GLOBOHOMON EDISTÄMÄ LGBT-PROPAGANDA TAAS NOUSUSSA

Lgbt-lobbaajat olivat vielä muutama vuosi sitten näkyvästi esillä tiedotusvälineissä vaatimassa erityiskohtelua ihmisoikeuksiinsa vedoten. Medianäkyvyyden kannalta korona-hysteria ja Ukrainan sota muutti tämän  tilanteen ja ensimmäisen maailman "ongelmat" jouduttiin laittamaan väliaikaisesti naftaliiniin. Massojen hallinnassa kun on tärkeää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Sittemmin Ukrainan sodan juututtua pattitilanteeseen kontrolloidussa valtamediassa on alkanut jälleen tulla tilaa itsekkäille valittajaeturyhmille. 

Muutos näkyy mm. Yle TV 1:n Perjantai-ohjelman viimeisimmässä jaksossa "Mikä homoudessa pelottaa?" (1.12. klo 21.05). Ohjelmaa on pohjustettu Ylen verkkosivujen jutuilla Kaapista kotiin ja ”Pohjanmaalaiset pojat” hyökkäsivät somessa Eino Nurmiston kimppuun: ”Meille tungetaan tätä homoseksuaalista agendaa”, joissa haastatellaan tv-jaksossa esiintyviä homoja. Koska nykyään kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki liitetään kaikkeen, ohjelmaryöpsähdyksen takana lienee Venäjän pitkään valmistelema laki, josta kertoo tuore Ylen uutinen Venäjä aikoo kieltää ”kansainvälisen LGBT-liikkeen” äärijärjestönä. 

Ylessä on tiedetty lain valmistelemisesta jo hyvissä ajoin, joten se odotti vain hetkeä jolloin se virallistetaan, jotta sen vastineeksi voitiin nopeasti esittää Perjantai-ohjelman homofanitus-jakso. Silti yksipuolinen ja suorastaan progandistinen "keskusteluohjelma" ei ollut niinkään näpäytys Venäjälle, vaan valtionmedian täysin arkipäiväinen suomalaisyleisöön kohdistunut hybridivaikuttaminen. Tietenkin mukana oli myös tyypillistä länsimaisten nykyarvojen itseriittoista peilaamista "barbaarisiin" maihin ja kulttuureihin, jotka eivät ota ilolla vastaan geneettisen umpikujan ilosanomaa. Tämä taas noudattaa sitä yleisempää suuntausta, jonka suomalaiset mediatalot ovat omaksuneet liittyttyään Mediapooliin. Yhdysvaltain viranomaisten aloitteesta ja ohjauksessa vuonna 2014 aloittaneen median sisäisen ohjausjärjestelmän tarkoituksena on ollut luoda uutisointikulttuuri, jossa objektiivisuudesta piittaamatta kaikki Venäjästä kerrottu esitetään poikkeuksetta negatiivisella kierteellä.

Mitään uutta näkökulmaa Perjantai-ohjelman homouden valkopyykkäysjakso ei luonnollisestikaan tuonut esiin, vaan keskustelijat jatkoivat samaa muita syyttävää uhritarinaa ja ihmisoikeusjargonia, jolla politisoituneet yliopistot ovat syövyttäneet yhteiskuntaa jo vuosikausia. Jo se, että ohjelman nimellä viitataan täysin ideologiseen ja epälääketieteelliseen käsitteeseen kuin homofobia, kertoo siitä, kuinka perinpohjaisesti "julkinen keskustelu" on omaksunut vasemmiston dekonstruktiivisen diskurssin. Pellemaailmassamme monet todennetut tosiasiat vääristetään, jonka vuoksi esimerkisi faktojen kertominen homoseksuaalinen elämäntavasta käännetäänkin väitteen esittäjän pelkotilaksi. Pelkoa toki esiintyy, mutta sitä näkyy lähinnä vain julkisen homo- ja lgbt-keskustelun portinvartijoissa, jotka ovat kauhuissaan mikäli mediassa joku pääsisi kertomaan näiden ilmiöiden vaietuista puolista.

Lgbt-aktivistit ovat viimeisen vuosikymmenen aikana pelanneet korttinsa taktisesti oikein liittämällä poikkeukselliset seksuaalitavat ja niihin kuuluvat piittaamattomat alakulttuurit ihmisoikeuskysymykseksi. Tämä taas kytkeytyy olennaisesti tasa-arvoon, joka on käytännössä länsimaisen sekulaarin elämätavan virallinen uskontunnustus. Riippumatta tasa-arvon empiirisestä totuudesta tai sen monomaanisen pyrkimisen järkevyydestä, kyse on yksisuuntaisesta peruuttamattomasta ilmiöstä (ratchet effect) sen päästyä kerran hallitsevaksi sivilisaatiomme alkuasetuksissa. Lgbt-aktivistit ovat vähintään tiedostamattomalla tasolla tästä tietoisia, jonka vuoksi he ovat voineet kiivetä savijaloilla seisovan lännen tasa-arvo-jättiläisen hartioille ja viitoittaa sieltä käsin meidät "historian oikealla puolelle" itsetuhoon.

Vuosikymmeniä jatkunut homojen pitkä marssi läpi instituutioiden on ollut vain alkusoitto kohti jyrkänteen reunaa. Kun vauhtiin on päästy mukaan on tullut lgbt-hulluus, joka saa julkisuudessa yhä irvokkaampia ilmenemismuotoa. Tästä huolimatta kollektiivinen vastustus kulttuuria alasajaville perversioille on kansalaisten keskuudessa heikkoa, koska silloin jouduttaisiin arvioimaan uudelleen nykykulttuurimme keskeinen periaate tasa-arvo. Arvojen uudelleen arviointi vaatisi kansalaisrohkeutta laittaa itsensä likoon ja uhmata vallitsevaa hegemoniaa. Tässä pelissä riski menettää työpaikka ja mukava materialistinen elämäntapa ovat niin suuria, että kansalaiset ovat valmiita hyväksymään minkä tahansa mielettömyyden kunhan se ei välittömästi uhkaa omaa hyvinvointia. Konformistisen tolkun kansalaisen ajan hengen motto onkin perin raamatullinen: meidän jälkeemme vedenpaisumus.

Länsimaisen tasa-arvon juuret löytyvät juutalaistaustaisen Paavalin radikaaleista opeista parin tuhannen vuoden takaa. Hänen kristillisessä tulkinnassaan jokainen ihminen on tasa-arvoinen Jumalan edessä. Jo Paavalin eläessä hän ulotti tämän teologisen uskonkappaleen maalliseen elämään luomalla alkukristillisyydestä eräänlaista uskonnollista bolshevismia. On hämmästyttävää, että tämän ilmiön toi kirjallisessa muodossa ensimmäistä kertaa näkyvästi esiin Friedrich Nietzsche (1844-1900) vasta 150 vuotta sitten. Hänen esittämänsä kysymys modernille ihmiselle kuului vapaamuotoisesti seuraavasti: koska Jumala on kuollut modernille viimeiselle ihmiselle, niin miksi hän noudattaa edelleen kristillistä moraalia, joka on johdettu Jumalan olemassaolosta?

Mitään empiiristä näyttöä ihmisten tasa-arvosta ei löydy. Edes moderni luonnonoikeusteoria "ihmisen luovuttamattomista oikeuksista" ja universaaleista ihmisoikeuksista ei perustu ihmislajin moninaisuuden tosiasioihin, vaan se pohjaa transsendenttiseen oletukseen kaikille kuuluvasta yhtäläisestä "ihmisen sielullisesta olemuksesta". Vaikka modernissa ihmisoikeus- ja tasa-arvoajattelussa kristinopin käsitys "sielujen yhteismitallisuudesta" onkin häivytetty pois, se ei voisi kuitenkaan toimia ilman tätä irrationaalista ja transsendenttista perusoletusta. Toisin sanoen tasa-arvo puheen peruskivi ei lepää sen enempää empiirisellä kuin rationaalisellakaan pohjalla. Silti tasa-arvosta saarnaavilla Lgbt-ideologian kannattajilla on julkeutta vedota retoriikassaan "tieteelliseen" rationalismiin ja syyttää kristittyjä irrationalismiin perustuvasta uskonnollisesta argumentoinnista. Tosiasiassa molemmat perustavat näkemyksensä Paavalin oppiin "ihmissielujen" tasa-arvoisuudesta Luojan edessä, mutta sillä erotuksella, että konservatiivikristityt eivät jaa varauksetta apostolin sosiaalisen tasa-arvon agendaa.

Liberaalin maailmanjärjestyksen ateistiset tasa-arvouskovaiset eivät ole tähän päivään mennessä kyenneet vastaamaan Nietzschen esittämään kysymykseen, joten he ovat mieluummin siitä kokonaan vaiti. Koska tilanne on tämä, silloin on syytä kuulla lisää mitä Nietzchellä oli sanottavana arvokeskustelusta. Lyhyesti sanottuna hän katsoi "edistyksellisen" liberalismin ja sen radikaalimuodon sosialismin olevan oireita ns. viimeisen ihmisen nihilismistä. Hänestä pyrkimys yhteiskunnalliseen tasa-arvoon on ilmaus maallistuneesta kristillisyydestä, joka menetettyään transsendenttisen ankkurinsa, rappeutui väistämättä nihilismiksi. Tässä ajattelussa tasa-arvo on kaikkien arvojen tyhjentämistä niiden sisäisestä arvosta. Nietzscheä vapaasti lainaten: "Jotta arvoja ylipäätään voi olla olemassa, niiden on perustuttava epätasa-arvoon".

Nietzschen mukaan luonnolliseen hierarkiaan perustuvassa yhteiskunnassa jako tehtiin Hyvään (vahva, kaunis jne.) ja Huonoon (heikko, ruma jne.), mutta parempiinsa kaunaisesti suhtautuneet kristityt muuttivat tämän periaatteen niin, että Hyvää onkin heikkous, nöyryys ja viallisuus kun taas Pahuutta edustaa kaikki vahva ja elinvoimainen. Moderni asenne Lgbt-agendaa kohtaan heijastelee tätä samaa parituhatvuotista jakoa: geneettistä itsetuhoa ajavat degeneraatit nostetaan kuvitellusta uhriasemasta käsin jalustalle, kun taas aikalaishulluuden vastustajat kirotaan kerettiläisiksi "äärioikeistolaisiksi". Omahyväisyyteensä pakahtuvalle läpisosiaalistetulle kansalaiselle tämä jako sopii hyvin, koska hegemonista mantraa toistamalla ei tarvitse riskeerata mitään.

