ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ ITSENÄISYYDEN PUOLUSTAJAT EIVÄT LÖYTYNEET PRESIDENTIN LINNASTA

Suomen 102. virallinen itsenäisyyspäivä sujui edellisvuosia hieman rauhallisemmin, vaikka valtion ja Helsingin kaupungin subventoimat äärivasemmiston räyhäräähkät yrittivätkin suunsoitollaan häiritä kahta kansallismielisistä marssitapahtumaa. 

Ylen uutisessa Poliisi: 612-kulkueessa oli 1 500 osallistujaa, äärioikeiston vastustajien mielenosoituksessa 2 700, kiinni otettiin 13 ihmistä annetaan melko odotettuja lukuja itsenäisyyspäivän tapahtumista. Tosin tällä kertaa pidätettyjen joukossa ei ollut äärivasemmiston vakioklovniksi tullutta Jari Lainetta, vaan hänen tehtäväänsä hoiti yli-ikääntynyt gootti, fyysikkonakin tunnettu Syksy Räsänen. 

Videolla (kohdasta 58:40 eteenpäin) Räsänen pidätyttää itsensä ja aatetoverinsa Till Sawalan vetämällä Soldiers of Odinin -mielenosoituskulkueen edessä itkupotkuraivarit. Ilmeisesti marssijoiden yhteishuuto  “Anarkisti, Antifa – rahavallan kassara" oli paljastavuudessaan Räsäsen iskupartiolle sen verran raivostuttavaa totuuspuhetta, ettei tutkapari voinut muuta kuin yrittää epätoivoisesti estää moisen ilmaisuvapauden jatkumista. Kyseiset punaräähkät olivat osa "rauhanomaista" anarkokommunistien masinoimaa Helsinki ilman natseja -kulkuetta, jossa tuoksui iltapäivälehtien mukaan koko ajan vahva kannabiksen lemu.

Ylen mukaan tiukkaa rajavalvontaa protestoineet häiriköt kuuluivat "ympäristöliike" Elonkapinaan, mikä on ekologisesta näkökulmasta katsottuna suorastaan tragikoomista; kehitysmaiden ylijäämäväestön "oikeus" tunkeutua korkean kulutuksen Pohjolaan jos mikä on ekologisesti kestämätöntä:

klo 17:21: Ympäristöliike Elokapina kertoo pysäyttäneensä äärioikeistolaisen Soldiers of Odin -marssin Helsingissä asettumalla istumaan marssin eteen Töölönkadulla. Järjestön mukaan mielenilmaus kesti muutaman minuutin. Poliisi hajotti tilanteen ja otti kiinni kaksi vastamielenosoittajaa, kertoo järjestö tiedotteessaan.

Poliisin antamien lukujen valossa yhteiskunnallinen polarisaatio ei ole vielä saanut suuria kansanmassoja jalkautumaan kaduille. Valtaosa kulutuskulttuurin ja mediaviihteen hypnotisoimista kansalaisista ovat tilanteeseensa tyytyväisiä kuin kylläiset syöttöporsaat. Titanicin kansituoleja vastaavilla kotisohvilla röhnöttäminen luo illuusion yhteiskunnallisesta turvallisuudesta, jota vahvistetaan vahtaamalla tarkkaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Tosin tilanne voi lähiaikoina muuttua radikaalistikin, mikäli uusi pääministeri Sanna Marin pääsee toteuttamaan kulttuurimarxilaisia tuhofantasioitaan.

Hallitsevissa tiedotusvälineissä eniten julkisuutta sai odotetusti Soldiers of Odin -katupartiojärjestön "Turvallinen Suomi takaisin" -mielenosoitus. Mielenosoitusta seurattiin tarkkaan, koska sisäministeriö ja poliisijohto väittivät itsepintaisesti kyseessä olevan Kohti vapautta -liikkeen mielenilmaus. Kohti vapautta -liike on leimattu valtamediassa yksiselitteisesti PVL:n toiminnan jatkoksi, vaikka Supossa tiedetään hyvin, ettei liikkeellä ole toiminnallisia kytköksiä esimerkiksi Ruotsin PVL:ään. Jo viikkoja ennen itsenäisyyspäivää valtamedia yritti vasemmistolaisten professorien henkilökohtaisilla mielipiteillä luoda mielipideilmastoa, jossa uusi liike samaistuu hatarilla ja tarkoitushakuisilla aihetodisteilla suoraan PVL:ään.

Tämänpäiväinen Yle-uutisessa KRP selvittää Soldiers of Odinin itsenäisyyspäivän mielenosoitusta – Helsingin poliisin mukaan joukossa oli uusnatsijärjestön jäseniä myös SOO halutaan kytkeä Kohti vapautta -liikkeeseen, vaikka kumpaakaan organisaatiota ei ole vielä edes kielletty:

KRP kertoo Twitterissä arvioivansa, onko syytä epäillä, että mielenosoitus olisi uusnatsijärjestö Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) toiminnan jatkamista. Mielenosoituksessa nähtiin samoja banderolleja ja kuultiin samantyyppisiä iskulauseita kuin Pohjoismaisen vastarintaliikkeen marsseilla on kuultu. Lisäksi Helsingin poliisi kertoi aiemmin, että Soldiers of Odinin mielenosoitukseen osallistui henkilöitä, jotka ovat olleet mukana Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toiminnassa.

Poliittisen poliisin (Polpo) johdossa on ilmiselvästi kuunneltu tarkkaan demlajuristeja ja demarivirkamiesten kuiskuttelua. Umpikierojen "juristiasiantuntijoiden" antamien tulkintojen tarkoitus on jo lähtökohtaisesti käydä ainoastaan sotaa kansallisradikaaleja liikkeitä vastaan. 

