YLE KANNATTAA SEKÄ SENSUURIA ETTÄ PROPAGANDAA

Facebookin suurin omistaja on Mark Zuckerberg.

Läpisosiaalisoituneille zombinuorille suunnattu YleX-kanavan nettisivuilla kerrotaan, että Facebook aikoo estää (lue: sensuroida) "rasismin" eli kaiken kritiikin, joka koskee invaasioksi yltynyttä kehitysmaalaisten maahantunkeutumista. YleX ei kritisoi Facebookin tiedotetta mitenkään vaan päinvastoin antaa sille tukensa viittaamalla kansojaan vihaavien poliitikkojen sensuuri-vaatimuksiin:

Viimeisen vuoden aikana jopa valtioiden johtajat ovat pyytäneet Facebookia poistamaan vihapuhetta palvelustaan. Viime vuoden elokuussa Saksan oikeusministeri Heiko Maas pyysi palvelua poistamaan turvapaikanhakijoihin kohdistuvaa rasistista kirjoittelua. Lisäksi Ranskan hallitus pyysi muun muassa Facebookia torjumaan ääriryhmien propagandamaiset tekstit palvelustaan.

Artikkelissa on sivuutettu sananvapauskysymys täysin, mikä ei ole yllättävää, sillä Yle on jo pidemmän aikaa kannattanut järjestelmää haastavien mielipiteiden rajoittamista eri verukkeilla, jotta äänessä saisivat olla vain samassa juonessa olevat valtamediat.

Ärsyttävintä jutussa on siinä toistuva jankutus vihapuheesta, käsitteestä, jota hegemoninen valta yliopistoja myöten ei ole missään julkisessa keskustelussa halunnut problematisoida. Sanottakoon se täälläkin vielä kerran uudestaan, että Amerikan Itärannikon kuudessa Ivy League -yliopistossa 1980- ja 90-luvuilla käyttöön otettu termi 'vihapuhe' on keksitty tarkoituksellisesti demonisoida perinteinen eurooppalainen identiteetti ja arvot. Kyseessä on siis puhtaasti kielen manipulaatioon perustuva kulttuurimarxilainen projekti, tosielämään sovellettu orwellilaisen uuskielen sana, jonka esiin nostamisella totuuden sanominen pyritään kriminalisoimaan "moraalisin" perustein. Käsitteenä vihapuhe ei siten ole riippumaton objektiivinen yläkäsite tietynlaiselle puhetavalle, vaan nomenklatuuran ja sen lakeijoiden käyttämä poliittinen koodisana, jonka varjolla voidaan ilman tunnon tuskia tukkia totuuden puhujien suut.

-------------------------



Yle TV1, 21.1.2016 klo 21:05, A-studio: Talk 

Luotako poliisiin? Vieraina kansanedustaja Pirkko Mattila (ps), vanhempi konstaapeli Marko Kilpi, kansalaisaktivisti Sippo Kähmi ja toimittaja Mari Pudas. #yleastudio HD

Oletteko muuten huomanneet, että valtamedian käyttämä ilmaus "kansalaisaktivisti" ei ole muuta kuin kiertoilmaus kommunistille tai nilkkiliberaalille punamädättäjälle. Pienen googlauksen jälkeen selvisi, että Sippo Kähmi on kommunisti, joka oli viime eduskuntavaaleissa SKP:n ehdokkaana. Miksi Yle ei kerro tätä suoraan? SKP:n nuorisoaktiivit ovat tulleet tunnetuksi siitä, että he ovat yllyttäneet käyttämään väkivaltaa poliisia vastaan. Tällaisia viattomia "kansalaisaktivisteja" jälleen kerran A-studiossa. Miten avata uuskielien koodi osa 1: kansalaisaktivisti -> kommunisti


