NENÄPÄIVÄ JA LUONTOA TUHOAVA PAHUUDEN KIERRE

Nenäpäivä: Kurjuuden moninkertaistaminen.

Yle TV2, perjantai 10.11.2017  klo 22:30, Nenäpäivä: Kakkashow 

Herkkähermoisten kannattaa sulkea telkkari, kun ruudun valtaa Kakkashow Arman Alizadin sekä YleX:n Jenni Poikeluksen ja Alma Hätösen vetämänä. Mukana myös Töölön Ketterä, Aleksanteri Hakoniemi jne. HD

Yle TV2, perjantai 10.11.2017  klo 21:00, Nenäpäivä: Gaalashow 

Sanna Stellanin juontama Gaalashow säväyttää. Näe Saara Aallon upea musikaalinumero ja naura Siskonpedin naisten huikealle sketsille. Tätä ohjelmaa et katso ilman nenäliinoja. HD

Yle TV2, perjantai 10.11.2017 klo 19:00, Nenäpäivä: Nenäshow 

Koko perhettä viihdyttää Jarkko Tammisen juontama Nenäshow. Hulvattomissa sketseissä nähdään julkkiksia Ransu-koirasta Mikko Leppilampeen. Musiikilla liikuttavat muun muassa Isac Elliot ja Pete Parkkonen. HD

Yle TV2 Perjantai 10.11. klo 18:00, Nenäpäivä: Urheilushow 

Kaj Kunnaksen juontamassa Urheilushow'ssa huippu-urheilijat ja urheiluselostajat heittäytyvät nenähenkiseen kisailuun.Mukana mm. Ari-Pekka Liukkone

Se on taas se aika vuodesta jolloin Yleisradio täyttyy Nenäpäivästä. Oikeastaan tämä irvokas kampanja on jatkunut koko syksyn, jonka voi tarkistaa Yle Uutisten Nenäpäivää koskevasta uutislistasta. Jonkinlaista tahatonta komiikkaa tarjoaa Kakka-show, jolla Yle tulee itsekin tunnustaneeksi, että paskaahan tässä kansalle syötetään! Yle Watch on puolestaan kommentoinut Nenäpäivää viime ja edellisvuonna. 

Sanotaan, että kyynisyys on helppoa, mutta minkäs teet, kun hyväkkäät tekevät sen helpoksi tarjoilemalla läpinäkyvää tekopyhyyttään suoraan tarjottimelta.  Jos asiaa halutaan tarkastella objektiivisesti ja avoimesti, niin on päivän selvää, että Nenäpäivällä saadulla hetken hyvänolon tunteella kehitysmaiden "auttajat" riistävät koko ekosysteemin elämisen edellytykset. Lahjoittamalla 20  euroa Nenäpäivä-keräykseen, kasvatat Afrikan väkilukua 50 lapsella. Pelkästään Nigeriassa on jo nyt (vuonna 1962 40 miljoonaa) 186 miljoonaa asukasta....

Sitä paitsi kriitikkojen kohdalla ei edes ole kyse kyynisyydestä, vaan tosiasioiden tunnustamisesta. Sitä taas vaaditaan, jotta voitaisiin toteuttaa kaikesta teennäisyydestä riisuttua rakkautta elämään, rakkautta elämän kaikkia olomuotoja kohtaan. 

Nythän yksi laji tuhoaa jatkuvalla laajentumisellaan muun elämän elinehtoja. Vielä mielettömämmäksi asian tekee se, että ihmiskeskeisillä Nenäpäivä-kampanjoilla yritetään ylläpitää ja lisätä ihmiskunnan kivirekenä tunnetun Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöä, vaikka se on jo ajat sitten ylittänyt luonnon kestokyvyn reunaehdot sekä paikallisesti että globaalisti. Arfrikan väestö on nelikertaistumassa tämän vuosisadan loppuun mennessä, mutta lännessä eletään kuin Titanicin kansilla viettämällä Nenäpäivää. 

Kun tällaisilla kampanjoilla väestöräjähdyksen kierrettä tehostetaan vielä lisää, tulee sillä kasvatettu Afrikan ylijäämäväestö vyörymään sopulilauman lailla hentomielisen pohjoisen pallonpuoliskon apajille. Itse asiassa Afrikassa on jo nyt läntisen lääke- ja ruoka-avun vuoksi liikaa ihmisiä, joita on pursunut sieltä Eurooppaan jo vuosikausia. 

Nenäpäivän kosminen pahuus ei piile sen avulla kerätyistä almuista, jolla edistetään väestöräjähdystä, vaan siinä, että se legitimoi hulluuden alttarit, jossa uhrataan maapallon tulevaisuus. Erilaisten kehitysapujen ja Nenäpäivien avulla saavutettu elinolojen parantaminen, joka samalla tarkoittaa myös ihmislihan lisääntymismahdollisuuksien kasvattamista, on turhaa Sisyfoksen työtä ellei jopa pahempaa. Evoluutiobiologi Richard Dawkins selittää elämisen perusedellytykset luonnontieteellisestä näkökulmasta, jota olisi syytä pohtia kaiken Nenäpäivä-hössötyksen keskellä:

Luonto ei ole sen enempää lempeä kuin julmakaan. Se ei tähtää kärsimykseen, mutta se ei myöskään yritä vähentää kärsimystä. Luontoa se ei kiinnosta kunhan vain perimä (deoksiribonukleiinihappo; DNA) saadaan säilymään. Kun geenit monistuvat maailmankaikkeudessa, joka toimii fysiikan sokeiden lakien mukaan, jotkut joutuvat kärsimään ja jotkut saavat elää onnellisina. Ei siihen löydy mitään erityisiä perusteluja, eikä sen takana ole mitään oikeudenmukaisuuden periaatetta. Jos elinmahdollisuuksia olisi yltäkylläisesti, lajien määrä kasvaisi automaattisesti niin suureksi, että edessä olisivat kuitenkin nälkä, puute ja kurjuus.