Ensinnäkin, marssilla näkyneet iskulausejulisteet kuten "Isänmaallinen kapina on parempi kuin isänmaaton laillisuus" eivät ole koskaan olleet esillä PVL:n marsseilla. Sitä paitsi ko. lause tunnettiin jo 1930-luvun Suomessa, joten sen omistusoikeutta on vaikea määrittää aivan samoin kuin huudettuja iskulauseitakaan. Millään järjestöllä ei liene rekisteröityä oikeutta yksinhuutaa sanoja "Timo Soini - kansanpetturi!". Tuo ja vastaavat huudot ovat totuudenmukaisia poliitiisia iskulauseita, joita voi käyttää kuka tahansa. Semminkin kun viranomaiset eivät ole ainakaan toistaiseksi voineet kieltää niitä PVL:n tunnuslauseina. Kielto vaatisikin korruptoituneelta oikeusjärjestelmältä aikamoista retorista akrobatiaa jo pelkästään siksi, ettei tuonkaltaisista iskulauseista ole ennen eikä nyttenkään nostettu yhtäkään rikossyytettä.

Myös syyte, jonka mukaan "Soldiers of Odinin mielenosoitukseen osallistui henkilöitä, jotka ovat olleet mukana Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toiminnassa" on lakiteknisesti täysin invalidi. Suomen laki kun ei tunne "guilty by association" -syyteperustetta, sillä jos se tuntisi, voitaisiin mitä tahansa tilaisuutta, johon väitetty PVL.n jäsen osallistuu, pitää PVL:n toiminnan jatkamisena!

Soldiers of Odinin joutuminen juuri nyt tikunnokkaan ei ole yllättävää, sillä maata johtaa suomalaisvihamielisin sisäministeri sitten vuonna 1922 hengestään päässeen Heikki Ritavuoren. Maria Ohisalo on jo moneen otteeseen julistanut avoimen sodan kansallismielisiä vastaan ja on nyt solutettua oikeuslaitosta hyväksi käyttäen kriminalisoimassa kaiken "äärioikeistolaisen" poliittisen toiminnan. Vasemmistototalitaristeille on tyypillistä, että he eivät kestä avointa poliittista kilpailua ja väittelyä, jonka vuoksi he haluavat marginalisoida totuudenpuhujat.

Internetissä sananvapaus on kovista tukahduttamisyrityksistä huolimatta sentään sen verran vahva, että sieltä löytyy keitaita, joissa yhteiskunnallisista tosiasioista voidaan kertoa vapaasti. Esimerkiksi YLE ja HS eivät voisi koskaan julkaista  omilla foorumeillaan edes retusoitua versiota "Turvallinen Suomi takaisin" -mielenosoituksessa pidetystä puheesta. Jo pelkkä teoreettinen mahdollisuus, että aktiivinen osa kansalaisista saa kuulla pääkaupungin avoimessa tilassa ja Internetissä puheen, jossa muistutetaan Linnan juhlissa kekkuloineen valtaeliitin isäntiä myöten sotkeutuneen mm.  pedofiili- ja ihmiskaupparinkeihin, on liikaa pravdaa vaalivalle sisäministeriölle ja poliisille. Juuri korruption paljastamista korruptoitunut poliittinen valta pelkää eniten ja haluaa siksi kieltää kaiken kansallisen vastarinnan, jopa perinteistä kansallismielisyyttä edustavan SOO-järjestön. Se, miten se tässä tukahduttamisessa onnistuu, jää vielä arvailujen varaan. Jos totuus ja oikeus voittavat, syytettyjen penkillä istuvatkin ennen pitkää poliittinen johto eivätkä nationalistit.

                                                          ************************



TV1, 9.12.2019, klo 19.00 Historia: Jackie Kennedyn taistelu (12)

Vain harva tiesi mikä oli Jackie Kennedyn kanta rotusyrjintään. Silti koko aikuisen elämänsä ajan hän otti pieniä askeleita ja teki suuria valintoja tukeakseen syrjittyjä, omista häistään aina miehensä hautajaisiin. HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min
Linkki ohjelmaan.

Ylessä historia tarkoittaa yksinomaan Hollywood-natsismia ja valkoisten (ei siis mustien ym.) rasismia. Ohjelmanhankkijoille historia esittäytyykin suurena tarinana, jossa kaiken taustalla on taistelu valkoisten rasismia eli geneettis-kulttuurista itsesuojelua vastaan. Suurin sankari on tietenkin hän, joka kieltää rotunsa. Paitsi silloin, jos sattuu olemaan joku muu kuin valkoinen. Siinä tapauksessa hän on vastenmielinen rotupetturi.


TV1, 9.12.2019, klo 20.00 MOT: En haluaisi olla tyttö

Sukupuolen korjaukseen haluavien nuorten tyttöjen määrä on kasvanut voimakkaasti. Syytä ei tiedetä. Monet vanhemmat pelkäävät, että sukupuolen korjaaminen ei ole paras ratkaisu hoitaa vakavasti oireilevien nuorten ongelmia. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Linkki ohjelmaan.

Yllättävä dokumentti Yleltä, sillä tällä kertaa ääneen pääsevät myös transhulluuden kriitikot. "Trendikästä" transvillitystä katuneet tytöt ovatkin asian parhaita asiantuntijoita. He kertovat myös vainosta, jota Setan transaktivistit ovat heitä vastaan harjoittaneet. Yllätyspisteet tällä kertaa Ylelle!

