 |
| Edistys on saavuttanut korkeimman pisteensä. |
Se on tiedetty jo pitkään, että vasemmistolaiset arvoliberaalit pitävät yksilön "omia" valintoja pyhinä, varsinkin jos ne ovat ristiriidassa kansallisen yhteisön olemassaolon perusteiden kanssa. Mielivaltaisten – mielipuolisten – halujen riivaamaksi päästetty nykyihminen on heidän ansiostaan korotettu uudeksi puujumalaksi, jonka oikuille yhteisön pitää taipua kuin kiukuttelevalle kakaralle tavaratalossa. Siksi yhteisön sukupolvia kestävästä ketjusta erotettu atomistinen yksilö-pyksilö onkin oivaa muovailuvahaa jälkimarxilaisten masinoimalle identiteettipolitiikalle, jonka taustalla on halu tuhota perinteinen länsimainen sivilisaatio Uuden uljaan maailmankylän tieltä.
Liberaalin arvoeliitin (sic) eräs keskeisin hyökkäyksen kohde on ollut yhteiskuntaa ylläpitävä perhe ja sen pohjalla oleva elämän jatkuvuutta ylläpitävä heteroseksuaalisuus. Varsinkin massoille suunnattu viihde on edistänyt propagandallaan perversioihin liittyyvää identiteettipolitiikkaa, joka on ollut epäsuora mädätyskeino normaalia, yhteiskuntaa ylläpitävää seksuaalisuutta ja perhettä vastaan. Seksuaalivähemmistöjen nostaminen valokeilaan ja heidän elämäntapansa ylistäminen on ollut pitkään julkisuuden valtavirtaa, mutta liberaaleille tämäkään voittoisa kuolonmarssi ei riitä, niin kauan kuin jostain vuotaa edes vähän maalaisjärkeen perustuvaa totuutta geneettisen umpikujan sijaan.
Tämän illan Yle TV 1 klo 20.30 uutiset (kohdasta 17.54" eteen päin) sekä samaan aineistoon perustuva nettijuttu Cate Blanchett Ylelle: Murhaajaa voin näytellä olematta murhaaja, mutta lesboa näytellessä pitäisikin olla lesbo ovat kylmääviä esimerkkejä liberaalien propagandavallasta. Uutisjutuissa käy selväksi, kuinka hallitseva liberaali valtamedia uskottelee itselleen, että itse asiassa maailmaa määrääkin Edistyksen™ vastainen suvaitsematon ja konservatiivinen kabaali! Tällainen vainoharha syntyy ihmisillä kuten Stalinilla, joka kaikesta totaalisesta vallastaan huolimatta uskoi, että "todellinen valta" on muualla ja että se vehkeilee koko ajan hänen pyhää Edistyksellisyyttä™ vastaan.
Lesbojen "rakkaudesta" kertovan Carol -elokuva on sijoitettu ovelasti 1950-luvulle, jotta libeeralien ehdollistamat viihdekuluttaja-zombit voisivat tunteenomaisesti närkästyä tuon ajan "suvaitsemattomuudesta" nykyajan jälkityhmistä rappioarvoista käsin. Tietenkin muu liberaalihenkinen media on tiedostaen tai tiedostamattaan samassa juonessa mukana ja se on nostanut elokuvan teemasta kohun, jotta homouden pakkohyväksyntää päästäisin junttaamaan tämän päivän kontekstissa:
Hollywood-elokuvassa samaa sukupuolta olevien rakkautta on käsitelty yhä vähän, mutta tämä on vähitellen muuttumassa. Seksuaaliset vähemmistöt ovat päässeet yhä enemmän esiin myös valtavirtaelokuvissa viime vuosina. Suuren yleisön keskuudessa cowboymiehistä kertova Broke Back Mountain lienee yhä tunnetuin Hollywoodin tuottama homoseksuaalisuuden kuvaus.Homojen glorifioiminen jonain uskomattoman upeina ja herkkinä ihmisinä ei välttämättä näy vielä jokaisessa Hollywood-elokuvassa, mutta tv-sarjoissa se on jo arkipäiväistynyt. Silti heprealaisen propagandatehtaan epäarvojen puolestapuhujilla on otsaa vaatia, että nykyiset normit ovat liberaalien ylivallasta huolimatta edelleen liian ahdistavia, jonka vuoksi kaikki portit pitäisi viimein aukaista, jotta maanpäällinen Sodoma ja Gomorra pääsisi valloilleen ja länsimainen kulttuuri valuisi viemäriin:
Kahden naisen rakastumista seurataan elokuvassa yhteiskunnassa, jossa vain nainen ja mies sopivat yhteen. Elokuvassa sekä lesbonaiset että heteromiehet joutuvat yhtä lailla kärsimään muottiin pakottamisesta. – Myös Carolin aviomies Harge on vangittuna joustamattomaan miehen malliin. Ja tätä tapahtuu yhä. Tietyissä yhteiskunnissa ja sosiaalisissa piireissä naisten ja miesten täytyy yhä noudattaa tiettyjä normeja, sanoo Blanchett.
