PERJANTAI: KUKA TAHANSA VOI JÄÄDÄ SUOMEEN

TV1, perjantaina 14.12.2018 klo 21:10, Perjantai: Kuka saa jäädä Suomeen? 

Kielteinen turvapaikkapäätös murskaa unelmat. Eduskuntaryhmän pj. Simon Elo, opiskelijat Nemat Khalil ja Hasan Khademi ja opettaja Juha Heinonen. Perjantai-dokkari: Miksi en kelpaa Suomelle? HD

Kun Pekka Vahvanen poistui Perjantai-ohjelmasta, ohjelman linja muuttui entistä selkeämmin mulattitoimittaja Sean Ricksin johdolla trendiliberaaliksi marginaalien ylistämiseksi, joka ei ole kaukana Hesarin NYT-liitteen pikkunokkelasta hipsteriryönästä. Varsinkin kun uusi juontaja Rosa Kettumäki vaikuttaa ennalta arvattavine mielipiteineen tyypilliseltä punavihreältä tusinatoimittajalta, joita on maamme mediat pullollaan.

Illan teema ei voisi paremmin kuvata ohjelman vasemmistoliberaalia linjaa. Pääkysymys asetetaan tarkoituksella sellaiseen muotoon, josta etnonationalismia puolustava vastaus tuomitaan jo etukäteen. Koska Ylen ohjelmapolitiikassa kaiken on palveltava monikulttuurin puujamalaa, Perjantaissa kritiikin silmään joutuu näkemys, ettei kuka tahansa 7 miljardista ihmisestä pääsekään Suomen pyöröovesta sisään. 

Tämä on etenkin omaa etnistä etuaan ajavien vieraiden Nemat Khalilin ja Hasan Khademin mielestä suuri rasistinen vääryys, sillä heidän mielestään valkoisilla on velvollisuus elättää kaikki Euroopan rajoille päässeet kehitysmaalaiset. Sen enempää Suomen etua ei ajanut studioon kutsuttu kosherkonservatiivi,  persuäänestäjiään selkään puukottanut Sinisten sionistikristitty Simon Elo – puhumattakaan toisesta poliitikosta, vihreiden Olli-Poika Parviaisesta.

Mitä tulee ohjelman aiheeseen, terveen väestöpolitiikan lähtökohtana ei voi olla muukalaisyksilön henkilökohtaiset toiveet, varsinkin, kun nämä yksilöt muodostavat yhdessä miljardien muuttohaluisten kansanvaelluslauman. 

Kansakunnan säilymisen kannalta on yhdentekevää, ovatko maahantunkeutujat mukavia, rikollisia, älykkäitä, vanhoja tai raiskaajia. Normaalitilanteessa valtion pitää ensisijaisesti ajaa sen luoneen kansan, etniteetin, etua. Koska itsetuhoisessa kulttuurissa asiat ajatellaan nurinkurisesti, todistaa illan Perjantai-ohjelma sanomattomasti, että elämme maassa, jossa valtaeliitti media apunaan puolustaa rotumuukalaisten etua enemmän kuin Yle-veroa maksavien natiivien. 

Maltilliseksi konservatiiviksi kutsuttu tiedetoimittaja Marko Hamilo kirjoittaa sosiaalisessa mediassa, kuinka harhaanjohtava illan Perjantai-ohjelman kysymys onkaan:

En tiedä, miksi Hasan "ei kelpaa Suomelle", mutta Perjantai voisi kertoa katselijoilleen sen, että käännytys ei uhkaa Hasania siksi, että hän "ei kelpaa" Suomelle, vaan siksi, että viranomaiset eivät katso hänen tarvitsevan kansainvälistä suojelua. Jos suojelun tarve on olemassa, ei tarvitse osoittaa mitään kelpaamistakaan. Sitten kun hän on palannut Afganistaniin, hän toki voi hakea töihin Suomeen, ja sitten katsotaan että kelpaako. 

Ellei, niin syynä voi olla se, ettei hän osaa mitään sellaista, jonka osaajia on meillä jo valmiiksi pilvin pimein. Meillä on jo työttömiä työnhakijoita, jotka osaavat suomea, osa jopa äidinkielenään. Perjantai oli melko siedettävä ennen kuin siinä vaihdettiin toinen juontaja normiyleläiseen. Nyt ihan tavallista propagandaa, jossa sotketaan asioita, kuten tässä.

Samassa keskusteluketjussa eräs kommentoija tarkentaa, että dokumenttipätkässä esiintyvä Hasan Khademi ei edes ole afganistanilainen vaan iranilainen. Yle ei tätä virhettä korjaa, koska Iraniin palauttaminen olisi helpompaa kuin Afganistaniin. Kommentoija viiittaa julkisiin lähteisiin, joiden mukaan Khademilla ei ole mitään siteitä Afganistaniin, koska on syntynyt Iranissa, jonne hänen vanhempansa muuttivat vuosia sitten. Dokumentin toimittaja puhuu Afganististanista vain siksi, että se on maa, jonne palaamisen liberaalit väittävät johtavan "varmaan kuolemaan". 

Toisin kuin Hamilo, Yle Watch tarkastelee Hasan Khademin kaltaisten itsekkäiden toimijoiden maahantuloa kansankokonaisuuden näkökulmasta, unohtamatta ekologiaa. Me näemme, että jokainen ihminen kuuluu aina johonkin kansaan, jolla on oma muista poikkeava kohtalonsa tai tiensä. Siksi esimerkiksi me suomalaiset pienenä ja siten uniikkina globaalina vähemmistönä emme voi jakaa värillisten muukalaisten kanssa geenejämme, rajallista maa-aluettamme, uskoamme, kolulujamme, teknologiaamme, kulttuuriamme, koulutustamme, pyhiä kirjojamme emmekä mitään muutakaan. 

Se, että näin tapahtuu voi olla joko vapaaehtoista tai eri tavoin pakotettua. Kun sekoittuminen tapahtuu vapaaehtoisesti, kyse on rodullisesta itsemurhasta, jos taas pakotettua, kyse on kansanmurhasta. Kansakunta, joka ei varjele omaa erityislaatuaan on tuomittu kuolemaan sukupuuttoon.