ANTIFAN JA PUNAVIHREIDEN POLIITIKKOJEN KIELTOPROJEKTI KUSI REISILLE TAMPEREELLA

Yle Watch ei yleensä kirjoita suomalaisvihamielisen marginaalin edesottamuksista, sillä blogin ajutus on pyydystää isoja kaloja ja näyttää millaista vallan väärinkäyttöä hallitseva nomenklatuura poliitikoista toimittajiin käyttää. Silloin tällöin järjestelmän prostituoituna toimiven äärivasemmistolaisten puuhakerhojen toimet osuvat yhteen globalismia ajavan valtarakenteen kanssa, jonka vuoksi blogillamme on syy käsittellä myös näitä uutisia. Niistä tuorein Yle uutinen, Tampereella kauhistuttiin: uusnatsit kokoontuvat kaupungin tiloissa – Tieto kumottiin kiireesti kertoo, kuinka Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, vihreiden Iiris Suomela, oli tviitannut kuvakaappauksen anarkokommunistisen Varisverkoston virheellisestä tiedotteesta, jonka mukaan uusnatsit järjestävät toimintaa Tampereen kaupungin omistamassa kiinteistössä.

Uutisesta käy ilmi, että Vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikko Aaltonen ja vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kertoivat, ettei kyseinen kiinteistö olisikaan Tampereen kaupungin omistuksessa. Vastavasti Ylen tietojen mukaan kiinteistö on yksityisessä omistuksessa ja Tampereen kaupunki vuokraa kiiinteistöstä vain osan museon varastoksi. 

Sittemmin Iiris Suomela on myöntänyt Ylelle, että hänen ensimmäinen Twitter-viestinsä aiheesta sisäsi väärää tietoa. Hän ei silti halua luopua poliittisesti erimielisten tukahduttamistoimista ja toivoo, ettei kansallismielisiä rock-konsertteja saisi olla punaisessa Tampereessa lainkaan:

Suomela toivoo, että tällaisia tapahtumia ei järjestettäisi Tampereella ollenkaan.

– Toivon, että Tampereen kaupunki aloittaa vakavan keskustelun siitä, millaisten toimijoiden kanssa pystymme olemaan samoissa kiinteistöissä.

– Lisäksi toivon kaiken kaikkiaan, että tamperelaiset poliitikot ja Tampereen kaupunki ottavat vahvasti kantaa natsismia ja äärioikeistoa vastaan, Suomela sanoo.

Niin sanotut oikeistopuolueet ovat Tampeerella hiiren hiljaa 2000-luvun punaviherkaartin junttaukselle. Ne ovat täysin kulttuurimarxistien määrittämän poliittisen korrektiuden kahleissa ja toimivat alistuneesti vihervasemmiston aisankannattajiana. Porvallisten puolueiden edustajile olisi varmasti kauhistus, jos joku heidän jäsenistään ehdottaisi vastavetona nykyiselle punakaartille, että tamperelaisten poliitikkojen ja Tampereen kaupungin pitää ottaa vahvasti kantaa uuskommunismia ja äärivasemmistoa vastaan. 

On käsittämätöntä, että liberalistista sananvapautta puolustavat porvaripuolueet kannattivat Tampereen valtuuston viime tammikuun päätöstä, jossa kaupunki ei suostu vuokraamaan tiloja "rasistisille" järjestöille, mutta sallii silti sen tukien kera äärivasemmistolaisille kansankiihottajille. Näin porvaripuolueet tulevat kannattaneeksi vasemmiston etua ajavaa strategiaa, jossa punavihreille epämieluisat radikaalit vaihtoehdot kielletään ja suljetaan pois. Punavihreille totalitaristeille tällainen linja on täysin luonteva, sillä se ei ole koskaan sietänyt avointa poliittista kilpailua. Se, miksi porvarit alistuvat punavihreälle junttapolitiikalle kertoo taas siitä, että heikosta kansansuosiostaan huolimatta vasemmistolaiset ovat taitavalla psykologisella sodankäynnillään onnistuneet iskostamaan eetoksensa hegemoniseen asemaan, jolle myös nynnyilevä oikeisto alistuu.

Punavihreän vasemmiston suhteeton ja siten epädemokraattinen poliittinen valta johtuu osittain sen kyvystä verkostoitua ja edetä kansanruumiin soluissa vikkelään kuin syöpä. Sivumennen sanottuna tämä tuo mieleen erään pienen muukalaisperäisen etnis-uskonnollisen populaation, joka on sattumoisin monien kulttuurimarxilaisten virusten alkulähde. 

Tarra voi olla kuvamanipulaatio, mutta juuri noin varikset
oikeasti ajattelevat, vaikka eivät sitä ääneen sanokaan.

Joka tapauksessa, työväenluokan edustajina esiintyvät punaviherpoliitikot ovat tätä nykyä osa rupattelevaa luokka, jonka taustalla on yliopistossa tapahtuva verkostoituminen. Sen alinta kastia on Varisverkosto, jossa enemmistönä olevat naispuoliset riviaktivistit tulevat varakkaista punaporvariperheistä. Varikset näyttävät omaksuneen mukatyöväenluokkaisen vasemmistoideologian vain siksi, että heidän professorinsa ja valtamedia pitävät sitä kovin muodikkaana. He ovat kuitenkin sen verran verran fiksuja, että ymmärtävät Suvi Auvisen tapaan verkostoitumisen tärkeyden jo fuksivuotena, jolloin kannattaa osallistua yliopistoaktivismiin ja kansalaisjärjestöihin. Koska nuo organisaatiot ovat sidoksissa valtioon, poliiittiset opportunistit voivat kiivetä eräänlaisen ideologisen sukulaissuosinnan avulla niiden kautta yhteiskunnassa pitkälle aivan kuten Suvi Auvinen ja Iiris Suomela ovat tehneet.

Hyväsisar-kerhon olemassalo paljastuu IIris Salmelan poliittisessa toiminnassa. Kun kaupungin korkealla pallilla istuva punavihreä khmeri seuraa ja jakaa äärivasemmistolaisen opiskelijaklikin Stasista muistuttavia ilmiantotiedotteita, se kertoo paljon siitä, miten tiiviisti punavihreä establishmentti ja sen liepeillä viihtyvä valevallankumouksellinen räyhävasemmisto on verkostoitunut keskenään. Jo nimensä mukaisesti Varisverkosto on verkostoitunut organisaatio, jolla on vahvat kytkökset etabloituneeseen punavihreään valtaeliittiin ja valtion rahoittamiin "kansalaisjärjestöihin", jotka eivät ole muuta kuin äärivasemmiston "epäpoliitiisia" bulvaaneja. 

