KUINKA ITSERUOSKINTA JA PELKURUUS TUHOAVAT LÄNNEN.

Tapio Tamminen ja Tieto-Finlandian voittanut kirja.

TV 1, 22.1.2015, klo 18.00, Uutiset

Uusi kirja kertoo Ruotsin synkästä rotuhistoriasta (toim. Jussi Mankkinen).

Katso Yle Areenasta kohdasta 14.08" minuuttia eteenpän.

Ylen toimittaja Jussi Mankkisen tuore (24.1.2015) lukiolaisvuodatus Näkökulma: Ruotsin ruma rotuhistoria. (Koska Ylen verkkosivut eivät ymmärrettävästi uskalla antaa kommentointimahdollisuutta, kommentoin tässä lyhyesti yhtä Mankkisen jutun puolivillaista väitettä: "Äskettäin esimerkiksi puoluesiihteeri Björn Söder ilmoitti, etteivät saamelaiset kuuluu Ruotsin kansaan. Lausahduksessa kaikuivat viittaukset eugeniikan kulta-aikoihin."  Vastaus: Söder ei kyseenalaistanut saamelaisten Ruotsin kansalaisuutta, kunhan vain totesi sen tosiasian, että svealaiset on eri kansa kuin saamelaiset. Jatkuvan indoktrinaation seurauksena on levinnyt käsitys, että Euroopan kansojen identiteetit eivät ole mitään, jonka vuoksi kuka tahansa maahanmuuttaja voi halutessaan olla vaikkapa ruotsalainen tai suomalainen. Ajatuksen hullunkurinen tekopyhyys on helppo todistaa sillä, että kuka tahansa ei voisi tuosta vain julistaa olevansa saamelainen, sillä saamelaiset itse pitävät tiukkoja kriteerejä etnisyydestään, jota muiden valkoisten Euroopan kansojen kohdalla pidettäisiin tuomittavana rasismina)



Biologian kyseenalaistavan sosiaaliantropologian asiantuntija Tapio Tamminen kirjoitti jo yli kymmenen vuotta sitten (uus)natsismia kauhistelevan kirjan Pahuuden viehätys (Otava, 2004). Kirjan viestinä oli varoittaa utilitaristiseen ideologiaan perustuvan atomistisen yhteiskunnnan kohtaamasta uhasta, joka syntyy yhteisöajattelua ruokkivasta valkoisesta itsetietoisuudesta ja etnisestä itsesuojelusta (mustien rotutietoisuus lienee sen sijaan Tammiselle kannatettava idea). Kun nyt vuonna 2015 on kaikkien selvästi nähtävänä, että koko valkoinen sivilisaatio on muun maailman piirittämä, vieraiden populaatioiden kansoittama, demografisesti surkastunut ja lopulta taantunut kulttuurisesti rappioliberaaliin infantilismiin, on Tamminen näille kuolemanmerkeille entistä sokeampi. Hän yrittää vielä kuilun reunallakin kiihdyttää mukavuudenhaluisen lukeneiston keskuudessa etnistä itsetuhoa julkaisemmalla ruotsalaisten ja siten samalla kaikkien eurooppalaisten valkoista syyllisyyttä saarnaavan teoksen Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014)

Uutuuskirjassaan Tamminen harjoittaa manipuloivaa historiapolitiikkaa, kun hän käyttää tendenssimäisesti tarkoin sopivasti valikoituja tiedonsirpaleita ajamaan omaa agendaa, eurooppalaisten itsemurhaa edistävää monikultuurisuutta. Kirjan idea pohjautuu Tammisen käsikirjoittamaan Radioateljeen kuunnelmaan "Kansankodin pimeämpi puoli - metadekkari", jonka Yle Radio 1 lähetti 15.6.2012.

Tammisen käymä kulttuurisota, joka on yhdessä 68'-sukupolven hengenheimolaisten kanssa paljastumassa läntisen sivilisaation tuhoamisodaksi, kaivelee kirjassaan yli 150 vuoden takaisia asioita kytkeääksen ne nyky-Ruotsiin, joka on todellinen antiteesi Tammisen tuomitsemille vanhoille kansallisen itsesuojelun (mm. kansankoti) ideoille. Se tosiasia, että maa on rajattoman maahanmuuton myötä käytännössä peruuttamattomasti tuhottu, ei tunnu haittaavan kirjalijaa. Oikeastaan hän ei edes suostu näkemään suoraan silmien alla tapahtuvaa traagista kansanmurhaa, vaan yrittää paisuttaa pienimmänkin järjen ja vastarinnan äänen kuten Ruotsidemokraatit äärimmäisen demonisuuden ilmaukseksi, jonka juuret löytyvät itse Saatanasta, rotuopeista ja kansallissosialisteista. Kaikista ajan merkeistä huolimatta tämä asenne on ateismilla ja materialistisella rationaalisuudella ylpeilevällä lukeneistolla edelleen varsin yleinen.

Ylen uutisten jutussa monen silmille pomppasi varmaan toimittaja Jussi Mankkisen kirjan pohjalta esittämä väite, että "opin mukaan esimerkiksi suomalaiset leimattiin rodulliseksi pohjasakaksi". Tässä Tamminen yrittää lyödä kiilaa tämän päivän Euroopan kansallisuuksien väliin kertomalla että ruotsalaiset rotututkijat halusivat aikoinaan kieltää ruotsalaisilta avioliitot suomalaisten kanssa, joita tutkijat pitivät toimittaja Mankkisen suulla "pohjasakkana". Väite tuntuu oudolta heidän tunnetussa rotuhierarkiassaan, kun mukaan lasketaan myös mulatit, mustan Afrikan neekerit, Siperian alkuperäisukkaat, Amazonin intiaanit ja Australian aborignaalit ym. Toimittajan keksimällä sanavalinnalla kuvitellaan tehtävän tyhjäksi suomalaisten etninen ylpeys, mutta tuo vanha svekomaanienkin käyttämä temppu on niin läpinäkyvä, että metsään menee. Toimittaja Jussi Mankkisen ja kirjailija Tapio Tammisen ajatuksena on, että koska suomalaisten perimä ei ollut joidenkin sata vuotta sitten eläneiden ruotsalaisten chauvinistien mielestä tarpeeksi hienoa, eivät nykypäivän "rasistitkaan" voisi vedota lähinnä germanistisesta estetiikasta kumpuavaan rotuoppiin ikään kuin muunlaista rotuajattelua ei olisi olemassakaan.

Uuden dysgeneettisen multikulti-rotuopin soveltaminen suomalaisiin on tässä kohtaa huomioimisen arvoinen. Ensinnäkin Tamminen tulee kannattaneeksi nykyisen rotuopin mukaista epätieteellistä väitettä, että rotuja ei ole olemassa paitsi silloin kun värilliset saavat siitä etua ja valkoiset maksutaakan. Toiseksi, Tamminen haluaa ärsyttää maamme "rasisteja" kirjoittamalla vanhoista rotuopeista, joista osa liittyy mm. kreivi Gobineuaun mielikuvitukselliseen arjalaisteoriaan, josta suomalaiset on poissuljettu. Tämän kaksoisstrategian tarkoituksena on uskotella sekä anti-rasisteille että "rasisteille", että etninen suomalaisuus ja sen varjelu on turhaa, jolloin sekaantuminen etenkin meistä mahdollisimman kaukaisiin kognitiivisesti haasteellisiin neekereihin olisi mahdollista. Toisin sanoen suomalaisuus on merkityksetöntä siksi, että rotuja ei ole ja jos olisikin, suomalaiset ovat "pohjasakkaa", jonka vuoksi sekoittumisella neekereihin olisi lähinnä vain positiivisia vaikutuksia. 

Voihan sitä kansanmurhaa näinkin edistää. Me täällä Yle Watchissa sen sijaan kannattamme etnopluralismia, jossa jokaisella rodulla, etniteetillä ja kansalla on oikeus itsesäilytykseen. Meitä ei loukkaa mitä ruotsalaiset natsit ajattelevet meistä ennen tai tänään, meitä kiinnostaa vain Itämerensuomalaisen kansansirpaleemme säilyminen keskellä seitsemän miljardin ihmisen kansojen merta. Tätä diversiteettiä Tamminen haluaa kirjallaan epäsuorasti viedä historian unohduksiin edistämällä monikulttuurin nimellä kulkevaa globaalia monokulttuuria.

Mainitun "pohjasakan" lisäksi jutussa tarttui korviin lause "Saksassa rotuoppi johti tunnetuin seurauksin holokaustiin". Tässä monet historian syy-seurausketjut kääritään yhdelle rullalle, jonka nimi on rotuoppi. Sama kuin väittäisi, että kommunismin 100 miljoonaa uhria Venäjällä, Kiinassa ja Kamputseassa olisivat olleet pelkästään seurausta Karl Marxin opeista. Niillä on varmasti osansa, mutta tuskin edes kiihkein antikommunisti voisi vakavissaan väittää sellaista. Sitä vastoin holokaustin syistä voidaan tehdä kaikenlaisia yksinkertaistuksia, pääasia, että juutalaisten omat toimet antisemitismin syntymiseen voidaan siirtää virallisen keskustelun ulkopuolelle.