                                                        *****************************

TV1, torstaina 13.12.2018, klo 21.10 A-studio: Talk 

Oulun seksuaalirikostutkinta on nostattanut kuohuvan julkisen keskustelun. Miten vastaavat rikokset voitaisiin estää? Vieraina Rikosseuraamuslaitoksen psykologi Nina Nurminen, erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen Pelastakaa Lapset ry:stä, Poliisihallituksen poliisitarkastaja Mia Poutanen sekä opettaja ja tulkki Jami Homa. Juontajana Tuomas Kerkkänen. #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Linkki Yle Areenaan.

Torstain A-talkissa oli neljä "asiantuntijaa", joista kaikki olivat naisia. Miksi näin tärkeässä asiassa ei kuunnella miehiä? Vai onko niin, että Ylen mielestä suomalaismiehistä on pitkään jatkuneen maahanmuuton myötä tullut aisankannattajia, joiden pitää seurata kiltisti kun kylän ämmät ratkaisevat ja tuottavat yksinoikeudella muukalaisongelmaa. Ilmeisesti.

Ja entä ne A-talkin ratkaisut? Ainoa todellinen ja toimiva ratkaisu olisi lopettaa maahanmuutto ja poistaa jo täällä ennestään olevat etnisesti sopeutumattomat muukalaiset. 

Ylen Martta-kerho tarjoaa sen sijaan ratkaisuksi "valistusta". Pähkinänkuoressa ajatus on se, että kun kehitysmaalaisille kerrotaan, että raiskaaminen on väärin, he lopettavat himoitsemiensa vaaleiden alaikäisten tyttöjen saalistamisen. Niin kauan kuin kukkahattutädit eivät ymmärrä, että raiskauskulttuurin mahdollistavassa muukalaisinvaasiossa on kyse kulttuurien ja geenipoolien konfliktista, ratkaisut jäävät juuri niin todellisuudesta vieraiksi kuin illan A-talkissa.

VOIHAN YLEN PERJANTAI SENTÄÄN

Yle TV1 Perjantai 15.12.2017 klo 21:05, Perjantai  

Onko Eurooppa kansojen sulatusuuni joka muuttuu yhä monivärisemmäksi ja paremmaksi? Kansanedustaja Ben Zyskowicz ja kansalaisaktivisti Michaela Moua. Perjantai-dokkari: Nuori, trendikäs - ja äärioikealla. HD

Yle Areena.

Jo ohjelman esittely sisältää ideologisen arvoasetelman, joka on silkkaa valhetta, ellei katsoja sitten edusta itse poliittista eliittiä, jossa halutaan noudattaa kreivi Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergin visioimaa dystopiaa. Eipä ihme, että studioon oli raahattu Kokoomuksen sionistisiipeä edustava Ben Zyskowicz. Suomessa Coudenhove-Kalergin näkemykset sekarotuisen Euroopan suotavuudesta tunnetaan parhaiten Paavo Väyrysen väitöskirjasta, jossa hän analysoi kriittisesti itävaltalais-japanilaisen kreivin Eurooppa-politiikkaa. Tätä Eurooppa-kritiikkiä ei tuotu ohjelmassa tietenkään mitenkään esiin.

Esittelylause "Onko Eurooppa kansojen sulatusuuni joka muuttuu yhä monivärisemmäksi ja paremmaksi?" sisältää ajatuksen, että etnisesti riitaisa sekamelska yhdistettynä juurettomaan kulutuskeskeiseen maitokahvimassaan olisi lähtökohtaisesti jotenkin parempaa kuin perinteinen eurooppalaisuus . Ei se ole, vaan painvastoin huonompaa. 

Jos afrikkalaisten ja arabien maahan päästäminen olisi merkki paremmasta, sitä harjoittasivat myös Kiina ja Kauko-Idän taloustiikerit kuten Japani ja Etelä-Korea. Miksi ne eivät sitten tee niin, vaan seuraavat hiljaisen huvittuneena vierestä, kun Euroopan tuhoaa itsensä haalimalla kognitiivisesti haasteellista joutoväkeä. MOT.

Perjantain alussa afrikkalais-suomalainen toimittaja Sean Ricks haastattelee valkoisten intressiin nuivasti suhtautuvaa puoliksi afrikkalaistaustaista "kansalaisaktivisti" Michaela Mouaa. Eurooppalaisesta kulttuurista vieraantuneet mulatit ovat tietenkin syyttömiä olemassoloonsa, mutta olisi naurettavaa väittää, etteikö tähän kaikin puolin surulliseen lopputulokseen löytyisi syyllisiä: geneettisen perimänsä itsekkäästi pettäneet vanhemmat. Viidakkokuumeilusta seuraava syntyminen on tragedia yksilölle, mutta laajassa mitassa katastrofi Euroopalle, jos siitä tulee tarpeeksi laajalle levinnyt huono tapa.  

Lyhyterapiaa nykykään harjoittavan ex-koripalloilija Michaela Mouan haastattelu sisälsi paljon hämmentäviä kohtia. Eräs niistä oli se, kun häneltä kysyttiin,  miksi "rodullistetun" (lol) asiakkaan pitäisi mennä mieluummin Moan hoitoon kuin valkoisen. Kysymys on sikäli järjetön, koska egalitaristien, jota sekä toimittaja että haastatelu edustavat, mielestä mitään rotuja ei ole edes olemassa. Tietysti käyttämällä sanaa "rodullistettu" tätä kysymystä yritetään kiertää, mutta sen ad hoc -tarkoitus on niin ilmiselvää, että sen kieltävät vain tuon termin marginaaliset käyttäjät.

Sean Ricksin asenteen ymmärtää helposti hänen taustansa vuoksi, koska hän ei ole voinut valita ulkopuolisuuttaan etnisesti suomalaisessa yhteisössä. Sen sijaan vasemmiston aisankannattajaksi ryhtyneen toimittaja Pekka Vahvasen näkemykset ovat puhtaasti itse valittua idiotismia. Tämä kävi selväksi Ben Zyskowicz -haastattelussa, jossa hänen asenteensa oli myötähävettävän filosemiitinen. Hän jopa tunnusti ihailevansa juutalaisia kuin mikäkin Johannes Salminen ja kutsui itseään hieman ironisesti wannabe-juutalaiseksi. Hänen suosikkilistaan kuuluvat mm. sellaiset kyyniset harhaanjohtajat kuin Sigmund Freud ja Henry Kissinger. 

