ANTIFAN JA PUNAVIHREIDEN POLIITIKKOJEN KIELTOPROJEKTI KUSI REISILLE TAMPEREELLA

Yle Watch ei yleensä kirjoita suomalaisvihamielisen marginaalin edesottamuksista, sillä blogin ajutus on pyydystää isoja kaloja ja näyttää millaista vallan väärinkäyttöä hallitseva nomenklatuura poliitikoista toimittajiin käyttää. Silloin tällöin järjestelmän prostituoituna toimiven äärivasemmistolaisten puuhakerhojen toimet osuvat yhteen globalismia ajavan valtarakenteen kanssa, jonka vuoksi blogillamme on syy käsittellä myös näitä uutisia. Niistä tuorein Yle uutinen, Tampereella kauhistuttiin: uusnatsit kokoontuvat kaupungin tiloissa – Tieto kumottiin kiireesti kertoo, kuinka Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, vihreiden Iiris Suomela, oli tviitannut kuvakaappauksen anarkokommunistisen Varisverkoston virheellisestä tiedotteesta, jonka mukaan uusnatsit järjestävät toimintaa Tampereen kaupungin omistamassa kiinteistössä.

Uutisesta käy ilmi, että Vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikko Aaltonen ja vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kertoivat, ettei kyseinen kiinteistö olisikaan Tampereen kaupungin omistuksessa. Vastavasti Ylen tietojen mukaan kiinteistö on yksityisessä omistuksessa ja Tampereen kaupunki vuokraa kiiinteistöstä vain osan museon varastoksi. 

Sittemmin Iiris Suomela on myöntänyt Ylelle, että hänen ensimmäinen Twitter-viestinsä aiheesta sisäsi väärää tietoa. Hän ei silti halua luopua poliittisesti erimielisten tukahduttamistoimista ja toivoo, ettei kansallismielisiä rock-konsertteja saisi olla punaisessa Tampereessa lainkaan:

Suomela toivoo, että tällaisia tapahtumia ei järjestettäisi Tampereella ollenkaan.

– Toivon, että Tampereen kaupunki aloittaa vakavan keskustelun siitä, millaisten toimijoiden kanssa pystymme olemaan samoissa kiinteistöissä.

– Lisäksi toivon kaiken kaikkiaan, että tamperelaiset poliitikot ja Tampereen kaupunki ottavat vahvasti kantaa natsismia ja äärioikeistoa vastaan, Suomela sanoo.

Niin sanotut oikeistopuolueet ovat Tampeerella hiiren hiljaa 2000-luvun punaviherkaartin junttaukselle. Ne ovat täysin kulttuurimarxistien määrittämän poliittisen korrektiuden kahleissa ja toimivat alistuneesti vihervasemmiston aisankannattajiana. Porvallisten puolueiden edustajile olisi varmasti kauhistus, jos joku heidän jäsenistään ehdottaisi vastavetona nykyiselle punakaartille, että tamperelaisten poliitikkojen ja Tampereen kaupungin pitää ottaa vahvasti kantaa uuskommunismia ja äärivasemmistoa vastaan. 

On käsittämätöntä, että liberalistista sananvapautta puolustavat porvaripuolueet kannattivat Tampereen valtuuston viime tammikuun päätöstä, jossa kaupunki ei suostu vuokraamaan tiloja "rasistisille" järjestöille, mutta sallii silti sen tukien kera äärivasemmistolaisille kansankiihottajille. Näin porvaripuolueet tulevat kannattaneeksi vasemmiston etua ajavaa strategiaa, jossa punavihreille epämieluisat radikaalit vaihtoehdot kielletään ja suljetaan pois. Punavihreille totalitaristeille tällainen linja on täysin luonteva, sillä se ei ole koskaan sietänyt avointa poliittista kilpailua. Se, miksi porvarit alistuvat punavihreälle junttapolitiikalle kertoo taas siitä, että heikosta kansansuosiostaan huolimatta vasemmistolaiset ovat taitavalla psykologisella sodankäynnillään onnistuneet iskostamaan eetoksensa hegemoniseen asemaan, jolle myös nynnyilevä oikeisto alistuu.

Punavihreän vasemmiston suhteeton ja siten epädemokraattinen poliittinen valta johtuu osittain sen kyvystä verkostoitua ja edetä kansanruumiin soluissa vikkelään kuin syöpä. Sivumennen sanottuna tämä tuo mieleen erään pienen muukalaisperäisen etnis-uskonnollisen populaation, joka on sattumoisin monien kulttuurimarxilaisten virusten alkulähde. 

Tarra voi olla kuvamanipulaatio, mutta juuri noin varikset
oikeasti ajattelevat, vaikka eivät sitä ääneen sanokaan.

Joka tapauksessa, työväenluokan edustajina esiintyvät punaviherpoliitikot ovat tätä nykyä osa rupattelevaa luokka, jonka taustalla on yliopistossa tapahtuva verkostoituminen. Sen alinta kastia on Varisverkosto, jossa enemmistönä olevat naispuoliset riviaktivistit tulevat varakkaista punaporvariperheistä. Varikset näyttävät omaksuneen mukatyöväenluokkaisen vasemmistoideologian vain siksi, että heidän professorinsa ja valtamedia pitävät sitä kovin muodikkaana. He ovat kuitenkin sen verran verran fiksuja, että ymmärtävät Suvi Auvisen tapaan verkostoitumisen tärkeyden jo fuksivuotena, jolloin kannattaa osallistua yliopistoaktivismiin ja kansalaisjärjestöihin. Koska nuo organisaatiot ovat sidoksissa valtioon, poliiittiset opportunistit voivat kiivetä eräänlaisen ideologisen sukulaissuosinnan avulla niiden kautta yhteiskunnassa pitkälle aivan kuten Suvi Auvinen ja Iiris Suomela ovat tehneet.

Hyväsisar-kerhon olemassalo paljastuu IIris Salmelan poliittisessa toiminnassa. Kun kaupungin korkealla pallilla istuva punavihreä khmeri seuraa ja jakaa äärivasemmistolaisen opiskelijaklikin Stasista muistuttavia ilmiantotiedotteita, se kertoo paljon siitä, miten tiiviisti punavihreä establishmentti ja sen liepeillä viihtyvä valevallankumouksellinen räyhävasemmisto on verkostoitunut keskenään. Jo nimensä mukaisesti Varisverkosto on verkostoitunut organisaatio, jolla on vahvat kytkökset etabloituneeseen punavihreään valtaeliittiin ja valtion rahoittamiin "kansalaisjärjestöihin", jotka eivät ole muuta kuin äärivasemmiston "epäpoliitiisia" bulvaaneja. 

Vaikka heprealainen suurkapitalisti George Soros ei rahoitakaan suoraan mitättömiä varisverkostoja, hän kuitenkin tukee median hyvämaineiseksi pesemiä "kansalaisjärjestöjä", joiden edustajilla on puolestaan suorat henkilökohtaiset kytkökset äärivasemmiston ruohonjuuritason puuhastelijoihin kuten Suomessa antifalaiseen Varisverkostoon. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että yksi Varisverkoston perustajista on Dan Koivulaakso. Koska Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on hänen hyvä ystävänsä, on todennäköistä, että Anderssonilla on suoria kontakteja Varisverkostoon. 

Luultavasti Varisverkossa on mukana on myös näiden kahden vasemmistopoliitikon yhteinen tuttu, toimittaja Mikael Brunila, joka on kerännyt kuva-arkistoa suomalaisista kansallismielisistä. Laissa kielletyn henkilörekisterin ylläpitämisen tausta on sikäli huvittava, että äärivasemmisto on perustellut pelkurimaista naamioitumistaan sillä, että äärioikeisto muka kuvaa sitä, vaikka he ovat todistetusti itse ainoa epävirallinen taho, joka arkistoi vihollisiaan systemaattisesti. Anarkomarkojen reiluuslogiikassa vain heillä pitäisi olla oikeus tehdä kuvarekisteri poliittisista vastustajistaan samalla kun he turvautuvat laittomaan naamioitumiseen sillä verukkeella, että äärioikeisto kuvaa heitä tiedostoihinsa. Varsinainen syy yksipuoliseen naamioitumiseen on se, että näin anarkokommunistit voivat kätkeä henkilöllisyytensä tehdessään rikoksia vastamielenosoituksissa.

Julkinen antifasistien henkilögalleria joka tiedetään puhuu sen puolesta, että mm. Takku.netissä ja Varisverkostossa toimivat agitaattorit ovat enimmäkseen yliopistojen kampuksilla viihtyviä humanististen alojen ikiopiskelijoita, poikkeuksina väkivalta-anarkisti Antti Rautiainen ja vasemmistoaktivisti Syksy Räsänen. Heistä aktiivisimmat eivät ole edes etnisesti suomalaisia kuten jo pitkään sairaseläkkettä nauttinut tamperelainen Juan Meneses, joka toimii Takku.nettiin vähvasti kytköksissä olevan Punk in Finland -foorumin ylläpitäjänä. 

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA.

Viime aikoina anarkokommunistista agitaatiota on harrastanut näkyvästi portugalilainen Tiago Silva, joka on SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) Turun piirijärjestön puheenjohtaja. Tämä 31-vuotias Turun yliopiston yleisen historian tohtorikoulutettava on aktiivinen Turun seudun "antifasistisessa" toiminnassa ja vaikuttaa myös Varisverkostossa. Kulttuuriorganisaatioiden ja yliopiston kulttuurimarxilaisesta mädätyksestä kertoo puolestaan se, että Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto on myöntänyt Silvan väitöskirjatyöhön apurahaa 24 000 euroa (hulppea apuraha tuo mieleen Koneen säätiön palkitseman Miika Tervosen). Silvan päasiallinen tutkimustyö on tähän mennessä ollut islamille myönteistä tendenssitutkimusta ja se jatkuu myös dhimmi-henkisessä väitöskirjassa, jonka pitäisi käsitellä islamin kohtaamista Portugalin keskiaikaisissa historiankirjoituksissa.