Mankkisen uutisjuttu sisälsi myös tahattoman humoristisia piirteitä, mikä ei johtunut niinkään hänen tyylistään vaan kerrotusta kirjasta, johon on pyritty kokoamaan kaikki ne raavittavissa olevat ruotsalaisen menneen maailman ilmiöt, joita valveutunut nykyihminen pitäisi opetetun papukaijan tapaan "pahoina". Voi vain kuvitella millaista moraalista närkästystä syntyi elämästä vieraantuneissa liberaaleissa tv-katsojissa, kun toimittaja kertoi Abban tahtiin Ruotsissa ja Suomessa tehdyn vielä 1970-luvulla vammaisten ja mielisairaiden sterilointia, koska se kuului tuolloin normaaliin kansankoti-ajatteluun. Sormella osoitteva jälkiviisastelu on tehty nykyään niin kovin helpoksi.


Jutussa mopo keuli myöhemminkin, kun toimittaja liiotteli Tammisen laihoihin lähteisiin perustuen Ruotsin roolia sodanjälkeisessä eurooppalaisessa uusnatsismissa. Ruotsissa toki järjestettiin 1950-luvulla eurofasistien kokoontuminen, mutta maa ei ollut marginaalisten uusnatsien keskuspaikka kuten vaikkapa Englanti (Cotswoldin kokous ja julistus 1962) tai Länsi-Saksa. Todellinen valhe Tammisen teoksesta löytyi Ilta-Sanomien (20.1.2015) kautta, joka kertoi kirjaan viitaten, että "SD [Ruotsidemokraatit] syntyi, kun valkoisen vallan liike Vitt Ariskt Motstånd eli VAM jakautui poliittiseen siipeen ja maanalaiseen siipeen 1990-luvun alussa." Silkkaa valhetta, joka on helppo tarkistaa mistä tahansa julkisesta lähteestä. 1990-luvun alussa perustetulla ja vain pari vuotta toimineella VAM:lla ei ollut mitään yhteyttä SD:n eli Ruotsidemokraatteihin. Puolueen juuret ovat 1980-luvun puolivälin tienoilla vaikuttaneessa roturealistisessa, mutta ei natsistisessa kansalaisliikkeessä "Bevara Sverige Svenskt" eli Pidä Ruotsi ruotsalaisena. Mikähän ihme into Tammisella on valehdella tässäkin? Onko syytä olettaa, että koska hän on altis valehtelemaan tällaisissa "pikku asioissa", valehtelee hän todennäköisesti isoissakin?

Tammisella menee ilmeisen tarkoituksellisesti äärioikeisto ja uusnatsit sekaisin, varsinkin silloin kun hän puhuu islamistien ja joidenkin "äärioikeistolaisten" yhteisistä vihollisista. Äärioikeistolla toimittaja viittaa tosiasiassa joihinkin uusnatsien sirpaleryhmiin eikä äärioikeistolaisiksi kutsuttuihin puolueisiin, joista monet kuten Ranskan Front National ovat juutalaisten ostamia kosher-konservatiivisia valleja aggressiivista islamia vastaan. Tamminen yrittää kuitenkin joidenkin hajatapausten perusteella nähdä kansallismieliset radikaalit ja islamistit yhteistyössä liberaalia järjestelmää ja ennen kaikkea sen erityisessä suojeluksessa olevia juutalaisia vastaan. Samaa harhautusta käyttää myös Ylen Kioski jutussaan Mitä yhteistä on terroristilla ja natsilla, jonka tarkoitus on projisoida lörpöttelevän punaliberaaliluokan petikaveruus islamilaisten maahanmuuttajien kanssa kauas historiaan poliittiseen viholliseen .  

Puheet "natsien" (joilla monet toimittajat viittaavat suurin piirtein jokaiseen, joka ei hyväksy monikultuurisuutta) yhteneväisistä arvoista islamistien kanssa ovat mielivaltaisia, sillä kaikkien sivilisaatioiden kestäviin totuuksiin on kuulunut se, että esimerkiksi kulttuuri puolustaa reviiriään; että  avioliittoinstituutio on vain miehen ja naisen välinen yhteiskuntaa uusintava liitto; että homous on poikkeama, josta ei pidä palkita. Myös juutalaiset ymmärtävät nämä historian testaamat arvot, vaikka he tavalliselle goyim-väestölle propagoivatkin medioidensa kautta päinvastaisia epäarvoja, mutta se onkin sitten täysin eri tarina.

Tammisen löytämä ideologinen yksittaistapaus islamistien ja uusnatsien välillä on mitätöntä siihen verrattuna mitä hänen oma viiteryhmänsä punaliberaalit ovat tehneet vuosikausia islaminuskoisten maahanmuuttajien kanssa. Sekä Ruotsissa että Suomessa juuri vasemmisto, demarit etunenässä, ovat kutsuneet islamilaisia maahanmuuttajia riveihinsä. Vasemmistolaisille maallistuneille humanisteille ei tuota mitään ongelmaa, että heidän poliittisten johtajiensa maahanpäästämät muukalaiset kannattavat kivikautista uskontoa, jossa sukupuolisyrjintä on syväkoodattu sen arvoihin ja väkivalta on hyväksyttävä tapa levittää uskoa, joka perustuu alistamiselle. Punaisten kutsuun on myös vastattu ja ainakin Ruotsissa islamilaisista maista tulevat vieraat äänestävät poikkeuksetta demareita ja muuta vasemmistoa, koska se on luvannut heille eniten etuisuuksia veronmaksajien kukkarosta. Vastaavasti vasemmisto on voinut hidastaa laskevaa kannatuskäyräänsä rahtaamalla maahan lisää heitä äänestäviä Euroopan ulkopuolisia maahanmuuttajia. Tilanne on sekä demaripuolueelle että muukalaisille win-win, mutta nettotappio lystin maksavalle kansalle. Vaikka tilanne on tämä, kehtaa Tamminen kiinnittää huomion muualle sössöttämällä "natsien" ja islamistien olemattomasta petikaveruusta.

Kun toimittaja kysyy jutun lopuksi mitä meidän tulee Tapio Tammisen kirjasta oppia, kirjoittaja vastaa, että "mitä meidän pitää oppia on juuri se, että meidän pitäisi ymmärtää mitä niiden taustalla on ja niistä ajattelutavoista pyrkiä oppimaan ikään kuin pois." Niinpä niin. Indoktrinaatiota ja manipulaatio on lisättävä entisestään, jo heti lastentarhoista lähtien. Aikuiskasvatuksen puolella Yle onkin jo hyvässä mallissa.




TV1, 22.1.2015, klo 21.05, A-studio: Talk Yle

Pelottava ääri-islam. Vieraina Maryan Abdulkarim, Sylvia Akar, Sadek Elwan ja Atte Kaleva. Keskustelua vetää Susanne Päivärinta. #yleastudio

Ohjelman linkki Yle Areenaan.


Ylen vieraskoreus näkyi jälleen kerran kun puhuttiin eurooppalaisiin kohdistuvasta uhasta eli islamista, joka oli ohjelmassa nimetty ääri-islamiksi ikään kuin arkinen islam olisi jotenkin maltillista ja suvaitsevaa suhteessa maallistuneeseen länsimaiseen elämänmenoon. Keskustelijoiden asema suhteessa islamiin noudatti A-Studion tuttua kaavaa eli neljästä vieraasta kolme oli islamin ymmärtäjiä ja vain yksi, tutkija Atte Kaleva, edusti kriittistä linjaa.

Ohjelmassa oli eniten äänessä 1980- ja 90-luvun taitteessa Neuvostoliitosta Suomeen vanhempiensa kanssa loikannut somalimuslimien ylisuorittaja Maryan Abdulkarim (s.1982), jonka  rasittava pseudoakateeminen puheripuli kaikkialle hiipivästä fasismista sekä vaatimukset vähemmistöt jalustalle nostavasta identiteettipolitiikasta muistuttivat puhdasoppista kulttuurmarxilaista retoriikkaa. Väestöliitolla monikulttuurisuuden asiantuntijana (sic) työskennelleen Abdulkarimin  kliseinen kielenkäyttö oli kuin suoraan omaksuttu taideyliopiston rehtorilta Tiina Rosenbergilta. Tuttujahan he ovatkin, sillä Abdulkarim on haastatellut Rosenbergia vanhojen enemmistökommunistien Kansan Uutisiin aiheena rasismi. Keskustelussa hän poikkesi jatkuvasti aiheesta Suomen palestiinalaisten siirtokuntayhdistyksen puheenjohtaja Sadek Elwanin tavoin. Molempien puheessa vilisi ahkeraan myös Anders Breivik, vaikka aiheena oli muslimien terrori. 

Jos Abdulkarim sekavasta länsimaista suvaitsemattomuutta sättivästä vuodatuksesta (kusui mm. Pegida-liikettä fasistiseksi) voi nostaa esiin jonkun kokoavan ajatuksen, olisi se varmaankin väite, että Eurooppa ei ole koskaan ollut valkoinen ja kristillinen ja että tätä toteutumatonta myyttiä ajavat tänään ennen kaikkea "islamofobiset" fasistit. Koska tällaisen provokaation esittäjä on itse ei-euroopplainen ei-valkoinen muslimi, on hänen etnisenä etunaan tietenkin väittää tuollaista ja toivoa, että sen pohjalta eurooppalaiset uskoisivat siihen itsekin ja alistuisivat itsetuhoon johtavaan monikulttuurisuuteen - ja lopuksi monokulttuuriseen islamiin. Jos monikulttuurisuus on Abdulkarimin mielestä niin hieno asia kuin hän väittää, niin mikseivät sitten rasismista vapaat somalit kykene maassaan suvaitsemaan edes toisiaan, puhumattakaan, että sinne saapuisi kymmenittäin eri etniteettiä edustavia maahanpyrkijöitä rakentamaan monikultuurista paratiisia.  