Yle TV1, 21.1.2016 klo 22:00 Ulkolinja: Izmirin ihmisbasaari  

Aegeianmeren rannalla olevassa Izmirin kaupungissa sotaa pakenevat ihmiset ja ihmissalakuljettajat kohtaavat. Tuhannet pakolaiset saapuvat Izmiriin päivittäin löytääkseen keinon päästä Eurooppaan. O. Pertti Pesonen Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Sotaa pakenevat? Suuri osa Eurooppaan tunkeutuneista vapaamatkustajista on irakilaisia sotarikollisia tai pelkkiä elintasopummeja Afghanistanista ja Somaliasta. Tämänkin ohjelman tarkoitus on "lisätä ymmärrystä" maahantunkeutujia kohtaan ja taivuttaa näin kansalaiset jatkuvalle vihamieliselle invaasiolle.


Yle TV2, 21.1.2016 klo 21:00, Noin viikon uutiset  

Jukka Lindströmin vetämä ajankohtaissatiiri. Viikon tärkeimmät uutiset jo torstaina. Vieraana kielentutkija Vesa Heikkinen. OHJELMA PALAA TAUOLTA. #nvuutiset Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Kaupunkilaisliberaalien suosiman stand-upin hengessä ohjelman valtaosa koostuu pikkunokkelasta naljailusta suomalaisille "rasisteille". Itsestään liikoja luuleville hipstereille suunnattu ajankohtaissatiiri ei ole muuta kuin light-vasemmiston katteetonta hengennostatusta. Muistin virkistykseksi Yle Watch upotti tämän tunkion viime marraskuussa sopivin saatesanoin.

"YLEISRADIO LAULAA SAMALLA NUOTILLA ÄÄRIVASEMMISTON KANSSA, ON LAULANUT JO PITÄÄN."

Suuri enemmistö Suomen kansasta on parin viime vuoden aikana alkanut saada tarpeekseen tavallista työmiestä halveksuvan äärivasemmiston venkoilusta ja sitä peesaavan Yleisradion informaatiopimityksistä. Alla sosiaalisesta mediasta poimittu osuva mutta silti varsin tyypillinen näkemys, mikä äärivasemmistossa ja sen lähimmässä liittolaisessa Ylessä mättää:

Ylen A-talkissa käydyssä itsenäisyyspäivän mellakkaa käsitelleessä keskustelussa oli neljä vierasta.

Kaksi heistä Yle varusti puoluemerkinnällä, Matias Turkkila, Perussuomalaiset ja Jukka Kopra, Kokoomus.

Toisella puolella pöytää istui kaksi henkilöä, joista toisen kerrottiin edustavan vain itseään ja toisen kiakkovieraita.

Näin meille kerrottiin Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen taholta.
Ylen toimittaja Susanne Päivärinta muisti erikseen mainita, että Riikka Yrttiaho on Vasemmistoliiton jäsen, mutta edustaa vain itseään.

Niinpä, Yrittiaho on Vasemmistoliiton Helsingin suurimman puolueosaston, Kallion Vasemmiston puheenjohtaja. Häntä ennen puheenjohtajana toimi Dan Koivulaakso.

Yrttiahon vieressä istunut, väkivallallakin tulevaisuuden skenaariona uhannut henkilö kertoi osallistuneensa tapahtuman järjestelyihin. Missään vaiheessa ohjelmaa hän ei kertonut nimeään tai sitä, että on SKP:n eli Suomen kommunistisen puolueen miehiä.  

Tutkivien nettisurffaajien selvitysten perusteella mies paljastui Jaakko Tervoksi, joka oli Tampereella SKP:n ehdokkaana vuoden 2012 kuntavaaleissa.

Jälleen kerran havaittiin, että netin aikakaudella on melko typerää toimia kuten Yleisradio ja äärivasemmistolaiset tekevät. Valheet paljastuvat hyvin nopeasti. Usein ei ehdi edes kissaa sanoa, kun käry on jo käynyt.

Riikka Yrttiaho on aiemmin yrittänyt hämätä ihmisiä poistamalla puoluetunnuksensa US-blogistaan. Kysyttyäni syytä moiseen, hän palautti tunnuksen.

