VALTAMEDIA LIITTÄÄ AWAKENING II -SEMINAARIN MIELIVALTAISESTI VAALIHÄIRINTÄÄN

Ylen verkkosivujen viime perjantain uutisessa Äärioikeiston kokoontuminen pitää poliisit valppaina viikonloppuna – vaalirauhan turvaamiseen varauduttu Turun seudulla kerrottiin kansainvälisen Awakening II -konferenssin synnyttämistä turvatoimista. Kauhistelevalla uutisoinnilla haluttiin selvästi lietsoa mielikuvaa "vaarallisesta äärioikeistosta", vaikka hyvin pukeuteneet konfrenssivieraat käyttäytyivät sekä lauantain tapahtumassa että sen jälkeen täysin moitteettomasti. Ainoa teoreettinen vaara syntyi siitä, että Varisverkoston soijapojat ja muunsukupuoliset ruskeat tytöt olisivat joukolla rynnäköineet pitopaikaikaksi osoittautuneeseen ravintola Suomalaiseen Pohjaan. 

Poliisin ylimitoitetulla läsnäololla haluttiin viestiä suurelle yleisölle, että harjoittaessaan perustuslaillista kokoontumisvapauttaan mystinen äärioikeisto synnyttää automaattisesti yhteiskunnallista levottomuutta. Tämä perusvapauksia halveksuva, totalitarismismia puolustava selitys ei pidä tietenkään paikkaansa. Se onkin vain pelkkä projektio todellisesta vaarasta, joka tulee maassa laittomasti olevien rotumuukalaisten ja poliittisesta väkivallasta fantasioivien äärivasemmistolaisten taholta. Koska toimittajat eivät voi kertoa kehitysmaalaisten tuomasta uhasta leimautumatta rasisteiksi, jää syntipukin rooli "kaikkialla vaanivalle äärioikeistolle". Niin ikään toimittajat ovat haluttomia kertomaan äärivasemmiston terroripotentiaalista, koska wannabe-antifat näyttää olevan valtiovallan ja median erityisessä suojeluksessa. Tätä taustaa vasten on todennäköistä, että päätös poliisin vahvasta läsnälosta Turussa tuli sisäministeriön korkeimmalta portaalta.

Huomionarvoista Ylen ja muiden tiedotusvälineiden uutisoinnissa oli se, kuinka ne ilman mitään todellista yhteyttä pyrkivät linkittämään Turun konferenssin vaalirauhaan ja PVL:n kieltopäätökseen. Irrallisilla aasinsilloilla Awakening II saatiin yhdistettyä kiellettyyn organisaatioon ja "demokratiaa uhkaavaan" vaalihäirintään. Tällaisella vilpillisellä assosiaatiolla valtamedia yrittää lietsoa moraalipaniikkia, jotta kaikki kansallismielisyys voitaisiin jollain verukkeella kieltää. 

On erittäin huolestuttavaa, kuinka esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ylivaltaa aktiivisesti edistävä Leena Lampela haluaa kieltää laillisen rauhanomaisen kokoontumisen vain siksi, että on kykenemätön käymään argumentatiivista vuoropuhelua erimielisten kanssa. Suomesta löytyy varsinkin äärvasemmiston keskuudesta suuri joukko kansalaisia, jotka eivät ole luultavasti koskaan kuulletkaan perustuslaillisista vapauksista kuten kokoontumisvapaudesta.

Suurimmat rimanalitukset valeuutisoinnissa teki Iltalehti ja keskustalainen Suomenmaa (vieläpä pääkirjoituksessaan!), koska ne käyttivät Turun konfrerenssin kuvituksissa PVL:n marsseja. Näin vaalien alla Suomenmaan pääkirjoituksen ilmiselvänä tarkoituksena oli saada  Perussuomalaiset kytkettyä "vaaralliseen äärioikeistoon", jonka jälkeen sitä voitaisiin vaatia irtisanoutumaan "ääriliikkeistä".  

Iltalehden uutisjutussa käy puolestaan ilmi missä määrin äärivasemmiston moralismiin perustuvat painostuskampanjat vaikuttavat yksityisyrittäjiin. Suomalaisen Pohjan ravintolapäällikkö Jani Hellström sanoo tulleensa petetyksi, koska konferenssin järjestäjät eivät kertoneet tarkalleen tapahtuman luonteesta, vaikka tilan vuokraajilla ei edes ollut mitään velvollisuutta sellaiseen: 

– Olen tietyllä tavalla pettynyt asiakkaaseen. Ilmeisesti se oli heidän taktiikkansa, etteivät kerro, mikä tapahtuma on. Henkilömäärä ja joitain ruokia oli vain sovittu yksityishenkilöiden kanssa, Hellström kertaa

Miksi syyttää tilaisuuden järjestäjiä "petoksesta", vaikka kaiken takana on äärivasemmiston mielipideterrori, jolta aatteelliset toimijat voivat välttyä vain jos allekirjoittaa heidän harhaiset yhteiskuntateesinsä. Hellström tulee itsekin sanoneeksi, ettei olisi antanut lupaa tapahtumalle, jos olisi tiennyt sen taustoista etukäteen. Mutta eihän se voi olla järjestäjien vika, ettei kokoontumisoikeutta halveksuva äärivasemmisto anna muuta mahdollisuutta kuin olla kertomatta konferenssin luonteesta:

– En olisi missään nimessä antanut lupaa tälle, jos olisin tiennyt. Eihän tämä tue meidän liiketoimintaamme mitenkään, se on erittäin huonoa mainosta meille. Emme halua olla poliittisesti vaikuttava ravintola.

Iltalehden haastattattelun perusteella Hellström on selvästi alistunut räyhävasemmiston painotuskampanjalle, koska pelkää sen tuovan ravintolalle huonoa mainosta aiheuttamalla lopulta taloudellisia menetyksiä. Näin äärivasemmiston terrori on vienyt Suomen askeleen lähemmäs totalitarismia ja yhteiskunnallista vastakkainasettelua.

Lupa olisi varmasti herunut tapahtuman luonteesta riippumatta, mikäli eläisimme lakia kunnioittavassa yhteiskunnassa, jossa ihmisiä ei syrjitä ja vainota erilaisen poliittisen mielipiteen vuoksi. Suomen perustuslaki nimittäin sanoo, että kaikki kokoontumiset ovat laillisia, mukaan lukien kommunistista vallankumousta suunnittelevat tapahtumat. Lisäksi on olemassa yhdenvertaisuuslaki, joka koskee kaikkea paitsi uskontoa ja yksityisiä suhteita. Asiakas voi toki halutessaan valita (syrjiä) ravintolan, mutta ravintola ei voi syrjiä asiakkaita, koska perustus- ja yhdenvertaisuuslaki kieltää sen. 

Tietenkin joku voi tässä kohtaa sanoa, että omistaja saa päättää asiakkaistaan ja että ketään ei ole tiettävästi tuomittu siitä, ettei ravintoloitsija ole suostunut vuokraamaan tilaansa. Apropos, mutta katsotaanpa mitä tapahtuu, jos ravintoloitsija kieltäytyy antamasta tilaansa käyttöön tietyille etnisille ryhmille tai Lgbtq-lobbyn edustajille! Koska lakia tulkitaan tässä kohtaa todistetusti mielivaltaisesti, toimittajien ja poliittikkojen on turha puhua laillisuusperiaatteen täysimääräisestä toteutumisesta läntisessä demokratiassa.

Tapahtuman osallistujamäärästä on liikkunut erinäisiä arvioita. Ravintoloitsija arvioi uutisissa vain aterian maksaneet, kun taas järjestäjät laskivat mukaan myös ne, jotka eivät syöneet. Tarkaksi kävijämääräksi tuli järjestäjä Tuukka Kurun mukaan 120, mikä tuntuu harmittavan osallistujamääriin venkoilevasti takertuvaa äärivasemmistoa.

Median into vatvoa konferenssia lopahti heti sen jälkeen kun tapahtuma ei synnyttänytkään toivoittua vastakkainasettelua turuilla ja toreilla. Vaikeaa se olisi ollutkin, sillä punaporvarien ikääntynyttä jälkipolvea edustaneita anarkolarppaajia oli saapunut ravintolan edustalle näyttämään mielipuolisuuttaan kokonaista neljä kappaletta. Konferenssiin järjestäjiin kuulunut Tiina Wiik kirjoitti sosiaalisessa mediassa luvattomasta mielenilmauksesta mm. seuraavasti:

Awakening-mielenosoituksesta päätellen antifasistinen toiminta on kovassa nousussa. Viime vuonna mielenosoittajia oli yksi, tänä vuonna jo neljä + koira. Ilkka ja minä kävimme ruokatauolla syömässä, ja kun olimme kävelemässä takaisin, tämä neljän hengen joukko pysäytti meidät matkalla, ja juttutuokio paljasti, kuinka heikosti he edes tiesivät, mitä ovat vastustamassa.  