Suurin tyytyväisyys länsimaista itsetuhoisuutta manifestoivaa sateenkaarisirkusta kohtaan löytyy hallitsevasta Globohomosta. Tässä on syytä muistaa, että yhdyssanaa Globohomo ei pidä käsittää siten kuin persuilevat salaliittohörhöt tai sitä ironisesti käyttävät liberaalinokkelikot sen ymmärtävät. Etymologisesti kaksiosaisella termillä viitataan ensisijaisesti globalisaatioon ja homogeenisyyteen (yhdenmukaisuuteen, samanlaisuuteen). Länsimaista yhdenmukaistavaa globalismia ajava "eliitti", Globohomo, haluaa myös homokulttuurista ja Lgbt-agendasta valtavirtaa joka ikiseen maailmankolkkaan. Tässä mielessä termi on enemmän kuin osuva. On selvää, että ilman Globohomoa nämä haitalliset ilmiöt eivät olisi koskaan saavuttaneet hallitsevaa asemaa länsimaissa.

JANKUTUS ILMASTONMUUTOKSESTA ON KEINO EDISTÄÄ 2000-LUVUN GLOBAALIKOMMUNISMIA

Väestöräjähdys on ongelma, josta humanistit eivät halua
puhua. Siksi he puhuvat asian vierestä, ilmaston
lämpenemisestä.

Ilmastonmuutos lienee lyhyellä ajanjaksolla (sata vuotta) tilastollinen tosiasia, mutta edes tiedeyhteisö ei ole yksimielinen sen aiheuttajasta. Todennäköisesti kyse on monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta, jossa ihmisen toiminta on yksi syy muiden joukossa. Valtavirtamediassa pääsyynä pidetään kuitenkin vain ihmisen vaikutusta ja silloinkin keskitytään lähinnä teollisuusmaiden hiilidioksidipäästöihin ja kuluttajien hiilijalanjälkeen. Sen sijaan ihmisvaikutuksen ratkaisevasta puolesta, väestöräjähdyksestä, vaietaan tässä keskustelussa poikkeuksetta täysin. Syy on ilmeinen, koska tällöin osasyyllisiä pitäisi etsiä Euroopan ja Amerikan ulkopuolelta.

Ainoastaan silloin väestökysymys tulee esille, kun puheeksi otetaan "ilmastopakolaisuus", mutta tällöinkin varotaan visusti puhumasta liian suuriksi paisuneista Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian populaatioista. Kaikkein kyynisimmät lännen vihaajat näkevät "ilmastopakolaisuudessa" jopa oivan tekosyyn perustella "moraalisesti" kolmannen maailman invaasiota länsimaihin.  Heidän on mahdoton tunnustaa sitä tosiasiaa ääneen, että juuri holtiton väestönkasvu on keskeinen juurisyy hiilidioksidin määrän lisääntymisessä ilmakehässä, paikallisympäristön tuhoutumisessa, hiilijalanjälkeä kasvattavassa kansainvaelluksessa, pandemioissa ja nälänhädässä. Etenkin afrikkalaisinvaasion puolustajille ilmastonmuutos on vain veruke, jolla avata portit toistaiseksi vauraaseen pohjoiseen. Muuttoaallon todellinen syy on tietenkin se, että kehitysmaalaiset eivät kykene rakentamaan itselleen kestäviä, vauraita ja viihtyisiä yhteiskuntia, jonka vuoksi länsimaiden sisäiset viholliset haluavat tarjota näille vapaamatkustajille ilmaisen lounaan kantaväestön kustannuksella.

Varttuneempi väki Euroopassa ja Yhdysvalloissa näkee ilmastonmuutos-retoriikan läpi, mutta valitettavasti jo lastentarhoista asti kansainvälisyyskasvatuksella ja valkoisella syyllisyydellä mankeloitu nuori polvi on kykenemätön ymmärtämään laajempaa kehystä. Tästä kertoo tänään julkaistu Ylen uutinen Nuorten huoli ilmastonmuutoksesta kasvanut jyrkästi – "Nuoret ovat paljon tietoisempia kuin aiemmat sukupolvet tuossa iässä", jonka mukaan nuoret uskovat pelastavan maailman ostospäätöksillä. Mikään uutinen ei ole se, että systeemille uskolliset kympin tytöt ja punaisen yliopiston indoktrinoimat "koulutetut" uskovat kiihkeimmin viralliseen narraatioon ilmastonmuutoksesta:

Tytöt ovat selvästi enemmän huolissaan kuin pojat, mutta eniten merkitystä on koulutuksella: mitä korkeampi koulutus, sitä vakavammin asiaan suhtaudutaan.

Selkokielellä sanottua tuo tarkoittaa sitä, että tytöt ja punavihreä lukeneisto suhtautuu ilmastonmuutokseen fanaattisemmin ja vähemmän epäillen kuin muu väestö. Usein tähän yksisilmäiseen ilmastokiihkoiluun liittyy halu luoda ylikansallinen hallintomalli ja universaali eettinen järjestelmä. Monesti ilmastonmuutos on vain pekkä tekosyy pyrkimykselle rakentaa rajat ylittävä jälkisosialistinen maailma. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen kuvaa Facebook-päivityksessään melko tyhjentävästi, mitä tämän kaiken ilmastopuheen taustalla todellisuudessa on:

Näitä valheellisia tarinoita ilmastosta tarvitaan globalistien agendan ajamiseen. Niiden varjolla pyritään luomaan kansainvälisiä käskyvalta- ja tulonsiirtobyrokratioita. Niillä pyritään luomaan maailmanlaajuista "kansaa", sen "yhteistä ongelmaa ja yhteistä tavoitetta". Niiden on tarkoitus syrjäyttää kansojen omat "vähäpätöisemmät" ongelmat ja tavoitteet. Niillä pyritään kiinnittämään huomio pois kiusallisista ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvistä ongelmista ja suuntaamaan se ilmastoon ja luontoon.  

Ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvät ongelmat ja tavoitteet on tarkoitus saada yksinoikeudella globalistien päätettäväksi, ja tätä päätösvaltaa kahmitaan tietysti lisää etenkin ilmastoa ja luontoa välineenä käyttäen. Ilmaston ja luonnon avulla pyritään kehittämään uutta niihin keskittyvää eettistä ja moraalista järjestelmää. Ilmastontutkijat olisivat suurelta osin tätä järjestelmää sääteleviä ja ohjaavia sekulaareja "pappeja". Näiden syiden takia meitä lietsotaan yhä uusilla "kauhuskenaarioilla", jotka ovat lähemmässä tarkastelussa saman vanhan valheskenaarion toistoa, niissä vain painotetaan hiukan eri asioita, ja toisaalta ilmastokultin jäsenet kilpailevat siitä, kuka kehtaa paisutella skenaarioita eniten. Vanhat ennätykset on lyötävä. Sitä ensimmäistä vedenpaisumusmetriä ikuisesti odottaessa. 

Punavihreille luonnonsuojelu on uskottavalta näyttävä savuverho, jonka takaa voidaan ajaa  2000-luvun globaalikommunismia, jossa tulonsiirto tapahtuu valkoiselta ala- ja keskiluokalta loputtomasti lisääntyville kehitysmaalaisille. Samalla nämä rikkaiden globalistipankkiirien ja anglosionistien hyödyllisinä idiootteina toimivat uusmarxilaiset "luonnonsuojelijat" pyrkivät yhdessä murtamaan eurooppalaisia kansallisvaltiota ja muuttamaan niiden demografiaa "ilmastopakolaisuudella". Luonnonsuojelun kanssa tällä ei ole viime kädessä mitään tekemistä, mutta se näyttää uppoavan hyvin hyväuskoiseen nuorisoon.

                                                        ***************************

TV1, maanantai 13.8.2018 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Vihan kehto (K16) 

Norjalainen dokumentaristi etsii totuutta Kreikan Kultaisen aamunkoiton hymyilevien naisten takana. Miten tulisi suhtautua valheeseen kameran edessä, voiko fasismi olla uusi normaali? O: Håvard Bustnes T: Napafilms HD Äänitekstitys: suomi. K16 (Ahdistus)

Jälleen kerran osoittelevaan tyyliin tehty tarkoitushakuinen "dokumentti" ns. äärioikeistosta. Norjalaisen vasemmistoretkun kyhäämässä ohjelmassa ei edes haluta pureutua syihin, miksi kreikkalaiset kannattavat Kultaisen Aamunkoiton kaltaista radikaalia yhteiskunnallista liikettä. Ei puhettakaan globalistien masinoimasta massiivisesta muukalaisinvaasiosta, valtapuolueiden laajalle levinneestä korruptiosta tai äärivasemmiston terrorikampanjoista. 

Ohjaaja Håvard Bustnes ei kyennyt "tutkivassa journalismissaan" oikeastaan muuhun kuin kaivelemaan valokuvia, joissa puolueen jäsenet tekevät roomalaisen tervehdyksen. Ennalta arvattavan kliseisesti rakennetun ohjelman tarkoitus on ainoastaan jankuttaa ikivanhaa virttä natseista, ja pelotella liberaaleja ja muutospelkoisia demareita, jotta he entistä tiukemmin tarrautuisivat läpimädän valedemokratian syliin. 

Hymyilyä herätti myös se, että dokumentin alkuperäinen nimi "Golden Dawn Gilrs" oli varmuuden vuoksi käännetty liberaalin ennakkoluulon mukaisesti suomeksi "Vihan kehto", jotta pölvästeinkin anarkomarko ymmärtäisi sen saarnaaman progandistisen viestin. 

Yle TV2, maanantai 13.8.2018 klo 20:00, Tyger tutkii: Homo vai hetero? (K12) 

Onko kukaan sataprosenttisesti hetero, entä ovatko tytöt uteliaampia seksin suhteen kuin pojat? Tyger Drew-Honey tutustuu seksibileisiin, Brightonin vilkkaaseen homoskeneen ja haastaa myös oman seksuaalisuutensa. (U) HD Äänitekstitys: suomi. K12 (Seksi)

Ohjelmassa sukupuolisesti normaali ja poikkeava käytös esitetään yhdenvertaisina seksuaalisuuden muotoina. Kuten median suosima nykysanonta kuuluu: "Kyse on vain rakkaudesta, eikä se ole sinulta pois!". 