Miksi äärivasemmistolaiset toimivat tavallaan eli peittelevät taustaansa tai kertovat edustavansa vain itseään, kun esiin nousee väkivaltaisia yhteiskunnallisen toiminnan muotoja?

Siksi, että he ovat jo vuosia sinnikkäästi väittäneet äärioikeiston olevan suomalaisen yhteiskunnan pahin uhka. Äärivasemmistolaiset ovat useaan otteeseen luoneet mielikuvaa väkivaltaa ja vandalismia tai niiden uhkaa aiheuttavasta mielikuvitusryhmästä, josta he käyttävät nimitystä suomalainen äärioikeisto.

On vielä hyvin muistissa, kun Yrttiahon edeltäjänä Kallion uustaistolaisten johdossa toiminut Dan Koivulaakso vandalisoi kauppaan tulleen leipälähetyksen siten, että se täytyi poistaa myynnistä. Syyksi Koivulaakso kertoi tuen elintarviketyöläisille.

Samoin hyvin on muistissa Koivulaakson yritys vääntää Tanskassa järjestetyn avoimen yleisötilaisuuden väkivallan aiheuttajat oikeistolaisiksi, vaikka mukana ollut toimittaja ja tv-kuva kertoivat selkeästi, että väkivaltaa harjoittivat ja sen aloittivat nimenomaan Koivulaakson hengenheimolaiset hyökkäämällä rauhallisesti esiintyneiden ja toimineiden ihmisten sekä poliisien kimppuun.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että äärivasemmiston mielikuvituksellinen äärioikeisto väkivaltauhkineen on projektio punaisten omasta ajatus- ja ideologiamaailmasta.

(Projektiolla tarkoitetaan oman ajatusmallin heijastamista ulkoiseen kohteeseen. Projektio on sisäinen puolustusmekanismi, jota projisoija ei välttämättä itse tiedosta.)

Mistä syystä Yleisradio ei vaivaudu usein kertomaan totuutta edes jälkikäteen?

Koska Yleisradio laulaa samalla nuotilla äärivasemmiston kanssa, on laulanut jo pitkään.

Mitä oletatte, olisiko Ylen puolelta räjäytetty ilmoille jymyuutinen, jos herra X olisi paljastunut persuksi?  

Entä millä tavalla olisivat reagoineet iltapäivälehdet, HS, Kaleva, Aamulehti jne.? Uutisoiko mikään merkittävä media kiakkovieras Tervon poliittista taustaa tai Yrttiahon asemaa?

Entä mistä johtuu Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen ideologinen asenne?

Siitä, että moni sen toimittajista edustaa joko vasemmistoa tai äärivasemmistoa. Heitä ei kiinnosta totuus vaan se, että kansalaiset saavat toimittajien ja toimituksen haluaman kuvan tapahtumista.

Vasemmistoliiton ja eritoten Vasemmistonuorten toiminta on jo useiden vuosien ajan muistuttanut taistolaiskommunistien aggressiivista ja osin väkivaltaista toimintaa 1970-luvulla. Ei ole siis mikään ihme, että yhteistyötahona toimii nimenomaan SKP.

Sosialismin ja punalipun kantajien väkivallan historia on julma ja karu. Sosialismin nimissä on surmattu, kidutettu ja vammautettu enemmän oman maan kansalaisia kuin minkään muun poliittisen ideologian piirissä koskaan.

Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimitus tuottaa jatkuvasti journalismia, jossa ei pyritä kertomaan miten asiat ovat vaan ohjataan katsojaa/kuulijaa tarkoituksellisesti virheellisellä ja/tai vajavaisella informaatiolla. Tällaista informaation tuottamista kutsutaan propagandaksi.

Muu media ei kykene yhtään parempaan journalismiin, kun kyseessä on a) vasemmiston aiheuttama väkivalta/vandalismi, b) monikulttuurisuus, c) ilmastopolitiikka, d) maahanmuuttopolitiikka.