Vaikka heprealainen suurkapitalisti George Soros ei rahoitakaan suoraan mitättömiä varisverkostoja, hän kuitenkin tukee median hyvämaineiseksi pesemiä "kansalaisjärjestöjä", joiden edustajilla on puolestaan suorat henkilökohtaiset kytkökset äärivasemmiston ruohonjuuritason puuhastelijoihin kuten Suomessa antifalaiseen Varisverkostoon. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että yksi Varisverkoston perustajista on Dan Koivulaakso. Koska Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on hänen hyvä ystävänsä, on todennäköistä, että Anderssonilla on suoria kontakteja Varisverkostoon. 

Luultavasti Varisverkossa on mukana on myös näiden kahden vasemmistopoliitikon yhteinen tuttu, toimittaja Mikael Brunila, joka on kerännyt kuva-arkistoa suomalaisista kansallismielisistä. Laissa kielletyn henkilörekisterin ylläpitämisen tausta on sikäli huvittava, että äärivasemmisto on perustellut pelkurimaista naamioitumistaan sillä, että äärioikeisto muka kuvaa sitä, vaikka he ovat todistetusti itse ainoa epävirallinen taho, joka arkistoi vihollisiaan systemaattisesti. Anarkomarkojen reiluuslogiikassa vain heillä pitäisi olla oikeus tehdä kuvarekisteri poliittisista vastustajistaan samalla kun he turvautuvat laittomaan naamioitumiseen sillä verukkeella, että äärioikeisto kuvaa heitä tiedostoihinsa. Varsinainen syy yksipuoliseen naamioitumiseen on se, että näin anarkokommunistit voivat kätkeä henkilöllisyytensä tehdessään rikoksia vastamielenosoituksissa.

Julkinen antifasistien henkilögalleria joka tiedetään puhuu sen puolesta, että mm. Takku.netissä ja Varisverkostossa toimivat agitaattorit ovat enimmäkseen yliopistojen kampuksilla viihtyviä humanististen alojen ikiopiskelijoita, poikkeuksina väkivalta-anarkisti Antti Rautiainen ja vasemmistoaktivisti Syksy Räsänen. Heistä aktiivisimmat eivät ole edes etnisesti suomalaisia kuten jo pitkään sairaseläkkettä nauttinut tamperelainen Juan Meneses, joka toimii Takku.nettiin vähvasti kytköksissä olevan Punk in Finland -foorumin ylläpitäjänä. 

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA.

Viime aikoina anarkokommunistista agitaatiota on harrastanut näkyvästi portugalilainen Tiago Silva, joka on SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) Turun piirijärjestön puheenjohtaja. Tämä 31-vuotias Turun yliopiston yleisen historian tohtorikoulutettava on aktiivinen Turun seudun "antifasistisessa" toiminnassa ja vaikuttaa myös Varisverkostossa. Kulttuuriorganisaatioiden ja yliopiston kulttuurimarxilaisesta mädätyksestä kertoo puolestaan se, että Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto on myöntänyt Silvan väitöskirjatyöhön apurahaa 24 000 euroa (hulppea apuraha tuo mieleen Koneen säätiön palkitseman Miika Tervosen). Silvan päasiallinen tutkimustyö on tähän mennessä ollut islamille myönteistä tendenssitutkimusta ja se jatkuu myös dhimmi-henkisessä väitöskirjassa, jonka pitäisi käsitellä islamin kohtaamista Portugalin keskiaikaisissa historiankirjoituksissa.

Kolmas mainitsemisen arvoinen vierasperäinen anarkokommunisti on Helsingin suunnalla vaikuttava venäjänjuutalainen Dmitry Gurbanov. Terveydenhoitoalaa opiskellut Gurbarov on jo pitkään yrittänyt luoda Helsinkiin antifasistista skinhead-katujengiä (sic) siinä mainittavammin onnistuen. Siksi hän onkin keskittynyt nettitrollaamiseen, väkivaltaisten uhkauksten lähettämiseen fasisteiksi katsomilleen henkilöille ja kansallismielisten henkilötietojen levittämiseen. On kuitenkin näyttöä siitä, että Gurbanov on edelleen mukana Antifan kaltaisessa katuhäiriköinnissä ja ilkivallassa.

Hajanaisesta paljastetettujen otoksesta huolimatta suurin osa punaporvarillisista "antfasisteista" on opiskelijatyttöjä. Miespuoliset aisurit saattavat olla johdossa, mutta toiminnan jalkaväki on naisissa. Tämä näkyy "antifasistien" vastamielenosoituksissa ja ylioppilaskuntavaalien gallerioissa. Niissä näkyvät punavihreät aktivistit toimivat myös anonyymeinä varisverkoston kaltaisissa suljetuissa sisäpiirikerhoissa.

Yhteistä kaikille anarkomarkoille on se, että he ylenkatsovat valkoisten natiivien perinteistä työtätekevää luokkaa, jota väittävät puolustavansa. Yhdysvaltalaisen Storia-lehden toimittaja Alex Witoslawski on kuvannut osuvasti tätä seurakuntaa suomennetussa kirjoituksessa Marx panisi nykyvasemmiston seinää vasten:

Jos tapaatte jonkun Antifan tai BAMNin jäsenen, keskustelkaa hänen kanssaan kommunistisesta teoriasta, ja huomaatte etteivät he tiedä siitä mitään. He osaavat vain toistella kielikuvia mustien, homojen ja maahanmuuttajien sorrosta. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä – menkää mihin tahansa vasemmistolaiseen kirjakauppaan yliopistokaupungissa, ja huomaatte pian että siellä on enemmän kirjoja intersektionaalisesta mustasta LGTB-feministisestä seksuaalisuudesta kuin Marxista ja Leninistä. Lyhyesti sanottuna, Antifan ja BAMNin kaltaiset ryhmät väittävät olevansa kommunistisia tai anarkosyndikalistisia, mutta niiltä puuttuu kaikki todellinen tieto ideologioista ja filosofioista, joita ne väittävät kannattavansa. 