Porukka siis sanoo meille: "Tuossa ravintolassa on menossa natsien kokous. Tulkaa mukaan antifasistiseen mielenilmaukseen!" Näiden sherlockien taustatyön tasosta kertoo jo aika paljon se, että he eivät tunnista vastustamansa seminaarin juontajaa ja kansallismielistä tubettajaa edes nenänsä edessä.  

No, mehän tietysti pyysimme heitä kertomaan lisää tästä natsikokouksesta. He alkoivat tohottamaan, että siellä on kielletty uusnatsijärjestö ja väkivaltaisia fasisteja. Nyökkäilimme siinä ja kyselimme lisää. Tietyssä kohtaa sherlockeilla alkoi raksuttaa, ja tuli tyrmistynyt kysymys: OLETTEKO TE MENOSSA TUONNE?! Ilmapiiri muuttui kerrasta vihamieliseksi, ja yksi antifantti yritti vaivihkaa ottaa meistä kuvia.  

Vähän naureskelimme siinä ja siirryimme kyselemään, miksi nämä ihmiset vastustavat seminaaria. Selitykset olivat hurjan lennokkaita: kuulemma natsi-Saksassa tämä transhenkilö olisi joutunut leirille, ja jossain natsi oli käyny hänen kimppuunsa. Kysyttäessä, miten tämä kaikki liittyy seminaariin, he sanoivat, että seminaarissa on PVL:n jäseniä. Korjasimme, että ei siellä muuten ole. Sitten ne sanoivat, että on siellä ainakin Sisun jäseniä, ja Sisukin pitäisi kieltää.  

Pyysin perusteluja, ja minulle sanottiin, että Sisu vihapuhuu ja vastustaa ihmisoikeuksia. Mitä ihmisoikeuksia? No maahanmuuttoa. Mutta eihän Suomeen tulo ole ihmisoikeus, ei tuollaista ihmisoikeutta ole. No niin, mutta minusta se on ihmisoikeus. Eli keksit itse ihmisoikeuksia, ja jos muut eivät ole samaa mieltä, sanot heidän olevan ihmisoikeusvastaisia? 

Keskustelu oli kiinnostava ja sitä olisi voinut jatkaa pitkäänkin, mutta aikataulu painoi päälle. Lähdimme seminaariin ja nelikko jäi koiransa ja kylttiensä (A4-tulosteita) risteykseen miekkaroimaan. Mitkäköhän on olleet fiilikset, kun tajusivat kenen kanssa puhuivat?

Resupekkamaiset kokopäivämielensoittajat kuuluivat todennäköisesti valkoista työväenluokkaa halveksuvaan ikiopiskelijoiden luokkaan. Sen eräs näkyvimmistä äänitorvista on viime vuosina ollut väkivallasta fantasioiva anarkofemininistinen Varisverkosto. Vihaamansa kapitalistisen järjestelmän vahtikoiriksi ryhtyneet varikset seurasivatkin konferenssin valmistelua kuukausikauapalla omilla sivuillaan, twitterissä ja Facebookissa. Valtamedian punavihreät toimittajat tarttuivat lopulta raakkujien uutissyöttiin jopa siinä määrin, että Turun Sanomat käytti Varisverkosta virallisena tietolähteenään (alkuperäisessä versiossa: "Turun Sanomat tavoitti Varisverkoston edustajan sähköpostitse ...").

Paljon toisteltu konferenssin salaperäisyys ei pitänyt ainakaan sisältönsä puolesta paikkansa, sillä kaikki kokouksessa pidetyt puheet ja musiikkiesitykset lähetettiin suorana nettiin ja ne ovat edelleen nähtävissä YouTubessa. Kahden videon perusteella puhujina olivat Millennial Woes (Skotlanti), Jasmina Ollikainen, Olena Semenyaka (Ukraina), Mark Collett (Englanti), Frodi Midjord (Färsaaret), Pyhä Kuolema ja Kevin MacDonald (USA). Tähän mennessä Verkkolehti Sarastus on julkaissut ainakin Jasmina Ollikaisen puheen, jonka perusteella vasemmiston väitteet rasismista ja valkoisesta ylivallasta kuulostavat hallusinaation aikaansaamilta. Edes Ollikaisen side Perussuomalaisiin ei pidä paikkaansa, koska hän ei ole puolueen jäsen, vaan osallistuu ainoastaan Hapsun (Helsingin Akateemiset Perussuomalaiset) toimintaan.

Videoiden perusteella katsomisen arvoisia ovat mm. Millennial Woes, joka puhui osuvasti siitä, kuinka vasemmistolaiset eivät uskalla väitellä nationalistien kanssa, koska he tietävät itsekin häviävänsä siinä jo etukäteen. Heidän taktiikakseen jää vain suora väkivalta (Antifa), henkilöön käyvä ad hominem -hyökkäys sekä esiintymispaikkojen riistäminen (No Platform) poliittisilta vastustajiltaan. Frodi Midjord esitti painostuskampanjoiden vastavedoksi nationalististen lakijärjestöjen perustamisen, jotka puolustavat alkuperäisten eurooppalaisten intressiä samalla tavalla kuin ADL edistää juutalaisten asiaa Yhdysvalloissa. 

Illan pääpuhuja, evoluutiopsykologian emeritus professori Kevin MacDonald, puolestaan tähdensi, että muista roduista poiketen individualismin kyllästämille valkoisille on tärkeää olla sosiaalisen paineen vuoksi moraalisesti Hyvä ihminen. Valkoiset muodostavat ennen kaikkea moraalisia yhteisöjä eivätkä etnistä liittoumaa kuten värilliset. Kovissa oloissa jääkauden aikana keskinäistä luottamusta vahvistavasta moraalista oli valkoisille evolutiivista hyöytä, mutta globalismin aikakaudella se altistaa meidät muiden rotuklusterien hyväksikäytölle. MacDonaldilla oli esittää väitteilleen myös tieteellistä ja tutkimuksellista evidenssiä, joten median puheet "antisemitistisiä teorioita viljelevästä äärioikeistolaisesta" ovat silkkaa mustamaalausta.

Poliittista establishimenttia kuten mediaa konfrenssissa pelotti eniten sen laadukkuus ja akateemisuus, mikä vie etnonationalismin aivan uudella tasolle, pois monikulttuuriin riivaamien lähiöiden kantabaareista. Valtamedian uutisointi ei ehkä sittenkään ollut vain laskelmoitua ylireagointia, vaan taustalla oli aito ahdistus monikulttuurin ja globalismin älyllisestä haastamisesta muuallakin kuin internetissä. 

Tässä reaktiivisessa reaktiotavassa piilee "eliitin" suurin kompastuskivi, koska siinä aloite annetaan vastustajalle. Kuohuvalla 1960-luvulla vaikuttanut juutalainen vasemmistoradikaali Saul Alinsky tiesi, miten establishmentin pakkotoimet vain lisäävät toisinajattelijoiden kansansuosiota: 

– Järjestäjän tehtävä on taktikoida ja houkutella, provosoida establishmentia niin, että se hyökkää julkisesti hänen kimppuunsa sanoen ’vaaralliseksi viholliseksi’. Hysteerinen establishmentin ensireaktio ei vain vahvista järjestäjän osaamista,vaan myös varmistaa automaattisen julkisen tuen, Alinsky muotoili.

ANTIFAN JA PUNAVIHREIDEN POLIITIKKOJEN KIELTOPROJEKTI KUSI REISILLE TAMPEREELLA

Yle Watch ei yleensä kirjoita suomalaisvihamielisen marginaalin edesottamuksista, sillä blogin ajutus on pyydystää isoja kaloja ja näyttää millaista vallan väärinkäyttöä hallitseva nomenklatuura poliitikoista toimittajiin käyttää. Silloin tällöin järjestelmän prostituoituna toimiven äärivasemmistolaisten puuhakerhojen toimet osuvat yhteen globalismia ajavan valtarakenteen kanssa, jonka vuoksi blogillamme on syy käsittellä myös näitä uutisia. Niistä tuorein Yle uutinen, Tampereella kauhistuttiin: uusnatsit kokoontuvat kaupungin tiloissa – Tieto kumottiin kiireesti kertoo, kuinka Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, vihreiden Iiris Suomela, oli tviitannut kuvakaappauksen anarkokommunistisen Varisverkoston virheellisestä tiedotteesta, jonka mukaan uusnatsit järjestävät toimintaa Tampereen kaupungin omistamassa kiinteistössä.

