YHDYSVALTOJEN AHNE TALOUSELIITTI ON ITSE SYYLLINEN KIINAN NOUSULLE MAAILMANMAHDIKSI

Viimeistään Donald Trumpin presidenttikaudella Yhdysvallat havahtui Kiinan taloudelliseen ja maailmanpoliittiseen valtaan. Siitä lähtien maan poliittinen eliitti on vaatinut entistä aggressiivisempaa politiikkaa Kiinaa kohtaan, jotta voitaisiin padota idän jättiläisen synnyttämä haaste Amerikan hallitsemalle yksinapaiselle maailmanjärjestykselle. Kahden valtapuolueen tietyistä arvoerimielisyyksistä huolimatta myös demokraattipresidentti Joe Biden jatkaa Amerikan globalismi-imperiumin projektia, jonka vuoksi Yhdysvallat käy entistä vihamielisempää kampanjaa Kiinaa vastaan etenkin talouden saralla. Tuoreimpana esimerkkinä tästä on Yhdysvaltojen Kiinalle asettamat rajut tuontitullit sähköautoille ja terästeollisuudelle, josta kertoo Ylen uutinen Biden uhmaa Kiinaa valtavilla tullimaksuilla – ”Amerikkalaiset rakentavat sähköautonsa itse”.

Amerikan hallitseva poliittinen luokka on säännöllisin väliaijoin tarvinnut aina ulkoisen vihollisen joko sisäpoliittisista syistä tai ideologisen lähetystehtävänsä (mm. neokonservatiivit) vuoksi. Itse viholliskuvien luomisessa Yhdysvaltain poliittinen koneisto on ollut tunnetusti aina taitava. Tässä sillä on apuna valtava uutis- ja viihdekoneisto, joka pitkälti toistaa suurelle yleisölle Washingtonin sanelemaa agendaa. Tätä nykyä tuo suuri yleisö on todella suuri, sillä johtavat yhdysvaltalaispoliitikot puhuvat globaalimedian kautta koko lännelle, myös Suomelle. Siksi täälläkin on sisäistetty hyvin nopeasti vainoharhaisen vihamielinen suhde Kiinaan, vaikka muutoin Suomen asennoituminen maailman suurimpaan "kommunistimaahan" on ollut asiallista. Yhdysvaltain  ja sitä orjallisesti seuraavan muun lännen kiukuttelu Kiinalle näyttääkin taloushistoriallisten tosiasioiden valossa kummalliselta ja suorastaan perusteettomalta. 

Ennen kuulumattoman röyhkeäksi väitetyn taloudellisen kiinalaisinvaasion lähtökohtana ei suinkaan ole ollut Kiinan halu maailmanvallaksi, vaan amerikkalaisten epäonnistuneeksi osoittautunut pyrkimys tehdä maasta halvan teollisuustuontannon alusmaa maailmanmarkkinoille. Yhdysvaltain talouseliitti yhdessä keskuspankkiirien kanssa voi syyttää nykytilanteesta vain itseään: 1980-luvulta lähtien se on tukenut Kiinan taloudellista vapautumista, koska se hyödytti globaalitalouden vapaakauppasopimusten kautta ennen kaikkea Yhdysvaltojen finnanssikapitalistisia rahoitusmarkkinoita. Ahneelle onkin tyypillistä syyttää muita ahneudesta silloin kun muut alkavat menestyä pelissä, johon on vieläpä saanut itse keksiä säännöt. 

1980-luvun jälkipuolella suurten amerikkalaisten rahoittajien ja sijoittajien motiivi edistää Kiinan taloudellista avautumista oli saada se osaksi USA:n alistamaa maailmantaloutta. Tämän seurauksena Kiina oli vielä 1990-luvulla lähes samassa asemassa kuin Afrikan kehitysmaat, joiden alkutuotanto pyrittiin imemään globaaleille "vapaille markkinoille" mahdollisimman halvalla. Aivan kuten Itä-Euroopassa, "vapaan" talouskilpailun houkutuksella yritettiin romahduttaa Kiinan kommunistipuolueen asema ja muuttaa maa lännen "demokraattiseksi" nukkehallinnoksi, jota ohjaisivat globaalit talousvaikuttajat, erityisesti Kansainvälinen järjestelypankki BIS, keskuspankit, IMF, Maailmanpankki ja erilaiset kauppasopimukset. 

Lännen johdon strategia Kiinan suhteen on ollutkin sama mikä se on ollut Venäjään, toisin sanoa yritys integroida maa lännen "arvoyhteisöön" ja "sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen". Tänään tämän pelisuunnitelman epäonnistuminen näkyy ennen kaikkea Yhdysvaltain kaunaisessa kauppapolitiikassa, koska Kiina ei lupaavan alun jälkeen ole suostunutkaan halvaksi bulkkiteollisuuden tuotantokeskukseksi. 

Kiinasta haluttiin ennen kaikkea perusteollisuuden ja matalan teknologian kulutustavaroiden halpatuontimaa, koska globaalitalouden kannalta sellaisten tuotteiden tekeminen matalan palkkatason vuoksi on Kiinassa halvempaa kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Taustalla on myös ajatus, että käynnissä oleva uusi teollinen vallankumous perustuu pelkästään palveluihin, viihteeseen ja tietotekniikan immateriaalituotteisiin. Siksi vanhanaikaisena pidetty perusteollisuus luovutettiin suosiolla takamatkalta tuleville Euraasian jättiläisille. 2000-luvun alussa lännessä uskottiin tietokonevertausta käyttäen, että tuotantokoneiston perustana olevaan "rautaan" keskittyminen on epäolennaista, kun sen sijaan "softa" on kaikki kaikessa.

Tämän seurauksena Yhdysvallat luopui finanssikapitalistien rahahanojen ohjaamana suurelta osin perusteollisuudestaan ja kulutustavaroidensa tuotannosta, koska ne voitiin siirtää halvempaan Kiinaan. Eniten tämä vaikutti valkoiseen työväenluokkaan, joka menetettyään työpaikkansa ruostevyöhykkeellä uskoi saavansa ne takaisin protektionismin puolesta puhuneen Trumpin avulla.

Kerran menetettyä perusteollisuutta ei voi kuitenkaan tuosta vain polkaista enää uudelleen käyntiin. Siinä ei auta rahan painaminen ja suuret pörssivoitot reaalitaloudesta irrottautuneilla finanssimarkkinoilla. Tämä on näkynyt erityisen selvästi Ukrainan sodassa, sillä virtuaalisellla varallisuudella ei ole suurtakaan merkitystä, jos se ei perustu fyysiseen teollisuustuotantoon. Yhdysvaltain poliittisen nomenklatuuran Ukraina-projektiin on kauhottu miljardeja dollareita, mutta tuolla rahamäärällä ei ole juurikaan merkitystä, koska raha kierrätetään omassa sotateollisuuskompleksissa samalla kun hyllyt pysyvät tyhjinä raudasta. Ilman omaa laajaa perusteollisuutta ollaan kykenemättömiä tuottamaan markkinoille ja rintamalle riittävän nopeasti niinkin yksinkertaista tavaraa kuin ammuksia tai muuta matalan teknologian sotatarvikkeita. 

Ylimielinen kuvitelma Kiinasta jonain pysyvänä  peruskulutustavaroiden halpana siirtomaatuottajana tai Venäjän pitäminen pelkkänä bensa-asemana on nyt kostautumassa lännelle eliiteille. Terveen talouden perustana ei nimittäin voi olla vain toisten palveleminen, immateriaalituotteiden "valmistus", viihdeteollisuus ja finanssimarkkinat. 

Kun tähän lisätään vielä se, että populaatioidensa älyllisestä laadusta (afrikkalaisten vähyys) huolehtiva Kiina, Intia ja Venäjä kykenevät nykyään tuottamaan myös korkeaa teknologiaa, ovat lännen mahdollisuudet voittaa nykyinen talouskilpailu hupenemassa entisestään. On sitten kokonaan eri kysymys ketkä tuollaisen kilpailun ovat julistaneet ja mikä on ylipäätään sen mielekkyys. Joka tapauksessa Kiinan ja Venäjän syyttäminen kiristyneestä nykytilanteesta on todellisten rikollisten keino osoittaa sormella pois itsestään.

Suomen kannalta tilanne on onneton ennen kaikkea siksi, että maamme poliittinen johto seuraa Yhdysvaltain ulkopoliittisia ja taloudellisia päätöksiä uskollisen ajokoiran vimmalla hyläten näin oma etunsa. On selvää, että Yhdysvaltojen globalistinen imperiumi toimii anglosionistisen eliitin johdolla etunsa mukaisesti Kiinaa, Venäjää ja Irania vastaan, mutta mitä hyötyä Suomi saa asettumalla sen uskolliseksi koiraksi joka ikisessä kansainvälisessä kysymyksessä? Esimerkiksi valtaosa maamme kansanedustajista haluaa kieltää kiinalaisen Tiktok-alustan vain siksi, koska Yhdysvalloissa sen käyttö halutaan estää!

Yhdysvaltain propagandistisena etäispesäkkeenä maassamme toimivan Ulkopoliittisen insitutuutin vs. apulaisjohtaja Mikael Mattlin puhuu Ylen jutussa Tiktokin pakkomyynti kietoutuu suurvaltapolitiikan lisäksi vahvasti Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan tahallaan asian vierestä mainitsematta sanallakaan kieltohankkeen todellisesta motiivista. Yhdysvaltojen hallinnon tosiasiallinen syy kieltää Tiktok johtuu vaikutusvaltaisista sionisteista, joille on sietämätöntä, kuinka monoliittisen valtamedian vastuullisesta tiedottamisesta huolimatta Tiktokissa leviää ilman portinvartijoita videomateriaalia juutalaisten suorittamasta kansanmurhasta Gazan alueella. Videot ovat levinneet myös palestiinalaisympatioistaan tunnettujen opiskelijoiden keskuuteen, mikä on ollut osaltaan syynä eri yliopistoissa syntyneille mellakoille.

