YHDYSVALTOJEN AHNE TALOUSELIITTI ON ITSE SYYLLINEN KIINAN NOUSULLE MAAILMANMAHDIKSI

Viimeistään Donald Trumpin presidenttikaudella Yhdysvallat havahtui Kiinan taloudelliseen ja maailmanpoliittiseen valtaan. Siitä lähtien maan poliittinen eliitti on vaatinut entistä aggressiivisempaa politiikkaa Kiinaa kohtaan, jotta voitaisiin padota idän jättiläisen synnyttämä haaste Amerikan hallitsemalle yksinapaiselle maailmanjärjestykselle. Kahden valtapuolueen tietyistä arvoerimielisyyksistä huolimatta myös demokraattipresidentti Joe Biden jatkaa Amerikan globalismi-imperiumin projektia, jonka vuoksi Yhdysvallat käy entistä vihamielisempää kampanjaa Kiinaa vastaan etenkin talouden saralla. Tuoreimpana esimerkkinä tästä on Yhdysvaltojen Kiinalle asettamat rajut tuontitullit sähköautoille ja terästeollisuudelle, josta kertoo Ylen uutinen Biden uhmaa Kiinaa valtavilla tullimaksuilla – ”Amerikkalaiset rakentavat sähköautonsa itse”.

Amerikan hallitseva poliittinen luokka on säännöllisin väliaijoin tarvinnut aina ulkoisen vihollisen joko sisäpoliittisista syistä tai ideologisen lähetystehtävänsä (mm. neokonservatiivit) vuoksi. Itse viholliskuvien luomisessa Yhdysvaltain poliittinen koneisto on ollut tunnetusti aina taitava. Tässä sillä on apuna valtava uutis- ja viihdekoneisto, joka pitkälti toistaa suurelle yleisölle Washingtonin sanelemaa agendaa. Tätä nykyä tuo suuri yleisö on todella suuri, sillä johtavat yhdysvaltalaispoliitikot puhuvat globaalimedian kautta koko lännelle, myös Suomelle. Siksi täälläkin on sisäistetty hyvin nopeasti vainoharhaisen vihamielinen suhde Kiinaan, vaikka muutoin Suomen asennoituminen maailman suurimpaan "kommunistimaahan" on ollut asiallista. Yhdysvaltain  ja sitä orjallisesti seuraavan muun lännen kiukuttelu Kiinalle näyttääkin taloushistoriallisten tosiasioiden valossa kummalliselta ja suorastaan perusteettomalta. 

Ennen kuulumattoman röyhkeäksi väitetyn taloudellisen kiinalaisinvaasion lähtökohtana ei suinkaan ole ollut Kiinan halu maailmanvallaksi, vaan amerikkalaisten epäonnistuneeksi osoittautunut pyrkimys tehdä maasta halvan teollisuustuontannon alusmaa maailmanmarkkinoille. Yhdysvaltain talouseliitti yhdessä keskuspankkiirien kanssa voi syyttää nykytilanteesta vain itseään: 1980-luvulta lähtien se on tukenut Kiinan taloudellista vapautumista, koska se hyödytti globaalitalouden vapaakauppasopimusten kautta ennen kaikkea Yhdysvaltojen finnanssikapitalistisia rahoitusmarkkinoita. Ahneelle onkin tyypillistä syyttää muita ahneudesta silloin kun muut alkavat menestyä pelissä, johon on vieläpä saanut itse keksiä säännöt. 

1980-luvun jälkipuolella suurten amerikkalaisten rahoittajien ja sijoittajien motiivi edistää Kiinan taloudellista avautumista oli saada se osaksi USA:n alistamaa maailmantaloutta. Tämän seurauksena Kiina oli vielä 1990-luvulla lähes samassa asemassa kuin Afrikan kehitysmaat, joiden alkutuotanto pyrittiin imemään globaaleille "vapaille markkinoille" mahdollisimman halvalla. Aivan kuten Itä-Euroopassa, "vapaan" talouskilpailun houkutuksella yritettiin romahduttaa Kiinan kommunistipuolueen asema ja muuttaa maa lännen "demokraattiseksi" nukkehallinnoksi, jota ohjaisivat globaalit talousvaikuttajat, erityisesti Kansainvälinen järjestelypankki BIS, keskuspankit, IMF, Maailmanpankki ja erilaiset kauppasopimukset. 

Lännen johdon strategia Kiinan suhteen on ollutkin sama mikä se on ollut Venäjään, toisin sanoa yritys integroida maa lännen "arvoyhteisöön" ja "sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen". Tänään tämän pelisuunnitelman epäonnistuminen näkyy ennen kaikkea Yhdysvaltain kaunaisessa kauppapolitiikassa, koska Kiina ei lupaavan alun jälkeen ole suostunutkaan halvaksi bulkkiteollisuuden tuotantokeskukseksi. 

Kiinasta haluttiin ennen kaikkea perusteollisuuden ja matalan teknologian kulutustavaroiden halpatuontimaa, koska globaalitalouden kannalta sellaisten tuotteiden tekeminen matalan palkkatason vuoksi on Kiinassa halvempaa kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Taustalla on myös ajatus, että käynnissä oleva uusi teollinen vallankumous perustuu pelkästään palveluihin, viihteeseen ja tietotekniikan immateriaalituotteisiin. Siksi vanhanaikaisena pidetty perusteollisuus luovutettiin suosiolla takamatkalta tuleville Euraasian jättiläisille. 2000-luvun alussa lännessä uskottiin tietokonevertausta käyttäen, että tuotantokoneiston perustana olevaan "rautaan" keskittyminen on epäolennaista, kun sen sijaan "softa" on kaikki kaikessa.

Tämän seurauksena Yhdysvallat luopui finanssikapitalistien rahahanojen ohjaamana suurelta osin perusteollisuudestaan ja kulutustavaroidensa tuotannosta, koska ne voitiin siirtää halvempaan Kiinaan. Eniten tämä vaikutti valkoiseen työväenluokkaan, joka menetettyään työpaikkansa ruostevyöhykkeellä uskoi saavansa ne takaisin protektionismin puolesta puhuneen Trumpin avulla.

Kerran menetettyä perusteollisuutta ei voi kuitenkaan tuosta vain polkaista enää uudelleen käyntiin. Siinä ei auta rahan painaminen ja suuret pörssivoitot reaalitaloudesta irrottautuneilla finanssimarkkinoilla. Tämä on näkynyt erityisen selvästi Ukrainan sodassa, sillä virtuaalisellla varallisuudella ei ole suurtakaan merkitystä, jos se ei perustu fyysiseen teollisuustuotantoon. Yhdysvaltain poliittisen nomenklatuuran Ukraina-projektiin on kauhottu miljardeja dollareita, mutta tuolla rahamäärällä ei ole juurikaan merkitystä, koska raha kierrätetään omassa sotateollisuuskompleksissa samalla kun hyllyt pysyvät tyhjinä raudasta. Ilman omaa laajaa perusteollisuutta ollaan kykenemättömiä tuottamaan markkinoille ja rintamalle riittävän nopeasti niinkin yksinkertaista tavaraa kuin ammuksia tai muuta matalan teknologian sotatarvikkeita. 