Jari Sillanpään huumekäry tosin paljastaa, mitä kivojen pinkkiheppojen ja sateenkaarisydänten takana oikeasti on. Pehmeiden mielikuvien sijaan homokulttuurissa ei ole juurikaan kyse rakkaudesta, vaan itsekkään hedonistisesta, suorastaan perverssistä nautinnon tavoittelusta. Vai mitä ajatella siitä, että homojen uudessa juhlimistrendissä metamfetamiinipitoista virtsaa ruiskutetaan peräsuoleen päihtymistarkoituksessa. Homo vai hetero, ihan sama!

Yle TV2, maanantai 13.8.2018 klo 23:25 Jalkojen välissä - naisten ajatuksia (K12) 

Uusi sarja, 1/5. Tanskalaisen sarjan aiheena on tyttöjen ja nuorten naisten seksuaalisuus. Joukko naisia kertoo ensimmäisestä masturboinnistaan ja siitä, mitä se heille nykyään merkitsee. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (Seksi)

Ensin feministit syyttävät kulttuuriamme seksistisyydestä ja seksikeskeisyydestä, jonka jälkeen he revittelevät vaginamonologeja koko kansan ihmeteltäväksi.



                                                        ***************************

ONKO SATEENKAAREN PALVONNASTA MUODOSTUMASSA UUSUSKONNOLLINEN SODOMAN KULTTI?

Saatananpalvonnan ytimessä on ihmisen palvonta.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan Raamatussa. Filosofi Friedrich Nietzschen mukaan kristinuskon eräs psykologinen perusta on heikkojen kauna kaikkea sellaista kohtaan, joka uhkuu elämää, terveyttä ja ylpeyttä omasta erinomaisuudesta. Kristinusko on ennen kaikkea tasa-arvon ideologia, joka tekee heikkoudesta hyveen ja voimasta paheen. Siksi on omituista, että kristillisyydestä juontuvaa tasa-arvoa korostava LGBT-yhteisö vetoaa niin voimakkaasti ylpeyteen, tuohon yhteen kristinuskon pitämään perisyntiin. 

Nietzscheläisittäin tulkittuna paradoksi selittyy sillä, että vallantahto on yleisinhimillinen taipumus, johon tuntevat vetoa myös ne jotka uskovat olevansa "sorrettuja ja solvattuja". Jopa enemmän kuin kuin ne, jotka ovat luontaisten ominaisuuksiensa ansiosta vallassa. Jo kauan ennen Leninin ja Stalinin gulagia Nietzsche tiesi, että suurin vallan väärinkäyttäjä on valtaan päässyt paaria, jonka silmittömällä koston- ja vallanhimolla ei ole mitään rajaa – liekö sanonta "homon kosto on kauhea" tästä asenteesta peräisin? 

Kommunismin romahduksen jälkeen tietty länsimaalainen ihmistyyppi on etsinyt uutta väylää kaunalleen traditiota, kunnollisuutta ja ylivertaisuutta kohtaan. Tässä monikultturismi oli ensimmäinen yritys, mutta sen kannatus on ollut kansan keskuudessa marginaalista lukuunottamatta poliittista, taloudellista ja kulttuurista eliittiä. Sen sijaan homoagenda on ollut huomattavasti voittokkaampi, koska se on saavuttanut melko suuret kansankerrokset homoavioliittokysymyksessä. Homoavioliiton epäilyttävän äkkinäisestä hyväksynnästä länsimaisen poliittisen eliitin ja kansalaisten keskuudesta on kirjoittanut Brendan O'Neill vuonna 2013 ilmestyneesä artikkelissaan Homoavioliitto: konformismin malliesimerkki:

Paremmin tilannetta kuvaa konformismi: hidas mutta varma kriittisen ajattelun ja eriävien mielipiteiden uhraaminen ja toisinajattelun taipuminen yhteiskunnan ylemmillä portailla hyväksytyn idean mukaiseksi. Homoavioliittokampanja tarjoaa tosiaankin malliesimerkin konformismista, tuskallisen näkymän siihen kuinka pehmeää autoritarisuutta ja vertaispainetta käytetään nykyään syrjäyttämään – ja lopulta poistamaan – jokainen näkemys, jota pidetään liian tuomitsevana, vanhanaikaisena, syrjivänä, “foobisena”, tai muuten vain täysin sopimattomana. 

(...) Vuodesta 2009 lähtien homoavioliiton kannatus on noussut 4 prosenttia joka vuosi. Jotkut pitävät tätä hyvänä asiana, mutta itse olen taipuvaisempi yhtymään Christopher Caldwellin näkemykseen, jonka mukaan “Julkinen mielipide ei muutu näin nopeasti vapaassa yhteiskunnassa. Joko mielipiteet eivät muutu niin nopeasti kuin miltä näyttää, tai sitten yhteiskunta ei ole erityisen vapaa.”

Nyt tuon laumasieluisen kansanosan sympatiaa hyödyntää heinäkuun ensimmäisellä viikolla maailmanlaajuisesti pidettävät Pride-marssit, joista eilinen Helsingin kulkue keräsi Ylen uutisen Pride-kulkue sujui rauhallisesti Helsingissä mukaan noin 35 000 osallistujaa. 

Tällä kertaa uutuutena oli valtion viranomaisten kuten poliisin osallistuminen yhdenvertaisuusvaltuutetun kutsumina. Yle Watch kertoi asiasta tuoreeltaan viime kesäkuun päivityksessä Helsinki Pride – jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan. Viranomaisten osallistuminen selittyy pitkälti sillä, että homolobbyt kuten Seta ovat muuttaneet suvaitsevaisuusretoriikkansa ihmisoikeuskysymykseksi. Koska puhetta ihmisoikeuksista pidetään vetoamisena länsimaisen nykykulttuurin ylimpään auktoriteettin, sen torjuminen olisi Jumalan pilkkaan verrattavissa oleva teko. Sillä ei ole merkitystä, onko Setan vaatimus seksuaalisesti poikkeavien kritiikkivapaasta erityisasemasta ihmisoikeuskysymys vai ei, koska jo pelkän kysymyksen esille ottaminen näyttää riittäneen viranomaisten taivuttamiseksi. Vastaavasti Setan kannalta tuon taikasanan käyttö on taktisesti hyödyllistä, sillä sen piirissä ollaan varmasti tietoisia siitä, että ihmisoikeuskontekstissa seksuaalinen kiinnostus ja kokemus transsukupuolisuudesta eivät ole osa "luovuttamattomia oikeuksia", joiden perusta löytyy luonnonoikeudesta. Luonnollisesti myös ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat kyseenalaisia sosiaalisia konstruktioita ja siten helposti kritisoitavissa, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Vaikka sateenkaarikansan retorinen päälinja onkin muuttunut, on sen diskurssin sisältö silti pysynyt koko ajan samana.  Yleisimpinä olkiukkona on väite, että yhteiskunnassa olisi edelleen tahoja, jotka yrittäisivät kieltää tai estää privaatin homoseksin, vapaan "rakkauden". Tosiasiassa kukaan ei ole vaatimassa homoseksuaalien aktien kieltämistä. Sama ristiriitaisuus näkyy myös vaatimuksessa, että seksuaalisuus on yksityisasia johon kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa, vaikka Pride-marssin osallistujat tuovat itse seksuaalisuuttaan koko kansan iholle. Heidän taipumuksensa ja vieläpä niiden julkituominen takaavat sen, että he eivät voi olla missään objektiivisessa mielessä yhdenvertaisia normaalin enemmistön kanssa, riippumatta siitä mitä lakikirjaan on kirjattu. Verkkokirjoittaja Mika Virtanen kuvaa hyvin sitä tilannetta, johon homokulttuuri on painostanut muuta yhteiskuntaa:

Kommentoin toisaalla seuraavasti: Juuri tuosta sinun sanomastasi on tällä hetkellä homokulttuurissa kysymys. Pyritään olemaan mahdollisimman vastenmielisiä julkisesti; rikotaan "progressiivisesti" toisten ihmisten instituutioita, kulttuuria ja tapoja (kuten esim. homoavioliitto, satuihin verhotun homopropagandan opetus päiväkodeissa ja sukupuolen "valitsemisen" oikeus vessojen käytöstä byrokraattisiin prosesseihin); vaaditaan lisää valtion ja kuntien tukea, etuja ja oikeuksia homojärjestöjen, homoaktivistien, homopropagandan ja yleensä homojen käyttöön; jne. Sitten kun väistämättä kohdataan lisääntyvää vastustusta valitetaan sitä, että "me ei kelvata".  

Te olette tehneet kaksi suurta virhettä. Ensimmäinen oli se, että teille ei riittänyt se, että te saitte rauhassa elää omaa elämäänne. Te teitte homoudestanne identiteetin, joka johtaa väistämättä siihen, että sitä käytetään poliittisena käsikassarana muiden vahingoittamiseen. Jos tekee mistä tahansa seksuaalisesta suuntautumisesta kaikenkattavan identiteetin, myös heteroudesta, siitä tulee väistämättä vääristynyt, vahingollinen ja hajottava.  

Toinen virhe oli juuri tuo sinun mainitsemasi motivaatio kaikelle teidän toiminnallenne, huono itsetunto, "me ei kelvata". Te haluatte lisää ja lisää muiden ihmisten hyväksyntää, ettekä te koskaan saa sitä tarpeeksi, koska kyse ei ole hyväksynnästä, vaan teidän itsetunnostanne. Te tungette väkisin joka paikkaan ja hierotte homouttanne vasten ihmisten kasvoja, koska te toivotte hyväksyntää "progressiivisesti" lisääntyvälle moraalittomuudelle ja yhteiskunnan perustan hajottamiselle.

