "trendikkään" transsukupuolisuuden kanssa pitäisi saada loppumaan heti alkuunsa. Tässä ennaltaehkäisyssä tärkeintä on oikean tiedon levittäminen ja Seta-propagandan osoittaminen valheeksi. 

– Toinen erittäin raskas ihmisoikeusloukkaus, josta Suomessa on oltu toistaiseksi melko lailla hiljaa, on intersukupuolisten eli lasten, joiden sukupuolta ei ole mahdollista määrittää sukuelinten ulkonäön perusteella, kehojen muokkaaminen, jotta heidät saataisiin mahtumaan kaksijakoiseen sukupuolimalliin. 

– Eikä ole kohtuutonta, että samaan aikaan kun tyttöjen ympärileikkauksia kauhistellaan, meillä Suomessa vauvojen sukupuolielimiä korjaillaan, jotta he mahtuisivat aikuisten sukupuoliodotuksiin, Lehtonen kysyy. 
Lainsäädäntöä tulisi hänen mukaansa muokatakin niin, että kosmeettiset sukupuolijärjestykseen pakottavat toimet lopetettaisiin intersukupuolisten lasten kohdalla ja translaki pitäisi uudistaa ihmisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi.

Yle Watch haluaa tiettyjen sanojen lihavoinnilla demonstroida, kuinka tutkija Lehtonen yrittää näyttää tieteellisiltä, vaikka kyse on ideologisesta kielenkäytöstä ilman biologista totuuspohjaa. Transsukupuolisista paljon paljastavaa kritiikkiä esittänyt Juha Lankinen kumoaa eräässä transsukupuolisten foorumissa pahimmat transsukupuolisuuteen liittyvät myytit, joita Seta saa levittää vapaasti valtamediassa.

Intersukupuolisuus ei ole mikään oma sukupuoli, vaan kehityspoikkeama. Esim. kitalakihalkioihmiset eivät ole mikään ihmisrotu tai etnisyys. Inter = välinen mikä sekin korostaa, että on olemassa kaksi sukupuolta, joiden sukusolut tarvitaan uuden ihmisen aikaansaamiseksi, joiden välimuoto intersukupuolinen on. 

Niin, virtsa tosiaan poistuu myös sukuelimien kautta. Eli ne ovat myös oikeasti sitä varten. Toisaalta, esim. mies, jolta on poistettu kivekset, pystyy silti kusemaan. Mutta vielä sukupuolista sen verran, että miehen joko x- tai y-kromosomi määrittävät lapsen sukupuolen. Jos olisi oikeasti olemassa joku kolmas, neljäs ja n:s sukupuoli, niin olisi myös sen aiheuttava z-kromosomi jne. Intersukupuoliset ovat kuitenkin tulosta kahden ensiksi mainitun kromosomin sekoituksista, kuten kaikki ihmiset. Niinpä sukupuolia on oikeasti vain kaksi, eikä asia muutu siitä jalan polkemisella miksikään. 

Kertokaa toki, että minkäniminen sukusolu sillä kolmannella sukupuolella on. Ja kertokaa sitten, kun tiedemiehet löytävät z-kromosomin, joka sen kolmannen sukupuolen aiheuttaa. Teillä ei ole mitään todisteita kolmannesta sukupuolesta, mutta silti teillä on otsaa puhua aivopieruista. Kertokaa todisteenne kolmannen sukupuolen olemassaolosta ja mikä sen tehtävä on, jos se ei siitä eikä synnytä lapsia. Järjestetäänkö sille sukupuolelle esim. jalkapallon mm-kisoja, niin kuin miehille ja naisille?

Vapaassa maassa Setan aktivisteilla on oikeus sanoa mitä tahansa sylki suuhun tuo, mutta verorahoitteisella Ylellä pitäisi olla vastuu kumota ilmiselvät tieteelliset epätotuudet. Nyt se näyttää olevan täysin Setan vietävissä eikä se voi siksi kirjoittaa mitään kriittiistä esimerkiksi Helsinki Pridestä.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

JOHTAVAT VASEMMISTOFEMINISTIT – SUOMALAISEN TYÖVÄENLUOKAN VIHOLLISET

YW:lle vanha tuttu sumuttaja, Taideyliopisto entinen
rehtori Tiina Rosenberg (os. Pursiainen). 