Yhtään sen järkevämpää puhetta ei kuultu Helsingin yliopiston tataaritaustaiselta islamtutkija Sylvia Akarilta, joka on tuskin se kaikkein objektiivisin tutkijaääni islam-kysymyksessä. Jo heti keskustelun alussa hän esitti kuin pelkkänä ilmoitusasiana, että islam on osa eurooppalaisuutta. Keskustelun edetessä Akar totesi, että islamia ei voi määrittää, jonka vuoksi se voi vastakkaista todisteista huolimatta olla yhtä lailla rauhanuskonto, näkemys, johon hän näyttää itse vakaasti uskovan. Koska historiallista islamia ei voi Akarin mukaan määrittää, sitä ei voi sen vuoksi myöskään syyttää mistään eksaktista, vaikkapa viime aikojen terroriteoista, mikä lieneekin ollut Akarin retorisen vedätyksen tarkoitus. Kun tutkija Atte Kaleva kertoi koraaniin ja arkihavaintoihin perustuen, että islam on väkivaltainen ja militantti uskonto, ei islamin apologeetti Sylvia Akar kyennyt vastaamaan tähän mitenkään, vaan alkoi rääpiä kristinuskoa ja kaivella esiin raamatusta löytyvää väkivaltaisuutta, vaikka sen pohjalta tehdyt nykymaailman väkivallanteot ovat hyttysen ininää sotaisaan ja jihadistiseen islamiin verrattuna. Ohjelman alussa Akar kykeni ennalta arvattavan kliseisesti nimeämään läntisen maailman ainoan tunnetun kristillisen väkivaltaisen liikkeen, jonka Amerikan aborttiklinoihin tekemät iskut ovat vaatinet vain muutamia kuolonuhreija ja nekin joskus kaukaisella 1990-luvulla.

Loppujen lopuksi jankkaaminen islamistien terrorismista on ongelman ratkaisun kannalta täysin hedelmätöntä, jopa tarkoituksella harhaan johtavaa massojen mielenhallintaa. Islamisti-ongelmalle on kaksi syytä, joiden poistuessa myös ongelma poistuu: 

1) Sionistien vaikutus Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan, jonka ansiosta tavallisten amerikkalaisten verorahoilla kustannettu sotakoneisto pommittaa hajalle yksi toisensa jälkeen Israelin strategisia vihollisia. Tästä taas seuraa, että Eurooppaan valuu Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta kutsumattomia pakolaisia, joilla monilla on täysi syy vihata koko länttä, vaikka todellinen syyllinen on vain sionistinen USA eikä Eurooppa.

2) Euroopassa ei olisi mitään islamismin ongelmaan, mikäli tänne ei olisi päästetty vuosikausien ajan kansalta lupaa kysymättä miljoonittain vihamielisiä muukalaisia. Terrorismikin on pienempi haitta kuin heidän pysyvä läsnäolonsa, sillä täällä oleskellessaan he ovat ehtineet tappaa monta kertaa enemmän eurooppalaisia kuin kaikki terrori-iskut Amerikassa ja Euroopassa yhteensä.



Yle Radio 1, 23.1.2015, klo 22.05, Radioateljee: Hitlerin jumalatar - Maximiani Portas alias Savitri Devi

Maximiani Portas (1905 - 1982) oli omalaatuinen nainen. Kreikkalais-brittiläisten vanhempien tyttärestä kasvoi Ranskassa intohimoinen kansallissosialisti ja eläinten oikeuksien puolustaja. Hän muutti Intiaan 1920-luvun lopulla väiteltyään ensin matematiikassa Sorbonnen yliopistossa. Intiassa hänestä tuli Savitri Devi, joka löysi poliittisen kotinsa äärihindujen luota.  Sodan jälkeen Savitri Devi palasi vuosiksi Eurooppaan, jossa oli keskiössä synnyttämässä uusnatsien kansainvälistä verkostoa. Hän loi erikoisen esoteerisen uususkonnon yhdistämällä natsismin hindulaisuuteen. Hitlerin jumalattareksi kutsutun naisen kuoleman jälkeen radikaali oikeisto organisoitui monissa maissa terroristijärjestöiksi.  Käsikirjoitus ja ohjaus: Tapio Tamminen Kertojat: Minna Haapkylä, Aki Raiskio ja Timo Välisaari Tekninen toteutus: Pekka Lappi Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Ylen linkki ohjelmaan (kuunteluaikaa kuukausi). Sen jälkeen tai jo nyt kuunnelma voidaan tallentaa tästä linkistä omalle kotikoneelle.


Pahamaineisen sosiaaliantropologian tutkija Tapio Tammisen kirja Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014) sai eilen näyttävästi huomioita Ylen klo 18 tv-uutisissa. Tammisen perinteinen vasemmistolaisfiksaatio nazismi-fasismiin on kuitenkin näkynyt tai paremminkin kuulunut hänen Ylen Radioateljeelle käsikirjoittamissa kuunnelmissa kuten "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta" (2002), "Taru pääkallosormusten herrasta" (2003), "Agentti 488 - Carl Gustaf Jung ja sodanjumala" (2012) ja "Kansakodin pimeämpi puoli" (2012). Natsisaaga saa nyt jatkoa kun herra on käsikirjoittanut syväekologina tunnetun kansallissosialisti Savitri Devin elämästä radiokollaasin. Intiaan perehtynyttä tutkijaa on kiehtonut aihe aiemminkin, sillä hän on kirjoittanut Savitri Devistä kirjassaan Pahan viehätys (2004) sekä antanut tälle sivuroolin radiokuunnelmassa "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta".

Ohjelman ensimmäiset noin 40 minuuttia pysyy vielä kohtalaisesti aiheessaan, Savitri Devin elämässä. Tietenkin hänen taivallustaan tarkastellaan jälkiviisaan nykyfiltterin läpi, mutta mitään varsinaisia asiavirheitä kertomuksesta ei löydy. Eniten häiritsi ehkä se, että osa akustisen kuunnelman tekstinäytteistä olivat samoja kuin "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta" -ohjelmassa.

Kohtalaisen asiallisesti etenevä ohjelma saa lopussa omituisen muodon kun se sortuu puhtaan vasemmistolaiseksi vainoharhaisuudeksi. Monelle kuulijalle tuli varmaan mieleen, että vaihtuiko kuunnelmassa käsikirjoittaja kesken matkaa, sillä viimeiset kaksitoista minuuttia kuulostaa siltä kuin sen olisi kirjoittanut Dan Koivulaakso. Loppupuolellaa alkaa paistaa läpi myös lähdekritiikin puute ja sekä perehtymättömyys aiheeseen. Koomisimmillaan se näkyy erilaisissa käännöskukkasissa, kun esimerkiksi salanimellä Andrew Macdonald (William L. Pierce) kirjoitettua fiktiota The Turner Diaries kutsutaan nimellä Turnerin aikakirjat, vaikka teos on käännetty suomeksi täsmällisellä ilmauksella Turnerin päiväkirjat. 

Vasemmistolaista "anti"-fasistista narraatiota noudattaen kuunnelman loppupuolella esitetyt tosistaan riippumattomat yksittäiset väkivallanteot eri puolilla maailmaa ovatkin osa globaalin "äärioikeiston" päämäärähakuista verkonkudontaa. Väkivaltaesimerkkien vyöryttämisen taustalla on ihmiskunnan hyväntekijönä esiintyvien "anti"-fasistien propagoima näkemys, että juuri "äärioikeistolla" olisi taipumus poliittiseen väkivaltaan, vaikka tilastot ja muu empiirinen aineisto todistaa heidän vastustajansa syyllistyvän siihen itse moninkertaisesti. Aivan oma lukunsa on median pimittämä värillisten länsimaissa valkoisiin kanta-asukkaisiin kohdistama systemaattinen väkivalta. Joka tapauksessa, vasemmistoradikaalien todellisuuden kieltävä pelikuva selittynee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturien (engl. Social Justice Warriors, SJW) tavasta projisoida oma taipumus väkivaltaan poliittiseen viholliseen.

Yleensä tällaiset Systeemin vahtikoirina toimivat tahot saavat kontrolloimattomia raivokohtauksia jo siitä, että he tietävät kotimaassaan olevan ihmisiä, jotka ajattelevat vapaudesta ja oikeuksista eri tavalla kuin he. Kuten terroristijärjestö Punaisen armeijakunnan  entinen pääideologi Horst Mahler on sittemmin tunnustanut, hän politisoitui moraalisen suuttumuksen vuoksi ja lopulta hänestä tuli moralisti jollaisena hän teki sitten rikoksia. Hän lainaakin mielellään Hegeliä, jonka viisaus kuvaa hyvin monen vasemmistoradikaalin sielunmaisemaa: ”Ihmiskunnan hyvinvoinnin puolesta lyövä sydämeni on muuttunut nyrjähtäneen omahyväisyyden raivoamiseksi”. 