Ohjelman puolivälissä nähtiin eläkkeelle siirtyneen toimittaja Jyrki Richtin lyhytdokumentti eurooppalaisesta Generation Identity -liikkeestä. Richtin tekemän dokumentin lisäksi hän on kirjoittanut ilmiöstä myös Ylen verkkosivulle. Artikkelin Hipsterioikeiston pomo: ”Seuraava suuri nuorisoliike Euroopassa on Generation Identity tai jihadismi” lopusta löytyy myös kyseinen dokumentti. Vaikka dokumentti käsitteli kohdettaan melko tasapuolisesti, oli Tampereen studion toimittajat ja vieraat yksimielisesti liikettä vastaan. 

Ehkäpä filmissä nähty termi islamo-vasemmistolainen synnytti keskustelijoissa liikaa näppylöitä, joiden hieromista ei haluttu näyttää suurelle yleisölle? Avoimempaa ja älyllisesti stimuloivampaa keskustelua olisi saatu aikaan helposti, mikäli studioon olisi tuotu edes yksi "äärioikeistolaisuutta" puolustava asiantunteva henkilö. Nyt "keskustelu" muistutti katolilaista inkivisitiota sosiaalidemokrattisella lässytyksellä.

Yle TV1, perjantai 15.12.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Tami Tammisen vinkit presidenttiehdokkaille. Uusnatsi valetoimittajana. Juontaja Sanna Ukkola. #pressiklubi HD

Natsit ne vaan pysyvät pakkomielteisesti Pressiklubin ohjelmissa. Ohjelmatiedoista poiketen teemaa ei kuitenkaan käsitelty tässä jaksossa. Silti muutama sana käsittelemättä jääneestä aiheesta.

Mediassa vellovan natsihysterian keskellä Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren kirjoitti hiljattain paljon huomiota herättäneessä blogikirjoituksessaan, että "Ongelma vaan on siinä, että näitä uhkakuvia levittävät kaikkien mieluimmin ne, joiden omat tavoitteet eivät kestä päivänvaloa senkään vertaa kuin kuviteltujen uhkaajien". On selvää, ettei tällaista keskustelunavausta päästetä valtamedian julkisuuteen, vaikka sen esittäjänä onkin professorintason mies.

Toimittaja ei ole lääkäriin verrattava ammatti, joka vaatisi luvan. Valetoimittaja on yhtä absurdi termi kuin valejoulupukki, valeurheilija tai valemuusikko. Suomessa on iät ja ajat ollut erilaisia kulttuuri- ja aatelehtiä, joiden tekijät kutsuvat itseään toimittajiksi. Tässä ei ole nähty mitään ongelmaa. Kuitenkin nyt kun ruotsalaisen NTV-nettikanavan toimittaja haastatteli itsenäisyyspäivänä Kohti vapautta -mielenosoitusta vastustaneita naamioituneita anarkisteja, tämä olikin väärin tehty, vaikka kysymykset olivat täysin perusteltuja. Journalistiliiton ja valtamedian mielestä kysyminen oli ennen kaikkea väärin siksi, että toimittajaksi itsensä esitellyt haastattelija ei edustanut valtamedian sertifioimia poliittisesti korrekteja ideologioita!



Yle Teema Fem, perjantai 15.12.2017 klo 21:00 , Kino: 12 vuotta orjana (K16)

(12 Years a Slave, USA 2013) Kolmella Oscarilla palkittu tositarina tummaihoisesta miehestä, joka siepataan orjaksi Louisianaan. O: Steve McQueen. N: Chiwetel Ejiofor, Michael Fassbender, Benedict Cumberbatch, Brad Pitt. HD Äänitekstitys: suomi. K16

Orjuutta on kaikkialla maailmassa, mutta lännen valkoiset kristityt olivat ensimmäisiä, jotka keksivät sen tuomitsemiselle moraalifilosifiset perusteet ja lopulta myös lakkauttivat sen ensimmäisinä. Mitä tästä on kiitoksena? "Liberaali" kuten vasemmistolainen Hollywood tekee vuosi toisensa jälkeen orjuudesta valkoisia syyllistäviä elokuvia, jotka toiset "liberaalit" Oscar-äänestyksissä palkitsevat.

Tämä röyhkeys, chutzpah, on sitäkin härskimpää, kun tietää, että juuri Hollywoodia kiistattomasti hallitsevat raharikkaat juutalaiset olivat keskeisessä roolissa trans-atlanttisessa orjakaupassa. Luonnollisesti nämä historian manipuloitsijat jättävät visusti kertomatta oman osuutensa orjakaupasta ja vierittävät vajaa parisataa vuotta kestäneen orjabisneksen (josta Amerikan nykymustat saavat olla paradoksaalisesti kiitollisia, sillä muuten he asusivat Afrikan savimajoissa) pelkästään valkoisten kristittyjen niskoille.

Trans-atlanttisessa orjakaupassa oli mukana vielä kaksi muuta osapuolta, joista on haluttu vaieta, koska kuvio ei sovi valtamedian poliittisesti korrektiin eli valheelliseen narraatioon. Arabimuslimit olivat suuressa roolissa, sillä he ottivat kiinni mustia ja myivät niitä eurooppalaisille. Valkoisen orjakaupan lisäksi arabit jatkovat orjakauppaa vielä länsimaiden asettaman orjuuden kiellon jälkeen, mutta eivät niin pitkään kuin Saharan eteläpuoliset mustat, jotka harjoittavat sitä edelleen. He myivät 1600-1800 -luvulla toisiaan orjiksi kuten tänään, mutta tämä lienee atlanttisen orjakaupan suurin tabu.

Oscar-palkittu 12 vuotta orjana on elokuva, jossa oikeutetaan mustien valkoisia vastaan kohdistama sadistinen väkivalta. Historiallisuudestaan huolimatta elokuvan perimmäisenä tarkoituksena lienee oikeuttaa nykyinen mustien väkivalta länsimaissa. Tämä etnomasokistinen selitys näyttää uppoavan erityisen hyvin liberaaleihin ja muihin valkoisiin aisankannattajiin.  