Syyskuun alussa kansanedustajat Anna Kontula (vas.), Veronica Rehn-Kivi (r.), Emma Kari (vihr.), Tytti Tuppurainen (sd.) ja Juhana Vartiainen (kok.) jättivät lakialoitteen, jossa ehdotetaan työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista. Poliittisesti korrektissa kielenkäytössä saatavuusharkinta selitetään käytäntönä, jossa "selvitetään ennen oleskeluluvan myöntämistä EU:n ulkopuolelta tulevalle työntekijälle, onko työmarkkinoilla jo saatavilla sopivaa työvoimaa". Selkokielellä sanottuna saatavuusharkkinnasta luopuminen tarkoittaa EU:n ulkopuolisen halpatyövoiman maahan päästämistä.

Ensimmäisessä yhteisessä tiedotteessaan Anna Kontula väittää, ettei ole olemassa näyttöä siitä, että saatavuusharkinta suojaisi kantaväestön tai maassa jo olevien työllistymismahdollisuuksia. Uutta lakialoitetta onkin markkinoitu sillä verukkeella, että saatavuusharkinta muka "hidastaa työmarkkinoiden normaalia toimintaa”. Kokoomuksen talousmaanikko Vartiaista lukuunottamatta lakihankkeen esittäjien päämäärät ovat todellisuudessa jossain aivan muualla kuin tiedotteessa esitetyissä väitteissä.

Yle uutisoi lakialoitteesta viimeksi lähes kuukausi sitten (13.10) jutussaan Rakennusliiton pomo hiiltyi vasemmistolle työlupa-aloitteesta: "Ikinä en enää äänestä vasemmistoliittoa". Uutisen mukaan rakennusliiton 2. puheenjohtaja Kyösti Suokas tyrmäsi aloitteen useissa blogikirjoituksissa, joissa hän kyseenalaisti Anna Kontulan ymmärryksen saatavuusharkinnan poiston seurauksista. Suokas taitaa olla hieman naivi, sillä Kontula tietää tasan tarkkaan mitä hän hakee uuden "työvoimareservin" maahan saamisella. Kontulaa ei oikeasti kiinnosta pätkän vertaa, tulevatko Arfikan "huippuosaajat" paikkaamaan vuosikymmenien ajan nurkan takana odottanutta HUUTAVAA työvoimapulaa vai palveleeko se vain globalistien talutushihnassa olevien kokoomuslaisten tarvetta luoda Suomeen uudet halpatyömarkkinat veronmaksajien kustannuksella (pienipalkkaiset ja työttömät "koneinsinöörit" joutuvat varmuudella turvautumaan maamme sosiaalihuoltoon). 

Punaisena pervopapittarena tunnetun Kontulan ainoa todellinen motiivi luoda Suomeen maailmanlaajuiset halpatyömarkkinat löytyy 2000-luvun kommunismina tunnetusta monikultturismista. Anna Kontula, Veronica Rehn-Kivi, Emma Kari ja Tytti Tuppurainen ovat tunnetuja kulttuurimarxilaisia feministinaisia ja monikultturisteja, jotka haluavat korvata Suomen ja koko läntisen maailman alkuperäisasukkaat vähälahjaisilla afrikkalaisilla joutomiehillä. Tästä taas tulee väkisinkin mieleen sellainen kerettäiläinen ajatus, että oliko tunteikkaasti munasarjoillaan ajattelevien naisasianaisten päästäminen poltiikkaan ja lopulta päättämään kokonaisten kansakuntien kohtaloista sittenkään kovin järkevä päätös. MOT. 

Toki Suokas on punapittaren suhteen oikeilla jäljillä, kun hän toteaa SAK:lle lähetetyssä muistiossa, että "Kontulan lakiehdotuksen tavoitteena on edesauttaa paperittomien työnsaantia, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä maasta".  Ylen haastattelussa Suokaksen tervejärkiset pohdinnat paljastavat kulttuurimarxilaisten mädättäjäfeministien tarkoitusperät:

Suokkaan mukaan ovi Suomeen olisi auki koko maailman 7,5 miljardille asukkaalle. Suomeen olisi vyörymässä rakentajia Intiasta, Bangladeshistä, Filippiineiltä ja Vietnamista, missä on valtavat työläisarmeijat odottamassa pääsyä paremmille päiville. Tähän liittyisi Suokkaan mukaan rikollisuutta ja palkkojen polkumyyntiä.  

– Me emme tarvitse kehitysmaista kuin 20 000–30 000 työntekijää, niin sen jälkeen suomalaiset eivät työskentele enää rakennustyömailla, Suokas väittää.