Virtanen hyökkää suoraan homoliikettä vastaan, vaikka laajemmassa katsannossa manian taustalla on muita paljon vaikutusvaltaisempia toimijoita. LGBT-liike ei pystyisi yksinään saavuttamaan mitään ellei sen taustalla olisi myötämielisiä (((globalisteja ja suuria mediayhtiöitä))). Ne ovat pop-tähtiensä, julkkistensa ym. "roolimalliensa" avulla edistäneet homomaniaa, josta on nyt muodostumassa eräänlainen uususkonto tai ideologia, joka on korvaamassa kristinuskon ja perinteisen isänmaallisuuden kasvavan nuorison keskuudessa. Homomaniassa ei ole kyse niinkään seksuaalivähemmistöistä, vaan siitä miten 97-prosentin enemmistönä olevat heterot heihin suhtautuvat. Varsinkin nuorten tyttöjen kohdalla kyse on lähes uskonnollisesta hurmoksesta, mikä näkyi eilen Ylen  puoli yhdeksän uutisissa (10.08"), jossa haastateltiin Helsinki Prideen osallistunutta kuutta mitä ilmeisintä heterotyttöä. Tietenkin sateenkaari-ikonografiaan pukeutuminen on ennen kaikkea moraaliposeeraamista ja osa Hyvän ihmisen imagonrakennusta. Erityisesti tytöillä se näyttää olevan osoitus turhamaisesta huomiohuoraamisesta, joka näkyy queer-porukan liepeillä hengaamisena. 

Niin uskomattomalta kuin se saattaa ensi kuulemalta tuntua, kaiken tämän taustalla häilyy kaipaus kokea jotain pyhää, jopa uskonnollista. Tämä selittyy sillä, että nykynuoriso on kasvanut ympäristössä, jossa homo-sateenkaari on subliimilla manipulaatiolla yhdistetty pyhyyteen, hartauteen ja lunastukseen yhdessä hauskanpidon, festivaalien ja rellestämisen kanssa yhdistäen näin Betlehemin ja Sodoman. Tätä irvokkaan traagista asiantilaa on kuvannut hiljattain hauskasti amerikkalainen kuvainraastaja Andrea Ostrov Letania:

Homo is the New Holy or Homoly.  

Millennials now have homomania as their main expression of 'spirituality'. Just like Christians carried crucifixes, displayed Madonna icons, and collected holy icons, Homomaniacs feel an obsessive need to spread the Gayspel, the homo gospel, and fill the world with homo iconography. They are mission-fairies, the missionaries of homomania and tranny-narcissism. They see homo colors as having quasi-spiritual and quasi-medicinal qualities to heal the world and cure humanity.  

Most of these mission-fairies who spread the Gayspel are not homo. They are straight, but they grew up under Jewish supremacist influence in media and academia. Therefore, they worship homos as angels and saints. They also revere and obey homos as the new aristocracy and priestly caste. Without the blessing and benediction of Homos, these straight millennials feel they have no meaning in life.  

So, homo iconography is a daily part of their lives. They were reared to feel that homosexual fecal penetration and tranny genital-mutilation are next to godliness or even higher.  

According to homomania, even churches, temples, and mosques exist to serve, celebrate, and deify homosexuality. Homomania would have us believe jesus died on the cross to bless marriage among men whose idea of 'sex' is fecal penetration.

YLE UUTISTEN ITSESENSUURI KIELTÄÄ SANOMASTA MITÄÄN KRIITTISTÄ LGBT-VÄESTÄ

Eräs amerikkalainen tuttuni totesi hiljattain, että vielä parikymmentä vuotta sitten ajatus "elä ja anna muiden elää" tuntui järkevältä asenteelta, koska siihen aikaan kasvavien vähemmistöjen mielipideterrori pysyi vielä kohtuuden rajoissa eikä se ollut valtamedian yleisesti hyväksymää. Tänään tuollainen katsontakanta edustaa toivekkaan lapsellista nuorekkuutta, jossa kieltäydytään ymmärtämästä mihin suuntaan sivilisaatiomme on väistämättä ajautumassa. Erityisesti ihmiskunnan länsimainen osa on hälyyttävän nopeasti vajonnut tilaan, jossa se on hylännyt kulttuurimme perusarvot, totuuden, hyvyyden ja kauneuden. Osaltaan tähän itseymmärryksen katoamiseen on vaikuttanut lähes kaikkialla vallitseva sodanjulistus tervejärkisyyttä vastaan, jonka vuoksi Eurooppa on menettämässä identiteettinsä, kansansa, kulttuurinsa ja lopulta maa-alueensa. 

Tämä historiallisesti ainutlaatuisen hyytävä rappio on saanut kasvaa esteettä ja sitä on edesauttanut näennäisen vapaaehtoisesti lukuisat tavalliset länsimaalaiset ihmiset. Jatkuvan indoktrinaation seurauksena he ovat vaipuneet kollektiiviseen psykoosiin, joka on sallinut mitä itsestäänselvimpien valheiden muuttua totuudeksi ja kääntää ennen tuntema maailmamme ylösalaisin. Säilyttääkseen järkensä ja kunniallisuuteensa jokaisen totuuden rakastajan täytyy väistämättä kulkea vastavirtaan ja olla ehdottoman suvaitsematon dekadentteja massapyskoosin ilmiöitä vastaan. Mikäli kansalainen tunnustaa olevansa suvaitsevainen lammas, hän on samalla aktiivinen osallistuja prosesissa, joka edistää vielä järjissään olevan maailman tuhoa.

Jonkinlaisten Rooman pitojen äärellä ollaan kulttuuritoimittaja Jussi Mankkisen Yle uutisten verkkosivujen jutussa Roskaestetiikkaa, kauhumeikkejä ja glitterpartoja - queerlesque kapinoi perinteisiä kauneuskäsityksiä vastaan. Sama juttu näytettiin eilen klo 18.00 tv 1:n uutisissa, jossa uutistenlukija Marjo Reini antoi Mankkisen uutispätkän lopuksi hyväksyvän hymynsä. Kyseessä on mediaväen paljon käyttämä temppu, jossa pyritään vaikuttamaan katsojan alitajuntaan antamalla hymyllä piiloviesti, että valtion virallinen uutiskanava kannattaa kyseistä mielettömyyttä. Vastaavasti käänteistä piiloviestintää käytetään silloin kun uutisoidaan populismin ja "äärioikeiston" suosion kasvusta, jolloin uutisjutun päätteeksi uutistenlukijan naamalle revähtää aina tuomitsevan vakavoitunut ilme.

Mankkisen uutisraportin tarkoitus lienee ollut sietämisen rajojen kasvattamisessa ja konservatiivien ärsyttämisessä. Osittain nämä tavoitteet varmaan toteutuivatkin, sillä etelän suurissa kaupungeissa on aina riittävästi uusia hullutuksia seuraavia zombeja ja toisaalta pienissä taajamissa ärsytyskynnys ylittyisi varmaan helpommallakin. Sen sijaan mediakriittiselle katsojalle, asuupa hän sitten Helsingissä tai maaseudulla, degeneraatien provokaatio ei sen enempää kauhistuta kuin herätä moraalista närkästystäkään. Näissä katsojissa se synnyttää korkeintaan tarpeen kulttuurihygieeniseen toimenpiteeseen, jossa Ylen esittelemät patologiset tapaukset ignoroidaan julkisuudesta.  

Ilmiönä Ylen mainostama queerlesque on osa kulttuurissamme vallitsevaa infantiilia narsismia, jossa mikä tahansa huomiohuoraava friikkiys käy kunhan vain julkisuus on taattu. Kaupunkikulttuurissa kilpavarustelu erikoisuudentavoittelussa johtaa helposti perversioiden arkipäiväistymiseen ja julkisuuteen virtaamiseen, joten oli vain ajan kysymys milloin naisiksi pukeutuneet partaiset miestripparit täyttävät verkkokalvomme tv-uutisissa. Tietysti degeneraattien saamalla kritiikittömällä julkisuudella on myös kulttuuria romahdattuva sukupuolipoliittinen agenda, joka tuli selväksi myös Mankkisen jutussa:

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ympärille kehkeytyneen queerlesquen ydinajatuksiin kuuluu, että kuka tahansa voi ja saa olla oma itsensä. Lisäksi seksuaalisuutta ja esimerkiksi sukupuolirooleja halutaan hämärtää ja hämmentää lisää. Tämä näkyy vaikkapa Hasard le Sinin esityksissä, joissa hän tekee itsestään objektin ja intohimojen salaisen kohteen.

Navan alapuolisessa primitiivisessä liejussa kulkemisesta huolimatta osa tästä porukasta tiedostaa kulttuurimarxilaiset tavoitteet, jossa taistellaan "epäioikeudenmukaista" biologiaa ja geneettisestä erinomaisuudesta syntyviä sosiaalisia hierarkioita vastaan. Queerlesque näyttääkin olevan yksi monista poikkevien ja rujojen itsetuntoliikkeistä, joissa omasta vajavuudesta tehdään hyve kuten Fat Pridessä (ylipainoisten ylpeydestä). Näille ihmisille estetiikan taju, normaalius ja erinomaisuus ovat pelkkiä kirosanoja, joista pitää päästä eroon; heidän päämääränään ei ole enempää eikä vähempää kuin eurooppalaisen sivilisaation kulmakivien, totuuden, hyvyyden ja kauneuden, murskaaminen. Tekosyynä tässä tuhotyössä he käyttävät suvaitsevaisuutta (sic!) ja klassisten arvojen  "moraalista tuomittavuutta", koska he ymmärtävät, etteivät he voi saavuttaa niitä joko itsekurin tai luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi:

Queerlesquen tai suomalaisittain queerleskin estetiikkaan kuuluu muun muassa överiksi vedettyä drag-kuvastoa, josta perinteiset kauneusihanteet ovat kaukana. Lady Clapback hakee tyyliinsä vaikutteita muun muassa Chicagosta ja Los Angelesista. – Drag-kulttuurissa oli vuosikausia vallalla pyrkimys virheettömään kauneuteen, ja nyt siihen ollaan ehkä jo vähän kyllästyneitä. Tällainen rajojen rikkominen on lähtöisin USA:sta, ja nyt se on päässyt mukaan myös valtavirta-dragiin.

Illuusioon perustuvaa sateenkaarta palvova LGBT-väki on saanut Pride-viikon ansiosta muutoinkin laajaa huomiota Ylessä viime aikoina. Jopa talous on nostettu esiin kun on haluttu osoittaa, kuinka tärkeitä ja upeita ihmisiä kaupunkilaishomot ovat (((länsimaiset arvot))) sisäistäneelle Suomelle. 

