MEDIAN UUSI STRATEGIA ON KUTSUA TOSIASIOITA SALALIITTOTEORIAKSI

Vielä takavuosina vallitsevaa totuusnarraatiota ylläpitävän valtamedian keino kiistää poliittisesti ikävät tosiasiat oli vaieta niistä kokonaan. Nykyään tämä ei ole enää toimiva strategia, koska Internetin aikakaudella kuka tahansa kansalainen voi tarkistaa median yksipuoliset lähteet ja olla tietoinen asioista, joista vaietaan tarkoituksellisesti. Koska suuret mediatalot ovat joutuneet luopumaan tiedonvälityksen portinvartijan asemastaan, ne ovat kehittäneet strategian, jossa median ja sen taustaryhmien intresseille ikävät tosiasiat pyritään leimaamaan salaliittoteorioiksi. 

Esimerkiksi Eurooppaan suuntautunut massiivinen kolmannen maailman maahanmuutto on seurausta tietoisesti harjoitetusta politiikasta, mutta valtamedia ei halua myöntää tätä, koska tällöin se joutuisi tunnustamaan osavastuunsa tapahtuneeseen. Siksi se on luonut mediakertomuksen, jossa maahanmuutto on lähes olematonta ja se on tapahtunut luonnollisesti, ikään kuin itsestään kenenkään siihen vaikuttamatta. Perinteisen median kannalta on kuitenkin harmillista, että Internetin toistaiseksi melko vapaan tiedonvälityksen ansiosta osa kansalaisista on tullut  tietoiseksi peruuttamattomasta demografisesta muutoksesta, jonka taustalla on poliittiset päätökset ja agendat. Taistellakseen tätä tietovuotoa vastaan valtamedia leimaa näiden tosiasioiden levittämisen salaliittoteoriaksi nimeltä väestönvaihtoteoria.

Vastaavia esimerkkejä on muitakin, tuoreimpana väite, jonka mukaan Suomen toimittajakunnan pitäminen punavihervoittoisena olisi salaliittoteorioihin rinnastettava uskomus. Muun muassa verkkojulkaisu Tivin uutisjutussa Tässä ovat Suomen suosituimmat salaliittoteoriat – ”kaikilla ihmisillä on taipumus ajatusvinoumiin” kerrotaan:

Kaikki salaliittoteoriat eivät kuitenkaan liity maailman tapahtumiin ja ilmiöihin. Pelkästään kotimaisia toimijoita koskevista uskomuksista suosituin oli se, että suomalaista mediaa hallitsee punavihreä toimittajablokki. Valtaa pitävän ideologisen toimittajaryhmän olemassaoloon uskoi joka viides vastaaja.

Toisin kuin Tivin jutussa väitetään tässäkään ei ole kyse salaliittoteoriasta, vaan tosiasiasta, jonka media vain haluaa esittää salaliittoteoriana. Toimittajien punavihreydestä on myös tieteellistä näyttöä, josta kertoo valtiotieteiden tohtori Jussi Westisen yhdessä Tampereen yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa tekemä tutkimusartikkeli ”Koulutusalan yhteys yliopisto-opiskelijoiden poliittiseen orientaatioon” (Politiikka 1/2016). Tutkimuksen tuloksista on kertonut tiedetoimittaja Marko Hamilo Suomen Uutisiin kirjoittamassaan jutussa Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä. Hamilo itse puolestaan kommentoi Facebookissa Tivin väitettä näin:

Siinä tosin ei ole mitään erityisen salaista, koska toimittajat eivät salaile sympatioitaan ja antipatioitaan; ei mitään liittoa, koska mitään koordinaatiota ei tarvita siihen, että punavihreät asenteet näkyvät jutuissa läpi; eikä mitään teoriaa, koska kyse on pelkästä havainnosta ilman sen suurempia teoreettisia selityksiä.

Jutussa ei olla unohdettu myöskään aikamme muotisalaliittoteoriaa koronan alkuperästä. Verkkojulkaisun mukaan "Koronaan liittyvistä salaliittoteorioista eniten uskojia keräsi väite siitä, että virus olisi alun perin kehitelty laboratoriossa." Väite ei ole sinänsä outo, sillä täysin aukottomaksi sitä ei ole voitu todistaa vääräksikään. Aivan tuulesta temmatusta väitteestä tuskin on kyse, koska presidentti Joe Biden aloitti heti virkakautensa alussa tutkimuksen asiasta. Tällä hetkellä puolestaan YK-johtoinen tutkimus on kohdistunut Yhdysvaltain laboratorioihin Ukrainassa. Olivatpa väitteet totta vai ei, niiden leimaaminen etukäteen salaliittoteoriaksi ei palvele ainakaan totuuden selville saamista.

Tivin uutisjuttu perustuu toimittaja Pasi Kiviojan hiljattain julkaisemaan tendessitutkimukseen Salaliittoteorioiden ihmemaassa – Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa (Docendo, 2022). Kirjan väitteet perustuvat tutkimukseen, jota hän teki erikoistutkijina Turun yliopiston johtamassa FINSCI-hankkeessa. Kirja on saanut ymmärretävästi laajaa julkisuuutta juuri valtamediassa, josta kertoo Iltalehden raflaava juttu Salaliittoteoriat, joihin moni suomalainenkin on haksahtanut – joukossa tuttu julkkis vuosien takaa. Viimeksi tänään Kiviojaa haastateltiin Yle TV1:n Arto Nyberg -ohjelmaan. 

Heti haastattelun alussa Kivioja ottaa esille amerikkalaisen Qanon-salaliittoteorialiikkeen, jolla hän väittää olleen suuren vaikutuksen Yhdysvaltain kongressitalon valtaukseen 6. tammikuuta. Tätä kantaa edustaa myös surullisen kuuluisa informaatiovaikuttaja Janne "Rysky" Riiheläinen, jonka Trump-kaunaisia näkemyksiä esitellään Ylen verkkosivujen jutussa Qanon sulautui muihin salaliittoteorioihin, mutta sen ajatusmallit elävät ja voivat hyvin. Koska maamme valtamedia seuraa uutisoinnissaan pitkälti Yhdysvaltain demokraattipuoluetta suosivia sanomalehtiä ja mediataloja kuten The Washington Postia, New York Timesia ja CNN:ää, se jättää tarkoituksella huomioimatta konservatiivien mediakritiikin. 

Meille myytiin Qanon vaarallisena ja nopeasti leviävänä salaliittoteoriana, vaikka tosiasiassa sen rakettimaisen nousun taustalla olivat Amerikan liberaalit valtamediat, jotka halusivat tehdä sillä naurunalaiseksi kaikki Trumpin tukijat. Alkujaan täysin marginaalinen Qanon ei olisi koskaan saanut mitään huomiota republikaanien keskuudessa, ellei New York Timesin kaltaiset vaikutusvaltaiset lehdet olisi nostaneet sitä tapetille ja väittäneet, että Trumpin kannattajat suosivat sen hullunkurisia teorioita. Tämä on varmasti myös Pasi Kiviojan tiedossa, mutta ei tarvitse arvailla, miksi hän ei halunnut valottaa Arto Nybergille tätä puolta. 

Qanon kuuluu uskottavuudeltaan samaan sarjaan kuin teoriat liskoihmisistä. Virallista totuutta edustaville tiedotusvälineille ne ovat käyttökelpoisia silloin kuin niiden avulla voidaan tahrata  uskottava valtakritiikki. Kutsumalla tosiasioita salaliittoteorioiksi ne kyetään rinnastamaan mielettömiin uskomuksiin, helposti kumottavissa oleviin olkiukkoihin, joihin kukaan normaalijärkinen ei voisi uskoisi. Toisin sanoen samaistamalla ikävät tosiasiat hölmöihin salaliittoteorioihin voidaan kompromettoida ne asiat, joista media ei pidä ja kokee ne etujensa vastaisena. Strategia näyttää toimivan Arto Nybergiä seuraavissa demarieläkeläisissä, koska he eivät auktoriteettiuskovina kykene erottamaan toimittajan nostamia olkiukkoteorioita valtakriittisistä tosiasioista.

Arto Nybergin haastattelussa käy nopeasti selväksi mikä salaliittoteorioissa hiertää Kiviojaa eniten: suurin osa haastattelusta käsittelee juutalaisia ja Siionin viisaiden pöytäkirjat -nimistä spekulatiiivista manuaalia. On vaikea välttyä ajatukselta, että Kiviojan kirjan ja tutkimuksen päämotiivina on kiistää juutalaisten suhteeton valta ja väittää, että kaikki vastatoimet historiassa perustuisivat perusteettomiin vainoharhaisiin salaliittoteorioihin. Ylenkatsovat puheet "kaivojen myrkyttämisestä" toimivat myös Kiviojalla oivallisena olkiukkona, jolla uskotellaan juutalaisten vastustamisen perustuvan pelkästään ennakkoluuloihin ja vääriin uskomuksiin. Juutalaisten tunnustavat itsekin, että heidät on karkotettu historian saatossa tuhatkunta kertaa, mikä panee pohtimaan, ovatko karkottajat olleet aina väärässä ja karkotetut oikeassa. 

Kiviojan filosemitistisen tulkinnan mukaan "Hitler käytti juutalaisten massamurhan perusteena Siionin viisaiden pöytäkirjoja".  Siitäkin huolimatta, että hyväksymme juutalaisten kansanmurhanyrityksen siinä laajuudessa mitä Ylen historiadokumentit sen meille kertovat, Saksan sen enempää kuin Hitlerlinkään juutalaisvastaisuus ei perustunut Siionin viisaiden pöytäkirjoihin, vaan empiriisiin tosiasioihin juutalaisten suhteettomasta valta-asemasta Euroopassa, Yhdysvalloissa ja bolshevistisessa Neuvostoliitossa. Itse asiassa verkostoituneiden juutalaisten faktinen ylivalta on nykyään vielä suurempaa kuin 1900-luvulla, mistä kertoo ansiokkaasti professori Kevin MacDonaldin tutkimus The Culture of Critique. MacDonaldin teesi on, ettei ole mitään "juutalaisten salaliittoa", vaan että heidän valtansa esimerkiksi mediassa ja Internetissä on näkyvää ja hyvin dokumentoitua. 

