JULKISEN SANAN NEUVOSTO JOUTUI ITSE SUURENNUSLASIN ALLE

Näillä sanoin Elina Grundström ylisti islamia Vihreä
Lanka -lehdessä vuonna 2009.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) on viime aikoina päässyt otsikoihin tavalla, joka ei varmasti miellytä sitä itseään. Yleensä JSN on antanut tuomioita vääränalaisesta journalismista, mutta tällä kertaa tähtäimeen on joutunut yhdistyksen puheenjohtaja Elina Grundström. Viime launantaina Yle uutiset julkaisi jutun Päätoimittajat toivovat, että kohu puheenjohtaja Grundströmin ympärillä ei vaurioita Julkisen sanan neuvoston toimintaa: ”JSN:n tehtävä on päivä päivältä tärkeämpi”, jossa kerrotaan Grundströmin kyseenalaisista johtamistavoista. Kohu ei ole ottanut laantuakseen, vaan viimeksi eilen Yle käsitteli asiaa uudestaan jutussaan Kohun keskelle joutuneelle Elina Grundströmille synninpäästö – "JSN on toimintakykyinen".

Jo ilman Grunströmin poliittisesti värittynyttä taustaa ja johtamistapaa JSN on epämääräinen instanssi, jolle on annettu maassamme turhaan puolivirallinen status. Yhdistys saa mm. valtionapua, jolla on maksettu Grunstörmin lisäksi kolmen työntekijän palkka ja toimitilavuokrat.

Euroopan hulluna vuotena 1968 perustettu yhdistys ilmoittaa olevansa joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vapaaehtoisuuteen perustuva itsesääntelyelin. Tavalliselle kansalaiselle se näyttäytyy valtamediassa viranomaisena, joka antaa virallisluontoisia huomautuksia hyvän journalistisen tavan vastaisista loukkauksista. Kyseessä ei ole kuitenkaan viranomainen, joten sen toiminnasta ei voi tehdä kantelua esimerkiksi oikeuskanslerille. 

Syytä julkiseen arvosteluun olisi, sillä JSN on jättänyt usein huomioimatta sille esitettyjä valituksia, jotka se on leimannut "epäolennaisiksi tai vähäisiksi". Eräät tällaisista tapauksista ovat koskeneet valituksia, joissa kansallismielisiä on kohdeltu tiedotusvälineissä epäoikeudenmukaisesti. Asenne on ymmärrettävä, sillä JSN:n on edustanut alun alkaenkin vasemmistoliberaalia ajattelua, jossa tärkeintä on puolustaa liberaalin lehdistön sanan- ja julkaisemisen vapautta. Sen sijaan tavallisten kansalaisten sanavapaudesta se ei ole kiinnostunut, vaan on punavihreän puheenjohtaja Elina Grundströmin johdolla ollut kärkäs suitsemaan "vihapuheen" varjolla sananvapautta niiltä, joiden näkemykset poikkeavat valtamedian totuuksista. Hänet tunnetaan myös räikeänä monikulttuurismin ja islamin puolustajana, mikä on erikoista, sillä JSN on "periaatteessa" poliittisesti ja ideologisesti riippumaton median itsesääntelyelin.

Kohussa on hyvää ainakin se, että Grundströmin toimintatavoista kertominen tuo ilmi Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) vähemmän mairittelevat piirteet. Kun he pääsevät vapaasti heiluttamaan nuijaa, on seurauksena monesti alemman hierarkiatason kyykyttämistä ja omaa toimintaa koskevan kritiikin hiljentämistä. Yle uutiset:

Julkisen sanan neuvostoon liittyvä kohu alkoi viikko sitten, kun Suomen Kuvalehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin Grundströmin epäasiallisesta käytöksestä työpaikalla. Alaiset syyttävät Grundströmiä muun muassa työaikojen pikkutarkasta syynäämisestä sekä siitä, että hän puuttuisi työntekijöiden pukeutumiseen.

Artikkelissa kerrottiin lisäksi, kuinka Grundström olisi pari vuotta sitten yrittänyt estää Suomen Kuvalehteä julkaisemasta Julkisen sanan neuvostoa käsittelevää juttua.

                                                      ****************************

PUNALIBERAALIN HOLLYWOODIN MÄDÄNNÄISYYS

Amerikan punaliberaalia ja juutalaista ökyrikasta eliittiä:
Hillary Clinton ja Harvey Weinstein.

Hollywoodissa ruumiillistuu länsimaiden liberaali rappio, tekopyhyys, lapsellisuus, sentimentalismi ja moralismi. Se on myös sivilisaatiomme henkisen saastan tärkein sylttytehdas. Vielä siihen aikaan kun Neuvostoliitto oli olemassa, Ylen kulttuuritoimitus suhtautui nyrpistellen amerikkalaista elämäntapaa kuten konsumerismia ja hedonismia levittäneeseen Hollywoodiin. 