MONIKULTTURISMIN MANNEKIINEJA JA APURAHAKAPINALLISIA

Perjantai-ohjelmassa apuraha-anarko Suvi Auvinen.

Ylen verkkosivut levittävät päivästä toiseen väsymättömällä fanaattisuudella monikultturistista propagandaa. Viimeisin aivopesuyritys on Elina Jämsenin kirjoittama järkyttävän pitkä kiiltokuvajuttu "Sinä olet vain suvakki, mutta minä olen pelottava terroristi" – Maryamista kasvoi Suomessa äänekäs leijona, jossa somalityttö tarinoi parhain päin oman taustansa ja somalikulttuurin. Samalla se on myös toimittajan postmoderni yritys väittää, että kuka tahansa voi olla suomalainen kunhan asianomainen niin vain päättää. Väärin: passista riippumatonta kansalaisuutta ei määritä passin haltijan oma tahto vaan yhteisö, jossa hän elää. Suomessa suomalaisuus tarkoittaa kansalaista, jolla on etniset suomalaiset sukujuuret. Somali tai thaimaalainen ei voi olla koskaan suomalainen. Samoin suomalainen ja somali eivät voi koskaan olla aidosti japanilaisia. 

---------------------------


Yle TV1 Perjantai 22.1. klo 20:00, Pressiklubi 

Ruben Stillerin isännöimä Pressiklubi vastaa. Kaatuuko EU ja kenen syliin? Keskustelemassa Miapetra Kumpula-Natri, Paavo Väyrynen ja Matti Virtanen. Ohjelmatekstitys (suomi)

EU-federalisti Stiller puolustamassa EU:n siirtolais- ja pakolaispoltiikkaa. Hänelle värillisten Eurooppaan tunkeutuminen on itsetarkoitus ja koska EU sitä edistää, on EU hyvä. Onneksi sentään Paavo Väyrynen jauhotti kiistämättömillä faktoillaan pariinkiin kertaa studiossa olleet unionin puolustajat.

Yle TV1, 22.1.2016 klo 21:05, Perjantai

Epäkorrekti ajankohtaisohjelma Pekka Vahvasen ja Sean Ricksin seurassa. Perjantai pistää miettimään. Demariperheen anarkistilapsi Suvi Auvinen kannustaa rikkomaan ikkunoita. Kansainvälisen kasvatuksen saaneesta Laura Huhtasaaresta ei tullut suvakkia. Odinin sotilaiden kylmä marssi. HD

Vai että poliittisesti epäkorrekti....Ylellä on sitten pokkaa kääntää poliittinen korrektius totuutta vaativaksi epäkorrektiudeksi. Melkoinen röyhkeys, etten sanoisi chutzpah. Ja kun punaisen Tampereen Yle-studiolla oltiin, niin totta kai yleisöstä 2/3 oli valittu äärivasemmiston räyhä-räähköistä, jotka tunnisti helposti älämölöstä ja tietyistä mielipiteistä annetuista aplodeista.

Illan ohjelmaan oli kutsuttu Systeemin suomalaisvihamielisten arvojen puhdasoppisuutta vaativa Gutmensch eli apuraha-anarkismin suurlähettiläs Suvi Auvinen, joka sai jälleen kerran levittää vapaasti lattapäistä tasa-arvokommunistista kilari-propagandaansa. Ennen helvetti jäätyy ennen kuin etnokiintiöllä Yleen päässyt mulattipoju Sean Ricks haastattelee Vastarintaliikkeen johtaja Juuso Tahvanaista. Vasta silloin voitaisiin sanoa, että Yle on tasapuolinen.

Studio-osuuden jälkeen nähty Jyrki Richtin toimittama dokumentti Odinin sotilaiden kylmä marssi edusti jo nimeään myöten liberaalin ennakkoluuloista asennetta kansalaisten katupartiointiin. Koska katupartiolaiset eivät suostuneet antamaan mitään lausuntoja puna-Ylelle, muodostui ohjelma maahanmuuttajien värittyneistä tarinoista, monikulttuuriammattilaisten propagandasta sekä satunnaisten  kadun tallaajien kommenteista.

Dokumentin jälkeen Laura Huhtasaari ja Suvi Auvinen kommentoivat nähtyä ohjelmaa. Harvoin näkee niin moukkamaisesti ja alentuvasti toiseen ihmiseen (Huhtasaareen) suhtautuvaa ihmistä kuin Suvi Auvinen. Vastenmielisen ylimielisesti esiintynyt Teatterikorkeakoulun kasvatti (!) Auvinen ei maininnut sanallakaan turvapaikkaturistien jo tapahtuneesta väkivallasta, vaan spekuloi houreisesti, että katupartiot tulevat vielä hakkaamaan ja tappaamaan, vaikka mitään sellaista ei ole tähän mennessä tapahtunut. Samalla valtion vastainen apurahakapinallinen paljasti olevan samalla linjalla valtiojohdon kanssa, joka haluaa perustuslain vastaisesti kieltää katupartiot. Tyypillisenä etnomasokistisena vasemmistohörhönä Auvinen kannattaa etnisten vapaamatkustajen maahantunkeutumista ja vaikenee samalla täysin islamilaisten rodulliseen profilointiin perustuvasta (kohteena rasistisesti vain valkoiset) naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta.


Yle TV2, 22.1.2016 klo 19:30, Kioski: Mamu-Suomi-mamu 

Musta Barbaari ja Prinssi Jusuf istuvat suomalaisen perimän ja kulttuurin äärelle ja selvittävät, mitä suomalaisuus oikein on. Työnteosta nauttiminen ja itsensä toteuttaminen on elämän suola. HD.

Suomen huonoimmin työllistyneet ryhmät eli neekerit ja somalit ovat saaneet omat puolestapuhujansa suomalaisten veronmaksajien rahoittamassa Ylessä. On siinä naurussa pitämistä  kun nämä herrat puhuvat työnteosta. Ai niin, mutta tämähän olikin huumoriohjelma.