Kolmas mainitsemisen arvoinen vierasperäinen anarkokommunisti on Helsingin suunnalla vaikuttava venäjänjuutalainen Dmitry Gurbanov. Terveydenhoitoalaa opiskellut Gurbarov on jo pitkään yrittänyt luoda Helsinkiin antifasistista skinhead-katujengiä (sic) siinä mainittavammin onnistuen. Siksi hän onkin keskittynyt nettitrollaamiseen, väkivaltaisten uhkauksten lähettämiseen fasisteiksi katsomilleen henkilöille ja kansallismielisten henkilötietojen levittämiseen. On kuitenkin näyttöä siitä, että Gurbanov on edelleen mukana Antifan kaltaisessa katuhäiriköinnissä ja ilkivallassa.

Hajanaisesta paljastetettujen otoksesta huolimatta suurin osa punaporvarillisista "antfasisteista" on opiskelijatyttöjä. Miespuoliset aisurit saattavat olla johdossa, mutta toiminnan jalkaväki on naisissa. Tämä näkyy "antifasistien" vastamielenosoituksissa ja ylioppilaskuntavaalien gallerioissa. Niissä näkyvät punavihreät aktivistit toimivat myös anonyymeinä varisverkoston kaltaisissa suljetuissa sisäpiirikerhoissa.

Yhteistä kaikille anarkomarkoille on se, että he ylenkatsovat valkoisten natiivien perinteistä työtätekevää luokkaa, jota väittävät puolustavansa. Yhdysvaltalaisen Storia-lehden toimittaja Alex Witoslawski on kuvannut osuvasti tätä seurakuntaa suomennetussa kirjoituksessa Marx panisi nykyvasemmiston seinää vasten:

Jos tapaatte jonkun Antifan tai BAMNin jäsenen, keskustelkaa hänen kanssaan kommunistisesta teoriasta, ja huomaatte etteivät he tiedä siitä mitään. He osaavat vain toistella kielikuvia mustien, homojen ja maahanmuuttajien sorrosta. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä – menkää mihin tahansa vasemmistolaiseen kirjakauppaan yliopistokaupungissa, ja huomaatte pian että siellä on enemmän kirjoja intersektionaalisesta mustasta LGTB-feministisestä seksuaalisuudesta kuin Marxista ja Leninistä. Lyhyesti sanottuna, Antifan ja BAMNin kaltaiset ryhmät väittävät olevansa kommunistisia tai anarkosyndikalistisia, mutta niiltä puuttuu kaikki todellinen tieto ideologioista ja filosofioista, joita ne väittävät kannattavansa. 

Tämä pätee muuhunkin vasemmistoon: sillä ei ole lainkaan luokkatietoisuutta, sen kannattajat ovat joko eliittikakaroita tai ryysyköyhälistöä, jotka on huijattu uskomaan, että valkonaaman tai heteron vihaaminen on tärkeämpää kuin luokkataistelu. Jos moderni marxilainen vallankumous todella tapahtuisi länsimaissa, heidät kaikki pantaisiin seinää vasten ja ammuttaisiin luokkapettureina. Miksi siis jokin aidosti luokkatietoinen liike kuten Alt-right tai populistinen oikeisto ottaisi nykyvasemmiston vakavasti?

Witoslawskin jutun perusteella herää kysymys, miksi nähdä vaivaa poliittisesta muka-vastustajasta, jonka "anti-autoritääriset" aktiivit ovat jämähtäneet kaikkitietävän 15-vuotiaan  lukiolaiskakaran mustavalkoiseen moralismiin, joka on vieläpä omaksuttu koulujen ja yliopistojen auktoriteeteilta (sic!). Sääliäkään tukirahakapinallisia ei oikein voi, koska he ovat laskelmoivassa konformismissaan alistuneet vapaaehtoisesti systeemin egalitaarisille epäarvoille ja vieneet puhdasoppisuuden kiihkossa ne toiseen potenssin aivan kuten Kiinan nuoret maolaisessa kulttuurivallankumouksessa 1960-luvulla.

Korruptoituneen järjestelmän kannalta on tietenkin edullista, että nationalistit ainoana todellisena globalismin vastaisena oppositiona tuhlaisivat energiansa systeemin juoksupoikina toimivan räähkävasemmiston kanssa painimiseen. Merkitystä elämälleen etsiville anarkomarkoille nykykulttuurin demonisoima äärioikeisto on luonnollisesti sopiva lohikäärme, jota vastaan taistelemalla voi tuntea hetken emotionaalista ja sankarillista mielihyvää. Kansallismielisten ei kuitenkaan kannattaa näihin hiekkalaatikkoleikkeihin vakavasti ryhtyä, sillä paukut pitää säästää todellista vihollista vastaan.

Tästä huolimatta syy, miksi Yle Watch nyt poikkeuksellisesti käsittelee tätä marginali-ilmiötä johtuu siitä, että äärimmäisellä vasemmistolla on vaikutusta yliopistoelämään, josta verkostoinnin avulla noustaan lopulta vallan huipulle. Nimenomaan vallasta ja sen rakenteista koko vasemmisto on sairaalloisen kiinnostunut, siksi se puhuukin siitä jatkuvasti, tosin siten kuin se ei koskisi sitä itseään. 

Valtaa ja näkyvyyttää voidaan myös saada vastikkeellisesti, mutta se edellyttää äärivasemmistolaisilta lehmänkauppoja arvoliberaalien ja globalistikapitalistien kanssa. Siksi on ymmärrettävää, ettei edes "vallankumouksellinen" äärivasemmisto hyökkää todellisia vallanpitäjiä ja suurkapitalisteja kuten George Sorosia vastaan. Anarkokommunismia larppaavien räyhäräähköjen onkin paljon helpompi saada itselleen tunne-elämää ravitseva "moraalinen" palkinto hyökkäämällä tavallisia isänmaallisia suomalaisia työläisiä vastaan kuin ottaa riski ja purra ruokkivaa kättä. He tietävät itsekin olevansa uusliberaalien, markkinakapitalistien ja hämärien globalistien hyödyllisiä idiootteja, mutta eivät voi vastustaa kiusausta, jossa viholliseksi nimetään se, jolla ei ole todellista vaikutusvaltaa.

PUNALIBERAALIN HOLLYWOODIN MÄDÄNNÄISYYS

Amerikan punaliberaalia ja juutalaista ökyrikasta eliittiä:
Hillary Clinton ja Harvey Weinstein.

Hollywoodissa ruumiillistuu länsimaiden liberaali rappio, tekopyhyys, lapsellisuus, sentimentalismi ja moralismi. Se on myös sivilisaatiomme henkisen saastan tärkein sylttytehdas. Vielä siihen aikaan kun Neuvostoliitto oli olemassa, Ylen kulttuuritoimitus suhtautui nyrpistellen amerikkalaista elämäntapaa kuten konsumerismia ja hedonismia levittäneeseen Hollywoodiin. 

Kommunismin romahduksen jälkeen Ylessäkin ymmärrettiin 1990-luvulla, että kapitalismin ytimessä olevia "porvarillisia arvoja" vastaan voi taistella Hollywoodin liberaalilla kulttuurimädätyksellä. Parin viime vuosikymmenen ajan Ylessä ollaankin oltu kritiikittömiä punaliberaalia Hollywoodia kohtaan, koska se on merkittävästi edistänyt "hyviä asioita" kuten vapaata maahanmuuttoa, feminististä perhepolitiikkaa, sateenkaari-ideologiaa ja aseiden riisumista valkoisilta. Ainoat moitteet se on antanut Hollywoodin harvoille konservatiiveille kuten Mel Gibsonille, joka puhui vihatotuuksia unelmatehtaan juutalaisesta omistuksesta.

Kun Hollywoodin liberaalijuutalainen mediamoguli Harvey Weinstein sitten paljastetaan pervoksi saalistajaksi, Yle teeskentelee muiden valtamedioiden tapaan hämmästystä. Uutisessa Hollywoodin ahdisteluskandaali sai muhia rauhassa – moni tiesi, mutta ei puuttunut koko juttu käännetään feministiseksi diskurssiksi, jossa ongelman ytimen nähdään olevan yleisesti miehissä, jotka hallitsevat ikävän meritokraattisesti Hollywoodia ilman sukupuolikiintiöitä. 

Ei puhettakaan, että Weinsteinin seksuaalinen saalistus johtuisi siitä, että hän saattoi saavutetun asemansa vuoksi käyttää talmudilaista valtaansa himoitsemiinsa ei-juutalaisiin kaunottariin. Kuvassa, jossa Weinstein tarttuu takaapäin Emma Watsoniin, välittyy hetki, jossa julkisesti kovan linjan feministinä esiintyvä näyttelijätär ei voi muuta kuin pitää suunsa kiinni, koska hyväksikäyttäjä on Hollywoodin juutalainen. Miksi tämä seksuaalinen häirintäskandaali nousi julkisuuteen vasta nyt, johtuu tuskin suunsa avanneista naisnäyttelijöistä, vaan elokuvateollisuuden sisäisestä taistelusta, jossa on päätetty uhrata yksi omista pojista. 

Nyt esiin tullutta seksikohua  on käsitelty mediassa loppujen lopuksi hyvin laimeasti toisin kuin tapausta, jossa Donald Trumpilta salaa äänitetyistä naiskommenteista nousi viikkoja kestänyt mediamyrsky viime presidenttivaalikampanjan aikana. Silti Weinsteinin tapaus on poikkeuksellinen, sillä aiemmin valtamedia ei ole raportoinut näin näkyvästi Hollywoodin elokuvamogulien harjoittamasta naisten ahdistelusta ja seksin kiristämisestä. Tapaus lienee vain jäävuoren huippu ja ehkä sen näkyvyydellä yritetään peitellä jotain paljon pahempaa kuten Hollywoodin pedofillirinkiä. Näissä kaikkein synkimmissä tapauksissa on nähtävissä sama Hollywoodia hallitseva talmudistinen tekijäkunta kuin "tavallisissa" seksuaalisen häirinnän tapauksissa.

Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen kertoo sosiaalisessa mediassa niistä psykologisista tekijöistä, jotka vaikuttavat liberaalin Hollywoodin vaikenemisen kulttuuriin:

Kun Hollywoodin näyttelijät usein osallistuvat kaikenlaisten epärealististen ja vahingollisten liberaalien "unelmien" ja utopioiden kannattamiseen, kyseessä on suurelta osin ns. psykologinen siirtymä. Kaikki Hollywoodin sisäpiireissä työskentelevät ja liikkuvat tietävät, että elokuvabisnes on likaista ja moraalisesti turmeltunutta, ja tavallista on, että hyväksikäyttö tai rikokset osuvat ennemmin tai myöhemmin myös omalle kohdalle. Silti juuri kukaan ei uskalla puhua niistä, koska kaikki pelkäävät menettävänsä nykyiset ja tulevat työpaikkansa tai yhteistyömahdollisuutensa.  

Kaiken lisäksi on pakko näytellä yksityisesti ja julkisesti, että on hyvissä väleissä vastenmielisimpienkin henkilöiden kanssa, kaikki on hyvin ja elämä on julkisuudessa pelkkää glamouria ja hymyä. Tämä synnyttää pakottavan sisäisen ristiriidan tai paineen, jota ei voi ratkaista, mutta jolle täytyy löytää jokin purkautumistie. Kun näyttelijät eivät pysty korjaamaan Hollywoodia suoraan, he pyrkivät korjaamaan "koko maailman". Jos koko maailma saadaan korjattua, Hollywood korjautuu siinä samalla. Näyttelijät ovat valmiita tarttumaan utopistisiin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin oljenkorsiin. Ristiriita purkautuu siten melko epätoivoisella ja lapsellisella tavalla. Näyttelijät luovat työkseen teeskentelemällä eräänlaista uutta sadunomaista todellisuutta ja he ovat mielipidevaikuttajia, joten se tekee heille todennäköisemmäksi ajatella, että he pystyvät sopivasti näyttelemällä ja agitoimalla toteuttamaan myös epärealistisia utopioita. Seurauksena on se Hollywoodin liberaali aktivismi, jota usein näemme.

Toivottavasti amerikkalaisen propagandatehtaan sisäisen mädännäisyyden laajempi paljastuminen aukaisee myös tavallisten ihmisten silmät näkemään, että Hollywoodin tuotteet sikiävät samasta saastasta kuin tekijänsäkin. Ehkä se on jo tapahtumassa, sillä amerikkalaisten valtavirtaelokuvien katsojamäärät ovat viime vuosina laskeneet ja Oscar-gaalan katsojaluvut ovat suorastaan romahtaneet.

                                                            ************************


Yle uutiset kertoi tänään, että kustantaja ja Cargotecin suuromistaja Niklas Herlin on kuollut. Hän oli kuolessaan vain 53-vuotias. Tänään ilmestyneissä uutisissa Herlinin kerrottiin kuolleen äkilliseen sairaskohtaukseen. Muistelmissaan hän on puhunut perheensä ongelmista kuten alkoholismista.

Rikkaaseen sukuun syntynyt Niklas Herlin teki uransa toimittajana ja hänet tunnettiin tässä yhteydessä arvoliberaaleista ja monikulttuuria tukevista mielipiteistään. Niitä eivät muuttaneet edes se, että seitsemän vuotta sitten Romanian mustalaiset ryöstivät ja hakkasivat hänet pahasti keskellä Helsinkiä. Häneen ei siis pätenyt se runoilija Tommy Tabermanin viisaus, jonka mukaan entinen liberaali on se, joka joutuu hakatuksi Helsingin rautatieasemalla.

Vaikutusvaltansa ja varallisuutensa turvin Niklas Herlinillä oli myös konkreettisia mahdollisuuksia edistää maailmankuvaansa. Hän osti mm. Uuden Suomen nimen ja perusti samannimisen verkkoalustan, joka tunnetaan ankarasta sensuurista maahanmuuttokriittisyyttä kohtaan. Viimeiseksi jääneessä Uuden Suomen blogitekstissä Herlin avautuu erikoisesta sananvapauskäsityksestään puolustamalla vahvasti politisoitunutta Julkisen Sanan Neuvostoa, joka tunnetaan mm. halusta suitsia vaihtoehtomedioita.

Herlin halusi edistää monikultturismia myös tieteen avulla. Hän oli johtavassa roolissa Herlinin suvun Koneen säätiössä, joka antaa apurahoja lähes kenelle tahansa, joka haluaa epädramatisoida suomalaisuutta. Esimerkiksi kulttuurimarxisti Koko Hubaralle säätiö lahjoitti yli 18 000 euron apurahan "rodullistetun feminismin" esseeteoksen kirjoittamiselle, vaikka värillistä näyttelevä juutalaisnainen ei ole julkaissut ainuttakaan kirjaa tai edes viittauskelpoista tieteellistä artikkelia. Tänä vuonna Koneen säätiön Vuoden tiedekynä -palkinto, arvoltaan 25 000 €, meni historiantutkija Miika Tervosen 22-sivun mittaiselle esseelle, jossa hän kertoilee, että oikeaa Suomea ja suomalaisuutta ei ole koskaan ollut olemassakaan. 

Herlinin asialleen omistautumisesta kertoo Ylen tuore uutinen Miljardööri Niklas Herlin piti vähäosaisten puolta: "Huikea mies ja suuri sydän – aina heikoimpien puolella". Hän oli näkyvästi vammaisten puolella, koska hänellä sattui itselläänkin olemaan vammainen lapsi aivan samoin kuin jutussa haastatellulla Ylen uutisankkuri Marjukka Havumäellä. Tämä selittäisi myös sen, miksi Havumäen uutislähetyksissä myös muunlainen toiseus kuten afrikkalaiset maahanmuuttajat nähdään pelkästään positiivisessa valossa. Kenties juuri tämän vuoksi hänet on tehtävään valittukin. 

Edesmennyt Herlin osasi suhtautua poliittisiin vastustajiinsa myös hurtilla huumorilla. Herttaisessa asenteessa oli jotain samaa kuin entisaikojen vaikutusvaltaisella patruunalla, joka katselee kulmiensa alta kylän työläistensä organisoitua öyhötystä:

Siinä torilla oli joku rotutietoisten ”oikeistolaisten” ääliöiden kokous, parvi nuoria persuja, porilaisia poliitikkoja ja muuta roskajoukkoa. Kulmilla notkui myös ”vasemmistolaisia”, Paavo Arhinmäen ikään ehtineitä ”nuoria”, jotka uhkasivat ilmeisesti ”oikeistolaisten” ”isänmaallista” ohjelmanumeroa.  

Ei noista oikeasti haittaa ole sen enempää kuin puliukkojen asuntolasta tai joululauluista, samalla tavalla ovat vastenmielisiä kaikki, ja noiden sietäminen kuuluu täällä päin asumiseen. Mutta asuntolan ja joululaulujen sietäminen kotikulmalla on helpompaa, koska paikalle ei tarvita kymmenittäin mellakkapoliiseja.

           

                                                            ************************

Milloin Suomessa vietetään näkyvästi median johdolla päivää, jossa nostetaan jalustalle joku suomalaisessa kulttuurissa unohduksiin jäänyt ryhmä kuten vaikkapa maamme kalastajat? Tällaisia päiviä ei taida olla yhtäkään, vaan kaikki teemapäivät ovat käytännössä kansainvälisiä YK:n päiviä. Tämä jo itsessään kertoo sosialismilta haiskahtavan YK-internationalismin hegemonisesta asemasta verrattuna kansallisesti tärkeisiin teemoihin.

Tänään keskiviikkona on vietetty mediassa näkyvästi YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää. Asiasta kertoi mm. Ylen tv-uutiset ja Ylen verkkosivujen juttu Teinityttö on tänään pomosi, jotta maailmasta tulisi tasa-arvoisempi paikka. Kellään länsimaalaisella ei ole mitään tyttöjen oikeuksia vastaan, mutta miksi asiasta rummutetaan konfromististen suomalaistyttöjen voimin, vaikka heillä on tasa-arvon kohdalla asiat täällä paremmin kuin hyvin? 

Tyttöjen päivän tarkoitus lienee samaistaa primitiivisiin kulttuureihin kuuluva sukupuolisyrjintä länsimaiden mikroskooppisiin tasa-arvo-ongelmiin. Valkoisten tyttöjen tsemppitoivotuksilla kehitysmaiden tytöille ei ole mitään muuta käytännön vaikutusta kuin se, että naissukupuolen ongelmat pääsevät täällä näkyvämmin esiin kuin toisen sukupuolen. Kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Suomessa poikien ongelmat kuten häiriökäyttäytyminen ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen ovat monikertaisia tyttöihin nähden, mutta ne jäävät auttamatta lapsipuolen asemaan kun kansainvälisyyden nimissä julkisuuteen nostetaan hallitsevan feministisen diskurssin mukaisesti kysymykset tyttöihin kohdistuvasta "rakenteellisesta syrjinnästä". 

YLE POLITIKOI TAAS HISTORIALLA JA SUKUPUOLILLA

Finnisches Freiwilligen-Bataillon der Waffen-SS

Huomen aamulla Yle Radio 1.n Ykkösaamussa keskustellaan jälleen kerran koko maamme olemassoloa koskevasta elintärkeästä aiheesta, suomalaisista SS-miehistä Saksan itärintamalla 1941-43. Näkökulma on tuttuun tapaan "yllättävä" kun punaisen yliopiston tendenssitutkija pääsee väittämään, että Mauno Jokipiin uraauurtavaa tutkimusta Panttipataljoona (1968) ohjasi poliittinen motiivi. Tällaiseen johtopäätökseen on päässyt Äbo Akademin dosentti –  vai pitäisikö sanoa päivystävä desantti – André Swanström tutkielmassaan Suomalaiset SS-miehet, politiikka ja uskonto.