Yhdysvalloille sopii tietenkin mainiosti se, että EU ja Suomi asettuvat kaikessa sen hölmöiksi jalkasotilaiksi. Jo nyt on nähty, kuinka amerikkalaisten asettamiin pakotteisiin ja kauppasotiin osallistumisilla on vaurioitettu syvästi Euroopan taloutta. Vastaavasti suomalaisten vientiyritysten halu investoida Kiinaan on laskenut viime vuosina dramaattisesti ja eräänä syynä tähän on ollut se, että yritykset seuraavat nöyrän uskollisesti USA:n ja Euroopan kauppa- ja geopoliittisia trendejä.

                                                 ********************

Yle TV 2, maanantai 20.5.2024 klo 21.30, Miten korjata maailma

Dokumenttielokuva suomalaisista suoran toiminnan liikkeistä ja 2000-luvun alun aktivismista. Aktivistit kertovat mikä on toiminnan päämäärä ja millaista demokratiaa liikkeet haluavat. O: Jouko Aaltonen (Suomi 2023) (U). Linkki ohjelmaan.

Pellemaailmaa pyörittävän Globohomon hyödyllisinä pelleinä toimivat anarkomarkoaktivistit ovat saaneet läntisessä yhteiskunnassa eräänlaisen virallisesti hyväksytyn kapinallisen statuksen. Siksi uusintana esitettävä Miten korjata maailma ei tuota kenellekään yllätystä, sen verran ihanteellisena virkaheittojen apurahakapinallisten toiminta kuvataan. Dokumenttielokuva perustuu Anton Montin ja Pontus Purokurun teokseen Suoraa toimintaa! : autonomiset liikkeet Suomessa 1986-2016.

Jonkinlaista luokkateoriaakin rainassa esiintyvät haastatellut yrittävät tavata, vaikka juuri niissä kohdissa olisi väliin voitu esittää kritiikkiä, semminkin kun Suomessa suurin osa 2000-luvun vasemmistoaktivisteista on keskiluokkaisia yliopiston vihreällä oksalla notkuvia nuoria aikuisia. Osaltaan dokumentin myötäkarvaista asennetta selittää apulaisohjaana toiminut Pontus Purokuru, joka tunnetaan mm.  amerikkalaiskampusten sekopäisten muotiaatteiden maahantuojana. Valkopyykkäävän tendenssifilmin ainoa informaatioarvo on siinä esitelty vasemmistoräähkien kauhugalleria, joka tuo esiin aika kattavan katsauksen 2000-luvun kuka on kukin -punamädättäjiin: Suvi Auvinen, Mikael Brunila, Paleface, Reko Ravela, Antti Rautiainen, Tapio Laakso, Eetu Viren, Anne-Reetta Korhonen....kaikki järjestelmän sertifioimia "demokratian vahtikoiria".

Sanomattakin on selvää, että normaalikatsojan ärsytyskynnys ylittyy helposti kun nämä maailmanparantelijat pääsevät pidäkkeettä jeesustelemaan "rationaalisen" tasa-arvouskontonsa puolesta. Omahyväisyyden määrää mitattaessa mittarit paukkuvat koko ajan punaisella (sic). 

Järjestelmälle huoraamistaan nämä hyväkkäät eivät tietenkään pysty mitenkään reflektoimaan. Esimerkiksi 2000-luvun alun Smash Asem -mielenosoitukset ovat kenelle tahansa kiusallista katsottavaa, koska sen jälkeen radikaalivasemmisto on korruptoitunut rotschildiläisen Globohomon sylikoiraksi ja monet sen järjestöistä saavat rahoitusta mm. George Sorosin bulvaaneilta. Surkuhupaisan "globalismin vastustamisen" jälkeen monet dokumentissa vilahtavat aktivistit ovat saaneet vihaamastaan järjestelmästä puoliakateemisen suojatyöpaikan, jopa yksityiseltä sektorilta, tunnetuimpana esimerkkinä konsulttina nykyään työskentelevä Suvi Auvinen. 

                                      

TV 1, lauantai 25.5.2024 klo 21.01, Kovan viikon ilta 

Kausi 3, 10/10. Sää vaalitenteissä tänään. Koomikko Jukka Lindström paketoi viikon kiinnostavimmat uutiset ja puheenaiheet. Mukana Niina Lahtinen, Adile Sevimli ja Aatu Raitala. Vieraana näyttelijä Linnea Leino. ohjelmatekstitys (suomi) 30 min.

Vasemman laidan viihdyttäjien tähdittämää valtiollista viihdettä seuratessa syntyy helposti mielikuva, että punavihreät istuvat hallituksessa ja hallitsevat eduskuntaa 3/4 enemmistöllä. Yleisradion kun kuuluisi heijastella poliittisia voimasuhteita. Näin voisi luulla ainakin katsomalla Ylen poliittista satiiriohjelmaa Kovan viikon ilta, sillä vuodesta toiseen siinä irvaillaan pääasiassa oikeistopuolueille, etenkin perussuomalaisille. Punavihreitä pilkataan harvoin ja silloinkin se on yleensä lempeää välttäen hallusinaatiovasemmiston todelliset kipupisteet. Tämä yksipuolisuus on kaikille selvää, jonka vuoksi täytyy ihmetellä miksi vasemmistolainen hegemonia viihteessä ja poliittisessa keskustelussa (Radion puolella mm. Ylen Pyöreä pöytä) ei nouse julkiseen keskusteluun, vaan se on kuin norsu olohuoneessa.  

Tiedostavana suupalttina esiintyvä ohjelman vetäjä Jukka Lindström on tunnettu paskaliberaali jo Ylen nuorisokavilta. Lisäksi hänen käsikirjoitustiimiinsä kuuluu maailman epähauskin vasemmistolainen koomikko Iikka Kivi, jonka kanssa ohjelman ideointiriihessä päädytään sujuvasti sättimään aina yhteistä inhokkia perussuomalaisia. Yleensä yli puolet ohjelman "sketseistä" liittyy tavalla tai toisella persuihin. 

Syyksi riittää mikä tahansa, mutta ohjelman toimituksessa läiskittiin varmasti ylefemmoja persujen kansanedustaja Timo Vornasen ammuttua joitain viikkoja sitten viihteellä varoituslaukauksen. Voisi luulla, että tästä saisi yhteen jaksoon pitkän ja herkullisen kuittailukavalkadin, mutta mitä vielä, Kovan viikon illassa Vornasen tapausta märehdittiin kolmessa (!) peräkkäisessä jaksossa. Sairaalloinen pakkomielle perussuomalaisista vai pelkkä kyyninen halu takoa kun rauta on kuumaa? Ehkä molempia, mutta ainakin näin poliittisen vähemmistön edustajat pääsivät veronmaksajien rahoilla hieromaan persukaunaansa kansan enemmistölle.

TV 1, sunnuntai 26.5.2024 klo 22.55, Ulkolinja: USA:n demokratia vaarassa 

2/2 Lain kirjain? Yhdysvaltain kongressin valtausta tutkineen edustajainhuoneen komitealle puhunut Donald Trumpin sisäpiiriin kuulunut todistaja kertoo, miten Trump toimi Capitolin hyökkäyksen alettua - mitä nuo 187 minuuttia pitivät sisällään? Trump nimitti oikeusministerin toisensa jälkeen kääntääkseen vaalin lopputuloksen hänelle ja painosti omaa varapresidenttiäänkin toimimaan vastoin virkavalaansa. 55 min. (U)

Yle tv:n politiikan toimituksen ohjelmanhankkijat uskovat olevansa tänään samalla tavalla äänestyskelpoisia Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kuin he kuvittelivat olleensa vuonna 2016. Sen verran innokkaasti ja järjestelmällisesti he kampanjoivat jälleen Trumpia vastaan demokraattiehdokkaan puolesta. Ylen kanavilla levitettävän vaalimateriaalinsa he hankkivat demokraatteja sympatisoivilta liberaaleilta dokumentin tekijöiltä. 

Amerikan toisinajattelijakulttuurissa on jo pitkään lainattu ironisesti yksipuolue-mentaliteettia kannattavien totalitaristien ja vallan anastajien lentävää lausetta Meidän demokratiamme ("Our Democracy"). Sen viralliset lausujat haluavat viitata sillä juhlallisesti punaliberaaleihin arvoihin ja kaikkiin kansalaisiin, vaikka tosiasiassa se tarkoittaa vain Washingtonin pysyvää hallitusta ja siihen symbioottisessa suhteessa olevaa manageriaalista luokkaa. Maan poliittinen kerma vihaa Trumpia yksinkertaisesksi siksi, että hän sotki vanhan järjestelmän tuomalla siihen mukaan pitkään täysin kuulumattoman tekijän: kansan. Eihän "niillä" (Dirt people) pitäisi olla politiikkaan mitään sanomista, pelkkää rekvisiittaa!

Puuttumatta sen enempää Ulkolinjan dokumentin ennalta arvattavaan narraatioon, huomionarvoiseksi tekijäksi nousee Yhdysvaltain ainoaksi pysyväksi valtapuolueeksi haluavien demokraattien pakkomielle saada Trump ulos presidenttikisasta keinolla millä hyvänsä. Koska taistelun päänäyttämöiksi ovat nousseet poliittisesti värittyneet tuomioistuimet, sikäläiset toisinajattelijat ovat alkaneet kutsua tätä kamppailua nimellä lawfare (vrt. warfare, sodankäynti), koska hyökkäys Trumpia vastaan on sotaa, jossa lakia taivutellen pyritään tuhoamaan vihollinen. 

Tällaiset poliittisesti motivoituneet mustamaalauskampanjat tuottavat tietenkin hyvää oloa kaikille median ehdollistamille Trumpin vihaajille, mutta mitään puolueetonta tietoa dokumentti ei anna. Päinvastoin, jälkimaku voi muuttua vielä karvaaksi jos Oranssimies vie vaalit.

