HUHTASAAREN TWIITTAUS – YLE KIISTÄÄ ETTÄ KOULUISSA OLISI IDEOLOGISTA TUPUTTAMISTA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Sosiaalisen median punavihreät skuuppikyylät ovat saaneet jälleen nostatettua somemyrskyn vesilasissa, kun Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari julkesi arvostella Twitterissä peruskoulun ja lukion ideologista tuputtamista. Ylen uutinen Kansanedustaja Laura Huhtasaari hermostui koululaisten työstä: Julkaisi koulun ja oppilaiden etunimet – koulu sai vihapostia jihadismista osoittaa sanomattomasti, kuinka punakoira älähti kun kalikka kalahti.

Mediaeliitin inhoaman persupoliitikon mollaamiseksi masinoitu "kohu" lähti liikkeelle siitä, kun Huhtasaari kirjoitti Twitterissä tamperelaisen koulun kiihottavan vihaan politiikkoja kohtaan. Samassa päivityksessä Huhtasaari julkaisi kuvan oppilaiden työstä, johon on liimattu poliitikkojen kuvia maahanmuutosta kertovan julisteen alla. Otsikossa lukee Suomeen vai kuoleen? Suomeen tekstin alla ovat Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston kuvat ja kuoleen-tekstin alla Laura Huhtasaaren ja Jussi Halla-ahon kuvat. Huhtasaari kirjoittaa:

– Useat opiskelijat ovat ottaneet minuun yhteyttä ja kertoneet, kuinka koulujen opettajat vihapuhuvat ja lietsovat ja kannustavat vihaan demokraattisesti valittuja poliitikkoja kohtaan. Tätä tapahtuu peruskoulussa ja lukiossa.

Huhtasaaren esille ottama punavihreä poliittinen indoktrinaatio olisi tärkeä yhteiskunnallinen keskustelunaihe, mutta Yle ei halua tonkia asiaa syvemmälti, vaan nosti ongelmaksi sen, että Huhtasaaren päivityksessä näkyi oppilaiden etunimet ja koulun nimi. Uutisjutun loppupuolella haastateltu Tampereen apulaispormestari, opettaja Johanna Loukaskorpi (sd.), kääntää Huhtasaaren perustellun kritiikin päälaelleen ja syyttää kansanedustajaa nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja sananvapauden tukahduttamisesta. Samaa kommenttia tuskin olisi kuultu, jos joku punavihreä poliitikko olisi närkästynyt koululaisten tekemästä julisteesta, jonka keskellä olisikin ollut kuva Turun arabiterroristista ja teksteinä Suomalaiset kuolee vai Suomalaiset turvassa. Tällaista hypoteettista julistetta ei kuitenkaan maamme kouluissa nähdä, sen verran multikultiaatteelle suomalaisnuoret on indoktrinoitu. 

Irvokkainta uutisessa on se, että Loukaskorpi moittii ainoastaan maahanmuuttokriittisiä poliitikkoja, koska he muka puuttuvat opetuksen sisältöihin. Tosiasisassa juuri Huhtasaari puuttui ideologiseen opetussisältöön, jota monikultturismiin hurahtaneet poliitikot opetus ja kulttuuriministeriössä levittävät kouluihin. Tällainen aivopesu ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, sillä viimeksi 1970-luvulla SDP:llä oli pilottihanke, jossa Pirkkalan koululaisia aivopestiin kokeilulla, jonka piti olla sosialismin alkusoittoa. 

Samat henkiset kulttuurimädättäjät ovat liikkeellä myös tänään, vaikka uusi politrukki-sukupolvi ei liputakaan enää marxismi-leninismin puolesta. Sen he ovat vain vaihtaneet 2000-luvulla homoseksualismi-feminismiin.

Kaiken lisäksi se, että valtapuolueet opetusministeriössä edistävät kulttuurimarxismin eri variaatioita, kouluihin on päästetty myös "riippumattomien kansalaisjärjestöjen" uusmarxilaisia matkasaarnaajia paasaamaan vapaasti ideologiaansa. Yksi lähiaikojen tunnetuimpia tapauksia on kaikille Suomen 9.-luokkalaisille keväällä 2017 jaettu feminismi-kirja Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Kirja on kuin toisinto 1970-luvun Pirkkalan monisteesta, mutta nyt marxilaisuus on mutatoitunut virulentiksi sukupuolitotalitarismiksi.

Femisosialistien lisäksi nuorten terveitä vaistoja haluaa sekoittaa sukupuolisesti poikkeavien lobbausjärjestö Seta. Järjestö on voinut jo pitkään päästää "kouluttajiaan" kouluihin ja lisäksi se on antanut opettajien käyttöön sen laatimaan oppaan, jossa ajetaan häikäilemättömän yksipuolista pervo-agendaa. Kysymys kuuluukin: ketkä ovat ne poliitiset tahot, jotka ovat sallineet tällaisen ideologisen lobbauksen? Voi vain kuvitella millaisella volyymilla eduskunnassa ja mediassa käytäisiin keskustelua, jos esimerkiksi Suomen Sisun kaltaiselle aidolle kansalaisjärjestölle suotaisiin mahdollisuus levittää kouluissa kansallista maailmankatsomusta.

Summa summarum: Kertoo paljon valtamediasta, että persupoliitikon kohdalla uutiskynnys ylitetään jo yhdestä viattomasta twiittauksesta. Vaikka Huhtasaaren kommentista nostatetun kohun syy on mitätön, sitä ei ole kuitenkaan viestiin sisältyvä yhteiskuntakriitiikki. 

                                                      *************************

TV1, maanantai 1.10.2018 klo 19:00, Historia: Mussolinin viimeiset päivät (K12) 

Italian diktaattori Benito Mussolini tapettiin väkivaltaisesti vuonna 1945. Mitkä tapahtumat johtivat kuolemaan ja miten diktaattori vietti viimeiset päivänsä? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (Ahdistus)

Vaihtelu virkistää, sanoi Ylen jälkitaistolainen ohjelmanhankkija kun natsidokkarin fasismidokkariin vaihtoi. 

Perinteisiin moralistisiin natsikauhisteluihin verrattuna illan Mussolini-dokumenttia voi pitää jopa asiallisena ja asiassa pysyvänä, vaikka historioitsijoiden suusta kuullaankin ajottain pakollista "demokratian" oikeuttavaa propagandaa. Italian sisällissotaa käsitelleessä osuudessa kommunistipartisaanien murhatekoja ymmärrettiin ennalta arvattavasti enemmän kuin fasistien ja kansallissosialistien, mutta ei heistäkään silti mitään pulmusia tehdä. 

Kommunistipartisaanien suorittama Mussolinin ja hänen rakastajattarensa Clara Petaccin oikeudeton murha ja sen mauton, plebeijimäinen jälkinäytelmä Milanossa, kerrottiin perusteellisesti ja kaunistelematta. Valitettavasti sodan jälkeinen historiakuvaus ei yltänyt samanlaiseen objektiivisuuteen, koska dokumentissa korostettiin fasisteille annettua yleistä armahdusta mainitsematta sanallakaan siitä, että fasisteja murhattiin laittomissa teloituksissa 40 000. Kirjailija M. A. Meretvuo kirjoittaa verkkolehti Sarastuksessa:

Toisin kuin helposti annetaan ymmärtää, fasismi ei ollut erityisen väkivaltainen diktatuuri: sen hallintoaikana vuodesta 1921 vuoteen 1943 teloitettiin poliittisin perustein ainoastaan 25 ihmistä. Sen sijaan vuonna 1945, fasistihallinnon luhistuttua Pohjois-Italiassa, alkoi todellinen, vasemmiston toteuttama joukkomurha jossa entisiä fasisteja murhattiin laittomissa teloituksissa jopa 40 000. 

TV1, maanantai 1.10.2018 klo 21:00, A-studio

Laajeneeko katolisen kirkon pedofiliaskandaali? Juontajana Heikki Ali-Hokka #yleastudio HD

Kristillisten kirkkojen rappio johtuu pitkälti siihen, etteivät niissä työskentelevät ihmiset usko itsekään Jumalaan. Varsinkin protestanttiset kirkkokunnat kuten Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ateististen marxilaisten ja feministien soluttuma laitos, joka ei ole kiinnostunut seurakuntalaisen sielunhoidosta, vaan operoi punavihreitä kiinnostavien sosiaalisten kysymysten parissa.

Katolista kirkkoa vaivaa puolestaan liberaalien perverssien hakeutuminen sen tehtäviin. A-studiossa haastateltu kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola myönsi itsekin, että takavuosina katoliseen kirkkoon hakeutui paljon pedofiilejä, koska ennen hakijoiden testausta ja taustojen selvittelyä ei tehty juuri lainkaan varsinkaan Yhdysvalloissa.

