KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET – PUNAVIHREIDEN KOIJARIEN VIIMEINEN TURVAPAIKKA

Yleisradion uutistoimitus jymäyttää jälleen kerran sen uskollisinta seuraajamassaa, boomer-sukupolven demarieläkeläisiä kertoessaan hallituksemme asenteesta Puolan ja Valko-Venäjän väliseen rajakriisiin. Koska demarieläkeläiset luottavat tiedonsaannissaan lähes pelkästään Yleen, heille syntyy tuoreista uutisista Sisäministeri Maria Ohisalo: EU:n ei pidä taipua Valko-Venäjän painostukseen ja Haavisto tilanteesta Puolan rajalla: Suomi voisi sulkea rajansa väliaikaisesti hybridiuhkan vuoksi käsitys, että vihreiden ministerit ajaisivat rajavalvontakysymyksessä suoraselkäisesti Suomen etua. Mielikuvan takana on mm. ministeri Ohisalon kommentti Suomen rajojen puolustamisesta:

Ohisalon mukaan Suomi voi jo nykyisen lainsäädännön mukaan puolustaa rajojaan ja samalla EU:n yhteistä ulkorajaa, jos rajaan kohdistuu valtiollisesti ohjattua massamaahanmuuttoa tai muuta hybridivaikuttamista.

Lausunnon tekee kuitenkin tyhjäksi varauma "kansainvälisistä sopimuksista", joita voi pitää sosialistiroistojen viimeisenä turvapaikkana. Varsinkin monikultturistina tunnettu vihreä sisäministeri asettaa kansainväliset sopimukset aina Suomen kansallisten etujen edelle. Tästä antaa suoran vihjeen jo ensin mainitusssa uutisessa kerrottu Ohisalon lausunto:

Ohisalo korosti, että Suomen allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten mukaan turvapaikanhakijoille on kuitenkin varattava mahdollisuus turvapaikkahakemuksen jättämiseen ainakin yhdellä rajanylityspaikalla.

Ulkoministeri Haavisto noudattaa Ohisalon kanssa samaa taktiikkaa antamalla ensin mielikuvan Suomesta rajojaan puolustavana maana:

Suomella on hänen mukaansa olemassa lainsäädäntöä hybridiuhkan varalle, jonka avulla raja voidaan tarvittaessa sulkea väliaikaisesti.

Vaikka iltapäivälehdet edustavat samaa idelogiasta monoliittia kuin Yle, sieltä vuotaa silti välillä tietoja, joista maan suurin uutismonopoli haluaisi vaieta visusti. Esimerkiksi edellä mainittu Haaviston lausunto Ylen uutisessa asettuu kummalliseen valoon kun sitä tarkastelee Iltalehden uutisjuttua Haavisto medioille: Suomi ei sulkisi rajaa Puolan tapaan täysin – väliaikainen sulku mahdollinen vasten. 

– Toimenpiteet on sovitettava yhteen maamme lakien ja kansainvälisten sopimusten kanssa. Ensisijaista tässä tilanteessa kuitenkin on varmistaa Suomen rajojen pitävyys ja suomalaisten turvallisuus, ryhmä linjasi tiistaina

Vapaaehtoiset kansainväliset sopimukset, jotka eivät voi edes lakiteknisesti ohittaa perustuslain turvaamia maan etua, ovat kuitenkin Haavistolle kaikki kaikessa. Ne ovat globalistisille vihreille tärkeitä, koska allekirjoitetut paperinpalat tarjoavat porsaanreiän rajojen avaamiselle ja itsetarkoitukselliselle maan muukalaistamiselle:

– No, sellainen ajatus, että kokonaan luovuttaisiin pakolaissopimusten määräämistä kriteereistä ja pelisäännöistä, niin se ei varmaan tulee kysymykseen, vaikka näin hurja tilanne on. Siellä voi aina olla niitä, jotka oikeasti tarvitsevat humanitääristä apua, joiden hengestä ja terveydestä voi olla juuri sillä hetkellä kysymys. Siihen pitää aina säilyttää mahdollisuus.

Solidaarisuus Puolaa kohtaan on Haavistolta myös pelkkää silmänlumetta, sillä hän haluaisi Iltalehden uutisen mukaan vesittää varsin selväsanaisesti maan tiukan rajasulun. Ulkoministerin tavoitteena tietenkin on, että EU:n sisälle pääsisi aina maahantunkeutujien ankkurilapsia ja muita käenpoikia:

– No, tietysti yleisinhimilliset tekijät pitää ottaa aina huomioon. Siellä on lapsia joukossa, siellä on sairaita ihmisiä, vanhuksia ollut joukossa. Ihmiset ovat hengenhädässä, totta kai tällaiset ihmiset pitää pelastaa ja heitä auttaa. Se on selvä, Haavisto sanoi.