Swanströmiä haastateltiin jo viime perjantain Ylen aamu-tv:ssä, josta kertoo yhtiön verkkosivujen juttu Tutkija: Lähes puolet suomalaisista SS-miehistä fasisteja – "Ampumataidoille olisi parempaakin käyttöä kuin juutalaisten teloittaminen". Raflaavan otsikon oli tietenkin tarkoitus houkutella lukijoita, mutta jutun sisällön perusteella kyse ei ole muusta kuin kömpelöstä projisoinnista, kuolleen hevosen potkimisesta ja halpamaisesta provokaatiosta:

Swanströmin mukaan Jokipiillä on ollut samat aineistot käytettävissään kuin hänellä. Hän arvelee, että Jokipiillä saattoi olla poliittinen motiivi tutkimusta tehdessään.

Swaströmin omia motiiveja ei sen sijaan tarvitse arvuutella. Arkkityyppistä 1960-luvun äärivasemmistolaista partaradikaalia ulkoiselta habitukseltaan muistuttava Swanström paljastuu höpinöidensä perusteella juuri sellaiseksi kuin ulkoasu antaa odottaakin. Hän syyttää Jokipiin tutkimusta poliittisesti motivoituneeksi, mutta ei ymmärrä itse, että tällaisella ulostulolla nimenomaan hänellä on poliittinen motiivi ja mahdollisuus sanoa "viimeinen sana". 

Äbo Akademin tutkijan planttu edustaa sitä samaa omahyväistä yliopistosukupolvea, jossa ollaan olevinaan niin sankaritutkijaa ja "vaiettujen myyttien" paljastajaa, vaikka todellisuudessa tehdään pelkkää ideologista tendenssitutkimusta ja historiapolitiikkaa hegemonisen monikultturismin ja femisosialismin puolesta. Tätä punakaartia edustavat näkyvimmin sellaiset tutkijapolitrukit kuin Helsingin yliopistossa työskentelevä Oula Silvennoinen, Koneen säätion palkitsema suomalaisuuden mitätöijä Miika Tervonen ja Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksella hääräilevä Cuck-feministi Erkka Railo.

Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella koulutuksensa saaneille Ylen "yhteiskuntakriittisille" toimittajille täytyy antaa täydet propagandapisteet, että he ovat osanneet kaivaa studioon sen kaikkein punaisimman tendenssitutkijan. Toimittaja Nicklas Wanke ei kyseenalaista mitenkään Swanströmin väitettä, että palvelussitoomuksiin vastaaminen olisi muka validimpi todiste SS-miesten ideologisesta taustasta kuin Jokipiin käyttämä SS Aseveljet ry:n kortisto:

– Jokipiin mukaan suomalaisista SS-miehistä noin 20 prosenttia kannatti ruskeaa aatetta eli fasismia. Tähän hän laskee mukaan IKL:n ja pienet natsijärjestöt Suomessa. Itse olen saanut luvuksi 45 prosenttia eli yli kaksi kertaa enemmän, sanoo Swanström. 

Jokipii on käyttänyt SS Aseveljet ry:n kortistoa lähteenä. Swanström sanoo itse käyttäneensä lähteenä SS-miesten palvelusitoutumuksia, joissa kysytään suoraan puoluekantaa. Hänen mukaansa kortistossa kysyttiin toimintaa aatteellisissa järjestöissä, mutta ei puoluekantaa

Swanström tekee pitkälle meneviä arvailua ja johtopäätöksiä yhden kirjelähteen perusteella, jolla hän haluaa leimata koko suomalaispataljoonan jonkinlaiseksi Einsatzgruppenin kaltaiseksi teloitusporukaksi. Sen sijaan hakijoiden puoluekantaa kysyttäessä hän ei arvioi vastausten motiiveja mitenkään. On päivän selvää, että moni SS:ään pyrkivä vapaaehtoinen valehteli poliittisen kantansa fasistiseksi, koska tällä oletettiin olevan myönteinen vaikutus valintaan. Kun näin ilmeinen tosiasia otetaan huomioon kokonaisarvioissa, on suoranainen ihme, että vain reilusti alle puolet hakijoista ilmoitti kannattavansa "ruskeaa väriä".

Tällaisten kohuiksi nostatettujen nollatutkimusten tarkoitus on ainoastaan demonisoida Suomen kansallista historiaa, jotta tuntisimme häpeää menneisyydestämme. Samalla se antaa viestiä, että Suomi oli erooppalaisessa veljessodassa "moraalisesti" väärällä puolella, kun se taisteli aasialaista juutalaisbolshevistista "vapauden valtakuntaa" vastaan. Yhtä kaikki, tämä ns. suomalaisuuden epädramatisointi palvelee kansasta vieraantuneen hegemonisen nomenklatuuran  – johon kuuluu ideologisesti korruptoitunut yliopistokin – utooppisia hourekuvia kuten monikultturismia, jossa suomalaisrahvas pyritään nitistämään surkeaksi vähemmistöksi.

Maamme historintutkimuksen laitosten professorit ovat julkisuudessa korostaneet, että historiaa ei saisi käyttää politiikan välineenä kuten Venäjällä tänään. Silti rikkaa ei tunnisteta omassa silmässä, sillä muiden länsimaiden tapaan natseilla tehdään myös Suomessa mitä härskeintä historiapolitiikkaa, jonka avulla on tarkoitus ohjata nykyeliitin epädemokraattisia päämääriä.


                                                        *****************************


Äärimmäisen pienen mutta sen vastakohtana valtavan vaikutusvaltaisen Seta-mafian valta on tosiasia. Sen propagoima LGBT-jne.-agenda on yhteiskunnassa jo niin vallitseva, että valtion omistama Yle on hyväksynyt uutisissaan sen käyttämän epätieteellisen diskurssin.

Tästä kertoo paljastavasti "uutinen" Lännen media: Mies on ensimmäistä kertaa raskaana Suomessa. Jo jutun leipätekstin ensimmäinen lause "Suomessa on tiettävästi ensimmäistä kertaa tilanne, jossa mies on raskaana" on tieteellisesti valheellinen. Se, että nainen on "korjannut" eli mutiloinut sukupuolensa "mieheksi", ei tee hänestä biologisesti miestä:

Tuleva isä on määritetty syntyessään naiseksi, mutta hän on käynyt läpi sukupuolen korjausprosessin ja saanut toissa vuonna miehen henkilöllisyystunnuksen.

Juridisten pykälien luetteleminen on viime kädessä retorista roskaa, jolla on hyvin vähän tekemistä objektiivisten tosiasioiden kanssa. Pahinta tässä on se, että julkista keskustelua käydään pelkästään identiteettihäiriöisten aikuisten ehdoilla ottamatta lainkaan huomioon lapsen etua. Markus Hirsilä kommentoi napakasti asiaa sosiaalisessa mediassa:

Luonnontieteellisen taustani vuoksi kommentoin hieman tätä teemaa. Kohdun puutteesta johtuen transnainen ei voi lisääntyä. Siittiöiden tuotannon puutteesta johtuen transmies ei voi siittää lapsia. Biologisesti on sitä sukupuolta, johon on syntynyt eli millainen sukupuolikromosomisto on yksilönkehityksessä ilmentynyt.  

Paino sanalla ilmentynyt: kromosomisto voi olla XY, mutta jos Y ei ole yksilönkehityksen aikana kytkeytynyt toimimaan, on tuloksena naaras uroksen sijasta. Vastaavasti X0 (äx-nolla) on nainen, vaikka toinen X-kromosomi puuttuukin. Niin ikään XXY on uros, koska mukana on Y-kromosomi kahdesta X-kromosomista huolimatta.  

Uros syntyy siis vain silloin jos a) Y-kromosomi on läsnä ja b) se ilmentyy eli kytkeytyy toimimaan. Toisin sanoen naisella voi olla harvinaisissa poikkeustapauksissa Y-kromosomi, mutta miehillä se on varmasti. Yllä oleva pätee ainoastaan nisäkkäisiin... jollainen toki ihminenkin on.. 

Itsestään selvistä tosiasoista huolimatta eräät media-alustat kuten Uusi Suomi ja Facebook ovat antaneet bännejä ja poistaneet tekstejä, joissa on sanottu, että biologinen mies ei voi synnyttää! Asiasta kertoo mm. verkkolehti Oikea Median juttu Uusi Suomi sensuroi jälleen: Meidän "isä" synnyttää.

                                                    ********************************


Yle Teema Fem, maanantai 9.10.2017 klo 18:30 . Minä olen muslimi 

5/6. Muslimeihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja, jotka puolestaan voivat johtaa väkivaltaan. Sara opettaa muslimitytöille itsepuolustusta. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Ruotsalaiset ne sitten osaavat kääntää mustan valkoiseksi. Tässäkin jaksossa maahan livahtaneet muslimit saavat vapaasti ruikuttaa rasismista ja huonosta kohtelusta, mutta sanaakaan ei kuulla heidän omasta moninkertaisesti vihamielisemmästä ja väkivaltaisemmasta käytöksestä, joka herättää kantaväestöstä kenties vieroksuvia katseita. 

Nuori musliminainen valitteli sitä, että hän tuntee olonsa vieraaksi maassa, jossa häntä ei hyväksytä varauksettomasti sellaisena muukalaisena kuin hän on. Tässä kohtaa ruotsalaiselle naishaastattelijalle ei tullut mieleen, että myös kantaruotsalaiset tuntevat itsensä ulkopuolisiksi, kun kotimaa täytetään heiltä lupaa kysymättä kehitysmaalaisilla autojen polttelijoilla ja elintasosiipelijöillä.