Ylimielinen kuvitelma Kiinasta jonain pysyvänä  peruskulutustavaroiden halpana siirtomaatuottajana tai Venäjän pitäminen pelkkänä bensa-asemana on nyt kostautumassa lännelle eliiteille. Terveen talouden perustana ei nimittäin voi olla vain toisten palveleminen, immateriaalituotteiden "valmistus", viihdeteollisuus ja finanssimarkkinat. 

Kun tähän lisätään vielä se, että populaatioidensa älyllisestä laadusta (afrikkalaisten vähyys) huolehtiva Kiina, Intia ja Venäjä kykenevät nykyään tuottamaan myös korkeaa teknologiaa, ovat lännen mahdollisuudet voittaa nykyinen talouskilpailu hupenemassa entisestään. On sitten kokonaan eri kysymys ketkä tuollaisen kilpailun ovat julistaneet ja mikä on ylipäätään sen mielekkyys. Joka tapauksessa Kiinan ja Venäjän syyttäminen kiristyneestä nykytilanteesta on todellisten rikollisten keino osoittaa sormella pois itsestään.

Suomen kannalta tilanne on onneton ennen kaikkea siksi, että maamme poliittinen johto seuraa Yhdysvaltain ulkopoliittisia ja taloudellisia päätöksiä uskollisen ajokoiran vimmalla hyläten näin oma etunsa. On selvää, että Yhdysvaltojen globalistinen imperiumi toimii anglosionistisen eliitin johdolla etunsa mukaisesti Kiinaa, Venäjää ja Irania vastaan, mutta mitä hyötyä Suomi saa asettumalla sen uskolliseksi koiraksi joka ikisessä kansainvälisessä kysymyksessä? Esimerkiksi valtaosa maamme kansanedustajista haluaa kieltää kiinalaisen Tiktok-alustan vain siksi, koska Yhdysvalloissa sen käyttö halutaan estää!

Yhdysvaltain propagandistisena etäispesäkkeenä maassamme toimivan Ulkopoliittisen insitutuutin vs. apulaisjohtaja Mikael Mattlin puhuu Ylen jutussa Tiktokin pakkomyynti kietoutuu suurvaltapolitiikan lisäksi vahvasti Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan tahallaan asian vierestä mainitsematta sanallakaan kieltohankkeen todellisesta motiivista. Yhdysvaltojen hallinnon tosiasiallinen syy kieltää Tiktok johtuu vaikutusvaltaisista sionisteista, joille on sietämätöntä, kuinka monoliittisen valtamedian vastuullisesta tiedottamisesta huolimatta Tiktokissa leviää ilman portinvartijoita videomateriaalia juutalaisten suorittamasta kansanmurhasta Gazan alueella. Videot ovat levinneet myös palestiinalaisympatioistaan tunnettujen opiskelijoiden keskuuteen, mikä on ollut osaltaan syynä eri yliopistoissa syntyneille mellakoille.

Yhdysvalloille sopii tietenkin mainiosti se, että EU ja Suomi asettuvat kaikessa sen hölmöiksi jalkasotilaiksi. Jo nyt on nähty, kuinka amerikkalaisten asettamiin pakotteisiin ja kauppasotiin osallistumisilla on vaurioitettu syvästi Euroopan taloutta. Vastaavasti suomalaisten vientiyritysten halu investoida Kiinaan on laskenut viime vuosina dramaattisesti ja eräänä syynä tähän on ollut se, että yritykset seuraavat nöyrän uskollisesti USA:n ja Euroopan kauppa- ja geopoliittisia trendejä.

                                                 ********************

Yle TV 2, maanantai 20.5.2024 klo 21.30, Miten korjata maailma

Dokumenttielokuva suomalaisista suoran toiminnan liikkeistä ja 2000-luvun alun aktivismista. Aktivistit kertovat mikä on toiminnan päämäärä ja millaista demokratiaa liikkeet haluavat. O: Jouko Aaltonen (Suomi 2023) (U). Linkki ohjelmaan.

Pellemaailmaa pyörittävän Globohomon hyödyllisinä pelleinä toimivat anarkomarkoaktivistit ovat saaneet läntisessä yhteiskunnassa eräänlaisen virallisesti hyväksytyn kapinallisen statuksen. Siksi uusintana esitettävä Miten korjata maailma ei tuota kenellekään yllätystä, sen verran ihanteellisena virkaheittojen apurahakapinallisten toiminta kuvataan. Dokumenttielokuva perustuu Anton Montin ja Pontus Purokurun teokseen Suoraa toimintaa! : autonomiset liikkeet Suomessa 1986-2016.

Jonkinlaista luokkateoriaakin rainassa esiintyvät haastatellut yrittävät tavata, vaikka juuri niissä kohdissa olisi väliin voitu esittää kritiikkiä, semminkin kun Suomessa suurin osa 2000-luvun vasemmistoaktivisteista on keskiluokkaisia yliopiston vihreällä oksalla notkuvia nuoria aikuisia. Osaltaan dokumentin myötäkarvaista asennetta selittää apulaisohjaana toiminut Pontus Purokuru, joka tunnetaan mm.  amerikkalaiskampusten sekopäisten muotiaatteiden maahantuojana. Valkopyykkäävän tendenssifilmin ainoa informaatioarvo on siinä esitelty vasemmistoräähkien kauhugalleria, joka tuo esiin aika kattavan katsauksen 2000-luvun kuka on kukin -punamädättäjiin: Suvi Auvinen, Mikael Brunila, Paleface, Reko Ravela, Antti Rautiainen, Tapio Laakso, Eetu Viren, Anne-Reetta Korhonen....kaikki järjestelmän sertifioimia "demokratian vahtikoiria".

Sanomattakin on selvää, että normaalikatsojan ärsytyskynnys ylittyy helposti kun nämä maailmanparantelijat pääsevät pidäkkeettä jeesustelemaan "rationaalisen" tasa-arvouskontonsa puolesta. Omahyväisyyden määrää mitattaessa mittarit paukkuvat koko ajan punaisella (sic). 