Uutisesta käy ilmi, että Vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikko Aaltonen ja vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kertoivat, ettei kyseinen kiinteistö olisikaan Tampereen kaupungin omistuksessa. Vastavasti Ylen tietojen mukaan kiinteistö on yksityisessä omistuksessa ja Tampereen kaupunki vuokraa kiiinteistöstä vain osan museon varastoksi. 

Sittemmin Iiris Suomela on myöntänyt Ylelle, että hänen ensimmäinen Twitter-viestinsä aiheesta sisäsi väärää tietoa. Hän ei silti halua luopua poliittisesti erimielisten tukahduttamistoimista ja toivoo, ettei kansallismielisiä rock-konsertteja saisi olla punaisessa Tampereessa lainkaan:

Suomela toivoo, että tällaisia tapahtumia ei järjestettäisi Tampereella ollenkaan.

– Toivon, että Tampereen kaupunki aloittaa vakavan keskustelun siitä, millaisten toimijoiden kanssa pystymme olemaan samoissa kiinteistöissä.

– Lisäksi toivon kaiken kaikkiaan, että tamperelaiset poliitikot ja Tampereen kaupunki ottavat vahvasti kantaa natsismia ja äärioikeistoa vastaan, Suomela sanoo.

Niin sanotut oikeistopuolueet ovat Tampeerella hiiren hiljaa 2000-luvun punaviherkaartin junttaukselle. Ne ovat täysin kulttuurimarxistien määrittämän poliittisen korrektiuden kahleissa ja toimivat alistuneesti vihervasemmiston aisankannattajiana. Porvallisten puolueiden edustajile olisi varmasti kauhistus, jos joku heidän jäsenistään ehdottaisi vastavetona nykyiselle punakaartille, että tamperelaisten poliitikkojen ja Tampereen kaupungin pitää ottaa vahvasti kantaa uuskommunismia ja äärivasemmistoa vastaan. 

On käsittämätöntä, että liberalistista sananvapautta puolustavat porvaripuolueet kannattivat Tampereen valtuuston viime tammikuun päätöstä, jossa kaupunki ei suostu vuokraamaan tiloja "rasistisille" järjestöille, mutta sallii silti sen tukien kera äärivasemmistolaisille kansankiihottajille. Näin porvaripuolueet tulevat kannattaneeksi vasemmiston etua ajavaa strategiaa, jossa punavihreille epämieluisat radikaalit vaihtoehdot kielletään ja suljetaan pois. Punavihreille totalitaristeille tällainen linja on täysin luonteva, sillä se ei ole koskaan sietänyt avointa poliittista kilpailua. Se, miksi porvarit alistuvat punavihreälle junttapolitiikalle kertoo taas siitä, että heikosta kansansuosiostaan huolimatta vasemmistolaiset ovat taitavalla psykologisella sodankäynnillään onnistuneet iskostamaan eetoksensa hegemoniseen asemaan, jolle myös nynnyilevä oikeisto alistuu.

Punavihreän vasemmiston suhteeton ja siten epädemokraattinen poliittinen valta johtuu osittain sen kyvystä verkostoitua ja edetä kansanruumiin soluissa vikkelään kuin syöpä. Sivumennen sanottuna tämä tuo mieleen erään pienen muukalaisperäisen etnis-uskonnollisen populaation, joka on sattumoisin monien kulttuurimarxilaisten virusten alkulähde. 

Tarra voi olla kuvamanipulaatio, mutta juuri noin varikset
oikeasti ajattelevat, vaikka eivät sitä ääneen sanokaan.

Joka tapauksessa, työväenluokan edustajina esiintyvät punaviherpoliitikot ovat tätä nykyä osa rupattelevaa luokka, jonka taustalla on yliopistossa tapahtuva verkostoituminen. Sen alinta kastia on Varisverkosto, jossa enemmistönä olevat naispuoliset riviaktivistit tulevat varakkaista punaporvariperheistä. Varikset näyttävät omaksuneen mukatyöväenluokkaisen vasemmistoideologian vain siksi, että heidän professorinsa ja valtamedia pitävät sitä kovin muodikkaana. He ovat kuitenkin sen verran verran fiksuja, että ymmärtävät Suvi Auvisen tapaan verkostoitumisen tärkeyden jo fuksivuotena, jolloin kannattaa osallistua yliopistoaktivismiin ja kansalaisjärjestöihin. Koska nuo organisaatiot ovat sidoksissa valtioon, poliiittiset opportunistit voivat kiivetä eräänlaisen ideologisen sukulaissuosinnan avulla niiden kautta yhteiskunnassa pitkälle aivan kuten Suvi Auvinen ja Iiris Suomela ovat tehneet.

Hyväsisar-kerhon olemassalo paljastuu IIris Salmelan poliittisessa toiminnassa. Kun kaupungin korkealla pallilla istuva punavihreä khmeri seuraa ja jakaa äärivasemmistolaisen opiskelijaklikin Stasista muistuttavia ilmiantotiedotteita, se kertoo paljon siitä, miten tiiviisti punavihreä establishmentti ja sen liepeillä viihtyvä valevallankumouksellinen räyhävasemmisto on verkostoitunut keskenään. Jo nimensä mukaisesti Varisverkosto on verkostoitunut organisaatio, jolla on vahvat kytkökset etabloituneeseen punavihreään valtaeliittiin ja valtion rahoittamiin "kansalaisjärjestöihin", jotka eivät ole muuta kuin äärivasemmiston "epäpoliitiisia" bulvaaneja. 

Vaikka heprealainen suurkapitalisti George Soros ei rahoitakaan suoraan mitättömiä varisverkostoja, hän kuitenkin tukee median hyvämaineiseksi pesemiä "kansalaisjärjestöjä", joiden edustajilla on puolestaan suorat henkilökohtaiset kytkökset äärivasemmiston ruohonjuuritason puuhastelijoihin kuten Suomessa antifalaiseen Varisverkostoon. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että yksi Varisverkoston perustajista on Dan Koivulaakso. Koska Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on hänen hyvä ystävänsä, on todennäköistä, että Anderssonilla on suoria kontakteja Varisverkostoon. 

Luultavasti Varisverkossa on mukana on myös näiden kahden vasemmistopoliitikon yhteinen tuttu, toimittaja Mikael Brunila, joka on kerännyt kuva-arkistoa suomalaisista kansallismielisistä. Laissa kielletyn henkilörekisterin ylläpitämisen tausta on sikäli huvittava, että äärivasemmisto on perustellut pelkurimaista naamioitumistaan sillä, että äärioikeisto muka kuvaa sitä, vaikka he ovat todistetusti itse ainoa epävirallinen taho, joka arkistoi vihollisiaan systemaattisesti. Anarkomarkojen reiluuslogiikassa vain heillä pitäisi olla oikeus tehdä kuvarekisteri poliittisista vastustajistaan samalla kun he turvautuvat laittomaan naamioitumiseen sillä verukkeella, että äärioikeisto kuvaa heitä tiedostoihinsa. Varsinainen syy yksipuoliseen naamioitumiseen on se, että näin anarkokommunistit voivat kätkeä henkilöllisyytensä tehdessään rikoksia vastamielenosoituksissa.

Julkinen antifasistien henkilögalleria joka tiedetään puhuu sen puolesta, että mm. Takku.netissä ja Varisverkostossa toimivat agitaattorit ovat enimmäkseen yliopistojen kampuksilla viihtyviä humanististen alojen ikiopiskelijoita, poikkeuksina väkivalta-anarkisti Antti Rautiainen ja vasemmistoaktivisti Syksy Räsänen. Heistä aktiivisimmat eivät ole edes etnisesti suomalaisia kuten jo pitkään sairaseläkkettä nauttinut tamperelainen Juan Meneses, joka toimii Takku.nettiin vähvasti kytköksissä olevan Punk in Finland -foorumin ylläpitäjänä. 

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA.