Kommunismin romahduksen jälkeen Ylessäkin ymmärrettiin 1990-luvulla, että kapitalismin ytimessä olevia "porvarillisia arvoja" vastaan voi taistella Hollywoodin liberaalilla kulttuurimädätyksellä. Parin viime vuosikymmenen ajan Ylessä ollaankin oltu kritiikittömiä punaliberaalia Hollywoodia kohtaan, koska se on merkittävästi edistänyt "hyviä asioita" kuten vapaata maahanmuuttoa, feminististä perhepolitiikkaa, sateenkaari-ideologiaa ja aseiden riisumista valkoisilta. Ainoat moitteet se on antanut Hollywoodin harvoille konservatiiveille kuten Mel Gibsonille, joka puhui vihatotuuksia unelmatehtaan juutalaisesta omistuksesta.

Kun Hollywoodin liberaalijuutalainen mediamoguli Harvey Weinstein sitten paljastetaan pervoksi saalistajaksi, Yle teeskentelee muiden valtamedioiden tapaan hämmästystä. Uutisessa Hollywoodin ahdisteluskandaali sai muhia rauhassa – moni tiesi, mutta ei puuttunut koko juttu käännetään feministiseksi diskurssiksi, jossa ongelman ytimen nähdään olevan yleisesti miehissä, jotka hallitsevat ikävän meritokraattisesti Hollywoodia ilman sukupuolikiintiöitä. 

Ei puhettakaan, että Weinsteinin seksuaalinen saalistus johtuisi siitä, että hän saattoi saavutetun asemansa vuoksi käyttää talmudilaista valtaansa himoitsemiinsa ei-juutalaisiin kaunottariin. Kuvassa, jossa Weinstein tarttuu takaapäin Emma Watsoniin, välittyy hetki, jossa julkisesti kovan linjan feministinä esiintyvä näyttelijätär ei voi muuta kuin pitää suunsa kiinni, koska hyväksikäyttäjä on Hollywoodin juutalainen. Miksi tämä seksuaalinen häirintäskandaali nousi julkisuuteen vasta nyt, johtuu tuskin suunsa avanneista naisnäyttelijöistä, vaan elokuvateollisuuden sisäisestä taistelusta, jossa on päätetty uhrata yksi omista pojista. 

Nyt esiin tullutta seksikohua  on käsitelty mediassa loppujen lopuksi hyvin laimeasti toisin kuin tapausta, jossa Donald Trumpilta salaa äänitetyistä naiskommenteista nousi viikkoja kestänyt mediamyrsky viime presidenttivaalikampanjan aikana. Silti Weinsteinin tapaus on poikkeuksellinen, sillä aiemmin valtamedia ei ole raportoinut näin näkyvästi Hollywoodin elokuvamogulien harjoittamasta naisten ahdistelusta ja seksin kiristämisestä. Tapaus lienee vain jäävuoren huippu ja ehkä sen näkyvyydellä yritetään peitellä jotain paljon pahempaa kuten Hollywoodin pedofillirinkiä. Näissä kaikkein synkimmissä tapauksissa on nähtävissä sama Hollywoodia hallitseva talmudistinen tekijäkunta kuin "tavallisissa" seksuaalisen häirinnän tapauksissa.

Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen kertoo sosiaalisessa mediassa niistä psykologisista tekijöistä, jotka vaikuttavat liberaalin Hollywoodin vaikenemisen kulttuuriin:

Kun Hollywoodin näyttelijät usein osallistuvat kaikenlaisten epärealististen ja vahingollisten liberaalien "unelmien" ja utopioiden kannattamiseen, kyseessä on suurelta osin ns. psykologinen siirtymä. Kaikki Hollywoodin sisäpiireissä työskentelevät ja liikkuvat tietävät, että elokuvabisnes on likaista ja moraalisesti turmeltunutta, ja tavallista on, että hyväksikäyttö tai rikokset osuvat ennemmin tai myöhemmin myös omalle kohdalle. Silti juuri kukaan ei uskalla puhua niistä, koska kaikki pelkäävät menettävänsä nykyiset ja tulevat työpaikkansa tai yhteistyömahdollisuutensa.  