Yle TV1, maanantai 9.10.2017 klo 19:00. Historia: Winston Churchill ja voiton hinta 

Kansallissankariksi 2. maailmansodan aikana noussut ja Britannian voittoon johtanut Churchill kärsi yllättävän ja murskaavan vaalitappion vuoden 1945 vaaleissa. Miten tämä oli mahdollista? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Britannian perverssistä omakuvasta kertoo jotain se, että sen kansalaiset on indoktrinoitu pitämään Winston Churchilliä maan historian merkittävimpänä henkilönä. Siis voitto yhdessä Stalinin ja Rooseveltin kanssa Saksasta oli niin tärkeä, että sen vuoksi brittien kannatti romahduttaa imperiuminsa ja vaihtaa maan populaatio pakistanilaisiin ja afrikkalaisperäisiin. Well done! Not.

YLE SUOSII LAITTOMIEN MUUKALAISTEN PALAUTTAMISTA VASTUSTAVAA PUNAVIHREÄÄ KULTTIA

Kulttuurimarxismin nimeen vannova punapappi Marjaana
Toiviainen vaatii Suomea elättämään kaikki tänne keplotel-
leet muukalaiset, vaikka he ovat saaneet kielteisen turva-
paikkapäätöksen. Kun toimii kuin rikollinen, on rikollinen.
Marjaana Toiviainen on rikollinen

Yle TV1, tiistai 4.4. klo 21:00, A-studio

Palautuslennot kuohuttavat. Keskustelemassa Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:n puheenjohtaja Sanna Valtonen ja poliisi-ylijohtaja Seppo Kolehmainen. Uuden kodin katto vuotaa - mikä rakentamisessa mättää? Studiossa NCC Buildingin maajohtaja Mika Soini ja Rakennustarkastusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Seppälä. Juontajana Markus Liimatainen #YleAstudio HD

Linkki Yle Areenaan.


Helsinki-Vantaan lentokentällä eilen alkaneet häiriköivät mielenosoitukset laittomien turvapaikkaturistien Afganistaniin palauttamista vastaan ovat jatkuneet tänään Helsingin Kansalaistorin mielenosoituksella. Ajoitusta voi pitää näin vaalien alla laskelmoituna,  sillä vihreiden Ville Niinistön piiskaamissa aktivistijoukoissa ollaan tiedetty pitkään jo viime vuonna aloitetuista karkotuslennoista. Lainvoimaisia päätöksiä vastustavan punavihreän roskaväen mielenilmauksen pääjärjestäjänä oli tällä kertaa Minun Suomeni on kansainvälinen -liike, joka toimii maassamme George Sorosin kaltaisten yhdenmukaista maailmaa ajavien epädemokraattisten globalistien käsikassarana. 

Yle uutiset ovat tv:ssä ja verkkosivuilla ottaneet myötämielisen asenteen sekä mielenosoitusta että iltapäivällä tapahtunutta sisäministeriön valtausyritystä kohtaan. Uutisessa 20 mielenosoittajaa marssi sisälle sisäministeriöön – Mielenilmauksessa vastustettiin turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia kerrotaan, kuinka sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg suhtautui twiitissään punavihermilitanttien rynnäkköön huvittuneesti ja totesi ovien olevan kaikille avoinna kuten aina. Voi vain kuvitella mikä olisi ollut valtamedian ja Nergin reaktio silloin, jos parikymmentä kansallismielistä olisi marssinut taloon sisään ja vaatinut virkamiehiltä karkotuspäätösten tekemistä ilmiselville elintasosiirtolaisille. 

Pienen mutta ärhäkästi verkostoituneen punaviherkaartin agitaatio oli myötämielisen Ylen tv-toimituksen mielestä niin kova uutinen, että se piti nostaa illalla A-studion pääaiheeksi. Vieraaksi oli pyydetty Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:n puheenjohtaja Sanna Valtonen ja vanha tuttu, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Omassa puheenvuorossaan Valtonen selitti punarintamansa väkivaltaisen virkavallan vastustamisen parhain päin, eikä halunnut moraalisessa ylimielisyydessään tunnustaa joukkionsa toimissa mitään väärää. Päinvastoin, hänhän on mielestään vain hyvällä asialla, "ihmisoikeuksien" nimissä rahtaamassa miljoonakaupalla kognitiivisesti haasteellisia pakolaisnuoria iäkkäiden suomalaisnaisten seksileluiksi suomalaismiesten kustannuksella. Mikäli asiaa kysytään kansanviholliseksi julistautuneelta Sanna Valtoselta, tuollaisen aisankannattajuuden vastustamisen täytyy olla suomalaismiesten paholaismaista rasismia. 

Ihme kyllä, poliisiylijohtaja Kolehmainen ei tällä kertaa alistunut punasyöjättären Seireenin kutsuun, vaan totesi yks kantaan karkotusten olleen lain mukaisia ja että Valtosen joukkio yritti väkivaltaisesti estää virkavaltaa tekemästä työtään. Tällaiset puheenvuorot herättävät poliisijohtoa kohtaan jopa pientä toivonkipinää.

Ylen ja Helsingin Sanomien avoimista sympatioista huolimatta –  tai ehkä juuri siksi – punavihreiden ammattimielenosoittajien riekkumiset eivät olleet onnistununeita mediaspektaakkeleja, vaan ne näyttivät vain alleviivaavan sitä, kuinka syvälle verenpunaisiin liejuihin tuo kummajaisjoukkio on kansan silmissä ajautunut. Tragikoomisin esimerkki punavihreästä maanisuudesta on punapappi Marjaana Toiviaisen kontrolloimattoman aggressiivinen käytös Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja tänään iltapäivällä Metsälän säilöönottoyksikön pihalla Helsingissä. Säilöönottoyksikön pihalla Toiviainen oli korvannut Jumalan sanan taikasanalla "ihmisoikeudet", joka on kuin Pedon merkki 666, jota hokemalla globaalille enemmistölle pitäisi aueta portit syömään kansan työllä kerättyä mannaa kuin ahne rottalauma ikään. 

Videoilta näkyvä moraaliposeeraajien hysteerinen vinkuminen on sitä luokkaa, että kyse täytyy olla pienen kultin kollektiivisesta hulluudesta, jossa kielletään hampaat irvessä ympäröivä todellisuus. Punapappi Toiviaisen esiintyminen ja puheet tuovat mieleen kiukuttelevan pikkulapsen, jonka järjettömiin oikkuihin maailma ei näytä suostuvan. Marjaana-pastori ei varmaan itsekään ymmärrä olevansa kulttuurimarxilainen sivilisaation tuhoaja, vaan uskoo olevansa aidosti kristinuskon asialla nostaessaan "ihmisoikeudet" Jumalaksi ja vihamielisen islamin soturit lähimmäisiksi. 

On sietämätöntä, että valtamediat kuten Yle nostavat Sanna Valtosen ja punapapit edustamaan kansalaismielipidettä kysymyksessä, jossa yli 3/4 kansasta on heidän kanssaan eri mieltä. Esimerkiksi sisäministeriön Vaasan yliopistolla teettämä uunituore mielipidetutkimus kertoo, että

Vastaajista 76 prosenttia oli ”eri mieltä” tai ”vahvasti eri mieltä” väitteestä, että kielteisen päätöksen saaneella turvapaikanhakijalla on oikeus jäädä oleskelemaan Suomeen. Sen sijaan 78 prosenttia [vastustajia vain 6%] vastaajista oli samaa tai vahvasti samaa mieltä siitä, että viranomaisten tulee palauttaa ne kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat, jotka eivät poistu maasta vapaaehtoisesti.

Tutkimustuloksia avaa Uuden Suomen kirjoittaja Teppo Ovaskainen tekstissään Suomalaisten enemmistö: Kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat poistettava maasta – kirkkokaan ei saa suojella. Kielteisen päätöksen saaneiden vetkuttelijoiden turvapaikkasirkus on alkanut ärsyttää kansaa jo siinä määrin, että monet eivät todennäköisesti pitäisi kohtuuttomana vapaamatkustajen velvollisuutta kustantaa täällä olonsa ja karkotuslentonsa vastiikkeellisella (leiri)työllä. Lähes 80% kansalaisista kun on sitä mieltä, että Suomi ei saa olla mikään turvapaikkapummien ilmainen lepokoti.

Kiistämättömän nuivasta kansalaismielipiteestä huolimatta täytyy ihmetellä, kuinka kauan enemmistönä olevat maan hiljaiset sietävät hyväosaisen punavihreän kuplan ilveilyn ja keskisormen näytön ei vain suomalaisille, vaan koko lailliselle oikeusjärjestelmälle.

Eräs syy tälle on se, että julkisuudesta ei löydy montakaan turvapaikkainvaasion mielettömyyttä tuomitsevaa vaikuttajaa politiikassa, kulttuurielämässä ja viihdemaailmassa. Tämä on luonut julkisuudessa mielikuvan, että matalan intensiteetin kansanmurhaksi yltynyt kansanvaihto-operaatio on vallitseva normi aivan samalla tavalla kuin pakanallisuuden kitkeminen keskiajalla. Vaikka ulkomaalaisvyöryn sisäsyntyinen pahuus kuten luonnon kuormituksen kasvu, vapaamatkustajuus ja etnisten konfliktien lisääntyminen tiedetään, valtaosa ihmisistä on kuitenkin ehdollistettu perusteettomalla syyllistämisellä ja "vastuulla", jonka vuoksi heiltä on viety argumentatiiviset keinot vastustaa tätä pirullista sivilisaation perikatoon johtavaa politiikkaa. Kuviteltu sosiaalinen paine ja "synnin tunto" saa tuulipukukansan vaikenemaan, vaikka se näkee joka päivä monikulttuurisen pahuuden tekevän tuhojaan lähiympäristössä, isänmaassa ja koko läntisessä kulttuurissa. 