Sisäministeri Maria Ohisalo ei ole Pekkaa pahempi ja vetoaa Haaviston tapaan "kansainvälisiin sopimuksiin" Ilta-Sanomien uutisessa Sisäministeri Maria Ohisalon mukaan Suomen rajaa ei voi sulkea kokonaan – ”Jostain kohdasta turvapaikkaa pitäisi pystyä hakemaan”:

Ohisalon mukaan nykyinen rajavartiolaki mahdollistaa rajanylityspaikkojen sulkemisen erityistapauksissa, mutta yksi rajanylityspaikka pitää jättää auki turvapaikka­hakemuksen jättämistä varten kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

(...) Hänen mukaansa myös valmiuslainsäädännön uudistaminen on keino varautua laajamittaiseen maahantuloon.

Meillä on siis maan keskeisillä ministeripaikoilla henkilöitä, jotka eivät missään olosuhteissa suostuisi sulkemaan rajoja vihamielisiltä invaasioilta. On kummallista, että näin avointa maanpetoksellista toimintaa harjoittavia ministereitä ei ole vielä haastettu valtakunnanoikeuteen. 

                                                             ***********************

TV1, 10.11.2021 klo 19.00, Historia: Göringin veljekset 

Hermann Göring oli Saksan merkittävimpiä natsijohtajia ja Hitlerin luottomies, kun taas hänen veljensä Albert oli vainottujen auttaja. Albert Göring pelasti sodan aikana toisinajattelijoita ja juutalaisia natsien vainoilta käyttäen hyväksi vanhemman veljensä asemaa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. Linkki ohjelmaan.

Ylen mitään häpeämätön pakkomielle kolmannesta valtakunnasta vain jatkuu ikään kuin kyse olisi päättymättömästä säännöllisestä tv-sarjasta tyyliin Salatut elämät. Tällä kertaa päästään ylistämään kansakunnalle epälojaajia Albert Göringiä samalla kun solvataan puolustuskyvytöntä Hermann Göringiä. 

TV1, keskiviikko 3.10.2021 klo 19.00, Historia: Sota-ajan suurlähettiläät 

Berliinissä toisen maailmansodan kynnyksellä kansainvälinen diplomatia jatkui kuten ennenkin; oli tanssiaisia ja illallisia. Mitä suurlähettiläät ajattelivat Saksan politiikasta ja Hitlerin valtaannoususta? Ohjelmassa tutustutaan aiheeseen diplomaattien henkilökohtaisten arkistojen, kuten päiväkirjojen ja kirjeiden kautta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min. Linkki ohjelmaan.

Dokumentit natsiajasta ovat Ylen taistolaisukupolven jälkeläisille loppumaton propagandistinen aarreaitta, koska tarkasteluun voidaan ottaa mikä tahansa tuon ajankohdan yksityiskohta. 

Olisi hauska pohtia, millainen on Ylen varassa olevien katsojien käsitys koko maailmanhistoriasta. Todennäköisesi 80% heidän historiakäsityksestään keskittyisi kansallissosialismiin. Tällainen tiedollinen epäsuhta on mahdollista, koska Ylen ohjelmanhankkijoille ja "rationaaliselle" mediaeliitille natsismista on tullut taikauskoinen kosminen kulminaatiopiste, jota vasten peilataan kaikki muut tapahtumat.

Näiden pseudodokumenttien verorahoilla kustannetulla pakkosyötöllä on lopulta vain yksi tarkoitus: tehdä historiapolitiikkaa nykyajan ideologisia tarpeita varten. 

Suuri osa kansasta näkee jo tämän laskelmoidun indoktrinaation läpi, mutta Yle luottaa edelleen sen katsojarunkona oleviin suuriin ikäluokkiin. Heidän luottamuksensa Yleen taas perustuu menneisiin vuosikymmeniin, jolloin yhtiö ei ollut vielä sotkeutunut niin perinpohjaisesti ideologisiin agendoihin kuin nyt.

VALKO-VENÄJÄN VÄRIVALLANKUMOUS – KUN KAIKKI EI OLE AIVAN SITÄ MITÄ VALTAMEDIASSA KERROTAAN

Yle on kertonut innokkaasti Valko-Venäjällä käynnissä olevasta värivallankumouksesta, viimeksi tänään uutisessaan Yle Valko-Venäjällä: Mielenosoittajia on silmänkantamattomiin, tunnelma on rauhallinen, metroasemia on suljettu. Mikä sitten saa valkovenäläiset osallistumaan suurmielenosoituksiin pääkaupungissaan Minskissä? Siellähän on jo pitkään saanut Coca-Colaa.