Liberaalimedia on tietenkin ottanut kaiken irti esiin nostamistaan katolisen kirkon pedofiiliskandaaleista. Jos kansalaiset tietäisivät tekijöiden arvomaailman paremmin, media ei välttämättä retostelisi asialla näin innokkaasti. Toisin kuin virallinen narraatio antaa ymmärtää, pedofiilipapit eivät ole konservatiivisia uskonmiehiä, vaan katolisen kirkon piiriin tulleita liberaaleja perverssejä, joiden toimintaa motivoi hedonismi ja synnintunnoton ateismi. 

Toiseksi, kyse ei ole vain pedofiileistä, vaan myös median jalustalle nostamista homoseksuaaleista, koska pappien seksuaalirikokset kohdistuivat lähes poikkeuksetta saman sukupuolen alaikäisiin. 

Suuremmassa kuvassa katolista kirkkoa on protestanttisen kirkon lailla mädätetty tietoisesti sisältä päin, jotta sen kulttuurista auktoriteettia voitaisiin vähentää. Viimeistelytyönä olevan lokaamisen tarkoitus on yksinkertaisesti murentaa yhtä länsimaisen sivilsaation peruskiveä. Tämä kaikki on vanhaa marxilaista sodankäyntiä uusin keinoin.

Yle Teema Fem, maanantai 1.10.2018 klo 19:00, Kirje isoäidille

2/4. Vanna vierailee isoäitinsä vanhoilla kotiseuduilla sekä Lodzissa, josta tuhansia juutalaisia vietiin Auschwitziin. Näyttelijä Vanna Rosenberg vie meidät takaisin aikaan, jolloin hänen isoäitinsä varttui holokaustin varjossa. Ruotsalainen dokumenttisarja vuodelta 2017. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Koska Yle TV1 ei aina esitä maanantaiksi varattua historiadokumenttia natseista, asia korjataan koordinoidusti niin, että samaa uskontunnustusta voidaan toistaa Yle Teemalla. Tällä kertaa juutalaisnäyttelijä pääsee holohöpöttämään isoäitinsä kotiseudulla.

EU.N UUSI PERHEENYHDISTÄMISPÄÄTÖS – SUOMALAISET EIVÄT VOI ENÄÄ ITSE PÄÄTTÄÄ KUKA MAAHAN TULEE

Jäsenvaltioiden yläpuolelle asettuva Euroopan Unioni on pohjimmiltaan loisorganisaatio, joka paisuttaa  kaikin tavoin valtaansa ja byrokratiaansa kansalaisten edun vastaisesti. Se saa voimansa häikäilemättömistä teknokraateista, virkamiehistä ja byrokraatiesta, joille tärkeintä on oma etu ja harhaisen ideologian noudattaminen. 2000-luvun eurooppalaiselle Neuvostoliitolle työskentelevät virkamiehet eivät ole lojaaleja kansoilleen, vaan he ajavat ainoastaan EU:n etua, joka on tarjonnut heille hyväpalkkaisen uran kansakuntien tuholaisina. Petoksellinen asenne selittyy myös sillä, että he eivät ole saaneet äänestäjiltä minkänälaista mandaattia toiminnalleen. Näin ollen kyse ei ole edes demokratiateatterista kuten jäsenmaiden paikallishallinnoissa, vaan pelkästään omavaltaisesta vallankäytöstä EU:n nimissä. 

Tuon kansalaiskontrollin ulottumattomissa olevan klienteelin mielivallan Suomi sai kokea aivan hiljattain, kun EU päätti tuoreella tuomiopäätöksellään pakottaa maamme viranomaiset päästämään maahan lisää kehitysmaiden siipeilijöitä. Asiasta kerrottiin tänään ilmestyneessä Ylen verkkosivujen uutisessa EU:n tuomioistuin pakottaa Suomen helpottamaan perheenyhdistämistä – se ei enää auta satoja alaikäisenä saapuneita pakolaisia, joiden vanhemmat jäivät kotimaahan. 

Jo jutun otsikko on kaikessa härskiydessään julkea, sillä pahamaineinen Ylen vasemmistotoimittaja Eero Mäntymaa kääntää itselleen mieluisan uutisen mutkalle siten kuin kyseessä olisi loppujen lopuksi ikävä maahanmuuttovastainen toimi. Mäntymaalle ei riitä, että Suomeen tuotetaan lisää etnisesti ja kulttuurisesti sopeutumattomia muukalaisia, vaan hän jää kynäilemässään mielipideuutisessa harmittelemaan sitä, että uudesta Eurostoliiton diktaatista huolimatta se ei voi (vielä) kumota demokraattisen kansallisvaltion vanhoja pykäliä, joilla perheenyhdistämiskieroilua rajoitettiin edes jossain määrin.

Nyt Suomi löysää perheenyhdistämistä koskevaa linjaansa. Se ei johdu poliittisesta tahdosta vaan pakosta.

Pari viikkoa sitten EU:n tuomioistuimen tekemän ennakkoratkaisun mukaan vanhempien tulee päästä lastensa luo, kunhan perheenyhdistämisprosessi on aloitettu alaikäisenä. Asiasta kertoi tuolloin Helsingin Sanomat.

Suomen viranomainen ei voi tehdä päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa tuomioistuimen ratkaisun kanssa. Se tarkoittaa, että Maahanmuuttoviraston on muutettava linjaansa.

Mitä virkaa on demokratialla ja ylipäätään Suomen valtiolla, jos kerran omavaltainen EU-klikki voi tehdä päätöksiä, jotka kumoavat kansalaisten tahdon? Valtamedia puhuu mielellään länsimaisista arvoista ja demokratiasta, mutta käytännössä eurooppalaiset eivät voi vaikuttaa politiikkaan, vaikka ovat ensin äänestäneet siitä omissa valtiossa. 

Reilussa ja avoimessa fascismissakin kansalaisilla on enemmän sanottavaa kansakuntaa koskevissa tärkeissä kysymyksissä kuin EU:ssa, jossa päätöksiä tekevät kansallisivaltioihin jo lähtökohtaisesti vihamielisesti suhtautuvat Brysselin virkamiehet. Niin kauan kuin Suomi ja muut Euroopan maat kuuluvat Unioniiin kansalaisilla ei ole todellista päätäntävaltaa eikä näin myöskään aitoa vapautta. 

                                                                     
                                                             *********************

TV1, perjantai 11.5.2018 klo 18:30, Puoli seitsemän 

Vieraana vapaa kirjoittaja Maryan Abdulkarim. Leijonapelaajat kertovat mitä äidin tuki on heille merkinnyt ja tutustumme nakkikoppiveneiden tarinaan. Juontajina Susanna Laine ja Mikko Kekäläinen. #puoli7 HD

Lähinnä poppareita ja näyttelijöitä vieraiksi kutsuva Puoli Seitsemän -ohjelma tunnetaan kansallismielisten keskuudessa siitä, että se peruutti aikoinaan popmuusikko Tero Vaaran kutsun. Syy peruutukselle oli Vaaran totuutta pelkäämättömät näkemykset maahanmuutosta. Vimeistään tänään ohjelma näytti mitä väriä se liputtaa, sillä studioon oli kutsuttu Vaaran negatiivinen peilikuva, etnistä suomalaisuutta karsastava somalitaustainen "tasa-arvoaktivisti" (sic) Maryan Abdulkarim. 

Tahattomalta komiikalta ei voitu ohjelmassa välttyä, sillä muslimiksi julistautuva feministi on samanlainen oksymoroni kuin valtava kääpiö. Lisäksi puhe suvaitsevaisuudesta kuulostaa vähän hassulta muslimin suusta, sillä vain vähän aikaa sitten paljastui, kuinka Brysselin suurmoskeijassa lietsottiiin uskonveljiä- ja sisaria kivittämään homot. Oman hauskan twistinsä asiaan tuo se, että esimerkiksi Suomessa Setan homot ja homoemot ovat puolustaneet kiihkeästi muslmien maahanmuuttoinvaasiota.

                                                             *********************

TV1,.perjantai11.5.2018 klo 20:00, Pressiklubi 

Huhtasaaren gradukohu paisuu. Onko Suomi aseeton sarjakuristajan edessä? Vieraana kirjailija Jari Tervo. #pressiklubi HD

Vanha jengi koossa taas! Jari Tervolle suotiin jälleen kerran mahdollisuus levittää sairaalloista persukaunaansa. Siinä sivussa hän pääsi tölväisemään niitä suomalaisia, jota ovat äänestäneet väärin. 

Ihanan tekosyyn Tervon vihakampanjalle tarjosi tällä kertaa Perussuomalaisten Laura Huhtasaaren gradusta noussut plagiointikohu, jolle antoi uutta nostetta ruotsinkielinen Yle. Tietty svekomaaninen segmentti on maassa niin vahva, että se voi helposti polkaista ajojahteja ja kampanjoita, joissa lyödään lokaan kansallismielisyys. Vai milloin on saatu seurata päiväkaupalla kohuja vihreiden huumerikollisista, demarien rattijuopoista ja kokoomuksen pahoinpitelijöistä?