Esa Koivurannan juttua Pinkki raha virtaa Helsingissä, mutta yritykset eivät osaa hyödyntää sitä riittävästi on vaikea pitää objektiivisena tiedonvälityksenä, sen verran paljon sitä rasittaa häpeämätön homoagenda. Jutussa haastatellaan mm. huulipunaa käyttävää Aalto-yliopiston professori Pekka Mattilaa, joka on parisuhteessa RSO:n kapellimestari Hannu Linnun kanssa. Taustansa vuoksi Mattilalla on henkilökohtainen syy vaatia yrityksiä huomiomaan homot markkinoinnissaan. Tietenkin hän on oikeassa siinä, että homojen elämäntyyli suosii paljon suurempaa kulutusta kuin heterojen lapsiperheet:

– He ovat keskimääräistä koulutetumpia ja hyvätuloisempia. Olennaista kuitenkin on, että heillä on enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska perheen tuomia pakollisia velvoitteita ei ole niin monella kuin väestössä keskimäärin, sanoo Mattila.

Homot ovat kuitenkin pieni parin prosentin vähemmistö, joten olisi kummallista, että yhtiöiden markkinointi säädettäisin tuon väestönosan ehdoilla. Vaikka jutussa mainitut Forbes-lehti ja Kansainvälinen talousfoorumi ylistävät seksuaalivähemmistöjen globaalia ostovoimaa, on "homoystävällisen markkinoinnin" taustalla useimmiten homolobbyjen ideologinen painostus, jota noudattamalla jotkut yritykset uskovat saavansa taloudellista lisäarvoa. Vastaavasti johtavat globalistit pitävät tärkeänä, että homojen kulutuskeskeinen elämäntapa leviäisi homohypetyksen seurauksen myös heterojen keskuuteen, koska näin länsimaalaiset luopuisivat entistä useammin lasten teosta. Suunnitelmaan kuuluu, että hedonistisella manipulaatioilla tuotetun lapsivajeen täyttäjiksi Eurooppaan haalitaan Afrikan ylijäämäväestöä.

Yle uutiset esittää jutussaan yksipuolisia perusteluja ja sinä sivussa vaatimuksia, miksi yritysten pitäisi tukea kulttuurimarxilaista ideologiaa. Yhtä hyvin se voisi pöyristyneenä vaatia, että yritysten olisi oman etunsa vuoksi syytä osallistua kommunistien vappumarsseille.


                                                          *************************

Yle Fem, torstai 29.6.2017 klo 19:00, Minun Ruotsini 

2/9. Kun yhteiskunnan resurssit loppuvat, tarttuvat kansalaiset toimeen. Rebecka auttaa yksin Ruotsiin saapuvia pakolaislapsia. Klöverträskissä kyläläiset rakentavat asuntoja nuorille ja vanhuksille. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Yle TV1, torstai 29.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Aiheina ovat kansanluonne ja maahanmuutto, kun Juhani Seppäsen johdolla jäljitetään venäläistä Suomea saunassa, ruokapöydässä ja kiekkokentällä. Mukana mm. lippueamiraali Georgij Alafuzoff ja näyttelijä Ville Haapasalo. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, torstai 29.6.2017 klo 21:50, Ulkolinja: Kalliit vieraat - Teure Gäste  (1997) 

Bosnian sotapakolaisten palauttaminen Saksasta takaisin Bosniaan. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, perjantai 30.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Idän eli Venäjän uhka on suomalaisuutta vahvimmin muokanneita ajatuksia. Kuinka aiheellinen pelko on ollut historian valossa? Mukana mm. kenraali Gustav Hägglund ja historioitsija Arto Luukkanen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, perjantai 30.6.2017 klo 22:40, Ali Show: Aki Pyysing 

Ali Jahangiri saa vieraakseen Aki Pyysingin. Suomen tunnetuimpiin pokeriammattilaisiin lukeutuva Pyysing on kauppatieteiden maisteri, joka sekä sijoittaa että pelaa pokeria työkseen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Fem, perjantai 30.6.2017 klo 19:00 Maahanmuuttajan paluu 

Sarja alkaa, osa 1/8. Barnabas muutti Eritreasta Suomeen opiskelemaan musiikkia. Kun hän pystyi lopulta palaamaan sodan runtelemaan kotimaahansa, hän perusti sinne musiikkikoulun. Wali Hashi Media Center, 2016. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

HELSINKI PRIDE – JOLLET OLE PUOLELLAMME OLET MEITÄ VASTAAN

Marginaalisten mutta julkisuudessa vahvasti näkyvien seksuaalivähemmistöjen vuoden päätapahtuma Helsinki Pride järjestetään vasta parin viikon kuluttua, mutta raivoisa homorummutus kaikuu jo nyt valtamediassa. Niin sanottu LGBT (Lesbo, Gay, Bi, Trans) "yhteisö" on vahvojen lobbaajien ansiosta saamassa yhteiskunnassa samanlaisen virallisen aseman kuin valtiofeminismi. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi ko. agendan valtiollista hyväksymistä ja siihen kohdistuvan kritiikin kriminalisoimista "syrjintänä". Tällä hetkellä asiaa helpottaa valtion eri organisaatioden näkyvä hyveliputus LGBT-agendan puolesta.

Poliisin virallinen osallistuminen Helsinki Pride kulkueeseen tulee olemaan askel kohti homomanian tunnustamista osaksi valtion kansalaisuskontoa. Asiasta kerrottiin eilen Ylen verkkosivujen uutisessa Poliisi osallistuu ensimmäistä kertaa virkapuvussa Helsinki Pride -kulkueeseen: "Kannamme huolta viharikoksista". Uutisessa haastateltu Poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist edustaa kansasta vierantuneen ylimmän poliisijohdon kantaa, jossa on omaksuttu länsimaisen liberaalieliitin retoriiikka vihapuheesta. Enqvist uhriuttaa sukupuolivähemmistöjä kuin mikäkin kulttuurimarxilainen antaakseen perusteet Isosisko-valtiolle, joka voi vainota kaikkia, jotka eivät allekirjoita EU-nomenklatuuran valikoivaa suvaitsevaisuutta.

Tarkalla silmällä uutisjutusta käy myös selväksi, että poliisi ei osallistukaan Helsinki Prideen omaehtoisesti, vaan sen on kutsunut paikalle yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä. Hänellä on kulkueessa käytössään rekka, johon on kutsuttu muitakin organisaatioita juhlimaan ihmisoikeuksia. Tällaisen sanavalinnan hyväksyminen sellaisenaan uutisessa antaa muuten ymmärtää, että ihmisoikeuksien ytimeen kuuluu julkinen alastomana hilluminen, seksiasuihin pukeutuminen ja homoaktien simulointi 

Antaessaan kutsuja valtion organisaatioiden edustajille yhdevertaisuusvaltuutettu Pimiä käyttää hyväksi virkamiehen asemaansa edistäen ideologiaa, jota suuri osa kansalaisista ei allekirjoita. Koska puoluekannaltaan vihreä Pimiä on tietoinen marssin ideologisesta luonteesta, hän yrittää saada sille virallisen hyväksynnän naamiomalla se "kyseenalaistamattomien" ihmisoikeuksien juhlinnaksi. Käyttämällä tuota jälkimodernia taikasanaa yhdenvertaisuuvaltuutettu voi salakuljettaa LGBT-ideologian osaksi valtion virallista politiikkaa ja virkamieshallintoa.

Vaikka poliisi ei vielä marssikaan muiden osallistujien mukana virkapuvuissa, yhdenvertaisuusvaltuutetun kutsu rekkaan on kuitenkin taitava hivutus, josta voidaan edetä lähivuosina Ruotsin malliin. Harkittujen askelten ottaminen kannatti jo viime Helsinki Pridessä, jossa merivoimien ylikersantti Juho Pylvänäinen esiintyi laittomasti virka-asussa. Tapauksesta noussut kohu todisti jälleen kerran LGBT-mafian voiman, sillä puolustusvoimien viestintäpäällikkö Jan Engström joutui perumaan heti seuraavana päivänä virka-asukiellon homoparaatissa, vaikka armeijan ohjesääntö kieltää yksiselitteisesti sen käytön idelogisissa ja poliittisissa tilaisuuksissa. Tätä taustaa vasten emme saa kovin pitkään odotella myöskään homopoliisien julkista esiintymistä Helsinki Pridessä.

Helsingin uusi ulkomaalaistaustainen apulaispormestari Nasima Razmyar (sos. dem.) on kulkueen virallinen suojelija ja tässä ominaisuudessa hän käyttää asemaansa vielä härskimmin hyväksi kuin yhdenvertaisuusvaltuutettu. Muukalaismädättäjänä hän pakottaa poliitikkoja ja maamme korkeaa johtoa hyväksymään karvoineen päivineen LGBT-agendan lähettämällä heille osallistumiskutsuja Helsinki Prideen. Kutsun ovat saaneet ainakin Juha Sipilä, Petteri Orpo ja Timo Soini. On selvää, että kutsut ovat epäsuoraa  kiristystä, sillä jos niihin ei vastata, homomyönteinen media tulkitsee sen olevan merkki suvaitsemattomuudesta ja LGBT-vastaisuudesta. Strategia on sama kuin taistolaisten moraalisella pakottamisella – jollet ole puolellamme olet meitä vastaan. 

                                                             *************************

Seksuaalivähemmistöjen määrätietoinen hivutus- ja lobbaustyö on edennyt viime vuosina suurin harppauksin, sillä sen äänekkäät puolustajat ovat muuttaneet taitavasti retorista painopistettä. Esimerkisi Seta korosti puheissaan pitkään suvaitsevaisuutta seksuaalisesti poikkevia kohtaan, mutta tänään se on ottanut keppihevosekseen ihmisoikeuspuheen. Tämä näkyy muun muassa siinä, että Seta ei ole enää pelkkä homojen etujärjestö, vaan se ahnehtii suurempaa yhteiskunnallista vaikutusvaltaa julistautumalla "ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestöksi". Setalle ei enää riitä poikkevien elämäntavan saama julkinen hyväksyntä, vaan ihmisoikeuksiin vedoten järjestö vaatii lainsäädäntöä sellaiseksi, joka noudattelee mitä eriskummallismpien marginaaliryhmien oikkuja ja erityistoiveita.

Näin mikä tahansa yleinen yhteiskunnallinen käytäntö, joka ei ole mieluinen mimosan herkille poikkeaville leimataan "ihmisoikeuksien vastaiseksi". Yksi tunnetuimmista tämän agendan vaatimuksista on sukupuolineutraalit vessat, jotka on tehty väestön promillen tuhannesosan toiveita silmällä pitäen. Yhteiskunnan taipuminen transsukupuolisten tai "sukupuolettomien" erityskohteluun luulisi saavan Setalta kiitosta, mutta järjestö kitisee edelleen sukupuolineutraaleista vessoista, koska vessaan menijät ovat muka kohdanneet väkivaltaa. 