Järjestelmälle huoraamistaan nämä hyväkkäät eivät tietenkään pysty mitenkään reflektoimaan. Esimerkiksi 2000-luvun alun Smash Asem -mielenosoitukset ovat kenelle tahansa kiusallista katsottavaa, koska sen jälkeen radikaalivasemmisto on korruptoitunut rotschildiläisen Globohomon sylikoiraksi ja monet sen järjestöistä saavat rahoitusta mm. George Sorosin bulvaaneilta. Surkuhupaisan "globalismin vastustamisen" jälkeen monet dokumentissa vilahtavat aktivistit ovat saaneet vihaamastaan järjestelmästä puoliakateemisen suojatyöpaikan, jopa yksityiseltä sektorilta, tunnetuimpana esimerkkinä konsulttina nykyään työskentelevä Suvi Auvinen. 

                                      

TV 1, lauantai 25.5.2024 klo 21.01, Kovan viikon ilta 

Kausi 3, 10/10. Sää vaalitenteissä tänään. Koomikko Jukka Lindström paketoi viikon kiinnostavimmat uutiset ja puheenaiheet. Mukana Niina Lahtinen, Adile Sevimli ja Aatu Raitala. Vieraana näyttelijä Linnea Leino. ohjelmatekstitys (suomi) 30 min.

Vasemman laidan viihdyttäjien tähdittämää valtiollista viihdettä seuratessa syntyy helposti mielikuva, että punavihreät istuvat hallituksessa ja hallitsevat eduskuntaa 3/4 enemmistöllä. Yleisradion kun kuuluisi heijastella poliittisia voimasuhteita. Näin voisi luulla ainakin katsomalla Ylen poliittista satiiriohjelmaa Kovan viikon ilta, sillä vuodesta toiseen siinä irvaillaan pääasiassa oikeistopuolueille, etenkin perussuomalaisille. Punavihreitä pilkataan harvoin ja silloinkin se on yleensä lempeää välttäen hallusinaatiovasemmiston todelliset kipupisteet. Tämä yksipuolisuus on kaikille selvää, jonka vuoksi täytyy ihmetellä miksi vasemmistolainen hegemonia viihteessä ja poliittisessa keskustelussa (Radion puolella mm. Ylen Pyöreä pöytä) ei nouse julkiseen keskusteluun, vaan se on kuin norsu olohuoneessa.  

Tiedostavana suupalttina esiintyvä ohjelman vetäjä Jukka Lindström on tunnettu paskaliberaali jo Ylen nuorisokavilta. Lisäksi hänen käsikirjoitustiimiinsä kuuluu maailman epähauskin vasemmistolainen koomikko Iikka Kivi, jonka kanssa ohjelman ideointiriihessä päädytään sujuvasti sättimään aina yhteistä inhokkia perussuomalaisia. Yleensä yli puolet ohjelman "sketseistä" liittyy tavalla tai toisella persuihin. 

Syyksi riittää mikä tahansa, mutta ohjelman toimituksessa läiskittiin varmasti ylefemmoja persujen kansanedustaja Timo Vornasen ammuttua joitain viikkoja sitten viihteellä varoituslaukauksen. Voisi luulla, että tästä saisi yhteen jaksoon pitkän ja herkullisen kuittailukavalkadin, mutta mitä vielä, Kovan viikon illassa Vornasen tapausta märehdittiin kolmessa (!) peräkkäisessä jaksossa. Sairaalloinen pakkomielle perussuomalaisista vai pelkkä kyyninen halu takoa kun rauta on kuumaa? Ehkä molempia, mutta ainakin näin poliittisen vähemmistön edustajat pääsivät veronmaksajien rahoilla hieromaan persukaunaansa kansan enemmistölle.

TV 1, sunnuntai 26.5.2024 klo 22.55, Ulkolinja: USA:n demokratia vaarassa 

2/2 Lain kirjain? Yhdysvaltain kongressin valtausta tutkineen edustajainhuoneen komitealle puhunut Donald Trumpin sisäpiiriin kuulunut todistaja kertoo, miten Trump toimi Capitolin hyökkäyksen alettua - mitä nuo 187 minuuttia pitivät sisällään? Trump nimitti oikeusministerin toisensa jälkeen kääntääkseen vaalin lopputuloksen hänelle ja painosti omaa varapresidenttiäänkin toimimaan vastoin virkavalaansa. 55 min. (U)

Yle tv:n politiikan toimituksen ohjelmanhankkijat uskovat olevansa tänään samalla tavalla äänestyskelpoisia Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kuin he kuvittelivat olleensa vuonna 2016. Sen verran innokkaasti ja järjestelmällisesti he kampanjoivat jälleen Trumpia vastaan demokraattiehdokkaan puolesta. Ylen kanavilla levitettävän vaalimateriaalinsa he hankkivat demokraatteja sympatisoivilta liberaaleilta dokumentin tekijöiltä. 

Amerikan toisinajattelijakulttuurissa on jo pitkään lainattu ironisesti yksipuolue-mentaliteettia kannattavien totalitaristien ja vallan anastajien lentävää lausetta Meidän demokratiamme ("Our Democracy"). Sen viralliset lausujat haluavat viitata sillä juhlallisesti punaliberaaleihin arvoihin ja kaikkiin kansalaisiin, vaikka tosiasiassa se tarkoittaa vain Washingtonin pysyvää hallitusta ja siihen symbioottisessa suhteessa olevaa manageriaalista luokkaa. Maan poliittinen kerma vihaa Trumpia yksinkertaisesksi siksi, että hän sotki vanhan järjestelmän tuomalla siihen mukaan pitkään täysin kuulumattoman tekijän: kansan. Eihän "niillä" (Dirt people) pitäisi olla politiikkaan mitään sanomista, pelkkää rekvisiittaa!

Puuttumatta sen enempää Ulkolinjan dokumentin ennalta arvattavaan narraatioon, huomionarvoiseksi tekijäksi nousee Yhdysvaltain ainoaksi pysyväksi valtapuolueeksi haluavien demokraattien pakkomielle saada Trump ulos presidenttikisasta keinolla millä hyvänsä. Koska taistelun päänäyttämöiksi ovat nousseet poliittisesti värittyneet tuomioistuimet, sikäläiset toisinajattelijat ovat alkaneet kutsua tätä kamppailua nimellä lawfare (vrt. warfare, sodankäynti), koska hyökkäys Trumpia vastaan on sotaa, jossa lakia taivutellen pyritään tuhoamaan vihollinen. 

Tällaiset poliittisesti motivoituneet mustamaalauskampanjat tuottavat tietenkin hyvää oloa kaikille median ehdollistamille Trumpin vihaajille, mutta mitään puolueetonta tietoa dokumentti ei anna. Päinvastoin, jälkimaku voi muuttua vielä karvaaksi jos Oranssimies vie vaalit.