FACEBOOK, YOUTUBE JA GOOGLE SENSUROIVAT JA VALVOVAT SINUA ENTISTÄ TEHOKKAAMMIN

Mark Zuckerbergin Facebook tietää sinusta kaiken. Kenelle
tiedot menevät ja kenen intressien hyväksi?

Tämän vuoden tammikuusta lähtien sosiaaliset mediat  ja videopalvelut ovat kiihdyttäneet sensuuritoimiaan, mikä on näkynyt ilmiantojen määrän huikeana kasvuna täysin mitättömistä syistä. Esimerkiksi Facebook ei ole monien kansalaisten vaatimuksista huolimatta suostunut antamaan mitään tietoa millä perusteella ns. bännejä annetaan. Yleensä bännin saanut saa tiedon, että jokin kirjoitus tai kuva "näyttäisi loukkaavan yhteisönormejamme", joka antaa oivan tekosyyn sensuroida mitä tahansa mikä ei miellyttä vasemmistoliberaalia maailmankatsomusta. Kysyypä asiaa keneltä tahansa juristilta, niin hekään eivät voi todeta muuta kuin että julkaisukiellot ovat perusteluiltaan mielivaltaisia ja loukkaavat poliittista ilmaisuvapautta. Bännin saanut ei tiedä sitäkään, tuleeko ilmianto yhden valituksen perusteella vai kollektiivisena ilmiantona ja lukeeko joku Facebookissa oikeasti valitukset. On jopa epäilty, että ilmiannon hyväksyy pelkkä tietokonerobotti. 

Niin tai näin, ilmiannoista on tullut poliittisen äärivasemmiston ja "liberaalien" keino tukahduttaa poliittisten kilpailijoiden näkeymykset. He ovat EU:n mielipidesensuurin vapaaehtoisia vahtikoiria, koska heitä yhdistää Unionin kanssa sama soroslainen kosmopolitismi, jonka päävihollisia ovat riippumattomat kansallisvaltiot ja oman etnisyyden puolustajat. Siksi Facebookissa voi täysin vapaasti julkaista julkisia tappokehoituksia, kunhan vain osoitteena ovat "äärioikeistolaiset" kuten saksalaisen AfD-puolueen äänestäjät.

Toinen kuvaava esimerkki on tiettyjen linkkien kuten juutalaisten mediaomistuksesta kertovien artikkelien jakaminen fb-kaverin keskusteluketjussa: ne poistetaan automaattisesti "roskapostina". Jopa Yle Watchin vapaata tiedotusta pidetään ajatuspoliisien silmissä niin sietämättömänä, että blogin jakaminen keskusteluketjuun poistuu monesti "roskapostina".

Euroopan komissio julisti omilla verkkosivuillaan pari viikkoa sitten, että sen painostuksesta "vihapuhetta" on viime aikoina torjuttu verkossa onnistuneesti. Orwellilaisella kiertoilmauksella vihapuhe komissio viittaa tietenkin poliittiisiin näkemyksiin, joita se vastustaa ideologisin perustein ja faktatietoja, jotka loukkaavat sen hellimiä valheilta:

Tietotekniikkayritykset ovat poistaneet keskimäärin 70 prosenttia niille ilmoitetusta laittomasta vihapuheesta. Tämä käy ilmi kansalaisjärjestöjen ja julkisten tahojen toteuttamasta kolmannesta arvioinnista, jossa tarkasteltiin verkossa levitettävän laittoman vihapuheen torjuntaa koskevien käytännesääntöjen täytäntöönpanoa.

Myös maailman suurin videopalvelu YouTube on joutunut demokraattisen vallan ulottumattomissa olevan Euroopan Unionin hampaisiin. Jokin aika sitten verkkojulkaisu Mikrobitti uutisoi, että EU vaatii YouTubelta ennakkosensuuria kaikkeen sisältöön. Ilman kansalaisten luottamusta oleva EU:n globalistiklikki ei pahemmin enää peittele neuvostoliittolaisia tavoitteitaan, vaan julistautuu avoimesti liberaalien vapauksien viholliseksi turvautumalla ennakkosensuurin. Härskeintä tässä operaatiossa on se, että tämä kaikki perustellaan liberaaleilla arvoilla:

EU-komissio on uhannut jo aiemmin tiukentavansa lainsäädäntöä, mikäli palvelut eivät sen mielestä täytä tehtäväänsä riittävällä tehokkuudella. Nyt sorvataan digitaalisen yhtenäismarkkinan lainsäädäntöä, joka sisältää myös esimerkiksi uuden tekijänoikeuslain. 

Komission esityksessä palvelut velvoitettaisiin seulomaan sisältöä aiempaa rajummin. EU listaa laittoman sisällön otsikon alle runsaasti eri osa-alueita: sisältöä valvomalla on tarkoitus suitsia niin vihapuhetta, terrorismia, lasten hyväksikäyttöä kuin tekijänoikeuksien alaisen materiaalin levittämistä.

Terrorismi ja lapsiporno ovat jo pitkään olleet todellisen sensuurin savuverhoja. Jo 1990-luvulla Simon Wiesenthal -keskus yritti koplata lapsipornon ja eurooppalaisen nationalismin yhteen, jotta poliittisten toimintavapauksen tukahduttaminen ei näyttäisi liian ilmeiseltä päätavoitteelta. Nyt tätä sama yrittää EU, mutta huomattavasti suuremmilla lihaksilla.

Perinteiset valtamediat ja sosiaaliset mediat ovat pitkälti liberaalijuutalaisten omistamia kun taas niiden kanssa yhteisymmärryksessä toimiva EU on omat kansansa hylänneiden kosmopoliittien temmellyskenttä. Molemmat intressiryhmät ymmärtävät, että heidän kannaltaan aivan kaikkea epäedullista ei voi sensuroida. 

Vasemmistoliberaaleina heille tuottaa päävaivaa tavalliset konservatiiviset uutissivustot, joissa kannatetaan normaaleja perhervoja ja puolustetaan kansallista itsemäärämäämisoikeutta mm. pakolaiskysymyksessä. EU ja Facebook ovat huomanneet, että sosiaalisen median käyttäjistä aivan liian moni lukee muita kuin hallitsevien liberaalimedioiden uutisia. Tuorein epätoivoinen keino taistella näitä heidän kutsumiaan "valesivustoja" vastaan on uutisten näkyvyyteen vaikuttavien algoritmien muuttaminen. Ylen uutisessa Facebook aikoo mullistaa uutisvirtasi – mitä suuruudistus tarkoittaa ja miksi yhtiö sen tekee? toimittaja Ville Seuri puolustaa tutuksi käynyttä valenarraatiota, jolla uussensuuria yritetään puolustaa: 

Palvelua on syytetty – perustellusti – siitä, ettei se pysty estämään valeuutisten leviämistä alustallaan. Erityisen kovaksi kritiikki on kiihtynyt sen jälkeen, kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Trumpille antoi vauhtia jakautunut sosiaalinen media ja siellä levinneet valeuutiset, joista osa oli Venäjään kytköksissä olevien tahojen tuottamia.  

Facebook ei ole onnistunut yrityksissään erottaa valeuutisia oikeista uutisista. Näyttää siltä, että niiden erottelu onnistuu vain käsipelillä, mikä vaatisi tuhansien uusien työntekijöiden palkkaamista. Niinpä valeuutisista on tullut aito taloudellinen taakka ja riski. Lisäksi Saksa on päättänyt rankaista yhteisöpalveluita valtavilla sakoilla, jos ne eivät pysty estämään valeuutisten leviämistä. Muut maat seuraavat Saksan uuden lain toteutumista tarkkaan.

Liberaalimedian toimittajat ovat ovelia käyttäessään uutisjutuissaan tekijöistä passiivimuotoa, jolloin asia näyttää siltä kuin kyseessä olisi neutraali luonnonlaki tai yleinen mielipide. Kun toimittaja Seuri kertoo, että Facebookia "on syytetty – perustellusti – siitä, ettei se pysty estämään valeuutisten leviämistä alustallaan" lauseessa ei käy mitenkään selväksi, kuka on syyttänyt Facebookia. Ei suinkaan mikään ylenen mielipide tai kansan enemmistö, vaan aggressiiviset liberaalit sanomalehdet kuten New York Times ja Washington Post. Suomessa näitä liberaaleija valemedioita ovat puolustaneet varauksetta ainakin pahamaineiset Yle ja Helsingin Sanomat.