MTV3, tiistai 28.5.2024 klo 23.35, Ruotsidemokraattien trollitehdas 

Propagandakoneisto Riks. Kausi 1, 1/3. Disinformaatio ja propaganda vaikeuttavat demokraattista keskustelua. Kalla faktan toimittaja soluttautuu Ruotsidemokraattien sisäpiiriin tutkimaan puolueen epäiltyä trollitehdasta. 60 min.

Sattuipa sopivasti näin eurovaalien alla! Dokumentin viesti: älä äänestä oikeistopopulistia. Tämä siitäkin huolimatta, että persujen sisarpuolue Ruotsidemokraatit edustaa mitä todennnäköisimmin kosher-konservatiivista valeoppositiota. Nimittäin jonkun ikävän totuuden sanominen maahanmuuttajista ja trans-mafiasta on medialle jo riittävä syy, että puolue on vapaata riistaa kaikelle mudan heitolle.

Milloin olet nähnyt viimeksi dokumentin, jossa toimittaja on soluttautunut vihreisiin, vasemmistopuolueeseen tai edes keskustaoikeistolaiseen puolueeseen? Tuskin yhtäkään, koska sellaisia ei ole tehty - eikä ole edes haluttu tehdä. Ei tarvitse kuin tietää minkälainen maailmankuva valtavirran toimittajalla tunnetusti on niin ymmärtää syyn. Ja jos joku toimittaja sattuisikin tekemään hyvän skuupin soluttautumalla vaikkapa vihreiden huumeorgioihin, sellaista filmiä ei esitettäisi milloinkaan tv-kanavilla. 

Sen sijaan ns. äärioikeistosta on tehty vaikka millä mitalla "paljastusdokumentteja". Itse asiassa poliittisen paljastusdokumentin synonyyminä pitäisi olla äärioikeisto, sillä muunlaisia alan filmejä ei ole olemassakaan. Tämä johtunee siitä, että kontrolloidulla valtamedialla ei ole juuri mitään mielenkiintoa tonkia valtapuolueiden komeroita, varsinkin, jos edustetaan samaa viiteryhmää eri kytköksineen.

Ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen vallan huippujen paljastukset eivät tietenkään keskittyisi toisarvoisiin bulvaaneihin, jotka nykyään tunnetaan liberaalidemokratian hyväksyminä puolueina. Tulevat paljastusdokumentit toisivat esiin todellisten vallankäyttäjien kuten keskuspankkiireina tunnetun Rotchildien suvun likaiset temput tai Bilderbergin kokouksen käytäväpuheet. Hyviä tv-hetkiä odotellessa. 

YLE TUOMITSEE ISRAELIN ETNONATIONALISMIN, KOSKA SAMAA EI TOIVOTA EUROOPPAAN

Viktor Orbán (vas.) vieraili kesällä Israelissa pääministeri
Benjamin Netanjahun luona. Kyse on epäpyhästä liitosta,
jolla ei ole kantavuutta, sen verran maiden intressit
eroavat toisistaan esim. diaspora-juutalaisten kohdalla.

Lähi-itä on ikimuistoisista ajoista asti ollut sotaisa hornankattila, jossa aggressiivinen etninen nepotismi monoteistisine aavikkouskontoineen on paikallisten kansojen toinen luonto. Mitään muutosta tähän luonnontilaan tullaan tuskin koskaan saamaan, joten ulkopuolisille on järkevintä pysyä mahdollisimmman kaukana alueen loputtomista selkkauksista. Valitettavasti arabien yhä suuret öjyvarat ja Israelin kuristusote Yhdysvaltain ulkopolitiikasta takaavat sen, että länsimaat vedetään vuodesta toiseen mukaan Lähi-idän ikuisiin valtataisteluihin.

Muiden länsimaiden tapaan myös Suomesta löytyy koko liuta valtamedian toimittajia, jotka tarjoavat lukijoilleen Lähi-idän tilanteen hoitamiseksi vasemmistolaisia lumelääkkeitä. Sen sijaan, että tuettaisiin selkeitä kansallisvaltioita ja etnistä separatismia, Ylen surullisenkuuluisia toimittaja Sampo Vaarakallio tuomitsee Israelin pyrkimyksen etnovaltioon uutisjutussaan Uusi kansalaisuuslaki betonoi Israelin juutalaisten valtioksi – siirtokuntalainen tuntee iloa ja arabi olonsa sorretuksi. Vaarakallion haastattelema Beit Elin juutalaissiirtokunnan voimahahmo Hagi Ben Artzi julistaa:

– Israelin valtio on avoin maailman kaikille juutalaisille, mutta ei muille ihmisille. Erityisesti se ei ole avoin arabeille, Ben Artzi sanoo siirtokunnan rauhaisassa ja vihreässä puistikossa.

Vaarakallio ilmiselvästi kauhistelee uutta lakia, jonka mukaan vain juutalainen voi olla Israelin täysivaltainen kansalainen. Laki tarkoittaa sitä, että juutalaiset omistavat valtion ja heprea on Israelin ainoa virallinen kieli. Totta kai Ben Arzi "perustelee" vaateensa sionistisella uhriretoriikalla:

– Laki on reilu, koska juutalaiset tarvitsevat turvapaikan. Ben Artzi muistuttaa haastattelun aikana useaan otteeseen Euroopan juutalaisvastaisuudesta ja hirvittävästä juutalaisten joukkotuhosta natsi-Saksan keskitysleireillä.  

– Juutalaiset ovat ainoa kansakunta maailmassa, joka on kärsinyt tuhansia vuosia tappamisista, tuhoamisesta ja vainosta.

Lausumatta jäi juutalaisten itsensä harjoittama riisto ja se, että heidät on karkoitettu pelkästään Euroopasta yli sata kertaa ja tuskin syyttä. Vain sokea Reetta voisi pokerinaamalla väittää, että jokaisessa karkoituksessa juutalaiset ovat aina olleet syyttömiä ja karkottajat väärässä. Tässä yhteydessä voi viitata pilapiirtäjä Kari Suomalaiseen, joka sanoi aikoinaan kurdeista, että pakkohan niissäkin on jotain vikaa olla, kun kaikki niitä kerran vihaavat. 

Ollaanpa Ben Arzin uhriretoriikasta mitä mieltä tahansa, hänen vaatimuksensa juutalaisten etnisestä kansallisvaltiosta on kuitenkin sikäli perusteltu, että jokaisella kansalla pitää olla oma turvapaikkansa. Muutettavat muutettuina, suomalaisia on vain reilu viisi miljoonaa, joiden turvapaikka on yksi ainoa Suomi, sillä muualla kuten Venäjällä heidät on hukutettu kansojen mereen tai hävitetty etnisissä puhdistuksissa. Israelin kaltainen etnovaltio olisi Suomen turva, sillä näin suomalaisten säilyminen turvattaisiin myös oman valtion sisällä. Tämä kaikki on tietenkin Vaarakalliolle vaarallista ajattelua.

Monet Amerikan ja Euroopan kansallismieliset ymmärrettävästi tukevat Israelin etnonationalistista politiikkaa. Ikävä kyllä he ovat naiiveja Israelin pyrkimysten suhteen, sillä maan johto ei puheistaan huolimatta edusta nationalismia, vaan Lähi-idän imperialismia, jossa sen tottelevaisena rottweilerina toimii Yhdysvaltojen sotakoneisto. Mikäli juutalaiset noudattaisivat johdonmukaisesti nationalismia, he antaisivat palestiinalaisille oman maan, jonne Israelin arabit voisivat muuttaa.

Uusi kansalaisuuslaki ei määrittele Israelin valtion rajoja. Laissa on erikseen maininta, että valtio tukee juutalaisten yhteisöjen perustamista. Monet tulkitsevat tämän tahdoksi perustaa lisää siirtokuntia. Se merkinnee lisää kahnauksia Länsirannan palestiinalaisten kanssa.

Toinen haastateltava Haifan arabi Andre Suidan kannattaa toimittajalle mieluisaa monietnistä valtiota. Ideologisen puheen lisäksi häneltä kuullaan myös perusteltua harvoin kuultua kritiikkiä Israelin poliitiikasta:

 – Maailmassa ei ole toista maata, jossa yhden uskonnon edustajat edustavat ainoaa oikeaa uskontoa ja samalla muodostavat ideansa ympärille kansakunnan.

Tässä ei sinänsä ole vielä mitään pahaa, vaan siinä, että vapaaehtoisessa diasporassa länsimaissa elävät vaikutusvaltaiset juutalaiset ja Israelin ystävät kannattavat aivan toisenlaista politiikkaa isäntämaissaan; se, mikä on Israelille edullista politiikkaa, ei saa olla sitä samalla tavalla länsimaille, koska se ei ole maailmanlaajuisen juutalaisyhteisön etu länsimaissa. Juuri tämän Israelia fanittavat Euroopan nationalistit unohtavat: ylivoimainen enemmistö juutalaisista kannattaa länsimaissa anti-nationalistista monikultturismia, mutta vastustaa sitä Israelin kohdalla. Tämä lienee myös toimittaja Vaarakalliolle niin hämmentävä havainto, ettei hän voi mainita moista kaksinaamaisuutta ääneen, varsinkin kun sympatiat ovat länsimaiden vasemmistoliberaalien juutalaisten puolella.

Jutun lopussa Ylen toimittajan jutut karkaavat käsistä ja todellinen chutzpah pääsee hänen suustaan kun hän rinnastaa köyhien arabien tilanteen Suomen etuoikeutettuun ruotsinkieliseen vähemmistöön. Toki hän huokaisee tyytyväisenä, että Suomessa ei voisi olla hallitusta, "joka vakavissaan pohtisi ruotsin virallisen aseman muuttamista." Jostain syystä valtavirtatoimittajille on tärkeää turvata suhteettoman vaikutusvaltaisen populaation "ikiaikaiset" kieliedut nöyrien suomalaisten edessä. Vanhan sanontahan kuuluu, että Helsingin Sanomat ei ole muuta kuin suomenkielinen painos Hufvudstadsbladetista...