Salaliittoteoriosta puhuessaan Kivioja liittää ne toistuvasti "äärioikeistoon", mikä kertoo enemmän haastatellun omista poliittisista mieltymyksistä kuin todellisuudesta. Siksi vasemmiston suosimat paranoidit teoriat "patriarkaatista" ja "valkoisesta ylivallasta" loistivat poissaolollaan. Kiviojan tutkimuksen lausumattomana lähtökohtana näyttää olevan vallitsevaan liberaaliin järjestykseen kohdistetun kritiikin puolueellinen puolustaminen. Esimerkisi Turun Sanomissa 17. maaliskuuta julkaistussa isossa tiedeartikkelissa (sic) Hyökkäys Ukrainaan ja juutalaisvainot ovat "kauheinta, mitä salaliittoteorioista voi seurata" Kivioja kutsuu The Great Reset -agendaa yksiselitteisesti salaliittoteoriaksi. TS:n jutussa hän ei kuitenkaan kerro, että kyse ei ole "äärioikeiston salaliittoteoriasta", vaan Maailman talousfoorumin (WEF) perustajan Klaus Schwabin visioimasta agendasta, josta hän on kirjoittanut myös kirjan COVID-19: The Great Reset. Jos otamme Kiviojan väitteen kirjaimellisesti, hän tulee väittäneeksi, että globaalin eliitin arvostama Klaus Schwab on salaliittoteoreetikko!

Turun Sanomien jutun kuvituksessa ei olla vältytty pakkomielteestä
syntipukkinatseihin ja hyvesignaloivaan päivän politiikkaan.

Globaalin liberaalin maailmanjärjestyksen kriitiikittömät jees-miehet ovat ennustettavuudessaan haukotuttavia tuulenhaistelijoita. Nyt kun lännen media on yksipuolisella sotapropagandallaan juntannut Venäjän maan rakoon, kaikki maailman pahuus voidaan sälyttää sille. Voittajavankkureihin hypännyt Kivioja selittää Arto Nyberg -ohjelman lopussa Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan perustuvan salaliitteorioihin. Invaasio Ukrainaan on kiistatta tuomittavaa, mutta on jokseenkin harhaista selittää sota uskomuksilla salaliittoteorioihin ikään kuin Venäjällä ei olisi aitoja intressejä ja huolia omasta geopoliittisesta asemastaan. 

On varmasti totta, että on olemassa salaliittoteorioita, jotka pyrkivät rationalisoimaan ilmiöitä joille ei ehkä löydykään mitään "rationaalista" selitystä. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, etteikö maailmassa olisi korkean tason salaliittoja. Itse asiassa salaliittoja on kaikkialla, sillä jo se, että kaksi ystävää eivät kerro kolmannelle osapuolelle tätä koskevaa suunnitelmaa on jokapäiväinen salaliitto. Suuremmassa, maailmanhistoriallisessa mittakaavassa, salaliitot ovat varsinkin sotien kohdalla yleisiä. 

Monet salaliittoteoriota ihmettelevät tutkijat jättävät huomioimatta niiden suosion syyt. Silloinkin kuin syitä etsitään, pyritään löytämään joku psykologinen tyyppi tai sosioekonominen tausta mikä selittäisi ilmiön. Sen sijaan harvemmin etsitään syitä modernista läntisestä yhteiskunnasta, joka sirpaloiduttuaan (mm. "diversiteetti", monikulttuuri) on menettämässä ihmisten keskinäisen luottamuksen. Varsinkin luottamus politiikkoihin, mediaan, talouselämän päättäjiin ja kulttuuriväkeen on vähentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä. Eikä ilman syytä, sillä yhteiskunnan ylin kerros on alkanut irrota kokemusmaailmaltaan jyrkästi massasta, jonka kanssa se ei tunne enää suurtakaan yhteyttä. Tämä näkyy myös poliittisissa päätöksissä ja tiedotusvälineissä, koska ne eivät palvele enää juurikaan tavallisen kansan etua.

Salaliittoteorioiden taustalla olevasta yhteiskunnallisesta luottamuspulasta ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta kertoo filosofi Juha Räikkä teoksessaan Salaliittoteorioiden filosofia (Gaudemaus, 2021). Toisin kuin selvää tendenssitutkimusta tekevä Kivioja, Räikkä pyrkii valottamaan ilmiötä huomattavasti tasapainoisemmin ja vähemmän moralisoiden. 

URHEILURUUTU MUUN URHEILUMAAILMAN KANSSA PALVOO PELOISSAAN MUSTIA VALKOISTEN KUSTANNUKSELLA

Jake Hepple haluaa puolustaa valkoisten elämää. Se sai
tavallisia valkoisia halveksuvat "liberaalit" raivoihinsa.

Kaikista trendejä haistelevista surkeista perässähiihtäjistä surkeimpia ovat urheilutoimittajat. Nuorten feminististen naistoimittajien jälkeen he lienevät kaikkein uskollisimmin järjestelmän tuhoisia arvoja noudattava porukka.

Sekä eilen että tänään Urheiluruudussa vaahdottiin rasismista, joka selkokieleksi muutettuna tarkoittaa ilmiötä, jossa pahantekijä on aina valkoinen ja uhri värillinen. Tuollainen asenne on tietenkin itsessään rasistinen, mutta Yle ei anna sen häiritä hyvää tarinaa kaikkialla läsnäolevasta valkoisesta syyllisyydestä. Yle Watch tiivisti mustia palvovan Cuck-Urheiluruudun kieroutuneen rasismikäsityksen jo kahdeksan vuotta sitten ilmestyneessä tekstissä Yleltä ja vähän muiltakin normi indoktrinaatiopäivä:

Tarkkaavaisen katsojan korvaan otti uutistenlukijan tapa kertoa rasismista, sillä hän ei maininnut ollenkaan minkä rotuinen mahdollinen rotusyrjintään syyllistynyt pahantekijä oli ja vastaavasti minkä rotuisia olivat ne viattomat karitsat, jotka olivat tämän paholaismaisen rikoksen uhreja. Syy on yksinkertainen, sillä lähes kaikki valkoiset kaikkialla maailmassa on ehdollistettu rasismi-sanalle siten, että kuullessaan sen he automaattisesti olettavat, että rasisti on lähtökohtaisesti aina valkoinen ja uhri aina joku muu kuin valkoinen - yleensä musta tai juutalainen. Virallinen uutistiedotus noudattaa uutisoinnissaan täsmälleen tätä taustaoletusta, eikä se siksi puhu koskaan mustien valkoisiin kohdistamista rikoksista - silloin kuin se sattuu niistä ylipäätään uutisoimaan - rasismina. Uutismaailman "kuvaama" reaalitodellisuus on tietenkin toisenlainen, jos sattuu esimerkiksi uskaltautumaan valkoisena "maahanmuuttajien" miehittämälle vyöhykkeelle.

Noista ajoista Urheiluruudun ja koko urheilumaailman toimittajakunta on vaihtunut entistä pahemmiksi maailmankylähalaajiksi, sillä mukaan kyytipojaksi on tullut sekopäinen LGBT-jne. ideologia. Nuorisossa on tosiaan aivoapestyä voimaa valkovihamielisen järjestelmän tarpeisiin.  

Eilinen Urheiluruutu oli hypännyt kokonaan väkivaltaisen Black Lives Matter -liikkeen vaalivankkureihin. Jutussa "rasistinen kannaotto kuohutti Valioliigassa" toimittaja Jaakko Parkkinen kertoo, että BLM-liikkeen kritisointi on rasismia. Urheilun miljonääriammattilaiset ja cuck-toimittajat olivat raivoissaan vain siksi, että Mancester Cityn ja FC Burnleyn välisessä jalkapallo-ottelussa stadionin yllä lensi pienlentokone, jonka perässä kulki teksti "White Lives Matter Burnley". Globaaliyhtiöiden urheilutoimittajien ja Urheiluruudun mielestä tämä oli ilmaus "valkoisesta ylivallasta" (!), josta pitää rangaista ankarimman mukaan. Burnleyn seurajohto onkin antanut tempauksen tekijöille jo nyt elinikäisen porttikiellon otteluihinsa ja auttavansa kaikin keinoin poliisia rikollisten (sic) kiinnisaamiseksi.

Normaalijärjellä ajateltuna mielenilmauksessa oli kyse rodullisesta tasa-arvosta, sillä kertoihan plakaati, että myös valkoisten elämällä on merkitystä, varsinkin jos tarkastellaan missä määrin mustat tappavat valkoisia. Pakkomonikulttuurisuudella mädätetyssä typerässä pallopelissä valkoisilla ei kuitenkaan saa olla merkitystä ja siksi kaikki Valioliigajoukkueiden raharikkaat pelaajat, valmentajat ja tuomarit ovat viime päivinä  tehneet ennen ottelun alkua polvistus-eleen, jolla nöyristellään mustaa ylivaltaa edustavaa BLM-liikettä. 

Pelkästä oikeutetun mielipiteen ilmauksesta moralistisen raivokohtauksen saaneen urheiluelitiin aisankannattajamaiset reaktiot ovat tietenkin halpamaista ilveilyä maksavan yleisön silmissä. Onneksi tapaukseen liittyy sentään yksi suoraselkäinen sankari, nimittäin lentokonetempauksen järjestänyt nuori brittimies Jake Hepple. Kunnioitus miestä kohtaan on noussut kaikissa niissä kansalaispiireissä, joiden sydän sykkii alkuperäisen valkoisen Euroopan puolesta. Varsinkin, kun hän on brittimedian mukaan kieltäytynyt mitenkään pyytämästä tekoaan anteeksi, jossa ei ole mitään rikollista. Nyt merkki seinään, vuonna 2020 on vihdoin löytynyt valkoinen mies, joka ei pyydä anteeksi tekoaan, josta ei pidäkään pyytää anteeksi!

Samaisen Urheiluruudun lähetyksessä kerrottin Amerikan vasemmistoliberaalia mediaa pöyristyttäneestä tapauksesta, jossa Nascar-autoilusarjan ainoan mustan kuskin Bubba Wallacen tiloista oli löytynyt hirttosilmukka. Enimmäkseen valkoisten seuraaman lajin suurimpana alennustilana voidaan pitää sitä, että hirttoköyden löytymisen jälkeen kaikki muut sarjan valkoisen kuljettajat työnsivät "solidaarisuuden eleenä" Wallacen auton lähtöruutuun Alabaman osakilpailussa.