Viimeksi tänään Ylen verkkosivuilla julkaistiin näennäiskriittisen artikkeli Kyllä, algoritmit uhkaavat demokratiaa – Valta luisuu some-miljardööreille. Nykypäivän roiston kuten valtamedian toimittajan viimeinen turvapaikka on vetoaminen demokratiaan, vaikka juuri hänen näppäimistönsä kautta tehdään pilkkaa kaikesta siitä mitä pidettiin aikoinaan Ateenassa arvokkaana.

Jo heti jutun alussa paljastetaan valtamedian pahin painajainen, koska näköjään aivan kaikki ei olekaan sen kontrollissa. Viestinä on, että vain korruptoituneen eliitin suoltama "virallinen" tieto on ainoaa oikeaa ja sen myös pitäisi näkyä Google-haussa ensimmäisenä:

Helsingin Sanomat teki taannoin erikoisen havainnon. Google-haku “mitä tarkoittaa kansallissosialismi”, nostaa hakutulosten kärkeen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen sivut. Ykköstilan sai tietopalvelu Wikipedia, mutta hakutulosten kakkospaikalla on tämä käräjäoikeuden lakkautettavaksi määräämä äärijärjestö. 

Helsingin Sanomille ja Ylelle kelpaavat vain sellaiset kansallissosialismia koskevat hakutulokset, joissa ensimmäisenä rävähtää näytölle Simon Wiesenthal -keskuksen ja Yle Areenan natsidokumentteja käsittelevät www-osoitteet. Toisena huolena toimittaja Juha-Matti Mäntylällä on se, että muutamat vaalikoneet suosittelivat hänen mielestään aivan pelottavan liikaa Laura Huhtasaarta:

Toinen esimerkki. Presidentinvaalien alla Uutissuomalainen ja MTV kertovat, että Laura Huhtasaari (ps.) on heidän vaalikoneidensa ylivoimaisesti suositelluin ehdokas noin 40 prosentin osuudella. Äänestivätkö suomalaiset siis istuvaa presidenttiä vaikka olivat Huhtasaaren kanssa enemmän samaa mieltä? Vai oliko vaalikoneissa häntä suosiva vinoutuma?  

Se olisi pelottava vaihtoehto. Me nimittäin uskomme näitä koneita. Tilastokeskuksen mukaan viime eduskuntavaalien aikaan joka toinen suomalainen käytti vaalikonetta ja yli puolet käyttäjistä kertoi vaalikoneiden vaikuttaneen oman ehdokkaan valintaan joko paljon tai jonkin verran.

Valtamediat kuten Ylen eivät näe vastaavasti mitään ongelmaa siinä, että Facebook ja Google ovat viime vuosina alkaneet kahta raivokkaammin ajaa liberaalia agendaa, jossa arvokonservatiiviset uutiset pyritään tukahduttamaan ja poistamaan kansalaisten silmistä. Näin ilmiselvä valtamedioiden yhteinen vehkeily on suurin syy sille, että ns. vaihtoehtomediat ovat saavuttaneet suuren suosion. Mitä ankarammin globalistiset suurmediat käyvät taisteluun niitä kritisoivia uusmedioita vastaan, sitä suuremmalla varmuudella ne menettävät luottamuksen suuren yleisön silmissä.

MUKAVUUSALUEELLA VIIHTYVÄ VAALIKARJA SAI ITSENSÄ NÄKÖISEN EMPIJÄN PRESIDENTIKSI

Ennakkovaalituloksen julistaminen eilen kello 20.00 teki selväksi, että istuva presidentti Sauli Niinistö voittaa presidentinvaalit jo ensimmäisellä kierroksella. Lopullisessa ääntenlaskennassa Niinistö sai 62,7 prosenttia kaikista annetuista äänistä, josta kertoo Ylen uutinen Sauli Niinistö jatkaa Suomen presidenttinä – kaikki äänet on laskettu. Väärällä tavalla konservatiivinen äänestäjien enemmistö sai toivomansa isähahmon, jonka kanssa voi jatkaa poliittista ruususen unta.  

Niinistön valinta todisti jälleen, että suomalaiset ovat yksi muutospelkoisimmista ja konformistisimmista kansoista. Loppuun saakka halutaan pysyä mukavuusalueella, vaikka ajan merkit olisivat kuinka hälyyttäviä. Vaikka presidentinvaaleilla ei ole poliittisesti juuri mitään käytännön merkitystä, niin pohjoiskoeralainen vaalitulos Niinistölle kertoo paljon taipuisan vaalikarjan mielenliikkeestä. 

Kansa on tyytyväinen, että valituksi tuli "presidentillisen edustava" henkilö, jonka uskotaan tietävän miten ulkopolitiikkaa parhaiten hoidetaan. Mentaalisesti kaukana eivät ole Kekkosen ajat. Niinistö on turvallinen valinta sekä tuulipukansan että pukumiesten arvojohtajaksi, koska hän on tuominnut kaikki rohkeat keskustelunavaukset veneenkeikuttamisena. Omissa turvakuplissaan elävien kansalaisten mielenrauha on saanut vahvistusta presidentin ulostuloista, joissa on vaadittu lisää valvontaa, sensuuria ja "vihapuheen" kriminalisointia. Valtakunnassa on kaikki hyvin, hajaantukaa!

Vaalivoiton avaimena voidaan pitää Niinistön ympäripyöreää, hajutonta ja mautonta kaikkia miellyttävää konsensusta, joka saa voimansa henkisestä sosiaalidemokratiasta ja sen nostalgiasta. Todennäköisesti yksi suurin häntä äänestynyt ryhmä oli suurten ikäluokkien demarieläkeläiset. Kun pelaa varman päälle välttäen virheitä, ei voi myöskään tehdä mitään ihmeellistä ja oikeasti vaikuttavaa. Tämä strategia näkyy massojen "yksilöissä", joiden elämänasenne heijastuu Niinistön äänestämisessä.

Entä sitten muut ehdokkaat? Toiseksi tullut valevihreiden ehdokas Pekka Haavisto keräsi kaikkien rappioliberaalien äänet, mikä näkyi varsinkin Uudellamaalla ja pääkaupungissa. Helsingin kantakaupungin tietyillä asuinaluiella (ns. punavihreä kupla) kuten Kalliossa hän sai halosmaiset luvut, yli 50%:in kannatuksen. Homo-Pekan noste oli kuitenkin selvästi viime presidentinvaaleja vaisumpaa, jonka vuoksi koko Uudenmaan äänestysaktiviisuus laski viisi prosenttiyksikköä. 

Muilla vasemmistolaisilla meni vielä huonommin, sillä SDP ja Vasemmistoliitto saivat historiansa huonoimmat tulokset. Tämä noudattaa tuttua yleiseurooppalaista trendiä, jossa perinteiset vasemmistopuolueet ovat viime vuosina menettäneet dramaattisesti kannatustaan. Marginaalfeministinen hörhöily ei vedonnut duunariosastoon, sillä Tuula Haataisen (SDP) ja Merja Kyllösen (Vas.) kannatus oli yhteensä pienempi kuin perussuomalaisten Laura Huhtasaaren.

Laura Huhtasaarta äänestäneiden kansallismielisten on yhtä vaikeaa kuin punavihreiden tunnustaa, että he elävät kuplassa, jonka arvoja he uskovat myös ulkopuolisten kannattavan. Tämä näkyi sosiaalisen median viestinnässä, jossa Huhtasaaren kannattajat elättelivät epärealistisia toiveita toiselle kierrokselle pääsemisestä. Vaikka jopa valtamedia on pitänyt Huhtasaaren 6,9 % ääniosuutta yllättävänä voittona, on tulos tosiasiassa huolestuttavan kehno. Näyttää siltä, että petettyä kansaa ei saada enää vaaliuurnille edes maahanmuuttoteemalla. 

Sekä Huhtasaaren että Halla-ahon poliittiset teemat ovat auttamattoman vähälukuisia, sillä kansaa olisi pitänyt jo vuosia sitten ravistella kysymyksillä kuten nuorten syrjäytyminen, homekoulut, talouden ylikuumentuminen, ulkomaalaisten työvoiman käyttö rakennuksilla jne. Seuraavien vaalien kannalta perussuomalaisten tilanne näyttää onnettomalta, koska puolueen terävin kärki on hyvin ohut: Jussi Halla-aho, Matias Turkkila, Riikka Purra ja Laura Huhtasaari. Esimerkiksi Juho Eerola on siirtynyt taka-alalle ja Olli Immosesta ei ole kuulunut pariin vuoteen mitään. Näillä eväillä on vaikea jytkyttää.