Vasemmistolaisen salaliittoteorian ohella kuunnelmassa huvitti valtava into paisutella Savitri Devin vaikutusta uusfasismiin ja kansallismielisyyden nousuun toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Tosiasiassa kyseessä oli hyvin marginaalinen vaikuttaja, vaikka hänellä olikin suhteita mm. Otto Skorzenyyn ja Leon Degrelleen ja hän kävi mm. kirjeenvaihtoa uusnatsijohtaja George Lincoln Rockwellin kanssa. Savitri Devin vaikutusta jopa uuteen suomalaiseen nationalismiin koitetaan vakuutella kertomalla, että "Suomessa kulttuuripoliittisessa verkkolehdessä [tarkoitetaan luultavasti Sarastusta] ylistetään Savitri Devin esoteeristä natsismia."

Ohjelman loppumetreillä pelotellaan taustalla kuuluvien aavemaisten hälyäänien avulla keskiluokkaisia punaporvareita eurooppalaisten populistipuolueiden viimeaikaisilla vaalivoitoilla ja kenties Auschwitzia enteilevillä tiukennetuilla pakolaislaiella. Sitten edistysuskovainen selostaja voivottelee, että eihän tässä näin pitänyt käydä ja toivoo kai kuulijoiden heräävän vastarintaan vapaan maahanmuuton puolesta. Ennen loppua saamme kuulla vielä tuttua liturgiaa siitä kuinka "uusnationalistiset liikkeet" unelmoivat paluusta kulttuuriseen puhtauteen, jossa haikaillaan kansallisesta viattomuuden ajasta ennen siirtolaisuutta. Islamin tapaan "uusnationationalistinen liike hakee perusteita kriisin voittamiseksi myyttisestä menneisyydestä (...) paluulla takaisin kulttuurin perusarvoihin tai paremminkin kuviteltuihin perusarvoihin". Päällimmäiseksi tässä moralistisesta kauhistelussa nousee se, että kansan terveen osan halu rakentaa uudelleen se minkä epäpyhässä liitossa olevat markkinaliberaalit ja uusvasemmistolaiset ovat murentaneet, onkin jotain perkeleellistä.

Mitä näillä ohjelmien tekijöiden vetoamilla Hyvillä ihmisillä on sitten tarjottavana esitetyn "äärioikeistolaisen kauhuskenaarion" tilalle? Mikäli he vastustavat "uusnationalismia" merkitsisi se päinvastaista politiikkaa, joka on itse asiassa koko ajan vallalla. Sitä vastoin aktiivinen kansallismielisyyden vastustaminen tarkoittaisi nykylinjan kiihdyttämistä ja Euroopan porttien avaamista lopullisesti koko maailmalle jo täällä olevien kymmenien miljoonien ulkoeurooppalaisten lisäksi. Pitävätkö he todella sallitusta kansainvaelluksesta seuraavaa kaaosta, ekologista katastrofia, Euroopan kulttuurin ja lopulta eurooppalaisen ihmisen tuhoa, parempana kuin kosmista järjestystä ja Euroopan säilymistä eurooppalaisena? Millaiseen solmuun ihmisaivot täytyy kulttuurimarxilaisuuden näsäviisauksia lukemalla vetää, jotta itsetuhovaihtoehto näyttää houkuttelevammalta kuin sivilisaatiomme säilyminen?

************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

YLEN ASIANTUNTIJOINA UUSVASEMMISTON TUTKIJAKAADERI.

Punainen tutkijatäti Leena Malkki osaa valehdella.

Olipa uutisaiheena sitten "islamofobia", feminismi tai rasismi, Yle osaa valita asiantuntijoikseen lähes poikkeuksetta jonkin sortin uusvasemmistolaisia akateemisia höyrypäitä kuten Tiina Rosenbergin tai kuten nyt Euroopan islamiterrorismin uhan alla Helsingin yliopiston terrorismitutkijan Leena Malkkin. Ylen tuoreessa jutussa Terrorismitutkija: Eurooppa kestää terroria – Suomessa surmataan vuosittain enemmän kuin terrori-iskut Euroopassa vajaan 10 vuoden aikana, Malkki "kyseenalaistaa Euroopan päättäjien reaktiot viime aikaisiin terrori-iskuihin".

On totta, että kansaan epäluuloisesti suhtautuva länsimainen eliitti voi käyttää terrorismia tekosyynä kansalaisoikeuksien kaventamiseen, mutta sikäli kun oikeudenmenetykset koskevat oman maan kansalaisia, Malkki olisi tuskin niistä kovin huolissaan. Koska multikulturalismiin sitoutunut eliitti näkee suurimpana vihollisena maidensa isänmaalliset "nuivat" patriootit, ei Malkki näkisi heidän salakuunteluaan, valvontaa ja poliittista vainoa mitenkään pahana juttuna. Juuri tällaiset tutkijat ovat kovin huolissaan terrorismin synnyttämästä "islamofobiasta", mutta muistuttavat samaan hengenvetoon kiihkeästi, että rasismia ei tule sitten sietää yhtään, "sille ehdoton nollatoleranssi!".

Tämä on helppo päätellä siitä, että asiantuntija Leena Malkki kirjoittaa Revolutionary New Left -nimiseen verkkojulkaisuun. Itse asiassa RNL on uusvasemmistolaisten vallankumouksellisten liikkeiden tutkijoiden verkosto. Tätä taustaa vasten Malkin suurin huoli terrorismin aiheuttamista vahingoista on ylireagointi, joka saattaa koskea länsimaissa oleskelevaa muslimipopulaatiota. Jonkinlaisesta terrorismin vähättelystä kertoo Malkin lausunto, jossa hän hän tölväisee "suomalaisten ominaispiirteestä". Yle kirjoittaa:

Hän huomauttaa, että Suomessa kuolee vuosittain henkirikoksiin keskimäärin enemmän ihmisiä, kuin Euroopassa on kuollut terrori-iskuissa vuonna 2005 Lontoossa tehtyjen iskujen jälkeen.

Ihan jännä huomio tutkijalta ellei se olisi silkkaa valhetta. Nopean laskutehtävän jälkeen Malkki tulee väittäneeksi, että Suomessa tehtäisiin yli tuhat henkirikosta vuodessa, kun oikea luku pyörii 100-150 kuolonuhrin välissä. Kenenköhän Ylen työntekijän kapakkatuttu tämä Malkki oikein on?

************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

YLESSÄ RIITTÄÄ YMMÄRRYSTÄ ROTUVIHAAJILLE.

Amerikkalainen Nuorisokulttuuri, knock out game, on levinnyt myös Suomeen.

Yle puhuu jälleen Nuorisosta™, you know what I mean....

Yle verkkosivujen uutiset 7.10.2014: Nuorisoporukka hakkaa ikätovereitaan Helsingissä:

– Siellä on uhreilla pistohaavojakin ja päätä on hakattu. Kiinniotetut eivät ole osanneet kertoa mitään järjellistä syytä sille, miksi haluavat hakata muita. Tähän heidän alakulttuuriinsa vain nyt liittyy väkivalta syyttömiä kohtaan. Porukassa tyhmyys tiivistyy, Lotta sanoo.

Järjettömältä näyttävät syyt voivat tekijöiden kannalta olla hyvinkin rationalisoituja. Näissä tuoreissa Helsingin tapauksissa mukana on ollut brutaali taloudellinen motiivi, sillä pahoinpidellyt on lähes aina myös ryöstetty. Karvaperseisen "nuorison" muita motiiveja lienevät kateus ja kauna alkuperäisväestöä kohtaan, joka sitten ilmenee puhtaana väkivaltaisena rotuvihana. Kun kameliajurien jälkeläisten kognitiiviset kyvyt eivät riitä pärjäämään pohjoisen pallonpuoliskon teknologia-vetoisessa maassa, pyrkivät he kompensoimaan puutteensa turvautumalla väkivaltaiseen ylivoimaan. Mies miestä vastaan tappeluihin näillä pikku käppänäraukollla ei tietenkään riitä rohkeus, mutta isossa porukassa pienempiä ja nuorempia vastaan nämä sankarit ovat hyvinkin rohkeita.

Mediassa ja suukoppaan suitsitussa poliisissa ymmärretään erittäin  pitkälle näitä rasistisia "yhteiskunnan uhreja" toisin kuin vaikka 90-luvun Joensuun skinejä, joilta puuttui oikea suojaväri ja Demlan juristien suojelus. Mediakohtelun lisäksi nämä rasistiryhmät eroavat myös toiminnaltaan: Joensuun skinit eivät Helsingin gangstojen tapaan ryöstäneet vihollisiaan. Toinen silmiinpistävä ero on siinä, että skinien väkivallan kohteet olivat monesti aikuisia tappelunhaluisia Somalian Siad Barren kouluttamia ex-sotilaita, kun taas Helsingin "nuorisoporukka" on käynyt hädin tuskin murrosikäisten yksittäisten suomalaisteinien kimppuun.

Poliisi kertoo kaikkien tekijöiden olevan poikia. Ryhmässä on etupäässä toisen polven maahanmuuttajia mutta myös kantasuomalaisia. Viranomaisten mukaan uhrit ovat todennäköisesti kuitenkin valikoituneet sattumanvaraisesti. Nettikeskusteluissa esitetty väite väkivallan kohdistumisesta nimenomaan kantasuomalaisiin ei pidä ylikomisario Tuomo Lotan mukaan paikkaansa.