Valkovenäläiset ovat lähes kahden sukupolven ajan eläneet markkinataloudessa ja länsimaisen viihdekulttuurin vaikutuksen alaisina, mutta tämä ei vielä tyydytä naiivien länsimielisten hinkua tehdä maastaan hiilipaperikopio Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista. Pelkän "mukavan elämän" tavoittelu ilman suuria ponnisteluja on syrjäyttänyt länsimaalaisten korkeat henkiset pyrinnöt ja tehnyt Euroopasta itsekkäiden itkupillien lastentarhan. Nyt osa valkovenäläisistä haluaa tätä länsimaista perikatoa Maailmanpankin velkarahalla kotimaahansa ikään kuin heiltä puuttuisi intresektionaalisen feminismin radikaalein versio ja värikäs katukuva, joka muistuttaa Malmöa ja Marseille'ta.

Läntiset valtamediat ovat kuvanneet valkovenäläisten mielenosoituksia spontaanina demokratia-liikkeenä, joka protestoi ilmeisen vilpillistä presidentinvaalin tulosta vastaan. Silti on todennäköistä, että ilman vaalivilppiäkin pitkäaikainen istuva presidentti Aleksjandr Lukašenka olisi voittanut vaalit. Jostain syystä hän halusi päästä vain "vakaan demokratian" sauliniinistömäisiin kannatuslukuihin. Tämä harkitsematon korskeus näyttää nyt uhkaavan hänen hallintoaan, eikä vahvoja liittolaisia löydy sen enempää idästä kuin lännestäkään. 

Venäjän sekaantumisesta Valko-Venäjän tapahtumiin on varoittanut ymmärrettävästi eniten länsimaiden poliitikot ja mediat. On totta, että Venäjällä on intressinä pitää Valko-Venäjä vakaana Natoon kuulumattomana valtiona, mutta naapurimaansa yhteiskunnallisen kuohunnan provosoinnissa tai sen estämisessä sillä ei näytä tällä hetkellä olevan suurtakaan roolia. 

Suurin uhka Valko-Venäjän vakaudelle on hallintovaihtoja "demokraattisiksi" masinoivien globalistien kuten George Sorosin ja oppositiojohtaja Svetlana Tihanovskajaa tukeva värivallankumousten veteraanijuutalainen Bernard-Henri Lévyn sotkeutuminen oppositioliikkeeseen. Ongelmana eivät ole niinkään tavalliset mielenosoittajat, jotka ovat kautta historian vaatineet vain lisää leipää ja sirkushuveja, vaan oppositioliikkeen johtajat, joilla on vahvat kytkökset globalistisiin hallinnonvaihtajiin. 

Positiivisen arvolatauksen länsimediassa saanut käsite värivallankumous on todellisuudessa koodisana soroslaisten globalistien ja post-trotskilaisten neokonservatiivien masinoimille kumouksille, joissa uhriksi joutuneesta maasta tehdään Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden "arvopohjaa" noudattava vasallivaltio. Valko-Venäjän kohdalla ensisijaisena tarkoituksena on yksityistää eli ryöstää valtion omistamat luonnonvarat ylikansallisille suuryhtiöille. Sekundäärinen, mutta pitkällä tähtäimellä tärkeämpi tavoite, on tehdä Valko-Venäjästä Globo-Homojen vapaa temmellyskenttä, jossa kaikki länsimaiset vitsaukset on erikseen lainsäädännöllä suojattu. Niin sanottujen ihmisoikeuksien nimissä tietenkin.

Mitä tulee demokratiaan ja laillisuusperiaatteeseen, niitä ei noudateta täysimääräisesti yhdessäkään maassa. Omasta hupaisasta pikkudemokratiastaan virallisen mallin koko maailmalle pakottaneilla länsimailla ei ole varaa arvostella muita hallintoja laittomuuksista ja manipulaatiosta, sillä näihin samoihin keinoihin länsimainen demokratuuri syyllistyy itse. 

Täällä demokratia on pelkkä fasadi manageroivalle hallintojärjestelmälle, jonka intressinä on ajaa omaa eikä kansan etua. Moralisointi presidentti Aleksjandr Lukašenkan "diktatuurista" onkin silkkaa hurskastelua niin kauan kuin yhdessäkään länsimaassa ei voida "ihmisoikeuksiin" vetoamalla järjestää kansanäänestystä rotumuukalaisten maahantulon lopettamisesta ja jo täällä olevien vieraiden karkottamisesta kotimaihinsa. 

Sanotaan mitä sanotaan, mutta länsimaissa vallitsee Valko-Venäjää pahempi diktatuuri, koska kansalaiset eivät voi poliittisesti vaikuttaa ei-kansalaisten maassaoloon ja maahantuloon. Klassisessa Kreikan demokratiassa tällaisen kohtalonkysymyksen kieltäminen olisi tarkoittanut vihamielisen hallinnon tyranniaa, ei demokratiaa.