Tämä pätee muuhunkin vasemmistoon: sillä ei ole lainkaan luokkatietoisuutta, sen kannattajat ovat joko eliittikakaroita tai ryysyköyhälistöä, jotka on huijattu uskomaan, että valkonaaman tai heteron vihaaminen on tärkeämpää kuin luokkataistelu. Jos moderni marxilainen vallankumous todella tapahtuisi länsimaissa, heidät kaikki pantaisiin seinää vasten ja ammuttaisiin luokkapettureina. Miksi siis jokin aidosti luokkatietoinen liike kuten Alt-right tai populistinen oikeisto ottaisi nykyvasemmiston vakavasti?

Witoslawskin jutun perusteella herää kysymys, miksi nähdä vaivaa poliittisesta muka-vastustajasta, jonka "anti-autoritääriset" aktiivit ovat jämähtäneet kaikkitietävän 15-vuotiaan  lukiolaiskakaran mustavalkoiseen moralismiin, joka on vieläpä omaksuttu koulujen ja yliopistojen auktoriteeteilta (sic!). Sääliäkään tukirahakapinallisia ei oikein voi, koska he ovat laskelmoivassa konformismissaan alistuneet vapaaehtoisesti systeemin egalitaarisille epäarvoille ja vieneet puhdasoppisuuden kiihkossa ne toiseen potenssin aivan kuten Kiinan nuoret maolaisessa kulttuurivallankumouksessa 1960-luvulla.

Korruptoituneen järjestelmän kannalta on tietenkin edullista, että nationalistit ainoana todellisena globalismin vastaisena oppositiona tuhlaisivat energiansa systeemin juoksupoikina toimivan räähkävasemmiston kanssa painimiseen. Merkitystä elämälleen etsiville anarkomarkoille nykykulttuurin demonisoima äärioikeisto on luonnollisesti sopiva lohikäärme, jota vastaan taistelemalla voi tuntea hetken emotionaalista ja sankarillista mielihyvää. Kansallismielisten ei kuitenkaan kannattaa näihin hiekkalaatikkoleikkeihin vakavasti ryhtyä, sillä paukut pitää säästää todellista vihollista vastaan.

Tästä huolimatta syy, miksi Yle Watch nyt poikkeuksellisesti käsittelee tätä marginali-ilmiötä johtuu siitä, että äärimmäisellä vasemmistolla on vaikutusta yliopistoelämään, josta verkostoinnin avulla noustaan lopulta vallan huipulle. Nimenomaan vallasta ja sen rakenteista koko vasemmisto on sairaalloisen kiinnostunut, siksi se puhuukin siitä jatkuvasti, tosin siten kuin se ei koskisi sitä itseään. 

Valtaa ja näkyvyyttää voidaan myös saada vastikkeellisesti, mutta se edellyttää äärivasemmistolaisilta lehmänkauppoja arvoliberaalien ja globalistikapitalistien kanssa. Siksi on ymmärrettävää, ettei edes "vallankumouksellinen" äärivasemmisto hyökkää todellisia vallanpitäjiä ja suurkapitalisteja kuten George Sorosia vastaan. Anarkokommunismia larppaavien räyhäräähköjen onkin paljon helpompi saada itselleen tunne-elämää ravitseva "moraalinen" palkinto hyökkäämällä tavallisia isänmaallisia suomalaisia työläisiä vastaan kuin ottaa riski ja purra ruokkivaa kättä. He tietävät itsekin olevansa uusliberaalien, markkinakapitalistien ja hämärien globalistien hyödyllisiä idiootteja, mutta eivät voi vastustaa kiusausta, jossa viholliseksi nimetään se, jolla ei ole todellista vaikutusvaltaa.

PUNAISEN YLIOPISTON LUNATIC FRINGE MARSSI KULTTUURIMARXILAISUUDEN PUOLESTA

Vasemmiston pitkän marssin seurauksena yliopiston
taso on laskenut.

Yliopiston mölisevä vasemmistosiipi on sitten marssinut tänään eri puolilla maailmaa "totuudenjälkeistä aikaa vastaan". Kampanja alkoi Yhdysvalloista, jossa sitä motivoi presidentti Donald Trumpia vastainen liikehdintä. Hurskastelevan röyhkeyden huippuna on pidettävä sitä, että mielenosoitukset on polkaissut liikkeelle vasemmiston Lunatic fringen taikauskoinen punakaarti, joka on se viimeinen porukka puhumaan tieteen objektiivisuudesta ja "totuuden jälkeisestä ajasta" yhtään mitään. Ylen verkkosivujen jutussa Tiedemarssijat vastustivat totuudenjälkeistä aikaa ympäri maailman lainataan punaliberaaleja hyväkkäitä, jotka politikoivat itse, mutta saatuaan kritiikkiä alkavatkin ilman evidenssiä sättiä kriitikkoja "valeuutisten" levittäjiksi:

– Nykyään liikkeellä on niin paljon valeuutisia ja vaihtoehtoisia faktoja. Nyt on erityisen tärkeää muistaa, että tiede on rakentanut sen yhteiskunnan, jonka tunnemme, sanoi Sydneyn marssille osallistunut Parissa Zand uutistoimisto AFP:lle. – Tiede ei ole poliittinen agenda, vaan tiede on faktoja, totesi opettaja Byrne La Ginesttra.