Viime aikoina anarkokommunistista agitaatiota on harrastanut näkyvästi portugalilainen Tiago Silva, joka on SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) Turun piirijärjestön puheenjohtaja. Tämä 31-vuotias Turun yliopiston yleisen historian tohtorikoulutettava on aktiivinen Turun seudun "antifasistisessa" toiminnassa ja vaikuttaa myös Varisverkostossa. Kulttuuriorganisaatioiden ja yliopiston kulttuurimarxilaisesta mädätyksestä kertoo puolestaan se, että Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto on myöntänyt Silvan väitöskirjatyöhön apurahaa 24 000 euroa (hulppea apuraha tuo mieleen Koneen säätiön palkitseman Miika Tervosen). Silvan päasiallinen tutkimustyö on tähän mennessä ollut islamille myönteistä tendenssitutkimusta ja se jatkuu myös dhimmi-henkisessä väitöskirjassa, jonka pitäisi käsitellä islamin kohtaamista Portugalin keskiaikaisissa historiankirjoituksissa.

Kolmas mainitsemisen arvoinen vierasperäinen anarkokommunisti on Helsingin suunnalla vaikuttava venäjänjuutalainen Dmitry Gurbanov. Terveydenhoitoalaa opiskellut Gurbarov on jo pitkään yrittänyt luoda Helsinkiin antifasistista skinhead-katujengiä (sic) siinä mainittavammin onnistuen. Siksi hän onkin keskittynyt nettitrollaamiseen, väkivaltaisten uhkauksten lähettämiseen fasisteiksi katsomilleen henkilöille ja kansallismielisten henkilötietojen levittämiseen. On kuitenkin näyttöä siitä, että Gurbanov on edelleen mukana Antifan kaltaisessa katuhäiriköinnissä ja ilkivallassa.

Hajanaisesta paljastetettujen otoksesta huolimatta suurin osa punaporvarillisista "antfasisteista" on opiskelijatyttöjä. Miespuoliset aisurit saattavat olla johdossa, mutta toiminnan jalkaväki on naisissa. Tämä näkyy "antifasistien" vastamielenosoituksissa ja ylioppilaskuntavaalien gallerioissa. Niissä näkyvät punavihreät aktivistit toimivat myös anonyymeinä varisverkoston kaltaisissa suljetuissa sisäpiirikerhoissa.

Yhteistä kaikille anarkomarkoille on se, että he ylenkatsovat valkoisten natiivien perinteistä työtätekevää luokkaa, jota väittävät puolustavansa. Yhdysvaltalaisen Storia-lehden toimittaja Alex Witoslawski on kuvannut osuvasti tätä seurakuntaa suomennetussa kirjoituksessa Marx panisi nykyvasemmiston seinää vasten:

Jos tapaatte jonkun Antifan tai BAMNin jäsenen, keskustelkaa hänen kanssaan kommunistisesta teoriasta, ja huomaatte etteivät he tiedä siitä mitään. He osaavat vain toistella kielikuvia mustien, homojen ja maahanmuuttajien sorrosta. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä – menkää mihin tahansa vasemmistolaiseen kirjakauppaan yliopistokaupungissa, ja huomaatte pian että siellä on enemmän kirjoja intersektionaalisesta mustasta LGTB-feministisestä seksuaalisuudesta kuin Marxista ja Leninistä. Lyhyesti sanottuna, Antifan ja BAMNin kaltaiset ryhmät väittävät olevansa kommunistisia tai anarkosyndikalistisia, mutta niiltä puuttuu kaikki todellinen tieto ideologioista ja filosofioista, joita ne väittävät kannattavansa. 

Tämä pätee muuhunkin vasemmistoon: sillä ei ole lainkaan luokkatietoisuutta, sen kannattajat ovat joko eliittikakaroita tai ryysyköyhälistöä, jotka on huijattu uskomaan, että valkonaaman tai heteron vihaaminen on tärkeämpää kuin luokkataistelu. Jos moderni marxilainen vallankumous todella tapahtuisi länsimaissa, heidät kaikki pantaisiin seinää vasten ja ammuttaisiin luokkapettureina. Miksi siis jokin aidosti luokkatietoinen liike kuten Alt-right tai populistinen oikeisto ottaisi nykyvasemmiston vakavasti?

Witoslawskin jutun perusteella herää kysymys, miksi nähdä vaivaa poliittisesta muka-vastustajasta, jonka "anti-autoritääriset" aktiivit ovat jämähtäneet kaikkitietävän 15-vuotiaan  lukiolaiskakaran mustavalkoiseen moralismiin, joka on vieläpä omaksuttu koulujen ja yliopistojen auktoriteeteilta (sic!). Sääliäkään tukirahakapinallisia ei oikein voi, koska he ovat laskelmoivassa konformismissaan alistuneet vapaaehtoisesti systeemin egalitaarisille epäarvoille ja vieneet puhdasoppisuuden kiihkossa ne toiseen potenssin aivan kuten Kiinan nuoret maolaisessa kulttuurivallankumouksessa 1960-luvulla.

Korruptoituneen järjestelmän kannalta on tietenkin edullista, että nationalistit ainoana todellisena globalismin vastaisena oppositiona tuhlaisivat energiansa systeemin juoksupoikina toimivan räähkävasemmiston kanssa painimiseen. Merkitystä elämälleen etsiville anarkomarkoille nykykulttuurin demonisoima äärioikeisto on luonnollisesti sopiva lohikäärme, jota vastaan taistelemalla voi tuntea hetken emotionaalista ja sankarillista mielihyvää. Kansallismielisten ei kuitenkaan kannattaa näihin hiekkalaatikkoleikkeihin vakavasti ryhtyä, sillä paukut pitää säästää todellista vihollista vastaan.

Tästä huolimatta syy, miksi Yle Watch nyt poikkeuksellisesti käsittelee tätä marginali-ilmiötä johtuu siitä, että äärimmäisellä vasemmistolla on vaikutusta yliopistoelämään, josta verkostoinnin avulla noustaan lopulta vallan huipulle. Nimenomaan vallasta ja sen rakenteista koko vasemmisto on sairaalloisen kiinnostunut, siksi se puhuukin siitä jatkuvasti, tosin siten kuin se ei koskisi sitä itseään. 

Valtaa ja näkyvyyttää voidaan myös saada vastikkeellisesti, mutta se edellyttää äärivasemmistolaisilta lehmänkauppoja arvoliberaalien ja globalistikapitalistien kanssa. Siksi on ymmärrettävää, ettei edes "vallankumouksellinen" äärivasemmisto hyökkää todellisia vallanpitäjiä ja suurkapitalisteja kuten George Sorosia vastaan. Anarkokommunismia larppaavien räyhäräähköjen onkin paljon helpompi saada itselleen tunne-elämää ravitseva "moraalinen" palkinto hyökkäämällä tavallisia isänmaallisia suomalaisia työläisiä vastaan kuin ottaa riski ja purra ruokkivaa kättä. He tietävät itsekin olevansa uusliberaalien, markkinakapitalistien ja hämärien globalistien hyödyllisiä idiootteja, mutta eivät voi vastustaa kiusausta, jossa viholliseksi nimetään se, jolla ei ole todellista vaikutusvaltaa.

TURUSSA MARSSITTIIN ISLAMISTITERRORISMIA VASTAAN JA SEN PUOLESTA

PVL marssi Turussa 18.8. sananvapauden puolesta
islamistiterrorismia vastaan

Vuosi sitten Suomessa tapahtui jotain sellaista, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Meillähän monikulttuuri toimii, kotoutuminen sujuu ja terrorismin syntymistä ehkäistään tehokkaasti. Punavihreiden johdolla näitä hyvän yön satuja on kerrottu vuosikausia demariäänestäjille, Kepun arvopohjallisille ja Kokoomuksen aisankannattajille kunnes herättiin kylmään suihkuun 18.8.2017, jolloin marokkolainen ISIS-sympatisoija murhasi terroristisessa tarkoituksessa Turun ydinkeskustassa veitsellä kaksi naista ja haavoitti vakavasti kahdeksaa muuta. Iskun tekijä, vuonna 1994 syntynyt Abderrahman Bouanane, oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana keväällä 2016. Virallisen Suomen hiekalle rakennettu unelma monikulttuurista, kotoutumisesta ja terrorismin ennaltaehkäisystä romahti muutamassa minuutissa.  Hyväuskoisinkin maailmankyläunelmoija havahtui edes hetkeksi siihen, mitä siloitellun pinnan alla oli kytenyt jo pitkään. 

Vuotta myöhemmin valtamedia ja etnomasokistit olivat jo ehtineet rakentaa uuden hiekkalinnan, jonka hatariin perustuksiin he uskovat vielä sokeammin kuin terrori-iskua edeltävänä aikana. Terrorismin vuosipäivän aattona kuultiin lukuisissa valtavirran tiedotusvälineissä ne samat pitkin vuotta kuullut latteudet "yhteisestä arvopohjasta", jossa tärkeintä on tuomita suomalaisten kuviteltu "rasismi" eikä laittoman maahanmuuton mukanaan tuoma uskonnollis-etninen väkivalta. 