Rakennusliiton 2. puheenjohtajan ulostulot kertovat yleisemmin siitä, kuinka vasemmistopuolueet ovat pettäneet työväenluokan ja sen kovan ytimen, suomalaiset duunarimiehet. Ei ihme, että kansakunnan fyysisesti raskainta ja tärkeintä taakkaa harteillaan kantavat duunarimiehet ovat jo pitkään olleet jättämässä vasemmistopuolueita, koska ne ovat erilaisten elämäntapaloisten, lgbt-feministien ja Preka-Eetujen ym. yliopistovetelehtijöiden valloittamia terapiakerhoja, joilla ei ole enää mitään yhteyttä aitoon proletariaattiin:

Suokas on murehtinut blogeissaan, ettei duunaritaustaiselle ikääntyneelle ay-miehelle näytä enää olevan puoluetta jota äänestää. Suokas väittää, että vasemmistoliiton kannattajia ei lakialoitteen vuoksi enää ole rakentajien joukossa.  – Ikinä en enää äänestä vasemmistoliittoa. Se on elitistinen porukka.

Punafeministimafian lakialoitetta käsiteltiin tänään eduskunnassa, mutta Yle ei uutisoinut asiasta mitenkään. Sen sijaan Iltalehden tuoreessa uutisessa Eduskunta saa tänään käsiteltäväkseen harvinaisen lakialoitteen kerrotaan, että yli puolet kansanedustajista (yhteensä 103) on allekirjoittanut ehdotuksen. Allekirjoittajia on kaikista eduskuntapuolueista paitsi perussuomalaisten ja sinisten ryhmistä. 

Lakialoite paljastaa millaiseen epäpyhään liittoon vasemmisto ja oikeisto ovat valmiit, kun kyse on suomalaisvastaisen globalismin tukemisesta. Käytännössä maassamme vallitsee demokraratuuri, näennäisdemokraattinen yksipuoluejärjestelmä, jossa suurin piirtein kaikki puolueet kannattavat ratkaisevissa kysymyksissä samaa EU:n suojeluksessa olevaa globaalikapitalistista politiikkaa vasemmistoliberaaleilla multikulti-pervoarvoilla. Yle Watchissa ajoittain lainattu kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen kuvaa asiaa hieman teoreettisemmin mutta silti ymmärrettävän konkreettisesti:

Kun tämä on se tulevaisuus johon tähdätään (ihmiset muuttuvat lisääntyvässä määrin tarpeettomiksi), se luo liberaalille eliitille insentiivin kohdella ihmisiä huonosti, lähes merkityksettöminä ja keskenään vaihdettavina hyödykkeinä, joista otetaan kaikki irti mikä lähtee ennenkuin heidät syöstään katuojaan. Tämä selittää osaltaan järjetöntä maahanmuuttopolitiikkaa; vertauskuvallisesti ihmisresurssit tuhlataan samalla tavalla kuin kasinossa pelaava uhkapeluri polttaa sellaiset rahansa peleihin nopeasti tänään, jotka muuttuvat huomenna arvottomiksi.

Vastaavasti poliittinen bloggaaja Iiro Nordling selittää uudessa päivityksessään kuinka maatamme ollaan muokkaamassa amerikkalaisen talousmallin mukaiseksi, jossa on unohdettu täysin demokratian ytimessä oleva kansa:

Eläkeyhtiöiden johtajat ja kaikenlaiset Vanhaset ja Vapaavuoret elävät omassa kuplassaan. Suomeen syntyy USA:n kaltainen markkinatalous kyllä jos tänne annetaan tulla yrittämään ulkopuolelta. Ei eurooppalaiset tai amerikkalaiset tänne tule. Aasiasta tulevat ottavat Suomen liike-elämän haltuun tulevaisuudessa. Markkinatalouden ihanne siis edellyttää samaa kuin Amerikassa. Alkuperäiset ihmiset ajetaan reservatteihin ja siirtolaiset rakentavat uuden uljaan maan.

Turbokapitalismin palveluksessa oleva läntinen valtamedia ja galuppien manipuloima demokratiailveily salaisine kabinetteineen alkaa tulla tiensä päähän. Jos oikeudenmukaisuus vielä toteutuu, kansansa pettäneet politiikot ja globalistipankkiirit menettävät siinä päänsä. 

                              
                                                        ************************


Ylen ulkomaan uutisia: Saksan oikeuden päätös: "Kolmas sukupuoli" hyväksyttävä jo syntymätodistuksiin. Päätös kertoo, kuinka  0,05 prosentin (YK:n arvio, todennäköisempi luku 0.0005%) kriitiikiiä sietämätön narsistinen porukka voi pompottaa kokonaista kansakuntaa ja määrätä biologian kieltävät lait omien identiteettiharhojensa mukaisiksi. 