Viimeisimpien FBI-tietojen mukaan köysi ei ollutkaan hirttosilmukka, vaan kuukausien ajan paikalla ollut vetoköysi. Asian oikoi yllättäen myös Yle uutiset ja tämän iltainen Urheiluruutu. Kyseinen uutinen on vain yksi esimerkki uusmaolaisesta joukkohysteriasta, jossa rasismia (pahat valkoiset vs. viattomat mustat) nähdään kaikkialla. Jos ei nähdä, sitä luodaan itse kuten monet takavuosien tapaukset mustien itsensä polttamista kirkoista ja juutalaisten vandalisoimista omista hautausmaista kertovat.

Urheiluruutu jatkoi myös tänään rasismi-teemaansa pääjutullaan "Rasismi on myös ongelma Suomen urheilussa". Kuten arvata saattoi, rasismin ongelmalla viitattiin rasistisesti valkoisiin. Vain he ovat rasisteja Suomen urheilussa, eivät vieraanvaraisesti maahan päästetyt rotumuukalaiset. Jutussa haastateltiin pelkästään mustia koripalloilijoita, jotka väittävät kohdanneensa rasismia eli valkoisen kantaväestön nuivuutta. Toimittajalle ei sitten tullut mieleen haastatella suomalaisia urheilijoita, jotka ovat saaneet tuta värillisiltä.

                                                   *****************************



TV1, 24.6.2020 klo 18.20, 8 minuuttia

Suomessa esimerkiksi Punainen kortti rasismille -kampanja on kitkenyt rasismia urheilun avulla jo yli 15 vuotta. Kuinka hyvin urheilukentillä on onnistuttu rasisminvastaisessa taistelussa? Vieraana palkittu erotuomari Mohammad Al-Emara. #yle8minuuttia HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan.

Koko 8 minuttia -sarja on aiheista päätellen uusien punavihreiden kesätoimittajien mahdollisuus tuoda ideologiaansa esiin valitsemalla sopivat haastatteluvieraat.

Tämän kertaisen jakson kuvio oli perin juurin tuttu valtamediasta: rotumuukalainen Mohammad Al-Emara arvostelemassa suomalaisia rasismista. Sikäli huvittavaa, että somalit ja pohjois-afrikkalaiset ovat etnosentrisintä ja rasistisinta väkeä koko maailmassa.

Mitä sitten tulee toimittajan peräänkuuluttamaan rasisminvastaiseen taisteluun, niin se ei tarkoita muuta kuin taistelua valkoisia vastaan. Se on rasistista ja siihen syyllistyivät tällä kertaa sekä toimittaja että musta erotuomari.


TV1, 24.6.2020 klo 22.00: Dokumenttiprojekti: Seksitohtori Ruth

Yhdysvaltain tunnetuin ja kiitetyin seksiterapeutti on Ruth Westheimer. Nyt 90-vuotias terapeutti on yksi harvoista Saksan keskitysleiriltä selviytyneistä. HD 1 h 35 min. Linkki ohjelmaan.

Yksipuolinen ylistysdokumentti juutalaisesta kestävien arvojen lahottajasta. Kriittinen näkemys olisikin jo nykytulkinnan mukaan antisemitismiä. Siksi mukaan on otettu pitkä jakso holokaustista jankuttamista, jotta katsoja voidaan pehmittää seksiterapeutin tuhoisille ideoille. Se voi tosin olla turhaa, sillä katsojalla alkaa todennäköisesti särkeä silmät jo pelkästään seksiterapeutin naaman tuijottamisesta puhumattakaan korvia ärsyttävästä pistävästä juutalaisnasaalista.

Vapaata seksiä, perheen uudelleen määrittelyä ja aborttia vaikutustavaltaisesti edistänyt juutalaisradikaali sionisti (Israelin armeijan tarkka-ampuja) kuvataan fanitusfilmissä epäpoliittisena henkilönä, vaikka juuri Ruth Westheimerin kaltaisten vaikuttajien propagoima "seksuaalietiikkaa" on koettu 1960-luvun lopulta lähtien poliittisena.

Sen sijaan että satunnainen tv:n katsoja tuhlaisi aikansa Ylen levittämään amerikanjuutalaiseen propagandaan, hänen tulisi tutustua psykologian professori Kevin Macdonaldin kolmiosainen tutkimusarjan viimeiseen osaan Culture of Critique (pdf-versio). 

Se kun antaa riittävät taustatiedot mihin Westheimerin päälle päin humanismilta näyttävät opit viime kädessä tähtäävät. Macdonaldin kirjassa kerrotaan valtavan ja hyvin dokumentoidun lähdeaineiston voimalla, kuinka juutalaiset ovat varsinkin 1900-luvulta lähtien olleet keskeisissä rooleissa kaikissa kumousliikkeissä, joilla on pyritty heikentämään valkoisen valtaväestön koheesiota, identiteettiä ja valtaa. Tämän kun pitää mielessä Westheimer-dokumentti avautuu aivan eri tavalla kuin katsojalle, joka ottaa Ylen lähetykset vastaan sellaisenaan.

NE JOTKA HALLITSEVAT HOLLYWOODIA, HALLITSEVAT AMERIKKAA – JA VÄHÄN SUOMEAKIN

Länsimaissa yksi keskeisimmistä mielipidemuokkaajista on viihdeteollisuus, erityisesti Hollywood. Takavuosikymmeninä ns. tiedostava väki vasemmalla ymmärsi aivan oikein, että se oli kapitalistisen elämäntavan markkinoinnin keihäänkärki. Sittemmin lukeneiston asenne Hollywoodia kohtaan on muuttunut myönteiseksi, pääosin siksi, että sen merkittävänä vastavoimana toiminut sosialistinen ihanne romuttui konreettisesti vuonna 1989. Sen jälkeen Hollywood ja valtavirraksi noussut liberaalivasemmisto ovat toden teolla löytäneet toisensa. 

Kommunismin luhistuessa vasemmisto sai kuorittua uuden nahkansa kulttuurimarxilaisuudesta, jossa tärkeintä ei ole luokkataistelu vaan pitkäjänteinen arvojen ja instituutioiden haltuunotto. Kun Hollywood levittää estoitta perinteisten arvojen vastaista arvorelativismia ja ääriliberalismia kuten homoseksualismia, monikultturismia, rodunsekoitusta, huumemyönteisyyttä ja perhekielteisyyttä, ei tavanomaisen keskinkertaisen ja punavihreän toimittajan suhtautuminen tällaiseen "viihteeseen" ole yllättävää.

Pelkkä Hollywood-viihteen suosiminen ei kuitenkaan enää riitä tiedostaville, sillä pikamarssiksi yltynyt vasemmistoliberaalien invaasio vaati nyt nopeaa ja perinpohjaista muutosta jo ennestään ääriliberaalissa Unelmatehtaassa ja elokuva-alan palkinnnot jakavassa Oscar-instituutiossa.  Yle uutisten verkkosivujen kirjoituksessa Analyysi: Nämä syyt mahdollistivat Parasiten historiallisen voiton – Oscarit eivät ole enää pappakerho kerrotaan suoraan, että elokuvamaailma mielistelee estoitta paapotun millenium-sukupolven lumihiutaleita:

Monien viime vuosien voittajaelokuvien perusteella maailman tärkeimmän elokuvapalkinnon nimi voisi yhtä hyvin olla ”ok boomer” kuin Oscar. Parhaaksi elokuvaksi on äänestetty elokuvia, kuten Green Book, Argo tai Crash. Sellaisia, joista ei jää jälkeä elokuvahistoriaan.

Parhaan elokuvan palkinnon saanut Parasiitti (sic!), olikin Amerikan elokuvainsituutin mielestä mieluisa jo siksi, että se oli tehty täysin länsimaiden ulkopuolella, Etelä-Koreassa. Toiseudenpalvonta sai korkeimman kruunun, sillä elokuvassa ei puhuta englantia, eikä siinä ole ainuttakaan valkoista näyttelijää.  

Koska Oscar-gaala tunnetaan häpeilemättömän avoimena vasemmistoliberaalina bakkanaalina, kuultiin lähes joikaisessa voittajan puheenvuorossa vollotusta seksismistä, rasismista ja "homofobiasta". Ylen jutun kirjoittanut toimittaja Janne Sundqvist toimii kuin hyvesignalointiin ohjelmoitu NPC-ihmisrobotti, jonka mielipiteet osaa arvata jo ensimmäisestä tavusta:

Illan parhaan puheen piti miespääosan palkinnon Joker-elokuvasta saanut Joaquin Phoenix. Hän jatkoi viikko sitten brittien Bafta-gaalassa aloittamastaan teemasta eli tasa-arvosta elokuva-alalla. 

Puhe eteni alan seksismistä, rasismista ja seksuaalivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeuksista toiseen hänelle tärkeään teemaan: eläinten oikeuksiin ja veganismiin. Phoenix sanoi keskinäistä kilpailua tärkeämpää olevan ihmisten kyky saada aikaan hyvää yhdessä työskentelemällä. 

Hollywoodin nuoressa miesnäyttelijäkaartissa on jo pitkään ollut tapana halveksua omaa rotuaan, sukupuoltaan ja normaalia seksuaalista suuntaustaan. Tämä lienee välttämätön ehto alalle ryhtymiselle, sillä on vaikea kuvitella näyttelijää, joka tekisi vastentahtoisesti elokuvia, joissa rutiininomaisesti demonisoidaan valkoisia heteromiehiä.

Toimittaja Janne Sundqvist on tuskin ajatellut aivaan loppuun sitä, mitä hänen ohjeensa matemaattisen tasa-arvon täysimääräisestä noudattamisesta seuraisi:

Psykologiasta tunnetun viisauden mukaan ongelman tunnustaminen on usein ensimmäinen askel paranemiseen. Sillä matkalla elokuva-akatemia on jo ottanut ensimmäisiä askelia.