MTV3, tiistai 28.5.2024 klo 23.35, Ruotsidemokraattien trollitehdas 

Propagandakoneisto Riks. Kausi 1, 1/3. Disinformaatio ja propaganda vaikeuttavat demokraattista keskustelua. Kalla faktan toimittaja soluttautuu Ruotsidemokraattien sisäpiiriin tutkimaan puolueen epäiltyä trollitehdasta. 60 min.

Sattuipa sopivasti näin eurovaalien alla! Dokumentin viesti: älä äänestä oikeistopopulistia. Tämä siitäkin huolimatta, että persujen sisarpuolue Ruotsidemokraatit edustaa mitä todennnäköisimmin kosher-konservatiivista valeoppositiota. Nimittäin jonkun ikävän totuuden sanominen maahanmuuttajista ja trans-mafiasta on medialle jo riittävä syy, että puolue on vapaata riistaa kaikelle mudan heitolle.

Milloin olet nähnyt viimeksi dokumentin, jossa toimittaja on soluttautunut vihreisiin, vasemmistopuolueeseen tai edes keskustaoikeistolaiseen puolueeseen? Tuskin yhtäkään, koska sellaisia ei ole tehty - eikä ole edes haluttu tehdä. Ei tarvitse kuin tietää minkälainen maailmankuva valtavirran toimittajalla tunnetusti on niin ymmärtää syyn. Ja jos joku toimittaja sattuisikin tekemään hyvän skuupin soluttautumalla vaikkapa vihreiden huumeorgioihin, sellaista filmiä ei esitettäisi milloinkaan tv-kanavilla. 

Sen sijaan ns. äärioikeistosta on tehty vaikka millä mitalla "paljastusdokumentteja". Itse asiassa poliittisen paljastusdokumentin synonyyminä pitäisi olla äärioikeisto, sillä muunlaisia alan filmejä ei ole olemassakaan. Tämä johtunee siitä, että kontrolloidulla valtamedialla ei ole juuri mitään mielenkiintoa tonkia valtapuolueiden komeroita, varsinkin, jos edustetaan samaa viiteryhmää eri kytköksineen.

Ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen vallan huippujen paljastukset eivät tietenkään keskittyisi toisarvoisiin bulvaaneihin, jotka nykyään tunnetaan liberaalidemokratian hyväksyminä puolueina. Tulevat paljastusdokumentit toisivat esiin todellisten vallankäyttäjien kuten keskuspankkiireina tunnetun Rotchildien suvun likaiset temput tai Bilderbergin kokouksen käytäväpuheet. Hyviä tv-hetkiä odotellessa. 

MANAGERIAALISEN VALTION DEMOKRATIAILVEILYÄ SUOMESSA JA RUOTSISSA

Pohjoismaissa usko poliittiseen järjestelmään on edelleen luja, vaikka äänestysikäisten mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan on vähentynyt jyrkästi viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Näkyvimmät syyt kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien hupenemiseen löytyvät ylikansallisista organisaatioista kuten Euroopan Unionista ja globaaleista suuryrityksistä, erityisesti teknojäteistä, jotka käyttävät valtaansa ohi lainsäädäännön ja demokraattisten prosessien. Syy, miksi ulkoparlamentaariset organisaatiot yhdessä muodollisen demokratian kanssa toimivat kansalaisten etuja vastaan, johtuu järjestelmän rakenteellisesta ja ideologisesta peukaloinnista.

Proseduraalisen liberaalidemokratian tunnetuimmat systeemikriitikot James Burnham, Samuel T. Francis ja Paul Gottfried ovat kansalaisvaikuttamisen rapautumisen analyyseissään puhuneet managerialismista, joka on pehmeällä totalitarismillaan korvannut  edustuksellisen demokratiaan klassiset periaatteet. Näiden kriitikoiden mukaan vallan uusjako on toteutettu massiivisella indoktrinaatiolla, joka on tullut mahdolliseksi sähköisen median aikakaudella. Oikeuksiaan peräävät massat on saatu ruotuun vetoamalla "vastaansanomattomiin" moraaliperiaatteisiin, joilla on kyetty riisumaan sekä kansakuntien itsepuolustusta että kansalaisten perusoikeuksia kuten sananvapautta. 

Amerikkalainen Samuel T. Francis onkin todennut, että tässä historiallisessa prosessissa "laki korvataan hallinnollisella asetuksella, federalismi toimeenpanovallalla ja rajoitettu hallitus rajoittamattomalla valtiolla".  Oikeutuksensa uusi valtajärjestelmä saa abstrakteista tavoitteista, joita ohjaavat vapaus, tasa-arvo ja positiiviset oikeudet samalla kun se käyttää moraalista "ylivertaisuuttaan", verotusvaltaansa ja varallisuuden uudelleenjakoa pysyäkseen vallassa. Abstraktit tavoitteet ja liberaalit arvot, joista ei ole koskaan äänestetty, mutta jotka määrittelevät ratkaisevasti raamit, joiden sisällä demokratia voi toimia, kumoavat kansanvallan perustavimmat periaatteet. Tämä taas mahdollistaa kansakuntaa "terapoivan" manageriaalisen valtion, joka säätelee totalitaristisin ottein entistä tiukemmin kansalaistensa elämää. 

Suomessa kansastaan vieraantunut valtaeliittimme on jo pitkään kopioinut länsimaiden poliittis-kulttuurisia rakenteita sulauttaakseen maamme lopullisesti osaksi euro-atlanttista monoliittia. Manageriaalinen "eliitti", pysyvä hallitus ja näitä yhdistävä kotikutoinen syvä valtio ovat jo osa maamme poliittista todellisuutta, mikä on helppo nähdä päättäjiemme järjenvastaisessa idealismissa ja moralismissa. Kun vallankäytön johtotähtenä on ideologinen globalismi ajatus kansan palvelijasta jää väkisinkin taka-alalle ja tilalle astuu ylimielinen suhde kansaan. Yhdysvalloissa tätä asennettä on kuvannut pitkään käsite vihamielinen eliitti. Amerikkalainen sanonta "Fear the Government that fears your guns" ei ehkä sovellu historiallisesti Suomeen, mutta ajatuksesta löytyy jotain samaa miten suomalaispäättäjät suhtautuvat nykyään kansalaisiinsa. 

Maamme valtaapitävien kopeita näkemyksiä kuvaa harvinaisen rehellisesti Sitran tuore tutkimus, josta Ylen verkkosivut raportoi uutisessaan Suomi häviää selvästi äänestysinnossa muille Pohjoismaille – Suomessa päättäjät eivät luota kansan kykyyn osallistua vaikeisiin keskusteluihin. Ymmärrettävistä syistä asiasta ei kerrottu vajaa pari miljoonaa demarieläkeläiskatsojaa vetävässä Ylen puoli yhdeksän tv-uutisissa, sillä verkkosivun jutussa kerrotaan:

Vain joka viides päättäjä uskoo, että kansalaiset ovat riittävän kyvykkäitä osallistumaan monimutkaisiin keskusteluihin poliittisista päätöksistä. Asia selviää Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tutkimuksesta, jossa haastateltiin kunta- ja hyvinvointialuepäättäjiä.