Jos tieteellä ei ole poliittista agendaa, niin miksi sitten Yhdysvalloissa sosiaalisia hörhötieteitä opiskelevat vasemmistoaktivistit saavat rauhassa levittää progandaansa, terrorisoida egalitaarista valhetta kritisoivia konservatiiviopiskelijoita, vaatia rodullista segregaatiota muistuttavia "turvatiloja" (Safe-space) itselleen ja globaalille enemmistölle (ei-valkoisille), ja estää väkivalloin sosiobiologeja kuten Edward O. Wilsonia luennoimasta ja hyökäävät maailmankuulun älykkyystutkija Hans Eysenckin päälle. 

Tuo sama länsimaiden yliopistojen sisällä valtaa pitävä vasemmistolaisten sosiaalitieteiljöiden noitapiiri painosti vuonna 2007 Lontoon Science Museumia, jotta se estäisi DNA:n toisen löytäjän, Nobel palkittu James D. Watsonia pitämästä puhetta. Syynä sananvapauden loukkaukseen oli Wilsonin aiempi lausunto, jossa hän sanoi ääneen vasemmistoegalitaristeja ärsyttävän totuuden: "Olen hyvin surullinen Afrikan kohtalon suhteen, sillä yhteiskuntapolitiikkamme pohjautuu oletukseen, että afrikkalaisten älykkyys vastaa omaamme. Tutkimukset eivät tue sitä oletusta". 

Helsingin Yliopistossa on yli 36 000 opiskelijaa ja henkilökuntaa 8400, mutta kaupungin keskustaan heistä oli kerääntynyt paikalle vain parisataa, mikä kertoo että vain vasemmistoräähkät olivat tulleet paikalle 60-lukulaisen "happeningin" merkeissä. Yksi haastatelluista, Ikääntynyt goottipunkki ja fyysikko Syksy Räsänen, puhui hartaasti totuudesta ja tieteestä, mutta ei malttanut silti valehdella kun puheeksi tuli Yhdysvaltain tiedepoliitiikka. Hän tuli epäsuorasti väittäneeksi, että Yhdysvaltain poliittinen johto kannattaa kreationismia, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Se, että sananvapauden maassa äänekkäät uskonnolliset hörhöt voivat esitää julkisuudessa mielipiteitään ei ole merkki siitä, että ateistiliberaali Trump esikuntineen sitä kannattaisi. Ilmeisesti Räsänen päättelee, että uskonnollisen oikeiston eksoottiset näkemykset ovat myös maan virallinen linja vain siksi, että presidenttinä on vasemmiston arkkidemoniksi nostama Donald Trump. 

Muut haastatellut yliopistoaktivistit narisivat enimmäkseen rahoituksen vähyyttä etenkin sosiaalitieteiden puolella. On vaikea nähdä miten tämä liittyy Trumpiin ja "totuuden jälkeiseen aikaan", mutta ilmeisesti niiden varjolla sössölogiset valetieteilijät pääsevät julistamaan sanomaa, kuinka tärkeitä heidän tendenssitutkimuksensa ovat yhteiskunnalle. Ei ole mikään salaisuuus, että 1960-luvulla Suomessa monet sosiologian laitokset perustettiin akateemikko Pekka Kuusen innoittamana  pönkittämään sosiaalidemokraattista hyvinvointivaltion tasa-arvoideologiaa. Sosiologian tieteellinen objektiivisuus on edelleen hyvin kyseenalaista, eikä ala ole vieläkään suostunut ottamaan tutkimuksessaan huomioon ihmisen biologiaa eikä pyri rakentamaan teoriotaan mateemaatisin mallein kuten edesmenneet emeritusprofessorit Yrjö Ahmavaara ja Tatu Vahanen vaativat jo vuonna 2001 kirjassaan Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin. 

Täysin irrelevantin Trump-kaunan sijaan yliopiston olisi tehtävä tieteellinen ryhtiliike ja siirettävä politisoituneet pseudotieteet kuten sukupuolentutkimus kansanopistoihin New Age -kurssien seuraksi. Ilman tätä toimenpidettä Yle voi hyvillä mielin pitää Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aroa kompetenttina yhteiskunnallisena ja tieteellisenä asiantuntijana, joka saa ilman poikkipuolista sanaa väittää, että "biologia tuntee yli 30 sukupuolta...jos lähdetään ihan faktoista liikkeelle". 

Tässähän olisi Faktantarkastajilla hyvä paikka puhaltaa peli poikki, mutta jostain syystä Ylen Johanna Vehkoo ei asiaan tartu. Ja miksi tarttuisi, onhan hän pahamaineisena femikomuna samaa seurakuntaa kuin Katju Aro ja kuuluu äkkiväärään feministiseen propagandapaja Hattuun, jonka toisena kantavan voimana on mieskaunainen Saara Särmä (ei missityyppiä). Koska vielä tänään Faktantarkastajat eivät ole oikoneet Aron valhetta, meidän on syytä uskoa että Vehkoo ja kumppanit kiistävät biologisen sukupuolen, jonka määritelmänä on kaksi eri kromosomistoa XX ja XY, ja että kaikki muut fenotyypissä näkyvät poikkeamat ovat sairauksia ja mutaatiota. Poskettoman väitteensä Aro esitti eilisessä Pressiklubi-ohjelmassa:

Yle TV1, perjantai 21.4.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Valkoisen naisen taakka? Keskustelemassa Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro, kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps.) sekä toimittaja Reetta Räty. Juontajana Ruben Stiller. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Toimittaja Ruben Stiller ei turhia kursaile, vaan tuo studioon härskisti 3-1 asetelman, jossa hän yhdessä Feministipuolueen Katju Aron ja Hesarin sukupuolinarsisti Reetta Rädyn kanssa pitivät oikeudenkäyntiä perussuomalaista arjatarta Laura Huhtasaarta vastaan, koska tämä ei nielemättä pure hörhöfeministien todellisuutta kieltävää agendaa.