Jos Unelmatehdas alkaisi noudattaa kaikkialla johdonmukaista kiintiöpolitiikkaa olisi sen seuraukset väistämättä juutalaisvastaisia. On nimittäinen vaikea kuvitella, että Hollywoodia monopolisoivat juutalaiset antaisivat osakkuuksiaan kellekään muille kuin heimoveljilleen. Vallan luisuminen vaikkapa valkoisille voisi merkitä sitä, ettei Hollywoodissa tehtäsikään enää siinä määrin elokuvia, jotka syleileivät juutalaisten intressinä olevaa valkoisten demonisointia ja halveksuntaa. 

Onneksi elokuvat eivät kiinnosta suurta valkoista yleisöä yhtä paljon kuin ennen. Kukapa haluaisi katsoa elokuvia, jossa oma elämäntapa ja kulttuuri kyseenalaistetaan jatkuvasti. Silti Ylen toimittajan sympatiat näyttävät olevan enimmäkseen elokuva-alan puolella:

Elokuva-akatemian pahin pelko on, että se menettää merkitystään. Oscar-gaalan katsojaluvut ovat laskeneet vuodesta toiseen ja erityisen vähän tapahtuma kiinnostaa nuoria.

Totuudelle vieraat poliittisesti korrektit valheelliset propagandafantasiat eivät enää vain kiinnosta suurta osaa yleisöä, lukuunottamatta gloobalia valtaenemmistöä eli värillisiä "vähemmistöjä" ja hölmöjä valkoisia liberaaleja. 

Elokuva-akatemian hyvesignaloivat temput jäsenistönsä valinnasta luultavasti vain vierottavat entisestään maksavaa valkoista yleisöä:

Kohuista alkaneet rekrytoinnit ovat lisänneet jäsenistöä noin 50 prosentilla. Uusista jäsenistä noin puolet on naisia ja vajaa kolmannes ei-valkoisia elokuvantekijöitä. Jäseniä on haalittu myös eri puolilta maailmaa. Niinpä 2020-luvun noin 9 000 -henkinen elokuva-akatemia on moninaisempi valikoima erilaisia ihmisiä kuin aiempina vuosikymmeninä.

Itsetarkoituksellinen tasa-arvoilveily todistaa, että Amerikkaa eivät ole enää pitkään aikaan hallinneet (kristityt) valkoiset. Sen sijaan väkirikkaiden Kiinan ja Intian elokuvainstituutiot eivät koskaan tekisi etnomasokistisia linjauksia, mutta siellä ei olekaan päälle päsmäröimässä heprealainen eliitti.

                                                    **************************


TV1, maanantai 10.2.2020 klo 19.00 Historia: Amerikanjuutalaiset sotilaat (12)

Yli puoli miljoonaa juutalaista osallistui sodankäyntiin Yhdysvaltain joukoissa toisen maailmansodan aikana. Rintamalla he kokivat syrjintää, mutta uskonto ja rukoukset toivat heille lohtua. Juutalaiset taistelivat paitsi fasismia vastaan, myös pelastaakseen eurooppalaiset uskonveljensä. T: WNET Thirteen/Turquoise Films, Yhdysvallat. ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. Linkki ohjelmaan.

Se on sitten maanantai ja historiadokumentin paikka. Aihepiirin varmaan jo arvasittekin. Kuvaruudusta kaikuu jälleen kerran korvia vihlovan ilkeällä nasaalilla sylkäistyjä syytöksiä katsojia kohti.

Etteikö rotuvihaa saisi lähettää "suvaitsevaisesta" Ylestä? Kyllä, jos vihan kohteena ovat rotuaan puolustavat valkoiset kuten saksalaiset. Propagandaelokuva Amerikanjuutalaiset sotilaat on häkellyttävän suorasukainen suoltaessaan pidäkkeettä avointa vihaa saksalaisia kohtaan. "Dokumentin" perusteella toista maailmaan sotaa eivät voittaneetkaan liittoutuneiden valkoiset kansat, vaan juutalaiset, joiden puolesta euro-amerikkalaiset vuodittivat vertaan. 

Elokuva yrittää kovasti vakuuttaa, että juutalaiset sotilaat antoivat merkittävän sotapanoksen Euroopassa. Heidät esitetään urhoollisina taistelijoina, joihin tästä huolimatta suhtauduttiin vieroksuen. Eräs haastatelluista juutalaissotilaista kertoo, että "rotuviha" juutalaisia ja mustia kohtaan on häpeällistä, mutta ei puhu mitään Amerikan japanilaisista. Heitä saattoi rotuvihata kuka tahansa, olivathan he "pahojen" puolella. Koko dokumentin ajan juutalaiset narisevat siitä, että joku saattoi sanoa heistä jotain ikävää. Kokonaan poissuljeuttua filmissä on tietenkin ajatus, mitä pahaa juutalaiset ajattelevat ei-juutalaisista. 

Katsojan vihaa kasvatetaan ennalta-arvattavaa loppua kohti kuin tarkoin suunnitelluissa kultaisen leikkauksen draamoissa. Loppupuolen huippukohta on tietenkin keskitysleirien vapauttaminen, josta otetaan tuttuine kuvineen kaikki tunnekuohut irti.

Ohjelman vihaan kiihottamisen takana on tietenkin nostaa juutalaiset kaiken arvostelun yläpuolelle. Tämänkaltaisten filmien tehtävänä on kertoa valkoisille eurooppalaisille, että heidän on heti ja ehdoitta antauduttava juutalaisten intresseille. Kuten professori Kevin MacDonald kirjoittaa kirjassaan Culture and Critique, ”juutalaisten älyllisen toiminnan yhtenäinen teema valistuksen ajalta lähtien on ollut muovata juutalaisten etniset edut ja itse juutalaisuus näyttämään ainutlaatuisen ja korvaamattoman moraalisen näkemyksen ilmaukselta”.

Historia-dokumentissa tämä näkyy siinä, kuinka juutalaiset ylistävät osuuttaan sodan jälkeisissä tasa-arvoliikkeissä, joiden moraalisen sädekehän varjossa on ajettu ensisijassa valkoisen valtaväestön vallan vähentämistä. Toisin sanoen juutalaisten todellinen syy osallistua ns. kansalaisoikeusliikkeeseen oli siinä, että se lisäsi heidän vaikutusvaltaansa samalla kun voitiin vähentää heidän kilpailjoinaan pitämiensä anglosaksien yhtenäisyyttä ja valtaa. 

Nyt juutalaisilla on niin paljon valtaa, että he voivat täysin avoimesti kertoa olevana rodullisen integraation eli rodunsekoituksen ja värillisen maahanmuuton pääarkkitehtejä. MacDonaldin mukaan Amerikan eurooppalaiset hyväksyvät nykyään mitä tahansa, mikä on juutalaisten etujen mukaista, sillä vain asettuminen heidän puolelleen edustaa ainoaa ”oikeata” puolta ja ”väärää” puolta kategorisesti taas se, jossa kritisoidaan tai kyseenalaistetaan juutalaisten edut. 

Illan tv-dokumentti tekee selväksi sen, että juutalaisille ei ole suhteettoman suuren valtansa pönkittämiseksi riittänyt kaksinaismoralistinen oppi, jossa valkoinen ei-juutalainen enemmistö on houkuteltu luopumaan intresseistään, samalla kun he itse ovat kynsin hampain haalineet itselleen lisää valtaa. Kaksinaismoralismin lisäksi he ovat saaneet ei-juutalaiset valkoiset puolustamaan juutalaisten etuja lähes kiihkeämmin kuin juutalaiset itse.

Dokumentissa haastattelut juutalaiset eivät turhaan peittele oman ryhmänsä vallan kasvua. Esimerkiksi juutalainen historioitsija Jonathan F. Sharna sanoo voitonriemuisena:

1950-luvulla juutalaisuudesta tuli todellinen amerikkalainen uskonto. Ei voitu puhua enää kristillisestä maasta. Puhuttiin juutalais-kristillisestä maasta. 

Kun kuulette eurooppalaisperäiselle väestölle täysin vieraan oksymoronin "Juutalais-kristillinen kulttuuri", älkää enää ihmetelkö mistä termi on lähtöisin ja kenen etua se palvelee.

Ohjelman pääasanomana on julistaa, kuinka juuri juutalaiset ovat se ihmeellisen hieno väestöryhmä, joka ymmärsi opastaa Amerikan valkoiset arvostamaan valikoivaa suvaitsevaisuutta (valkoisten edun puolustajia ei tarvinnut suvaita), monikulttuurisuutta, rodunsekoitusta ts. kaikkea sitä, jolla työllään kansakunnan rakentaneet valkoiset luovuttavat valtansa Levantin perilisten haltuun ja samalla sinetöivät indoktrinoidussa itseinhossaan oman rotunsa kohtalon.

ONKO HOLOKAUSTISTA TULLUT VIRALLINEN USKONTO MYÖS SUOMESSA?

"Mitä tänään koulussa opit, poika pellavapäinen?"

Jo viime viikosta lähtien Yle on pohjustanut jatkuvilla holokausti-tarinoillaam tänään pidettävää Auschwitzin 75-vuotismuistojuhlaa. Läntisten globalistien yhteiseksi uskonnoksi viime vuosikymmeninä noussutta holokaustikulttia juhlistetaan Puolan Auschwitzissa, jonne on kokoontunut huomattava määrä Euroopan ja Yhdysvaltojen poliittista eliittiä. Edellisvuosien tapaan Yle esittää pömpöösin epäjumalanpalveluksen suorana televisiosta: Eloonjääneet muistelevat Auschwitzissa, keskitysleirin vapauttamisesta 75 vuotta – katso suora lähetys muistotilaisuudesta klo 16.30.

Kuin varkain suomalaisille vieras holokaustikultti on hiipinyt virallisen Suomen muistotilaisuuksiin. Esimerkiksi eduskunnassa hiljennyttiin tänään "vainojen uhrien muistopäivän" vuoksi. Lisäksi Arkadianmäellä pidettiin iltapäivällä Holokausti, antisemitismi ja ihmisoikeudet -seminaari ja Säätytalolla "kansallinen Holokaustin uhrien muistopäivän juhla". Tällaisia palvontamenoja ei tunnettu vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta jotenkin ne ovat nyt livahtaneet EU-Suomen viralliseen protokollaan kansalaisilta kysymättä. Muistelu tuntuu sitäkin irvokkaamalta kun tiedetään, että Neuvosto-kommunistien murhaamien kymmenien tuhansien suomalaisten muistoa ei kunnioteta virallisessa muistotilaisuudessa eduskunnassa saati että Yle lähettäisi siitä vielä suoran lähetyksen koko kansalle.