Niinistöä lukuunottamatta vaalitulos oli kokonaisuutena surkea, myös äänestysaktiivisuuden suhteen. Tiettävästi presidentivaaleissa äänestäjämäärä ei ole Suomen historiassa ollut koskaan alle 70% kuten nyt. Yle yrittää vähätellä apatian ja tyytymättömyyden ilmapiiriä uutisessa Aku Ankka, Donald Trump, kirkkovene – Presidentinvaaleissa hylättiin tavallista vähemmän ääniä. Jutussa keskitytään vain epäselviin numeroihin ja Aku Ankkaan, mutta jätetiin visusti kertomatta Yle-Pravdan pahimmasta painajaisesta. Siitä kertoi sentään Iltalehden uutinen Uusi ilmiö hylätyissä äänissä yllätti kokeneet ääntenlaskijat, jossa hämmästeltiin kansallissosialismiin liittyvien äänestysviestien runsasta määrää:

Ääntenlaskennassa nousi kuitenkin täysin uudenlainen ilmiö, mikä yllätti myös kokeneet ääntenlaskijat. – Nyt pisti silmään sellainen historiallinen henkilö kuin Adolf Hitler. Jonkinlainen porukka oli tarrannut samanlaisen Hitler-naaman vaalilippuihin, Hilli kertoo. 

Hitlerin kuvan lisäksi myös yksi numero kiinnitti huomion. – Erikoinen piirre oli myös se, kuinka monta kertaa numero 88 tuli vastaan. Ensimmäinen ajatus oli, että onko olemassa neurologinen häiriö, jossa vahingossa kirjoittaa kahteen kertaan saman numeron. Mutta ne oli niin hyvällä käsialalla tehtyjä kahdeksikkoja, että aloimme miettiä, voiko numerolla olla muuta selitystä, Hilli kertoo.  

Lautakunta perehtyi numerologiaan. Aakkosissa kahdeksas kirjain on H, joten 88 tarkoittaisi HH eli Heil Hitler. Näitä Hitleriin viittaavia numeroita oli Hillin mukaan useita kymmeniä. – Yllättävän paljon näitä lippuja oli, Hilli painottaa.

Huolimatta vastaväitteistä, mielipiteen ilmaiseminen äänestyslipussa on aito poliittinen protesti. Eräs sen viesteistä on, että jos äänestämisellä voisi vaikuttaa, se olisi jo laitonta.

Nykyinen järjestelmä ei edusta demokratiaa, ei oligargiaa eikä edes plutokratia, vaan kakistokratiaa, huonoimpien valtaa. Se on väistämätön seuraus demokratiasta, jota Antiikin viisaat (mm. Platon ja Aristoteles) pitivät vasta kolmanneksi tai neljänneksi parhaana järjestelmänä. Jälkeen jäivät vain demokratiasta suoraan aiheutuvat tyrannia ja kakistokratia.

Näin vaalien jälkeen on syytä muistuttaa, että meidän hupaisissa "demokratioissame" vaalituloksilla ei ole vaikutusta sivilisaation alaskulkevaan virtaan, pahimmillaan / parhaimmilaan se vain jouduttaa sitä. Itsenäinen kansalainen voi vain ratsastaa tuon tiikerin selässä ja luottaa siihen, että se vielä väsyy ja Kalin aika  päättyy.

                                                            ************************

Populaarimusiikki sirpaloitui viimeistään 1990-luvulla. Sen jälkeen kaikki vähänkin mielenkiintoinen rock ja pop on vetäytynyt omiin luoliinsa. Ainoastaan pömpöösit musiikkigaalat yrittävät ylläpitää illuusiota populaarimusiiikista, joka tavoittaa kaikki kansankerrokset. Suuria myyntilukuja saavat enää harvat artistit ja bändit ja nekin, jotka niitä saavat, ovat musiikillisesti mitä ala-arvoisinta jumputusta. Tämän tosiasian tunnustaa jopa BBC, jonka tammikuussa ilmestyneessä artikkelissa vedotaan tieteellisiin todisteisiin, joiden mukaan popmusiikki on huonontunut koko 2000-luvun: se on hitaampaa, melodisesti yksinkertaisempaa, kovemmin soitettua ja enemmän Minä-muotoon keskittynyttä, jossa ruokitaan epäsosiaalisia tunteita.

Tätä roskaa ostavat lähinnä millenium-sukupolven trendijuntit, joille kaikki mikä näkyy mediassa on hip ja cool. Heidän ihailemistaan kertakäyttöviihteen tekijöistä kertoo Ylen tuorein Grammy-gaalaa käsittelevä uutinen Bruno Mars voitti tärkeimmät Grammyt – Tämän vuoden gaalassa tasa-arvoa tuettiin valkeilla ruusuilla. Koska nykymusiikki on kuluttajazombeille suunnattua sietämätöntä vulgaariseksin täyttämää korvapaskaa, degeneroituneen viihdemaailman tähdet sönköttävät oman mölynsä sijaan väsyneitä punaliberaaleja vaaliteemoja. 

Samppanjasosialistien konkkurssikypsästä ideologiasta kertoo heidän tapansa keksiä alituiseen uusia "sorrettujen" kohteita, joiden esille nostamisessa voidaan korostaa omaa "eettisyyttä". Milloin kyse on reittä pitkin edenneiden etuoikeutettujen Hollywood-tähtien kohtaamasta "seksuaalisestä härinnästä" tai aggressiivisten mustien taparikollisten joutumisesta "turhaan" (vrt. rikostilastot etnisyyden mukaan) poliisin kynsiin. 

Kaikkein ennalta-arvattavinta gaalassa oli upporikkaiden popparien närkästys Donald Trumpin politiikasta, josta Yle on vuodattanut jutun Trump-kirjasta riitti riemua Grammy-juhlassa – Clinton nauratti yleisöä Trumpin myrkkykammolla. Jopa vanhaa Itärannikkon liberaalieliittiä edustava kostonhimoinen haahka, presidentinvaalit Trumpille hävinnyt  demokraattipoliitikko Hillary Clinton, oli kaivettu naftaliinista. Hänen narisevaa naljailuaan kuultiin gaalan nauhoitetussa karkeassa huumoriosuudessa. Hillaryn nalkutus sai omahyväiseltä pop-maailman kulttuuriparasiiteilta luonnollisesti raikuvat suosionosoitukset. 

Miten tällä hyväosaisella, läpikorruptoituneella, tekopyhällä, rahanahneella, kapitalismille huoraavalla ja kokaiinin pöhöttämällä pervolaumalla on otsaa edustaa kansaa ja sönköttää jostain "oikeudenmukaisuudesta"? He elävät niin omissa pilvilinnoissaan, etteivät edes käsitä, kuinka paljon tervejärkiset kansalaiset heitä halveksuvat.

YLE JA KULTTUURIVÄKI PITÄVÄT VUODEN 1918 SISÄLLISSODAN "MORAALISINA VOITTAJINA" PUNAISIA

Tampereen Työväenteatterin musikaali Tytöt 1918.

Tänä vuonna on kulunut sata vuotta Suomen vapaussodasta. Ei ole mitenkään yllättävää, että kulttuurin puolella vuoden 1918 tapahtumiin on tarttunut innokkaimmin teatteri, jossa avoin kommunismi ei ole mitenkään outoa edes tänä päivänä. Ylen tuore uutinen Teatterit sodassa – vuoden 1918 tapahtumat nostetaan näyttämölle Helsingistä Utsjoelle paljastaa millä puolella rintamaa nykyisten teatterien sympatiat ovat.

Kun taistolaiskommunismi alkoi hiipua Suomessa viimeistään 1980-luvun alussa, säilyi se teatterikorkeakoulussa vielä pitkälle 1990-lukua. Sen jälkeen näyttämöiden ja elokuvien väki on omaksunut muiden punaporvarien ja liberaalien tapaan kommunismin kuolinkouristuksistä syntyneen epäsikiön, kulttuurimarxilaisuuden, jonka tärkeimpiä teemoja ovat valkoisten tuhoa ajava ("anti")-rasismi, sukupuolikaunaa lietsova feminismi ja lgbt-agenda. 

Osa näistä kulttuurmarxilaisista teemoista näkyy Tampereen työväenteatterin esityksessä Tytöt 1918, josta kertoo Ylen juttu Pumpulitehtaan tamperelaistyttöjen nuoruus jää sisällissodan jalkoihin Tytöt 1918 -musikaalissa. Musikaalista huokuu pintaan historiapolitiikka, jossa nykyarvoja yritetään siirtää menneisyyteen ja toisaalta kuvata menneisyyttä siten, että se oikeuttaisi nykyvasemmiston tuhoisan agendan. Ideologisena taustana musikaalissa näyttää olevan tutut kaunafeminismi ja tasapäistävä tasa-arvo.