Se, että 50 hengen värilliseen jengiin on näköjään otettu mukaan muutama pahnan pohimmainen prospekti-wiggeri ja "tyttöystävä" eli kongoidin laukaisualusta, ei muuta mitenkään porukan rasistista luonnetta. Mitään vastakkaista näyttöä siitä, että jengi olisi hakannut muita kuin valkoisia ei ole, joten Tuomo Lotan väite on silkkaa ei-suomalaisten rotuvihaa vähättelevää potaskaa, jota Yle omalta osaltaan levittää harhaanjohtavasti suuren yleisön tietoisuuteen.

Nettiin vuotanut poliisisosiaalityön tiedote. Leviää lähinnä Facebookissa:

Helsingin poliisin tutkintaan on tullut 2 kuluneen viikon sisällä uusi ilmiö
– nuorten massarikokset. Yleistä:
- järjestäytynyttä väkivaltaa (jengiytyminen)
- kohdentuu suomalaista syntyperää oleviin lapsiin/ nuoriin / nuoriin aikuisiin
- ryöstö ei itsetarkoitus, vaan väkivalta
- väkivalta rajua, tarkoitus vahingoittaa. Pisteitä saa siitä, jos saa ensimmäisellä lyönnillä maahan– päähän potkimista, pään päällä hyppimistä, käytetään mm. pesäpallomailoja, jotka hankittu = ostettu tähän tarkoitukseen
- kyseessä useiden kymmenien nuorten joukko (tekijät)
- uhrit 10-v -18-v, myös nuoria aikuisia
- uhreja pyritään ohjaamaan palveluiden piiriin poliisisosiaalityön kautta + teemme koosteen muutaman viikon sisällä riippuen aikatauluista
- osa tekijöistä sijoitettuja (Mikkeli et al), jotka tulevat Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle riehumaan
- Poliisilla menee aikaa jutun selvittämisessä (iso vyyhti)
- tekijät 13-v-17-v – nuoria aikuisia
- tekijöiden joukossa lienee pääosin etnisiä ryhmittymiä ja romaneja
- pisteitä saa siitä, että uhri mahdollisimman heikko / arka
- kokoontumiset sosiaalisen median kautta, keskijohtoa Herttoniemessä, mm.
- Kytkeytynee myös Itä-Helsingin katuryöstöihin
- lastensuojeluilmoitukset tehdään, mutta kyseessä siis suurempi ilmiö, ei vain yksittäisiä toimijoita
Yt. Marko T. Poliisisosiaalityön yksikkö p. 310 29 2xx tai 040-334 09 xx

''Suomi on vihdoin mielenkiintoinen paikka elää.", toteaisi varmaan Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg.



************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

YLE PROMOTOI TAAS ROSENBERGIA, NYT VUOROSSA PRESSIKLUBI.

TV 1, 26.9.2014, klo 20.00, Pressiklubi 

Onko fasismi nousussa ja jos on, mitä se fasismi tarkoittaa? Debatissa kohtaavat Tiina Rosenberg ja Simon Elo.

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Olipa taas Ylen tuubaa kerrakseen: juutalainen demari Stiller keskustelee maolaisfeministi Rosenbergin ja kosher-konservatiivi Elon kanssa fasismista. Stiller on kyllä ovela näissä vierasvalinnoissaan, varsinkin kun pääsee puhumaan toiseksi mieluisimmasta teemastaan. Se ensimmäinen on tietenkin etno-suomalaisten rasismi.

Puhtaan journalistisesta näkökulmasta vierasvalinnat ihmetyttivät, sillä jos kerran halutaan puhua avoimesti fasismista, niin miksi studioon ei sitten tuotu oikeaa fascistia puolustamaan aatetta. Tällä kertaa Pressiklubi oli sentään pohtinut fasismin käsitettä hieman syvemmin ja ohjelman puolivälissä esitettiin oikeaan osunut klippi, jossa tuotiin esille se, että nykykielessä fasismin sisältö on tyhjä. Blanko-sanana sillä voidaan leimata kuka ja mikä tahansa, joka tekee käsitteestä viime kädessä täysin merkityksettömän. Tästä ilmeisestä mutta aiemmin mediassa ääneen lausumattomasta itsestäänselvyydestä pisteet Stillerin ohjelmatiimille.

Yle Watchille Persujen nuorisojohtajan vesitetty kansallismielisyys ja Israelin nuoleskelu on turhan hapokasta tavaraa, mutta Elon kunniaksi on silti sanottava, että hän osasi ohjelmassa esittää asiansa selkeästi eikä perääntynyt anteeksipyydellen Rosenbergin vääntäessä fasismi-ruuvia. Esimerkiksi Elo tyrmäsi terävästi Rosenbergin utopistiset valhekuvat Ruotsin monikulttuurisesta onnelasta, mikä sai feministin näyttämään todellisuudesta vieraantuneelta haaveilijalta. 

Suurin argumentatiivinen moka tapahtu ohjelman alussa kun Elo yritti kiermulla ulos Rosenbergin kirjan havainnosta, että perussuomalaisten ja ruotsidemokraattien ideologioissa on paljon samaa. Jos kerran Elon mielestä Ruotsidemokraatit eivät ole pahoja fasisteja niin miksi heistä pitää sitten niin kiihkeästi irtisanoutua? Vain sen vuoksiko, että arvoliberaali media kutsuu puoluetta fasistiseksi? Elolla olisi kerrankin ollut mahdollisuus kyseenalaistaa ja haastaa median ylläpitämä fasismidiskurssi, mutta sitä hän ei jostain syystä kyennyt tekemään.

Toinen Elon nukahdus sattui siinä kohtaa, kun Rosenberg valehteli naama peruslukemilla, että Ruotsi on parempi maa kuin Suomi, "koska siellä on avoimempi keskustelukulttuuri". Asiahan on täsmälleen päin vastoin, sillä länsinaapurissa esimerkiksi keskustelu maahanmuuton järkeyvyydestä, afrikkalaistaustaisten epideemisestä joukkoraiskaus-ilmiöstä ja feminismin valtio-totalitarismista on tukahdutettu julkisuudessa täysin.

Viime viikkoina näkyvästi mediassa olleen Tiina Rosenbergin kuva tarkentui ohjelman ansiosta huomattavasti. Rosenberg ei olekaan kuka tahansa itkuun purskahtava hysteerinen femakko à la Umayya Abu-Hanna, vaan hänen habituksensa, kylmäilmeisyytensä ja häkeltymätön rauhallisuutensa toi mieleen tuimailmeisen arjalaisen keskitysleirin vartijan tai Stasin virkailijan. Katsojan kannalta tämä havainto näyttäytyikin paradoksina, sillä Rosenberg tunnetaan naisena, joka sättii karikatyyristä olkkiukko-fasismia, mutta jonka omasta olemuksesta huokuu täsmälleen samanlainen stereotyyppinen fasistihahmo, jonka viholliseksi hän julistautuu. Rosenbergista onkin kovaa vauhtia tulossa aikamme Pekka Siitoin, joka on yhtä hyödyllinen feminismille kuin Siitoin oli nationalismille.

On vaikea arvuutella mitä ohjelmatekijät halusivat tällä ohjelmalla saavuttaa. Näiden kahden poliittisen vihollisen rintamalinjat ovat niin syvällä, ettei niitä saa peitettyä umpeen pelkällä keskustelulla. Päinvastoin, tällaiset ohihuutelut vain syventävät ideologista railoa mikä ei sinänä ole olleenkaan huono asia. Aidalla istujia suvaitaan entistä vähemmän ja ihmisten on viimein valittava puolensa. Saattaa olla, että ohjelman ansiosta monet epäröivät hyppäsivät enemmän Elon puolelle kuin Rosenbergin. Siitä kiitos Ylelle.


PS. Juhani Kahelin 27.9.2014 Henry Laasasen blogin kommenttiosastolla:

Henry Laasasella on kiintoisa väite: "Rosenbergin puheessa ei ole juuri mitään realismia, logiikkaa, tieteellisyyttä ... Rosenberg on pelkkää pintaa". Tieteellisyyden kiistämisen tekee kiintoisaksi se että kyseessä on suomalaisen yliopiston rehtori. Yliopiston rehtorilta puuttuu tieteellisyys ja logiikka, sanoo Laasanen. Mitä tästä päättelemme?  Ketkä valitsivat Tiina Rosenbergin yliopiston rehtoriksi? Valinnan teki taideyliopiston hallitus. Jokunen nimi hallituksessa on voinut nimityksen jälkeen vaihtua, mutta tässä he ovat:

Professori Saku Mantere (pj) 
KT  Sirkka Hämäläinen-Lindfors (vpj)
Professori Tarja Pitkänen-Walter (KuvA)
Professori Erik T. Tawaststjerna (SibA)
Suunnittelija Ann-Charlotte Karlsson (TeaK)
Erikoissuunnittelija Tuomo Lukkarinen (SibA)
Opiskelija Jussi Rauvola (SibA)
Opiskelija Virpi Viljanmaa (KuvA)
FT Marja Sakari M.A.
Virve Sutinen  Hallituksen puheenjohtaja
Saku Mantere on Professor of Management and Organization, Hanken Business School   

Samainen Saku Mantere on myös Libera-säätiön hallituksen jäsen Björn Wahlroosin, Matti Vuorian, Elina Lepomäen, Anne Bernerin ja Paul Lillrankin ohella. Suomen taivaanlahjat ja tieteelliset piirit ovat löytäneet toisensa. He operoivat Suomen "tiedemailmaa". Arvostammeko tiedettä?