Histioriantulkinnan yksioikeudella hallitseva nomenklatuuria tulee muistelemaan Holokaustia™ jatkossa entistä enemmän, sillä asialle on varattu vuosikalenterista lisää muistopäiviä, joita valtamedia voi nostaa pinnalle. Tämä on tärkeää kreivi Couldenhove-Kalergia arvostaville globalisteille, jotka haluavat tehdä historiapolitiikkaa holokaustin sankitioidulla tulkinnalla. Kansojensa syvimmistä intresseistä vieraantuneiden poliitikkojen, kulttuurivaikuttajien ja historioitsijoiden tavoitteena on rinnastaa nykyinen populismi ja ulkomaalaisinvaasion vastaisuus holokaustin dynamiikkaan. Tosiasiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että kunnollinen rajanvalvonta nimenomaan estää uuden "holokaustin" syntymisen kuten Sarastus-verkkolehden artikkelissa todetaan:

Niin sanotun holokausti-tiedotuksen viitekehyksessä eurooppalaisten kansakuntien täysin legitiimi halu säilyttää oma etninen identiteettinsä ja kulttuurinsa tulkitaankin kansanmurhaavana toiveena Toisia vastaan, jotka eivät ole viedä edes päässeet maan rajojen sisälle. Syyllistämisen tarkoitus ei siis ole vain indoktrinoida kansalaiset hyväksymään jo maahan päästettyjä etnisiä kilpailijoita, vaan tämän lisäksi suomalaisten pitäisi sisäistää ajatus, että pelkkä halu vastustaa tänne vielä saapumattomia miljoonamassoja merkitsee symbolista askelta kohti uutta holokaustia. Kun monikultturismin kannattajat pyrkivät rinnastamaan maahanmuuton kriitikot natseihin, tarkoittaa se heidän logiikallaan sitä, että kansainvaelluksen vastustaminen on sukua kansallissosialistien poissulkevalle ajattelulle, jonka kannattamisesta ”ei ole pitkä matka holokaustiin”. 

Havaitut tosiasiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että vain maahanmuuttovastaisuus voi estää uuden ”holokaustin”, koska näin estetään isäntämaan kustannuksella omaa intressiä ajavien vieraiden populaatioiden syntymistä Eurooppaan. Haaveelliset puheet kulttuurien yhteiselosta ja maailmankylästä saman maantieteellisis-kulttuurisen alueen sisällä eivät kestä kansojen kohtaamisessa havaittua lainalaisuutta, jossa itsetietoisimmat ja sikiävimmät populaatiot pyrkivät assimiloimaan heikommat.

Transatlanttisena vehkeilijänä tunnettu presidentti Sauli Niinistö viittaa tietenkin kintaalla näille tosiasioille ja hokee rasismi-antisemitismiä kuin mikäkin puberteettinen Antifa-tyttö. Tämä käy selväksi tuoreessa Ylen uutisessa Presidentti Niinistö näkee merkkejä antisemitismin ja rasismin kasvusta Suomessa: "Natsilippuja heiluu", jossa Niinistö kommentoi asiaa toimittajille Auschwitzin muistojuhlassa Puolassa. Uutisessa viitattiin myös Turun synagogaan ja katoliseen kirkkoon tehdystä vandalismista viime päivinä:

Turun synagoga töhrittiin punaisella maalilla viime yönä. Presidentin mukaan kyse on laajemmasta rasismista. Niin rasismin kuin antisemitismin kasvu on huolestuttavaa ja ne ovat ilmiöinä hyvin lähellä toisiaan, hän sanoo.  

– Todellakin näin näyttää Turussa käyneen ja Tampereellakin lippuja on poltettu. Se on hyvin huolestuttavaa. Miten siihen sitten voidaan puuttua? Meillähän on oikeuslaitoksessakin asiaa käsitelty, se on hyvä. Minullakin on tarkoitus asiasta vielä puhua, presidentti Niinistö sanoo.

– Natsilippuja heiluu ja nyt tämä Turun tapahtuma, ne ovat selviä osoituksia siitä, että meillä on tälläisiä henkilöitä.

Niinistö näyttää etukäteen päättäneen, että syyllinen on yksiselitteisesti "kabaali äärioikeisto". Kuitenkin Turun tapauksessa veriroiskeita jäljittelevä vandalismi tuo väistämättä mieleen äärivasemmiston häiriköintityylin, josta juutalaiset sanovat itse kärsineensä eniten. Sopivasti valittu ajankohta saa syylliset näyttämään tietenkin "äärioikeiston" tekoselta. 

Kolmas ja neljäskin vaihtoehto on olemassa, mutta niitä media ei luonnollisesti halua pohtia ääneen. Turussakin on kasvava muslimiväestö radikaaleineen, joten sieltä suunnalta voisi odottaa jotain tuollaista. Sikäli ironista, että Turussa juuri juutalaiset kaupunginvaltuutet kuten Ruth Hasan (SDP) ovat edistäneet kehitysmaiden (l. muslimimaiden) maahanmuuttajien asiaa. Neljäs vaihtoehto on epätodennäköisin, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa melko yleinen: juutalaisaktivistit vandalisoivat omia paikkojaan saadakseen julkista sympatiaa asialleen.

Hallitseva holokaustiteema on houkutellut myös Ylen toimittaja-apparatsikkeja halvan moralismin saaliinjaolle. Esimerkkinä tästä on Roope Lipastin olkiukkoja täynnä oleva kolumni Kun muut pelottavat. Kirjoituksen perusteella on vaikea päätellä teeskenteleekö Lipasti tietämätöntä vai onko hän todella se massojen perus-Pena, jonka tietämys juutalaisten historiasta on raavittu kokoon Ylen historiadokumenteilta ja peruskoulun historian tunneilta:

Historiallisesti ehkä se juuri onkin syy. Juutalaiset ovat keskimäärin olleet paljon menestyneempiä kuin mikään kantaväestö missään – siitä kertoo osaltaan esimerkiksi se, että Nobel-palkinnon saajissa he ovat erinomaisen yliedustettuja määräänsä nähden. Menestyksen takana on oppineisuus ja menestys puolestaan pakkaa herättämään kateutta. Kun he vielä ovat perinteisesti olleet rauhaa rakastavia – tämä ei ehkä nyky-Israelissa aina toteudu – niin heistä ei ole ollut vastusta tämän maailman kiusanhengille. Tästä on Euroopan historia 1200-luvulta lähtien esimerkkejä pullollaan.

Tällaiset yksipuoliset filosemiittiset purkaukset ovat melko yleisiä lukeneistossa, jossa kuvitellaan intellektuaalisen statuksen nousevan palvomalla juutalaisia ja samaistumalla sen kärsimyksiin (joiden todellisia syitä he eivät kestäisi tarkastella). Jos Lipasti viitsisi perehtyä juutalaisen historian pimeään puoleen samalla intensiteetillä kun hän löytää vikoja kristillisen Euroopan perinteestä, voisi edellinen lainaus olla paljon monipuolisempi ja siten totuudenmukaisempi.

Lipasti voisi tutustua vaikkapa professori Kevin MacDonaldin juutalaisten evolutiivista selvitymisstrategiaa tarkastelevan tutkimussarjan kolmanteen osaan The Culture and Critque (vol 3, 1998). Sen pääteesi on, että tavoitellessaan omaa etuaan juutalaiset ovat tietoisesti pyrkineet heikentämään ei-juutalaisten etua. Kirjassa kuvataan mitä eri keinoja juutalaiset ovat käyttäneet kautta historian selviytyäkseen ja mikä vaikutus heidän toiminnallaan on ollut eurooppalaisiin ja erityisesti Amerikan eurooppalaisiin. Ei ole mikään salaisuus, että juutalaiset radikaalit ovat olleet johtavissa asemissa kaikissa niissä vasemmistohenkisissä "vapautusliikkeissä", joilla on murennettu eurooppalaisten voittoisaa itsetietoisuutta. Siksi on ymmärrettävää miksi Lipastin kaltaiset tärähtäneistön edustajat arvostavat varsinkin liberaalijuutalaisia eräänlaisina oppi-isinään.

MacDonaldin mielestä on selvää, että älykkyydellä, uutteruudella, tietoisuudella omasta identiteetistä ja sisäryhmän tuella on ollut merkittävä osa juutalaisten taloudellisessa menestyksessä. Olennaista tässä on MacDonaldin mukaan se, kuinka juutalaiset toimivat intellektuaalisilla ja kulttuurisilla alueilla, jotka tukevat heidän etujaan. Suurin osa mitä juutalaiset ovat tehneet intellektuaalisesti ja sosiaalisesti voidaan ymmärtää keinoina tätä päämäärää varten. Mitä tahansa syitä esitetäänkään tietylle juutalaisten keksimälle idealle tai toiminnalle, niin lähes pelkästään sen tarkoitus on ollut vähentää Amerikan ja Euroopan valkoisten valtaa. 

Miksi juutalaiset pyrkivät tähän päämäärään? Evoluution näkökulmasta katsottuna MacDonald näkee sen puhtaasti sisäryhmän kilpailuna resursseista ulkoryhmiä (ei-juutalaisia) vastaan. Toisin sanoen ryhmä ihmisiä pyrkii omaan hyvinvointiin ja etsii sitä omaksi edukseen. Kristillisten sionistit ja naiviit liberaalit tietenkin kuvittelevat, että juutalaisten etu olisi sama kuin valkoisten eurooppalaisten. 

Huvittavinta Lipastin tekstissä on se kuinka hän moittii "ksenofobeja" liiallisista yksinkertaistuksista, mutta palauttaa itse yhteiskunnalliset intressiriidat  pelkäksi "hyvän" ja "pahan" väliseksi moraaliseksi ja yksilöpsykologiseksi syyksi. Arvatenkin on selvää ketkä hänen rautalankamallissaan ovat "pahojen" ja ketkä "hyvien" puolella.