                                                          ************************

         

Koska näinä sivilisaation alasajon aikoina uhriutuminen on valtaa, vuoden 1918 sisällisodan eli vapaussodan voittajia ovatkin punaiset. Milloin viimeksi on julkaistu valtamedian hehkuttama yliopistotutkimus tai romaani, jossa valkoiset esitetään pahan vastapuolen uhreina? Heikolta näyttää, kun oikeistoporvarit kuten Kjell Westö on kaikkissa kolmessa sisällisotaromaanissaan asettunut "moraalisesti" punaisten puolelle. Tämä käy selväksi Yle Teeman verkkosivujen haastattelujutusta Kirjailija Kjell Westö vuoden 1918 tapahtumista: "Järkyttävintä oli sisällissodan jälkeinen julma kosto". Westön opportunistisen nöyrä asenne suhteessa vuoteen 1918 on taannut hänelle aseman uudessa 60-luvun jälkeisessä kulttuurihegemoniassa, joihin kuuluvia ihmisiä voi kaiketi kutsua punaporvareiksi. 

Westön mielistelystä kertoo väite, että sisällisodassa järkyttävintä olisi ollut sen jälkisotkut, vaikka todellisuudessa shokeeravinta siinä oli punaisen puolen aloittama ja yrittämä sosialistinen vallankumous. Sen seurauksena Suomi olisi liitetty Nevostoliittoon. Päätepisteenä olisi ollut Stalinin karkotukset ja suomalaisten kansanmurha. Siksi laillista järjestysvaltaa puolustaneiden valkoisten "julma kosto" oli pieni hinta, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut alistuminen vieraan vallan bolshevistiseen orjuuteen. 

Verkkouutisten tuore uutisjuttu Lasse Lehtinen: Väinö Linna johti vakavasti harhaan kokonaisen sukupolven paljastaa yleisemmin, kuinka suurin osa julkisuudessa paistattelevista vasemmistolaisista kulttuurivaikuttajista ja historioitsijoista ovat valehdelleet vapaussodan alkusyystä. Vainö Linnan vaikutusvaltainen ja ikävällä tavalla punavärittynyt teos Täällä Pohjantähden alla jättää kokonaan kertomatta, että SDP äänesti vallankumouksen puolesta ja kiihotti tietämättömiä kansalaisia vallankumoukseen. Tässä koko tragedian alkuperä. On syytä kysyä, milloin demaripuolue pyytää anteeksi sisällissodan ja vallankumouksen aloittamista, ja siten myös sodan uhreja?

Kjell Westön Linnan punaista narraatiota myötäilevä asenne osoittaa, että valkoisen jälkipolven kulttuuriväki ei puolusta omiaan, joten sitä sitä tee kukaan muukaan. Punaisilta sitä on tietenkin turha odottaa, vaan he pysyvät tiukasti omiensa puolella ja sälyttävät häpeilemättä syyllisyyden valkoisille. 

Sadan vuoden jälkeen Suomi näyttää maalta, jossa kaikki valkoisen Suomen arvot on kieroudella ja manipulaatiolla syrjäytetty. Johtavaan yhteiskunnalliseen asemaan päässeet vasemmistolaiset (vihreät ja "liberaalit" mkl.) ovat pitkällä marssilla läpi instituutioiden saaneet iskostettua kulttuurimaxilaiset arvot, joita jopa oikeistolaiset kannattavat. 

Näiden "edistyksellisten" on kuitenkin turha odottaa, että he voisivat nauttia pitkään tästä halpamaisesta "voitosta", sillä heidän arvonsa eivät johda muuhun kuin kansakunnan tuhoon ja Ruotsin kohtaloon. Siinä vaiheessa on turha hekumoida vuoden 1918 revanssista, koska heidän puolellaan ei ole enää kansaa, joka olisi heidän takanaan.

                                                          ************************

Yle TV1, keskiviikko 24.1.2018 klo 21:05, A-studio

Miksi jättää äänestämättä? Entä saako presidenttiehdokas valehdella? Vieraina politiikan kommentaattori Jussi Lähde, äänestämisen muutosta tutkiva professori Anu Kantola ja Lännen median toimittaja Lauri Nurmi. Juontajana Marja Sannikka #yleastudio HD

Katsoja ei yllättynyt, kun A-studio leimasi kahdeksasta presidenttiehdokkaasta suurimmiksi valehtelijoiksi juuri Paavo Väyrysen ja Laura Huhtasaaren. Kuinkas muutenkaan. Siis ne kaksi rohkeinta, rehellisintä ja riippumattominta, jotka pyrkivät taistelemaan Suurta valhetta (EU; monikulttuurisuus) vastaan. Kaikki muut ehdokkaat ovat vanhaa establishmenttia edustavia Suuren valheen kannattajia, jonka vuoksi heidän sanomisiinsa ei haluttu juurikaan puuttua, vaan pilkkua viilattiin sitäkin innokkaamin kahden mediainhokin väitteistä.

Yle TV1, keskiviikko 24.1.2018 klo 21:35 3/3. Capital - rahan mahti (12) 

Poliisi uskoo olevansa jäljillä viestien lähettäjästä, ja samalla paljastuu ikäviä asioita kadun asukkaista. Onko vihaviestien takana enemmän kuin yksi ihminen? Selviääkö koskaan täysin, miksi niitä lähetettiin? HD Äänitekstitys: suomi. K7 (väkivalta, ahdistus).

Sarjaa ei tunnista englantilaiseksi, sillä englantilaisia siinä ei esiinny juuri lainkaan. Suomalaisen, joka ei ole käynyt 15-20 vuoteen Lontoossa kannattaisi katsoa tämä sarja. Vaikka tarina on fantasiaa, siinä esitetty Lontoon uudistettu etninen koostumus on ikävä kyllä totta. Sitä ei sarjassa tietenkään hämmästellä mitenkään,  vaan kansanvaihtoa pidetään itsestään selvänä kulttuurisena "rikkautena". Eipä ihme, että valkoisille vihamielinen mediamaailma on palkinnut draamasarjan Emmy-palkinnolla.

PÄÄMINISTERI SAMAISTAA SYYTTÖMIEN MURHAAMISEN SEN ARVOSTELUUN

Laura Huhtasaari, tuo poliittisen elämän kadehdittu arjatar,
jauhotti tänään eduskunnassa Juha Sipilän.

Eilen jä tänään on uutisoitu ahkeraan pääministeri Sipilän koollekutsumasta lähes neljätuntisesta kokouksesta, jossa kaikkien eduskuntapuolueiden puuheenjohtajia vaadittiin allekirjoittamaan yhteinen vetoomus, jolla Ylen uutisen mukaan "pyritään hillitsemään kiihtynyttä keskustelua Suomen sisäisestä turvallisuudesta ja muun muassa turvapaikanhakijoiden palautuksista." Vetoomus on hyvä todiste poliittisen "eliittimme" suhteesta alamaisiin: koska pääministerin mielestä maahanmuuttoon ja terrorismiin ei  voida oikeasti vaikuttaa, jää ainoaksi keinoksi suomalaisten kyykyttäminen.

Tänään ilmestyneessä toisessa uutisessa Sipilä nuhteli Huhtasaarta – puoluejohtajien toive maltillisesta keskustelusta heti säröllä eduskunnassa kerrotaan, että eduskuntapuolueiden puheenjohtajat tuomitsivat keskiviikkona yhteisessä julkilausumassaan sekä terrorismin että kaikenlaisen vihapuheen. Erikoinen julistus tarkoittaa sitä, että muukalaisten mukana maahan tuotettu terrorismi rinnastetaan sen arvosteluun. Paniikkireaktiona syntynyt julkilausuma osoittaa, että pääministeri Juha Sipilä ei halua tunnustaa yhteiskunnallisten ilmöiden syy-seuraussuhdetta, jonka vuoksi hän ei näe mitään relevanssia sillä, että viattomiin suomalaisiin kohdistuva musilimiterrori synnyttää kantaväestössä kielteisiä reaktioita. Hän menee jopa niin pitkälle, että näkee ilmiöt erillisinä ja yhtä vaarallisina – nuorten naisten kurkuttaminen on yhtä vakava asia kuin sitä kritisoiva kannanotto!

Onneksi sentään perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari pani poliittisesti korrektin julkilausuman sisällön oikeisiin mittausuhteisiin:

– Perussuomalaiset tuomitsevat terroristien vihapuheen suomalaisia kohtaan ja länsimaisia arvoja kohtaan. Radikaalin islamistisen terrorismin uhka Suomessa on kohonnut ja samalla sisäinen turvallisuus on heikentynyt. Käynnissä oleva islamisaatioilmiö etenee koko ajan. Koska islamin normit poikkeavat länsimaisen yhteiskunnan normeista, laajamittainen muslimien maahanmuutto johtaa muslimien eriytymiseen isäntäyhteiskunnasta ja muslimiväestön kasautumiseen omille alueilleen, jossa vallitsevat islamilaiset arvot. Eurooppalaiset johtajat ja poliitikot vain katselevat, kun Euroopan kaupunkien kokonaisia alueita muutetaan ulkomaisiksi vyöhykkeiksi, tulitti Huhtasaari.