Jos hallitseva nomenklatuura olisi havahtunut tahallisesta ymmärtämättömyyden tilastaan, se olisi paneutunut kansalaisten esittämiin huoliin ja alkanut puhua ongelmista niiden oikeilla nimillä. Ikävä kyllä, meillä ei ole kansan etua ajavaa vastuullista poliittista johtoa, jonka vuoksi ainoat lainmuutokset tehtiin sitä kansanosaa vastaan, joka vastustaa laitonta pakolaissiirtolaisuutta ja siihen kytkeytyvää islamistiterrorismia. Koska petoksellinen ja pelkurillinen poliittinen johto ei halua puuttua eurooppalaisen nykyterrorismin keskeisimpään mahdollistajaan, islamilaisten maiden siirtolaisinvaasioon, me tulemme vääjäämättä kokemaan saman kuin Ranska ja Ruotsi, joissa autojen polttaminen ja uskonnollinen terrorismi ovat arkipäivää.

Seurauksista piittaamattomalle maahanmuuttohulluudelle ei ole loppua näkyvissä, sillä joitain päiviä ennen terrori-iskun vuosipäivää Turun valtuustoryhmät Perussuomalaisia lukuunottamatta teki härskin suomalaisvihamielisen eli "rasisminvastaisen" julkilausuman. Valtapuolueiden suurin huoli terrortiteon muistopäivän aattona ei siis ollut islamistiterrorismi ja sen mahdollistava maahanmuuttoinvaasio, vaan suomalaisten terveet itsepuolustusreaktiot sairasta kehitystä vastaan.

Traagisen Turun tapahtuman muistopäivänä media, poliitikot ja heidän äärivasemmistolaiset yhteistoimintahenkilönsä projisoivat oman syyllisyytensä tuttuun tapaan "äärioikeistoon", jolla ei ollut mitään tekemistä terroriteon ja siihen vaikuttaneiden syiden kanssa. Moraaliposeeraukseen antoi mahdollisuuden Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) yli 300 osallistujaa vetänyt mielenosoitus, joka lähti liikkeelle lauantaina puolen päivän jälkeen Puutorilta. Järjestön oman tiedotteen mukaan mielenosoituksen tarkoitus on vastustaa Poliisihallituksen masinoimaa hanketta kieltää PVL ja muistuttaa valtiovallan harjoittaman politiikan vaikutuksesta Turun terrori-iskuun. Mielensoitustapahtuman voi katsoa kokonaisuudessaan täältä.

Ylen verkkosivujen mielipideuutisessa Sadat marssivat Vastarintaliikkeen kulkueessa Turussa, vastamielenosoituksessa tuhat – Uusnatsien päälle heitettiin hedelmiä asenteellisuutta ei edes pyritä peittämään. Jutussa ei kerrota sanallakaan miksi PVL mielenosoitusmarssinsa piti, mutta sen sijaan Ylen sympatisoimille vastamielenosoittajille annettiin mahdollisuus levittää propagandaansa, jossa marginaaliset äärivasemmiston totalitaristit teeskentelevät olevansa kansanvallan puolestapuhujia. Huomionarvoista on myös se, että Ylen tv-uutiset ei halunnut näyttää katsojille PVL:n ryhdikästä marssirivistöä, vaan kuvaaja zoomasi ainoastaan punabandiittien isoa punaista banderollia.

Oma lukunsa uutisessa oli jälleen kerran osallistujamäärillä venkoilu. Poliisi julkisti tarkistamatta vasemmistöhäiriköiden itsensä antaman luvun, joka oli muka "yli tuhat". Vastaavasti valtamedian  faktantarkastajia tällaisen valheen oikominen ei kiinnostanut, marssitiinhan siellä pyhä Lenin sentään hyvän asian puolesta! Tätä samaa numeroihin fiksaantunutta valhetta toisti Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson eilisessä somepäivityksessään. Siinä hän vähättelee tietoisesti PVL:n marssin osallistujamäärää ja toistaa vastamielenosoittajista annetun liioitellun lukumäärän:

"150-200 uusnatsia on tänään marssinut Turun kaduilla. Se on pelottavaa ja surullista, erityisesti kaupungissa, joka on tunnettu monikielisyydestään ja joka on monien eri taustoista tulevien ja eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten koti. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan turvattomuutta tai pelkoa omassa kotikaupungissaan. Vielä surullisempaa on, että uusnatsit valitsivat marssia Turun puukotusiskun vuosipäivänä. En voi keksiä huonompaa tapaa kunnioittaa iskussa kuolleiden ja loukkaantuneiden muistoa, kuin väkivallan ja fasismin ihannointi. Onneksi turkulaiset osoittivat, että ihmisten enemmistö on rauhan ja kaikkien yhtäläisten ihmisoikeuksien puolesta. Yli tuhat turkulaista marssi uusnatsien vastaisessa mielenosoituksessa näyttämässä, että pelolle ei anneta tilaa. Mielenosoituksessa puhui myös puukotusiskussa loukkaantunut henkilö, joka auttoi uhreja yrittämällä saada tekijää kiinni. Mielenosoituksen keskeisin viesti oli, että uhreja ei saa unohtaa. Demokratian, ihmisoikeuksien ja rauhan puolesta marssiminen on tärkeä tapa toimia väkivaltaa ja vihaa vastaan."

Li Anderssonilta jää mainitsematta, että huomattava osa vastaprovokaatioon osallistuneista ei edes ollut "tavallisia turkulaisia", vaan he olivat Helsingistä ja Tampereelta busseilla tulleita anarkistisia ammattimielenosoittajia. Suomalaisvihamielisen järjestelmän hyödyllisinä idiootteina toimivia räyhävasemmistolaisia ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua kansanvallan ja rauhan puolesta marssijoiksi. Tämä käy ilmi jo "tolkun kansalaisina" esiintyneistä puhujista, joiden koomisen vainoharhaisissa julistuksissa ajetaan räikeän uuskommunistista agendaa (asian voi tarkistaa YouTube-videon kohdasta 1 h 24 min eteen päin). Jopa Helsingin Sanomat kertoi, kuinka osa "rauhanmarssijoista" haki aktiviisesti väkivaltaisia yhteenottoja hyvässä järjestyksessä kulkeneen PVL:n kulkueen kanssa:

Paikalla ollut HS:n toimittaja Toni Lehtinen vahvistaa, että kulkueessa heitettiin ainakin banaaneita Pohjoismaisen vastarintaliikkeen marssijoiden päälle. Poliisi on ottanut kiinni kymmenen ihmistä mielenilmausten aikana. Kiinniotot perustuivat häiriökäyttäytymiseen, pahoinpitelyihin ja ilkivaltaan. Osa kiinniotetuista on jo vapautettu, mutta osa on edelleen poliisin huostassa.

Samat rikollisesti naamioituneet anarko-kommunistit häiriköivät mölinällään myös hieman myöhemmin alkanutta kansallismielistä 188 kukkavirta -tapahtumaa. Tällä hetkellä on varmistunut, että Suomen Kansa Ensin ry:n puheenjohtaja Marco de Wit ja oululainen kaupunginvaltuutettu Junes Lokka joutuivat äärivasemmistolaisten salakavalien hyökkäysten kohteeksi. Viesti ei jäänyt kenellekään epäselväksi: systemaattisella häiritsemisellä 2000-luvun uuskommunistit haluavat estää heidän kanssaan eri mieltä olevien mielipiteen - ja kokoontumisvapauden. Siksi onkin perin merkillistä, että media kohtelee näitä räyhäräähkiä sikkihansikkain, vaikka Antifan ja muiden uuskommunistien toiminta osoittaa selvästi niiden demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa halveksuvan totalitaristisen luonteen.

Näille pahantahtoisille vandaaleille on turha antaa ansaitsematonta huomiota, sillä jo pelkkä vilkaisu ulkoiseen habitukseen kertoo heidän olevan suurimmalta osin mentaalitapauksia. Heidän "toimintansa" on refleksinomaista, jossa triggeröidytään ehdollistettuihin politisoituneisiin ärsykkeisiin, joiden avulla saadaan purettua tekopyhää moralismia. 

Suomessa äärivasemmiston friikkiosastojen kuten Varisverkoston puuhastelu on vielä pientä, mutta siinäkin näkyy suuren maailman vaikutus. Suoraa näyttöä siitä, että kauko-ohjatuilta zombeilta vaikuttavat suomalaiset "aktivistit" saisivat taloudellista ja teknistä tukea esimerkiksi globalistikapitalisti George Sorosin organisaatiolta ei ole, vaikka ulkomailla tämä yhteys on varmistettu moneen kertaan. 