MTV3 uutisessa Seta ei kuitenkaan yksilöi mitä väkivallalla tässä yhteydessä tarkoitetaan. Jutun perusteella voisi päätellä, että koska "väkivaltaa" on tapahtunut sukupuolineutraalin wc:n sisällä, ovat tekijätkin kuuluneet vähemmistöön. Toisaalla Seta venyttää uutisessa väkivallan käsitettä tarkoittamalla sillä tilannetta, jossa sukupuolineutraaliin vessaan menijältä on kysytty syytä valintaan.

Vessauutinen on jälleen yksi todiste siitä, että kun yhteiskunnassa aletaan toteuttaa täysimääräisesti marginaalisen nirppanokkajoukon toiveita ei edessä ole muu kuin loppumaton suo. Varsinkaan itsekeskeisyyteen taipuville sukupuolivähemmistöille ei tunnu riittävän mitkään saavutetut edut, vaan he vaativat kiittämättöminä aina vain lisää erityisoikeuksia, usein vielä olemattomaan uhristatukseen vedoten.

                                                             *************************
 

Yle Watch suosittelee vain omalla vastuulla:

Yle Fem, tiistai 20.6.2017 klo 14:20, Tiededokumentti: Väärä sukupuoli 

Plastiikkakirurgi Sir Harold Gillies teki ensimmäiset sukupuolenkorjausleikkaukset 1940-luvulla. Millaiseksi muodostui ensimmäisten potilaiden elämä, ja miten yhteiskunta heihin suhtautui? (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, tiistai 20.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen

7/10. Hyvinvointiyhteiskunta. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan monet keskeiset ainekset ovat peräisin Ruotsin ajalta. Tässä jaksossa selvitetään, miten Kustaa Vaasa liittyy yhteiskuntamallin perusteisiin. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2, tiistai 20.6.2017 klo 23:30, Ali Show: Petra 

Ali Jahangirin vieraaksi saapuu laulaja Petra, joka muistetaan vuosituhannen vaihteessa pintaan nousseesta Tiktak-yhtyeestä. Sittemmin Petra on tehnyt soolouraa kolmen albumin verran. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Fem, tiistai 20.6.2017 klo 21:00, Historia: Euroopan juutalaisten tarina (12)  

8/8. Tuhkasta nousevat muistot. Sodan loputtua alkoi paenneiden natsien metsästäminen. Nykyisin keskitytään vainojen uhrien muistamiseen ja historian hirveyksien kertomiseen jälkipolville. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus).

A-STUDIOSSA EDISTETTIIN JÄLLEEN LÄNSIMAIDEN PERIKATOA

Poliisi suojelee karkotettavaksi määrättyjä laittomia
kehitysmaalaisia.

Yle TV1.keskiviikko 1.3.2017 klo 21:05, A-studio  

Maahanmuuttoviraston päätökset kohtuuttomia. Turvapaikanhakijoiden protesti. Uhkaako Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kauppasota? Vieraina EU:n kauppakomissaari Cecilia Malmström ja europarlamentaarikko Heidi Hautala. Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan. Juontajana Annika Damström. #yleastudio HD

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Hylätyn turvapaikkahakemuksen saaneet, pääosin Irakista kotoisin olevat nuoret miehet, ovat pitäneet luvatonta mielenosoitusta kolmatta viikkoa Helsingin Rautatientorilla. Kymmenen maan kautta Suomeen papereitta tulleet elintasosiirtolaiset olisi pitänyt jo Dublinin sopimuksen perusteella palauttaa ensimmäiseen EU-maahan, johon he tunkeutuivat. Siksi myös hyväksytyn päätöksen saaneet ulkoeurooppalaiset oleskelevat maassamme perusteettomasti. 

Valtion lakien ja siten kansalaisten suojelun kannalta kaikkein raskauttavinta on virkamiesten ja poliitikkojen toiminta, koska he sallivat kielteisen turvapaikan saaneiden maassaolon ja jopa luvattoman mielenosoitusleirin pitämisen. Poliisin ensisijainen tehtävä olisi hajoittaa karkotuspäätöksen saaneiden henkilöiden luvaton mielenosoitus, ottaa maassa ilman asianmukaista oleskelulupaa olevat kiinni ja passittaa heidät veronmaksajien armollisella kustannuksella lentokoneella lähtömaihinsa. Näin sanoo lait ja asetukset, mutta mitä tekee poliisi, poliitikot ja valtamedia?

Valtiouskolliset demarieläkeläiset voivat jälleen turvautua kotiraamattuunsa Yle uutisiin, jonka verkkosivujen jutussa Migri ei jäädytä turvapaikanhakijoiden palautuksia – Mielenosoitus Helsingin Rautatientorilla jatkuu kerrotaan, kuinka "kunnon kansalaisen" pitäisi suhtautua tähän lailliseen laittomuuteen. Jutun kuvaksi oli saatu sopivasti leirin ainoat lapset, jonka kautta voidaan laukaista ehdollistetun lukijan tunnerefleksit, jotka estävät asian rationaalisen tarkastelun. Toimittaja Ulla Malmisen revolverihaastattelussa Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio joutuu jatkuvasti perääntymään ja selittelemään "vääriä turvapaikkapäätöksiä", vaikka oikeudenmukaisessa maailmassa Ulla Malminen olisi pitänyt panna piinapenkkiin ja kysyä, miksi hän journalismillaan vastustaa lainmukaisia päätöksiä ja puolustaa maassa laittomasti olevia kehitysmaalaisia elintasosiirtolaisia.

Illan A-studiossa jatkettiin samalla linjalla, kun turvapaikkaväylän kautta harjoitettua ekologisesti kestämätöntä maahanmuuttoa puolustettiin Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorion ja Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtisen näkemyksillä, vaikka aidosti kriittisessä journalismissa studiossa pitäisi olla myös vasta-argumentien esittäjiä. Nyt myötäkarvainen toimittaja Annika Damström antoi vapaan puheenvuoron vihamielistä muukalaisinvaasiota puolustaville kansanvihollisille.

Toisin kuin kansallismieliset, luvattomat turvapaikkaturistit saivat heti alun insertissä puolustaa itseään väittämällä, että Migrin haastattelijat ja tulkit ovat epäpäteviä. Väite perustuu mitä todennäköisimmin siihen, että kielteiset päätökset eivät ole olleet haastateltujen kannalta mieluisia, joten vika on muissa kuin heissä! Keskustelussa maahanmuutomyönteinen naisrinki (mitä sitä miehiltä kysymään) ajautui alusta lähtien väärille raiteille, koska debatissa ei otettu lähtökohdaksi Dublinin sopimusta, jota sekä Suomen valtio että jokainen vuoden 2015 jälkeen tullut turvapaikanhakija rikkoo: sopimuksen mukaan kaikki irakilaiset, afganistanilaiset ja somalit ym. pitäisi lähettää takaisin Kreikkaan, tai mieluummin omille kotikonnuilleen. Luonnollisesti Pakolaisavun Lehtinen olisi millä tahansa kierolla "kansainvälisen suojelun" ihmisoikeusverukkeella valmis siirtämään vaikka koko Afrikan Suomeen.

Punavihreiden toimittajien naisittaman valtamedian kannat tuskin tulevat kenellekään yllätyksenä, mutta sen sijaan outona voi pitää sitä, että poliisi ja näkyvät poliitikot kuten sisäministeri Paula Risikko suhtautuvat laittomien maassaolijoiden luvattomaan telttaleiriin hyväksyvästi. Näin tehdessään he eivät ole ainoastaan piittaamattomia puolustamilleen ja säätämilleen laeille, vaan he antavat matelevalla tunnepuheellaan myös moraalisen hyväksynnän ilmiselvälle laittomuudelle. Telttaleirillä vierailevat kansalaisjärjestöjen hyysääjät ja poliitikot haluavat tietenkin signaloida omaa "empaattisuuttaan", vaikka samalla he kenties ymmärtämättään osoittavat syvää halveksuntaa tavallisia suomalaisia, oikeusvaltiota ja parlamentaarista järjestelmää kohtaan. 

Varsinainen rimanalitus on ollut poliisin toiminta telttaleiriä ja etenkin laillista vastamielensoitusta vastaan. A-Studion jutussakaan ei puhuttu mitään Suomi Ensin -ryhmän "Maidan" vastamielenosoittajista, joita virkavalta on kohdellut häpeällisen törkeäksi. Jokin aika sitten poliisi pidätti ilman sen kummempaa syytä järjestön vetäjän Marco de Wittin. Onko häpeämättömyydellä mitään rajaa silloin kun poliisi vainoaa Suomen kansalaisia, mutta ei tee mitään laittomien turvapaikanhakijoiden slummileirille keskellä Helsinkiä?

Rivipoliisienkin rappiosta kertoo se, että eräs innokas multikullti-sinivuokko toi Suomi Ensin -ryhmän mielenosoitusleiriin keskellä yötä kongolaisen turvapaikan hakijan ärsyttääkseen läsnäolijoita. Sittemmin samainen Kongo-poliisiksi nimetty miekkonen kävi humalassa haastamassa riitaa Suomi-Maidan-mielenosoittajille. Vielä ei ole tiedossa minkälaisia seuraamuksia Kongo-poliisille on tulossa, mutta tuskin mitään vakavampaa, koska poliisin ylin johto on jo näiden kolmen viikon aikana antanut luvan katupoliisille kovistella suomalaismielenosoittajia samalla kun se ei ole tehnyt mitään "mustalaisleiriä" vastakkaisella puolella pitäville laittomille ulkomaalaisille. Poliisi on puolensa valinnut eikä se ole Suomen kansa – näin se on samassa rikollisessa suomalaisvihamielisessä ringissä poliitikkojen ja median kanssa.

Bonus: Yli sata kulttuurimarxismin syövyttämässä yliopistossa työskentelevää akateemista vaikuttajaa on julistanut sodan suomalaisuuden säilymistä vastaan. Pahamaineisessa trendiperseiden Image-lehdessä he ovat allekirjoittaneet vetoomuksen, jossa liittoudutaan Rautatientorilla leiriä pitävien laittomien muukalaisten kanssa. Samalla nämä omaa kansaansa halveksuvat punaporvarit vaativat, että pakolaispolitiikasta pitää tehdä entistäkin avoimempi väylä "siirtolaisuudelle", toisin sanoen ilman kansalaisten suostumusta olevalle invaasiolle, jolle ei loppua näy. Tai loppuuhan se viimeistään silloin, kun kansanvaihdon eli kansanmurhan jälkeen Suomesta on tullut samanlainen Paskastan kuin tänne pyrkivien kotimaista, jolloin motiivia loisimismuutolle ei enää ole.