Totta kai pääministeri reagoi Huhtasaaren puheeseen ennalta arvattavasti syyttäen presidenttikandidaattia yhteisen veneen keikuttamisesta. Sipilä toisti mantraansa, että "me tuomitsemme kaikenlaisen vihapuheen" ikään kuin suomalaisten murhaaminen olisi vakavuudeltaan yhtäläinen sen arvostelun kanssa. Ylipäätään koko puhe "vihapuheesta" johtaa yhteiskunnallisen keskustelun muslimiterroristeista tahallaan väärille raiteille puuttuessaan vain suomalaisten täysin normaaliin ja ennen kaikkea oikeutettuun reaktioon. Nimittäin mitään "vihapuhetta" ei olisi ilman muslimiterrorismia.

Mitä tulee itse käsitehirviö "vihapuheeseen", kyse on puhtaasti orwellilaisesta uuskielestä. Samalla se on kätevä blanko-termi, johon vallankäyttäjät voivat istuttaa mitä tahansa, josta he eivät satu pitämään tai joka on heidän intressejään ja utopioitaan vastaan. Tietämättömille tiedoksi, että käsite 'vihapuhe' kehiteltiin Yhdysvaltojen itärannikon Ivy League -yliopistojen uusvasemmistolaisessa (lue: kulttuurimarxilaisessa) aivoriihessä 1990-luvun alussa. Siksi tuota ideologisia tarpeita varten luotua termiä ei pitäisi käyttää suomen kielessä ja virallisissa yhteyksissä lainkaan.

A-STUDIOSSA GLOBALISTIEN PUHETTA NATIONALISMISTA

Susanna Turusen Brysselin studio. Mielenkiintoinen
taustakuva.

A-studio Yle TV1 Keskiviikko 19.10.2016 klo 21:05 

Voiko huulirasvalla doupata? Hyvä paha nationalismi - Oi maamme Suomi, Amerikan köyhät valkoiset, nationalismi Euroopassa. Juontajina Susanne Päivärinta ja Susanna Turunen. #yleastudio H

Linkki Yle Areenaan.

Ylen ajankohtaisohjelmat yrittävät silloin tällöin käsitellä myös kansaa liikuttavia suuria kysymyksiä. Olisihan tämän illan A-studio huonompikin voinut olla, mutta valittu asenne oli silti juuri niin nihkeä kansallismielisyydelle kuin saattoi ennakkoon odottaa. Räikein demonisointi oli tällä kertaa jätetty pois, mutta studioon kutsutut keskustelijat oli varmuuden vuoksi valittu niin, että kansallismielisyyttä edusti vain yksi henkilö, kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps), kun taas internationalistista kantaa puolusti Helsingin Sanomien toimittaja-kirjailja Heikki Aitokoski, Hanasaaren suomenruotsalaisen kulttuurikeskuksen johtaja Gunvor Kronman ja tietenkin toimittaja Susanne Päivärinta.

Keskustelua pohjusti Ylen verkkosivuiltakin löytyvä historioitsija Teemu Keskisarjan uskaliaan raikas videomielipide nationalismista. Keskisarjan näkemyksestä keskusteltiin vain nimeksi, sillä hyvin nopeasti tilanne jumiutui tuttuun kuvioon, jossa kaksi vierasta yhdessä toimittajan kanssa ahdisteli nurkkaan ajettua toisinajattelijaa. Huhtasaaren kunniaksi on todettava, ettei hän ottanut perääntyvää asennetta, vaan päinvastoin esitti muille nationalismia ylistäviä vastakysymyksiä. Valitettavasti toimittaja katkaisi nopeasti Huhtasaaren puheenvuorot, sillä Päivärinta tuntuu rakastavan vain omaa ääntään. Katsojan kannalta tämä on kiusallista, sillä yleensä haastateltavan pitäisi saada puhua enemmän kuin haastattelijan. Huhtasaarikaan ei ollut aivan parhaimmillaan, sillä hänen puheensä rönsyili hivenen liikaa asetetuista kysymyksistä, mutta tämä taitaa olla tyypillistä kaikille poliitikoille.

Kansallismielisyyden kriitikkona tunnettu toimittaja Heikki Aitokoski väitti, että nationalismi eli kansallinen itsemääräämisoikeus on hyvä "sopivana annoksena", mutta hyvin vaarallinen jos määrää lisätään. Ilmeisesti Suomella se oli vuonna 1939 äärimmäisen vaarallisella tasolla, jota piti sen vuoksi alentaa kohtuulliseksi rauhantahtoisen itänaapurin interventiolla. Aittokoski toisti keskustelussa muiden internationalistien tapaan jo kliseeksi käynyttä hokemaa, että viimeisen 10-15 vuoden aikana nationalismi on lisääntynyt huolestuttavan paljon. Tiedetoimittaja Marko Hamilo kommentoi Facebook-sivullaan Aittokosken huolta lohkaisemalla, että "tuon annosteorian kielikuvin sanoisin, että se on palannut tässä viimeisten 10 vuoden takana fataalista hyponationalismista sinne viiterajojen alareunaan".

Ohjelman puolivälissä päiviteltiin liberaalin tarkkailijan silmin valkoisen alaluokan Trump-kannatusta, jonka jälkeen siirryttiin toimittaja Susanna Turusen isännöimään studiokeskusteluun Brysselissä. Jo ennen lähetystä käydystä keskustelusta löytyy Ylen verkkosivujen artikkeli Patriootti rakastaa kotimaataan, nationalisti vihaa muita?, jossa kerrotaan, että

Maahanmuutto- ja pakolaiskriisi ovat lisänneet nationalististen puolueiden kannatusta Euroopassa. Useassa EU-maassa on hyökätty ulkomaalaisia kohtaan sanoin ja teoin.

Artikkelin provokatiivinen kysymyksen asettelu sopii hyvin aiheen luonteeseen, vaikka siihen vastaaminen ei aiheutakaan Yle Watchissa mitään ongelmaa. Me vastaamme: pahimmillaan patriootti on uskollinen vain valtio- ja esivallalle, vaikka valtio olisi kuinka mielivaltainen tahansa. Sen sijaan nationalisti on uskollinen ainoastaan kansalleen, ei sen tyranneille ja kansallisvaltiota vihaaville internationalisteille ym. sosialisteille.

EU:n liittovaltiokehitystä kannattava toimittaja Turunen oli valinnut vieraksi pari laimeaa vasemmistohenkistä kansallismielistä Pohjois-Irlannista ja Espanjan Kataloniasta, hollantilaisen populismitutkijan ja flaamilaisen maltillisen nationalistin. Kuinka tyypillistä, että studiossa ei nähty yhtäkään varsinaista nationalistia, vaikka keskustelua käytiin nationalismista ja sen "ikävistä poissulkevista piirteistä". Haastattelun lopussa hollantilaistutkija Louise Hoon kääntää syy- ja seurasuhteet päälaelleen: "Populistinen nationalismi on uhka Euroopalle, mutta en vielä väittäisi, että historia toistaa itseään"

Kaikkein vaarallisinta on ongelman alkusyy eli kansoistaan piittaamattomat globalismin hämärävoimat, joiden tuhoisa politiikka synnyttää väistämättä vastareaktion. Jos jonkin asian vaarallisuus vaatisi julkisen keskustelun, niin se olisi tämä.


                                                      **************************



Yle Teema, Torstai 20.10.2016 klo 18:00, Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet

Yli yhdeksän tunnin mittainen dokumentti Euroopan juutalaisten holokaustista oli Claude Lanzmannin merkkiteos, jonka pitkistä ja kivuliaista syntyvaiheista hän tässä kertoo. HD


Yle Teema Torstai 20.10. 2016 klo 21:55 (1967), Lapualaismorsian 

Ylioppilasteatteria, pasifismia ja nuorison kuohuntaa kahdella Jussilla palkitussa aikalaiskuvauksessa. Yhdessä asuvaa kolmikkoa esittävät Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola ja Kirsti Wallasvaara. O: M. Niskanen Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus, seksi)

MONIKULTTURISMIN MANNEKIINEJA JA APURAHAKAPINALLISIA

Perjantai-ohjelmassa apuraha-anarko Suvi Auvinen.

Ylen verkkosivut levittävät päivästä toiseen väsymättömällä fanaattisuudella monikultturistista propagandaa. Viimeisin aivopesuyritys on Elina Jämsenin kirjoittama järkyttävän pitkä kiiltokuvajuttu "Sinä olet vain suvakki, mutta minä olen pelottava terroristi" – Maryamista kasvoi Suomessa äänekäs leijona, jossa somalityttö tarinoi parhain päin oman taustansa ja somalikulttuurin. Samalla se on myös toimittajan postmoderni yritys väittää, että kuka tahansa voi olla suomalainen kunhan asianomainen niin vain päättää. Väärin: passista riippumatonta kansalaisuutta ei määritä passin haltijan oma tahto vaan yhteisö, jossa hän elää. Suomessa suomalaisuus tarkoittaa kansalaista, jolla on etniset suomalaiset sukujuuret. Somali tai thaimaalainen ei voi olla koskaan suomalainen. Samoin suomalainen ja somali eivät voi koskaan olla aidosti japanilaisia. 