Ovatpa Varisverkoston yhteydet vaikutusvaltaisiin globalisteihin mitkä tahansa, jo nyt tiedetään se, että sen katutoiminta palvelee maamme poliittisen eliitin "arvopohjaa". Antifan kaltaiset järjestöt ovat toden totta Systeemin hyödyllisiä idiootteja, sillä ne suuntaavat kaikella tarmollaan kaunansa perinteisen duunariluokan puolustajia vastaan eivätkä niihin, joilla on oikeasti valtaa. Jälkimarxilaisten internationalistien näkökulmasta kansallismielisten suurin synti on vastustaa poliittisen eliitin projektia muuttaa Suomi muukalaisvyöryn avulla halpatyövoiman paratiisiksi. Jo pelkästään äärivasemmiston propagandaa seuraamalla selviää, että se huoraa suurkapitalisteille, koska myös ison rahan globalistit kannattavat rajatonta maahanmuuttoa, kulutuskeskeistä sateenkaariagendaa ja "rasismin" vastaisuutta.

Nykyvasemmiston katuosastolta puuttuu kokonaan positiivinen visio yhteiskunnasta. Systeemin vahtikoirina anarkomarkot eivät kykene muuhun kuin vastustamaan jotain, yleensä sellaista, jonka he kuvittelevat uhkaavan heidän itsekeskeisiä vapauksiaan, etuoikeuksiaan ja ideologisia päähänpinttymiään. Juuri tämän vuoksi Turussa nähtiin lauantaina irvokas näytös, jossa viitisensataa hyväkästä marssi muukalaisterrorismin jatkumisen puolesta, koska se on heidän mielestään yksi monista hinnoista, joka pitää maksaa, jotta maasta saadaan uuskommunistinen maailmankylä. Tosin he saavat odottaa Suurta unelmaa vielä pitkään, ainakin sen perusteella, mitä kansalaiset ajattelevat häiriköivistä vastamielensoittajista vielä sensuroimattomien valtalehtien kommenttiosastolla.

HALLITSEVAT VALHEMEDIAT KUTEN YLE HARHAUTTAVAT KIINNITTÄMÄLLÄ KATSEEN EPÄOLENNAISEEN

Kansansa pettäneet läntiset globalistit käyvät päivä päivältä kärsimättömäksi, kun alamaiset eivät näytäkään mukisematta nielevän heidän määräämää etnomasokistista politiikkaa. Tässä pelissä valtamedia teeskentelee riippumatonta valtiomahtia, vaikka kaikille muille paitsi mädästä systeemistä hyötyvälle nomenklatuuralle on selvää kenen agendaa ja ketä vastaan se puolueellisesti ajaa.

Poliittis-taloudellisen "eliitin" juoksupoikina toimivat toimittajat ovat kehitysmaalaisten arkipäivän väkivallan ja islamistiterrorismin keskellä odottaneet kuin kuuta nousevaa, että valkoinen kantaväestö syyllistyisi johonkin raflaavaan kutsumattomia muukalaisia vastaan. Kun uutisoitavaa ei sitten perättömistä huhuista ja tonkimisesta huolimatta löydykään, Yle julkaisee uutisiksi naamioituja mielipidekirjoituksia kuten Onko äärikristittyjäkin olemassa? Ääriliikkeitä löytyy kaikista maailmanuskonnoista, jossa poliittis-uskonnollisen väkivallan maailmanlaajuinen ykkönen islam yritetään trivialisoida rinnastamalla se kristittyjen, buddhalaisten ja hindulaisten harjoittamaan minimaaliseen terrorismiin. 

Taktiikka on sama kuin jo takavuosina maamme valtamediassa tavaksi tullut ulkoeurooppalaisten miesjoukkioiden tekemien raiskausten vähättely, jossa julkisen keskustelun pääaiheeksi nostetaan fakta, että raiskaavathan suomalaisetkin. Erityisen hanakoita ulkomaalaisia koskevan raiskauskeskustelun viemisessä han-suomalaisiin ovat olleet punavihreät feministit, joita ei tunnu vaivaavaan yhtään se, että värilliset muukalaiset raiskaavat heidän sisariaan 17-kertaa enemmän kuin paikalliset pottunokat.


                                                      *******************************


Tänään maamme valtamediat saivat vihdoinkin syyn esitellä suomalaisen rasistifasistinatsin, jota syytetään terrorrismista. Toki aikaisemminkin tiedotusvälineet ovat yrittäneet herkutella "suomalaisterroristeilla", mutta edes aivokuolleet demarieläkeläiset eivät ole niin tyhmiä, että kuvittelisivat ISIS-joukkoihin värväytyneiden muslimien olleen etnisiä suomalaisia. Sen sijaan Ylen tv:n ja verkkosivujen uutisissa kerrotussa jutussa Kaksi brittiarmeijan sotilasta syytteessä uusnatsijärjestöön kuulumisesta – Toinen Suomen ja Britannian kaksoiskansalainen epäilty on selvästi härmäläinen ja valkoinen.

Yle Watch kertoi viimeksi National Actionin jäsenien pidätyksestä viime viikon tiistaina. Jo silloisessa päivityksessä epäiltiin, että pidätyksen taustalla ei ole kyse oikeasta terrorismista, vaan orwellilaisesta ajatusrikoksesta. Ja niinhän siinä sitten kävikin: suomalais-englantilaista miestä syytetään kryptisen terrorismilain perusteella kiellettyyn järjestöön kuulumisesta, suljetussa chatti-ryhmässä epäkorrektista kirjoittelusta ja ilmeisesti omaan koulutusalaan kuuluvan kirjan hallussapidosta:

Miestä syytetään terrorismirikoksen lisäksi mahdollisesti terroriteossa hyödyllisen dokumentin hallussapidosta sekä uhkaavien tai loukkaavien rasististen kommenttien esittämisestä internetissä.

Varsinainen "terrorismirikos" on pelkkä National Action -järjestöön kuuluminen, josta voidaan uuden polittisesti motivoituneen lain mukaan tuomita enimmillään kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Kommentoidessaan viiime kesäkuun Lontoon terrori-iskua Yle Watch kertoi, että terrorismin ehkäisyn varjolla ainoat todelliset brittihallinnon toimet kohdistuvat vain valkoisiin britteihin, jotka vastustavat maansa monikulttuurista miehitystä ja muslimien terroristisia sotatoimia siviilejä vastaan. National Action -tapauksessa kansan harhaanjohtajat eivät kykene saamaan satimeen islamistisoluja, mutta omiin kansalaisiin kohdistuvan tiukentuneen valvonnan ansiosta he voivat pidättää näyttävästi terroristeina internetin totuuspuhujat ja tarranliimaajat. Toden totta, kansalaisvapaudet riistävät uudet terrorismilait toimivat!

Tapausta käsittelevässä toisessa Yle-uutisessa Rasististia julkaisuja, jäsenenä uusnatsijärjestössä – Näistä suomalais-brittiläistä miestä syytetään Britanniassa viitataan kansallismieliseen kansanosaan aggressiivisen epäluuloisesti suhtautuvaan sisäministeriöön:

Britannian sisäministeriö kuvaa järjestöä rasistiseksi, antisemitistiseksi ja homofobiseksi. Brittimedian tietojen mukaan National Actionin toiminta on kohtalaisen organisoitunutta.

– Siitä puhutaan yleisesti uusnatsijärjestönä, ja se on järjestänyt muun muassa väkivaltaiseen konfliktiin valmistavia harjoitussessioita, tapausta seurannut Ylen toimittaja Pasi Myöhänen kertoo.

Britannian julkisessa elämässä rasismi, antisemitismi ja homofobia tarkoittavat käytännössä sitä, että kansalainen ei voi levittää julkiseen tietoon objektiivisia faktoja kuten että "mustat ovat tilastollisesti väkivaltaisempia valkoisia kohtaan kuin päinvastoin" (rasismia), "työväenpuolueen entinen johtaja ja parlamentim jäsen Ed Miliband on juutalainen sionisti ja BBC:n johdossa on juutalaisenemmistö" (antisemitismi) ja "homoseksuaalit syyllistyvät poikalasten hyväksikäyttöön moninkertaisesti enemmän kuin heterot" (homofobia). Edellä mainitut esimerkit ovat kiistämättömiä tosiasioita, mutta näistä ongelmistä puhuminen on tehty mahdottomaksi, koska niiden yhteydessä käytetään psykopatologisoivia termejä, joiden painoarvoa vielä korostetaan mielivaltaisella ajatusrikoslainsäädännöllä. Naurettavuuden huippu on pitää itsepuolustuksen harjoittamista rikollisena – ilmeisesti sellaista koulutusta saa antaa Iso-Britanniassa vain monikulttuuriset rekisteröidyt urheiluseurat.