Jo heti alussa tehdään selväksi pelin henki: Stiller hyökkää yhdessä molemman feministinoidan kanssa Huhtasaaren kiistämättömiä näkemyksiä vastaan eikä edes yritä peitellä kenen puolella tässä ollaan ja ketä vastaan poliittisesti kampanjoidaan. Selvää oli myös se, että Stiller ei puuttunut mitenkään feministien esittämiin houreisiin, joista pahimpana esimerkkinä oli Aron mielikuvituksellinen väite, että "biologia tuntee yli 30 sukupuolta". Tuossa kohtaa Laura Huhtasaari olisi voinut iskeä kiinni satutädin emävalheeseen, mutta luultavasti hän lamaantui sanattomaksi noin häkellyttävän aivopierun edessä.

Ovelana juutalaispoikana Stiller osasi viedä syytekirjelmänsä suvaitsevaisuuskeskusteluksi, jossa hän syytti persuja umpimielisestä heteronormatiivisuudesta, koska he eivät muka kestä sitä, että keskuudessamme on transsukupuolisia ihmisiä (joita ei jostain kumman syystä ollut ennen 1990-lukua). Huhtasaari sentään vastasi, ettei noin pieni marginaaliryhmä ole kenellekään ongelma, vaan ongelma on siinä, että joku promillen porukka alkaa feministimafian tukemana määrätä enemmistölle mikä on oikeaoppinen sukupuolijako.

Sukupuolinarsistisen Panzerwagen-feministi Aron lempiaheena keskustelussa oli sukupuolioletus, jonka mukaan on sietämättömän järkyttävä ihmisoikeusloukkaus, että 99,999999% kansalaisista, jotka jakavat sukupuolen mieheen ja naiseen, eivät huomioi väestön tuhannesosapromillen tunteita. Tästä tematiikasta ja paljon muustakin kirjoittaa feministien syvästi vihaama Henry Laasanen pistämättömästi:

Ilmeisesti Aron ja muiden feministien mukaan sukupuolta ei pidä olettaa, vaikka henkilö näyttää kuinka stereotyyppiseltä mieheltä tai naiselta tahansa. Korrektissa feministisessä lähestymistavassa annetaan lähes mahdottomalle erehtymisellekin mahdollisuus. 

1. Anteeksi Bull Mentula, oletteko te mies vai nainen?
2. Sara Sieppi, en uskalla olettaa sukupuoltanne, vaikka kieltämättä muistutatte kaukaisesti naista. 

Kumpikohan loukkaa naisia enemmän: se että oletetaan heidät ulkonäkönsä perusteella naisiksi vai se, että leikitään tietämätöntä heidän sukupuolestaan?

YLEN KESKUSTELUOHJELMAT - NIISSÄ EI KANSAN ÄÄNI KUULU

Yle ei ole kansan ääni, vox populi, vaikka se kansalta varansa kerääkin. Kaikille Ylen ajankohtais- ja keskusteluohjelmille on yhteistä se, että niissä ei kuulu juuri koskaan kansan syvien rivien mielipide. Erinäiset paapotut vähemmistöt saavat kyllä vapaasti ruikuttaa mitä sylki suuhun tuo ja vaatia enemmistöltä niin paljon kuin pokeria riittää. Eipä ihme, että kansalaiset eivät juuri viitsi seurata Ylen poliittisia keskusteluja, koska niissä puheenvuoro annetaan vain tahoille, joiden intressinä on mitätöidä suomalaisuus.

TV1, 23.3.2016 klo 21.05, A-studio

Terrori-iskujen pelko kytee jälleen ympäri Eurooppaa. Mitä meidän pitäisi nyt ymmärtää ja miten toimia? Haastattelussa komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen, europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari, kansanedustaja Jyrki Kasvi, UPI:n ohjelmajohtaja Mika Aaltola, Espoon piispa Tapio Luoma ja tohtorikoulutettava Fadumo Dayib. Juontajana Susanne Päivärinta #yleastudio

Linkki Yle Areenaan.

Olipa sakiaa katsottavaa. Somali Fadumo Dayib esitti ulkomaalaisten (lue: afrikkalaisten) nuorten sopeutumisongelmien ratkaisuksi, että kaikille annettaisiin työpaikka. Hänen mukaansa myös suomalainen "rasistinen ääriaines" rauhoittuu, kunhan vain heille annetaan työtä.

Mistähän Dayib aikoo taikoa nuo työpaikat, kun maassa on jo nyt lähes puoli miljoonaa työtöntä? Niin niin, kyllä se valkoinen mies taas jotain varmaan keksii, kun on aikaisemminkin keksinyt. Vaikka sitten miljoonaa uutta työpaikkaa nuorille Lähi-idän ja Afrikan miehille, joiden aikasempaa työkokemusta ovat kameliajurin ja kaulankatkaisijan vaativat hommat.

TV1, 24.3. klo 21:05, A-studio: Talk Yle 

Terrorismi ja Euroopan haasteet. Vieraana europarlamentaarikko Heidi Hautala, valtiovarainministeri Alexander Stubb, terrorismitutkija Leena Malkki ja tutkija Pasi Saukkonen. Juontajana Sari Huovinen. #yleastudio HD

Tämän iltaisessa Talk Ylessä paljastui raadollisella tavalla poliitikkojen ja "asiantuntijoiden" ylimielisyys ja viha tavallisia eurooppalaisia ja suomalaista kansaa kohtaan. Ennakkovaroitus: ohjelma voi aiheuttaa väkivaltaisen aggression tunteita. Ohjelma löytyy Yle Areenasta.