Nämä henkilöt ovat julistautuneet Suomen kansan intressiä vastaan. Tulevaisuudessa tämäkin lista tulee tarkastelun alaiseksi:

Sinikka Aapola-Kari Tutkimusjohtaja, Nuorisotutkimusseura
Jutta Ahlbeck Projektitutkija, Åbo Akademi
Risto Alapuro Professori emeritus, Helsingin yliopisto
Maarit Alasuutari Professori, Jyväskylän yliopisto
Pertti Alasuutari Akatemiaprofessori, Tampereen yliopisto
Rolle Alho Tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto
Anu Hanna-Anttila Tutkimuspäällikkö, Metalliliitto
Anneli Anttonen Professori, Tampereen yliopisto
Ilkka Arminen Professori, Helsingin yliopisto
Paul Van Aerschot Dosentti, Helsingin yliopisto
Tiina Arppe Dosentti, Helsingin yliopisto
Klas Backholm Apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
Riikka Bado Tutkiva teatterintekijä
Gwenaëlle Bauvois Lehtori, Helsingin yliopisto
Erna Bodström Tutkija, Helsingin yliopisto
Georg Boldt Tutkija, Tampereen yliopisto
Kristiina Brunila Apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
Linda Bäckman Tutkija, Åbo Akademi
Karin Creutz Tutkija, Helsingin yliopisto
Veikko Eranti Tutkija, Tampereen yliopisto
Jani Erola Professori, Turun yliopisto
Matti Eräsaari Tutkija, Helsingin yliopisto
Camilla Granholm Lehtori, Helsingin yliopisto
Linda Haapajärvi Tutkija, EHESS
Ilka Haarni Dosentti, Helsingin yliopisto
Camilla Haavisto Tutkijatohtori, Åbo Akademi
Nelli Hankonen Akatemiatutkija, Tampereen yliopisto
Hannele Harjunen Yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto
Johanna Hiitola Lehtori, Jyväskylän yliopisto
Markus Himanen Tutkija, Tampereen yliopisto
Peter Holley Tutkija, Helsingin yliopisto
Päivi Honkatukia Professori, Tampereen yliopisto
Marja-Liisa Honkasalo Professori, Turun yliopisto
Karina Horsti Akatemiatutkija, Jyväskylän yliopisto
Ida Hummelstedt-Diedou Tutkija, Helsingin yliopisto
Aleksi Huhta Tutkija, Turun yliopisto
Elsi Hyttinen Tutkija, Turun yliopisto
Juho Härkönen Professori, Stockholms universitet
Eila Isotalus Tutkija, University College London
Marjaana Jauhola Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Maija Jokela Tutkija, Tampereen yliopisto
Eeva Jokinen Professori, Itä-Suomen yliopisto
Ilse Julkunen Professori, Helsingin yliopisto
Katarina Jungar Lehtori, Helsingin yliopisto
Markus Jäntti Professori, Helsingin yliopisto, VATT
Mirjam Kalland Rehtori, Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto
Annastiina Kallius Tutkija, Helsingin yliopisto
Johannes Kananen Yliopistolehtori, Helsingin yliopisto
Anu Kantola Professori, Helsingin Yliopisto
Johanna Kantola Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Anu Katainen Lehtori, Tampereen yliopisto
Marja Katisko Tutkija, DIAK
Suvi Keskinen Akatemiatutkija, Turun yliopisto
Ullamaija Kivikuru Professori emerita, Helsingin yliopisto
Lotta Koistinen Tutkija, Turun yliopisto
Anu Koivunen Professori, Stockholms universitet
Kalle Korhonen Dosentti, Helsingin yliopisto
Aino Korvensyrjä Tutkija, Helsingin yliopisto
Hanna Kuusi Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Anitta Kynsilehto Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Aappo Kähönen Dosentti, Helsingin yliopisto
Jukka Könönen Tutkija, Helsingin yliopisto
Liisa Laakso Rehtori, Tampereen yliopisto
Sofia Laine Dosentti, Helsingin yliopisto
Mikko Lagerspetz Professori, Åbo Akademi
Tuomas M.S. Lehtonen Pääsihteeri, SKS
Markus Leikola Kirjailija
Johanna Leinonen Dosentti, Siirtolaisuusinstituutti
Kirsti Lempiäinen Lehtori, Lapin yliopisto
Annika Lillrank Lehtori, Helsingin yliopisto
Carl-Gustav Lindén Tutkijatohtori, Helsingin ylipisto
Eeva Luhtakallio Lehtori, Tampereen yliopisto
Mari Maasilta Lehtori, Lapin yliopisto
Mianna Meskus Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Kaarina Nikunen Professori, Tampereen yliopisto
Camilla Nordberg Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Lena Näre Apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
Sari Näre Dosentti, Helsingin yliopisto
Elina Oinas Professori, Helsingin yliopisto
Antero Olakivi Tutkija, helsingin yliopisto
Emilia Palonen Lehtori, Helsingin yliopisto
Saara Pellander Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Maija Peltola Tutkija, Nuorisotutkimusseura
Virve Peteri Tutkija, Tampereen yliopisto
Vesa Puuronen Professori, Lapin yliopisto
Niko Pyrhönen Tutkija, Helsingin yliopisto
Tobias Pötzsch Tutkija, Helsingin yliopisto
Susanne Österlund- Pötzsch Dosentti, Åbo Akademi
Anssi Peräkylä Professori, Helsingin yliopisto
Päivi Pirkkalainen Tutkija, Jyväskylän yliopisto
Panu Raatikainen Dosentti, Tampereen yliopisto
Anna Rastas Akatemiatutkija, Tampereen yliopisto
Marjaana Rautalin Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Hanna Repo Tutkija, Turun yliopisto
Leena-Maija Rossi Tutkija, Helsingin yliopisto
Maria Ruotsala Elokuvaohjaaja
Pajari Räsänen Tutkija, Helsingin yliopisto
Syksy Räsänen Yliopistotutkija, Helsingin yliopisto
Kirsi Saarikangas Professori, Helsingin yliopisto
Eija Saarikivi Kulttuurituottaja
Arttu Saarinen Dosentti, Turun yliopisto
Kirsti Salmi-Niklander Tutkijatohtori, Helsingin ylipisto
Tom Sandlund Professori emeritus, Helsingin yliopisto
Beata Segerkrantz Lehtori, Helsingin yliopisto
Minna Seikkula Tutkija, Turun yliopisto
Matti Similä Professori emeritus, Helsingin yliopisto
Harriet Silius Professori emerita Åbo Akademi
Oula Silvennoinen Dosentti, Helsingin yliopisto
Stefan Sjöblom Professori, Helsingin yliopisto
Pamela Slotte Apulaisprofessori, Åbo Akademi
Jan Sundberg Professori, Helsingin yliopisto
Jukka Syväterä Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Liina Sointu Tutkija, Tampereen yliopisto
Tiina Sotkasiira Tutkija, Itä-Suomen yliopisto
Johanna Sumiala Lehtori, Helsingin yliopisto
Juha Suoranta Professori, Tampereen yliopisto
Teivo Teivainen Professori, Helsingin yliopisto
Tuula Teräväinen de Litardo Tutkija, Itä-Suomen yliopisto
Miika Tervonen Dosentti, Helsingin yliopisto
Salla Tuori Apulaisprofessori, Åbo Akademi
Marja Tiilikainen Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Reetta Toivanen Dosentti, Helsingin yliopisto
Sanna Valtonen Tutkija, Helsingin yliopisto
Tiina Vaittinen Tutkija, Tampereen yliopisto
Sirkku Varjonen Tutkija, Helsingin yliopisto
Soile Veijola Professori, Lapin yliopisto
Liisa Voutilainen Tutkija, Helsingin yliopisto
Esa Väliverronen Professori, Helsingin yliopisto
Östen Wahlbeck Lehtori, Helsingin yliopisto
Anu Wartiovaara Akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto
Marjukka Weide Tutkija, Jyväskylän yliopisto
Rita Wickholm Hallintopäällikkö, Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto
Sirpa Wrede Lehtori, Helsingin yliopisto
Tuomas Ylä-Anttila Dosentti, Helsingin yliopisto
Hanna Ylöstalo Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Minna Zechner Tutkintopäällikkö, Seinäjokki AMK
Henrika Zilliacus-Tikkanen Lehtori, Helsingin yliopisto
Kim Zilliacus Lehtori, Helsingin yliopisto

                                                **********************************

Yle TV1, tiistai 28.2. 2017 klo 18:30, Puoli seitsemän 

Vieraana Tom of Finland -näyttelijä Pekka Strang. Tapaamme huomenna naimisiin menevän pariskunnan uuden avioliittolain aattona. Juontajina Susanna Laine ja Mikko Kekäläinen. #puoli7 HD

Yle TV1.keskiviikko 1.3.2017 klo 21:05, A-studio  

Maahamuuttoviraston päätökset kohtuuttomia. Turvapaikanhakijoiden protesti. Uhkaako Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kauppasota? Vieraina EU:n kauppakomissaari Cecilia Malmström ja europarlamentaarikko Heidi Hautala. Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan. Juontajana Annika Damström. #yleastudio HD


Karkea arvion mukaan Ylen toimittajista vähintään 2/3:sta äänestää (puna)vihreitä, mutta juttujen perusteella myös seksuaalinen poikkeavuus on moninkertaista kantaväestöön verrattuna samoin kuin alkoholismi. Tyypillinen kaupunkilainen media-alan ammattilainen on punavihreitä kannattava heteroseksuaali homoemo, mutta pelkän moraaliposeeraavan Gutmensch-asenteen lisäksi tuossa virulentissa punarottalaumassa vilistelee paljon myös ihan oikeita sodomiitteja. 