---------------------------


Yle TV1 Perjantai 22.1. klo 20:00, Pressiklubi 

Ruben Stillerin isännöimä Pressiklubi vastaa. Kaatuuko EU ja kenen syliin? Keskustelemassa Miapetra Kumpula-Natri, Paavo Väyrynen ja Matti Virtanen. Ohjelmatekstitys (suomi)

EU-federalisti Stiller puolustamassa EU:n siirtolais- ja pakolaispoltiikkaa. Hänelle värillisten Eurooppaan tunkeutuminen on itsetarkoitus ja koska EU sitä edistää, on EU hyvä. Onneksi sentään Paavo Väyrynen jauhotti kiistämättömillä faktoillaan pariinkiin kertaa studiossa olleet unionin puolustajat.

Yle TV1, 22.1.2016 klo 21:05, Perjantai

Epäkorrekti ajankohtaisohjelma Pekka Vahvasen ja Sean Ricksin seurassa. Perjantai pistää miettimään. Demariperheen anarkistilapsi Suvi Auvinen kannustaa rikkomaan ikkunoita. Kansainvälisen kasvatuksen saaneesta Laura Huhtasaaresta ei tullut suvakkia. Odinin sotilaiden kylmä marssi. HD

Vai että poliittisesti epäkorrekti....Ylellä on sitten pokkaa kääntää poliittinen korrektius totuutta vaativaksi epäkorrektiudeksi. Melkoinen röyhkeys, etten sanoisi chutzpah. Ja kun punaisen Tampereen Yle-studiolla oltiin, niin totta kai yleisöstä 2/3 oli valittu äärivasemmiston räyhä-räähköistä, jotka tunnisti helposti älämölöstä ja tietyistä mielipiteistä annetuista aplodeista.

Illan ohjelmaan oli kutsuttu Systeemin suomalaisvihamielisten arvojen puhdasoppisuutta vaativa Gutmensch eli apuraha-anarkismin suurlähettiläs Suvi Auvinen, joka sai jälleen kerran levittää vapaasti lattapäistä tasa-arvokommunistista kilari-propagandaansa. Ennen helvetti jäätyy ennen kuin etnokiintiöllä Yleen päässyt mulattipoju Sean Ricks haastattelee Vastarintaliikkeen johtaja Juuso Tahvanaista. Vasta silloin voitaisiin sanoa, että Yle on tasapuolinen.

Studio-osuuden jälkeen nähty Jyrki Richtin toimittama dokumentti Odinin sotilaiden kylmä marssi edusti jo nimeään myöten liberaalin ennakkoluuloista asennetta kansalaisten katupartiointiin. Koska katupartiolaiset eivät suostuneet antamaan mitään lausuntoja puna-Ylelle, muodostui ohjelma maahanmuuttajien värittyneistä tarinoista, monikulttuuriammattilaisten propagandasta sekä satunnaisten  kadun tallaajien kommenteista.

Dokumentin jälkeen Laura Huhtasaari ja Suvi Auvinen kommentoivat nähtyä ohjelmaa. Harvoin näkee niin moukkamaisesti ja alentuvasti toiseen ihmiseen (Huhtasaareen) suhtautuvaa ihmistä kuin Suvi Auvinen. Vastenmielisen ylimielisesti esiintynyt Teatterikorkeakoulun kasvatti (!) Auvinen ei maininnut sanallakaan turvapaikkaturistien jo tapahtuneesta väkivallasta, vaan spekuloi houreisesti, että katupartiot tulevat vielä hakkaamaan ja tappaamaan, vaikka mitään sellaista ei ole tähän mennessä tapahtunut. Samalla valtion vastainen apurahakapinallinen paljasti olevan samalla linjalla valtiojohdon kanssa, joka haluaa perustuslain vastaisesti kieltää katupartiot. Tyypillisenä etnomasokistisena vasemmistohörhönä Auvinen kannattaa etnisten vapaamatkustajen maahantunkeutumista ja vaikenee samalla täysin islamilaisten rodulliseen profilointiin perustuvasta (kohteena rasistisesti vain valkoiset) naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta.


Yle TV2, 22.1.2016 klo 19:30, Kioski: Mamu-Suomi-mamu 

Musta Barbaari ja Prinssi Jusuf istuvat suomalaisen perimän ja kulttuurin äärelle ja selvittävät, mitä suomalaisuus oikein on. Työnteosta nauttiminen ja itsensä toteuttaminen on elämän suola. HD.

Suomen huonoimmin työllistyneet ryhmät eli neekerit ja somalit ovat saaneet omat puolestapuhujansa suomalaisten veronmaksajien rahoittamassa Ylessä. On siinä naurussa pitämistä  kun nämä herrat puhuvat työnteosta. Ai niin, mutta tämähän olikin huumoriohjelma.


Elävä arkisto: Pakolaiset Yle Teema Perjantai 22.1. klo 17:15

Suomeen on saapunut pakolaisia aiempinakin vuosikymmeninä esimerkiksi Vietnamista ja Chilestä. Marko Gustafsson esittelee arkisto-ohjelmat. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi

Kaukoitä Korsossa - venepakolaiset Yle Teema Perjantai 22.1. klo 17:16

(1980) Ohjelmassa seurataan vuoden verran, kuinka Vietnamista tulleet venepakolaiset sopeutuvat Korsoon, vantaalaiseen asuin- ja työympäristöön. Ohjelmassa kuullaan myös mitä vantaalaiset itse ajattelevat tilanteesta. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Arkistovieraana: Luis Alvarez Yle Teema Perjantai 22.1. klo 17:42 (2016)

Turkulainen jääkiekkoileva professori Luis Alvarez tuli alunperin pakolaisena Chilestä Suomeen vuonna 1974. Koko perhe palasi pian takaisin Chileen - vanhemmat ja sisarukset jäädäkseen, mutta Luis palasi Turkuun. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Muukalaisena Suomessa Yle Teema Perjantai 22.1. klo 17:57 (1980)

Mitä tarkoittaa pakolaisuus ja mikä oli pakolaisen asema Suomessa 1980-luvulla? Ohjelmassa haastatellaan Suomeen tulleita pakolaisia, heidän joukossaan on mm. chileläinen Luis Alvarez perheineen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Uusinnat tältä viikolta. Yle yrittää normalisoida monikulttuurista mielettömyyttä "luonnollisen ja väistämättömänä kehityksenä".

Yle Teema, 22.1. 2016 klo 18:30, Keikka 

Ryhmäteatterin ensemble-elokuva lääkäristä, joka haluaa auttaa pakolaisryhmän Suomeen. N: Minna Suuronen, Robin Svartström, Juha Kukkonen, Minka Kuustonen. O: Jarmo Lampela, 2013. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7

Sehän on tiedetty on aina, että kaikista kulttuurialan ihmisistä juuri näyttelijät ja ohjaajat ovat kaikkein äärivasemmistolaisimpia. Kun muissa kulttuuripiireissä taistolaisuus oli viimeistään 1980-alussa so last season, niin Teatterikorkeakorkoulussa taistolaisuus säilytti linnakkeensa aina 1990-luvun alkuun saakka. Kommunismin romahdus ei kuitenkaan saanut näyttelijöitä järkiinsä, vaan he tarttuivat vieläkin hullumpaan kuin kommunismi, nimittäin kulttuurimarxilaisuuteen, jonka ytimessä on monikultturismi. Tätä hulluuden henkeä saamme todistaa tässä elokuvassa.

Yle Teema Perjantai 22.1. klo 22:50 Greenwich Village ja muutoksen musiikki

New Yorkin Villagessa syntyivät 1960-luvulla kokonaisen sukupolven vastarinnan laulut. Dokumentissa mm. Pete Seeger, Kris Kristofferson ja Judy Collins. (Greenwich Village: Music that Defined a Generation, USA 2012) HD Äänitekstitys: suomi.

Ylessä roikkuvat vanhat kulttuuriradikaalit lähettävät kotikatsomoissa istuville aatetovereilleen nostalgiapotpurrin, jossa nautiskellaan 1960-luvun punamädätyksen soundtrackista, joka on omalla tavallaan edistänyt länsimaiden perikatoa. Ohjelmassa vilahtelee niin paljon vasemmistojuutalaisia, että sama efekti syntyy vain selaamaalla New Yorkin puhelinluetteloa. Terve eurooppalainen kavahtaa tällaista samettiin käärittyä kulttuuribolshevismia ja sammuttaa television.