Kaiken lisäksi on pakko näytellä yksityisesti ja julkisesti, että on hyvissä väleissä vastenmielisimpienkin henkilöiden kanssa, kaikki on hyvin ja elämä on julkisuudessa pelkkää glamouria ja hymyä. Tämä synnyttää pakottavan sisäisen ristiriidan tai paineen, jota ei voi ratkaista, mutta jolle täytyy löytää jokin purkautumistie. Kun näyttelijät eivät pysty korjaamaan Hollywoodia suoraan, he pyrkivät korjaamaan "koko maailman". Jos koko maailma saadaan korjattua, Hollywood korjautuu siinä samalla. Näyttelijät ovat valmiita tarttumaan utopistisiin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin oljenkorsiin. Ristiriita purkautuu siten melko epätoivoisella ja lapsellisella tavalla. Näyttelijät luovat työkseen teeskentelemällä eräänlaista uutta sadunomaista todellisuutta ja he ovat mielipidevaikuttajia, joten se tekee heille todennäköisemmäksi ajatella, että he pystyvät sopivasti näyttelemällä ja agitoimalla toteuttamaan myös epärealistisia utopioita. Seurauksena on se Hollywoodin liberaali aktivismi, jota usein näemme.

Toivottavasti amerikkalaisen propagandatehtaan sisäisen mädännäisyyden laajempi paljastuminen aukaisee myös tavallisten ihmisten silmät näkemään, että Hollywoodin tuotteet sikiävät samasta saastasta kuin tekijänsäkin. Ehkä se on jo tapahtumassa, sillä amerikkalaisten valtavirtaelokuvien katsojamäärät ovat viime vuosina laskeneet ja Oscar-gaalan katsojaluvut ovat suorastaan romahtaneet.

                                                            ************************


Yle uutiset kertoi tänään, että kustantaja ja Cargotecin suuromistaja Niklas Herlin on kuollut. Hän oli kuolessaan vain 53-vuotias. Tänään ilmestyneissä uutisissa Herlinin kerrottiin kuolleen äkilliseen sairaskohtaukseen. Muistelmissaan hän on puhunut perheensä ongelmista kuten alkoholismista.

Rikkaaseen sukuun syntynyt Niklas Herlin teki uransa toimittajana ja hänet tunnettiin tässä yhteydessä arvoliberaaleista ja monikulttuuria tukevista mielipiteistään. Niitä eivät muuttaneet edes se, että seitsemän vuotta sitten Romanian mustalaiset ryöstivät ja hakkasivat hänet pahasti keskellä Helsinkiä. Häneen ei siis pätenyt se runoilija Tommy Tabermanin viisaus, jonka mukaan entinen liberaali on se, joka joutuu hakatuksi Helsingin rautatieasemalla.

Vaikutusvaltansa ja varallisuutensa turvin Niklas Herlinillä oli myös konkreettisia mahdollisuuksia edistää maailmankuvaansa. Hän osti mm. Uuden Suomen nimen ja perusti samannimisen verkkoalustan, joka tunnetaan ankarasta sensuurista maahanmuuttokriittisyyttä kohtaan. Viimeiseksi jääneessä Uuden Suomen blogitekstissä Herlin avautuu erikoisesta sananvapauskäsityksestään puolustamalla vahvasti politisoitunutta Julkisen Sanan Neuvostoa, joka tunnetaan mm. halusta suitsia vaihtoehtomedioita.

Herlin halusi edistää monikultturismia myös tieteen avulla. Hän oli johtavassa roolissa Herlinin suvun Koneen säätiössä, joka antaa apurahoja lähes kenelle tahansa, joka haluaa epädramatisoida suomalaisuutta. Esimerkiksi kulttuurimarxisti Koko Hubaralle säätiö lahjoitti yli 18 000 euron apurahan "rodullistetun feminismin" esseeteoksen kirjoittamiselle, vaikka värillistä näyttelevä juutalaisnainen ei ole julkaissut ainuttakaan kirjaa tai edes viittauskelpoista tieteellistä artikkelia. Tänä vuonna Koneen säätiön Vuoden tiedekynä -palkinto, arvoltaan 25 000 €, meni historiantutkija Miika Tervosen 22-sivun mittaiselle esseelle, jossa hän kertoilee, että oikeaa Suomea ja suomalaisuutta ei ole koskaan ollut olemassakaan. 

Herlinin asialleen omistautumisesta kertoo Ylen tuore uutinen Miljardööri Niklas Herlin piti vähäosaisten puolta: "Huikea mies ja suuri sydän – aina heikoimpien puolella". Hän oli näkyvästi vammaisten puolella, koska hänellä sattui itselläänkin olemaan vammainen lapsi aivan samoin kuin jutussa haastatellulla Ylen uutisankkuri Marjukka Havumäellä. Tämä selittäisi myös sen, miksi Havumäen uutislähetyksissä myös muunlainen toiseus kuten afrikkalaiset maahanmuuttajat nähdään pelkästään positiivisessa valossa. Kenties juuri tämän vuoksi hänet on tehtävään valittukin. 