Oman kieroutuneen panoksensa sanavapaudesta riisuuttuun brittiläiseen Isosisko-yhteiskuntaan tuo alkuperäisväestön intressiin vihamielisesti suhtautuvat "kansalaisjärjestöt" kuten Hope Not Hate. Se toimii suomalaisen Varis-verkoston tapaan korruptoituneen järjestelmän vahtikoirana: 

Äärijärjestöjä vastustavan Hope not Hate -järjestön mukaan National Action olisi värvännyt toimintaansa lisää jäseniä ja kouluttanut heitä. Hope not Haten mukaan toiminta on jatkunut aktiivisena National Actionin toiminnan kieltämisen jälkeenkin. Järjestö on tiettävästi toiminut uusien nimien alla.

Jos Britanniassa pitäisi kieltää joku järjestö, niin se olisi hämärävoimien rahoittama ja tukema vihajärjestö Hope Not Hate. Kun vuoden 2016 syksyllä juutalaisen globalistipankkiiri George Sorosin "kansalaisjärjestö" Open Society Foundationsin (OSF) tiedostot hakkerointiin, paljastui, että se oli tukenut mm. Hope Not Hate järjestöä:

One organisation lavishly funded by Soros was the British “antifascist” group Hope Not Hate, which in one of the leaked documents is shown receiving $93,740 for just one of its projects — Hope Camp — in advance of the 2014 elections.

Suurkapitalisti Sorosin tuki "antifasistiselle" Hope Not Hate -järjestölle on ymmärrettävää, koska OSF:n tavoitteena on kriminalisoida eurooppalaisten kansallismielisyys ja päästää mantereelle mahdollisimman paljon afrikkalaisia korvaamaan eurooppalaiset. Tämä matalan intensiteetin kansanmurhaprojekti muistuttaa hyvin paljon jo 1920-luvulla muotoiltua Kalergi-suunnitelmaa. Se, että Ylen toimittaja Pasi Myöhänen käyttää uutisessaan asiantuntijalähteenä lähes maanpetoksellista brittivihamielistä Hope Not Hate -lobbya, kertoo paljon toimittajan ideologisesta mieltymyksestä.

                                                      *******************************


Johtavia tiedotusvälineitä voi perustellusti kutsua valtamedioksi, koska niillä on näkyvyytensä ja volyyminsa ansiosta valta muodostaa maailman asioista virallinen narraatio, jota ne myyvät lopullisena totuutena hyväuskoisille kansalaisille ja muutospelkoisille demarieläkeläisille. Kun vaihtoehtomediat sitten haastavat valtamedian todellisuudelle vieraan maailmankuvan, jälkimmäinen turvautuu viimeisenä oljenkortena sanapariin "länsimaiset arvot", ikään kuin parin viime vuosikymmenen aikana julkisen keskustelutilan kaapannut kulttuurimarxilainen arvoliberalismi voisi kumota faktat ja hiljentää poliittiset haastajat. 

Yle uutisten verkkosivuilla kauhisteltiin tänään punakulttuurisen koululaitoksen yo-kokeen poliittisesti epäkorrektia lähdettä. Uutisessa Trump-tempoilusta tuttu propagandasivusto päätyi yo-kokeen lähteeksi toimittaja Jaakko Mannermaa kutsuu uutissivusto Breitbartia äärioikeistolaiseksi ja konservatiiviseksi, mikä on ilmeisesti paha juttu, koska ainoa hyvksyttävä yo-lähde saisi olla vasemmistoliberaali media kuten Washington Post tai Newsweek.

Vuonna 2007 perustettua Breitbartia on syytetty salaliittoteorioiden levittämisestä, rasistisesta kirjoittelusta ja populismista. Nettihuhujen alasampumiseen ja faktantarkistukseen keskittyvät sivustot ovat useaan otteeseen kumonneet Breitbartin väitteitä.

Väitteen esittäjinä ovat olleet vain tietyt äärivasemmistolaiset marginaaliryhmät, jotka liberaali valtamedia on nostanut ideologisista syistä parrasvaloihin, mutta tätähän Yle ei lukijalle kerro. Ehkäpä siksi, että se kuuluu itse tuohon samaan lunatic fringen hypettäjien tiedotuskartelliin. Tässä yhteydessä on koomista, että moneen kertaa valheista ja pimittämisestä kiinni jääneet valtamediat sönköttävät jostain faktantarkastamisesta ja yrittävät tällä vetää huomion pois omista vedätyksistään. 

Hysteerisimmät äänenpainot kuultiin tietenkin äärivasemmistolaisilta kuten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andressonilta, joka totesi twiitissään, että "aikuiset ovat huolissaan nuorten medialukutaidosta ja sitten kämmäävät itse näin. Aivan käsittämätöntä". Räyhäanarkistisen Varis-verkoston kanssa tiettävästi puuhaileva Andersson taitaa kuitenkin olla se viimeinen henkilö puhumaan kansalaisten medialukutaidosta yhtään mitään. 

Tosiaan, medialukutaito on monelta koululaiselta hukassa, koska jo lastentarhasta lähtien heille on taottu päähän vetistelevää vasemmistohumanistista propagandaa. Yliopistoon mennessään nämä tulevaisuuden toivot ovat jo täysin menetettyjä tapauksia, Vihreä Lankaa, Nyt-liitettä ja Voima-lehteä ahmivia ahdasaivoisia moralisteja.


                                                    *******************************

Poliittis-taloudellinen johto ja sitä myötäilevä media ovat pitkälti syyllisiä ulkomaalaisten arkipäivän väkivaltaan ja islamistiterrorismiin Suomessa. Tuo klikki yhdessä maanpetoksellisen demarivirkamieskunnan kanssa on ilman kansan enemmistön antamaa mandaattia päästänyt maahan kutsumattomia muukalaisia, joilla ei ole mitään edellytyksiä sopeutua suomalaiseen elämänmenoon ja tietotaitoa vaativaan teknokulttuuriin. Koska pseudoeliitti ei ole valmis tunnustamaan virheitään, se ajaa jääräpäisesti agendaansa katkeraan loppuun asti toivoen etteivät joudu omassa elämässään näkemään hävitystyönsä tuloksia. 

Omassa kuplassa elävän eliitin ja sen kylkeen tarrautuneen lukeneiston Meidän jälkeemme vedenpaisumus -strategia näyttää kuitenkin menneen karille, sillä kansalaisten "populistinen" vastarinta on estämässä tuhoprojektin loppuun saattamista. Tästä kertoo yhä raivoisammaksi käyvä kulttuurisota, jossa valtamediat hyökkäävät loukatulla ylpeydellään tavallisia kansalaisia ja heidän suosimia julkaisukanavia vastaan. Suuret mediat kuten Helsingin Sanomat yrittävät mielipuolisella vimmallaan vain lisätä kierroksia antamalla vapaan foorumin punaisen yliopiston kulttuurimarxilaisille progandisteille, jotka julistavat mitä tahansa, jotta länsimainen yhteiskunta saataisiin romahtamaan mahdollisimman nopeasti ja tilalle rakennettua Neuvostoliitto 2.0.

Tutkija Anu Kantola kirjoittaa tuoreessa HS:n mielipidekirjoituksessaan Ydinperheen ylivallan murenemisesta on seurannut paljon hyvää – Enää ei tarvitse kuiskutella susipareista, avioeroista ja adoptiosta, kuinka yhteiskunnan jatkuvuuden taanneesta heteroseksuaalisesta lapsiperheestä luopuminen onkin riemun arvoinen asia. Kansalaisaktivisti Tuukka Kuru on Facebook-seinällään tästä eri mieltä ja kommentoi vastaansanomattomasti Kantolan marxilaisiin houreisiin:

"Yleensähän on tapana päivitellä perheiden ahdinkoa, mutta perhe-elämässä on tapahtunut myös paljon asioita, joista voi olla iloinen. Yksi sellainen asia on ydinperheen murentuminen."