                                                              *********************


Yle TV1, maanantai 27.1.2020 klo 21.00, A-studio

Onko nykymaailma unohtanut Auschwitzin kauheudet? A-studiossa Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik. Masennuslääkkeitä käyttää yli puoli miljoonaa suomalaista. Tunnetaanko lääkkeiden riskejä riittävästi? Studiossa psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta. Selvitäänkö ilmastonmuutoksesta ilman lisäydinvoimaa? Vieraina europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr./EVA) ja Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä. Juontajana Heikki Ali-Hokka #yleastudio 45 min.

Linkki ohjelmaan.

Juontaja Heikki Ali-Hokka kysyi lähetyksessä juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornikilta, mitä antisemitismin estämiseksi voitaisiin tehdä. Nadbornik ehdotti ratkaisuksi nettisensuuria. Tämä on ymmärrettävää, sillä toisin kuin valtamediassa, netistä löytyy myös ikäviä tosiasioita juutalaisista.

Keskustelussa antisemitismin takana nähtiin vaikuttavan vain äärioikeiston, vaikka Suomessakin suurin osa härinnästä tulee pääasiassa äärivasemmiston ja muslimien suunnalta. Tätä ei tietenkään voinut kertoa, koska se ei kuulu asian viralliseen narraatioon.

                                                              *********************


Tänään mediassa on myös muisteltu helikopterionnettomuudessa Yhdysvalloissa kuollutta "koripallolegendaa" kuten uutisessa Yle paikalla Los Angelesissa: Kobe Bryantin kuolema turrutti kaupungin kollektiivisesta surusta – kyyneleet virtasivat suurella muistoalueella. Lukuisten uutisjuttujen perusteella valkoisten asiankannattajamiesten ja viidakkokuumetta potevien naisten ylistys typerän pallopelin pelaajalle ylittää kaikki kohtuullisuuden rajat. Eräs korneimmista kiiltokuvajutuista on Ylen verkkosivuilta löytyvä fanikirjoitus Kobe Bryantin suomalainen luottohuoltaja muistelee ystäväänsä paitsi armottomana kilpailijana myös rakastavana perheenisänä: "Tyttärensä olivat hänelle kaikki kaikessa".

Kritiikittömien uutisjuttujen perusteella "koripallolegendasta" on pelkästään hyvää sanottavaa. Hän oli hieno ihminen ja neljän lapsen rakastava isä. Sekä valkoisen naisen väkivaltaisesti raiskannut mies. Ai niin, tätä tietoa ei löydykään Suomen tiedotusvälineistä, mutta mustan raiskaajan tapauksesta kirjoitettiin paljonkin Yhdysvalloissa kuten tässä New York Postin jutussa ja Los Angeles Timesissä. 

Mutta eipä anneta totuuden häiritä hyvää pyhimystarinaa. Tietenkin siinä tapauksessa, jos lento-onnettomuudessa olisi kuollut valkoinen jääkiekkoilija ja tätä olisi syytetty raiskauksesta, ei media yhdessä Me too -rääkyjien kanssa olisi sitä unohtanut toisin kuin suojavärisen Bryantin kohdalla.

VALTAMEDIA LIITTÄÄ AWAKENING II -SEMINAARIN MIELIVALTAISESTI VAALIHÄIRINTÄÄN

Ylen verkkosivujen viime perjantain uutisessa Äärioikeiston kokoontuminen pitää poliisit valppaina viikonloppuna – vaalirauhan turvaamiseen varauduttu Turun seudulla kerrottiin kansainvälisen Awakening II -konferenssin synnyttämistä turvatoimista. Kauhistelevalla uutisoinnilla haluttiin selvästi lietsoa mielikuvaa "vaarallisesta äärioikeistosta", vaikka hyvin pukeuteneet konfrenssivieraat käyttäytyivät sekä lauantain tapahtumassa että sen jälkeen täysin moitteettomasti. Ainoa teoreettinen vaara syntyi siitä, että Varisverkoston soijapojat ja muunsukupuoliset ruskeat tytöt olisivat joukolla rynnäköineet pitopaikaikaksi osoittautuneeseen ravintola Suomalaiseen Pohjaan. 

Poliisin ylimitoitetulla läsnäololla haluttiin viestiä suurelle yleisölle, että harjoittaessaan perustuslaillista kokoontumisvapauttaan mystinen äärioikeisto synnyttää automaattisesti yhteiskunnallista levottomuutta. Tämä perusvapauksia halveksuva, totalitarismismia puolustava selitys ei pidä tietenkään paikkaansa. Se onkin vain pelkkä projektio todellisesta vaarasta, joka tulee maassa laittomasti olevien rotumuukalaisten ja poliittisesta väkivallasta fantasioivien äärivasemmistolaisten taholta. Koska toimittajat eivät voi kertoa kehitysmaalaisten tuomasta uhasta leimautumatta rasisteiksi, jää syntipukin rooli "kaikkialla vaanivalle äärioikeistolle". Niin ikään toimittajat ovat haluttomia kertomaan äärivasemmiston terroripotentiaalista, koska wannabe-antifat näyttää olevan valtiovallan ja median erityisessä suojeluksessa. Tätä taustaa vasten on todennäköistä, että päätös poliisin vahvasta läsnälosta Turussa tuli sisäministeriön korkeimmalta portaalta.

Huomionarvoista Ylen ja muiden tiedotusvälineiden uutisoinnissa oli se, kuinka ne ilman mitään todellista yhteyttä pyrkivät linkittämään Turun konferenssin vaalirauhaan ja PVL:n kieltopäätökseen. Irrallisilla aasinsilloilla Awakening II saatiin yhdistettyä kiellettyyn organisaatioon ja "demokratiaa uhkaavaan" vaalihäirintään. Tällaisella vilpillisellä assosiaatiolla valtamedia yrittää lietsoa moraalipaniikkia, jotta kaikki kansallismielisyys voitaisiin jollain verukkeella kieltää. 

On erittäin huolestuttavaa, kuinka esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ylivaltaa aktiivisesti edistävä Leena Lampela haluaa kieltää laillisen rauhanomaisen kokoontumisen vain siksi, että on kykenemätön käymään argumentatiivista vuoropuhelua erimielisten kanssa. Suomesta löytyy varsinkin äärvasemmiston keskuudesta suuri joukko kansalaisia, jotka eivät ole luultavasti koskaan kuulletkaan perustuslaillisista vapauksista kuten kokoontumisvapaudesta.

Suurimmat rimanalitukset valeuutisoinnissa teki Iltalehti ja keskustalainen Suomenmaa (vieläpä pääkirjoituksessaan!), koska ne käyttivät Turun konfrerenssin kuvituksissa PVL:n marsseja. Näin vaalien alla Suomenmaan pääkirjoituksen ilmiselvänä tarkoituksena oli saada  Perussuomalaiset kytkettyä "vaaralliseen äärioikeistoon", jonka jälkeen sitä voitaisiin vaatia irtisanoutumaan "ääriliikkeistä".  

Iltalehden uutisjutussa käy puolestaan ilmi missä määrin äärivasemmiston moralismiin perustuvat painostuskampanjat vaikuttavat yksityisyrittäjiin. Suomalaisen Pohjan ravintolapäällikkö Jani Hellström sanoo tulleensa petetyksi, koska konferenssin järjestäjät eivät kertoneet tarkalleen tapahtuman luonteesta, vaikka tilan vuokraajilla ei edes ollut mitään velvollisuutta sellaiseen: 

– Olen tietyllä tavalla pettynyt asiakkaaseen. Ilmeisesti se oli heidän taktiikkansa, etteivät kerro, mikä tapahtuma on. Henkilömäärä ja joitain ruokia oli vain sovittu yksityishenkilöiden kanssa, Hellström kertaa

Miksi syyttää tilaisuuden järjestäjiä "petoksesta", vaikka kaiken takana on äärivasemmiston mielipideterrori, jolta aatteelliset toimijat voivat välttyä vain jos allekirjoittaa heidän harhaiset yhteiskuntateesinsä. Hellström tulee itsekin sanoneeksi, ettei olisi antanut lupaa tapahtumalle, jos olisi tiennyt sen taustoista etukäteen. Mutta eihän se voi olla järjestäjien vika, ettei kokoontumisoikeutta halveksuva äärivasemmisto anna muuta mahdollisuutta kuin olla kertomatta konferenssin luonteesta:

– En olisi missään nimessä antanut lupaa tälle, jos olisin tiennyt. Eihän tämä tue meidän liiketoimintaamme mitenkään, se on erittäin huonoa mainosta meille. Emme halua olla poliittisesti vaikuttava ravintola.

Iltalehden haastattattelun perusteella Hellström on selvästi alistunut räyhävasemmiston painotuskampanjalle, koska pelkää sen tuovan ravintolalle huonoa mainosta aiheuttamalla lopulta taloudellisia menetyksiä. Näin äärivasemmiston terrori on vienyt Suomen askeleen lähemmäs totalitarismia ja yhteiskunnallista vastakkainasettelua.

Lupa olisi varmasti herunut tapahtuman luonteesta riippumatta, mikäli eläisimme lakia kunnioittavassa yhteiskunnassa, jossa ihmisiä ei syrjitä ja vainota erilaisen poliittisen mielipiteen vuoksi. Suomen perustuslaki nimittäin sanoo, että kaikki kokoontumiset ovat laillisia, mukaan lukien kommunistista vallankumousta suunnittelevat tapahtumat. Lisäksi on olemassa yhdenvertaisuuslaki, joka koskee kaikkea paitsi uskontoa ja yksityisiä suhteita. Asiakas voi toki halutessaan valita (syrjiä) ravintolan, mutta ravintola ei voi syrjiä asiakkaita, koska perustus- ja yhdenvertaisuuslaki kieltää sen. 

Tietenkin joku voi tässä kohtaa sanoa, että omistaja saa päättää asiakkaistaan ja että ketään ei ole tiettävästi tuomittu siitä, ettei ravintoloitsija ole suostunut vuokraamaan tilaansa. Apropos, mutta katsotaanpa mitä tapahtuu, jos ravintoloitsija kieltäytyy antamasta tilaansa käyttöön tietyille etnisille ryhmille tai Lgbtq-lobbyn edustajille! Koska lakia tulkitaan tässä kohtaa todistetusti mielivaltaisesti, toimittajien ja poliittikkojen on turha puhua laillisuusperiaatteen täysimääräisestä toteutumisesta läntisessä demokratiassa.