Toinen syy, miksi kansa sensuroi itseään, löytyy niin ikään mediasta, koska sen portinvartijat eivät anna julkisuutta henkilöille, joilla on kykyä ja rohkeutta argumentoida maahamme kohdistuvaa kolmannen maailman invaasiota vastaan. Politiikan ja jopa viihteen puolella tällaisia henkilöitä löytyy melko runsaasti, mutta koska heille ei anneta julkisuutta, kansa ei löydä itseluottamusta antavaa samaistumisen kohdetta, vaan julkisuuden täyttää suomalaisvihamieliset kulttuurirelativistit ja muut kiipijät. Tämä taas saa näyttämään tilanteen siltä, ikään kuin "virallinen Suomi" ja siten muutkin suomalaiset olisivat itseavustetun kansanvaihdon kannalla ja jota jokaisen järjestelmälle uskollisen "kunnon kansalaisen" pitäisi sen vuoksi kannattaa.

Tällaisen konformismin haitallisimpana puolena on se, että median kestoasiantuntijat kuten Eduskuntatutkimuksen erikoistutkija Erkka Railo, voivat objektiivisina tiedemiehinä esiintyessään suoltaa mitä tahansa politisoitunutta soopaa kansalaisten sitä noteeraamatta. Tosin Yle Watchilta Railon kusetukset eivät ole menneet ohi kuten ei hänen viimeisinkään aivopieru, jossa hän yhdisti Saksaan palautetut muutamat juutalaisrikolliset ja kielteisen päätöksen saaneet afghanistanilaiset turvapaikkapummit. Julkisuuden henkilöistä ainoastaan kansanedustaja Olli Immosella (ps.) oli rohkeutta ampua alas Railon twiitti, jonka olisi voinut kuvitella olla jonkun vihreän kilarin kuten Emma Karin tai Ville Niinistön kirjoittama. Oli Immonen kommentoi 4.4.2017 Facerbookissa: 

Valepuhedebatissa ja kehotuksessa luottaa "asiantuntijoihin" on käytännössä kyse siitä, että kansallismieliset ja konservatiiviset äänenpainot halutaan hiljentää yhteiskunnassa. Turun yliopiston tutkija Erkko Railo vakavalla naamalla vertasi eilen tehtyjä lainmukaisia afganistanilaisten palautuksia Suomen natsi-Saksalle toisen maailmansodan aikana luovuttamiin kahdeksaan juutalaiseen. Railo ilmeisesti vastustaa yleisesti kaikkia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautuksia, vaikka tämä veisi pohjan pois Suomen turvapaikkapolitiikalta. Valheellisesti "asiantuntijan" kaapuun pukeutuneet Railon kaltaiset vasemmistoaktivistit käyttävät asiantuntija-asemaansa hyväkseen levittääkseen kansalle totuutena omaa poliittista agendaansa.

Valitettavasti Immosen oikaisevat puheenvuorot eivät näy massajulkisuudessa ja suuri osa kansaa jää näin tietämättömiksi millaisia kulttuurimarxilaisia vehkeilijöitä median käyttämät "asiantuntijat" ovat. Esimerkiksi tämän illan puoli yhdeksän pääuutisissa ja verkkosivulla annettiin jälleen puheenvuoro Koneen säätiön palkitsemalle kulttuurimarxilaiselle tendenssitutkija Miika Tervoselle, jonka dosentin suulla esittämät horinat "tieteellisyydestä" ja "faktoista" uppoavat ilmeisen hyvin hyväuskoisiin demarieläkeläisiin. 

Verkkosivujen myötäkarvaisessa jutussa Seksi takaisin teoriaan! Päivystävät dosentit tuovat älyn säkenöintiä keskusteluun Tervonen saa jälleen tekosyyn toistaa valheellista hokemaansa, että "suomalaisuus oli ja on monikulttuurinen", joka kieroilevasta jargonista puhdistettuna ei tarkota muuta kuin että "Suomi on afrikkalainen", jonka vuoksi maa pitää täyttää neekereillä. Tervosen harhaiset fantasiat on upottanut niin tohtori Jukka Hankamäki kirjoituksessaan Pötypuheen vuodatuksella Vuoden Tiedekynäksi ja aiemmin Yle Watch. Jo pelkästään nämä kirjoitukset lukemalla maan hiljaisille kävisi selväksi, mistä puusta valtavirtavirran näkemyksiä palvelevat tendenssitutkimukset on tehty. Ettei sitten tarvitsisi turvatua pelkkään henkilöön käyvään piikittelyyn, joka tosin sekin on joskus ihan viihdyttävää, kuten erään eläkkeelle siirtyneen toimittajan avautuminen Miika Tervosen kaltaisista dosenteista:

Miika on oikea multikulttuuripersoona! Jos sitä ei mistään muusta huomaa, niin ainakin söpökivasti kaulaan kiedotusta räsystä. Siitä kaikki huomaavat, että tohtorismies. Miika seuraa myös erilaisia rentejä, joita hän fantsusti yhdistelee persoonaansa. Netissä Miikasta on kuva, jossa hän istuu baarissa pää kenossa ja katselee kaukaisuuteen, kuten lukeneilla, älykkäillä tohtorismiehillä on tapana. Miikan vieressä on kirjoja - siitä kaikki tietävät, että hän on sivistynyt, lukenut ja lukeva tohtorismies. Kaulassa hänellä onkin nyt omintakeisesti, mutta näpsäkästi punainen räsy. Indellegduelleilla, se tarkoittaa älykkäillä, on usein kaulassa räsy, kuten Pekka Himasella, Jorma Uotisella ja Waltteri Torikalla. Onkohan Miikakin homo?

                                                              

  

                                                    ********************************

Suomi on suomalainen Yle TV1 Tiistai 4.4. klo 20:00

1/10 Taistelu. Juontaja Juhani Seppänen selvittää, ovatko suomalaiset ainoita maailmassa, jotka sotkevat sotasuoritukset urheilumenestykseen. Haastateltavina mm. arkkipiispa Kari Mäkinen ja urheilutoimittaja Juha Kanerva. HD

Pahamaineiset Suomi on ruotsalainen ja Suomi on venäläinen -sarjojen tekijän Juhani Seppäsen uusin keskisormenkannanotto suomalaisuudelle näin itsenäisyyden juhlavuotena. Aiempiin sarjoihin verrattuna Suomi on suomalainen ei ensimmäisen jakson perusteella ole yhtä provosoiva. Tosin arkkipiispa Kari Mäkisen näkeminen nostattaa verenpainetta kenessä tahansa isänmaallisessa, mutta se kai lienee ollut juontaja Seppäsen tarkoituskin. Ohjelmaa tullaan arvioimaan syvemmin Yle Watchissa paremmalla ajalla.

KONEEN SÄÄTIÖ PALKITSEE SUOMALAISTEN MITÄTÖIJÄN, YLE MYÖTÄILEE

Koneen säätiön  palkitsema Miika Tervonen. Hillityn
hymyn taakse saattaa kätkeytyä omaan kansaan
kohdistuvia kansanmurhahaaveita.

Media ja erilaiset ideologiset säätiöt puhuvat mielellään tieteen äänellä, vaikka monesti niiden promotoimat näkemykset edustavat vain pientä osaa tieteen sisällä käydystä keskustelusta. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on länsimaiden liberaalimedian asettuminen paleontologi Stephen Jay Gouldin (1941–2002) puolelle älykkyyden perinnöllisyyttä ja ihmispopulaatioiden erilaisuutta koskeneissa väittelyissä 1970–1990-luvulla. Vasta hänen kuolemansa jälkeen valtamediat ovat olleet pakotettuja vaikenemaan tämän juutalaisen sosialistin biologisista teorioista, koska ketään muuta ei ole enää löytynyt puolustamaan Gouldin rotudenialismin kruununjalokiveä, The Mismeasure of Man (1981).  

Kohukirjassaan Gould väittää, että ihmispopulaatioden kallojen kuutiotilavuuseroja (eli aivojen kokoeroa) tutkineet Samuel George Morton (1799–1851), Louis Agassiz (1807–1873) ja Paul Broca (1824–1880) olisivat perustaneet löydöksensä metodologiseen virheeseen tai jopa harkittuun tieteelliseen huijaukseen. Vaikka liberaalimedia ymmärrettävästi ylisti kirjaa, se sai tiedeyhteisössä heti tuoreeltaan kovaa kritiikkiä, jota kuvaa osuvasti Harvardin yliopiston bakteerifysiologian professori Bernard D. Davis artikkelissaan "Neo-Lysenkoism, IQ and the press" (The Public Interest, 1983). 

Sittemmin jopa vasemmistoliberalismin tunnetuin lippulaiva, New York Times, on joutunut tunnustamaan Gouldin virheet ja ideologiset sokeat pisteet. Valitettavasti Suomessa tällaista itsekritiikkiä ei ole näkynyt, vaan esimerkiksi Helsingin Sanomat on näihin päiviin asti puolustanut Gouldin epätieteellistä ideologiaa. Ei siis ihme, että maamme humanistinen lukeneisto on edelleen täysin pihalla siitä, mitä luonnontieteet ja niiden apuna olevat deduktiiviset tieteet paljastavat ihmisten älykkyyden perinnöllisyydestä, sen mittauksesta sekä ihmispopulaatioden  (genettisten klusterien so. "rotujen") erilaisuudesta.

Tieteellä politikoiminen onnistuu toki myös Suomessa, joskin kotikutoisemmin ja ilman julkista kriittistä keskustelua. Monikultturismillaan itsensä pahasti tahrannut Herlinin suvun Koneen säätiö tunnetaan mm. kulttuurimarxisti Koko Hubaralle lahjoittamasta yli 18 000 euron apurahasta "rodullistetun feminismin" esseeteokselle, vaikka värillistä teeskentelevä juutalaisnainen ei ole julkaissut ainuttakaan kirjaa tai edes viittauskelpoista tieteellistä artikkelia. Säätiön viimeisimmästä rimanalituksesta kuultiin tänään, kun Yle uutiset kertoi Koneen säätiön antaneen Vuoden Tiedekynä -palkinnon jälkistrukturalistiselle "tutkimukselle", jossa koko Suomen kansan olemassaolo kyseenalaistetaan. 

