YLEN PUNAVIHREYS VAIN PUNERTUU – UUTISTOIMINNAN UUDEKSI JOHTAJAKSI AAMULEHDEN JOUKO JOKINEN

Aamulehden pt. Jouko Jokinen siirtyy Yleen.

Atte Jääskeläisen savustamisen jälkeen Ylen hallitus on nimittänyt tänään Jouko Jokisen yhtiön suomenkielisen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaksi ja vastaavaksi toimittajaksi. Uutisessa Ylen uutistoiminnan johtajaksi on nimitetty Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen – Video: "Yle on riippumaton" Jääskeläistä punavihreämpi ja siten entistä tiiviimmin sateenkaarikuplan arvoihin sitoutunut  johtaja yrittää vakuutella päivastaista.

Jokisen nykyinen satama Aamulehti tunnetaan jopa Helsingin Sanomia "edistyksellisempänä" sateenkaarimediana, joka selittyy maakuntalehtien mentaliteetilla, jossa yitetään päteä olemalla vielä "suvaitsevampia" kuin pääkaupunkinseudun mediat. Ei ole sattumaa, että juuri Aamulehti sai aikaan viimeisimmän yksipuolisen mediakeskustelun, kun se julisti Pravdan henkistä esimerkkiä seuraten kirjoittavansa jatkossa ammattinimikkeistä vain sukupuolineutraalisti. Aamulehden poliittista asennetta ja agendaa analysoi kohun keskellä verkkolehti Nykysuomi juttussaan Aamulehden uusin rimanalitus:

Aamulehti on Suomen vastenmielisin maakuntalehti, vielä pahempi kuin Helsingin Sanomat. Aamulehti on jo pitkään julistanut feminististä ilosanomaa kautta linjan, ja jopa palkannut vakituiseksi kolumnistikseen avoimesti feminismismiä tunnustuvan kirjoittajan, jonka kirjoitukset ovat sen mukaisia. Tosin nykypäivän tasa-arvoisessa Suomessa feministien ongelmat ovat juuri tätä tasoa. Kun oikeita tasa-arvo-ongelmia ei enää ole, keskitytään niitä keksimään vaikka väkisin pilkkua viilaamalla.  

Aamulehti on myös viimeisen reilun kahden vuoden ajan eli turvapaikanhakijatulvan alkamisesta lähtien uutisoinut asiasta erittäin puolueellisesti, värittyneesti ja yksipuolisesti. Melkein joka päivä on Aamulehden kannessa tai pääjuttuna artikkeli, jossa käsitellään maahanmuuttajia myönteisessä valossa ja haetaan sääliä kertomalla turvapaikanhakijoista nyyhkytarinoita, joiden todenperäisyyttä ei tietenkään mitenkään tarkisteta tai kyseenalaisteta.

Jouko Jokisen valinta tulee todennäköisesti vaikuttamaan Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan linjaan, joka muuttuu lähemmäs Aamulehden liputtamaa monikultturismi-feminismiä. Viimeisen eduskuntavaalin jälkeen Ylen hallintoneuvostoon nousi perussuomalaisia, jotka ovat vaatineet Ylen ohjelma- ja uutislinjan muuttamista kansan enemmistön näkemyksiä suosivaksi konservatiiviseksi realismiksi, mutta Jokisen valinnan myötä nämä kansanvallan haaveet ovat romahtamassa. Valtamedian kuten Ylen vastaus kansalaisten kasvaneeseen tyytymättömyyteen on poliittisesti oikeaoppisten toimittajarivien tiivistäminen ja entistä ankarampi sateenkaari-ideologian noudattaminen. Mitä kovemmaksi Ylen indoktrinaatio käy, sitä härskimmin se yrittää vakuuttaa suurelle yleisölle poliittista riippumattomuuttaan. Jouko Jokinen Ylelle:

– Kyllä Yle on riippumaton. Ylen suurkuluttajana en ole huomannut minkäänlaisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Esimerkiksi 1970-luvulla riippumattomuus oli ihan toista luokkaa siinä vaiheessa kun politiikka vaikutti ehkä jopa ihan Ylen ohjelmasisältöihin. Kyllä nyt Yle toimii samalla tavalla kuin muutkin mediakentässä.

Tosiaan, Yle toimii samalla tavalla valtaa käyttäen kuin muutkin valtamediat. Toisin sanoen se nostaa julkisen keskustelun agendalle vain niitä aiheita, jotka ovat mieluisia hallitsevalle poliittiselle hegemonialle. Valtapuolueiden ja valtamedian kuten Ylen saumatonta yhteistyötä vielä korostaa Julkisen sanan neuvosto, jota johtaa pahamaineisen puolueellinen punavihreä  Elina Grundström.

                                                           ******************************

Yle Radio 1, 18.9.2017 klo 10.03. Roman Schatzin Maamme-kirja

Mistä Suomessa ei saa puhua? Onko Suomessa vaikenemisen tai jopa itsesensuurin kulttuuria? Voiko nykyisessä some-maailmassa enää pimittää tietoa? Mistä Suomessa ei saa puhua? Kuka julkista keskusteluamme ohjailee? Roman Schatzin vieraana on kirjailija-toimittaja Marko Hamilo.