Suidan haastattelu on täytynyt olla mannaa Vaarakalliion korville, sillä juttu päättyy etnisen itsesuojelun tuomitsemiseen:

Eritoten etnisen puhtauden ihannointi arveluttaa ja huolestuttaa. Se on vaatinut liikaa ihmishenkiä niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. 

– Olisi aika unohtaa nuo teoriat, ravintoloitsija Andre Suidan sanoo

Tällaiset puheet voi jättää omaan arvoonsa, sillä tälläkin hetkellä pakkotuotettu etninen moninaisuus synnyttää valtioissa väistämättä sisäisiä konflikteja kuten Jugoslavian sisällissota todisti. Esimerkiksi populaatioiden yleisälykkyyttä ja etnisten konfliktien yleisyyttä tutkineen, edesmenneen professori Tatu Vanhasen mukaan (suomeksi mm. kirjassa Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin) monietnisyys synnyttää sisäisen logiikkansa seurauksena automattisesti konflikteja. Hän päätyi siihen, että tlastojen mukaan konfliktit ovat yleensä sitä vakavampia, mitä enemmän geneettisesti toisistaan poikkeavista ryhmistä on kysymys. Vastaavasti biologi Irenäus Eibl-Eibesfledt on todennut samassa kirjassa, että "monikulttuurisiin yhteiskuntiin liittyvien monien ongelmien ja konfliktien takia sellaisten yhteiskuntien tietoinen luominen ei ole erityisen järkevää”.

Näihin tutkijohin Vaarakallio ei luonnollisestikaan halua tukeutua, vaan toisessa israelin etnovaltiota koskevassa jutussaan "Jos tahtoo padota fasismin, täytyy padota nationalismi" – historioitsija Zeev Sternhell muistuttaa Euroopan synkästä perinnöstä hän hehkuttaa vasemmistoliberaalia No borders -ideologia. Molemmat haastattelujutut näytetiin eilisessä A-studiossa, jossa yhtenä aiheena oli "kenellä on oikeus kansalaisuuteen". 

Zeev Strenhell on ilmiselvä jälkimarxilainen utopisti nykyisessä globaalikapitalistisessa viitekehyksessä. Kansojen tahdosta hän ei tietenkään piittaa, jonka vuoksi hänellä on otsaa  väittää, ettei demokratia tarkoita enemmistön valtaa, vaan "ihmisoikeuksien kunnioittamista". Väite on perusteeton jo historiallisesti, sillä demokratiaan ei ole kuulunut universalistinen ja abstrakti käsitys YK:n sanelemista "ihmisoikeuksista", jotka ovat nykyisessä muodossaan alkaneet tarkoittaa vieraiden vapaamatkustajien subjektiviista oikeutta tulla kuokkavieraaksi mihin tahansa maahan. Tosiasiassa "ihmisoikeudet" on kansan tahdon vastaisten globlalistien lisäämä viime aikainen vaatimus, joka ei ole koskaan sisältynyt  aidon kansaan perustuvan demokratian ehtoihin. Toimittaja Vaarakallion kynäilemää juttua voikin pitää pelkkänä mielipideuutisena, jonka globalistista agendaa yritetään kaataa pahaa aavistamattoman lukijan kurkusta alas.

                                               
                                                       ************************



Suomalaisen veren liudentamista Euroopan ulkopuolisiin värillisiin populaatioihin tapahtuu poliittisen johdon, talouselämän ja kultuurivasemmiston edistämän "laillisen" ja laittoman maahanmuuton avulla. Yleensä suurin haitta tästä syntyy itselleen elintilaa suomalaisilta ottavista etnisistä nurkanvaltaajista eikä siihen välttämättä liity väestöjen sekoittumista. Kaikesta median 24/7 multikulti-propagandasta huolimatta suomalaiset pariutuvat heidän kanssaan edelleen melko vähän. Etnistä lähentymistä kuitenkin tapahtuu ja yksi sen peruuttamattomista muodoista on ulkomainen adoptio, jossa värillinen kehitysmaalainen kasvatetaan jo lapsesta asti "suomalaiseksi". 

Suomalaisten katoamista toivovat tahot ovat tietenkin tyytyväisiä tästä niin sanotusta hyvin toimeentulevan edistyksellisen väen käenpoika-villityksestä. Tästä huolimatta Ylen valppaat politrukit kehtaavat moittia suomalaisia siitä, että kaikki eivät pidäkään vieraita käenpoikia ja -tyttöjä aitoina suomalaisina. Tästä kertoo tuore uutisjutuksi naamioitu propagandakirjoitus "Eiku oikeesti, mistä sä oot kotosin?" Ulkomailta adoptoitun suomalaisuus kyseenalaistetaan jopa päivittäin. 

Pitkän vuodatuksen tarkoituksena on tietenkin normalisoida etnomasokistisena kummallisuutena tunnettu kansainvälinen adoptio, jota jopa valtio tukee taloudellisesti. Siinä sivussa adoptiolapsilla dekonstruoidaan suomalaisuus ja tullaan väittäneeksi, että kuka tahansa voi suomalainen, ja varsinkin se, joka on kasvanut lapsesta asti suomalaisessa ympäristössä. 

Ainoastaan ilveiljä ja häpeämätön teeskentelijä voisi väittää, että Keniaan ja Japaniin adoptoitua valkoista suomalaislasta pidetään aikuisena aidosti kenialaisena ja japanialaisena. Ainoastaan valkoisille eurooppalaisille voidaan katteetonta syyllisyydentuntoa hyväksi käyttäen tyrkyttää ajatusta, että kansallisuudella ei ole mitään tekemistä edellisten sukupolvien verenperinnöllä. Suomessa tätä matalan intensiteetin etnistä itsemurhaa tyrkyttää suurista medioista kaikkien fanaattisimmin verorahoilla kustannettu Yleisradio.

                                                       ************************

Yle Teema, tiistain 23.10.2018 klo 23:00 Uusi Kino: Muuri 

Tadhg O'Sullivanin dokumentttielokuva vuodelta 2015 kuvaa Euroopan pakolaiskriisiä ja maahanmuuttoa vähin sanoin, mutta ne sanat ovat otteita Kafkan novellista "Kun Kiina muuria rakennettiin. HD Äänitekstitys: suomi. K7 (Ahdistus)

Aivan kuin EU:n ja George Sorosin Euroopan kansojen tahdon vastainen petoksellinen massainvaasio vuonna 2015 ei jo sinänsä riittäisi, Yle hieroo puukkoa selässä ja esittää syyllistävän propagandafilmin tuon syksyn tapahtumista. Nyt itketään sitä, että kaikki vapaamatkustajat eivät päässeetkään muun miljoonalauman mukana tunkeutumaan Eurooppaan valkoisten elätettäviksi.



TV1, maanantai 22.10.2018 klo 21.00, A-studio 

Löytyykö irtisanomislakikiistaan ratkaisu? Pitääkö kolmikantaa korjata? Studiossa työoikeuden professori Seppo Koskinen ja taloustieteen professori emeritus Sixten Korkman. Kenellä on oikeus kansalaisuuteen? Vieraina kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen ja toimittaja Hannu Reime. Juontajana Heikki Ali-Hokka @halihokka #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Ohjelman jälkipuolella nähtiin Israelin valtion uutta kansalaisuuslakia koskenut studiokeskustelu. Sen inserttinä esitettin Sampo Vaarakallion raportt Israelista, josta hän kirjoitti kaksi edellä mainittua Ylen verkkosivujen uutisjuttua.

Erehdyttävästi Trotskia muistuttanut jälkikommunistinen Yle-jäärä Hannu Reime tietenkin paheksui Israelin nationalistista politiikkaa. Vaemmistoglobalistina Reime pitää etnistä itesuojelua tarpeettomana, koska maailman pitäisi hänen mielestään kulkea kohti  EU-federalismia, jossa demokraattisilla kansallisvaltioilla on vain muodollinen rooli. 

Juontaja Heikki Ali-Hokka oli tällä kertaa sen verran fiksu kysessään Reimeeltä, että jos kaikkia maassaolijoita kohdeltaisiin yhdenvertaisi, eikö se houkuttelisi maahan sosiaaliturvan perässä tulevia vapaamatkustajia. Reime naurahti vaivaantuneesti, väisti kysymyksen ja siirsi paskanpuhujan (BS) tapaan keskustelun maalitolppia aivan muualle.



TV1, maanantai 22.10.2018 klo 21.30, Dokumenttiprojekti: Diplomaatista anarkisti 

Menestynyt brittidiplomaatti Carne Ross loi uraa mm YK:ssa. Syyrian sota pysäytti Rossin ja hän jätti uransa ja ryhtyi anarkistiksi, joka haluaa tasa-arvoa ja itsemääräämisoikeuden kaikkialle maailmaan.

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Dokumenttiprojekti – Jeden Tag so schnell!! Systeemin mätäneviä perusarvoja puolustava murrosikäisten anarkismi on Ylen erityisessä suojeluksessa. Mitään häpeämätön Yle ei pahemmin kursaile viestiessään kenen puolesta se haluaa liputtaa "ääripäiden" kulttuurisodassa. Räikeän eron huomaa siitä, kun vertaa tätä ohjelmaa viime torstaina Ylen Ulkolinjassa tulleeseen dokumenttiin USA:n äärioikeiston mukana. 

Olisi vaikea kuvitella, että terävä uusfasisti saisi esittää rauhassa näkemyksiään valtamediassa tavalla, joka suotiin tässä ohjelmassa esiintyneelle brittidiplomaatti Carne Rossille. Hänen kääntymystään anarkismiin ja aatteen "hienoutta" vaalittiin ohjelmassa hellällä kädellä eikä kriittisiä kysymyksiä esitetty. 