Tapahtuman osallistujamäärästä on liikkunut erinäisiä arvioita. Ravintoloitsija arvioi uutisissa vain aterian maksaneet, kun taas järjestäjät laskivat mukaan myös ne, jotka eivät syöneet. Tarkaksi kävijämääräksi tuli järjestäjä Tuukka Kurun mukaan 120, mikä tuntuu harmittavan osallistujamääriin venkoilevasti takertuvaa äärivasemmistoa.

Median into vatvoa konferenssia lopahti heti sen jälkeen kun tapahtuma ei synnyttänytkään toivoittua vastakkainasettelua turuilla ja toreilla. Vaikeaa se olisi ollutkin, sillä punaporvarien ikääntynyttä jälkipolvea edustaneita anarkolarppaajia oli saapunut ravintolan edustalle näyttämään mielipuolisuuttaan kokonaista neljä kappaletta. Konferenssiin järjestäjiin kuulunut Tiina Wiik kirjoitti sosiaalisessa mediassa luvattomasta mielenilmauksesta mm. seuraavasti:

Awakening-mielenosoituksesta päätellen antifasistinen toiminta on kovassa nousussa. Viime vuonna mielenosoittajia oli yksi, tänä vuonna jo neljä + koira. Ilkka ja minä kävimme ruokatauolla syömässä, ja kun olimme kävelemässä takaisin, tämä neljän hengen joukko pysäytti meidät matkalla, ja juttutuokio paljasti, kuinka heikosti he edes tiesivät, mitä ovat vastustamassa.  

Porukka siis sanoo meille: "Tuossa ravintolassa on menossa natsien kokous. Tulkaa mukaan antifasistiseen mielenilmaukseen!" Näiden sherlockien taustatyön tasosta kertoo jo aika paljon se, että he eivät tunnista vastustamansa seminaarin juontajaa ja kansallismielistä tubettajaa edes nenänsä edessä.  

No, mehän tietysti pyysimme heitä kertomaan lisää tästä natsikokouksesta. He alkoivat tohottamaan, että siellä on kielletty uusnatsijärjestö ja väkivaltaisia fasisteja. Nyökkäilimme siinä ja kyselimme lisää. Tietyssä kohtaa sherlockeilla alkoi raksuttaa, ja tuli tyrmistynyt kysymys: OLETTEKO TE MENOSSA TUONNE?! Ilmapiiri muuttui kerrasta vihamieliseksi, ja yksi antifantti yritti vaivihkaa ottaa meistä kuvia.  

Vähän naureskelimme siinä ja siirryimme kyselemään, miksi nämä ihmiset vastustavat seminaaria. Selitykset olivat hurjan lennokkaita: kuulemma natsi-Saksassa tämä transhenkilö olisi joutunut leirille, ja jossain natsi oli käyny hänen kimppuunsa. Kysyttäessä, miten tämä kaikki liittyy seminaariin, he sanoivat, että seminaarissa on PVL:n jäseniä. Korjasimme, että ei siellä muuten ole. Sitten ne sanoivat, että on siellä ainakin Sisun jäseniä, ja Sisukin pitäisi kieltää.  

Pyysin perusteluja, ja minulle sanottiin, että Sisu vihapuhuu ja vastustaa ihmisoikeuksia. Mitä ihmisoikeuksia? No maahanmuuttoa. Mutta eihän Suomeen tulo ole ihmisoikeus, ei tuollaista ihmisoikeutta ole. No niin, mutta minusta se on ihmisoikeus. Eli keksit itse ihmisoikeuksia, ja jos muut eivät ole samaa mieltä, sanot heidän olevan ihmisoikeusvastaisia? 

Keskustelu oli kiinnostava ja sitä olisi voinut jatkaa pitkäänkin, mutta aikataulu painoi päälle. Lähdimme seminaariin ja nelikko jäi koiransa ja kylttiensä (A4-tulosteita) risteykseen miekkaroimaan. Mitkäköhän on olleet fiilikset, kun tajusivat kenen kanssa puhuivat?

Resupekkamaiset kokopäivämielensoittajat kuuluivat todennäköisesti valkoista työväenluokkaa halveksuvaan ikiopiskelijoiden luokkaan. Sen eräs näkyvimmistä äänitorvista on viime vuosina ollut väkivallasta fantasioiva anarkofemininistinen Varisverkosto. Vihaamansa kapitalistisen järjestelmän vahtikoiriksi ryhtyneet varikset seurasivatkin konferenssin valmistelua kuukausikauapalla omilla sivuillaan, twitterissä ja Facebookissa. Valtamedian punavihreät toimittajat tarttuivat lopulta raakkujien uutissyöttiin jopa siinä määrin, että Turun Sanomat käytti Varisverkosta virallisena tietolähteenään (alkuperäisessä versiossa: "Turun Sanomat tavoitti Varisverkoston edustajan sähköpostitse ...").

Paljon toisteltu konferenssin salaperäisyys ei pitänyt ainakaan sisältönsä puolesta paikkansa, sillä kaikki kokouksessa pidetyt puheet ja musiikkiesitykset lähetettiin suorana nettiin ja ne ovat edelleen nähtävissä YouTubessa. Kahden videon perusteella puhujina olivat Millennial Woes (Skotlanti), Jasmina Ollikainen, Olena Semenyaka (Ukraina), Mark Collett (Englanti), Frodi Midjord (Färsaaret), Pyhä Kuolema ja Kevin MacDonald (USA). Tähän mennessä Verkkolehti Sarastus on julkaissut ainakin Jasmina Ollikaisen puheen, jonka perusteella vasemmiston väitteet rasismista ja valkoisesta ylivallasta kuulostavat hallusinaation aikaansaamilta. Edes Ollikaisen side Perussuomalaisiin ei pidä paikkaansa, koska hän ei ole puolueen jäsen, vaan osallistuu ainoastaan Hapsun (Helsingin Akateemiset Perussuomalaiset) toimintaan.

Videoiden perusteella katsomisen arvoisia ovat mm. Millennial Woes, joka puhui osuvasti siitä, kuinka vasemmistolaiset eivät uskalla väitellä nationalistien kanssa, koska he tietävät itsekin häviävänsä siinä jo etukäteen. Heidän taktiikakseen jää vain suora väkivalta (Antifa), henkilöön käyvä ad hominem -hyökkäys sekä esiintymispaikkojen riistäminen (No Platform) poliittisilta vastustajiltaan. Frodi Midjord esitti painostuskampanjoiden vastavedoksi nationalististen lakijärjestöjen perustamisen, jotka puolustavat alkuperäisten eurooppalaisten intressiä samalla tavalla kuin ADL edistää juutalaisten asiaa Yhdysvalloissa. 

Illan pääpuhuja, evoluutiopsykologian emeritus professori Kevin MacDonald, puolestaan tähdensi, että muista roduista poiketen individualismin kyllästämille valkoisille on tärkeää olla sosiaalisen paineen vuoksi moraalisesti Hyvä ihminen. Valkoiset muodostavat ennen kaikkea moraalisia yhteisöjä eivätkä etnistä liittoumaa kuten värilliset. Kovissa oloissa jääkauden aikana keskinäistä luottamusta vahvistavasta moraalista oli valkoisille evolutiivista hyöytä, mutta globalismin aikakaudella se altistaa meidät muiden rotuklusterien hyväksikäytölle. MacDonaldilla oli esittää väitteilleen myös tieteellistä ja tutkimuksellista evidenssiä, joten median puheet "antisemitistisiä teorioita viljelevästä äärioikeistolaisesta" ovat silkkaa mustamaalausta.

Poliittista establishimenttia kuten mediaa konfrenssissa pelotti eniten sen laadukkuus ja akateemisuus, mikä vie etnonationalismin aivan uudella tasolle, pois monikulttuuriin riivaamien lähiöiden kantabaareista. Valtamedian uutisointi ei ehkä sittenkään ollut vain laskelmoitua ylireagointia, vaan taustalla oli aito ahdistus monikulttuurin ja globalismin älyllisestä haastamisesta muuallakin kuin internetissä. 

Tässä reaktiivisessa reaktiotavassa piilee "eliitin" suurin kompastuskivi, koska siinä aloite annetaan vastustajalle. Kuohuvalla 1960-luvulla vaikuttanut juutalainen vasemmistoradikaali Saul Alinsky tiesi, miten establishmentin pakkotoimet vain lisäävät toisinajattelijoiden kansansuosiota: 

– Järjestäjän tehtävä on taktikoida ja houkutella, provosoida establishmentia niin, että se hyökkää julkisesti hänen kimppuunsa sanoen ’vaaralliseksi viholliseksi’. Hysteerinen establishmentin ensireaktio ei vain vahvista järjestäjän osaamista,vaan myös varmistaa automaattisen julkisen tuen, Alinsky muotoili.

VIHAMIELISEN ELITIIN JUHLAPÄIVÄ.

Ylen uutiset ja verkkosivut ovat kertoneet näyttävästi tänään Auschwitzin vapauttamisen 70-vuotis juhlallisuuksista, johon osallistui koko joukko maailman kosmopoliittista eliittiä. Tuo vihamielinen eliitti tunnetaan valveutuneiden kansalaisten keskuudessa erityisesti siitä, että se on jo ajat sitten irtautunut kansallisista intresseistä ajaakseen vain oman sairaan visionsa mukaista yhdenmukaistetun maailman politiikkaa. Maailman valtamediat ovat pitäneet Ylen tapaan muistotilaisuutta niin tärkeänä, että ne esittivät tuon pöyristyttävän hurskastelun monessa maassa suorana lähetyksenä. Vastaavasti Suomessa mm. presidentti Sauli Niinistö ja kansanedustaja Ben Zyskowicz osallistuivat maahamme mitenkään liittymättömään muistotilaisuuteen Helsingin juutalaisessa seurakunnassa.