Linkki ohjelmaan.

Ylen Radio 1:n kuulijamäärät ovat pieniä ja kanavaa seuraa lähinnä vain korkeakoulutettu väki. Kuten muillakin Ylen kanavilla myös Radio 1:ssä vallitsevat punavihreät tuulet, mutta hieman älyllisemmässä ja sofistikoituneemmassa muodossa kuin demarieläkeläisille suunnatuissa tv:n ajankohtaisohjelmissa. Koska Radio 1 ei tavoita suuria äänestäjämassoja siellä voidaan välillä päästää ääneen myös todellista vastakulttuuria edustavia nationalisteja ja konservatiiveja.

Saksalaisyntyisen Roman Schatzin puheohjelmassa on ajottain kuultu hyvin epäkorrekteja vieraita. Tällä kertaa keskustelijaksi oli saatu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Marko Hamilo, joka tunnetaan suuren yleisön keskuudessa ehkä parhaiten siitä, että hän on ensimmäisenä Suomessa markkinoinut käsitteen punavihreä kupla. Hän on myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja vasemmistoliberaalin kulttuurihegemonian kovasanainen mutta asiallinen kriitikko.

Onneksi rauhallisesti mutta päättäväisesti puhunut Hamilo ei jäänyt Schatzin jalkoihin ja hän sai lähes aina sanottua sen minkä halusikin. Yleisöpalautteesta päätellen tämä ei miellyttänyt aisankannattajaoikeistoon ja punavihreisiin kuulunutta kuuntelijasegmenttiä.

Ohjelman loppu oli hauska mutta hieman eri tavalla kuin Schatz sen kuvitteli. Kaiken vastaansanomattoman argumentaation jälkeen jonka Hamilo esitti, Schatz totesi, että ohjelma päättyy kuulijakommenttiin "soittakaa Paranoid!". Kun kiistämättömät faktat ja kuvaukset punavihreästä hegemoniasta käyvät lukeneistolle sietämättömiksi, ainoa keino ylläpitää koherenttia maailmakuvaa on syyttää viestintuojaa "paranoidioikeiston" sanansaattajaksi. Tällaiseen itsepetokseen kykenee vain hallusinaatiovasemmisto tai juuri sen leipiin siirtyneet "liberaalit" (lue: sosialistit). Kun kognitiivisesta dissonanssista kärsivä kuulija esittää Black Sabbath -läppään kuuluvan parahduksen "soittakaa Paranoid!" voi tällaiseen toiveeseen vastata ainoastaan, että kaataa vain itselleen. 

YLE KOHTELEE EUROOPAN VIHOLLISTA GEORGE SOROSIA SILKKIHANSIKKAIN

George Soros, keskeinen nykykaaoksen arkkitehti.

Ylen uutisoinnin ja kanavien ohjelmapolitiikan sisällössä mikään ei tule muuttumaan, vaikka mediajätin punavihreät toimittajat saivatkin painostettua kepumielisen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajan ja vastaavan päätoimittaja Atte Jääskeläisen lähtemään firmasta kolme päivää sitten. Aina julkisesta keskustelusta kahvihuoneen juoruilijarinkiin asti kansalaisia on vaadittu valitsemaan puolensa joko "eliitin" ja hallituksen asiamieheksi julistetun Jääskeläisen tai kansanvihollisiksi julistautuneiden punamädättäjätoimittajien väliltä. Me täällä Yle Watchissa olemme sitä mieltä, että itsenäisesti ajatteleva isänmaallinen kansalainen ei voi olla kummankaan puolella, vaan hän näkee molempien tahojen kannattavan suomalaisvihamielistä globalismia omista lähtökohdistaan käsin. Tavalliselle suomalaiselle kummankin vallankäyttö on joka tapauksessa tuhoisaa. 

Yle uutisten toimittajakunnassa pitäisi tehdä laaja puhdistus, koska huomattava osa toimittajista ei ole siellä töissä objektiivisen tiedonvälityksen vuoksi, vaan ajamassa omaa punavihreää agendaa. Palkkioksi siitä, että punavihreät propagandistit saavat vapaasti edistää idelogiaansa, heidän täytyy olla vastavuoroisesti myötäkarvaisia kokoomuslaisen Yle-johdon suosimalle taloudelliselle globalismille. Tämä ei useinkaan tuota ongelmia, sillä toimittajia ei loppujen lopuksi kiinnosta se, että oikeiston ajama ulkomaalaisen työvoiman maahantuonti laskee suorittavan portaan yleistä palkkatasoa, koska heille muukalaisten massainvaasio on jo päämäärä sinänsä. Siksi ei ole yllättävää, että Ylen toimittaja Janne Toivonen kirjoittaa uutisjutussaan Suursijoittaja George Soros EU:lle: Älkää kostako brexitiä Britannialle positiivisesti Euroopan pahimmasta väestöllisen tuhon arkkitehdistä.