Ongelma on puhtaasti länsimaalainen, jota valitettavasti itäeurooppalainen Suomikin haluaa epätoivoisesti edustaa. Lgbt-lobby, jota johtaa Suomessa Seta ry., on osannut taitavasti nostaa puvavihreiden avullla marginaalikysymyksen kaikkien kansalaisten huulille. Normaalin sukupuolijaon kiistävän kysymyksen esille nostamisen todellinen tarkoitus ei ole identiteettihäriöisten lumihiutaleiden auttaminen, vaan kampanja on suunnattu 99.999%:in enemmistöä vastaan, jotta sen biologiaan perustava identiteetti kyseenalaistuisi ja suhteellistuisi mitättömäksi samalle viivalle pienen friikkijengin kanssa.

Viime perjantaina Yle tv 1:stä tulleen Perjantai-ohjelman jaksossa käsiteltiin transsukupuolisuutta äärimmäisen myönteisessä valossa, mutta onneksi yksi haastatelluista, sukupuolipelleilyn jättänyt Viivi, kykeni osoittamaan keskustelussa ilmenevät keisarin uudet vaatteet. Verkkolehti Oikea Median jutussa "Transprosessin" hylännyt Viivi Ylen Trans-Perjantaissa: "Jonkun pitää huutaa, että ei sukupuolta voi vaihtaa!" annetaan herkullisia vasta-argumentteja gender-blender punamädätykselle:

"Tää nykytilanne surettaa mua suuresti, tää transhype, transaktivismi ja transideologia on julkinen puheenaihe ja lähtenyt aivan lapasesta ja saanut käsittämättömiä mittasuhteita."  

Viivin mukaan kyseessä on "hyvin pieni vähemmistö sairaita ihmisiä". Hän korosti, etteivät he ole mikään sorrettu ryhmä, joka "pitäisi vapauttaa jonkun pahan patriarkaatin puristuksista". 

Viivin mielestä kyse on yksilöistä, joiden sairaus olisi hoidettava "samalla hienotunteisella tehokkuudella miten yhteiskunta muutkin krooniset tai psyykkiset sairaudet hoitaa, oli kyseessä sitten suolistosairaudet tai vaikkapa anoreksia". 

"Perjantai-dokkari: Btw, mä en oo tyttö" näytöksen jälkeen Viivi totesi painokkaasti, että maailmasta on tullut satu: "Ei mitään voimaannuttavaa prinsessasatua, vaan keisarin uudet vaatteet!  

Jonkun pitää huutaa että tää touhu ei oo totta, ihan aikuisten oikeesti ei sukupuolta voi vaihtaa!" Viivin mielestä ihminen pystyy vaihtamaan sukupuolta "sosiaalisella representaatiolla", mutta biologinen pohja on aina "alkuperäinen ja synnynnäinen". 

Viivi korosti, ettei Suomessa ole mitään pakkosterilointia vaan hedelmättömyys on suora seuraus transsukupuolisille annettavasta hormonihoidosta.  

"Ensinnäkin noi hormonihoidot steriloi ihmisen ihan luonnostaan ettei ole mitään tämmöistä pakkosterilointia jos sä syöt sitä mieshormonia niin sun kuukautiset lakkaa sä et oo enää hedelmällinen ja viimeistään sitten nää leikkaushoidot tekee susta hedelmättömän että kyseessä ei oo mikään rikos ja pakkosterilointi, vaan se kuuluu tähän prosessiin."

Palataksemme vielä Saksaan, maan uusi sukupuolilaki on osa hienovaraista pitkän tähtäimen Morgenthau-suunnitelmaa, jossa germaanikansa rikkirevitään juuriltaan,  hajotetaan ja lopulta tuhotaan lopullisesti täyttämällä maa savimajojen afrikkalaisilla. Vuoden 2015 muukalaisinvaasio ja sitä ennen kymmeniä vuosia jatkunut Saksan turkkilaistaminen on osa tätä vainoharhaista heprealaista kostoa. Kun Saksan perustuslakituomioistuin päätti nyt hyväksyä antikansallissosialistisesti "kolmannen sukupuolen" (0,0005 %:in luonnon oikut kansasta) yhdenvertaiseksi miehen ja naisen rinnalle, niin New Yorkista Tel Aviiviin kuului suurella varmuudella innokkas karvaisten käsien taputus.

Lopuksi hyvä uutinen valeuutisten maailmasta: STT:n ruotsinkielinen uutistoiminta loppuu: "Kova kolaus".