Tämän vihamielisen eliitin filosemiittisinä perskärpäsinä toimivat myös monet Ylen toimittajat kuten pahamaineinen 60-lukulainen kulttuurimarxisti Hannu Reime, jonka tämänpäiväinen kiliseinen olkkiukkokokoelma ei pidä lainkaan vettä, mikäli vastaan asetettaisiin esimerkiksi professori Kevin MacDonaldin viime vuosikymmenten tutkimukset juutalaisen sisäryhmän evolutiivisesta strategoista vieraassa kulttuuriorganismissa ja miten tämä on synnyttänyt väistämättä kansallisen itsesuojelureaktion kaikkialla minne juutalaiset ovat yrittäneet soluttautua. Jutussaan Reime rinnastaa juutalaiset mihin tahansa etniseen vähemmistöön, ikään kuin esimerkiksi eskimot tai baskit omistaisivat puolet Wall Streetistä ja 90% globaaleista medioista.

Kaikesta kyynisyydestään huolimatta vihamielinen kosmopoliittinen eliitti kuitenkin herkistyy itsensä luoman uususkonnon, holokausti-kultin, edessä. Kyse on ennen kaikkea funktionaaliseen tarpeeseen luodusta uskonnosta, jonka tarkoitus on palvella konkreettisia päämääriä toisen maailmansodan jälkeisessä uudessa maailmanjärjestyksessä. Juuri holokaustin tarkoin varjeltu ja lakien valvoma (!) virallinen narraatio on se työkalu, jonka avulla valkoisia eurooppalaisia kaikkialla maailmalla pidetään kuristusotteessa. Siksi holokaustitarinaa toistetaan rituaalinomaisesti päivittäin maailman eri medioissa ja sen "totuus" on monissa maissa myös sankitoitu ankarasti. 

Esimerkiksi kansalliseen totuuteen herännyt entinen Punaisen armeijakunnan pääideologi Horst Mahler on tuomittu hiljattain 12 vuoden (!) tuomioon vain siksi, että hän on kyseenalaistanut kiistämättömillä lähteillä holokausti-kertomuksen keskeisimmät väitteet. Ollaan holokaustin virallisesta versiosta mitä mieltä tahansa, on Mahlerin sananvapautta loukkaava tuomio kaikissa suhteissa suhteeton itse "tekoon", joka on vain kokoelma vasta-argumentteja tietystä historian tapahtumasta. Monessa Euroopassa maassa murhamiehetkin saavat pienemmän tuomion kuin Mahler sanomisistaan, mikä taas kertoo siitä, millä pelokkaalla vakavuudella vihamielinen eliitti ottaa kerettiläisen puheet. Samalla se kertoo myös eliitin epävarmuudesta omaan uskoonsa, koska sen täytyy ylläpitää oikeaoppista kertomusta mielivaltaisen lain turvin. Eliitin tapa betonisoida tietty historian tapahtuma nyt ja ikuisesti vain tietynlaiseksi (ja jopa kieltää aiheen jatkotutkimus, mikäli uudet löydökset uhkaavat virallista narraatiota), ei eroa mitenkään keski-ajan katolisen kirkon tavasta asettaa pannaan ne, jotka kyseenalaistivat Raamatun maa-keskeisen universumin. Horst Mahlerin mukaan kyse on poliittisesta vallasta, Saksan ja samalla koko Euroopan nujertamisesta:

Kansana ja kansankokonaisuutena meillä on oma kansallinen ja hengellinen luontomme. Varmin tapa hävittää Saksan oma henkisyys on tuhota kansallinen sielumme ja identiteettimme, ettemme enää tietäisi keitä tai mitä olemme. Vihollinen tahtoo tuhota kansallishenkemme vaatiessaan, että hyväksyisimme ”holokaustiopin” kyseenalaistamatta ja ettemme koskaan saisi selville, ettei tämä järjetön tarina nimeltä ”holokausti” koskaan tapahtunut. Sille ei yksinkertaisesti ole todisteita!  

Nyt, kun ymmärrämme olevamme kansallisen tuhon partaalla, ei ole enää epäilystäkään siitä, kuka vihollisemme on: ikuinen kansojen murhaaja. Sinä hetkenä, kun ymmärrämme tämän, emme enää toimettomina kuuntele vihollisen valheita ja disinformaatiota. Olemme etsimässä asetta puolustaaksemme omaa Saksaamme ja riistääksemme viholliselta sen vallan, joka sillä on meihin. Kuinka ollakaan, meillä on se ainoa ase, jota tarvitsemme puolustaaksemme itseämme hävitykseltä. Se ase on totuus. ”Totuus, koko totuus, eikä yhtään vähempää kuin totuus!”

Kansalaisen on vaikea saada saada selvyyttä holokaustista, sillä on selvää, että pelkästään sodan voittajien versiota seuraavissa median kertomuksissa totuus jää vähintään puolitiehen kuten tuoreessa Ylen jutussa Eloonjääneet muistavat Auschwitzin vapautusta. Siinä halutaan lukijan uskovan 100-prosenttisesti viralliseen tarinaan pelkästään väitettyjen todistajien lausuntojen perusteella, ilman, että niille esitettäisiin yhtään vastakysymystä. Vastapainoksi kannattaa lukea kyseenalaistakin mainetta saaneen Magneettimedian artikkeli Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä. Muistutan, että viestintuojaa ei kannata tappaa vain siksi, että viesti ei satu miellyttämään 

Poliittisen nomenklatuuran käyttämässä historiapolitiikassa holokaustilla on keskeinen rooli kansalaisten indoktrinaatiossa. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka viime vuosien hyökkäykset juutalaisia vastaan Euroopassa ovat olleet järjestään ihanaa toiseutta edustavien arabimuslimien tekemiä. Jatkuva mediarummutus "antisemitismin noususta" ei mainitse koskaan eksakteja tekijöitä, vaan vihjaa että kyseessä olisivat valkoiset äärioikeistolaiset, "natsien perilliset". Tällaista mielikuvaa ei levitä vain media vaan nimenomaan juutalaistet itse kuten sanomalehti Kalevan juttu Antisemitismin nousu Suomessa huolestuttaa: ”Se on jo täällä” paljastaa. Lehdessä Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbiini Simon Livson nostaa esille vain netissä löytyvän juutalaiskriittisyyden, vaikka väkivalta tulee puhtaasti muslimien leiristä:

Viime vuosina Helsingin juutalainen seurakunta on satsannut satojatuhansia euroja turvajärjestelmiinsä. Lisäksi se on saanut tukea turvallisuustilanteen valvontaan suurimpina juhlapyhinä poliisipartiolta.  Suomessakaan juutalaisvastaisuudelta ei ole Livsonin mukaan vältytty.  – Suomessahan se on jo levinnyt. Täällä on Magneettimedia, joka on hyvin antisemiittinen, selkeä kannoissaan ja vähättelee holokaustia. Se on jo täällä, Livson toteaa.

Livson noudattaa tässä yleistä juutalaista linjaa, joka on tuttu kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hyökkäykset juutalaisia vastaan halutaan vierittää vain valkoisten (kristittyjen) niskoille, koska johtavat juutalaiset eivät halua keinuttaa yli laidan heidän itsensä luomaa lempilasta, monikulttuurista yhteiskuntaa, joka on näihin päiviin asti ollut niin ylitsevuotavan hyödyllinen heille, sillä kontrolloimattoman maahanmuuton avulla se on heikentänyt huomattavasti kilpailevan isäntäkansan valtaa ja identiteettiä. Tämän kääntöpuolena se on luonnollisesti lisännyt juutalaisten valta-asemaa länsimaissa. Tässä yhteydessä kansalaisten ajatukset muualle harhauttava holokaustipuhe on ollut erityisen hyödyllistä.

******   ************ ***************** *************************


"Tästä täytyy puhua ettei se toistu." Toisia kansanmurhia muistellaan, toisia ei....


"Älkää katsoko tätä videota. Siinä tapetaan ihmisiä, Pakottamalla heidät istumaan rivissaä ja ajamalla autolla heidän ylitseen. Kyllä, kaikki näytetään. Ajankohta on toukokuu 1945, paikka Borislavka-katu Prahassa. Der Spiegel: " Helena Dvoracková, amatöörikuvaaja Jirí Chmelnicekin tytär, oli ensimmäinen joka näki kuvat näistä teloituksista. Hän ei muista, kuinka vanha hän oli kun hänen isänsä pystytti valkokankaan ja näytti filmin. "En voi muistaa kertoiko hän mitään siitä --- ja todella, ei siihen ole paljoa sanottavaa", hän kertoo. Niityn alla Hänen isänsä piilotti filmin vuosikymmeniksi. Kommunistinen poliisikin kyseli sitä, kun joku oli vihjaissut että filminpätkä on olemassa. Poliisi kyseli filmistä ja uhkaili Chmelnicekiä. Filmin kuvaaja ei kuitenkaan luovuttanut filmirullaa. Hän halusi maailman saavan tietää, mitä tapahtui avuttomille ihmisille toukokuussa -45 Borislavkassa. Kymmenen vuotta sitten, kauan isänsä kuoleman jälkeen, Helena Dvoracková tarjosi filmiä tunnetulle Tsekin television historioitsijalle, mutta tämä piti filmin piilossa. "Kansa kivittää minut kuoliaaksi jos näytän tämän", hänen kerrotaan sanoneen. Filmikela päätyi Tsekin television arkistoon kunnes kameramies, joka tunsi amatöörikuvaajan perheen, kertoi filmistä Vondracekille. Tänään Borislavka on yksi Prahan kauneimmistä kaupunginosista, ja ruoho peittää niityn jolla teloitukset tapahtuivat. Vondracek haluaisi aloittaa joukkohaudan etsinnät. "Sen täytyy olla jossain niityllä," hän sanoo. Ei kovin kaukana tästä paikasta sijaitsee kahden (2) natseja vastaan 6.5.1945 taistellessaan kaatuneen tsekin muistolaatta."


Kommentteja:

"Prahassa vuonna 1945 myös sidottiin saksalaisia siviilejä puistojen puihin ja valeltiin bensiinillä ja poltettiin elävä"

"....Vaclavin aukiolla, Beneshin tulojuhlaa varten. Myös saksalaisia, sairaaloista revittyjä haavoittuneita, poltettiin elävältä. Nythän on holokaustin tms. vuosipäivä? Siis muistellaan."



************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1