Yle TV1 Perjantai 15.12.2017 klo 21:05, Perjantai
Onko Eurooppa kansojen sulatusuuni joka muuttuu yhä monivärisemmäksi ja paremmaksi? Kansanedustaja Ben Zyskowicz ja kansalaisaktivisti Michaela Moua. Perjantai-dokkari: Nuori, trendikäs - ja äärioikealla. HD
Yle Areena.
Jo ohjelman esittely sisältää ideologisen arvoasetelman, joka on silkkaa valhetta, ellei katsoja sitten edusta itse poliittista eliittiä, jossa halutaan noudattaa kreivi Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergin visioimaa dystopiaa. Eipä ihme, että studioon oli raahattu Kokoomuksen sionistisiipeä edustava Ben Zyskowicz. Suomessa Coudenhove-Kalergin näkemykset sekarotuisen Euroopan suotavuudesta tunnetaan parhaiten Paavo Väyrysen väitöskirjasta, jossa hän analysoi kriittisesti itävaltalais-japanilaisen kreivin Eurooppa-politiikkaa. Tätä Eurooppa-kritiikkiä ei tuotu ohjelmassa tietenkään mitenkään esiin.
Esittelylause "Onko Eurooppa kansojen sulatusuuni joka muuttuu yhä monivärisemmäksi ja paremmaksi?" sisältää ajatuksen, että etnisesti riitaisa sekamelska yhdistettynä juurettomaan kulutuskeskeiseen maitokahvimassaan olisi lähtökohtaisesti jotenkin parempaa kuin perinteinen eurooppalaisuus . Ei se ole, vaan painvastoin huonompaa.
Jos afrikkalaisten ja arabien maahan päästäminen olisi merkki paremmasta, sitä harjoittasivat myös Kiina ja Kauko-Idän taloustiikerit kuten Japani ja Etelä-Korea. Miksi ne eivät sitten tee niin, vaan seuraavat hiljaisen huvittuneena vierestä, kun Euroopan tuhoaa itsensä haalimalla kognitiivisesti haasteellista joutoväkeä. MOT.
Perjantain alussa afrikkalais-suomalainen toimittaja Sean Ricks haastattelee valkoisten intressiin nuivasti suhtautuvaa puoliksi afrikkalaistaustaista "kansalaisaktivisti" Michaela Mouaa. Eurooppalaisesta kulttuurista vieraantuneet mulatit ovat tietenkin syyttömiä olemassoloonsa, mutta olisi naurettavaa väittää, etteikö tähän kaikin puolin surulliseen lopputulokseen löytyisi syyllisiä: geneettisen perimänsä itsekkäästi pettäneet vanhemmat. Viidakkokuumeilusta seuraava syntyminen on tragedia yksilölle, mutta laajassa mitassa katastrofi Euroopalle, jos siitä tulee tarpeeksi laajalle levinnyt huono tapa.
Lyhyterapiaa nykykään harjoittavan ex-koripalloilija Michaela Mouan haastattelu sisälsi paljon hämmentäviä kohtia. Eräs niistä oli se, kun häneltä kysyttiin, miksi "rodullistetun" (lol) asiakkaan pitäisi mennä mieluummin Moan hoitoon kuin valkoisen. Kysymys on sikäli järjetön, koska egalitaristien, jota sekä toimittaja että haastatelu edustavat, mielestä mitään rotuja ei ole edes olemassa. Tietysti käyttämällä sanaa "rodullistettu" tätä kysymystä yritetään kiertää, mutta sen ad hoc -tarkoitus on niin ilmiselvää, että sen kieltävät vain tuon termin marginaaliset käyttäjät.
Sean Ricksin asenteen ymmärtää helposti hänen taustansa vuoksi, koska hän ei ole voinut valita ulkopuolisuuttaan etnisesti suomalaisessa yhteisössä. Sen sijaan vasemmiston aisankannattajaksi ryhtyneen toimittaja Pekka Vahvasen näkemykset ovat puhtaasti itse valittua idiotismia. Tämä kävi selväksi Ben Zyskowicz -haastattelussa, jossa hänen asenteensa oli myötähävettävän filosemiitinen. Hän jopa tunnusti ihailevansa juutalaisia kuin mikäkin Johannes Salminen ja kutsui itseään hieman ironisesti wannabe-juutalaiseksi. Hänen suosikkilistaan kuuluvat mm. sellaiset kyyniset harhaanjohtajat kuin Sigmund Freud ja Henry Kissinger.
Ohjelman puolivälissä nähtiin eläkkeelle siirtyneen toimittaja Jyrki Richtin lyhytdokumentti eurooppalaisesta Generation Identity -liikkeestä. Richtin tekemän dokumentin lisäksi hän on kirjoittanut ilmiöstä myös Ylen verkkosivulle. Artikkelin Hipsterioikeiston pomo: ”Seuraava suuri nuorisoliike Euroopassa on Generation Identity tai jihadismi” lopusta löytyy myös kyseinen dokumentti. Vaikka dokumentti käsitteli kohdettaan melko tasapuolisesti, oli Tampereen studion toimittajat ja vieraat yksimielisesti liikettä vastaan.