************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

NIIN LÄHELLÄ, MUTTA LOPUKSI NIIN KAUKANA TOTUUDESTA JA REALISMISTA.

Amiraali Horthy halusi parantaa unkarilaisten perimää suomalaisilla

Ylen uutisten blogissa toimittaja Matti Virtanen kirjoittaa tuoreessa jutussaan Pieni rotuoppitunti (22.9.2014) yleensä eugeniikkaa vastustavien monikultturistien halusta harjoittaa positiivista eugeniikkaa mikäli sillä voidaan perustella valikoimatonta maahanmuuttoa:

Myös nyky-Suomessa maahanmuuton lisäämistä kannatetaan usein sillä perusteeella, että se toisi uutta verta suomalaisten sisäsiittoiseen geeniperimään.   

Tästä on ainakin neljä variaatiota. 

Jotkut ymmärtävät tämän geenipuheen ihan konkreettisesti, ikään kuin Suomessa asuvat ihmiset rappeutuisivat kehitysvammaisiksi tai heikkomielisiksi, jos tänne ei saada tuoretta ”verta”. 

Tämä käsitys on kai osoitettu biologisesti kelvottomaksi; jos 300 000 asukkaan Islanti on pärjännyt tuhat vuotta ilman mainittavaa geenitankkausta, niin miksei viisimiljoonainen Suomi pystyisi samaan? 

Toiset ymmärtävät asian vertauskuvallisemmin: Suomi tarvitsee uusia ajatuksia, entistä monipuolisempaa taidetta ja muuta hengenviljelyä, mielenkiintoisia vaikutteita. Ikkunat auki Eurooppaan – tai vaikka Kiinaan.   

Kolmas versio on puhtaasti taloudellinen: koska Suomessa ennestään olevat ihmiset eivät lisäänny tarpeeksi, maan talous tarvitsee uusia aivoja ja käsiä paikkaamaan työmarkkinoille tulevia aukkoja. 

Sitten on tämä tuore variaatio, jolla on kannatusta taidepiireissä. ”Mitä enemmän maahanmuuttajia, sen parempi. Ehkä Suomestakin tulisi siten vähän mukavampi paikka asua.”

Se, että toimittaja Virtanen ottaa esille nämä neljä argumenttia ja strategiaa,  jolla hävittää pieni suomalaisugrilainen kansansirpale planeetaltamme, on jo sinänsä poikkeuksellisen rohkea veto Ylen toimittajalta.

Muutama kommentti Virtasen nelijakoon. Islanti on aina hyvä ottaa vasta-argumentiksi maallikkojen sisäsiittoisuuspuheelle, mutta toimittaja unohtaa vähemmän tunnetun argumentin, että tietyt ulkomaalaiset voivat sisäsiittoisuudellaan itse lisätä isäntäpopulaatioiden tautikantaa ja geneettisiä häriöitä. Monesti Suomeen pyrkivät "maahanmuuttajat" tulevat sisäsiittoisuuden rampauttamista arabipopulaatioista, Afganistanista ja Pakistanista. Serkusavioliitot näissä maissa ovat maan tapa, mikä ei johdu niinkään islamista, vaan paljon vanhemmasta heimoperinteestä. Britanniassa ongelmaan ollaan herätty, sillä maahan pesiytyneistä pakistanilaisista monet kärsivät vakavasta vajaamielisyydestä serkusavioliittojen seurauksena. Ne pakistanilaiset, joilla perinnölliset sairaudet ovat latentteja ja pystyvät käyttäytymään ulkoisesti melko normaalisti, saattavatkin tulla Englantiin ja Suomeen parantamaan oman populaationsa perimää pyrkimällä saamaan jälkeläisia paikallisten asukkaiden kanssa. Joskus tämä onnistuu puhtaalla eksoottisella viettelyllä, mutta on myös runsaasti esimerkkejä siitä, että perimää jatketaan myös väkisin kuten Englannin Rotherdamin tapauksessa.

Oma lukunsa on sekoittuminen Saharan eteläpuolisiin maahanpyrkijöihin, joidenka yleisälykkyyden tiedetään todistetusti olevan keskimäärin huomattavasti alhaisempi kuin eurooppalaisilla ja itä-aasialaisilla. Risteytyminen tällaisen populaation edustajien kanssa edistää dysgenetiikkaa ja pidemmän päälle se heikentää myös yhteiskunnan tasoa, kun sitä ylläpitävät kansalaiset alkaisivat koostua entistä enemmän ns. kognitiivisesti haasteellisesta väestöstä.

Toinen kohta on puolestaan totta, mikäli maahanmuuttajat tulevat esimerkiksi Euroopan maista tai Itä-Aasiasta. Tällaisten ihmisten maahanmuutto voi tiettyyn rajaan asti lisätä innovatiivisuutta ja uusia näkökulmia. Kulttuuri ei kuitenkaan ole pelkkä kokoelma hassuja hattuja, vaan se on myös osa tiettyä sivilisaatiota, jossa toimii oma uniikki eetos. Jos Suomeen olisi välttämätöntä saada "rikastusta" fyysisten ihmisten kautta, pitäisi pyrkijöiden olla meitä lähellä olevasta kulttuuripiiristä eli Euroopasta. Pelkkä yksilöllinen älykkyys ei voi olla ainoa määrävää tekijä, vaan sellaiset koheesioita lisäävät seikat kuten tunne yhteisestä kohtalosta (Suomi, Eurooppa) ja rodullisesta solidaarisuudesta, sisäsyntyisestä biologisesta yhteydestä, ovat merkittäviä. Vaikka me voisimmekin täyttää maamme älykkäillä kiinalaisilla ja juutalaisilla, emme asuisi silloin enää Suomessa, vaan kiinalaisuuden tai juutalaisuuden etäpesäkkeessä. Samalla katoaisi globaalilla tasolla omintakeinen osa kulttuurista ja geneettistä diversiteettiä.

Kolmas, taloudellinen "argumentti", on silkkaa lyhytnäköisyyttä ja maanpetoksellisuutta. Todellisuudessa "työvoimapulan" paikkaajat varsinkin kolmannesta maailmasta ovat suurelta osin taloudellinen rasite valtiolle, vaikka he saattavatkin tuottaa hämäräfirmoille ja suurille kansainvälisille yhtiöille nopeita pikavoittoja yleisen palkkatason laskun vuoksi. Pitkällä tähtäimellä suurten, enimmäkseen toimettomien ja osin halpatyötä tekevien populaatioden maahan rahtaaminen lisää työttömyyttä ja alentaa siten kansalaisten käyttövarallisuutta. Kun ihmisillä on vähemmän rahaa käytössään, he myös kuluttavat vähemmän, mikä vaikuttaa ennen pitkää kokonaismyyntiin.

Osassa taloudellisen argumentin kannattajista löytyy väkeä, jotka yhdistävät siihen kohdat yksi tai kaksi tai jopa molemmat kuten Börje Uimonen. Näille taloudellinen argumentti on vain lisäarsenaali ja alisteinen pääintohimolle eli Suomen muuttamiseksi ei-suomalaiseksi; mikäli maahanmuuttoa voidaan perustella taloudellisesti sitä käytetään, jos ei, käyteään jotain muuta pseudoargumenttia.

Neljäs retorinen argumentti matalan intensiteetin kansanmurhalle on Tiina Rosenbergin kaltaisten hyväkkäiden esittämä fiilispohjainen väite, jonka mukaan kaiken karvaisten ulkomaalaisten rikastuminen populaatiossa olisi an sich parempi kuin demografian pitäminen kansan omissa käsissä. Tällaisten roiskaisujen esittäjät ovat lähes poikkeuksetta länsivihamielisiä auto-rasisteja, omaa populaansa vihaavia moralisteja, jotka näennäisellä epäitsekkyydellään haluavat julistautua muita paremmiksi ihmisiksi. Aikamme rosenbergit ovatkin vain itsekkäitä narsisteja, ressukoita täynnä sokeaa vihaa kaikkea sitä kohtaan, mikä on suonut juuri heille mukavan elintason köykäisissä julkisen sektorin suojatyöpaikoissa. Toki heillä on käytössään jonkinlainen sekava ideologinen Kriittisen teorian apparaatti, jolla he rationalisoivat irrationaalisen vihansa, mutta se ei ole olennaista heidän toimintansa viheliäisille motiiveille.

Huolimatta siitä, että toimittaja Virtanen toi esiin geenipuhetta vihaavien mamuttajien tekopyyhyyden, paljastuu hän lopulta itse samanlaiseksi farisealaiseksi. Kolumnin viimeisessä kappaleessa toimittaja nimittäin kumoaa kaiken aiemmin sanomansa. Ehkä hän halusi pehmentää viestiään pakollisella loppupehmennyksellä, jotta voisi vielä jatkossakin toimia Ylessä näinä irtisanomisten aikoina. Harmi vain että tekstin loppu tekee kirjoituksesta sisäisesti täysin ristiriitaisen; itse asiassa Virtanen on paavillisempi kuin paavi vaatiessaan että maahanmuuttoa ei pitäisikään perustella vastaanottajamaan tarpeilla vaan pelkästään tulijan omalla intressillä:

Tarinan opetus: Mitäpä jos puolustaisimme maahanmuuttoa vaihteeksi tänne pyrkijöiden omilla ihmisoikeuksilla, suojelun tarpeella, työhaluilla ja vapauden kaipuulla

************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

PUNA-YLE SAI HALUAMANSA VASTAKKAINASETTELUN HYÖDYLLISEN PINKKINÄÄDÄN ANSIOSTA.