Edesmennyt Herlin osasi suhtautua poliittisiin vastustajiinsa myös hurtilla huumorilla. Herttaisessa asenteessa oli jotain samaa kuin entisaikojen vaikutusvaltaisella patruunalla, joka katselee kulmiensa alta kylän työläistensä organisoitua öyhötystä:

Siinä torilla oli joku rotutietoisten ”oikeistolaisten” ääliöiden kokous, parvi nuoria persuja, porilaisia poliitikkoja ja muuta roskajoukkoa. Kulmilla notkui myös ”vasemmistolaisia”, Paavo Arhinmäen ikään ehtineitä ”nuoria”, jotka uhkasivat ilmeisesti ”oikeistolaisten” ”isänmaallista” ohjelmanumeroa.  

Ei noista oikeasti haittaa ole sen enempää kuin puliukkojen asuntolasta tai joululauluista, samalla tavalla ovat vastenmielisiä kaikki, ja noiden sietäminen kuuluu täällä päin asumiseen. Mutta asuntolan ja joululaulujen sietäminen kotikulmalla on helpompaa, koska paikalle ei tarvita kymmenittäin mellakkapoliiseja.

           

                                                            ************************

Milloin Suomessa vietetään näkyvästi median johdolla päivää, jossa nostetaan jalustalle joku suomalaisessa kulttuurissa unohduksiin jäänyt ryhmä kuten vaikkapa maamme kalastajat? Tällaisia päiviä ei taida olla yhtäkään, vaan kaikki teemapäivät ovat käytännössä kansainvälisiä YK:n päiviä. Tämä jo itsessään kertoo sosialismilta haiskahtavan YK-internationalismin hegemonisesta asemasta verrattuna kansallisesti tärkeisiin teemoihin.

Tänään keskiviikkona on vietetty mediassa näkyvästi YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää. Asiasta kertoi mm. Ylen tv-uutiset ja Ylen verkkosivujen juttu Teinityttö on tänään pomosi, jotta maailmasta tulisi tasa-arvoisempi paikka. Kellään länsimaalaisella ei ole mitään tyttöjen oikeuksia vastaan, mutta miksi asiasta rummutetaan konfromististen suomalaistyttöjen voimin, vaikka heillä on tasa-arvon kohdalla asiat täällä paremmin kuin hyvin? 

Tyttöjen päivän tarkoitus lienee samaistaa primitiivisiin kulttuureihin kuuluva sukupuolisyrjintä länsimaiden mikroskooppisiin tasa-arvo-ongelmiin. Valkoisten tyttöjen tsemppitoivotuksilla kehitysmaiden tytöille ei ole mitään muuta käytännön vaikutusta kuin se, että naissukupuolen ongelmat pääsevät täällä näkyvämmin esiin kuin toisen sukupuolen. Kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Suomessa poikien ongelmat kuten häiriökäyttäytyminen ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen ovat monikertaisia tyttöihin nähden, mutta ne jäävät auttamatta lapsipuolen asemaan kun kansainvälisyyden nimissä julkisuuteen nostetaan hallitsevan feministisen diskurssin mukaisesti kysymykset tyttöihin kohdistuvasta "rakenteellisesta syrjinnästä". 

YLEN PUNAVIHREYS VAIN PUNERTUU – UUTISTOIMINNAN UUDEKSI JOHTAJAKSI AAMULEHDEN JOUKO JOKINEN

Aamulehden pt. Jouko Jokinen siirtyy Yleen.

Atte Jääskeläisen savustamisen jälkeen Ylen hallitus on nimittänyt tänään Jouko Jokisen yhtiön suomenkielisen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaksi ja vastaavaksi toimittajaksi. Uutisessa Ylen uutistoiminnan johtajaksi on nimitetty Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen – Video: "Yle on riippumaton" Jääskeläistä punavihreämpi ja siten entistä tiiviimmin sateenkaarikuplan arvoihin sitoutunut  johtaja yrittää vakuutella päivastaista.

Jokisen nykyinen satama Aamulehti tunnetaan jopa Helsingin Sanomia "edistyksellisempänä" sateenkaarimediana, joka selittyy maakuntalehtien mentaliteetilla, jossa yitetään päteä olemalla vielä "suvaitsevampia" kuin pääkaupunkinseudun mediat. Ei ole sattumaa, että juuri Aamulehti sai aikaan viimeisimmän yksipuolisen mediakeskustelun, kun se julisti Pravdan henkistä esimerkkiä seuraten kirjoittavansa jatkossa ammattinimikkeistä vain sukupuolineutraalisti. Aamulehden poliittista asennetta ja agendaa analysoi kohun keskellä verkkolehti Nykysuomi juttussaan Aamulehden uusin rimanalitus:

Aamulehti on Suomen vastenmielisin maakuntalehti, vielä pahempi kuin Helsingin Sanomat. Aamulehti on jo pitkään julistanut feminististä ilosanomaa kautta linjan, ja jopa palkannut vakituiseksi kolumnistikseen avoimesti feminismismiä tunnustuvan kirjoittajan, jonka kirjoitukset ovat sen mukaisia. Tosin nykypäivän tasa-arvoisessa Suomessa feministien ongelmat ovat juuri tätä tasoa. Kun oikeita tasa-arvo-ongelmia ei enää ole, keskitytään niitä keksimään vaikka väkisin pilkkua viilaamalla.  