Tutkimus todennäköisesti loukkaisi suurimpana äänestäjämassana tunnettuja "tolkun kansalaisia", joten Yle katsoi parhaaksi olla ärsyttämättä hyvin palvellutta tuulipukukansaa. Niissä, jotka onnistuivat kaiken uutistulvan keskeltä lukemaan nettijutun, uutinen synnytti todennäköisesti ajatuksia, joita ei voi sanoa julkisuudessa ääneen. Tutkimustuloksen perusteella voisi nimittäin vetää sen johtopäätöksen, että koska päättäjät ovat tyytymättömiä kansaan, pitäisi kansa kenties vaihtaa "sopivampaan". Tätä näennäiselitiin suosimaa näkemystä onkin jo ehditty toteuttaa kiihtyvällä tahdilla parin viime vuosikymmenen ajan. 

Erityiseksi Hyvien ihmisten joukoksi julistautunut manageriaalinen luokka on valtansa oikeutuksesta niin itsevarma, ettei se enää edes yritä samaistua kansaan, vaan kohtelee sitä isällisen ankarasti mutta suojelevasti. Koska kansa ei ymmärrä omaa etuaan, sitä on kuritettava kaidalle polulle, johon EU, Nato ja lännen talouselitti ovat meidät suuressa viisaudessaan ohjanneet. Päättäjät katsovat olevansa pelkkiä hyväntekijöitä, joiden arvostelu on kansalaisilta silkkaa kiittämättömyyttä. 

Valtavista mielipiteenmuokkauskampanjoista huolimatta todellisuutta ei ole voitu muokata juuri mitenkään ideologiaa vastaavaksi fantasiaksi. Monikulttuuripropaganda ja syyttäminen rasismista (koskee rasistisesti vain valkoisia) eivät ole poistaneet pidäkkeettömän maahanmuuton demografista ja kulttuurista perusongelmaa. Populistiset puolueet ovat nousseet tästä kansalaisten huolesta, mutta saadakseen enemmän kannatusta, ne ovat joutuneet vesittämään ratkaisevasti alkuperäistä ohjelmaansa. Lopullinen integroituminen korruptoituneeseen järjestelmään tapahtuu viimeistään hallitukseen astumisen myötä, josta tarjoaa karmean esimerkin Perussusomalaisten toimet valtioneuvostossa vuoden 2015 valepakolaisinvaasion aikana. Vain ilveilijä voi väittää, että persut ovat järjestelmän vastavoima, sillä se on kaikkien puolueiden kanssa samassa rintamassa mitä tulee Nato-jäsenyyteen, koviin koronatoimiin, uusliberaaliin talouspolitiikkaan, EU-jäsenyyteen, Yhdysvaltojen ylivaltaan, Israelin tukemiseen ja poliisin valvontaoikeuksien lisäämiseen. 

Tätä taustaa vasten kansallismielisten riemu Ruotsidemokraattien vaalivoitosta on suurta itsepetosta. Ylen uutinen Åkesson: Raskas vastuu äänestäjiä kohtaan luo mielikuvan muutosvoimasta, joka pyrkisi ratkaisevasti muuttamaan Ruotsin poliittista järjestelmää. Tosiasiassa mielipidemittauksia maanisesti seuraava puolue on luopunut vuosi vuoden jälkeen radikaaleista ehdotuksistaan ja siitä on tullut kansankosiskelullaan monella tapaa oikeiston moderaattien ja sosiaalidemokraattien poliittinen hybridi. Se eroaa muista suurista puolueista ainoastaan maahanmuuttokysymyksessä, mikä on sinänsä merkityksetöntä, koska ongelmaa ei voi peruuttamatoman demografisen muutoksen vuoksi enää edes ratkaista parlamentaarisesti. Vaikka maahanmuutto-ongelma on käytännössä demokratian ulkopuolinen kysymys, nostaa se valtapuolueissa edelleen lapsellisen äkkivääriä reaktioita: porvariblokin suurimmaksi puolueeksi nousseen Ruotsidemokraattien ei annettu demokratian sääntöjen mukaisesti johtaa hallitusneuvotteluja. Ruotsalaista demokratiailveilyä kerrakseen. 

Aidosta poliittisesta vaihtoehdosta vaahtovien on syytä pitää mielessä, että Ruotsidemokraatit edustavat jo nyt de facto manageriaalista luokkaa, sillä se on jo kauan sitten sitoutunut "läntisiin arvoihin", joihin kuuluu mm. homoliittojen salliminen ja "muunsukupuolisten" silpomisleikkaukset valtion kustannuksella. Järjestelmän kannalta Ruotsidemokraatit on Perussuomalaisten lailla hyödyllinen varoventtiili, jonka kautta kansalaiset voivat vaarattomasti purkaa paineitaan äänestysluukulla. Näin oikeistokonservatiivit ja "kansallismieliset" saadaan sitoutumaan sille vihamieliseen systeemiin ja pitämään yllä toivoa, jossa entistä kovemmalla äänestämisellä tapahtuu ennen pitkää radikaali muutos parempaan.

YLE - SAMA LAKI, JOKA ON YKSI HEILLE, TOINEN MEILLE.

Yle Watch kertoi 20.10.2014, kuinka Yle jättää uutisissaan kertomatta rikoksiin syyllistyneiden korruptoituneiden punavihreiden poliittisen taustan, kun taas muiden ketkujen poliittista taustaa revitellään häpeämättömästi. Sama linja tuntuu jatkuvan myös länsinaapuria koskevissa uutisissa, jossa Ruotsidemokraatit ovat olleet jo pitkään punavihreän Ylen inhokki.

Tuoreessa 26.10.2014 päivätyssä Ylen jutussa Ruotsidemokraatit hämmästelevät: Kuinka kovan luokan rikollispomo nostettiin kunnanhallitukseen? revitellään vahingoniloista ja moralistista nautintoa tuntien yhdestä (1 kpl) tapauksesta, jossa pitkän rikosrekisterin omistanut Ruotsidemokraattien ehdokas pääsi kunnanvaltuustoon. Jutussa jätetään kuitenkin kertomatta, että myös muissa puolueissa on rikoksista tuomittuja valtuutettuja, vieläpä monta kertaa enemmän. Miksi ne eivät nouse otsikoihin? Puolueiden erilaisesta kohtelusta on kirjoittanut mm. Heikki Luoto blogissaan:

YLE on uutisoinneissaan asettanut Ruotsidemokraatit samaan epätasa-arvoiseen asemaan kuin Perussuomalaiset. YLE julkaisi uutisen Ruotsidemokraatteja edustavasta kunnanhallituksen jäsenestä vaikka hän on jo tuomionsa sovittanut.