Ei päivääkään ettei Yle edistäisi suomalaisia halveksuvan puna-rasisti Tiina Rosenbergin häiriintynyttä ideologiaa. Tällä kertaa (19.9.2014) Taideyliopiston agitaattoria haastateltiin Yle Radio 1:ssä. Ohjelman esittely:

Taideyliopiston rehtorin Tiina Rosenbergin mielestä suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu on takapajuista. Rosenbergin tuore kirja pohtii suomalaisen yhteiskunnan kansallismielistä käännöstä. Rosenberg puhuu suunsa puhtaaksi perussuomalaisista ja kulttuuripolitiikasta. Voiko isänmaallisuus vielä olla positiivista?  Kalle Hamm tutkii aikaa taiteen keinoin. Lopuksi Antti Halonen Lontoon Suomi-instituutista kommentoi Skotlannin kansanäänestyksen tulosta tuoreeltaan.  Kulttuurin ajankohtaisohjelma. Juontajana Pietari Kylmälä.

Päällimmäiseksi ohjelmasta jäi mieleen se, että Rosenbergin mielestä kaikki muu paitsi hänen kannattamansa kilari-ideologia on blanko-sanaa edustamaa fasismia, johon on ohimennen sanottuna kätevä ladata kaikki se josta ei itse satu pitämään. Ne jotka eivät kannata copypaste-rehtorin arvomaailmaa, pitäisi eristää "demokraattisesti" kuten Ruotsidemokraatit. Mieluiten tällaiset kansan hyväksymät "antidemokraattiset" voimat pitäisi kieltää kokonaan, demokratian nimissä tietenkin, kuten rosenbergiläisillä on tapana sanoa.

Tieteellisestä plagionnista tuomitun rehtorin ylimielisyys vain korostuu, kun hän kertoo etteivät sentään kaikki persujen kannattajat ole mustapaitoja, vaan että monet äänestäjät ovat "tietämättömiä maalaisia", jotka ovat vain harhaanjohdettuina ja huonon koulutuksen vuoksi lähteneet Lapuan liikkeen ja muiden fasistien kelkkaan. Äänen lausumaton viesti oli, että perussuomalaisilta puuttuu uusmarxilainen globaali genderblender-tiedostavuus, joka löytyy vain "koulutettujen" (yliopiston indoktrinoimat cityhölmöt) kaupunkilaisten etujoukosta - kaikki ovat tasa-arvoisia mutta light-vasemmistolaiset identiteetti-blandaajat ovat vain muita tasa-arvoisempia ja siksi oikeutettuja tekemään Oikeita ja Hyviä ratkaisuja tyhmän "mutta tasa-arvoisen" kansan puolesta. 

Ylen yli viikon kestänyt mediajulkisuus vihaa lietsovalle puna-agitaattorille on alkanut tuottaa myös tuloksia. Toissa päivänä anarkomarkot hyökkäsivät Persujen Helsingin piirin toimistoon ja kivittivät sen ikkunat rikki. Perussuomalaisten "työmies" Matti Putkonen sanoi tämän aamuisessa tiedotustilaisuudessa, että Yleisradion antama näkyvyys Tiina Rosenbergille on provosoinut äärivasemmistoa poliittiseen vandalismiin. Ilta-Sanomien tuoreessa jutussa Putkonen syyttää suoraan Yleä ja Rosenbergia:

- Selvästi alkoi liikehdintä Ruotsin vaalien jälkeen. Ja nimenomaan aika pitkälle Yleisradion erilaisten keskustelujen jälkeen alkoi yhteydenottoja ja kuvioita tulla päälle. Siellä oli esimerkiksi Tiina Rosenbergin niin sanotun tutkimuksen, joka meidän mielestämme on essee, julkistamisia, kolme kertaa käsitelty Ylellä. Ensimmäisessä uutisoinnissa – jostain syystä – saat mitä tilaa (perussuomalaisten slogan) välähti siellä vähänväliä kuvassa, Putkonen sanoi.

Tiedotustilaisuuden lopuksi suomalaisvihamielinen, maanpetoksellisesta maahanvyöryä edistävä Hufvudstadsbladet-sanomalehti syytti artikkelitoimittaja Susanna Ginmanin suulla Persuja siitä, ettei puolue ole heittänyt joukostaan ulos "rasisteja". Lopuksi Ginman totesi ykskantaan Jussi Halla-ahon olevan rasisti, koska hänet on tuomittu "siitä" (ei Halla-ahoa mistään "rasismista" tuomittu, vaan kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta). Tuomion oikeudenmukaisuudesta ja poliittisuudesta ei luonnollisesti keskusteltu lainkaan.

Ikävä kyllä Persut kuten Putkonen ovat alistuneet poliittisen vihollisen määrittämään kielipeliin, jossa ei voi kuin hävitä, koska siinä joutuu jatkuvasti puolustusasemiin, vaikka voitto voidaan saavuttaa vain hyökkäämällä ja määrittämällä säännöt itse. Sarastus-verkkolehden Kalle Kolari kiteyttää ongelman artikkelissaan R-sana aseena: 

Kansallismielisesti suuntautuneet ihmiset ovat ajaneet itsensä tilanteeseen, jossa heitä vastustavat tahot määrittelevät pelisäännöt ja heidän käytössään olevan aatteellisen liikkumatilan. Jos nämä kansallismieliset tahot ajautuvat liikkumatilan rajoille, hälytyskello soi, vastustaja (ei ”erotuomari”) näyttää punaista korttia ja kansallismielinen aloittaa synninpäästön anelemisen. Kuinka pitkälle tällaisella taktiikalla voi päästä? Poliittinen tai ideologinen toimija on ylilyöntiasemassa, kun jopa vastapuoli tarkkailee omaa käytöstään siltä varalta, että siitä mahdollisesti löytyisi kilpailijan karsastamia elementtejä? Vastustajan säännöillä pelattu peli on hävitty jo ensimmäisestä siirrosta lähtien.

Tällainen poliittinen ilmasto ruokkii luonnollisesti myös halpahintaisia maailmanparantajia ja muita punavihreitä moraaliposeerajia nousemaan barrikadeille ja puolustamaan "työväenluokkaa", vaikkei heillä ole juurikaan omakohtaista kokemusta halveksumastaan fyysisestä työstä. Todennäköisesti Rosenbergin agitaation ansiosta samppanjasosialistien hyväosaiset yliopistokakarat ja muut elämäntapa-vetelehtijät saivat tilaisuuden "vallankumoukselliseen luokkatoimintaan", joka manifestoitui koomisena Persujen piiritoimiston näyteikkunan särkemisenä. Rapalan naamakoru-mannekiinien ylläpitämän anarkistisen Takku.netin sivustolla julkaistu tiedote kertoo iskun taustoista mm. näin:

Vallitseva taantuma on antanut ympäri Eurooppaa jalansijaa oikeistopopulismille ja uusfasistiselle liikehdinnälle. Perusuomalaiset ovat yksi näistä tahoista, jotka tarjoavat naiiveja ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin käyttäen hyväkseen taloudellista epävarmuuden tilaa. Syntipukkina ongelmille toimivat niin maahanmuuttajat, ei-heteroseksuaalit, feministit kuin Kalliossa asuvatkin.

Äärivasemmiston tiedotteet ovat usein täynnä moralististista pömpöösiä julistusta, vaivoin peiteltyä omahyväisyyttä, argumentatiivisia olkiukkoja ja ennen kaikkea silkkaa vainoharhaa. Takun tuore tiedote ei tässä suhteessa poikkea mitenkään näiden räyhäräähköjen aikaisemmista ripuloinneista. 

Tällä kertaa mukana on myös tahattoman komiikan mausteita. Ensinnäkin, onko joku persu syyttänyt talousvaikeuksista homoja, feministejä tai kalliolaisia? Tuokaa sellainen näytille, niin mekin voimme uskoa siihen.  Tuollaisen väitteen perusteeksi ei oikein vielä riitä se, mitä apurahakapinalliset kuvittelevat appelsiinikiljun ja ganjan pehmittämissä pikku aivoissaan persujen selittävän taloudellisen epävarmuuden syyt. Toki se riittää heille itselleen ja antaa perusteen vandamismille, mutta ne muut, se reaalimaailma, ei sitä hyväksy. Lopuksi ei voi todeta muuta kuin että tuon iskun ansiosta vakka on vihdoin löytänyt kantensa, sillä Systeemin vastaiset anarkomarkot ovat saaneet Taideyliopiston lesbolaisesta maolaisfeminististä arvonsa mukaisen tiedotusupseerin ja gurun. 




************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

YLE TEKEMÄSSÄ MAOLAISFEMINISTI TIINA ROSENBERGISTA FASISMIN ASIANTUNTIJAA.

Pöö! Lepakko vasemmalla! Rosenberg ja Shylock Schyman. 