Elävä arkisto: Pakolaiset Yle Teema Perjantai 22.1. klo 17:15

Suomeen on saapunut pakolaisia aiempinakin vuosikymmeninä esimerkiksi Vietnamista ja Chilestä. Marko Gustafsson esittelee arkisto-ohjelmat. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi

Kaukoitä Korsossa - venepakolaiset Yle Teema Perjantai 22.1. klo 17:16

(1980) Ohjelmassa seurataan vuoden verran, kuinka Vietnamista tulleet venepakolaiset sopeutuvat Korsoon, vantaalaiseen asuin- ja työympäristöön. Ohjelmassa kuullaan myös mitä vantaalaiset itse ajattelevat tilanteesta. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Arkistovieraana: Luis Alvarez Yle Teema Perjantai 22.1. klo 17:42 (2016)

Turkulainen jääkiekkoileva professori Luis Alvarez tuli alunperin pakolaisena Chilestä Suomeen vuonna 1974. Koko perhe palasi pian takaisin Chileen - vanhemmat ja sisarukset jäädäkseen, mutta Luis palasi Turkuun. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Muukalaisena Suomessa Yle Teema Perjantai 22.1. klo 17:57 (1980)

Mitä tarkoittaa pakolaisuus ja mikä oli pakolaisen asema Suomessa 1980-luvulla? Ohjelmassa haastatellaan Suomeen tulleita pakolaisia, heidän joukossaan on mm. chileläinen Luis Alvarez perheineen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Uusinnat tältä viikolta. Yle yrittää normalisoida monikulttuurista mielettömyyttä "luonnollisen ja väistämättömänä kehityksenä".

Yle Teema, 22.1. 2016 klo 18:30, Keikka 

Ryhmäteatterin ensemble-elokuva lääkäristä, joka haluaa auttaa pakolaisryhmän Suomeen. N: Minna Suuronen, Robin Svartström, Juha Kukkonen, Minka Kuustonen. O: Jarmo Lampela, 2013. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7

Sehän on tiedetty on aina, että kaikista kulttuurialan ihmisistä juuri näyttelijät ja ohjaajat ovat kaikkein äärivasemmistolaisimpia. Kun muissa kulttuuripiireissä taistolaisuus oli viimeistään 1980-alussa so last season, niin Teatterikorkeakorkoulussa taistolaisuus säilytti linnakkeensa aina 1990-luvun alkuun saakka. Kommunismin romahdus ei kuitenkaan saanut näyttelijöitä järkiinsä, vaan he tarttuivat vieläkin hullumpaan kuin kommunismi, nimittäin kulttuurimarxilaisuuteen, jonka ytimessä on monikultturismi. Tätä hulluuden henkeä saamme todistaa tässä elokuvassa.

Yle Teema Perjantai 22.1. klo 22:50 Greenwich Village ja muutoksen musiikki

New Yorkin Villagessa syntyivät 1960-luvulla kokonaisen sukupolven vastarinnan laulut. Dokumentissa mm. Pete Seeger, Kris Kristofferson ja Judy Collins. (Greenwich Village: Music that Defined a Generation, USA 2012) HD Äänitekstitys: suomi.

Ylessä roikkuvat vanhat kulttuuriradikaalit lähettävät kotikatsomoissa istuville aatetovereilleen nostalgiapotpurrin, jossa nautiskellaan 1960-luvun punamädätyksen soundtrackista, joka on omalla tavallaan edistänyt länsimaiden perikatoa. Ohjelmassa vilahtelee niin paljon vasemmistojuutalaisia, että sama efekti syntyy vain selaamaalla New Yorkin puhelinluetteloa. Terve eurooppalainen kavahtaa tällaista samettiin käärittyä kulttuuribolshevismia ja sammuttaa television.
 

YLE TEKEMÄSSÄ MAOLAISFEMINISTI TIINA ROSENBERGISTA FASISMIN ASIANTUNTIJAA.

Pöö! Lepakko vasemmalla! Rosenberg ja Shylock Schyman. 

TV 1, 17.9.2014, klo 21.05, A-Studio

Eduskuntavaalit pistivät Ruotsin sekaisin. Mitä jos Skotlanti itsenäistyy? Selviääkö Suomi Afganistanin sodasta puhtain paperein? 

Rosenbergin haastattelu Yle Areenassa kohdasta 26.14" eteenpäin.

Vihamielisen sadistisesti miessukukuntaan suhtautuva sukupuolinarsisti Tiina Rosenbergista ollaan kovaa vauhtia leipomassa Ylessä jonkinlaista "eurooppalaisen fasismin" yleisasiantuntijaa ja puhuvaa päätä. Häntä tungetaan mediassa nyt jokaiseen ajankohtaisohjelmaan, jossa hänen pelkkään mutuun ja kaunaan perustuvien mielipiteiden katsotaan edustavan objektiviista tutkittua tietoa. Ellei katsojalla ole punavihreitä laseja nenällään huomaa hän välittömästi, että Rosenbergin näkemykset ovat vain maolaisen femakon subjektiivista tunnepuhetta, jonka hän on jäsentänyt yleistettävän propagandistiseen muotoon.

Tämän illan A-Studiossa mulatti Sean Ricks ja Krista Taubert antoivat Rosenbergin suoltaa kieroja kulttuurimarxilaisia valheita ilman ainuttakaan poikkipuolista sanaa. Päinvastoin, toimittajat nyökyttelivät tyytyväisenä punavihreän khmerin aivopieruille ja osoittivat muutoinkin olevansa täysin samaa mieltä tämän valkoisten itsesäilytystä vihaavan rasistin kanssa. Toimittajat antoivat täyden hyväksyntänsä Rosenbergin mustavalkoiselle arvovalinnalle, jossa konservatiivisuus on lähtökohtaisesti pahaa ja huonoa kun taas vasemmistohenkinen "edistyksellisyys" upeaa ja tavoiteltavaa. Haastattelun loppupuolella Rosenberg ei edes yrittänyt nähdä Ruotsidemokraattien suosiota vastareaktiona katastrofaaliseen ja epädemokraattisesti toteutettuun kolmannen maailman maahanvyöryyn, vaan femikommunistimme näki ilmiön syntyneen maagisesti, Deus ex machina, ilman että sille löytyisi mikään muu selitys kuin käsittämätön valkoinen heteroseksuaalinen pahuus. Tällaisia politrukkeja asiantuntijoita Ylellä tällä kertaa.