Jo tämä kertoo sen, että anarkismi ei ole mikään todellinen uhka eurooppalaisten intressille vihamielisesti suhtautuvalle mediaeliittille. Tosiasiassa anarkokommunistit ovat eliitille mitä tervetullein valeoppositio, koska se tuhlaa kaiken energiansa todellisen opposition, nationalistien, vastaiseen taisteluun. George Soros ei ole ainoa, joka myhäilee tyytäväisenä näille hyödyllisille idiooteille, jotka tekevät hallitsevien  globalistien puolesta likaisen työn. Tällä ohjelmalla kai yritetään värvätä uutta väkeä Systeemin myötäjuoksijoksi siitä porukasta, jotka haluavat ylläpitää kulunutta illuusiota kapinallisuudestaan. 

VALKOISET PUOLESTALOUKKAANTUJAT SOTAJALALLA

Viime viikonloppu meni länsimaisissa tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa lähinnä kuvitellun rasismin pöyristymiseen. Anti-rasistksi tiedetyn ja sellaiseksi myös tunnustautuneen presidentti Donald Trumpin hysteeristä huomiota herättänyt kommentti "persläpivaltioista" ei viittaa ensijassa rotuun ja etniteettiin, vaan tiettyjen maiden huonoon hallintoon, väkivaltaan ja krooniseen köyhyyteen. Vain neuroottiset vasemmistoliberaalit saivat väännettyä tästäkin oman rasismi-shown. 

Tämä näkyi myös täällä koti-Suomessa, sillä Yle Watchin aihetta käsitellyt kirjoitus  Mikä suututti "liberaalit" Trumpin persläpivaltio-kommentissa? on saamiemme tietojen mukaan herättänyt tuskaisaa raivoa tämän blogin Facebook-sivulla. Tässä yhteydessä tulkoon selvennetyksi, että  Facebookin Yle Watch -yhteisösivun ylläpitäjät eivät kirjoita blogiimme, vaan ovat sen "faneja", jotka pari vuotta sitten perustivat sivustoa tukevan fb-ryhmän. 

Saamiemme viestien mukaan Yle Watchin (YW:n) Facebook-sivut saivat olla rauhassa vuoden 2017 huhtikuuhun asti, jolloin kaikkialla Euroopassa alkoi EU:n painostuksesta sosiaalisen median kuten Facebookin ja Twitterin Suuri puhdistus. Yle Watchin 26.4.2017 lmestyneessä kirjoituksessa EU ja Facebook julistaneet hetki sitten totaalisen sodan totuuspuhetta vastaan tiedettiin kertoa jo tuolloin, että Facebook on ottanut vapaaehtoiseksi sensoreikseen äärivasemmistolaisia ja muita valkoisten vastaisia rasisteja. Tämä on näkynyt siinä, että poliittisista syistä fb-bännejä ovat saaneet vain kansallismieliset ja arvokonservatiiviset kansalaiset. Yle Watch 26.4.2017:

Näille järjestelmän subventoimille näädille vasikointityö on tullut entistä helpommaksi, sillä sivujen sulkemiseksi ei EU:n painostuksen ansiosta tarvita enää sen kummempia perusteluja. Aikarajattuun bänniin ja jopa sivun lopulliseksi sulkemiseksi kun riittää tätänykyä oma harhainen loukkaantumisen tunne ja poliittisten blanko-termien kuten "fasismi", "rasismi" ja "trans/homofobia" käyttäminen ilmiannossa

Viime huhtikuusta lähtien Yle Watchin ylläpitäjiä on pommitettu ilmiannoilla erityisesti silloin, kun jaetuissa kirjoituksissa on mainittu täysin laillinen sana n**keri (varmuuden vuoksi tässä kohtaa itsesensuuria ettei Isosisko pahoita mieltään), puhuttu afrikkalaisen kulttuurin ja islamilaisuuden takapajuisuudesta, selostettu PVL:n oikeudenkäyntejä ja marsseja tai kerrottu vaiettuja tosiasioita sukupuolisesti poikkeavista. 

Suuttumuksen perusteella ilmiantajat on aina helppo profiloida kolmeen ryhmään. Kun afikkalaistaustaisista kerrotaan faktoja, jotka ovat ristiridassa virallisen monikulttuurihymistelyn kanssa, ensimmäisinä suuttuvat ne, joilla on henkilökohtainen suhde mustiin. Yleensä nämä ovat mulattilasten yksinhuoltajaäitejä. Kaikista edellä mainituista aiheista tekevät ilmiantoja äärvasemmiston humanistiopiskelijat kuten Varis-verkoston aktiivit. Pahimman sätkyn he saavat silloin kun PVL:stä kerrotaan erilaista narraatiota kuin Nyt-liitteen valeuutisissa. Transukupuolisten ja feministien vallanhimon paljastaminen taas suututtaa Setan aktiviit, joista monet näyttävät tätä nykyä kuuluvan myös Varis-verkostoon.

Tämän sekalaisen mutta ideologisesti yhdenmukaisen porukan kuppi kaatui lopullisesti kun YW kirjoitti viime perjantaina Donald Trumpin "shithole"-kommentista. Tekstin jakajan ilmiantaminen ei riittänyt, vaan suuttumusta lisäsi toisen ylläpitäjän kommentti siitä, että teksti olisi ollut tarkoituksellinen tärppi, jolla äärivasemmisto saadaan reagoimaan ennalta arvattavalla tavalla. Ja juuri näin kävikin, sillä äärivasemmistolaiset kohdistivat kollektiivisen ilmiannaon YW:n yhteisösivua vastaan, jonka seurauksena Trump-teksti poistettiin kokonaan. 

Eräs sivuston ylläpitäjistä teki tapahtuneesta oman päivityksen, jonka kommenttosioon hän lisäsi edesmenneen amerikkalaisen filosofi-loogikko John "Birdman" Bryantin aforismin, jonka perusteella ilmiantajat haluavat sensuuria vain siksi, että se on ainoa keinoa salata totuus:

Ei ole mitään syytä tukahduttaa näkemystä ellei se ole totta, sillä virheellistä näkemystä vastaan voidaan käydä tosiasioiden ja logiikan avulla, kun taas totuutta vastaan voidaan käydä vain valheilla ja tukahduttamalla.

YW:n ylläpitäjät ovat kertoneet, että monet yhteisösivun lukijat ovat lähettäneet heille yksityisviestejä, joissa on vaadittu toimia ilmiantajia vastaan, koska heidän systemaattiset hyökkäykset ovat kuin sodanjulistus vapaata tiedonvälitystä ja mielipiteen ilmaisua vastaan. Eräät ovat kertoneet jopa tallentaneensa kaikki sivun tilaajien nimet ja etsineensä sieltä ilmeiset vasemmistolaiset ja tekaistuilla profiileilla esiintyvät valekansallismieliset. Eräskin lukija oli tarjonnut ylläpidolle tällaista henkilölistaa, jotta se voitasiin julkaista tässä blogissa mikäli häiriköinti vielä jatkuu. 

Meillä ei ole tällaisiin toimiin mitään valmista kantaa, mutta voihan olla niin, että listan kerääjät julkaisevat sen verkossa itse. Sen he voivat tehdä tai jättää tekemättä täysin omalla vastuullaan, meille asia ei kuulu mitenkään.

                                                   
                                                       ******************************

Viikonlopun toinen suuri rasismikohu syntyi kuin vaateketju Hennes & Maurizin paheksuttu mainos eskaloitui Etelä-Afrikassa vandalismiksi, mellakoinniksi ja ryöstelyksi. Asiasta kertoo Ylen uutinen Ruotsalaisen vaatejätin mainoksesta rasismikohu Etelä-Afrikassa – mustan pikkupojan päällä "Siistein apina viidakossa" -paita. Uutisen mukaan vaateketujun myymälöihin hyökänneet mustat nuoret kuuluvat oppositiopuolue Economic Freedom Fightersin (EFF) kannattajiin. On tragikoomista, että paidasta suuttuneet mustat käyttäytyivät juuri niin kuin stereotypia mustista "laumana aggressiivisia apinoita" väittää. Tätä mielikuvaa ei pelasta valkoisen Cuck-miehen Johan Ripåsin lausunto, jossa hän ei tuomitse mitenkään vandalismia, vaan kiinnittää huomion muualle jaarittelemalla ikivanhoista siirtomaa-ajoista: 

EFF pitää H&M:n mainosta rasistisena ja haluaa, että vaatejätti vetäytyy kokonaan pois Etelä-Afrikan markkinoilta. 

– Mustia on rinnastettu apinoihin siirtomaa-aikoina, ja EFF on sitä mieltä, että H&M:n olisi pitänyt ymmärtää se. Se, että H&M on vetänyt mainoksen pois, ei ole yhtä tärkeää kuin se, että mainos alun perin julkaistiin, kertoo Afrikka-kirjeenvaihtaja Johan Ripås.

Maailmanlaajuinen kohu apinahupparista lähti jo viime viikon alkupuolella, kun sosiaalinen media täyttyi pöyristyjien kommenteista. Vähemmälle huomioille jäi mainoksessa esiintyneen mustan pojan Terry Mangon äidin kommentti, jossa hän ihmettelee turhasta asiasta valittamista. Iltalehden uutisjutussa äiti kertoo, että poika on esiintynyt mallina päällään satoja erilaisia asusteita ja että hän on ollut mukana kaikissa kuvaussessiossa, eikä tämä poikennut mitenkään muista.