Tietysti on Koneen säätiön oma asia, kun se halua palkita 22-sivun (lähdeluettelon kanssa 26 sivua) mittaisen humanistisen seminaarityön 25 000 eurolla, mutta koska palkinto on maamme suurin tieteellisestä kirjoittamisesta myönnetty tunnustus, niin voisi olettaa, että kirjoituksella olisi myös jotain tieteellistä substanssia eikä vain poliittiselle ja taloudelliselle "eliitille" sopivaa ideologista propaganda-arvoa. Yle uutiset olisi voinut hieman avata tutkimuksen lähtökohtia, mutta se turvautui jälleen kerran "neutraaliin" yliasiallisuuteen ja kertoo palkinnosta ikään kuin kyse todella olisi merkittävästä tieteellisestä artikkelista. Ylen verkkosivujensa jutussa "Myytti suomalaisesta kansasta ruokkii rasismia" – Vuoden Tiedekynä -palkinto Miika Tervoselle kerrotaan, että

Voittaja-artikkelissa Tervonen analysoi sitä, miten käsitys yhtenäisestä suomalaisesta kansasta on rakennettu ja mikä rooli historiantutkijoilla on ollut tässä prosessissa.  

– Ajatus yhtenäiskulttuurista on kuitenkin paitsi myytti, myös yhä vahingollisempi sellainen. Se tuo 1900-luvun alkupuolen rotuajattelun kaikuja monimuotoistuvaan arkeemme ja legitimoi muukalaisvastaisuutta, sanoo Tervonen.

Ymmärrettävästi tavallista suomalaista ärsyttämään tarkoitetun Miika Tervosen tutkielman palkitseminen on herättänyt valveutuneissa kansalaisissa vastalauseita. Yksi napakammista kommenteista löytyy Uusi Suomi -blogiin kirjoittavalta Tuula Komsilta, joka toteaa jutussaan Kansa joka nollaa itse itsensä: "Mutta en myöskään hyväksy Miika Tervosen edustamaa ideologiaa, että ajatuksen Suomen kansasta voi panna sivuun, koska siitä on ideologista haittaa, tai mahdollisesti jotain haittaa maahanmuuttajille." Kirjoittaja on havaintonsa kanssa aivan oikeassa, sillä Tervosen tutkielmaa lukiessa käy hyvin nopeasti selväksi, että hän haluaa ajaa mieluummin maahan pyrkivän 7,5 miljardin globaalin enemmistön asiaa kuin pienen ja uniikin suomalaisväestön etua. Kirjoituksessaan Komsi haluaisi esittää palkitulle Suomen syöjälle kysymyksen, johon me muutkin haluaisimme kuulla vastauksen:

Tekisi vain mieli kysyä Tervoselta, ymmärtääkö hän, miten suuri siunaus Suomelle on ajatus yhtenäiskulttuurista. Meillä ei olisi hyvinvointivaltiota, emme olisi pystyneet traumaattisten sotien jälkeen parantamaan haavojamme, emme olisi pystyneet puolustautumaan henkisesti ja fyysisesti suurvaltojen puristuksessa, jos meillä ei olisi käsitystä siitä, että olemme yhtä kansaa. Voisi myös kysyä, miten käy veronmaksumoraalin, jos ajatus siitä, että veroja maksetaan juuri tämän kansan hyväksi, hylätään vanhentuneena, koska mitään kansaakaan ei ole.

On totta, että suomalainen kansallisvaltio oli projekti, jota oli hahmoteltu 1700-luvun alusta lähtien, mutta suomalaiset, sen eri heimot ja suomen kieli ovat tuhansien vuosien ikäisiä eivätkä suinkaan mitään myyttejä. Kansallisvaltion projekti oli ja on edelleen se kaikkein järkeen käyvin tapa järjestää maailman ihmisten kuten suomalaisten asiat, tosiasia, jota Tuula Komsi kuvaa hienosti:

Nyt jos suvaitsevaisterrorin ja sen edustaman aatteen tukeman ideologisen näennäistieteen takia tai sen pakottamana joutuisimme luopumaan ajatuksesta, että olemme yksi pieni kansa ja kulttuuri - ja helposti nitistettävissä globaalien markkinavoimien, suurvaltojen tai massiivisten kansainvaellusten uhkien toteutuessa - miten kävisi 1. puolustustahdolle, 2. hyvinvointivaltiolle 3. suomalaiselle kulttuurille, - vai onko niin, että kaiken muun maalaisia kansoja ja kulttuureja on ja saa olla, mutta juuri suomalaista ei… koska sitä nyt vain ei saa olla, koska rasismi.

Mikä sitten motivoi uusliberalistisia ryöstökapitalisteja ja Tervosen kaltaisia jälkimarxilaisia romuttamaan eurooppalaisperäiset kansallisvaltiot? Ja sitä paitsi, Cui bono, kuka tästä hyötyy, ja mitä tuodaan tilalle? Vastaus lienee käynyt kaikille jo selväksi: liberalistis-vasemmistolaisen epäpyhän liitton yhteisenä päämäärä on ilmiselvästi luoda ilman rajoja oleva "monikulttuurinen" universaalivaltio, maallistuneen messianismin paratiisi. 

Yhteisestä tavoitteestaan huolimatta heidän paratiisinsa poikkeaa ratkaisevasti sisältönsä puolesta. Talouseliitille on tärkeää luoda globaali yhtenäinen kuluttajaväestö, yksilöatomeista koostuva keskenään vaihdettavissa oleva joukko, josta on juurittu pois kaikki merkitykselliset identiteetit lähtien rodusta, kansasta, kulttuurista ja jopa sukupuolesta. Hyödylllisinä idiootteina toimivat vasemmistohumanistiset "neropatit" taas haaveilevat yhteisestä harmonisesta maailmasta, josta on saatu karsittua kansallisuudet, joiden he kuvittelevat olevan sorron ja sotien syynä. Tämä haaveellinen toiveuni on kumottavissa yksinkertaisella päättelyllä ja empiirisillä tosiasioilla. Verkkolehti Sarastuksessa kirjoitetaan:

Jos ihmiskunnan eri populaatioiden samanlaisuus olisi totta, vasemmistolaisilla ei olisi mitään syytä kannattaa niin kiihkeästi niiden sekoittumista, koska sekoittumisen ehtona voi olla vain erilaisuus; tiettävästi edes edistyksellisimmät eivät kannata loogista järjettömyyttä, jossa vaadittaisiin samanalaisuuden sekoittumista. Unelma siitä, että tasaisesti sekoittunut väestö loisi tasa-arvoisen maailmanvaltakunnan on mieletön, sillä tuonkin populaation älykkyys jakautuu standardinormaalijakauman mukaan, jolloin se synnyttää väistämättä eriarvoisuutta ja ennen pitkää oman hierarkiansa, kuten Orwellin faabeli Eläinten vallankumous asiaa osuvasti kuvaa.

Se, että Herlinin suku yrittää omalla tiedepalkinnollaan ajaa 2000-luvun kommunismia eli yksilöatomistista globaalikaptilalismia ei tee palkitun kirjoittamasta mielipidekirjoituksesta tieteellistä. Tuollainen kirjoitus pitää haastaa julkiseen tieteelliseen debattiin, jossa käydään läpi tutkimusmetodi, tiedonintressi ja lähdekriiikki. Yle Watchin tehtävään ei kuulu tuon tekstin syväanalyysi, mutta jo nopealla läpiluvulla käy selväksi, mistä työssä on kyse. 

Jo tutkielman alkupuolella tunnustetaan, että kirjoitus on osa "nationalismin tutkimusta", jonka tutkimusintressinä on tunnetusti kielteinen asenne (eurooppalaiseen) kansallisuusaatteeseen. Nationalismin tutkimus on paraatiesimerkki Frankfurtin koulun kriittisestä teoriasta, jonka metodologian voi tiivistää kolmeen sanaan: "kritisoi! kritisoi! kritisoi!". Tarkoitus on vain purkaa, kritisoida, ilkkua ja rääpiä läntisen yhteiskunnan perusteita, sillä mitään aidosti uskottavaa vaihtoehtoa heillä ei ole tarkoitus esittääkään. Tämä on erityisen selvää nationalismin kohdalla, sillä kaikki sen kilpailevat universalismin variaatiot kommunismistä lähtien ovat epäonnistuneet. 

Yliopistojen yhteiskuntatieteellisissä tiedekunnissa voimallisimmin vaikuttava Loony Left eli friikkivasemmisto on viimeisten vuosikymmenten aikana mennyt näkemyksissään aina vain äärimmäisempään suuntaan, jonka vuoksi kansalaiset ovat saaneet kuulla tiedotusvälineistä mitä omituisimpia ulostuloja sukupuolesta, etnisyydestä ja kansasta. Vaikka yliopistossa 1960-luvulta asti vaikuttanut Rousseaun kasvatusidealismi on menettänyt asemaansa, esiintyvät sen opit ja ihmiskuva vielä jossain määrin kasvatustieteissä, sosiologiassa ja sosiaalipsykologiassa. Erityisen selvänä se näkyy sukupuolentutkimuksen metodologiassa, jossa tuntuu käyvän mikä tahansa. Biologian perustotuudet hylänneenä se soveltaa edelleen surutta tieteen eksaktiuden ja verifioitavuuden hylänneen Paul Feyerabendin pahamaineista teosta Against Method (1975), jota tieteenfilosofi David Stove luonnehtii artikkelissaan "Karl Popper & the Jazz Age" (Encounter, June 1985, s. 65-74) mm. näin:

Ja iskulauseekseen hän todellakin valitsi Cole Porterilta lainatun 'Anything goes'. Feyerabendin pääjulistus on teos nimeltä 'Metodia vastaan'. Kaikista ihmishengen tuotteista kaikkina aikoina sen täytyy olla kaikkein merkillisin. On mahdotonta väittää lyhyesti kirjan ainutlaatuista järjettömyyttä, mutta yksi tai kaksi tekijän hullutuksista täytyy mainita. Feyerabend sanoo – ei pilan vuoksi eikä koulupoikamaisena sanaleikkinä sanasta 'laki' vaan täysin vakavasti tarkoitettuna – että tieteellisistä laeista pitäisi päättää niinkuin muistakin laeista avoimessa yhteiskunnassa: demokraattisella äänestyksellä. Hän on myös noituuden, voodoon ja astrologian vankka puolustaja.