Entä onko YLE uutissoinut muiden ruotsalaisten puolueiden poliitikkojen tekemistä rikoksista?:

Lähde: https://docs.google.com/document/d/1xO_kruy8hgikQBZ3KYJfpjN2RNXUiP-...

Brottsdömda 7-klöverpolitiker

Detta dokument listar politiker i C, FP, KD, MP, M, S och V som dömts för brott sedan 2004, och är tänkt att vara en illustrativ motvikt till påståenden om att Sverigedemokraternas företrädare skulle vara särskilt brottsbelastade. Fall med politiker som har kronofogdeskulder eller som har gjort olämpliga uttalanden, uppmärksammas inte här.

Datainsamlingen grundar sig främst på medierapportering, vilken ju är mer förekommande när förseelser är grova och förövare kända, så dokumentet kan därför inte ses som en statistisk jämförelse mellan partierna.

I de fall brott inte har uppmärksammats av traditionell media har alternativ media använts som källa, och ifall dessa händelsevis skulle misstros, rekommenderas kontroll hos rättsväsendets instanser.

De dömda listas per parti i efternamnsordning och deras fall presenteras enligt mallen: uppdrag som personen hade vid brottstillfället, beskrivning av brottet, påföljd och källor.

Senast uppdaterat: 10 september 2014


Centerpartiet
Sture Andersson, Burträsk, grovt rattfylleri 2010
Bo Kallerman, Sala, sexuellt ofredande 2011
Alexandra Kvarnström, Lycksele, trolöshet mot huvudman 2013
Dennis Lindén, Åre, grovt skattebrott, bokföringsbrott och försvårande av skattekontroll 2007
Björn Mårtensson, Edsbyn, grovt rattfylleri 2009
Tage Påhlsson, Ånge, ringa misshandel 2005 och 2011
Magne Torbjörnsson, Lund, försök till misshandel, vållande till annans död och ofredande 2014
Per-Olov Zethrin, Lidingö, bl.a. grovt bokförings- och skattebrott 2008
Patrik Öbrink, Gävle, grovt bedrägeri och grov förskingring 2008
Man, Surahammar, grovt rattfylleri 2005
Kvinna, Stockholm, hot mot tjänsteman och våldsamt motstånd 2008
Folkpartiet
Isak Bergdahl, Uppsala, förargelseväckande beteende 2009
Åke Blomqvist, Huddinge, försök till köp av sexuell tjänst 2009
Jimmy Drushammar, Stockholm, grov misshandel, stöld och grovt bedrägeri 2010
Carl Ek, Malmö, trolöshet mot huvudman 2005 och stöld 2008
Erik Ekman, Kungälv, vårdslöshet i trafik och vållande till kroppsskada 2012
Christer Falkheimer, Höganäs, grov förskingring, grov trolöshet mot huvudman och urkundsförfalskning 2014
Rocio Fernandez, Göteborg, bedrägligt beteende 2010
Mats Granath, Nacka, grov rattfylla 2006
Lars Hansson, Lund, rattfylleri 2014
Per Jodenius, Stockholm, dataintrång och anstiftan till dataintrång 2007
Marita Jönsson, Hällevadsholm, förskingring 2006
Azad Karim, Västerås, olaga hot och grov vårdslöshet i trafik 2005
Björn Molin, Haverdal, försök till köp av sexuell tjänst 2012
Mats Nilsson, Umeå, bedrägeri och urkundsförfalskning 2010
Sven-Erik Näslund, Västernorrland, trolöshet mot huvudman 2005
Peter Olsson, Ånge, trolöshet mot huvudman 2006
Philip Pedersen, Landskrona, misshandel och ringa vapenbrott 2012
Karin Pilsäter, Stockholm, rattfylleri 2006
Maria Robsahm (fd. Carlshamre), bokföringsbrott 2005
Patric Svensson, Växjö, rattfylleri 2012
Daniel Åhlander, Nyköping, grovt bedrägeri, grovt bidragsbrott och grovt bokföringsbrott 2014
Kristdemokraterna
Arne Carlström, Oxelösund, barnpornografibrott 2004
Tom Hellgren, Eskilstuna, förargelseväckande beteende 2007
Claus Helmberger, Malmö, förskingring och urkundsförfalskning 2006
Anne-Sophie Lainesdotter Emilsson, Karlskrona, stöld 2012
Mikael Ljungman, Stockholm, bokföringsbrott och försvårande av skattekontroll 2009, grovt bedrägeri 2011
Elias Mardini, Sigtuna, rödljuskörning och bestickning 2006
Mats Reimbertsson, Stockholm, olaga hot, ofredande och förolämpning 2010
Mattias Reinhard, Töreboda, grov kvinnofridskränkning och misshandel 2012
Ingrid Svensson (tidigare Näsman), Falun, bedrägeri 2013
Birgitta Torstensson, Härryda, vårdslöshet i trafik och obehörigt avvikande från trafikolycksplats 2012
Man, Västsverige, sexuellt utnyttjande av underårig 2007
Miljöpartiet
Daniel Jesus Arrospide Alata, försök till mord, grov mordbrand, grovt rån, stämpling till mened och falsk tillvitelse 2012
Mir Englund Dusim, Göteborg, köp av sexuell tjänst 2014
Per Gahrton, Täby, rattfylleri 2005
Güler Gül, Boden, snatteri 2006, 2008 och 2011
David Holloman, Umeå, häleri 2013
Richard Klinsmeister, Göteborg, olaga tvång och ofredande 2012, olaga hot, olaga intrång, ofredande och skadegörelse 2014
Michael Leventis, Höganäs, sexuellt utnyttjande av barn, sexuellt ofredande och barnpornografibrott 2004
Ragnar Mensner, Arvika, grov förskingring 2013
Glenn Nilsson, Tranemo, olovlig körning 2008, grovt olovligt brukande, grov olovlig körning, rattfylleri och ringa narkotikabrott 2013, två fall av narkotikabrott 2014
Peter Norrby, Hultsfred, spritsmuggling och snatteri 2011
Kenneth Persson, Hylte, snatteri 2005
Mikael Rastenberger, Lilla Edet, narkotikabrott och rattfylleri 2010
Mattias Stenberg, Norrköping, ringa narkotikabrott i två fall 2013