Aamulehti on myös viimeisen reilun kahden vuoden ajan eli turvapaikanhakijatulvan alkamisesta lähtien uutisoinut asiasta erittäin puolueellisesti, värittyneesti ja yksipuolisesti. Melkein joka päivä on Aamulehden kannessa tai pääjuttuna artikkeli, jossa käsitellään maahanmuuttajia myönteisessä valossa ja haetaan sääliä kertomalla turvapaikanhakijoista nyyhkytarinoita, joiden todenperäisyyttä ei tietenkään mitenkään tarkisteta tai kyseenalaisteta.

Jouko Jokisen valinta tulee todennäköisesti vaikuttamaan Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan linjaan, joka muuttuu lähemmäs Aamulehden liputtamaa monikultturismi-feminismiä. Viimeisen eduskuntavaalin jälkeen Ylen hallintoneuvostoon nousi perussuomalaisia, jotka ovat vaatineet Ylen ohjelma- ja uutislinjan muuttamista kansan enemmistön näkemyksiä suosivaksi konservatiiviseksi realismiksi, mutta Jokisen valinnan myötä nämä kansanvallan haaveet ovat romahtamassa. Valtamedian kuten Ylen vastaus kansalaisten kasvaneeseen tyytymättömyyteen on poliittisesti oikeaoppisten toimittajarivien tiivistäminen ja entistä ankarampi sateenkaari-ideologian noudattaminen. Mitä kovemmaksi Ylen indoktrinaatio käy, sitä härskimmin se yrittää vakuuttaa suurelle yleisölle poliittista riippumattomuuttaan. Jouko Jokinen Ylelle:

– Kyllä Yle on riippumaton. Ylen suurkuluttajana en ole huomannut minkäänlaisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Esimerkiksi 1970-luvulla riippumattomuus oli ihan toista luokkaa siinä vaiheessa kun politiikka vaikutti ehkä jopa ihan Ylen ohjelmasisältöihin. Kyllä nyt Yle toimii samalla tavalla kuin muutkin mediakentässä.

Tosiaan, Yle toimii samalla tavalla valtaa käyttäen kuin muutkin valtamediat. Toisin sanoen se nostaa julkisen keskustelun agendalle vain niitä aiheita, jotka ovat mieluisia hallitsevalle poliittiselle hegemonialle. Valtapuolueiden ja valtamedian kuten Ylen saumatonta yhteistyötä vielä korostaa Julkisen sanan neuvosto, jota johtaa pahamaineisen puolueellinen punavihreä  Elina Grundström.

                                                           ******************************

Yle Radio 1, 18.9.2017 klo 10.03. Roman Schatzin Maamme-kirja

Mistä Suomessa ei saa puhua? Onko Suomessa vaikenemisen tai jopa itsesensuurin kulttuuria? Voiko nykyisessä some-maailmassa enää pimittää tietoa? Mistä Suomessa ei saa puhua? Kuka julkista keskusteluamme ohjailee? Roman Schatzin vieraana on kirjailija-toimittaja Marko Hamilo.

Linkki ohjelmaan.

Ylen Radio 1:n kuulijamäärät ovat pieniä ja kanavaa seuraa lähinnä vain korkeakoulutettu väki. Kuten muillakin Ylen kanavilla myös Radio 1:ssä vallitsevat punavihreät tuulet, mutta hieman älyllisemmässä ja sofistikoituneemmassa muodossa kuin demarieläkeläisille suunnatuissa tv:n ajankohtaisohjelmissa. Koska Radio 1 ei tavoita suuria äänestäjämassoja siellä voidaan välillä päästää ääneen myös todellista vastakulttuuria edustavia nationalisteja ja konservatiiveja.

Saksalaisyntyisen Roman Schatzin puheohjelmassa on ajottain kuultu hyvin epäkorrekteja vieraita. Tällä kertaa keskustelijaksi oli saatu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Marko Hamilo, joka tunnetaan suuren yleisön keskuudessa ehkä parhaiten siitä, että hän on ensimmäisenä Suomessa markkinoinut käsitteen punavihreä kupla. Hän on myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja vasemmistoliberaalin kulttuurihegemonian kovasanainen mutta asiallinen kriitikko.