Melkoisen rohkea väite, ottaen huomioon ydinperheen vastineiden sangen välttävän menestyksen. Yhdysvaltalaisen rikostilastoinnin perusteella yksinhuoltajuus kasvattaa lapsen riskiä oppimisvaikeuksiin ja rikosalttiuteen rotutaustausta riippumatta. Sosiaaliset ongelmat muodostuvat usein suurista kokonaisuuksista, eikä yksinhuoltajuus yksistään selitä lapsen aggressiivista ja antisosiaalista käyttäytymistä. Luvut eivät kuitenkaan anna olettaa, että yksinhuoltajuus olisi millään mittarilla ydinperheen veroinen kasvualusta lasten tulevaisuuden kannalta. 

"TOISEN MAAILMANSODAN jälkeen ihmisiä kannustettiin muodostamaan ydinperheitä ja synnyttämään uusia kansalaisia neuvolatätien oh­jauksessa. Tästä seurasi suuria lapsimääriä mutta myös paljon surua ja tuskaa monille aikuisille ja lapsille." 

Johtuiko suru ja tuska lasten lukumäärästä tai ydinperheestä, vai poliittisesta epävarmuudesta, köyhyydestä ja sodan jättämistä traumoista? 

"Pitkään oli tavallista puhua matalalla äänellä susipareista ja au-lapsista, jotka olivat syntyneet pelottavan kuuloisesti avioliiton ulkopuolella. Avioero oli maailmanloppu. Yksinhuoltajia sääliteltiin, äitipuolia pelättiin." 

Ihmiset ovat luonnostaan konformistisia, eli he odottavat ympäristöltään samaa käyttäytymistä mihin he ovat itse tottuneet. Au-lapsiin ja avioeroihin suhtauduttin oudoksuen jo pelkästään siksi, koska ne olivat lukumääräisesti hyvin harvinaisia tavanomaisiin yhdinperheisiin verrattuna. Avioeroa ei kuitenkaan oltu missään vaiheessa lailla kielletty. 

"KAIKKI tämä moraalinen paatos on viime vuosikymmeninä murentunut hienolla tavalla." 

Muutos ei ole itsessään hyvä tai huono asia, ainoastaan sen lopputulokset ovat. 

"Nyt on paljon enemmän vaihto­ehtoja, miten perheen voi rakentaa. Jos sitä oikeaa ei löydy, lapsen voi hankkia myös yksin. Naimisiin ei tarvitse mennä, vaan ensin voi ­kokeilla asumista yhdessä." 

Näiden vaihtoehtojen hinta voi olla yhteisön jatkuvuuden kannalta kuitenkin melkoisen raskas. Avioerojen lisääntyessä ja lapsimäärien vähentyessä ajaudumme kansakuntana siihen pisteeseen, ettemme kykene enää varmistamaan omaa olemassaoloamme tuleville vuosisadoille. Nykyinen vapaamielisyyden hurmos on vain väliaikainen poikkeustila, joka tulee väistämättä korvautumaan joko kotimaisilla tai ulkomaisilla käytännöillä, jotka eivät enää noudata kyseistä vapaamuotoisuuden ihannetta. 

"Lapsia ei tarvitse tehdä sen enempää kuin haluaa, mikä on hyvä maapallon kantokyvyn kannalta." 

Suomalaisen kansakunnan kuihtuminen ei ole perusteltavissa maapallon kantokyvyllä. Miksi tätä kantokykyyn pohjautuvaa näkökulmaa ei nosteta koskaan esiin Afrikan tai Aasian väestöräjähdyksestä keskusteltaessa? 

"Nyt naisilla on enemmän varaa valita, miten elämäänsä elää. Samalla 35-vuotiaista naisista neljännes on lapsettomia. Helsingissä runsaat 40 prosenttia lapsista syntyy avioliiton ulkopuolelle, ja noin viidennes lapsista syntyy yksinhuoltajien perheisiin. Helsingissä naisista selvä vähemmistö synnyttää lapsen avioliitossa. Lapsia syntyy entistä vähemmän, koska naisilla on paljon muutakin tekemistä, ja monella on vaikeuksia löytää kumppania." 

Kyseisissä luvuissa ei ole mitään juhlittavaa. Korkeastikoulutetut naiset olisivat mitä todennäköisimmin niin varallisuutensa kuin henkisen terveydensä kannalta parhaita mahdollisia äitejä teoreettisille jälkeläisille. Nyt nämä hienot ominaisuudet katkeavat yhteen sukupolveen, sillä näennäinen vapaudenkaipuu on korvannut yhteisön olemassaolon kannalta elintärkeän lisääntymisen. 

"Sen sijaan yksi ratkaisu alenevaan lapsimäärään olisi maahanmuutto, joka toisi uusia veronmaksajia ja myös kenties pareja naisille." 

Niinpä tietenkin. Lopettakaa valkoisten lasten hankkiminen ja tuokaa maahan eksoottisia muukalaisia viihdyttämään menopaussin ylittäneitä tätejä. Uusia veronmaksajia afrikan ja aasian ylijäämäväestöstä tulee tuskin koskaan. 

"IKÄVÄ KYLLÄ tämä toilailu taitaa päättyä kirvelevään maaottelutap­pioon: ruotsalaisia on jo 10 miljoonaa, ja luku kasvaa vauhdilla. Ruotsissa ulkomailla syntyneitä on lähes viidennes ruotsalaisista, Suomessa ulkomailla syntyneitä on runsaat kuusi prosenttia kansalaisista." 

Ruotsalaiset tulevat siten kansakuntana korvatuksi niiden muukalaiskansojen toimesta, jotka eivät noudata pätkääkään professorin hehkuttamaa oppia. Ruotsin väkiluku kasvaa kyllä vauhdilla, mutta kyseisen väestönkasvun muodostavat pääosin Afrikasta ja Aasiasta saapuneet maahanmuuttajaryhmät. Siis ne samat kansat, jotka pukevat naisensa säkkeihin ja pakottavat nämä kotiäideiksi. 

"Mutta ehkä voisimme olla iloisia siitä, että moni muukin malli toimii, ja tukea erilaisia tapoja elää ja hankkia lapsia. Samalla tänne voisi houkutella ­veronmaksajia myös muualta." 

Rajat kiinni.

                                                       *******************************


Yle Radio 1, maanantai 11.9.2017 klo 10.05, Roman Schatzin Maamme-kirja

Linkki Yle Areenaan. 

Suomen historian suuret myytit. Kuinka oikea tai väärä kuva suomalaisilla on historiastaan? Kuinka paljon Suomen historiallisessa tarinassa on vääristelyä, väärinymmärrystä tai kaunistelua? Mitkä ovat historiamme vahvimmat myytit? Roman Schatzin vieraina ovat historiantutkija Markku Jokisipilä ja historian dosentti Teemu Keskisarja.

Verkossa nähtyä kommentointia Schatzin ohjelmasta:

– Schatz on ylimielinen röhisijä, joka lähtee välittömästi väistölinjalle, jos joutuu älylliseen testiin. Näin tapahtui Keskisarjan ja Jokisipilän ollessa studiossa.  

– Niin tapahtui, se oli aika kiusallista. Mutta Schatzin päätehtävä lienee kysellä ja heittää kivaläppää, ei argumentoida. Jos kivaläppä osuu harhaan, Schatz porskuttaa eteenpäin. 

– Kuuntelijan kannalta on rasittavaa, että Schatz väistää juuri sillä hetkellä, kun ollaan pääsemässä varsinaiseen asiaan. Liian paljon jää sanomatta, kun hän pakenee tilanteesta. 

– Hän ikään kuin hymähtää sivuun kiva-agendan ulkopuoliset keskustelun linjat silloinkin, kun ne olisivat kiinnostavia. 

– Ja kiva-agendalla ovat siis esimerkiksi sellaiset asiat kuin "no niin, eikös nyt yhdessä todeta että nationalismi ja kansallisvaltio ovat höpsöjä, huonoja ja vanhanaikaisia asioita". 

– Schatz on toimittaja. Ei hänen kuulu väistellä eikä olla väistelemättä vaan saada vieraat puhumaan. Toki se ärsyttää, että kysytään eikä anneta vastata, mutta se on niin yleistä muutenkin nykyään toimittajilla. Ihan tuntuu että pitävät sitä journalismina että keskeytetään heti kun toinen pääsee vastaamaan siihen mitä just kysyttiin.

Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 18:30, Minä olen muslimi

Sarja alkaa, 1/6. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa. Ruotsissa elää paljon niin uskonnollisia kuin maallisiakin muslimeja. Sisarukset Teuta ja Mesere suhtautuvat uskontoonsa eri tavoin. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 19:00, Närbild 

Kaksi vuotta suuren pakolaismäärän tulosta. Murtaza on saanut elämälleen uuden alun Porvoossa. Ghaith pelkää Vaasassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nauvon henki elää yhä. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.