Friikkivasemmiston eksentrisillä näkemyksillä ei ole sattuneesta syystä ollut vaikutusta luonnontieteisiin, mutta valitettavasti sen sinnikkään jäytävä relativismi on luonut keskustelukulttuurin, jossa on täysin normaalia kyseenalaistaa eri geenettisten klusterien (rotujen) olemassolo ja niiden erilaisuus. Kansalaisvaikuttaja Veli Pesonen kuvaa sosiaalisessa mediassa tilannetta näin:

Siitä ettei ole rotuja – koskaan ollutkaan – on siirrytty siihen ettei ole kansoja koskaan ollutkaan. Seuraava askel on etnisyyden kieltäminen, mistä päästään käsitteen "heimo" fiktionalisoimiseen, sillä heimo on "etnosentrismiä" joka ei voi olla tekemisissä todellisuuden kanssa, koska etnisyys on rasismia ja rotujahan ei ollut. Kaikki tämä on ksenofobiaa.

Miika Tervosen palkittu kirjoitelma on tyyppiesimerkki kulttuurimarxilaisuudella hapatetun humanistisen tieteen radikalisoitumisesta. Vaikka Tervosen tausta on historian tutkimuksessa, hän on nykyään leimautunut vahvasti sosiologiaan, sillä hän tutkii etnisiä suhteita, maahanmuuton rajoituksia ja nationalismia. Siis juuri niitä asioita, joiden kritiikillä yritetään antaa Loony Leftin poliittiselle osastolle kuten Vihreille, Vasemmistoliitolle ja Sosiaalidemokraateille akateemista uskottavuutta. Tässä mielessä myös Koneen myöntämän palkinnon tarkoitus ei ole niinkään vaikuttaa Yleä seuraaviin demarieläkeläisiin, vaan valtaa käyttävään kulttuuriväkeen, lukeneistoon ja poliitikkoihin.

Miika Tervoselle ja Koko Hubaralle annettu julkisuus ruokkii pienten yliopistolahkojen suhteetonta valtaa, koska se luo mielikuvan, että friikkivasemmiston esittämät väitteet eivät olisi lainkaan kiistanalaisia ja jotka jokaisen "fiksun" pitäisi siksi muka itsestäänselvästi tietää. Tosiasiassa heikäläiset eivät esitä koskaan tutkimustuloksia esimerkiksi siitä, että rotuja ei ole ja että entisten ryhmien välillä mitatut älyykkyyserot eivät johdu perimästä. Heille, medialle ja demarieläkeläisille riittää kunhan vain todetaan, että "rasistit eivät tunne asiaa", "rotuopit on kumottu", "tiedekin todistaa ettei rotuja ole olemassa" tai että "aivan selvästihän sukupuolia on enemmän kuin kaksi, vähintään yli 80".

Koneen antama tiedepalkinto (sic) omalta osaltaan vahvistaa tätä retoriikkaa eikä faktoihin perustuvaa ajattelua. Siksi Tervosen palkitseminen ei eroa juuri mitenkään  entisestä Neuvostoliitosta, jossa valtiojohto palkitsi Trofim Lysenkon lamarckismiin (hankitut ominaisuudet periytyvät) perustuvista teorioistaan, koska ne sopivat sosialismin ideologiaan. Aivan samoin Tervonen palkittiin, koska hänen kansankunnan kieltävä houreensa sopii enemmän kuin hyvin globalisaation edistäjille. 

Koska Tervonen kiistää suomalaisen kansakunnan olemassaolon, hän kieltää myös sitä edeltävän totuuden eli rodun olemassaolon ja sen eri variaatoista löytyvät fysiologiset, älylliset ja temperamenttin liittyvät erot. Aiheista on tutkimustietoa vaikka millä mitalla, vaikkei sitä sosiologian käsikirjastosta välttämättä löydykään. Retken tieteen ja psykometrisen mittauksen maailman voi aloittaa näistä linkeistä, mutta viestintuojaa ei kannata surmata siksi, jos tieto ei satu miellyttämään (1, 2, 3, 4, 5)

KLIKKAA SUUREMMAKSI

Kukaan ei kiellä, etteikö tieteellisessä tekstissä voisi käyttää vain omaa agendaa tukevia lähteitä, mutta sen jälkeen tutkimus pitäisi olla avoin kritiikille, varsinkin kun kyseessä on tieteellisen kirjoittamisen suurin kotimainen palkinto. Vielä tuoreeltaan ei olla kuultu kritiikkiä ja miksi kuultaisi jatkossakaan, koska Tervosen sanat ovat kuin satakielen laulua tieteellisesti korruptoituneelle yliopistolle ja suomalaisvihamieliselle poliitiselle eliitille. Kansakunnan ytimessä olevan etnisten suomalaisten korvaaminen muukalaisilla ja bastardoituminen sekaliitoilla on sitä mitä monikultturistit toivovat ja juuri tällaista monokulttuuriin tähtävää "monikulttuuria" palkittu skribenttimme julistaa!

Se monikulttuuri mitä Tervonen, Koneen säätiö, media ja poliitikot saarnaavat on San Franciscon hippikesän hallusinaatioita eikä kestä todellisuutta. Tämän todistaa ranskalais-saksalainen poliitikan tutkija ja ideologi Pierre Krebs, joka kirjoittaa kirjassaan Fighting for the Essence, että 

Niin kauan kuin kansalaiset juurruttavat muukalaisia maahansa, he avaavat oven etniselle kilpailulle omassa kodissaan (...) Kunnioitus alueelliseen koskemattomuuteen eri kansojen välillä on mahdollista vain sillä ehdolla, että jokainen etninen ryhmä hallitsee omaa aluettaan ja päättää omista asioistaan ilman alistumista tukahduttamistoimille tai alueelliselle ryöväämiselle. Kaikki nämä havainnot todistavat kuinka syvälle typeryyteen ja sokeuteen monirotuisuuden militantit ovat sukeltaneet, kun heidän yhteiskuntansa ovat johtamassa väistämättä sotaan. Pysyvästi maahan asettuvat maahanmuuttajat ottavat haltuun kaikkein kallisarvoisimman resurssin, jonka ihmiset omistavat, nimittäin heidän reviirinsä. Juuri tämän vuoksi heidät nähdään maahantunkeutujina ja tämä tilanne laukaisee paikallisissa ihmisissä automaattisesti halun puolustaa aluettaan. 

Kotimaassa samantyyppisiä havaintoja on esittänyt emeritusprofesori Timo Vihavainen laajalle levinneessä Etelä-Suomen Sanomille antamassaan haastattelussa:

Nyt Vihavaisen tähtäimessä on monikulttuurisuus. Sen edessä lehdistö vaikenee ja poliitikot ovat heikkoja, Vihavainen väittää. Hallitsematon maahanmuutto on ”kohtalokas syöpä, joka nakertaa koko yhteiskunnan ja kansalaissovun perusteita”, hän kirjoittaa tuoreimmassa, pian julkaistavassa esseekokoelmassaan Barbarian paluu.

Ilmeisistä tosiasioista huolimatta ainoastaan sellaiset voimat joiden taktiikoihin kuuluu hajoita ja hallitse haluavat riitaisan keskenään tappelevan kansan, heikon ja hajanaisen. On vaikea vielä tällä hetkellä sanoa, toimiiko Koneen säätiön palkitsema Tervainen talouselitiin hyödyllisenä idioottina vai onko kyse silkasta opportunismista. Varmaa on joka tapauksessa se, että hänen edistämällään pakkomonikulttuurilla luodaan väkisin kiilaa suomalaisten väliin, kuten Vihavainen esittää. Tervaisen kaltaiset viidennen kolonnan miehet ovat omalla panoksellaan indoktrinoimassa herkkäuskoisinta kansanosaa käsitykseen, että puhtaasti omia etujaan ajavat vihamieliset muukalaiset kuuluvat samaan sisäryhmään kuin he, kun taas rasistista ulkomaalaisinvaasioita vastustavia lojaaleja suomalaisia pidetään ulkoryhmään kuuluvina Toisina.

Ennen maamme hallitseva eliitti ja pieni korkeampaa sivistystä saanut lukeneisto katsoi rehellistä ja työteliästä rahvasta arvostavasti näkemällä heissä kanssasuomalaisen. Sen sijaan näinä lohduttomina itsekkyyden aikoina Tervosen kaltaiset eliitin liepeillä viihtyvät kiipijät katsovat nenänvartta pitkin muka vanhanaikaiseksi käyneitä "rasistisia" suomalaisia ja heidän toiveitaan. Erottuakseen rahvaasta lukeneisto omaksuu kaikkein villeimmät käsitykset ihmisyhteisöstä, joilla se tekee varman pesäeron tuulipukukansan ikävään realismiin. Se tuntuu kannattavan myös rahallisesti, palkittiinhan Tervonen varsin mukavalla summalla suomalaisvihamielisestä "tutkimuksestaan". Samalla se todistaa, kuinka vasemmiston harhainen mantra nationalismin ja suurpäoman yhteydestä on kääntynyt tosielämässä päälaelleen: sekä julkinen valta että globaalia suuryhtiötä edustava Kone Oy rahoittavat vasemmiston ideologis-kulttuurihankkeita siinä mitassa, josta kansallismieliset voivat vain haaveilla.