Vaikka Yle lähettää joka tuutista jatkuvalla syötöllä kansallismielisyyden vastaista tuubaa, siihen ei vain kerta kaikkiaan totu, mikä lienee kriittisen katsojan kannalta terveen järjen ja mielen merkki. Talk Yle oli tällä kertaa sikäli avartava, että siinä Alexander Stubb paljasti avoimesti kannattavansa suomalaisten vaihtamista EU:n ulkopuolisiin, lähinnä afrikkalaisiin vapaamatkustajiin.

Hän totesi, että ulkomaalaisten määrä tulee piakkoin moninkertaistumaan ja kun määrät kasvavat, suomalaiset tottuvat pikkuhiljaa tilanteeseen ja alkavat pitää sitä normaalina. Toisin sanoen Stubb kannattaa avoimesti ulkomaalaisten määrään tasaisen varmaa kasvattamista, kunnes suomalaiset ovat merkityksetön vähemmistö omassa maassaan. Kuten muutkin monikultturistit, Stubb ei sanonut mitään loputtoman maahanmuuton lopputuloksesta, mutta sekin tuli tavallaan selväksi, kun hän otti keskustelussa ihanteikseen Yhdysvallat ja Iso-Britannian, joissa valkoiset ovat jo nyt monin paikoin vähemmistönä. Hirvittävintä valtionvarainministerin lausunnossa on se, että hän pitää suomalaisten elintilan luovuttamista muille myönteisenä asiana ja hän teki asian selväksi vielä hymyssä suin!

Muut studiovieraat olivat puheista päätellen samanlaisia kansanvihollisia kuin Stubb, varsinkin vihreiden europarlaamentaarikko Heidi Hautala, joka rauhoittavalla psykopaatin äänellä ei osannut toistella muuta kuin kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä kuin mikäkin kommunisti, jolle kansa on vain resurssi, jota "eliitti" voi lypsää ja jakaa tuotettua varallisuutta eri tekosyillä kolmannen maailman ylijäämäväestölle (vrt. ilmastosopimusten tulonsiirto pohjoisesta etelään).



Yle TV2 Torstai 24.3. klo 22:00, Battle - loppu öyhötykselle! 

Pitäisikö kansallisvaltiot lakkauttaa? Aktivisti Syksy Räsänen haastaa suorassa lähetyksessä europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen. HD

Ohjelma löytyy Yle Areenasta.

A-studion jälkeen ketutuskierrokset vain kasvoivat, kun eetteriin pääsi tatuoidun hipsteri-punkkarin oloinen juontaja Juhani Kenttämää ohjelmassa Battle - loppu öyhötykselle. Näköjään Yle TV 2 rekrytoi myös pääsuunsoittajansa Punk in Finland -foorumilta, sillä eri poliittisia teemojahan siellä on jo pitkään käsitelty samassa hengessä kuin PiF:llä. Imeisesti ohjelmassa käytettävä sana 'öyhötys' on niin ikään lainattu Piffiltä, vaikka sen alkuperäiset käyttäjät löytyvät ns. nationalistisesta skenestä.
 
Ohjelman antikliimaksi koettiin heti alkupuolella, kun puujalkavitsejä viljelevä iranilainen "koomikko" Ali Jahangiri pääsi sössöttämään, että kansallisvaltiot rajoineen pitäisi romuttaa. Hänen kaltaisilleen ei-eurooppalaisille on tietenkin edullista, että he voivat tulla rajojen yli Euroopan valmiiden pöytien ääreen nauttimaan toisten luomasta hyvinvoinnista, jota he eivät ole itse pystyneet omissa maissaan luomaan. Eurooppalaiset kelpaavat heille vain seksileluiksi ja työjuhdiksi, jotka tuottavat heille teknologian mukavuuksia ja materiaalista hyvinvointia. Eurooppalainen nationalismi on heille paha, koska silloin he eivät voisi olla enää yhteiskunnan vapaamatkustajia, mikäli heitä ylipäätään enää päästettäisiin tänne.

Entä ne varsinaiset pääesiintyjät? Olipa kertakaikkisen hienosti valitut väittelijät! Eihän noita internationalisteja olisi pystynyt erottamaan toisistaan kuin rautakangella, sen verran samanmielisiä he olivat "poissulkevan nationalismin" pahuudesta. Fyysikko Syksy Räsänen on ikääntynyt gootti, joka tekee tieteen universalismista sen virheelliseen johtopäätöksen ja analogian, että myös ihmisten elo pitäisi järjestää universaalisti tyyliin NWO maailmanhallitus. Hänellä riitti kovasti puhetta siitä, kuinka nationalismi on nykypäivän globaalissa maailmassa käynyt vanhanaikaiseksi, jonka vuoksi "yhteisen" ihmiskunnan olisi aika siirtyä uuteen vaiheeseen. Hän ei tosin muistanut - kuten eivät muutkaan studiossa olleet - että universaalivaltiota on jo ainakin kerran aikaisemmin yritetty, eikä niin kovin hyvin tuloksin. Tietysti aina löytyy niitä, joille Neuvostoliito on se historian rakkain valtio. Onnea Syksylle ja hänen toivomalleen toiselle yritykselle, jossa rakennetaan epädemokraattista ja juuretonta maailmanvaltiota!

Räsäsen vastamyöntelijänä oli vanhan liiton EU-politrukki Sirpa Pietikäinen, jonka tunnetuin saavutus lienee oksymoronin "ekososiaalinen markkintalous" lanseeraus Kokoomuksen puolueohjelmaan. Keskiverto politiikan seuraajan oli hieman vaikea käsittää, että mistä nämä kansasta vieraantuneet kosmopoliitit oikein väittelivät, sillä sen verran samaa mieltä he olivat ydinkysymyksestä.