On muuten tosi kiva juttu, että ministeri Pia Viitanen (sdp) haluaa jakaa surkeaa journalismia tuottavalle medialle lisärahoitusta. Eikö?

Mistä syystä suomalaisen veronmaksajan täytyy tukea medioita, jotka toistavat samoja uutisia toisiaan kopioiden ja matkien?

Ei ymmärrä. Tai ymmärtää, jos oikea vastaus on Neuvostoliitto.

YLE MYÖTÄILEE SKP-TAUSTAISTA TUTKIJAA

YLE Radio Suomi, 27.1.2013 klo 14.03 - 15.00, Yle Ykkönen

Ääriliikkeet Suomessa ja Saksassa. Suomesta ei löydy väkivaltaisia ääriliikkeitä sen paremmin oikealta kuin vasemmaltakaan, ei ääri-islamistejakaan. Onko tämä lintukoto ihan totta? Studiovieraana sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen, puhelimessa Itä-Suomen yliopiston tutkimusjohtaja Vesa Puuronen. Vertailumaana on Saksa, jossa turvallisuutta uhkaavia ääriaineksia on kymmenin tuhansin, Pertti Rönkön raportti. Juontajana Heikki Peltonen.

Linkki ohjelmaan tässä.


Kun Suomessa ja muuallakin Euroopassa halutaan keskustella ääriliikkeistä, keskustelua käyvät yleensä vain toimittajat ja yliopistojen asiantuntijat. Äriliikkeiden tutkijoista suurin osa on keskittynyt käytännössä pelkästään "äärioikeistoon", mikä näyttää jopa yhteiskunnallisesti välinpitämättömästä kansalaisesta räikeältä puolueellisuudelta. Jotta tutkijoita, joilla on usein oma huonosti peitelty poliittinen piiloagendansa, ei syytettäisi epätieteellisestä tutkimusasenteesta, he ovat ottaneet käyttöön näennäisen objektiivisen käsitteen "ääriliike". Sen varjolla he voivat rauhassa puhua mieliteemastaan "äärioikeistosta" ilman että heitä voisi ainakaan päällisin puolin kritisoidan fiksaatiosta vain yhteen ideologiaan. Viittauksia islamisti-terroristeihin ja äärivasemmistoon käytetään vain mausteeksi, jotta jonkilainen tutkija-uskottavuus voitaisiin säilyttää.

Maamme luultavasti tunnetuin äärioikeistotutkija (sic!), Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) kuulunut Vesa Puuronen, on Yle Ykkösen haastattelussa niin tyhmä, ettei osaa haastattelun edetessä edes teeskennellä objektiivista tutkijaa, joka pitäisi ääriliikkeinä myös islamisteja ja äärivasemmiston katuhuligaaneja. Tutkijan roolinsa kokonaan unohtaneena hän puhuu jatkuvasti "äärioikeiston uhasta" jopa silloin kun haastattelija ottaa puheeksi Euroopan ääriliikkeet eikä vain äärioikeiston. Esimerkkinä ääriliikkeiden noususta tutkija käyttää Kreikkaa ja Unkaria, joilla hän vihjaa Kultaiseen aamunkoittoon ja Jobbik-puolueeseen. Yksipuolisella möläytyksellään Puuronen haluaa sivuuttaa Kreikan väkivaltaiset anarkistit ja kommunistit, jotka ovat myös päässeet suuren suosion saattelemina parlamenttiin. Niitä kuten terrorismiin turvautuvia islamisteja tutkija ei mainitse ollenkaan ikään kuin ne eivät olisi ääriliikkeitä. Se on ymmärrettävää, sillä kommunisti-Puurosen puuroiseen päähän ei mahdu muuta kuin äärioikeisto. Tutkijan lukkarin rakkaus vasemmistolaiseen ideologiaan on niin ilmiselvää, että  ohjelman kuulija tuntisi myötähäpeää ellei kyseessä olisi niin ilmeinen kulttuurimarxilainen propagandisti kuin Vesa Puuronen on.  