Onneksi rauhallisesti mutta päättäväisesti puhunut Hamilo ei jäänyt Schatzin jalkoihin ja hän sai lähes aina sanottua sen minkä halusikin. Yleisöpalautteesta päätellen tämä ei miellyttänyt aisankannattajaoikeistoon ja punavihreisiin kuulunutta kuuntelijasegmenttiä.

Ohjelman loppu oli hauska mutta hieman eri tavalla kuin Schatz sen kuvitteli. Kaiken vastaansanomattoman argumentaation jälkeen jonka Hamilo esitti, Schatz totesi, että ohjelma päättyy kuulijakommenttiin "soittakaa Paranoid!". Kun kiistämättömät faktat ja kuvaukset punavihreästä hegemoniasta käyvät lukeneistolle sietämättömiksi, ainoa keino ylläpitää koherenttia maailmakuvaa on syyttää viestintuojaa "paranoidioikeiston" sanansaattajaksi. Tällaiseen itsepetokseen kykenee vain hallusinaatiovasemmisto tai juuri sen leipiin siirtyneet "liberaalit" (lue: sosialistit). Kun kognitiivisesta dissonanssista kärsivä kuulija esittää Black Sabbath -läppään kuuluvan parahduksen "soittakaa Paranoid!" voi tällaiseen toiveeseen vastata ainoastaan, että kaataa vain itselleen. 

MIELIPITEISTÄ VANKILAAN VAATIVA VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ EPÄILTYNÄ RIKOKSESTA

Valtakunnansyyttäjä Nissiselle Oikeustalo tulee pian tutuksi
ihan omakohtaisestikin.

Suomalaisvihamielisenä kulttuurimarxistina tunnettu valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on Ylen uutisen Keskusrikospoliisi aloittaa tutkinnan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen epäillystä esteellisyydestä – Nissinen on hakenut virkavapautta mukaan epäiltynä korruptioon rinnastettavasta rikoksesta. Poliisi tuskin aloittaisi näin korkean virkamiehen toimista rikostutkintaa ellei siihen olisi erittäin vahvoja näyttöjä.

Poliisitutkinta kertoo karua kieltä siitä, kuinka suomalaisvihamielisyys korreloi melko hyvin henkilön korruptoituneen luonteen ja toimien kanssa. Lahjomattomille isänmaanystäville Demla-taustainen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen tuli tutuksi viimeistään viime tammikuussa, jolloin hän vaati Ylen verkkosivujen jutussa sananvapauden rajoittamista ja erimielisille vankilatuomioita. 

Asiaa ruoti tuoreeltaan Yle Watch raportissaan Yle tukee valtakunnansyyttäjän vaatimusta panna toisinajattelijat vankilaan. On suurta ironiaa, että maamme korkein syyttäjäviranomainen haluaa mielivaltaisella laintulkinnalla sulkea dissidentit telkien taakse samalla kun on itse epäiltynä konkreettisesta konnuudesta, virkamiehen aseman väärinkäytöstä. Vaikka tuomion jälkeen tulemme tuskin näkemään Nissistä enää johtavassa virassa, kansalaisilla ei ole silti syytä levätä laakereillaan. Voi olla, että uudeksi valtakunnansyyttäjäksi valitaan Nissistäkin fanaattisempi politirukki, nimittäin apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

                                                     ****************************


Yle uutisoi tänään näyttävästi tv-uutisissaan ja verkkosivuillaan sen saamasta Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) langettavasta päätöksestä, joka koskee mediakonsernin uutisointia Terrafame-tapauksessa. Uutisjutussa JSN:n langettava päätös Ylen Terrafame-uutisoinnista "tuomiosta" kerrotaan mm. seuraavasti:

Käsittelyynottopäätöksessään JSN määritteli yhdessä käsiteltävien kanteluiden kohteeksi sen, onko Yleisradio rikkonut Journalistin ohjeita ja erityisesti niiden kohtia 1, 2 ja 3 käsitellessään pääministeri Juha Sipilän mahdollista jääviyttä Terrafame-päätöksissä sekä sen, onko Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja tai muu ylin johto rajoittanut toimittajien sananvapautta aiheen käsittelyssä.

Huvittavaa päätöksessä on nostaa esille toimittajien sananvapaus, sillä todellisuudessa heidän ilmaisuaan rajoittaa eniten itsesensuuri, poliittinen ideologia ja korrektius. Täysin irrelevantin tapauksen julkisella moitteella halutaan vain harhauttaa kansaa ja luoda mielikuva, että valtamedian toimittajat olisivat muka itsenäisiä sananvapauden ritareita, vaikka he tiedon portinvartijoina rajoittavat sananvapautta enemmän kuin kukaan muu.