Sen voi käydä arvioimassa viime viikkojen Yle uutisten verkkosivujen jutuista kuten normaaleja vastaan suunnatusta syytekirjelmästä Jussin, 67, tarina: Tällaista on ollut olla homo Suomessa – Ystäviä kuoli aidsiin, seuraa etsittiin metsästä, ja vauvakuume iski, jossa homoista tehdään pyhimystarinoiden sankareita, joita on syytä katsoa ihaillen. Mikä voisikaan olla irvokkaammin kaukana todellisuudesta, mutta homomanian kouristuksissa media on valmis ulostamaan vaikka minkälaista uutisripulointia. Alinta kastia lienee Antti Laakson tuore juttu Arkkipiispa vihittäville homopareille: "Kiitän Jumalaa teidän olemassaolostanne", jossa arkkipiispa Kari Mäkinen julistaa kirjaimellisesti degeneraattien olevan pyhimyksiä.

Epävirallista homoviikkoa juhlistettiin sekä eilen että tänään TV 1:n Puoli seitsemän -hömppäohjelmassa, jossa studioon ei saada raahatuksi koskaan muita kuin vasemmistolaisia (onko niitä muitakin?) näyttelijöitä ja pop-musiikoita. Tom of Finland -teemaa on Puoli seitsemässä käsitelty viime viikkojen aikana parikin kertaa, mutta eilen osui kohdalle kunnon täky, kun törkeitä homopornokuvia raapustelleen "taitelijan" elämästä tehdyn elokuvan päänäyttelijä pääsi saarnaamaan kulttuurimarxilaisuudella hapatettua tasa-arvosuvaitsevaisuutta. Yksikin hereillä oleva vasta-argumentoija studiossa, niin olisimme nähneet näyttelijä Pekka Strangin moralistisen korkeaveisun katkenneen kuin leikaten.

Illan A-studion toisena aiheena oli liberaalitotalitaristinen käytännön pila, Orwellin 1984 hengessä toteutettu "sukupuolineutraali avioliitto" eli oksymoroni homoavioliitto. Vieraina olleet Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo ja homoviihdyttäjä Mikko Silvennoinen pääsivät hehkuttamaan homoavioliittoa ikään kuin lain voimalla voitaisiin ilmoitusluontoisesti normalisoida vähemmistön poikkeavuus. Pieni vähemmistö voi toki vaatia valtiolta hyväksyntää ja ylistystä, mutta sitä se ei silti saa koskaan luonnolta (geneettinen umpikuja), ihmiskunnan historialta, avioliittoinsituution tarkoitukselta eivätkä ihmisiltä, jotka eivät pidä homoutta yhdenvertaisena luonnollisen lisääntymisen kanssa. 

Homoavioliiton lailliseksi tulemista juhlistaneen keskustelun kyytipojaksi studiobilettäjille tarjoiltiin tarina tamperelaisesta lesboparista Jennistä ja Virpistä. Heidän pääsemistään avioliittoon (sic) kuvattiin satumaisen romanttisena rakkaustarinana, jolle hymisteltiin studiossa ennalta arvattavan hyväksyvästi. Aiemmin Ylen tv-uutisissa ja verkkosivuilla kerrottiin toisesta lesbopari Amandasta ja Emiliasta. Verkkosivujen jutusta Nyt se on vihdoin mahdollista: Amanda ja Emilia pitävät kesähäät – "Kirjaimellisesti törmäsimme toisiimme", saimme oppia mm. sen, kuinka paljon parempia ihmisiä aina käytöstapoja myöten lesbot ja homot ovat verrattuna meihin tylsiin junttiheteroihin. 

Studiossa tunnelma oli katossa ja katsoja saattoi odottaa, että minä hetkenä hyvänsä pöytään saatetaan tuoda samppanjanlasit skoolattaviksi, varsinkin kun Mikko Silvennoinen oli silmin nähden täpinöissään omista tulevista häistään. Toimittaja Damström jaksoi kuitenkin juhlahumun keskellä muistuttaa, että "tasa-arvotyö" on edelleen kesken. Setan punamädättäjä Tarjamo tarttuikin tähän nopeasti ja alkoi luetella pienen painostusjärjestönsä vaatimuksia, joiden tahtoon enemmistön on syytä alistua. Tarjamon seuraavina tavoitteina ovat ainakin homojen äitiyslaki sekä uusi translaki. Kaiken kivapuheen ja esitettyjen vetoomusten rinnalla seksuaalisesti poikkeavien sisäsyntyisistä ongelmista ei puhuttu taaskaan yhtään mitään.

Kaltevalle pinnalle könyttyään Seta onkin sukeltanut syvälle ihmisen pimeimpään alapäähän ja on saanut median jo nyt puolelleen trans-kysymyksessä. Uhripääomaa kerätään kovalla kiireellä, mikä käy selväksi Ylen Aamu-tv:n jutussa Tutkija: Homo- ja transnuoret kokevat syrjintää miehisillä työpaikoilla ja epäröivät kasvatusalaa, jossa jälkimarxilaisen yliopistopolitrukin suulla puhutaan "sukupuolien moninaisuudesta". Roskaa. Setan fb-sivulla Juha Lankinen jauhottaa 6-0 puhujat, jotka sössöttävät sukupuolen konstruktiosta:

Wikipediasta: "Intersukupuolisuus on sukupuolisuuden KEHITYSPOIKKEAMA, jossa yksilön sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määrittää sukupuoliominaisuuksien avulla. Intersukupuolisella voi olla sekä mies -että naistyypillisiä sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukupuoliset tunnusmerkit voivat olla epäselvät. Intersukupuolisuuden aiheuttajana on yleensä GEENIMUTAATIO tai sukupuolikromosomien POIKKEAVA määrä, mutta myös kehitysiässä tapahtuneet hormonitasojen POIKKEAMAT voivat johtaa intersukupuolisuusTILOIHIN. Intersukupuolisesta ihmisestä on vanhastaan käytetty myös nimitystä hermafrodiitti."

Se, että ihminen ei ole mies tai nainen, on seurausta SAIRAUDESTA. Siksi puhe jostain sukupuolen moninaisuudesta on täyttä huuhaata. Jos inter- ja transsukupuolisia on väestöstä korkeintaan promille, niin se ei tietenkääan tarkoita sitä, että mies-nainen -jaottelu muuttuisi irrelevantiksi. Kaikki tietävät, että aina on ollut erilaisia syntymävikoja, kuten päästään yhteen kasvaneita kaksosia, down-lapsia, epilepsiaa, suulakihalkiota, verenvuototautia jne. Nämä ovat kuitenkin selkeästi poikkeuksia terveestä lapsesta ei joitain ominaisuuksia muiden joukossa, kuten sini- tai vihreäsilmäisyys."

Sivilisaation dekadenssista käänteestä aidosti ilahtunut Silvennoinen korosti ohjelman lopussa, että "maailma ei ole vielä valmis", jolla hän yhdessä toimittaja  Damströmin kanssa tarkoitti sitä, että länsimaissa valtion virallinen sodomia ei ole vielä aivan sataprosenttista eikä siten kansallisen kulttuurin kaapin päällä. 

"Hyvien asioiden" listaa luetellessaan Setan Tarjamo katsoi, että myös maahanmuuttoasioissa on vielä työsarkaa. Tosiaan, tuo sama punavihreiden setalaisten joukko toivottaa emansipaation nimissä Suomeen rajattomasti kivikautisia kehitysmaalaisia, käytännössä islamilaisista maista tulevia turvapaikkaparasiitteja. Mikäli heidän Unelma toteutuu ja maa täyttyy muhamettilaisista nuorista, voivat sivilisaation iltaruskolle jo nyt laskeutuneet tarkkailijat seurata viihdyttävää tragikomediaa, jossa punavihreät homoemot ja islamilaiset rauhanuskonnon harjoittajat yrittävät luoda yhteisen monikulttuurisen paratiisiin. 

Setan ja homoemojen muodostaman kulttuurisen homomafian tragedia on se, että se ei tyydy siihen, mikä olisi kohtuullista ja järkevää. Marxilaisen mädättämisen kasvava ahneus, länsimaisten insituutioiden tuhovimma, ajaa sokeassa itsevihassaan kuitenkin kaiken kohtuullisuuden edelle.  

Tiettyyn rajaan asti homojen suvaitseminen ei ole ongelma, sen ovat taanneet jo 1970- ja 1980-luvulla maassamme hyväksytyt lait. Vahingolliseksi homomaniaksi suvaitseminen muuttuu silloin, kun homoseksuaalien biologisesti poikkeavaa käyttäytymistä aletaan pitää eettisesti yhtä arvokkaana kuin yhteiskuntaa uusintavaa heteroseksuaalisuutta; varsinkin kun se yhdistetään miehen ja naisen pyhään avioliittoinstituutioon. 

Yksilön loputtomia oikeuksia vaatiessaan itseään kovinkin nokkelina pitävät arvoliberaalit ovat kykenemättömiä näkemään sivilisaation isoa kuvaa, varsinkaan sitä, jonka varaan olemisemme on rakennuttu: edellisten sukupolvien työlle ja hiljaiseen tietoon. Sivilisaatioiden rakentaminen kestää satoja, jopa tuhansia vuosia, mutta sen rappeuttaminen ja tuhoaminen onnistuu kyllä yhdeltäkin sukupolvelta, kunhan se on vain riittävän omahyväinen ja lyhytnäköinen "edistyksellisyydessään". Nykyinen hengeltään juutalaismaterialistinen kulttuuri on saamassa luonnolliseksi (sic) kumppanikseen "homokulttuurin", joka vastuuttomalla hedonismillaan lyö nyt leimansa myös ennemmistön kulttuuriin. Kestämättömille arvoille perustuvan Globo-Jomo (Globalist Jews and Homos) mafian otteesta voi irrottautua kääntämällä selän nykyiselle viihde- ja uutiskulttuurille, jota Ylekin edistää. Tämä viheliäisyys sortuu ennen pitkään omaan mahdottomuuteensa kuten kommunismikin. Sen jälkeen valitaan jyvät akanoista.


                                              ***************************************

Yle TV1, keskiviikko 1.3.2017 klo 23:05, Ulkolinja: Trumpin tie Valkoiseen talon  

Vastoin odotuksia Donald Trump voitti USA:n presidenttivaalit epäsovinnaisella kampanjallaan, jolla hän kokosi miljoonia kannattajia. Keitä Trump tuo Valkoiseen taloon avustajikseen ja miten hän muuttaa politiikkaa?

Yle Teema, keskiviikko 1.3.2017 klo 20:00, Afroamerikkalaiset

1/6. Musta Atlantti (1500 - 1800). Henry Louis Gates Jr. tutustuttaa meidät niihin aidosti globaaleihin kokemuksiin, joiden seurauksena afroamerikkalaisten väestöryhmä syntyi. (U)