Toisin kuin Etelä-Afrikassa suuttajat länsimaissa ovat olleet pääasiassa valkoisia liberaaleja puolestaloukkaantujia. Hyväosaisten valkoisten loukkaantuminen ei tietenkään vähennä hupparin tahatonta rasistista mielikuvaa, vaan heidän äkkiväärä reaktionsa vain vahvistaa sitä; tilanne näyttää samalta kuin harakka olisi tervatulla orrella: ensin juuttuu nokka, ja kun se irtoaa tarttuu pyrstö. Irti ei pääse. Toisin sanoen loukkaantuijien pöyristyminen vain vahvistaa mielikuvaa mustien symbolisesta sukulaisuudesta apinoihin. Jos tällainen mielikuva haluttaisiin aidosti kiistää, sen ilmitulosta ei pitäisi silloin hermostua. Järkevintä olisi antaa mustien nuorten kantaa muina miehinä hupparia, jossa on viittaus viidakon viileimpään apinaan ja todistaa omalla käytöksellään, että mielikuva on väärä. 

Sen sijaan valkoisten "liberaalien" raivokas suuttumus ja kieltovaatimus kertoo vain siitä, että heidän mielestään mustat tosiaan muistuttavat apinoita, jonka vuoksi tämä kielletty ajatus pitää saada pois kaikkien silmistä. Mikä on tietenkin vähän hassua, koska Facebook-melskaamisesta syntyneen "kohun" ansiosta asia nousee entistä näkyvämmin tapetille.

                                                       ******************************

Ylen puoli yhdeksän tv-uutisia on perinteisesti totuttu pitämään arvokkaana näyteikkunana maailman tapahtumiin. Viime vuosina sen massoja mielistelevä populismi on tehnyt siitä hömppäuutisten näyttämön, jossa marginaalia yritetään nostaa valtavirtaan. Tänään puoli yhdeksän uutiset täyttyivät paristakin human interest -jutuilla, joiden mainospaikka ei todellakaan ole maan tärkein uutislähtetys.

Ensimmäisessä jutussa kerrottiin myötäkarvaisesti protosatanisti ja maagikko Aleister Crowleystä. Samainen uutinen löytyy myös Ylen verkkosivuilta (Uuden aikakauden profeetta Aleister Crowley harjoitti rituaaliseksiä sekä naisten että miesten kanssa ja loi uuden uskonnon: "Hän oli nero joka osasi myös huijata ihmisiä"). Uutiseksi Crowley pääsi vain siksi, että hänen kirjoituksiaan on nyt suomennettu laajaksi kokoelmaksi.

Toinen esimerkki ikääntyneen rocksukupolven nuoleskelusta nähtiin, kun  samassa uutislähetyksessä kerrottiin "90-luvun hittibändin" The Cranberriesin laulaja Dolores O'Riordan kuolemasta. Mistä lähtien yhden hitin ihmeen tehneen popparin kuolema on niin merkittävä tapaus, että se pitää kertoa Yle tv:n pääuutislähetyksessä? Tai ylipäätään minkään rokkarin elämä ja kuolema. Vähemmän sairaina aikoina tällaisista "uutistista" saatiin lukea vain Suosikki-lehdestä, mikä taas kertoo paljon nykyisestä Ylestä ja sen oletetusta kohdeyleisöstä.


                                                       ******************************



Yle TV1, maanantai 15.1.2018. klo 19:00, Historia: Francon salamurhayritykset 

Julmista otteistaan tunnettu Espanjan diktaattori Francisco Franco selvisi yli kahdestakymmenestä salamurhan yrityksestä. Keitä hyökkääjät olivat, mitkä olivat heidän motiivinsa ja miten lähelle he pääsivät onnistumista? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Viime viikolla Historiadokumentissa käsiteltiin Mussolinin rakastajatarta, tänään oli vuorossa "julmista otteistaan tunnetun" kenraali Francisco Francon murhayritykset. Kenties ensi viikolla pohditaan Mitfordin sisarten rakkauselämä tai Romanian Rautakaartin johtaja Corneliu Zelea Codreanun uskonnollisuutta...

Tässä dokumentissa ei yritetty edes olla puolueettomia, vaan näkökulma oli puhtaasti anarkististen salamurhayrittäjien puolella. Kaikki haastattelut olivat Francoa vastustaneita äärivasemmistolaisia ja narraatio sen mukainen. Heti alussa vedettiin mutkat suoraksi, kun Francon Espanjan väitettiin kuuluneen akselivaltoihin, vaikka Espanja oli toisessa maailmasodassa puolueeton. Yhteyttä Hitlerliin korostettiin voimakkaasti, luultavasti siksi, että jotain tämän median luomasta demonisesta aurasta tarttuisi myös Francoon. 

Naisselostajan asenteellisuus alkoi toden teolla huvittaa siinä väiheessa kun hän toisti yli kahdennettakymmenettä kertaa sanaa 'hirmuhallinto'. En muista kuulleeni samanlaista hokemista Stalinin ja Maon kohdalla, joihin verrattuna Franco oli sentään ihmiskunnan hyväntekijä.

Ohjelmassa haastatellut anarkistit esitettiin sankareina eikä heidän motiivejaan ja aatettaan kyseenalaistettu missään kohtaa. Dokumentissa Francon murhayritykset nähtiin hyväksyttävinä ja selostaja jopa harmitteli sitä, ettei Espanjan hallitsijaa saatu sittenkään hengiltä. 

Koska ohjelmantekijät pitivät oikeutettuna oikeistokonservatiivisen "tyrannin" murhaamista, olisivatko he valmiita hyväksymään myös sen, että kohteena olisi vasemmistolainen globalistityranni kuten tänään George Soros? Nähdyn perusteella asia näyttää siltä, että ohjelmantekijät ovat itse soroslaisia punamädättäjiä.

Dokumentin härski puolueellisuus selvisi ohjelman lopussa näytetyistä tekijätiedoista. Jäljet johtavat sylttytehtaalle: propagandarainan oli ohjannut Daniel Guthmann...

VIHATOTUUS ÄÄRIOIKEISTON, ÄÄRIVASEMMISTON JA ULKOMAALAISTEN VÄKIVALLASTA

Onko todellakin niin, että suomalaisten rasismi ja mikroskooppinen fasismi on maamme pahin ongelma, josta pitää jauhaa päivästä toiseen? Näin voisi luulla, mikäli seuraa Yleä, sillä se jaksaa keppihevostelevien poliitikkojen tapaan märehtiä "väkivaltaisesta äärioikeistosta" myös tänään, josta kertoo tuore uutinen Sipilä uskoo: Väkivaltaiset äärijärjestöt puhuttavat myös Pohjoismaiden pääministereiden kokouksessa. 

Hämmentävintä tässä sirkuksessa on se, miten kritiikittömästi hallituspuolueet ovat ottaneet vastaan vaatimukset sanan- ja yhdistymisvapauden kaventamisesta. Tällaisille totalitaristisille vaatimukselle Suomen Vastarintaliike (SVL) on vain pelkkä savuverho. Vasemmisto ja RKP pitävät tietysti kovaa melua SVL:stä, mutta se ei ole niiden poliittisen manööverin pääkohde. Todellinen vihollinen on hallituspuolueet, joiden politiikkaa halutaan SVL:n uhkaa korostamalla painostaa vihervasemmiston ideologiaan sopivaksi. Siinä nämä vehkelijiät ovatkin onnistuneet, varsinkin Kepu ja Kokoomus syövät suoraan vasemmistoblokin kädestä. Kaikkien hallituspuolueiden matelu punavihreiden saarnaaman äärioikeistouhan alla saa kansalaisen kysymään, että johdetaanko maan politiikkaa oppositiosta käsin. Ennen kaikkea herää kysymys, mitkä ovat näytöt koko yhteiskuntaa uhkaavista "väkivaltaisista ääriliikkeistä" eli mediakielellä sanottuna "äärioikeistosta".

Arvioidaanpa asiaa pelkkien tilastotietojen valossa. Poliitikot ja toimittajat puhuvat monikossa väkivaltaisista äärioikeistolaisista liikkeistä, vaikka ainoa "äärioikeistolaiseksi" määriteltävä ryhmä, joka on jossain määrin harjoittanut väkivaltaa, on Suomen Vastarintaliike. Esimerkiksi viime vuonna kokonaista yhtä henkilöä (1 kpl) SVL:stä syytettiin fyysisestä väkivallasta. Tämä tieto ei tule uusnatsien tietotoimistosta, vaan Sisäministeriön raportista nimeltä Väkivaltaisen ekstermismin tilannekatsaus 1/2016. Valtakoneisto mediasta rivikansanedustajaan luottaa siihen, että pallopeleihin ja ruokaohjelmiin keskittyvät tavalliset suomalaiset eivät jaksa perehtyä tilastotietoja täynnä olevaan raporttiin, mutta me täällä Yle Watchissa olemme olleet valppaina ja kerromme lukijoillemme sen olennaisimmat numerotiedot. Raportin tarkastelu paljastaa kylmillä luvuillaan sen, millä pohjalla julkisuudessa yli viikon vellonut joukkohysteria väkivaltaisesta äärioikeistosta lepää. 

Raportin sivulta 13 löytyy taulukko, jonka yläpuolella lukee: "Vuonna 2015 äärioikeistolaiseen väkivaltaiseen ekstremismiin liittyviä rikosepäilyjä kirjattiin 33 kappaletta (21 rikosilmoituksessa)". Jo tämä kertoo missä mittaluokassa liikutaan. Koska rikosepäilyt ovat pelkkiä spekulointia, on keskityttävä tekoihin, joista on tehty rikosilmoitus. Niitä on kokonaiset 21 kappaletta. Tästä luvusta pitää vähentää vielä ne tapaukset, jotka eivät täytä syyteharkintaa. Varsinaiset rikosluvut mitataan vasta annetuilla tuomioilla, joita raportissa ei manita. Sivistynyt arvaus on, että varsinaisia tuomiovoimaisia väkivaltarikoksia on reilusta alle 20. Miten tällainen määrä voi olla merkki järjestäytyneestä äärioikeiston poliittisesta väkivallasta, joka uhkaa maan yleistä turvallisuutta puhumattakaan paljon puhutusta arjen turvallisuudesta? Vaikka määrä olisi kymmenkertainen, se ei vielä silloinkaan nousisi edes puoleen prosenttiin kaikista tehdyistä väkivallanteoista.

Entä sitten se mahdottoman vaarallinen Suomen Vastarintaliike, jonka kieltämistä on nyt vaadittu nimenomaan sen harjoittaman "järjestäytyneen väkivallan" vuoksi? Kansainvälisiä "lakeja" suomalaisille piiskaavat lakitieteen ammattilaiset kuten professorit Sakari Melander, Juha Lavapuro ja Kimmo Nuotio ovat sentään sen verran rehellisiä, että he haluaisivat kieltää SVL:n nimenomaan sen harjoittaman ideologian vuoksi. Tosin tässäkin on se ongelma, että Vastarintaliikettä eikä sen jäseniä ole tähän mennessä tuomittu vielä kertaakaan esittämistään ajatuksista. Joka tapauksessa SVL:n väkivalta asettuu oikeisiin mittasuhteisiin edellä mainitussa Oikeusministeriö raportissa (s. 13), jossa mm. todetaan, että

Satunnaisia väkivaltaisten äärioikeistolaisiksi profiloituneiden henkilöiden tekemiä pahoinpitelyrikoksia tuli ilmi 12 kappaletta, joista neljässä motiivi on ilmeisen rasistinen. Yksi rikoksista on kirjattu törkeänä pahoinpitelynä, sillä asianomistajaa on muun muassa potkittu päähän. Kahdeksassa tapauksessa rikoksesta epäillyt ovat rasistiseen skinhead-liikkeeseen kuuluvia henkilöitä. Kolmessa tapauksessa epäillyt kuuluvat katupartiointiryhmään, johon liittyy rasistisia piirteitä. Kyseiset rikokset eivät kuitenkaan liity varsinaiseen partiotoimintaan. Yhdessä pahoinpitelyssä epäilty on SVL:n jäsen

Koko raportissa käy selväksi, että tarkastellaanpa ääriliikkeitä mistä kulmasta tahansa, poliittinen väkivalta on täällä erittäin vähäistä. Myös vasemmisto on Suomessa kesy, vaikka tilastolukuja hieman hämärtää se, että sen "aktivismi" oli erotettu sille tyypillisestä ydinvoimavastaisesta toiminnasta. Eläinaktivismia raportissa ei mainita ollenkaan, mikä on erikoista, varsinkin kun se on viime aikoina noussut tuhopoltoilla otsikoihin,  mutta ei tietenkään Ylessä (omat lapsukaiset asialla?). Toinen vasemmiston kohdalla oleva tilastollinen puute on suorainen virhe, sillä fyysisestä väkivallasta ei ole minkäänlaista mainintaa, vaikka tiedetään hyvin, että äärivasemmistolaiset syyllistyivät viime vuonna vähintään kolmeen päällekarkaukseen Rajat Kiinni! -mielenosoittajia vastaan. 

Kun SVL:stä kerrotuissa uutisissa jaksetaan muistuttaa myös takavuosien tekemisistä, on hyvä ottaa tähän väliin pikakatsaus anarkokommunistien "aktvismista" viimeiseltä viideltä vuodelta:

2011: Musta Pispala –festivaalien yhteydessä anarkistit mm. sotkivat Tampereen kaupungin virastotalon seinät, poltettiin digitaalinen mainostaulu, rikkoivat näyteikkunoita ja polttivat autonrenkaita kadulla.  

2012: Äärivasemmisto hyökkää väkivaltaisesti Vastarintaliikkeen kulkueen kimppuun Tampereen vaalitorilla. 

2013 Espoossa hajotettiin lukuisten pankkiautomaattien näytöt 18.8-19.8. välisenä yönä. Antifasistit ilmoittautuivat tekijöiksi. 

2013: Kuokkavieraat: äärivasemmiston toimesta Itsenäisyyspäivänä toistakymmentä poliisia loukkaantui, poliisihevoset hakattiin avohaavoille. 

2014 Anarkistit pyrkivät estämään bussiliikennettä (epäonnistuivat surkuhupaisasti). 

2014: Anarkistit pahoinpitelivät kokoomuksen kansanedustajan Lahdessa. 

2014: Anarkofeministi Suvi Auvinen kirjoittaa Twitterissä: ”Jos jotain leikataan, niin Stubbilta pää!” 

2014: Anarkistit hyökkäsivät metalliputkien kanssa Vastarintaliikkeen katupartion kimppuun ja heittelivät ihmisiä kivillä. 

2014: Kiekkovieraat: Itsenäisyyspäivä anarkistit riehuvat ja siitä seurasi 100 000 euron vahingot ja 13 pidätystä. 

2015: Anarkistit hakkasivat kokoomusbussin etulasia – poliisi tarvittiin paikalle 

2015 Stubbin koti äärivasemmiston ilkivallan kohteena. 

2015: Musta Pispala –festivaalien aikaan anarkistit sotkivat spray-maalilla paikkoja ja heittelivät kivillä poliiseja ja autoja. Sammon Turkiksen ikkunat rikottiin. 

2015 Tampereella Rajat Kiinni –mielenosoituksessa äärivasemmistolaiset pahoinpitelevät porukalla vammaisen miehen mm. potkimalla päähän, mieheltä varastetaan kännykkä. 

2015 Helsingissä Rajat Kiinni –mielenosoituksessa äärivasemmistolainen hyökkää lavalle ja heittää puhujan päälle nestettä. 

2015: Rajat Kiinni –mielenosoituksessa Turussa isokokoinen äärivasemmistolainen mies lyö naista. 

2015: Satoja äärivasemmistolaisia häiritsi 612-soihtukulkuetta. Ihmisten joukkoon heitettiin ilotulitteita ja soihtuja, kivillä heitettiin sekä kulkuetta että poliisia. Ainakin yhdelle osuman saaneelle tuli hoitoa vaativia vammoja. 

2016: Äärivasemmisto heitti Katupartio Soldiers of Odinin päälle nestettä. 

2016: Anarkistit polttivat Securitaksen autot. 

2016: Äärivasemmisto poltti kuusi autoa ja toisaalla kaivinkoneen Myllypurossa. 

2016: Raju tuhopoltto Vantaalla paljastui luultua vaarallisemmaksi: viisi bussinkuljettajaa pelastui täpärästi. Eläinaktivistit ovat kertoneet sytyttäneensä tulipalon, jossa palavaa materiaalia lensi bussivarikon katolle. 

2016: Anarkistit tuhosivat kahteen kertaan Soldiers of Odinien kerhohuoneen Tampereella aiheuttaen kymmenien tuhansien eurojen vahingot. 

2016: Musta Kallio –anarkistitapahtumassa mellakoitiin ja poliisi joutui käyttämään voimakeinoja, tämän jälkeen anarkistit uhkailivat poliisia kostolla. 

2016: Rajat Kiinni –mielenosoituksessa äärivasemmisto heitti pulloilla ja kivillä ihmisiä. 

2016: Suomi Ensin –mielenosoituksessa Helsingissä anarkistit kävivät ohikulkijoiden ihmisten kimppuun. 

2016: Suomi Ensin –mielenosoituksessa Helsingissä vastamielenosoittaja löi naista kasvoihin. 

2016: Suomi Ensin –mielenosoituksessa Helsingissä anarkisti hyökkäsi poliisilinjan läpi ja löi järjestäjää. Järjestäjiä päin räittiin ja häirittiin kovaäänisesti. Mielenosoittajista tehtiin perätön rikosilmoitus joka peruttiin kun tapaus paljastui videolta valeeksi. 

2016: Anarkistit kävivät Ylen kuvaajan kimppuun mielenosoituksessa.2016: Äärivasemmistolainen uhkasi Yle Oulun toimittajaa Pyhäjoella.2016: Aktivistit heittelivät kivillä ja polttivat poliisiauton Pyhäjoella. 

2016: Fortress Europe –mielenosoituksessa Helsingissä äärivasemmistolainen heittää tomaateilla puhujaa. 

Anarkistien Vapputapahtumat ovat aina aiheuttaneet vahinkoa:  

-Poliisi otti kiinni 10 mielenosoittajaa anarkistien vappumarssilla   

-Anarkistien mielenosoitus Tampereella, tukkivat kadun, poliisit valvoivat   

-Tampereen vapunaaton mielenosoituksessa pidätettiin kolme 

-Marssi sotkee koko liikennettä Tampereen keskustassa 

-Poliisi lopetti mielenosoituksen Tampereella 

-Äärivasemmisto tukehdutti 2 000 kanaa

Verrattuna ruotsalaisten ja saksalaisten äärivasemmistolaiseen terroriin, jota ko. valtiot katsovat läpi sormien ja jopa tukevat sitä, näyttäytyy suomalaisten puuhastelu edelleen melko harmittomalta touhulta. Moraalipaniikki sen suhteen olisi yhtä ylimitoitettua kuin tämänhetkinen meuhkaaminen äärioikeistosta. Kohtuullisen hyvä tilanne kertoo lähinnä siitä, että yhteiskuntamme ei ole läheskään niin polarisoitunut kuin länsinaapurissa. 

Yhtenä syynä tähän on kehitysmaalaisten muukalaisten määrä. Näkyvin yksittäisen porukan aikaansaama väkivalta Suomessa johtuu kiistämättä turvapaikanhakijoista ja jo maahan ankkuroituneista ei-eurooppalaisperäisistä ulkomaalaisista. Heidän väkivaltainen läsnäolonsa synnyttää väkivallan kierteen ensin äärioikeistossa, jota alkaa puolestaan vastustaa väkivaltainen äärivasemmisto. Suomalaisten keskinäinen poliittinen nujakointi tässä kuvioissa on kuitenkin marginaalista, sillä väkivallan määrää mitattaessa ulkomaalaisten teot ovat aivan omaa luokkaansa. Pelkästään raiskausten määrässä havaittu dramaattinen kasvu johtuu pelkästään ei-valkoisista ulkomaalaisista ja eräillä kansallisuuksilla alttius syyllistyä (joukko)raiskaukseen saattaa olla satakertainen suomalaisiin verrattuna.

Myös murhissa ja tapoissa luvut ovat kylmääviä: viimeisen kymmenen vuoden aikana ulkomaalaiset ovat tappaneet Suomessa 35 ihmistä. Jostain syystä tämä ei ole uutinen tai poliittisen paniikkinappulan paikka, jossa peli puhalletaan poikki. Ja miksi puhallettaisiin, sillä eiväthän syylliset halua tuomita omaa peliään. Kaikilla 2000-luvun hallituksilla ja loputonta muukalaisinvaasiota Suomeen hinkuvalla äärivasemmistolla on verta käsissään. Odottamme vain hetkeä, jolloin nämä kiittämättömät vieraat alkavat purra omia suojelijoitaan:

1. 3. 2005: Tappo ja törkeä ryöstö
Turkulaisen ravintolatyöntekijän, Juliet Jones -yhtyeen kitaristi Esa "Kani" Rosenqvistin tappo. Hänet surmannut irakilaismies sai 10 vuoden ja 8 kuukauden vankeustuomion.

4.8.2005 Tampere, tappo
Tampereen käräjäoikeus vangitsi kaksi irakilaismiehen surmaajiksi epäiltyä algerialaista miestä. 21- ja 22-vuotiaiden miesten epäillään tappaneen teräaseella 29-vuotiaan irakilaisen Tampereen keskustassa. 

05.08.2005 Helsinki, murha 40-vuotias Abdulhalim Görgin puukotti 34-vuotiasta avovaimoaan 28 kertaa Haagan torilla Helsingissä. Nainen oli puukotuksen aikaan liikkeellä pariskunnan vajaan vuoden ikäisen vauvan kanssa. 

1.10.2005 Helsinki, kuolemaan johtanut pahoinpitely  17-vuotias somali tappoi 38-vuotiaan suomalaismiehen puukottamalla.

16.02.2006 Helsinki, tappo Bangladeshilainen mies tappoi entisen avovaimonsa puukottamalla. 

08.03.2006 Helsinki, kuolemaan johtanut puukotus 

Mies puukotti vaimonsa hengiltä Helsingin Suutarilassa.

20.11.2006 Vantaa, tuomio taposta   Azerbaizhanilainen turvapaikanhakija tappoi venäläissyntyisen siivoojan.

23.04.2007 Imatra, murha ja murhan yritys Bosnia-Hertsegovinasta kotoisin oleva mies surmasi ampumalla miehen ja haavoitti naista Imatralla.

13.07.2007 Helsinki, murha 

Ulkomaalainen mies murhasi suomalaisen vaimonsa vasaralla.

07.08.2007 Espoo, lasten murha Aasialaistaustainen nainen murhasi kolme lastaan. 

03.12.2007 Rauma, kuolemaan johtanut puukotus

Ulkomaalainen mies tappoi toisen ulkomaalaisen miehen puukottamalla.

31.12.2009 Espoo, Joukkomurha Sellossa
Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli murhasi neljä suomalaista kauppakeskus Sellossa Espoossa sekä lisäksi entisen suomalaisen tyttöystävänsä.

01.02.2010 Tampere, murha
Albaanimies murhasi vaimonsa Tampereella. 

22.10.2010 Rovaniemi, naisen surmaaminen kuristamalla ja tuhopoltto Ulkomaalainen mies surmasi vaimonsa kuristamalla ja poltti sen jälkeen talonsa. 

22.11.2010 Tampere, pizzerian tuhopoltto ja kolme törkeää kuolemantuottamusta 

Ulkomaalaiset (Karim Abbas, Araz Bibani, Aram Bibani ja Zakhariya Hassan) sytyttivät pizzeriansa palamaan vakuutusrahojen toivossa. Tuhopoltossa kuoli kolme suomalaista. Tapaus tunnetaan myös Päivi Lipposen ennenaikaisesta housuunlaukeamisesta ja suuresta halusta olla mielenosoituksen johtajana.

20.1.2011 Tampere, murha 19-vuotias irakilainen Mohamed Al-Zubeidi surmasi pahoinpitelemällä ja astalolla lyöden 17-vuotiaan suomalaisen tyttöystävänsä Laura Joki-Erkkilän tämän kotona Annalankadulla. Verityön jälkeen Al-Zubeidi surmasi itsensä. Facebookissa irakilaiset surivat; ”our angel muhis”. 

14.08.2011 Jyväskylä, tappo, laiton (raiskaamisella) uhkaus
18-vuotias Elvidon Dogani tappoi puukottamalla suomalaisen 27-vuotiaan miehen ja uhkasi tapon jälkeen raiskata tämän tyttöystävän. 

15.08.2011 Rovaniemi, naisen tappo  

Ulkomaalainen mies tappoi ulkomaalaisen naisen Rovaniemellä.

08.01.2013 Askola, murha
Aasialaisperäinen mies tappoi aasialaisperäisen vaimonsa. Murhasta epäillystä miestä on tehty aiempien väkivallantekojen vuoksi rikosilmoituksia. 

06.10.2013 Turku, miehen hengiltä puukottaminen   Entisen Neuvostoliiton alueelta kotoisin oleva mies surmasi virolaismiehen puukottamalla.

26.05.2014 Helsinki, tappo Maailma kylässä -festivaalin jatkoilla Ulkomaalainen mies surmasi toisen viiltämällä kurkun auki.

18.12.2014 Helsinki, tuomio vaimon taposta Senegalilainen 39-vuotias Cherif Abdoul Aziz Sy tuomittiin kymmenen vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen suomalaisen vaimonsa taposta.

14.01.2015 Oulu, kaksi kirvesmurhaa ja virkamiehen tapon yritys Somalimies tappoi kirveellä kaksi suomalaista ja yritti tappaa poliisin mutta pääsi hengestään. Kaipaajaksi ei jää yksikään suomalainen.

10.07.2015 Pori, tuomio alaikäisen tytön murhasta ja törkeästä raiskauksestaAfganistanilainen 26-vuotias Ramin Azimi raiskasi, tappoi ja poltti 17-vuotiaan suomalaistytön.

24.07.2015 Helsinki, tuomio taposta
Sherif Ahmed El Husseini Ghazi, 38 tappoi miehen lyömällä tätä veitsellä selkään. 11.9.2016 Kajaani, irakilaiset turvapaikanhakijat murhasivat suomalaismiehen kuristamalla.

                                                    **************************


A-studio Yle,TV1 Maanantai 26.9. klo 21:00

Linnean ja Alin surulliset kuulumiset. Miksi perheenyhdistäminen on tehty jo lähes mahdottomaksi? Studiossa sisäministeri Paula Risikko (kok). Yhdysvalloissa odotetaan kiivaasti presidenttiehdokkaiden ensimmäistä tv-tenttiä ensi yönä. Miksi sen merkitys on niin suuri? Suomessa 30 vuotta asunut Technopoliksen toimitusjohtaja Keith Silverang vastaa. #yleastudio Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio

Linkki Yle Areenaan.

Jo ohjelman kysymyksenasettelu kertoo millaista näkemystä muukalaisinvaasiosta kansalaisille halutaan levittää. Esillä on jatkuvasti yksilön itkuntihrusteleva näkökulma, vaikka turvapaikkamaahanmuutto on ennen kaikkea populaatiokysymys, joka vaikuttaa peruuttamattomalla tavalla tulevien suomalaisten sukupolvien elämään ja jopa olemassaoloon. Ohjelman alussa puitiin muistin virkistämiseksi, miten aito poliittinen oppositio voitaisiin kriminalisoida. 

Yle TV1, Maanantai 26.9. klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Ristin tie  

Elokuva pappi Kai Sadinmaasta ja hänen kamppailustaan kirkon uudistamisen puolesta. O: Mika Hotakainen. T: Funfar Films Oy HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Linkki Yle Areenaan.

Surkuhupaisa dokumentti nykypäivän tyypillisestä punapapista, jota ei kiinnosta juurikaan uskon asiat ja sielunhoito, mutta sitäkin enemmän soluttautuminen kirkkoon ja mahdollisuus sen sisällä harjoittaa kulttuurimarxilaista mädätystä.

Kai Saidinmaa on suoranainen karikatyyri "kirkkoa ravistelevasta rokkipapista". Hän on olevinaan suurikin kapinallinen, vaikka matelee islamin edessä ja noudattaa pitkälti Helsingin punavihreän kuplan ahdasmielisiä liberaalioppeja. Vasemmistoliiton ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa 2015 ryhtyvä Saidinmaa tekee ohjelmassa itsestään narsistisen pellen, jota korostaa hänen humalaiset toilailunsa ja harhaiset yksinpuhelut.

Helsingin vasemmistoaktiivien rahvaasta erottuva asenne tuli herkullisesti esiin Saidinmaan vaalityöryhmässä, johon ei kuulunut ainuttakaan duunaria. Asian saattoi päätellä puhetavasta ja olemuksesta, josta näki heti, että kyse on jonkin sortin yliopistohiippareista. Kontrasti oli valtava, kun  toimeton punapappi tapasi Torniossa pubien resupekkoja, jotka eivät innostuneet yhtään hänen helsinkiläisestä punaporvarillisesta hapatuksesta. Kauas Tornioon hän oli matkustanut dokumenttiryhmän kanssa vain siksi, että pääsisi vastustamaan sikäläistä Rajat kiinni! -mielenosoitusta. Helsingissä hän kävi haastamassa riittaa (mm. Junes Lokalle!) EU:n vastaisessa tilaisuudessa ja päätyi lopulta samana iltana heiluttamaan hippiutopiaa kirkuvaa kylttiä isänmaalliselle 612-itsenäisyyspäiväkulkueelle. Viihdyttävä dokumentti kertakaikkiaan!