Tavalliselle kansalaiselle on tuskin valjennut se, mikä on JSN:n asema mediakentässä. Kyse ei ole siis mistään tuomioistuimesta, vaan valtamedian itsesäätelyelimestä, joka jakelee virallisen kuuloisia moiteitta lähinnä siitä, että media ei ole noudattanut poliittisista korrektiutta. 

Moralismin tausta on helppo jäljittää järjestön vahvaan vasemmistolaiseen historiaan. JSN perustettiin Europaan hulluna uuspunaisena vuotena 1968 ja se on koko ajan pitänyt henkisen sisarjärestönsä Demla ry:n esimerkin mukaisesti kulttuurimarxilaisen linjansa. Yle Watch arvioi marraskuussa 2015 jutussaan Ylessä tyytyväisi JSN:n uudesta puheenjohtasta järjestön ideologian ja sen punavihreän johtajan  Elina Grundströmin:

JSN on Demlaan verrattavissa oleva vaikuttaja, joka omalta osaltaan yrittää sanella poliittisen korrektiuden ehtoja medialle ja toimittajille. Käytännössä tämä tarkoittaa ns. vastuullista tiedottamista eli itsesensuuria tietyissä kriittisissä kysymyksistä kuten maahanmuuton ongelmista uutisoitaessa. JNS tunnetaan myös pikkusieluisesta tiukkapipoisuudesta, sillä se on antanut langettavia päätöksiä mm. mainostajille, joiden kuvastoa se on pitänyt liian "seksistisenä". Kunnon orwellilaiseen tapaan JSN sanoo olevansa "tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta."

Jopa Yle Watchia etabloituneemmat mediat kuten Suomen Kuvalehti on kritisoinut JSN:n toimintaa. Wikipedian järjestöä koskevassa artikkelissa kerrotaan, että

JSN:n toiminnasta ei voi tehdä kantelua esimerkiksi oikeuskanslerille, koska JSN ei ole viranomainen. Suomen Kuvalehti julkaisi lokakuussa 2016 viiden sivun jutun, jossa käsiteltiin JSN:n ongelmia. Artikkelissa kritisoitiin muun muassa puheenjohtajan valtaa karsia kanteluita ennen käsittelyjä. Puheenjohtaja voi esimerkiksi karsia kantelun silloin, kun siinä esitetty virhe on hänen mielestään "epäolennainen tai vähäinen". Näin ollen neuvosto ei koskaan ottanut käsittelyyn esimerkiksi sanomalehden virheellistä väitettä, että makkara olisi Maailman terveysjärjestön mukaan syöpäriskiltään yhtä vaarallinen kuin tupakka, todetaan jutussa sarkastisesti.

Meillä Suomessa on nyt sananvapauden puolustaja, jonka mukaan suurin uhka sananvapaudelle on vaihtoehtomediat, jotka paljastavat valtamedian valheita ja pimityksiä:

                                                          **************************


Puoli seitsemän Yle TV1 Torstai 23.3. klo 18:30

Vieraana vapaa kirjoittaja Rosa Meriläinen. Selvitämme millaista kansalaisaktivismia voi tehdä ristipistoilla ja pitääkö oletus raskausaivoista paikkansa? Juontajina Susanna Laine ja Totti Toivonen. #puoli7 HD

Vanha kunnon femikomu Rosa Meriläinen pääsi jälleen kerran valtamediaan levittämään harhaista maailmankuvaansa ilman reality checkiä. Tällä kertaa saimme kuulla mm. siitä, kuinka Meriläinen oli vihreän puolueen bussilla osallistunut sylivauvansa kanssa Latvian Riikassa homoparaatiin, jota oli kuulemma vastustanut "tuhat humalaista natsia, jotka heittelivät oluttölkkejä". Taas saatiin maailma jaettua kivasti pahiksiin ja Meriläisen kaltaisiin hyviksiin, jotka signaloivat moraalisuuttaan viihtymällä sodomiittien seurassa.


Dok: Totuus pelissä Yle Fem Torstai 23.3. klo 22:00 

(All Governments Lie, Kanada 2016) Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalit osoittivat, että valeuutiset ovat tulleet jäädäkseen. Tässä maailmassa vain riippumattomat toimijat voivat yhä heiluttaa sananvapauden lippua. HD K12 (väkivalta, ahdistus).

Valehteleva valtamedia tekee dokumentin, jossa se kiillottaa omaa kilpeään ja projisoi poliittisesti korrektit valheensa punaliberalismin vastustajiin. 

YLE VALEHTELEE EDELLEEN. TOIMITTAJA PAULA TAPIOLA, MILTÄ TUNTUU OLLA NILKKIMÄINEN VALEHTELIJA ?

Paula Tapiola, ei ihan missityyppiä. Siinäkö syy vihata valkoisen eurooppalaisuuden säilyttämistä?