Bernt Varvemo, Vaxholm, rån 2005, mordbrand och grovt olaga hot 2013
Marcel Wisselqvist, Söderhamn, sexuellt utnyttjande av person i beroendeställning 2012
Eva Öberg, Färjestaden, grovt rattfylleri 2014
Christer Öhgren, Stockholm, förförelse av ungdom och olovligt anskaffande av alkoholdrycker 2004
Moderaterna
Robert Andersson, Älmhult, skattebrott 2005
Per Asklund, Laholm, försök till köp av sexuell tjänst 2012
Gunnar Axén, Norrköping, licenssmitning 2006
Anders Bengtsson, Hudiksvall, obehörigt avvikande från trafikolycksplats och otillåten omkörning 2011
Tobias Billström, Malmö, licenssmitning 2007
Margaretha Bjälkemo, Svenljunga, grovt bedrägeri samt grovt bidragsbrott 2011
Per Bondesson, Malmö, grovt narkotikabrott och försök till grov narkotikasmuggling 2012
Maria Borelius, Stockholm, licenssmitning 2006
Nils-Erik Bäckström, Bjurholm, rattfylleri 2011
Inger Börjesson, Gimo, grov förskingring 2010
Jan Carlsson, Kungsbacka, bokförings- och skattebrott, försvårande av skattekontroll 2009
Maria Dellham, Västerås, bedrägeri 2005
Gary Dybeck, Karlstad, otillbörlig marknadspåverkan 2011
Margareta Engström, Sundsvall, rattfylleri 2011
Göran Fahlgren, Sotenäs, våldtäkt 2013
Håkan Fäldt, Malmö, fortkörning 2011
Henrik Gliveson, Blekinge, grov kvinnofridskränkning och grov misshandel 2008
Roger Grentzelius, Östra Ryd, köp av sexuell handling av barn och köp av sexuell tjänst 2012, tre våldtäkter mot barn, två fall av sexuellt ofredande samt ett sexuellt övergrepp mot barn och övergrepp i rättssak 2013
Andreas Grimmenson, Bjuv, dopningsbrott 2005, narkotikabrott 2005, 2008 och 2012, grovt rattfylleri 2012
Rolf Gunnarsson, Falun, försök till köp av sexuell tjänst  2011
Antoine Haddad, Uppsala, olovligt anskaffande av ­alkoholdrycker 2004
Morgan von Hage, Hägersten, grov stöld 2009
Martin Hytting, Jönköping, rattfylleri 2014
Jonas Hällblad, Norberg, misshandel 2004
Peter Isoz, Jönköping, vapenbrott 2007
Fredrik Johansson, Grästorp, stöld 2013
Jörgen Johansson, Härryda, hot mot tjänsteman 2013
Torbjörn Junhov, Östersund, sexuellt utnyttjande av minderårig 2010
Peter Jutterström, Jönköping, bokföringsbrott 2012
Peter Larsson, Luleå, olaga frihetsberövande, olaga hot, misshandel och medhjälp till misshandel, medhjälp till olaga hot 2005
Chania Lundgren, Skellefteå, hets mot folkgrupp 2011
Börje Löfgren, Trosa, bokföringsbrott och skattebrott 2012
Christer Nordin, Båstad, olaga hot 2010
Lars Olin, Vellinge, medhjälp till brott mot miljöbalken 2006
Lennart Persson, Östra Göinge, trolöshet mot huvudman 2008
Pontus Pålsson, Åstorp, fortkörning 2008 och 2010
Ulf Ranstorp, Laholm, bokföringsbrott 2011, grovt bedrägeri 2012
Bruno Reinfeldt, Täby, rattfylleri 2009
Janna Rosenquist, Helsingborg, snatteri 2012
Lennart Ryde, Lund, rattfylleri 2005
Majid Safaee, 58, Härnösand, grovt rattfylleri 2010
Klaus Schüffler, Lerum, grovt skattebrott och medhjälp därtill, grovt bokföringsbrott och medhjälp därtill, grov förskingring, grov oredlighet mot borgenär, förberedelse till grovt skattebrott, brott mot aktiebolagslagen 2013
Harald Siegel, Österåker, rattfylleri 2008, 2010 och 2012
Fredrik Sjöberg, Knivsta, ringa misshandel 2009
Staffan Sjöblom, Gislaved, miljöbrott 2009
Johnny Skoog, Hallstahammar, grovt rattfylleri 2005
Johan Steenhoff-Eriksen, Stockholm, grovt barnpornografibrott 2010
Cecilia Stegö Chilò, licenssmitning  2006
Börje Svensson, Falun, grovt bedrägeri 2014
Hans Taremark, Öckerö, grovt tjänstefel 2010
Magnus Tegborg, Bromma, misshandel 2012
Wladimir Tsagalidis, Stockholm, stöld 2006
Victor Hugo Bravo Vicuña, Stockholm, olaga intrång, olaga frihetsberövande, olaga tvång, olaga hot och egenmäktigt förfarande 2011
Annétthe Zettergren, Torsby, grovt bedrägeri 2013
Mikael Ågren, Malung, tre fall av trolöshet mot huvudman och bokföringsbrott 2013
Michael Östlund, Uppsala, olaga hot 2012
Man, Göteborg, bokföringsbrott, köp av sexuella tjänster, trolöshet mot huvudman, vårdslöshet i trafik och rattfylleri 2007
Kvinna, Sundsvall, rattfylla 2011
Man, Gotland, stöld 2009
Socialdemokraterna
Jerry Adbo, Stockholm, våldsamt motstånd 2009
Jan Andersson, Norrköping, köp av sexuella tjänster 2010
Klas Andersson, Söderköping, köp av sexuella tjänster 2010
Ulf Andersson, Vilhelmina, grovt jaktbrott 2008
Marcus Arnesson, Göteborg, olaga hot och sexuellt ofredande 2013 -
Kent Arrehag, Härnösand, bestickning 2006
Ing-Marie Berggren, Varberg, hot mot tjänsteman 2006
Kajsa Borgnäs, Stockholm, stöld 2012
Raili Borg, Umeå, grovt rattfylleri 2006
Iqbal Bashir Butt, Sigtuna, misshandel 2010
Juan-José Cassis, Visby, misshandel och olaga hot 2005
Mohammed Chaker, Luleå, olaga hot 2010
Elvan Cicen, Borlänge, medhjälp till grovt försvårande av skattekontroll, 2014
Mohammad Adel Daabas, Malmö, misshandel 2013
Torgny Danielsson, Åmotfors, grovt rattfylleri 2006
Aho Dulan, Södertälje, olaga vapeninnehav och rattfylleri 2011
Anita Engström, Luleå, stöld 2010, snatteri 2009
Bo Eriksson, Nyköping, rattfylleri 2009