Haastattelun huippukohtia. Rosenberg:

Musta tuntuu, että tää eurooppalaisuuden - siis valkoihoisen eurooppalaisuuden, valkoihoisen heteroseksuaalisuuden - korostaminen ja jotenkin vähemmistöjen ulostulo kaapista. Että nykyäänhän vähemmistöthän ovat huomattavasti, esim Ruotsissa, ovat huomattavasti kovaäänisempiä ja näkyvämpiä. Niin se tuottaa tietynlaisen vastareaktion siitä, miten kansakunta mielletään. Tässähän on monta monta poliittista ongelmaa taustalla, mutta sanotaan, että tämmönen patriotismi vastaan kosmopolitanismi, että ymmärtää tän globaalin maailman ja ymmärtää sen liikkuvuuden. Ja sehän ei ehkä ole mennyt kaikkialle perille. Että tämmönen uusisänmaallisuus on jostain pelkotilasta alkanu nostaa päätään, ja se on todella ikävää.

Tiina Rosenberg:

Ruotsissahan vastarinta on paremmin järjestäytynyt ja näkyvämpi. Että vaikka sanotaan, että esimerkiksi tää vaalitulos. Sitähän vois pitää voittona vasemmistolle, se oli aika heikko voitto, mutta jossain määrin. Mutta sanotaan kuitenkin, että tämmöinen edistyksellinen, progressiivinen vastarinta. Nyt mä puhun feministeistä, nyt mä puhun queer-aktivisteista, nyt mä puhun antirasistisesta järjestäytymisestä. Niin sehän on paljon näkyvämpi ja sillä on selkeesti enemmän myös valtaa ja näkyvyyttä valtavirtamediassa. Suomen valtavirtamediahan on hyvin hyvin oikeistolainen ja hyvin rajoittunu. Eli täällähän, sanotaan semmonen yleisvasemmisto tai ihmiset, joilla on kuitenkin jonkunlainen näkemys, joka vastaa mun näkemystä, on täydellisessä marginaalissa. On tietynlaiset kirjakustantamot ja on myös tietysti aikakauslehtiä ja lehdistöä, mutta se näkyvyys valtavirtamediassa on todella vähäinen. 

Toimittaja Krista Taubert:

Olet tosiaan tässä kirjoittanut sellaisesta kehityskulusta, josta olet huolestunut, niin tarkalleen ottaen mitkä ne kehityskulut ovat?

Rosenbergin vastaus:

Ennen kaikkea kulttuuribiologismin ylösnousu. Sanotaan kuitenkin, että se ajatus siitä, että ihmiset olis jotenkin hyvin erilaisia. Biologismihan on hirveen tavallista, että me selitetään, esimerkiksi sukupuolieroja sillä, että naiset ja miehet on aivan erilaisia, mikä ei ollenkaan pidä paikkaansa. Mutta sit lähdetään myös tästä hyvin voimakkaasta rinnakkainasettelusta, mitä on olla valkoinen tai ei-valkoinen, mitä on olla kristitty tai muslimi. Ja aina kun selitetään yhteiskunnallisia epäkohtia biologian tai jonkin geenisysteemin kautta, niin sillon me ollaan jo semmosella puolifasistisella alueella. Eli yhteiskunnalliset ongelmat ratkaistaan sosiaalisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. Niitä ei ratkaista minkään biologian kautta. Ja tää tämmösen rotubiologismin uustuleminen on siis pahinta, mitä Euroopalle voi tapahtua tällä hetkellä. Tai maailmalle yleensä, mutta jos me nyt puhutaan Pohjoismaista ja meidän omasta Euroopastamme, joka itse asiassa ei oo meidän oma ollenkaan, mutta jossa me nyt sattumalta asutaan, niin tää huolestuttaa mua todella.

Helsingin Sanomien tuore myönteinen arvostelu Rosenbergin tuoreesta kirjasta Arvon mekin ansaitsemme:

Taideyliopiston rehtori tekee pamfletissaan diagnoosia Euroopan ja Suomen tilasta Tiina Rosenbergin analyysi osuu monin paikoin kohdalleen.  

Viime aikoina fasismi on muuttanut taktiikkaa ja kääntänyt puheen rakkauden kielelle. Nykyään puhutaan isänmaanrakkaudesta muukalaisvihan sijaan. Näin kirjoittaa Tiina Rosenberg mielipidekirjansa Arvot mekin ansaitsemme esipuheessa.  

Pitkään Suomesta poissa ollut Rosenberg on hämmentynyt rasismin kukoistamisesta maassamme. Hän ei halua jättää suomalaisuuden määrittelyä populisteille ja uusfasisteille, vaan haaveilee Suomesta, jossa kaikkien on hyvä elää yhdessä.

Kirjassa käytetään paljon arvolatautuneita sanoja uusliberalismi, fasismi, rasismi ja populismi. Mitä sanoilla tarkoitetaan, jää osin hämäräksi. Yksityiskohtaisimmin Rosenberg avaa näkemyksiään uusliberalismista. Fasismi kuitataan lyhyemmin, populismia ei määritellä lainkaan.   

Politiikan yksityiskohtien sijaan Rosenbergin kritiikin pääkohde on arvoilmaston koveneminen. Hän tukeutuu belgialaisen politiikanfilosofin Chantal Mouffen agonistisen demokratian ihanteeseen, jossa erimieliset ihmisryhmät kykenevät toimimaan yhdessä.

Kirjasta syntyy kuitenkin vaikutelma, että maahanmuuttokriittinen keskustelu tulisi vaimentaa. Populististen puolueiden sulkeminen poliittisen keskustelun ulkopuolelle tuskin tukee agonismin ihannetta?   

Suoraviivaisuudestaan huolimatta Rosenbergin pamfletti on rohkea puheenvuoro maassa, jossa rasismikeskustelua käydään paljolti oksentelemalla mielipiteitä nimettöminä netissä.