Tukholmalainen Sisu-radioon juttuja tekevä toimittaja Paula Tapiola on Yleäkin törkeämpi valehtelija, sillä hän ei ainostaan vaikene puukottajien poliittisesta taustasta, vaan valehtelee heidän olleen Ruotsin Vastarintaliikkeen jäseniä. Kun omahyväiset Hyvät ihmiset eivät pärjää totuudella, heidän on pakko valehdella edistääkseen ruotsalaisvihamielistä "hyvää" asiaa. Paula Tapiola valehtelee pokkana päin naamaa:

Asuin reilut 12 vuotta Bagarmossenissa, kivenheiton päässä Kärrtorpista, siitä Tukholman kaakkoislähiöstä, joka nyt on noussut otsikoihin kivien kirjaimellisesta heittelystä ja puukkojen heiluttamisesta, heittäjinä ja heiluttajina alta kolmikymppiset ruotsalaiset uusnatsit.

Paulan suomalaiset anarkomarko-hengenheimolaiset Takku.netissä tiesivät heti kertoa puukottajien taustan:

Antirasistit puolustautuivat ja ajoivat natsit metsikköön. Kahta natsia puukotettiin tappeluiden aikana.

Kansalaisten vapaa tiedonvälityksen puolesta taisteleva Yle Watch kertoi tarkemmin tästä Ylen ja ruotsalaisten kosher-medioiden (mm. Bonnier media) luomasta kuplasta 17.12.2013.

Salaliittojen suhteen pitää olla aina skeptinen, mutta Kärrtorpin rähinän tiedottamisessa haisee palaneen käry. Kaikki valtamediat valtiollisista yksityisiin ovat systemaattisesti jättäneet kertomatta keitä puukotetut olivat ikään kuin yhteisestä sopimuksesta. Helsingin Sanomat jopa väitti  suoraan, että puukottajat olivat natseja. Tv-katsojille samaa puukotusvalhetta tarjosi myös MTV 3:n uutiset. Koska valtamedioiden hermeettisesti suljettu valhe ei vuoda, on todennäköistä, että monet mielenosoittajatkin luulivat puukottajien olevan uusnatseja puhumattakaan kotisohvilllaan makaavista medel-svenssoneista ja virtasista. Iltalehti puolestaan raportoi tapauksesta kirvoittaneesta uudesta mielensoituksesta, johon osallistui 15 000 hyödyllistä idioottia ja harhaanjohdettua ruotsalaista kansallismasokistia. Iltalehti antaa muiden medioiden tapaan ymmärtää, että puukottajat olivat uusnatseja:

Viikko sitten Kärrtorpin mielenosoituksessa kahta ihmistä puukotettiin, kun joukko naamioituneita uusnatseja hyökkäsi mielenosoittajien joukkoon.

On syytä esittää avoin kysymys: miksi nämä demokratiaa kirkuvat Hyvät ihmiset eivät ole järjestäneet ainuttakaan suurmielenosoitusta äärivasemmiston jokapäiväistä terroria vastaan, jonka jäävuoren huippuna ovat demokraattisesti valittujen edustajien pahoinpitelyt ja uhkailut. 

Lopuksi vielä vetoomus kaikille lukijoille: tehkää näistä valheellisista uutisoinneista valitus julkisen sanan neuvostoon.

Fria Tider -verkkolehti kertoo, että puukotuksen on tunnustanut 34-vuotias äärivasemmistolainen AFA-veteraani Joel Bjurströmer Almgren:

.............................................................................................................................................
.............................................................................................................................................
Viimeisein päivitys juttuun 22.5.2014:
Julkisen sanan neuvosto on antanut langettavan päätöksen MTV 3:n valheellisesta "natsipuukotus"-uutisesta. Linkki uutiseen JSN antoi langettavan päätöksen MTV Uutisille.

MTV julkaisi Kymmenen uutisissa 22.12.2013 jutun, jonka mukaan uusnatsit olisivat syyllistyneet puukotuksiin Ruotsissa järjestetyssä rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. Tosiasiassa puukottaja oli vasemmistolainen. MTV ei reagoinut oikaisupyyntöön, eikä vastannut kantelijan kyselyyn pyynnön käsittelystä. Toimitus ei korjannut virhettä, vaikka uutisen välittänyt STT oikaisi oman uutisensa.

Julkisen sanan neuvoston pitää erikoisena sitä, ettei kantelijan oikaisupyyntö tavoittanut MTV:n uutistoimitusta ja ettei toimitus reagoinut sen sähköpostiin lähetettyihin viesteihin. MTV ei oikaissut uutiseensa sisältynyttä väärää tietoa silloinkaan kun STT välitti sille kyseistä uutista koskevan korjauksensa.

Julkisen sanan neuvoston katsoo, että MTV on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja neuvosto antaa MTV:lle huomautuksen.