PRIDE-VIIKON TAUSTALLA KAUNA TOTUUDESTA, HYVYYDESTÄ JA KAUNEUDESTA

Vähemmistoinä esiintyvien eturyhmien on vaikea
esiintyä sorretuina, koska heillä on itsellään valtaa ja
he ovat ylimmän vallan suojeluksessa. Osallistuisiko
Sanna Marin Soldier of Odinin tapahtumaan?

Suomalaisten veronmaksajien kustantamia Ylen uutisia seuraamalla päätyy väistämättä vain yhteen johtopäätökseen: Yleisradion johto ja toimittajat ovat kansanvihollisia. He eivät ole kansan palvelijoita, vaan he pitävät kansalaisia alamaisinaan, joita täytyy paimentaa oikeanlaisiin mielipiteisiin ja asenteisiin. 

Tämä heikosta kansallisesta itsetunnosta kärsivän hallintorälssin asenne on peräisin syvälle juurtuneesta bysanttilais-tsaristisesta hallintokulttuurista, jossa samaan aikaan pompotetaan kansaa mutta nöyristellään ylemmille. Ylessä mielistelyn kohteena ovat kaikki mikä edustaa EU:ta, globalismia, punaista yliopistoa, sukupuolinarsistista feminismiä, vasemmistoliberaalia Hollywoodia, Yhdysvaltain itärannikkon mediaa, Setaa ja valtavirran pop-tähtiä. Ylipäätään kaikki, johon maan hiljaiset suhtautuvat rationaaliseen epäilevästi on Ylen mielestä taantumuksellista, joka täytyy juuria pois jatkuvalla rituaalisella propagandarummutuksella ja valheellisella indoktrinaatiolla. 

Yleisradiossa kansalaisten globalistinen uudelleenkoulutus näkyy sen kaikessa ohjelma- ja uutistarjonnassa. Tavallisesti se on vaivihkaista oman agendan ujuttamista mitä erilaisimmissa asiayhteyksissä, mutta pyrkimyksenä on silti välttää liian räikeää, läpinäkyvää ja hyökkäävää propagandaa. Se kun saattaa herättää Ylen suurimmassa seuraajasegmentissä, demarieläkeläisten boomer-sukupolvessa, vastareaktion jota kutsutaan itsenäiseksi ajatteluksi. 

Mielipidevallastaan juopuneessa Yleisradiossa painellaan kuitenkin enenevässä määrin lusikka pohjassa, jolloin megafonista pääsee suodattamatta läpi kaikkein mielipuolisimmat kulttuuriliberalismin aatevillitykset. Tämä on näkynyt viime vuosina erityisesti seksuaalisesti poikkeavien huomiontavoittelijoiden kuninkaallisena käsittelynä. Pienen mutta vaikutusvaltaisen LGBT-lobbyn viimeisimmän luonnon- ja järjenvastaisuuden, transsukupuolisuuden, normalisoinnissa Ylen toimittajien kilpalaulanta yltyy lähes poikkeuksetta suoranaiseen crescendoon.

Tällä viikolla kaikissa valtamedioissa vaahdottu seksuaalisesti poikkeavien ja heitä palvovien moraaliposeeraajien häpeällinen Pride-viikko sai korkeimman kruununsa Ylen ohjelmatarjonnassa. Television puolella Yle lähetti suoraan livenä Pride 2020 -konsertin, positiivisia ajankohtais- ja mainospuffeja sateenkaarimarginaalista ja YleTeemalla liudan homo- ja trans-propagandafilmejä. 

Helsinki Pride 2020 -konserttia mainosti Ylen kanavilla näkyvästi Tuure Boelius (s. 2001), joka valittiin alaikäisenä QX Gay gaalassa Vuoden homoksi helmikuussa 2017. Lumihiutalesukupolven tubettajana, "laulajana" ja "näyttelijänä" tunnettu (piti googlettaa) Boelius on sikäli osuva valinta omahyväisen lgbt-verkoston maskotiksi, että hänellä on kaikki ne ominaisuudet, joita vallanmakuun päässeessä friikkisirkuksessa suositaan: narsistinen ulkonäkökeskeisyys, heikko kritiikinsietokyky, jyrkkä vihamielisyys erimielisiä kohtaan, alhainen loukkaantumiskynnys, rajaton itseluottamus olemattomiin kykyihin ja mitätön tietämys kulttuurien ja sivilsaatioiden historiasta.

Boeliuksen tietämättömyydestä ja narsismista kumpuava röyhkeys kävi selväksi eilisessä Pride 2020 -konsertissa, jossa hän soitti suutaan kansanedustaja Päivi Räsäselle laulamalla "Eikö sua hävetä Päivi?". Iltalehden uutisen mukaan

Boeliuksen kappaleessa Eikö sua hävetä, lauletaan näin: ”Eikö sua hävetä yhtään, ku kaikki tuijottaa, miten sä kehtaat?”. Boelius oli kuitenkin muokannut tapahtumassa kappaleen sanoja.  

– Eikö sua hävetä Päivi, kun kaikki tuijottaa? Boelius täräytti lavalla.

Aikamme hulluuden riemumarssi on edennyt siihen pisteeseen, jossa joku nulikka voi zombi-yleisön hurratessa kehottaa kansanedustajaa häpeämään siksi, ettei tämä suostu ylistämään luonnoikkujen geneettistä umpikujaa. On pöyristyttävää, että sen jonka pitäisi tosiasiassa tuntea häpeää julkeasta elämäntavastaan syyttäkin toista siveellisyydestä ja normaaliudesta!