Ehkäpä filmissä nähty termi islamo-vasemmistolainen synnytti keskustelijoissa liikaa näppylöitä, joiden hieromista ei haluttu näyttää suurelle yleisölle? Avoimempaa ja älyllisesti stimuloivampaa keskustelua olisi saatu aikaan helposti, mikäli studioon olisi tuotu edes yksi "äärioikeistolaisuutta" puolustava asiantunteva henkilö. Nyt "keskustelu" muistutti katolilaista inkivisitiota sosiaalidemokrattisella lässytyksellä.
Yle TV1, perjantai 15.12.2017 klo 20:00, Pressiklubi
Tami Tammisen vinkit presidenttiehdokkaille. Uusnatsi valetoimittajana. Juontaja Sanna Ukkola. #pressiklubi HD
Natsit ne vaan pysyvät pakkomielteisesti Pressiklubin ohjelmissa. Ohjelmatiedoista poiketen teemaa ei kuitenkaan käsitelty tässä jaksossa. Silti muutama sana käsittelemättä jääneestä aiheesta.
Mediassa vellovan natsihysterian keskellä Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren kirjoitti hiljattain paljon huomiota herättäneessä blogikirjoituksessaan, että "Ongelma vaan on siinä, että näitä uhkakuvia levittävät kaikkien mieluimmin ne, joiden omat tavoitteet eivät kestä päivänvaloa senkään vertaa kuin kuviteltujen uhkaajien". On selvää, ettei tällaista keskustelunavausta päästetä valtamedian julkisuuteen, vaikka sen esittäjänä onkin professorintason mies.
Toimittaja ei ole lääkäriin verrattava ammatti, joka vaatisi luvan. Valetoimittaja on yhtä absurdi termi kuin valejoulupukki, valeurheilija tai valemuusikko. Suomessa on iät ja ajat ollut erilaisia kulttuuri- ja aatelehtiä, joiden tekijät kutsuvat itseään toimittajiksi. Tässä ei ole nähty mitään ongelmaa. Kuitenkin nyt kun ruotsalaisen NTV-nettikanavan toimittaja haastatteli itsenäisyyspäivänä Kohti vapautta -mielenosoitusta vastustaneita naamioituneita anarkisteja, tämä olikin väärin tehty, vaikka kysymykset olivat täysin perusteltuja. Journalistiliiton ja valtamedian mielestä kysyminen oli ennen kaikkea väärin siksi, että toimittajaksi itsensä esitellyt haastattelija ei edustanut valtamedian sertifioimia poliittisesti korrekteja ideologioita!
Yle Teema Fem, perjantai 15.12.2017 klo 21:00 , Kino: 12 vuotta orjana (K16)
(12 Years a Slave, USA 2013) Kolmella Oscarilla palkittu tositarina tummaihoisesta miehestä, joka siepataan orjaksi Louisianaan. O: Steve McQueen. N: Chiwetel Ejiofor, Michael Fassbender, Benedict Cumberbatch, Brad Pitt. HD Äänitekstitys: suomi. K16
Orjuutta on kaikkialla maailmassa, mutta lännen valkoiset kristityt olivat ensimmäisiä, jotka keksivät sen tuomitsemiselle moraalifilosifiset perusteet ja lopulta myös lakkauttivat sen ensimmäisinä. Mitä tästä on kiitoksena? "Liberaali" kuten vasemmistolainen Hollywood tekee vuosi toisensa jälkeen orjuudesta valkoisia syyllistäviä elokuvia, jotka toiset "liberaalit" Oscar-äänestyksissä palkitsevat.
Tämä röyhkeys, chutzpah, on sitäkin härskimpää, kun tietää, että juuri Hollywoodia kiistattomasti hallitsevat raharikkaat juutalaiset olivat keskeisessä roolissa trans-atlanttisessa orjakaupassa. Luonnollisesti nämä historian manipuloitsijat jättävät visusti kertomatta oman osuutensa orjakaupasta ja vierittävät vajaa parisataa vuotta kestäneen orjabisneksen (josta Amerikan nykymustat saavat olla paradoksaalisesti kiitollisia, sillä muuten he asusivat Afrikan savimajoissa) pelkästään valkoisten kristittyjen niskoille.
Trans-atlanttisessa orjakaupassa oli mukana vielä kaksi muuta osapuolta, joista on haluttu vaieta, koska kuvio ei sovi valtamedian poliittisesti korrektiin eli valheelliseen narraatioon. Arabimuslimit olivat suuressa roolissa, sillä he ottivat kiinni mustia ja myivät niitä eurooppalaisille. Valkoisen orjakaupan lisäksi arabit jatkovat orjakauppaa vielä länsimaiden asettaman orjuuden kiellon jälkeen, mutta eivät niin pitkään kuin Saharan eteläpuoliset mustat, jotka harjoittavat sitä edelleen. He myivät 1600-1800 -luvulla toisiaan orjiksi kuten tänään, mutta tämä lienee atlanttisen orjakaupan suurin tabu.
Oscar-palkittu 12 vuotta orjana on elokuva, jossa oikeutetaan mustien valkoisia vastaan kohdistama sadistinen väkivalta. Historiallisuudestaan huolimatta elokuvan perimmäisenä tarkoituksena lienee oikeuttaa nykyinen mustien väkivalta länsimaissa. Tämä etnomasokistinen selitys näyttää uppoavan erityisen hyvin liberaaleihin ja muihin valkoisiin aisankannattajiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti