RUOTSALAINEN RAPPIO NÄKYY JO SUOMESSA

Poliittisen eliitin korruptoituneisuus ja vaalikarjan lammasmaisuus vain syvenvät länsimaissa päivä päivältä. Ongelmat pahenevat silmissä, mutta niiden juuriin paneutuminen vaatii liikaa todellisuudesta vieraantuneilta poliitikoilta ja mukavuudenhaluisilta kansalaisilta. Siksi sekä poliitikot että kansa haluvat vain kivoja "ratkaisuja", joilla yritetään siirtää pahenevia ongelmia tulevien sukupolvien niskoille. Ainoa mikä kiinnostaa on huojuvan korttitalon pystyssä pitäminen hinnalla millä tahansa. 

Viimeisin esimerkki poliittisesta haaveilusta on sisäministeri Kai Mykkäsen vastaus Ruotsin  autonpolttoaaltoon. Uutisessa Sisäministeri Mykkänen: Tarvitaan lähiöpoliiseja, jotta Ruotsin kaltainen jengiväkivalta ei leviä Suomeen – "Pitää saada puukko pois kädestä ennen kuin sillä isketään" kokoomusministeri uskoo sosiaalitantan lailla "ennaltaehkäisevään toimintaan". Näitä vippaskonsteja on yritetty Ruotsissa ja muissa länsimaissa vuosikymmeniä, mutta niistä huolimatta tilanne on vain kärjistynyt. Punavihreä mutta Kokoomuksen jäsenkirjaa kantava Mykkänen taas kuvittelee, että juuri hänellä on hallussaan ne taikakeinot, joilla jo lähtökohtaisesti sopeutumattomat muukalaiset integroituvat lainkuuliaisiksi huippuosaajiksi.

Ongelmaan on vain yksi ratkaisu: kehitysmaiden vapaamatkustajien porttikielto Pohjolaan ja jo täällä olevien epäsosiaalisten siipeiljöiden palauttaminen takaisin kotimaihinsa. Tätä vaihtoehtoa ministeri Mykkänen ei edes harkitse, vaan päinvastoin haalii lisää tätä samaa ongelmaväestöä. Sisäministeri on jo varautunut 100 000 "pakolaisen" tulemiseen ilman ajatustakaan, että vyöry voitaisiin pysäyttää täysin laillisesti. Ja jotta tämä ei riittäisi, hän ehdotti viheliäisessä ulkomaalaiskiimassaan pari päivää sitten, että Suomi siirtyisi Australian ja Kanadan käyttämään ulkomaalaisten pisteytysjärjestelmää, jotta "Suomeen saataisiin enemmän osaavaa työperäistä maahanmuuttoa". Jo pelkän yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden kannalta ehdotus on mielipuolinen, sillä Suomessa on jo nyt vähintään 200 000 työtöntä aktiivimallin piirissä. On vaikea kuvitella millaista työvoimapulaa luku- ja ammattitaidottomat jolpit tulisivat tänne paikkaamaan. Perusuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen sentään tyrmäsi Mykkäsen houreet heti alkuunsa:

– Meillä on olemassa jo tarveharkinta, jonka puitteissa ulkomaalaisia voidaan ottaa sellaisiin töihin, joihin suomalaista työvoimaa ei löydy. Työperäistä tai muunlaistakaan maahanmuuttoa ei tarvita yhtään enempää ennen kuin maassa jo nyt olevat on työllistetty tai palautettu kotimaihinsa. Lisäksi entisissäkin maahanmuuton väylissä olisi karsimisen varaa. Varautuminen jopa 100 000 turvapaikanhakijan vastaanottamiseen viestittää kuitenkin jotain aivan muuta.

Tätä taustaa vasten Mykkäsen politikointi näyttää siltä kuin hän varta vasten haluaisi synnyttää Suomeen muukalaisperäisen jengiväkivaltakulttuurin. On pöyrisyttävää, että Suomessa voi olla sisäministeri, jonka poliittiset linjaukset vähentävät kansallista turvallisuutta. Vielä enemmän hämmästyttää se kansanosa, joka vuodesta toiseen äänestää Kokoomusta ja demareita, näitä kahta poliitisen hulluuden valtapuoluetta.

                                                      ******************************

Kollektiivisen psykopatologian kannalta Ruotsi on mielenkiintoinen tapaus, josta olisi syytä ottaa oppia. Valitettavasti meillä vaikutusvaltaiset Ruotsin politiikan seuraajat eivät ole ulkopuolisia kliinisiä tarkkailijoita, vaan naapurimaan kuuliaisia oppilaita. Siksi Ylen tuore uutinen Musliminainen kieltäytyi kättelystä eikä saanut työpaikkaa, oikeus tuomitsi ruotsalaisyrityksen työsyrjinnästä korvauksiin voi olla pian arkipäivää myös meillä. Ruotsissa työtuomioistuin osoitti täydellistä antaumista vieraalle ja vihamieliselle vähemmistökulttuurille:

Yritys on puolustautunut sanomalla, että he eivät hyväksy muuta tapaa tervehtiä kuin kättelemällä. Heidän mukaansa muunlaiset tervehtimistavat voisivat johtaa konflikteihin työpaikalla.

– Aloin itkeä heti, kun pääsin hissiin. Sellaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut minulle. Se ei tuntunut lainkaan hyvältä, Alhajeh muisteli.

Työtuomioistuimen päätöksen mukaan Ruotsin pitää noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Sen mukaan kättelystä on oikeus kieltäytyä uskonnollisista syistä.

Yksilön subjektiivisilla tunteilla ei pitäisi olla asian uutisoinnin, puhumattakaan työtuomioistuimen päätöksen kanssa, mitään tekemistä, mutta me emme eläkään enää järkeen luottavassa Pohjolassa, vaan kitisevien lumihiutaleiden maailmassa. Työtuomioistuimen päätöksen perusteella Ruotsin yritys- ja tapakulttuurilla ei ole näköjään mitään merkitystä, sillä kaikkialle soluttautuneet toiseuden palvojat ovat nostaneet kaiken yläpuolelle "Euroopan ihmisoikeussopimuksen", josta tavalliset ruotsalaiset eivät ole päässeet koskaan äänestämään ja päättämään. 

Tuollaisen feelgood-paperinpalan tarkoitus ei ole alun alkaenkaan ollut muu kuin palvella muukalaisten etua enemmistönä olevaa kantaväestöä vastaan. Globalisti-juristien sorvaamilla paperinpaloilla on tuskin edes vessapaperin arvoa, joten aidosti kansanvaltainen yhteiskunta ei noteeraa niitä mitenkään. Ruotsin työtuomioistuimen päätös kertoo ikävällä tavalla siitä, että maa ei ole kansanvaltainen.

                                                      ******************************

Henkinen ruotsalaisuus ei ole Suomessa jotain sellaista, joka olisi vasta oraalla, vaan se on totisinta totta, erityisesti yliopistossa. Suurta yleisöä ei ole suuresti liikuttanut professori Tapio Puolimatkan ja Jyväskylän yliopiston johdon kiistely siitä, mitä virassa oleva professori voi kirjoittaa. Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että Puolimatkan synti oli se, että hän kirjoitti faktoihin perustuvan kriititisen artikkelin, kuinka media ja yliopisto ovat vaivihkaa kampanjoimassa pedofilian laillistamisen puolesta. Kirjoituksen tahallaan väärin ymmärtänyt vasemmistovetoinen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) pahoitti mielensä ja julkaisi kannanoton, jonka mukaan ”Puolimatka sulauttaa ennennäkemättömällä tavalla homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantuminen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi". Tähän valheelliseen ja moralistiseen todistukseen tarttui sittemmin yliopiston johto, joka ukaaseillaan todistaa olevansa nuorison totalitaristikliin vietävissä.

Perinteisen tieteenvapauden kannalta kyse on periaatteellisesta tapauksesta, joka on ainutlaatuinen Suomessa, vaikka media ei ole sillä suuremmin retostellutkaan. Paitsi nyt, kun Yle uutiset julkaisi tänään verkkosivullaan uutisen Professori Puolimatka ja Jyväskylän yliopiston johto keskustelivat opiskelijoiden huolesta Puolimatkan opetuksesta – keskustelu sovittiin luottamukselliseksi, jossa ei valitettavasti käy selväksi kiistan todellinen luonne, vaan siinä korostetaan ylioppilaskunnan ja yliopiston näkemystä, jossa Puolimatka on sanonut poliittisesti jotain väärää, vaikka esitetyt tosiasiat ovatkin totta.

Huolestuttavinta tapauksessa on se, että maamme yliopistoväki on kautta rantain ollut hiljaa sen sananvapauteen liittyvistä ongelmista. Ainoastaan emeritusprofessori Timo Vihavainen on osoittanut kansalaisrohkeutta ja hän on viime aikoina käsitellyt blogissaan useaan otteeseen tapaukseen liittyvää problematiikkaa. Ensimmäisessä kiistaa koskevassa kirjoituksessaan Uusi normaali? Vihavainen analysoi tapausta yliopistoihmisen näkökulmasta ja ihmettelee, miksi keskustelu sivuuttaa kokonaan sananvapauden, joka on olennainen osa tieteen vapautta:

Mutta tällä kertaa uutinen kätki taakseen sensaatiomaisen tiedon siitä, että yliopiston professori aiottiin mahdollisesti erottaa sen vuoksi, mitä hän oli sanonut eräässä nettilehdessä julkaisemassaan artikkelissa.  

Sananvapauden kannalta asia oli siis erittäin tärkeä ja koska tällaisten asioiden yleensä luulisi kiinnostavan myös lehdistöä, odotti lukija pian löytävänsä myös asiaa koskevan kommentin lehden palstoilta, sieltä minne sellaiset asiat kuuluvat. Annetaanko sananvapaudelle arvoa vai ei?  

Tämä oli turha oletus ja puuttumattomuuden syyksi ei kannata panna asian keskeneräisyyttä. Eihän tässä nyt uutisarvoista ollut vain se, mitä tällaisessa tapauksessa tullaan päättämään, vaan myös jo se, että on ylipäätään mahdollista ottaa tällainen asia esille, siis henkilön ja vieläpä yliopiston professorin erottaminen sen johdosta, mitä hän on sanonut.  

Sama ilmiö voidaan havaita niistä kommenteista, joita asian johdosta on esitetty somessa. Sen sijaan, että olisi pidetty ilman muuta skandaalimaisena mielipiteenvapauden loukkaamista yleensä ja kaikissa tapauksissa, ovatkin monet ryhtyneet setvimään sitä, millä tavalla tuo esitetty kyseinen mielipide ja/tai sen esittäjä oli kukaties huonosti perusteltu, väärä, asenteellinen ja niin edelleen.

Vihavainen pitää yliopiston lgbt-politrukkien masinoimaa kampanjaa niin skandaalimaisena, että hän on julkaissut avoimen kirjeen Professoriliitolle. Siinä hän puolustaa professori Tapio Puolimatkaa, joka on joutunut Jyväskylän yliopistossa häkäilemättömän poliittisluontoisen hyökkäyksen kohteeksi, jossa häntä on uhattu virasta erottamisella. Samalla hän moittii Professoriliiton edustajana esiintyvää Jaana Hallamaata, joka ei puolustanut kaltoin kohdeltua liiton jäsentä vaan päinvastoin hyökkäsi tätä vastaan.

Tärkeää ja erittäin ikävää sen sijaan on, että tässä on, jopa peräti oman ammattiliiton taholta, pantu pelinappulaksi yliopiston professorien sananvapaus ja kannatetaan sen rajoittamista jopa mielivaltaisilla perusteilla (pahastuminen).  

Se kirjoituksessa esitetty väite, ettei professori voi koskaan toimia yksityishenkilönä, on yksinkertaisesti yhtä törkeä kuin vääräkin.  

Professorin ammattiin kuuluvat tutkimus ja opetus, jotka on hoidettava asian vaatimalla tavalla, mutta yksityishenkilönä hänellä on ja täytyy olla kaikkien kansalaisten tapaan lupa esittää mitä tahansa haluamiaan näkemyksiä myös julkisesti.  

On vanha traditio, että professorit kirjoittavat esseitä, joissa tämän kirjallisuudenlajille ominaisesti voidaan spekuloida ja leikkiä vapaasti kaikilla mahdollisilla ajatuksilla.  

Hallamaa esittää, että professoria sitoisivat myös journalistin ohjeet, mikä varmaankin pitää paikkansa silloin, kun hän esiintyy journalistina. Muutoin tällaisen vaatiminen olisi yhtä mieletöntä kuin tutkimuksen ja esseen sekoittaminen toisiinsa.

Avoimessa kirjeessään Vihavainen asettuu Puolimatkan puolelle ja selittää kärsivällisesti, mistä pedofiilian ja homoseksuaalisen rinnastamisessa on tosiasiassa kyse:

Mitä tulee konkreettisesti siihen artikkeliin, johon professori Puolimatkaa vastaan nostettu kohu perustuu, on kiinnostavaa nähdä, miten alkeellisesti ja tarkoitushakuisesti sitä on eri yhteyksissä tulkittu ja valitettavasti tämä koskee myös professori Hallamaan kirjoitusta.  

Puheet pedofilian ja homoseksuaalisuuden rinnastamisen sallimattomuudesta ovat tässä kohden vain ala-arvoista demagogiaa. Kaikkien asioiden kaikinpuolisen tarkastelun ja siis myös toisiinsa rinnastamisen täytyy vapaassa maailmassa olla sallittua.  

Kyseisessä artikkelissa ei ole merkkiäkään siitä, että kirjoittaja olisi leimannut homot pedofiileiksi tai päinvastoin. Mikäli näin olisi, kaipaisi asia tietenkin tutkimuksellisia argumentteja. Rinnastus löytyy siitä, että molempia ominaisuuksia pidetään yleisesti perinnöllisinä. Asia ei siitä muuksi muutu, onko se jonkin mielestä korrektia vai ei.

Lopuksi Vihavainen osoittaa syyttävän sormensa Professoriliitolle, joka näyttää olevan taipuvainen miellyttämään hourupäisen nuorison totalitaristisia oikkuja:

Mikäli professorien kirjoittelua ruvetaan valvomaan joidenkin opiskelijakuppikuntien valitusten pohjalta, ollaan jo akateemiselle yhteisölle täysin sopimattomalla tiellä. Aivan uskomatonta on, mikäli Professoriliitto, professorien oma edunvalvontajärjestö ryhtyy myötäilemään ja jopa edistämään tällaista toimintaa. Professoriliiton jäsenenä ja kansalaisena haluan liitoltani suoran vastauksen siihen, miten se suhtautuu varapuheenjohtajansa mielenilmaukseen professori Puolimatkan asiassa. Asia ei ole tärkeä vain minulle henkilökohtaisesti, sillä on myös hyvin laajaa yhteiskunnallista kantavuutta.

                                                      ******************************

Lauluja Utopiasta - Agit Prop Torstaina 16.08. klo 20:00 

Agit-Prop yhtye ja heidän laulujensa sanoma ovat yhä ajankohtaisia. Runsaasti ennen julkaisematonta kuvamateriaalia sisältävän dokumenttielokuvan ovat ohjanneet Jouko Aaltonen ja edesmennyt Peter von Bagh. T: Illume Oy HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille. (Ahdistus)

Katso Yle Areenasta.

Ylen vanhat taistolaiset ja heidän tiedostavat lgbt-lapsensa voivat vanhassa kunnon stalinistisessa hengessä fiilistellä Agit-Prop yhtyettä, kun eetteerin päästetään Peter von Baghin myötäkarvainen dokumentti. Eri jännä tuo Ylen epäsymmetrinen suhde äärivasemmistoon ja äärioikeistoon. Ei korppi korpin silmää noki.

Yle TV1,  12.4.2018, Ulkolinja: Pako tuhotusta maasta 
 

Miljoonat ihmiset pakenevat Venezuelan nälkää ja kurjuutta. Venezuelassa joka kuudes lapsi kärsii pahasta aliravitsemuksesta, pian yhdeksän kymmenestä vajoaa köyhyysrajan alapuolelle. O. Pertti Pesonen

Katso Yle Areenasta.

Viime huhtikuussa tullut dokumentti Venezuelan sosialistihallinon totaalisesta epäonnistumisesta jäi Yle Watchissa ikävästi huomioimatta. Blogissamme usein lainattu kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen julkaisi tänään sosiaalisessa mediassa ajatusta herättävän arvion dokumentista. Siinä hän tuo mielenkiintoisella tavalla esiin miten näinkin harmiton ohjelma voi sisältää valtavan määrän ovelaa propagandaa ja piilovaikuttamista: 

Veikkasin ennen katsomista, että koska dokumentti tulee Yleltä ja käsittelee sosialistien ja sosialismin tuhoamaa Venezuelaa, siinä ei joko mainita sosialismia ollenkaan tai se on puolipiilotettu yhteen tai kahteen nopeaan ja huomaamattomaan sivulauseeseen. Arvelin Ylen sosialistien haluavan myös assosioida Venezuelan sosialistit johonkin ei-sosialistiseen. Oikeassapa olin, ei ainuttakaan mainintaa sosialismista, ei edes pikaista kuvaa sosialismi -sanasta seinien propagandamaalauksissa ja -julisteissa. Katsojalle saattaa jäädä dokumentista kuva, että Venezuelan sosialistit ovat jonkinlaisia populisteja, joiden hallinto muistuttaa Chilen Augusto Pinochetin oikeistolaista diktatuuria. Vasemmistolaisen tekijän valikoidut kysymykset, valikoidut haastateltavat, valikoidut leikkaukset haastatteluihin, valikoidut kuvat, jne. tekevät tehtävänsä. 

Propagandavaikuttamisen maailmassa tällaista menetelmää kutsutaan epävirallisesti aallolla ratsastamiseksi ja uudeksi assosioimiseksi. Kun jokin itseaiheutettu tai omaan poliittiseen ryhmään liittyvä ongelmallinen asia on niin suuri ja näkyvä "aalto", että sitä ei voida salata, ja se uhkaa iskeä hallitsemattomasti vasten kaikkien kasvoja, sitä vastaan ei kannata taistella, vaan ratsastaa sillä ja ottaa se hallintaan. Esiinny ongelmallisen asian suhteen avoimena, paljasta paljon, näytä huonous, ongelmallisuus ja pahuus, mutta älä assosioi sitä mihinkään itseesi liittyvään (avainsanat, symbolit, tunnetut iskulauseet, tunnetut henkilöt, tms.), vaan vastustajiisi, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tee tämä tyynesti ja melko objektiivisen tuntuisesti, ei liian osoittelevasti ja räikeästi, jotta kertomuksessa ei ole propagandan tuntua, vaikka sitä se on. Tarkoituksena ei ole salata totuutta kaikilta, vaan luoda riittävän monelle valheellisia mielleyhtymiä. Tavoitteena on saada mahdollisimman moni uskomaan valheisiin sellaisenaan, tai näkemään kiusalliset itseen kohdistuvat assosiaatiot lievempinä tai epäselvempinä, ja assosioimaan ongelmalliset asiat mahdollisimman paljon vastustajiin, tai vähintäänkin arvelevan sellaisia assosiaatioita olevan. Samalla kiusalliseen asiaan liittyvää informaatiohallintaa otetaan itselle, pois vastustajilta, ilman kamppailuja, väittelyitä, selittelyjä, puolusteluja, kiemurteluja, tms., jotka voisivat saada oman puolen näyttämään liian defensiiviseltä ja sen seurauksena todennäköisesti enemmän tai vähemmän syylliseltä. 

Siksi suositukseni tätä dokumenttia varten on seuraava: Yhdistä kaikki dokumentissa näkemäsi kurjuus, huonous ja pahuus mielessäsi tulikirjaimin sosialisteihin ja sosialismiin, koska se on totuus. Muista, että samantyyppistä sosialismia haluavia on paljon myös Suomen vasemmistopuolueissa. Näin tehdessäsi dokumentista tulee hyvä ja hyödyllinen.

                                                      ******************************

VASTUULLISTA TIEDOTTAMISTA FORSSASTA

Jepjep....se on Forssa.

Tänään ja eilen illalla Yle kertoi pikaisesti Forssassa sattuneesta turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten välisestä joukkonujakoinnista TV 1:n pääuutislähetyksessä ja asiaa setvittiin tarkemmin Ylen verkkosivujen jutussa Turvapaikanhakijat Forssasta: Tiistai-illan yhteenotto oli jatkumoa viikkoja jatkuneelle uhkailulle. Yle valitsi tuttuun tapaansa röyhkeästi puolensa jo jutun insertissä:

Vastaanottokeskuksen luona tapahtunut yhteenotto oli turvapaikanhakijoiden mukaan jatkumoa loppukesällä alkaneelle kehitykselle. Vastaanottokeskuksessa asuvat kertovat, että heitä on uhkailtu kaupungilla muun muassa kaupoissa ja kadulla. Keskukseen on turvapaikanhakijoiden mukaan uhattu iskeä myös ensi yönä.

Suomalaisnuorten näkökulmaa ja tapahtumien muita taustoja ei edes haluttu käsitellä, vaan toimittaja Riikka Valtonen nieli nikottelematta turvapaikanhakijoiden version tapahtumien kulusta. Koko juttu perustui syyllisten ja uhrien istuttamisella betoniin, eikä tätä jämähtänyttä tarinan asetelmaa muutettu myöhemmissäkään uutisissa, vaikka niissä tosin vihjataan vienosti, että rähinän kulku ja sen taustalla olevat syyt saattavat olla toiset joita muukalaiset kertoivat. Vaikka tarina korjattaisiin myöhemmin virallisesti, sillä ei olisi suurtakaan merkitystä, sillä Ylessä tunnetaan erinomaisen hyvin massapsykologisen tiedottamisen perusoppi, jonka mukaan ensimmäisen vaikutelman synnyttämä muistijälki tapahtumasta jää parhaiten ihmisten mieliin.

Taktisesti taitavaa valehtelua on jättää kertomatta jotain olennaista tapahtumasta ja kuuntelemalla vain yhtä todistajaosapuolta. Juuri näin tekee Yle:

Yle Uutisten toimittajan Eeva Hannulan haastattelemien turvapaikanhakijoiden mukaan heitä on uhkailtu jo useiden viikkojen ajan. Heidän mukaansa Forssan tapahtumat alkoivatkin oikeastaan jo loppukesästä. – Heitä on uhkailtu marketeissa ja kaupoissa, he ovat kuulemma joutuneet juoksemaan pitseriaan sisään pelätessään forssalaisia. Heitä on heitelty kadulla pulloilla, heille on huudeltu ja tosiaan se, mitä tänään tapahtui, on ikään kuin jatkumoa edellisistä, Hannula kertaa.

Se mitä Forssassa todella tapahtui saa etsiä suurenlasin kanssa kaikista asiaa koskevista Ylen uutisista. Tämän huomasi myös Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen, jonka blogiin kirjoittamista näkemyksistä kertoi verkkolehti Suomen Uutiset jutussaan Ronkainen Forssan joukkotappelun uutisoinnista: Yksipuolista tiedottamista – Yle ”unohti” kertoa turvapaikanhakijoiden käyttämistä aseista:

Joukko kantasuomalaisia otti yhteen vastaanottokeskuksessa asuvien turvapaikanhakijoiden kanssa ja molemmat osapuolet käyttivät tappelussa mm. rautaputkia. – Edellinen välikohtaus tapahtui maanantaina, kun kaksi ulkomaalaistaustaista henkilöä pahoinpiteli 15-vuotiaan pojan Prisman parkkipaikalla. Tapaus on jatkumoa viikkoja jatkuneelle välien kiristymiselle. Miksi edeltävistä tapauksista ei tiedotettu? Ronkainen kysyy.

Kysymys on retorinen, sillä kaikki tietävät vastauksen. Kyse on Ylen vastuullisesta tiedottamisesta, jonka johtoajatuksena on, että ulkomaalaisten edesottamuksista ei ehdoin tahdoin saa antaa kielteistä mielikuvaa, vaikka siihen olisi perustellut syyt.

Vakuutellakseen suurta yleisöä, että poliittisesti korrekti narraatio on se ainoa oikea mahdollinen tulkinta tapahtumista, Yle riensi haastattelemaan myös Forssan kaupunginjohtaja Sami Sulkkoa. Verkkosivujen haastattelujutussa Kaupunginjohtaja: Forssa ei ole rasistinen kaupunki Sulkko sivuuttaa kuntalaisten perustellut huolet kutsumattomien ulkomaalaisjantterien tuottamasta uhasta ihmisten arjessa ja kääntää keskustelun Ylen toivomaan loputtomaan rasismisuohon. 

Koska valtamedian iskostaman käsityksen mukaan rasismi tarkoittaa rasistisesti vain valkoisten aiheuttamaa ongelmaa, merkitsee keskustelu rasismista pelkästään sitä, mitä me suomalaiset voisimme tehdä asian korjaamiseksi. Haastattelussa Sulkko vannottaa Ylelle mieluisaa uskollisuutta monikultturismille, johon ei kuulu ulkomaalaisten aiheuttamat harmit. Hän ääneen ajattelunsa keskittyy lähinnä siihen, mitä vikaa on forssalaisissa, koska kunniakansalaiset eivät viihdy ja tunne oloaan kotoisaksi kaupungissa. 

Sulkko on tyypillinen virkamies ja politiikko, jonka ensimmäinen huoli ei ole suomalaisten veronmaksajien kokemukset muukalaisten vihamielisyydestä, vaan ainoastaan se, miten paapotut partalapset kokevat oman asemansa. Ruotsalainen pitkän linjan yhteiskunnallinen keskustelija Joakim Andersen kirjoittaa tuoreessa Sarastus-verkkolehden kolumnissa sangen osuvasti tästä Suomessakin vallalla olevasta kaksinaismoralistisesta asenneilmapiiristä:

Siksi meidän kokemuksemme esitetään aina poikkeuksina, pohjimmiltaan epäkiinnostavina ja vailla mitään merkitystä ja tarkoitusta. Emme saa vetää johtopäätöksiä omista arkisista kokemuksistamme. Tässä näemme harvoin huomoidun privilegion. Jos somalin kasvoille heitetään maitoa, voidaan johtopäätökset tehdä heti, se merkitsee jotain ja siten sillä on uutisarvoa. Mutta kun useampi somali sylkee nuorta ruotsalaista kasvoille, ei se merkitse yhtikäs mitään. Se tulee aina olemaan poikkeus riippumatta siitä, miten usein sitä tapahtuu.

Samalla kun etnisen kitkan syyksi nimetään yksinomaan suomalaiset myös konfliktien rauhanomainen ratkaisu sälytetään meille, ikään kuin käsillä olevassa rodullisessa nollasummapelissä myös me voisimme olla voittajia. Valitettavasti suomalaisetkaan eivät pääse karkuun sitä tosiasiaa, että alistuvampi ja sovittelevampi kulttuuri yleensä sopeutuu, akkulturoituu, aggressiivisemman kulttuurin tahdolle. Tämän vuoksi eri "mielipidejohtajien" vaatimat asenteen muutokset vain suomalaisille on varmin tie kulttuurimme assimilaatiolle, lopulliselle tuholle. Tätä matelevaa asennetta edustaa kaupunginjohtaja Sami Sulkko:

Onneksi tämä kuitenkin koskee marginaaliryhmää ja vähäisiä määriä (ihmisiä). Sitä suuremmalla syyllä pitäisin perusteltuna, että tutkittaisiin sitä, miten nuoria saataisiin sidottua vuoropuhelulla tapahtuvaan toimintaan. Syytä on miettiä myös sitä, miten tietoa eri kulttuureista ja turvapaikanhakijoista saadaan kerrotuksi paremmin nuorille.     

(...) Koulujen ja oppilaitoksen lisäksi Sulkko nostaa esiin nuoriso- ja sosiaalitoimen. Niissäkin on syytä etsiä keinoja, jotta väkivaltaiset kohtaamiset eivät toistu. Tässä tilanteessa ei voida unohtaa myöskään vanhempia.

Pelkkä passiivinen alistuminen ei riitä Sulkkolle, sillä hän on valmis kieltämään jopa kielellä ilmaistun etnisen itsepuolustuksen, josta hän käyttää orwellilaista kiertoilmausta vihapuhe. Vaatimusten tyyli on sama kuin Neuvostoliiton politrukeilla, jotka sanelivat ehtoja sille, mitä saa sanoa ja miten itsesensuuria hajoittava Kunnon kansalainen toimii silmin nähdystä mielettömyydestä huolimatta:

Yleinen yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri on Sulkon arvion mukaan kuitenkin omiaan lisäämään vihapuheen kautta tapahtuvaa lähestymistä, mikä lisää vaaraa, että pelkät puheet eivät enää riitä. – Jokainen kaupunkilainen ja seudunkin asukas pystyy omalta osaltaan olemaan lähettiläänä ja viestimään, että tämäntyyppisiä toimia ei pidä missään nimessä hyväksyä.

Yle lienee Sulkon kanssa yhtä mieltä ja miksei olisi, sillä juuri tuollaistahan vastuullinen tiedotus ja siitä seuraava repressiivinen toleranssi* on.

*)"Repressiivinen toleranssi tarkoittaa pähkinänkuoreen tiivistettynä ajatusmallia, jonka mukaan marxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei tule suvaita ja niitä esittävät ihmiset tulee kompromettoida - ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle vihamieliset ja tuhoisat ideat tulee nostaa päivänvaloon ja niistä tehdä hyväksyttäviä, ideaalisia ja suvaittavia" 

(Lisää Forssakaustin uusista käänteistä ja Ylen pimityksistä voi lukea täältä).


                                                    *******************************



Yle TV1, 24.8. klo 22:40, 8 myyttiä työstä  

"Mamut vievät meiltä työpaikat". Maaretta Tukiainen selvittää asiaa sikalassa, bussivarikolla ja ohjelmistoyrityksessä. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.


Facebookissa olevassa Maahanmuuttokriittiset -sivustossa Petri Kuittinen on kirjoittanut arvion ohjelmasta:

Ensin ne hyvät asiat: Ohjelmassa todettiin, että sosiaaliturvan korkea taso on monelle työllistymisen este ja tämä pätee ihan yhtä hyvin kantasuomalaisiin. Ohjelmassa käytiin läpi työhakemuksia, jotka oli tehty vain koska TE-toimisto pakotti siihen. Todellista halua työllistymiseen ei ollut. Ohjelma otti myös hienosti esiin esimerkkejä ahkerista maahanmuuttajista mm. puolalainen sikatilan työntekijä ja busseja yötyönä siivoavat tamilit. Yhtään humanitääristä maahanmuuttaja ei tässä ohjelmassa nähty tekemässä näitä raskaita töitä.

Samassa ohjelmassa todettiin että osalle mamuista ei makseta TES:in mukaista palkkaa eli myönnettiin sivulauseessa että mamut hinaavat palkkatasoa ja työehtoja alaspäin.

Studiossa haastateltavana ollut erittäin asenteellinen nainen väitti, että Unkarista on lähtenyt 2010 jälkeen 300000-500000 nuorta, koska he eivät usko maan tulevaisuuteen. En tiedä mistä nämä ”luvut” on revitty, sillä The World Bankin tilastojen mukaan Unkariin on muuttanut enemmän väkeä 2010 jälkeen kuin sieltä on lähtenyt pois. Näitä todennäköisesti täysin virheellisiä lukuja ei kukaan korjannut, vaan niille vain nyökyteltiin. Ja kerrottiin että Suomessa ei ole vastaavaa ongelmaa. 

Haastateltavat uskoivat työvoimapulan tulevan Suomeen ja osa väitti, että työvoimapula on jo täällä. He toivoivat niin kovaa talouskasvua, että asioita joudutaan pohtimaan ”laajemminkin”, mitä ikinä se tarkoittakaan. En tiedä mistä tämä ”silloin kun meidän talous vetää…” kumpuaa. Nykysysteemillä EI ole mitään mahdollisuutta, että talous alkaisi vetämään, enkä henkilökohtaisesti usko työvoimapulaankaan, muuta kuin erikoisaloilla mm. lääkäreistä on pulaa, mutta tämä vaatii todella korkean koulutuksen.

Mamujen työllistymisen mahdollistamiseksi ehdotettiin kielitaitovaatimuksista ja tutkintovaatimuksista joustamista. Ehdotettiin että työpaikalla olisi käytössä monta kieltä. Tässä mielestäni tehdään karhunpalvelus myös maahanmuuttajille. Ilman suomen kielen oppimista todellista sopeutumista maahan ei tapahdu. Ja nyt suomen oppiminen halutaan poistaa tai hidastaa sitä ja suomalaisten pitää sopeutua siihen että heitä tulevaisuudessa palvellaan ties millä kielellä.

Juontaja oli maneereineen ärsyttävä ja asiantuntemus oli hukassa, ainakin talous- ja työllisyysasioiden suhteen. Eikö YLE:llä ole enää ammattitaitoisia juontajia?

Ehkä suurin ongelma oli se että studiovieraat oli valittu niin ettei eriäviä mielipiteitä löytynyt. ”mä olen ihan samaa mieltä…”, ”juu, juu” oli keskustelun ”taso”. Yksi haastateltava näki humanitääriset maahanmuuttajat työhaluisina voimavarana ”olisi älytöntä ajatella että he eivät…”, eikä jälleen kerran yhtään eriävää mielipidettä.

Ohjelmat loppukaneetti oli: mamut eivät vie meiltä työpaikkoja.

Ohjelma oli muuten kuvattu todella ala-arvoisesti. Kamerakuvakulmat olivat ala-astetasoa. Tiedän että YLE:llä on käytössä todella hienot ja kalliit kamerat, mutta se ei ainakaan välittynyt kuvan tekniseen laatuun. Nyt valkotasapaino oli järjestäen väärin. Tummat värisävyt oli poltettu mustaksi. Kuva oli suttuinen ja kohinan pystyi näkemään SD-tarkkuudella. Epäilen että yhdistelmällä kirkkaat studiovalot + n. 300 € älypuhelin esim. OnePlus + Z1 gimbal (230 €) olisi saanut osaavissa käsissä paremman kuvanlaadun. Ehdotankin että YLE:n ylikallis kuvauskalusto korvataan yllämainitulla, koska YLE:n miljoonien eurojen vehkeet menevät kuin helmiä sioille.

YLEN YTIMESSÄ EDELLEEN KULTTUURIMARXILAINEN MULTIKULTI VAIKKA NIMIKE VAIHTUI

Yle uutiset ja verkkosivut kertoivat eilen (16.5.2016), että Kokoomuksen kansanedustaja Arto Satosen johtama Ylen tulevaisuutta pohtinut työryhmä julkaisi raporttinsa, jossa Ylen asemaa arvioitiin uudelleen. Kansallisesta näkökulmasta raportissa on erityisen mielenkiintoista Ylen ohjelmapolitiikka, jota eräät perussuomalaiset ovat kritisoineet jo pitkään, varsinkin kun Yle-lakiin on kirjattu vaatimus monikulttuurisuuden edistämisestä. 

Satosen työryhmä on raportissaan tehnyt muodollisen myönnytyksen hallituspuolue Perussuomalaisille muuttamalla sanamuodon monikulttuurisuuden tukemisesta "kulttuurien monimuotoisuuden" kannattamiseksi. Käytännössä termin vaihto ei muuta Ylen linjaa mitenkään ja kanavan monikulttuurinen propaganda kuten valkoisten syyllistämisen (Historia-dokumentit ym.) jatkuu entisenlaisena. Tämän ovat ymmärtäneet myös Ylen hallintoneuvostossa vaikuttavat perussuomalaiset Olli Immonen ja Jari Ronkainen sekä heidän kansanedustajatoverinsa Mika Niikko, Rami Lehto ja Sami Savio. Olli Immonen toteaa bloginsa lehdistötiedotteessa muun muassa näin:

Monikulttuurisuuden tukemisen poistaminen muuttamalla sanamuotoja on yhtä tyhjän kanssa ja kertoo vain haluttomuudesta luoda poliittista väriä kantamatonta tiedonvälitystä. Tämä hyvin kyseenalainen ideologinen tavoite säilyy edelleen Ylen lainsäädännössä ja toiminnassa, kun monikulttuurisuus korvataan ”kulttuurisella moninaisuudella”. Molempien käsitteiden takaa löytyy sama monikultturismi-ideologia. Ei voida enää puhua siitä, että käsite ymmärretään eri tavoin vaan linjaus on nyt vain entistä selkeämpi ja tavoitteellisempi. Mikään ei muuttunut. Myös Yleisradion johto toi ilmi Ylen parlamentaarisen työryhmän kokouksessa, että heidän oletuksensa mukaan mikään ei tule muuttumaan Ylen toiminnassa kyseisen käsitteen vaihdoksen myötä.

Yle Watchissa ehdittiin jo toivoa, että Perussuomalaisten hallitukseen menon myötä blogi voisi lakkauttaa itsensä, koska persut voisivat vaikuttaa positiivisesti Ylen ohjelmapolitiikkaan. Ikävä kyllä, Olli Immosen johtama sinänsä ansiokas falangi Ylen kulttuuribolshevismia vastaan on ollut hyödytön, koska sillä ei ole ollut riittävää poliittista voimaa muuttaa veronmaksajien rahoittaman mediajätin ohjelmasisältöjä. Siksi vähin mitä voidaan tehdä, on jatkaa Yle Watchin brutaalia tiedotussotaa suomalaisvihamielistä kampanjointia vastaan.