Helppo siellä valtavirrassa on olla "rohkea", kun mielipiteet noudattavat vallitsevaa hegemoniaa. Tällaisia "rohkeiden" mielipiteiden esittäjiä palkitaan yleensä positiivisella julkisuudella, virkanimityksin ja valtiopalkinnoin. Jos sen sijaan esittää omalla nimellään Rosenbergin hegemonisesta puheesta poikkeavia haastavia näkemyksiä, saa todennäköisesti potkut työpaikastaan ja pahimmassa tapauksen haasteen valtionsyyttäjältä. Olisiko Rosenberg omalla nimellään sittenkään niin rohkea esittämään mielipiteitään, mikäli hän tietäisi niiden vuoksi menettävänsä suojatyövirkansa ja saavansa tuomion "vihapuuheesta"?

Yle Watch on kirjoittanut Rosebergista aiemmin

täällä (tiistai 16. syyskuuta 2014), 

täällä (torstai 11. syyskuuta 2014),
täällä (keskiviikko 16. lokakuuta 2013) ja

täällä (tiistai 28. toukokuuta 2013) 




************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

KUINKA YLE ON KÄÄNTYNYT TYÖVÄENLUOKAN SANKAREITA VASTAAN.

Ylen kolumni 5.6.2014: Sean Ricks: Mamut vei sun duunit ja naisen - hyvä!

Näytät surulliselta tapaukselta. Olet keskimittainen, palat helposti auringossa, olet keskivartalolihava ja hiuksiakaan sinulla ei ole niin paljon kuin haluaisit. Kuvissa olet aina se, joka näyttää kärsivän ummetuksesta.  Sinulla on muutama lapsi ensimmäisestä avioliitostasi, mutta ette tule kovin hyvin toimeen. Sinulla on onnen hetkeksi, mutta se johtuu joko viinasta tai Suomen lätkämenestyksestä. Silloinkaan et uskonut, että Suomesta on mihinkään.

Linkki kolumniin.

Vielä silloin kun Ylessä vaikuttivat vanhakantaiset sosialistit, työmies korotettiin edistyksen eturintaman esikuvaksi. Kun sosialismi rappeutui viimeistään 1990-luvulla pelkäksi kulttuurimarxilaiseksi negatiivisuudeksi ja halpamaiseksi mädätykseksi, valkoisesta työläismiehestä tulikin epäilyttävä otus, suorastaan uppiniskainen taantumuksellinen vihollinen, joka vastustaa  kulttuuria rikastuttavaa ulkomaalaista halpatyövoimaa ja on sitoutunut kansalliseen identiteettiin. Tämä muutos on näkynyt myös Ylessä siten, että tiedostavat samppanjasosialistit eivät enää demonisoikaan työnantajia, vaan lähinnä raskaan vientieollisuuden konservatiivisia työmiehiä, jotka eivät kannata uusliberaalien ja uusvasemmiston hellimää monikulttuurisuutta, josta globaalitalous ottaa lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn. 2000-luvulla Ylen röyhkeys on vain kasvanut ja se onkin palkannut propagandakoneensa käyttäjiksi avoimen suomalaisvihamielisiä ulkomaalaisia, joiden työnä on lähinnä soittaa suutaan suomalaisille, etenkin suomalaisille miehille, jotka näidenkin hyväkkäiden palkan maksavat.

Kiintiövärilliseksi palkattua Ylen toimittaja Sean Ricksiä on turha syyttää siitä, että hänen äitinsä lahjoitti kymmenien tuhansien vuosien evoluution tuottaman uniikin geeniperimänsä tuosta vain lahjana jollekin amerikkalaiselle kongoidille. Mulatiksi syntyminen on tietenkin tragedia kaikille, ennen kaikkea mulatille itselleen. Ensinnäkin valkoisesta naisesta täytyy tuntua oudolta katsoa lasta, joka on hänen perimältään kaukaisempi kuin kuka tahansa tuntematon valkoinen. Neekerimies saattaa tuntea taas alemmuutta ymmärtäessään, että jälkeläisen hienoista älykkyyttä osoittavat piirteet tulevat valkoisen äidin puolelta. Mulatti itse on ymmällään, koska ei tiedä mihin geneettiseen ja kulttuuriseen klusteriin kuuluu. Koska jo pienikin neekeriveren tippa näkyy valkoisen perimässä aina ulkonäköä myöten, tuntee mulatti yleensä olevansa enemmän musta kuin valkoinen. Tästä taas seuraa kauna valkoisia ja valkoista geneettistä intressiä kohtaan. Siksi mulatit toivovat värillistä maahanmuuttoa ja rodunsekoitusta, mikä näkyy Sean Ricksin tuoreessa kolumnissa.

Vaikka Ylessä ollaan aina innokkaita etsimään sosiaalisille ilmiöille sosiaalisia syitä, löytääkin Ricks ne monen sosiaalidarvinistin tapaan yksilöstä ja tämän perimästä. Tämä koskee tietenkin siis vain suomalaistaviksia. Kolumnissa ei esimerkiksi syytetä sanallakaan kansainvälisiä ja kotimaisia suuryrityksiä, joille maahanmuutto on edullista, koska näin saadaan yleistä kansallista palkkatasoa poljettua alas.

Lisäksi jutussa jää tarkoituksella huomioimatta se, ettei edes kliseinen "suomalainen rasisti" syytä sosiaalisista vastoinkäymisistään ulkomaalaisia, vaan jos syyttävä sormi johonkin kohdistuu niin se osoittaa ensisijaisesti poliittikkoja, jotka ovat päästäneet maahan kilpailevan populaation edustajia ilman demokraattista päätöstä. On päivän selvää, että eri etniset ryhmät pelaavat tarjolla olevista rajallisista resursseista etnistä nollasummapeliä. Yle ja virallinen valtiovalta on julkilausumillaan ja päätöksillään osoittanut sen, mitä etnisiä ryhmiä se suosii ja mitä se halveksuu.

YLEN NUORI NAISTOIMITTAJA - VIHAMIELINEN, YLIMIELINEN JA OMAHYVÄINEN

Konformistisen kympin tyttö Eve Väyrysen vallitsevaa hegemoniaa syleilevä lukioaine löytyy tästä Ylen linkistä.

Ylen toimittajat Eve ja Sean kiertävät parhaillaan 10 EU-maata ja kirjoittavat sieltä. Matkaa voi seurata Twitterissä tunnisteella #evejasean sekä Yle Uutisten verkkosivuilla osoitteessa yle.fi/evejasean. 