Hänen toinen motiivinsa pitää yllä jatkuvaa keskustelua äärioikeistosta on tietenkin raha; Ilkka Kylävaara määrittelee kuvaavasti tyypillisen kommunistin toimittamassaan kirjassa Taistolaisuuden musta kirja: "Pitää olla autoa, omakotitaloa, ulkomaanmatkaa, Jotenkin kommunistin keskeinen ominaisuus on ahneus". Liiottelemalla "äärioikeiston" vaaraa Puuronen saa valtion yliopistolta palkan "asiantuntijana" ja jotta rahavirrat tuon vaaran "tutkimiseen" säilyisivät edelleen vuolaina, hänen täytyy toitottaa sitä jatkuvasti ja kuuluvasti. Hänen kannaltaan Yleisradio on ollut hyödyllinen yhteistyökumppani - ja miksei myös Puuronen Ylelle, sillä se on Puurosen kautta saanut "tieteellistä uskottavuutta", jolla se on voinut demonisioida kansallismielisyyttä, kansallista itsetuntoa, kansallisen kulttuuria ja jopa suomalaisuutta "epädramatisoimalla" sen.

Haastattelija Heikki Peltonen olisi halutessaan voinut lopetettaa Puurosen monomaanisen propagandapuheen kuin leikaten, jos hän vain olisi rohjennut kyseenalaistaa Puurosen tutkijamotiivin ja puolueettomuuden mainitsemalla kolme kirjainta - SKP. Ääriliikkeistä varoitteleva tutkija on siis itse kuulunut puolueeseen, jonka ideologisena perustana on luokkakaunainen väkivalta ja vallankumouksen saavuttaminen. Puurosen tutkijauskottavuus suuren yleisön silmissä on sama kuin jos Kansallisen Vastarintaliikkeen jäsen toimisi yliopistossa juutalaisuuden ja kommunisimin asiantuntijana. Ärhäkkänä toimittajana esiintyvä Peltonen ei kuitenkaan halunnut tehdä tutkijan maineen kyseenalaistavaa puoluepaljastusta, mikä kertonee siitä, että toimittaja jakaa pitkälti saman arvomaailman Puurosen kanssa.

Ohjelman ainoa positiivinen pilkahdus tulee sen alussa, kun Ylen Berliinin kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö tarkastelee Saksan ääriliikkeiden nykytilaa. Hänen asiallisen kiihkottomassa jutussaan käy väkivaltatilastojen valossa ilmi mikä on äärilikkeiden keskinäinen vaarallisuujärjestys. Turvallisuuspoliisin mukaan ykkösuhka on islamistit ja niistä etenkin salafistit, seuraavana äärivasemmisto ja viimeisenä äärioikeisto. Silti täällä kuin myös Saksassa toimittajille ja korruptoituneen yliopiston "tutkijoille" on olemassa vain yksi ääriliike: "äärioikeisto". Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä onhan "äärioikeisto" ennen kaikkea uhka heille, kulttuurimarxilaisille.

Lopuksi on todettava, että ääriliike ei ole muuta kuin marginalisoiva nimitys poliittiselle haastajalle, joka on uhka vallitsevan kultturihegemonian arvomaailman kannattaijille. Vaikka tänään läntisessa kulttuurissa vallalla olevat 60-lukulaisten itsetuhoiset arvot näyttävät nuoremmista muuttumattomalta asiantilalta, niin yli 40 vuotta sitten tuota arvomuutosta ajanut hedonistisukupolvi edusti silloiselle eliitille ääriliikettä. Vakiinnutettuaan kumouksensa heistä on tullut tämän päivän konservatiiveja, jotka kutsuvat haastajiaan "ääriliikkeeksi". Ja kuten tunnettua, näille punertaville konservatiiveille ei ole olemassa kuin yksi todellinen vihollinen: ikuisiin toimiviin arvoihin nojaavat kansallismieliset, joita he kutsuvat talouspolitiikan sivuuttaen virheellisesti "äärioikeistoksi".