Yhteiskunnallista atomisaatiota edistävä lgbt-liike on saanut käännettyä ylösalaisin sen mitä on tuhatvuotisissa sivilisaatioissa pidetty anomaliana. Esimerkiksi Pride-viikon aikana monet yritykset ja kaupungit ovat vetäneet salkoihin ideologisen sateenkaarilipun. Itse asiassa tilanne on mennyt sellaiseksi, että ne yritykset ja kaupungit jotka eivät liputa, ovat poikkeus epänormaalista normista. Tästä vinksahtaneesta aikamme ilmiöstä kertoo Kristillisdemokraattisen KD-lehden uutinen Salon kaupunki jätti liputtamatta ja some-liputtamatta Pride-viikolla – KD:n Kalle Tekkala kertoo taustat. Nykypäivänä uutinen on se, että suomalainen kaupunki ei liputa Pride-viikolla.

Pride-viikon aikana Yle on tykittänyt uutisissaan odotetusti kansalaisten niskaan sarjatulelta lgbt-agendaa. Tästä kertovat uutisiksi naamioidut mielipidejutut Poikkeuksellinen Helsinki Pride -viikko käynnistyi: ei isoa kulkuetta eikä puistojuhlaa, mutta sateenkaarilippuja toivotaan silti ympäri kaupunkia, Sateenkaariväki sanoo, että yhdenvertaisuus yhteiskunnassa ei toteudu ja Kansallisteatteri kiinnitti miesnäyttelijän transvestiitin rooliin – ensi-ilta siirtyy transtaiteilijan kritiikin seurauksena: "Meidät nähdään miehinä mekoissa". Kaiken uhriutumisen ja kitinän keskellä yksikään toimittaja ei uskalla ja haluaa esittää sateenkaariväestä mitään kritiikkiin viittaavaa. Ikään kuin heidät olisi nostettu arvostelun yläpuolella oleviksi pyhimyksiksi. Uutiskerronnan kaava onkin sama kuin mustien väkivaltarasistien BLM-liikkeessä, jota läntinen valtamedia valkopyykkää vimmaisesti. 

Yle tulee myös paljastaneeksi suoraan, mikä motivoi luonnonoikkujen yhteisrintamana tunnetua lgbt-liikettä: kateus ja kauna. Mihinkään muuhun johtopäätökseen on vaikea päätyä luettuaan Ylen toimittaja Annu Passojan fanikirjoituksen Vuosikymmenten häpeän jälkeen Illusia Juvani palasi kotiseudulleen sanomaan viimeisen sanan – "Tämä on terve tapa kostaa". 

Bulkkitaidetta edustavaa nykytaiteilija Illusia Juvania (sic) täytyy ainakin kiittää siitä, ettei hän pahemmin peittele "taiteensa" motiiveja, jotka kumpuavat mielenterveysongelmista, "muunsukupuolisuudesta", lihavuudesta ja kaunasta normaaleja kohtaan. Toisaalta exhibtionistinen narsismi on tyypillistä politisoituneissa kilariliikkeissä kuten feminismissä ja trans-ideologiassa, joissa mielenterveysongelmat ovat suoranainen meriitti "autenttisuudesta", jota kannattaa siksi mainostaa koko maailmalle. Näille liikkeen jäsenille on niin ikään tyypillistä, että omista vioista, heikkouksista, rumuudesta ja laiskuudesta tehdään välttämättömiä hyveitä. He julistavat ne moraalisiksi kunniamerkeiksi vain siksi, että he sattuvat kantamaan niitä ilman mitään vaivaa. 

Illusia Juvanin tragikoominen itsetehostus tuo mieleen tunnustuksen tarpeen, joka näyttää nykyaikana korostuvan eniten niillä, jotka eivät sitä oikeasti ansaitse. Filosofi Friedrich Nietzsche näki tämän olevan merkki kaunasta, jonka taustalla on orjamoraali.  Hän katsoi nykyihmisen koostuvan laumasta, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään, keskivertoon "viimeiseen ihmiseen" ja orjiin. Viimeinen ihminen etsii ainoastaan mukavuuksia ja turvallisuutta, ja häneltä puuttuu käsitys korkeammasta moraalista. Orjat ovat puolestaan niitä, jotka tietävät olevansa alempia ja ainoa, mikä vie heitä eteenpäin ja pitää hengissä, on toivo kostosta. He saavat kostonhimoisen tyydytyksensä silloin kun koko sivilisaatio viedään heidän tasolleen ja ajetaan alas. Illusia Juvani:

– Toivon, että ihmiset kokevat tässä näyttelyssä syyllisyyttä etuoikeuksistaan. Toivon, että heteroihmisillä on epämukava olo. En toivo, että he nauttivat.

Vai on luonnonvalinta "etuoikeus" ja siten "epäreilua". Kovin on lapsellista uhoa kehopositiiviselta biologiselta mieheltä. Nykytaiteilija ei ilmeisesti ymmärrä, että on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät astu maallistuneen kristinuskon itkuhumanistiseen ansaan, eivätkä tunne siksi tippaakaan syyllisyyttä kaunaisen kummajaisen paranoideista syytöksistä.