Twitter: @evevayrynen
Instagram: @evevayr


Etnisesti ei-suomalaisen mulatti Sean Ricksin kanssa veronmaksajien rahoilla Eurooppaa kiertävä Ylen toimittaja Eve Värynen haukkuu viimeisessä matkakolumnissaan unkarilaiset, jotka eivät ihan kybällä suostu rakastamaan mustalaisia toisin kuin heistä erillään elävät Suomen keskiluokkaiset akateemiset humanistit. Unkarilaisten moralisoimisen sivussa saavat tuta myös suomalaiset. Kolumni on luonnollisesti herättänyt myös kansalaiskeskustelua verkossa. Eräs kirjoittaja tiivistää Even moraalisäteilyn napakasti ranskalaisilla viivoilla:

- Tule kutsutuksi lounaalle Unkarissa     
- Ryhdy luontevasti 10 minuuttia tapaamisen jälkeen heittämään tuikituntemattomien isäntäperheen vieraiden kanssa small talkia mustalaisista     
- Vastaanota mielipide, joka ei miellytä sinua    
- Hauku siltä seisomalta mielipiteen esittäjä (yliopiston tutkija ja ikänsä Unkarin mustalaisten kanssa tekemisissä ollut sälli) ennakkoluuloiseksi rasistiksi, ja tilastonsa keksityiksi     
- Ihmettele, miksi iloinen small talk on vaihtunut vaivaantuneeksi hiljaisuudeksi     
- Ihmettele, miten ihmeessä muualla kuin Suomessa vääriäkin mielipiteitä voidaan sanoa ääneen     
- Postaa väärän mielipiteen esittäjä nimen ja kuvan kera nettiin     
- Postaa koko yläasteikäisen teinitytön päiväkirjan tasoinen blogikirjoitus tapahtuneesta nettiin, ja kuittaa matkustelut ja toimittajan palkkiot veronmaksajien piikkiin

HULLUUDEN ALTTARIT; YLE TEKEE SEN ITSE.

Ylen propagandaa 3.7.2013: Kesäsuomalainen

"New Yorkissa on hirveen toisenlainen huomaavaisuuskulttuuri."
 
Varoitus! Tämä ei ole Kummeli-sketsi vaikka siltä se omin silmin nähtynä äkkiseltään näyttää. Tahatonta komiikka irtoaa heti alussa kun ruutuun rävähtää Ylen afrotukkainen mulattijuontaja Sean Ricks. Koko pakka revähtää silmille naurun remakan säestämänä kun rekkalesbon näköinen punavihreä kostaja alkaa saarnata poliittisesti korrektia liturgiaansa. Suomen New Yorkin -kulttuuri-instituutin johtaja (tämä ei ole vitsi) Leena-Maija Rossilla on kuulemma oikein "pitkä tausta sukupuolentutkimuksessa". Ylessä kai oletetaan, että katsojat pitävät epätieteellistä kulttuurimarxilaista propagandatyötä suurenakin meriittinä, koska se pitää oikein erikseen mainita.

Kaiken kaikkiaan loistava huumoripläjäys Yleltä, jatkakaa samaan malliin!

YouTuben linkki.

Ohjelmassa esitettyjä Kaija Rossin aivopieruja:

http://areena.yle.fi/tv/1929611

3:56

"Ja sit tietysti tää nyt jotenkin roihahtanut vihapuhe, uhkailu, ilmiö on kuitenkin aika uus asia, ja varmaan se on totta, mitä ihmiset sanoo, että ainahan sitä on ollut sellaista niin kuin kyräilyä ja ennakkoluuloja ja sitä sun tätä, mutta se tota semmonen varmaankin suurelta osin netin, anonyymiuden suojaama on mun mielestä myös sen takia aika pelkurimainen viha. Jotenkin nyt tuntuu, että sitä on joka paikassa.

Mä luulen että se osittain johtuu tietysti ihan klassisesti siitä, että kun on epävarmat ajat ja on taloudellista huolta ja tota ihmisillä ei välttämättä kaikilla mene kauheen hyvin, niin sitten etsitään sitä syntipukkia ja se - tiedetäänhän me historiasta - että se usein löytyy sitten siitä, joka mielletään itselleen vieraaksi."

6:07

"Näitä rasistisia ilmauksia ei voida kutsua keskusteluksi. Keskusteluhan on sellasta, että siinä on useampi osapuoli ja voidaan sitten jotenkin sivistyneesti käydä. Mikä on ironista, koska esimerkiksi, kun ollaan vaadittu tätä kriittistä keskustelua maahanmuutosta, niin sehän ei toteudu ikinä, jos on sellasta argumentointia, joka ei vie keskustelua mihinkään suuntaan. Et tota, et mun mielestä tää on mennyt todella liian pitkälle, ja jotenkin siihen vihaan olis pitänyt puuttua paljon aikaisemmin

Toimittaja: kenen siihen olis pitänyt puuttua?

- No esimerkiks, mun mielestä poliitikkojen, median... Media on Suomessa, mun mielestä, antanut tosi paljon tilaa sellaselle puheelle, joka, jollei se ole suoraan rasistista, niin se liippaa hyvin läheltä.

Ja mä myöskin ajattelen niin, että on hirveen hienoo, että suomalainen koululaitos on niin hyvä kuin se on, ja se esimerkiks kiinnostaa Amerikassa ihan hirveesti, miten tää on niin mahtava systeemi, ja miten aina pärjätään pisa-tuloksissa saadaan valtavan hienoja näyttöjä, mutta mä on myös sitä mieltä, että eihän tää yhteiskunta pärjää joillakin pisa-luvuilla, jollei me saada täällä myös sivistystä aikaseks. Se on se asia, mitä mä ilman muuta tuolla New Yorkissa todella rakastan."

7:40

"Se on siirtolaisten kaupunki, melkein kaikki on tulleet jostain tai niiden perheet on tulleet jostain, ja tuota, ja se on siellä niinku on tosi iso ylpeyden aihe, se on sellainen, että pormestari muistaa aina mainita, että tää on sen kaupungin voimavara ja sen rikkaus ja mun mielestä niinku semmosta ajattelua pitäs opettaa myös Suomessa."

Monikulttuurisuus voimavara? Varmaan, jos haluaa pitää mielisairautta rikkautena.