TV 1, 17.9.2014, klo 21.05, A-Studio

Eduskuntavaalit pistivät Ruotsin sekaisin. Mitä jos Skotlanti itsenäistyy? Selviääkö Suomi Afganistanin sodasta puhtain paperein? 

Rosenbergin haastattelu Yle Areenassa kohdasta 26.14" eteenpäin.

Vihamielisen sadistisesti miessukukuntaan suhtautuva sukupuolinarsisti Tiina Rosenbergista ollaan kovaa vauhtia leipomassa Ylessä jonkinlaista "eurooppalaisen fasismin" yleisasiantuntijaa ja puhuvaa päätä. Häntä tungetaan mediassa nyt jokaiseen ajankohtaisohjelmaan, jossa hänen pelkkään mutuun ja kaunaan perustuvien mielipiteiden katsotaan edustavan objektiviista tutkittua tietoa. Ellei katsojalla ole punavihreitä laseja nenällään huomaa hän välittömästi, että Rosenbergin näkemykset ovat vain maolaisen femakon subjektiivista tunnepuhetta, jonka hän on jäsentänyt yleistettävän propagandistiseen muotoon.

Tämän illan A-Studiossa mulatti Sean Ricks ja Krista Taubert antoivat Rosenbergin suoltaa kieroja kulttuurimarxilaisia valheita ilman ainuttakaan poikkipuolista sanaa. Päinvastoin, toimittajat nyökyttelivät tyytyväisenä punavihreän khmerin aivopieruille ja osoittivat muutoinkin olevansa täysin samaa mieltä tämän valkoisten itsesäilytystä vihaavan rasistin kanssa. Toimittajat antoivat täyden hyväksyntänsä Rosenbergin mustavalkoiselle arvovalinnalle, jossa konservatiivisuus on lähtökohtaisesti pahaa ja huonoa kun taas vasemmistohenkinen "edistyksellisyys" upeaa ja tavoiteltavaa. Haastattelun loppupuolella Rosenberg ei edes yrittänyt nähdä Ruotsidemokraattien suosiota vastareaktiona katastrofaaliseen ja epädemokraattisesti toteutettuun kolmannen maailman maahanvyöryyn, vaan femikommunistimme näki ilmiön syntyneen maagisesti, Deus ex machina, ilman että sille löytyisi mikään muu selitys kuin käsittämätön valkoinen heteroseksuaalinen pahuus. Tällaisia politrukkeja asiantuntijoita Ylellä tällä kertaa.

Haastattelun huippukohtia. Rosenberg:

Musta tuntuu, että tää eurooppalaisuuden - siis valkoihoisen eurooppalaisuuden, valkoihoisen heteroseksuaalisuuden - korostaminen ja jotenkin vähemmistöjen ulostulo kaapista. Että nykyäänhän vähemmistöthän ovat huomattavasti, esim Ruotsissa, ovat huomattavasti kovaäänisempiä ja näkyvämpiä. Niin se tuottaa tietynlaisen vastareaktion siitä, miten kansakunta mielletään. Tässähän on monta monta poliittista ongelmaa taustalla, mutta sanotaan, että tämmönen patriotismi vastaan kosmopolitanismi, että ymmärtää tän globaalin maailman ja ymmärtää sen liikkuvuuden. Ja sehän ei ehkä ole mennyt kaikkialle perille. Että tämmönen uusisänmaallisuus on jostain pelkotilasta alkanu nostaa päätään, ja se on todella ikävää.

Tiina Rosenberg:

Ruotsissahan vastarinta on paremmin järjestäytynyt ja näkyvämpi. Että vaikka sanotaan, että esimerkiksi tää vaalitulos. Sitähän vois pitää voittona vasemmistolle, se oli aika heikko voitto, mutta jossain määrin. Mutta sanotaan kuitenkin, että tämmöinen edistyksellinen, progressiivinen vastarinta. Nyt mä puhun feministeistä, nyt mä puhun queer-aktivisteista, nyt mä puhun antirasistisesta järjestäytymisestä. Niin sehän on paljon näkyvämpi ja sillä on selkeesti enemmän myös valtaa ja näkyvyyttä valtavirtamediassa. Suomen valtavirtamediahan on hyvin hyvin oikeistolainen ja hyvin rajoittunu. Eli täällähän, sanotaan semmonen yleisvasemmisto tai ihmiset, joilla on kuitenkin jonkunlainen näkemys, joka vastaa mun näkemystä, on täydellisessä marginaalissa. On tietynlaiset kirjakustantamot ja on myös tietysti aikakauslehtiä ja lehdistöä, mutta se näkyvyys valtavirtamediassa on todella vähäinen. 

Toimittaja Krista Taubert:

Olet tosiaan tässä kirjoittanut sellaisesta kehityskulusta, josta olet huolestunut, niin tarkalleen ottaen mitkä ne kehityskulut ovat?

Rosenbergin vastaus:

Ennen kaikkea kulttuuribiologismin ylösnousu. Sanotaan kuitenkin, että se ajatus siitä, että ihmiset olis jotenkin hyvin erilaisia. Biologismihan on hirveen tavallista, että me selitetään, esimerkiksi sukupuolieroja sillä, että naiset ja miehet on aivan erilaisia, mikä ei ollenkaan pidä paikkaansa. Mutta sit lähdetään myös tästä hyvin voimakkaasta rinnakkainasettelusta, mitä on olla valkoinen tai ei-valkoinen, mitä on olla kristitty tai muslimi. Ja aina kun selitetään yhteiskunnallisia epäkohtia biologian tai jonkin geenisysteemin kautta, niin sillon me ollaan jo semmosella puolifasistisella alueella. Eli yhteiskunnalliset ongelmat ratkaistaan sosiaalisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. Niitä ei ratkaista minkään biologian kautta. Ja tää tämmösen rotubiologismin uustuleminen on siis pahinta, mitä Euroopalle voi tapahtua tällä hetkellä. Tai maailmalle yleensä, mutta jos me nyt puhutaan Pohjoismaista ja meidän omasta Euroopastamme, joka itse asiassa ei oo meidän oma ollenkaan, mutta jossa me nyt sattumalta asutaan, niin tää huolestuttaa mua todella.

Helsingin Sanomien tuore myönteinen arvostelu Rosenbergin tuoreesta kirjasta Arvon mekin ansaitsemme:

Taideyliopiston rehtori tekee pamfletissaan diagnoosia Euroopan ja Suomen tilasta Tiina Rosenbergin analyysi osuu monin paikoin kohdalleen.  

Viime aikoina fasismi on muuttanut taktiikkaa ja kääntänyt puheen rakkauden kielelle. Nykyään puhutaan isänmaanrakkaudesta muukalaisvihan sijaan. Näin kirjoittaa Tiina Rosenberg mielipidekirjansa Arvot mekin ansaitsemme esipuheessa.  

Pitkään Suomesta poissa ollut Rosenberg on hämmentynyt rasismin kukoistamisesta maassamme. Hän ei halua jättää suomalaisuuden määrittelyä populisteille ja uusfasisteille, vaan haaveilee Suomesta, jossa kaikkien on hyvä elää yhdessä.

Kirjassa käytetään paljon arvolatautuneita sanoja uusliberalismi, fasismi, rasismi ja populismi. Mitä sanoilla tarkoitetaan, jää osin hämäräksi. Yksityiskohtaisimmin Rosenberg avaa näkemyksiään uusliberalismista. Fasismi kuitataan lyhyemmin, populismia ei määritellä lainkaan.   

Politiikan yksityiskohtien sijaan Rosenbergin kritiikin pääkohde on arvoilmaston koveneminen. Hän tukeutuu belgialaisen politiikanfilosofin Chantal Mouffen agonistisen demokratian ihanteeseen, jossa erimieliset ihmisryhmät kykenevät toimimaan yhdessä.

Kirjasta syntyy kuitenkin vaikutelma, että maahanmuuttokriittinen keskustelu tulisi vaimentaa. Populististen puolueiden sulkeminen poliittisen keskustelun ulkopuolelle tuskin tukee agonismin ihannetta?   

Suoraviivaisuudestaan huolimatta Rosenbergin pamfletti on rohkea puheenvuoro maassa, jossa rasismikeskustelua käydään paljolti oksentelemalla mielipiteitä nimettöminä netissä.

Helppo siellä valtavirrassa on olla "rohkea", kun mielipiteet noudattavat vallitsevaa hegemoniaa. Tällaisia "rohkeiden" mielipiteiden esittäjiä palkitaan yleensä positiivisella julkisuudella, virkanimityksin ja valtiopalkinnoin. Jos sen sijaan esittää omalla nimellään Rosenbergin hegemonisesta puheesta poikkeavia haastavia näkemyksiä, saa todennäköisesti potkut työpaikastaan ja pahimmassa tapauksen haasteen valtionsyyttäjältä. Olisiko Rosenberg omalla nimellään sittenkään niin rohkea esittämään mielipiteitään, mikäli hän tietäisi niiden vuoksi menettävänsä suojatyövirkansa ja saavansa tuomion "vihapuuheesta"?

Yle Watch on kirjoittanut Rosebergista aiemmin

täällä (tiistai 16. syyskuuta 2014), 

täällä (torstai 11. syyskuuta 2014),
täällä (keskiviikko 16. lokakuuta 2013) ja

täällä (tiistai 28. toukokuuta 2013) 




************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1