Charles Eriksson, Ödeshög, olaga hot 2009
Leif Fast, Hudiksvall, fyra fall av bokföringsbrott 2010
Manuel Gomez, Halmstad, grov misshandel 2013
Mahmoud Haidar, Kalmar, ringa hot mot tjänsteman 2008
Jan Hammer, Västerås, misshandel 2007
Lena Hartwig, Uppsala, ohörsamhet mot ordningsmakten 2004
Frida Heikki, Piteå, bedrägeri 2014
Johnny Häggblad, Örnsköldsvik, våldsamt motstånd 2014
Sören Häggroth, Kiruna, grov trolöshet mot huvudman och grovt bedrägeri  2011
Jan Emanuel Johansson, Norrtälje, bokföringsbrott och försvårande av skattekontroll 2013
Peter Jonsson, Trollhättan, rattfylla 2009
Birgitta Kihlgren, Forshaga, grov trolöshet mot huvudman 2014
Alf Kjerrman, Älvkarleby, urkundsförfalskning och grovt bedrägeri 2004
Baki Krasniqi, Trelleborg, vapenbrott och brott mot vapenlagen 2009
Gun-Britt Lagerkvist, Malmö, grov förskingring 2010
Mats Lagerman, Lindesberg, försök till trolöshet mot huvudman 2008
Toni Lappalainen, Kalmar, olaga hot, stöld, skadegörelse och bedrägeri 2006, bedrägeri 2010, förtal 2011
Lars-Olof Larsson (tidigare Hägred), brott mot knivlagen 2010, två fall av misshandel 2012
Heléne Larsson, Storfors, misshandel 2008
Ulrika Lidberg, Lidköping, grov förskingring 2011
Hanna Lindmark, Luleå, bedrägeri 2014
Thomas Lövkvist, Malmö, bidragsbrott 2012
Joakim Moberg Hasselskog, Alingsås, misshandel 2013
Jehangir Mohammad, Malmö, misshandel 2013
Bo-Inge Nilsson, Åmotsfors, rattfylleri 2014
Jan Norberg, Timrå, fortkörning 2008
Helen Hagström Nordendorph, Uddevalla, urkundsförfalskning och bedrägeri 2005
Magnus Nyman, Eskilstuna, misshandel 2013
Leif Palmgren, Stockholm, rattfylleri 2009
Hans-Erik Palmqvist, Landskrona, föregripelse mot tjänsteman
Kristina Raad, Ale, misshandel 2013
Mia Romppainen, Tornedalen, misshandel och olaga tvång 2013
Tomas Rudin, Stockholm, snatteri 2014
Annelie Rudolfsson, Lysekil, olovlig körning och fortkörning 2009, trolöshet mot huvudman 2012
Monica Rydin, Surahammar, otillbörligt verkande vid röstning 2007
Roger Sandlund, Haparanda, jaktbrott 2010
Börje Silk, Bandhagen, grovt sexuellt utnyttjande av underårig och grov våldtäkt mot barn 2009
Anna Sjödin, Stockholm, ringa våld mot tjänsteman, våldsamt motstånd, förolämpning och egenmäktigt förfarande, 2006
Ran Svanlund, Dorotea, skadegörelse 2012
Sven-Olof Svensson, Varberg, tre fall av köp av sexuell tjänst 2014
Marcus Svärd, Kalmar, sexuellt utnyttjande av barn 2009
Niklas Sörman, Skaraborg, dataintrång 2007
Saied Tagavi, Solna, otillbörligt verkande vid röstning, röstfusk 2004
Nigisti Tekle, Stockholm, stöld 2011
Desiree Waaranperä Krutrök, Övertorneå, bokföringsbrott 2010
Johanna Wall, Salem, stöld 2011
Sören Westerholm, Oskarshamn, grovt bedrägeri 2005
Man, Lessebo, förskingring 2006
Man, Stockholm, grovt bedrägeri 2007
Man, Västerbotten, kvinnofridskränkning 2013
Vänsterpartiet
Urban Blomster, Tierp, olaga hot och flera fall av misshandel 2004, misshandel 2008
Håkan Bruman, Kramfors, sexuellt ofredande mot minderåriga 2008
Hugo Diaz de Filippi, Malmö, stöld 2011
Zana Hussan, Järfälla, förtal 2011
Awara Ibrahim, Kristianstad, tio fall av våldtäkt 2011
Torbjörn Johansson, Mönsterås, misshandel 2010
Daniel Kihl, Svenljunga, dubbelmord och mordförsök 2004
Victor Lagercrantz, Göteborg, förskingring och urkundsförfalskning 2010
Gustav Landström, Göteborg, våld mot tjänsteman 2009, ohörsamhet mot ordningsmakten 2011
Andreas Lifvenskiöld,Västerås, trolöshet mot huvudman, grovt brott 2013
Rune-Andreas Lundsholt, Ransäter, grov kvinnofridskränkning 2010
Leif Mellberg, Tibro, förskingring 2011
Daniel Nilsson, Mariestad, narkotikabrott 2011
Agneta Norberg, Stockholm, störande av förrättning 2005
Jackie Nylander, Stockholm, misshandel och olaga hot 2010
Lilly Näslund (numera Svahn), Stockholm, våldsamt upplopp och skadegörelse 2009
Sasa Sacipovic, Laholm, misshandel 2009
Roger Strömberg, Vara, förargelseväckande beteende 2012
Annette Ternstedt, Bengtsfors, rattfylla och fortkörning 2009, rattfylla 2013
Nestor Vega, Skaraborg, grovt bedrägeri och rattfylleri 2009
Kaisa Westerholm, Heby, grovt bedrägeri 2011
Leena Vuckic, Oskarshamn, häleri 2009
Kit Zenboia Andersson, Tibro, bedrägeri och bedrägligt beteende 2008, förskingring 2011

************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

YLEN EDUSKUNTAVAALIKAMPANJAN 3. PROPAGANDAMAINOS

22.00 Ulkolinja: Ruotsi ruotsalaisille?

Mitä kotimaansa maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevan Ruotsidemokraattien puolueen vaalikampanjan kulisseissa tapahtui? Kuinka strategioita hiottiin ja kuinka puolue setvi omia kriisejään?

Kuinka joku voi edes mielessään ajatella moista? Ettäkö Ruotsi ruotsalaisille, heh heh. Sosiaalidemokraattisessa - khrmmm - kansalaiskasvatuksessa jokin on mennyt pahasti pieleen. Muutama orjaterva- ja holokaustidokumentti voisi ensihätään auttaa tuollaisen mielenhäiriön tukahduttamiseen. Sama materaali myös Suomeen, toivoo Pohjolan demarit ja Yle. Vaalitkin kun ovat sopivasti lähellä.