Innokkaana ylikansallisen ja epädemokraattisen EU:n kannattajana Soros kehotti tänään Brysselin talousfoorumissa pitämässään puheessaan unionin tiivistämistä Neuvostoliiton mukaiseksi keskusjohtoiseksi liittovaltioksi, jossa kansallinen ja siten demokraattinen vaikutusvalta on rajoitettu minimiin. Soros harmittelee ennen kaikkea sitä, että EU:lla ei ole toistaiseksi tarpeeksi keinoja rajoittaa kansallisvaltioiden itsenäistä päätäntävaltaa:

EU:n perussopimukset ovat Sorosin mukaan torsoja vastaamaan nykytilanteeseen, ja jäsenvaltiot haluavat valtaa itselleen, eivät luovuttaa sitä EU:lle. Sorosin mukaan pahin uhka EU:lle on juuri se, ettei EU voi olla pakkoavioliitto.

Vaikka Soros tunnetaan vanhana kunnon sumuttajana, hän myönsi silti avoimesti, että EU:n sisäpiirin pitäisi käyttää nykyistä aikaikkunaa häikäilemättömästi hyväksi, sillä juuri tällä hetkellä hyväuskoiset kansalaiset on tuuditettu ikuiseen talouskasvuun ja käsitykseen, että populismin aalto kuuluu menneisyyteen:

Ilmassa on mahdollisuus, Soros uskoi. Taloudellinen nousukausi ja populistipuolueiden takapakit vaaleissa luovat sopivan hetken eli momentumin. – Uskon suuresti momentumiin. Nyt on aistittavissa hetki, jolloin EU:lla on mahdollisuus muuttua paremmaksi.

Tämä momentum ei ole jäänyt muiltakaan huomaamatta, sillä EU:n budjetista ja henkilöstöstä vastaava komissaari Guenther Oettinger väläytti viimeksi eilen, että euroalueelle pitäisi saada yhteinen valtiovarainministeriö, kaikille jäsenmaille euro ja yhteinen talletussuoja. Sorosin tapaan Oettinger haluaa käyttää nykyistä EU:n kriisiä verukkeena, jolla voidaan edistää liittovaltiovaltiokehitystä. Mikäli Sorosin ja Oettingerin vaatimukset esimerkiksi pankkiunionin tiivistämisestä ja yhteisestä talletusuojasta toteutuisivat, se tarkoittaisi Suomen kaltaiselle maalle sitä, että pankkien ongelmasaatavat mm. Kreikasta ja Italiasta kaatuisivat suomalaisten veronmaksajien niskaan. Pitkällä tähtäimellä valtiovarainministerin salkun luovuttaminen Brysseliin ja siten liittovaltion toteutuminen olisivat näistä vaatimuksista kaikkein kohtalokkainta Suomelle.

Sorosille liittovaltiomuotoinen EU olisi vain välivaihe kohti monokulttuurista materialismiin perustuvaa maailmanvaltiota.  Neuvostoliiton 2.0 versiota tavoitteleva juutalaisspekulantti ei ole kuitenkaan pelkkä haaveilija, sillä hänellä on ollut näppinsä pelissä monen maan asioissa, jotta ne alistuisivat globaalin "eliitin" diktatuuriin, josta hän käyttää sellaisia kiertoilmauksia kuin "demokratia" ja "ihmisoikeudet". Jopa Yle mainitsee jutussaan Sorosin vehkeilyn, mutta myönteisessä äänensävyssä, koska tämä kannattaa "hyviä asioita" kuten demokratiaa, vaikka se on lännessä tunnetusti näennäistä ja suuren rahan sekä median manipuloimaa:

Soros ei ole tavallinen miljardööri, vaan on sijoittanut Open Society Foundations -säätiönsä kautta rutkasti rahaa kehitysmaihin ja diktatuurien vastaiseen työhön. Sorosilla on liioitellen sanottu olleen "näppinsä pelissä jokaisessa demokratiaan tähtäävässä vallankumouksessa 25 viime vuoden aikana" – mikä kertoo hänen poliittisesta agendastaan.

Uutisjutun lopussa kerrotaan, kuinka pörssikeinottelijana tunnettu kosmopoliitti olisi muka Eurooppaan uskova hyväntekijä. Todellisuudessa Soros on valkoisia kansallisvaltiota vihaava vaeltava juutalainen, joka ei tahdo mitään hyvää eurooppalaisperäisen ihmisen säilymiselle. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että henkilö joka sanoo uskovansa Eurooppaan edistää samalla säätiönsä Open Society Foundations avulla afro-arabialaista miljoonainvaasiota EU-alueelle. Varsinainen eurooppalaisten ystävä!

                                                     *****************************

Yle TV1, torstai 1.6.2017 klo 22:00, Ulkolinja: Taistelu Trumpin esikunnassa

Donald Trumpin esikunnassa käydään kovaa valtataistelua niin Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta, islamista kuin globalisaatiosta. Kuka on Stephen Bannon - Trumpin lähin neuvonantaja, ideanikkari, jota presidentti kuuntelee. Äänitekstitys: suomi.

Toimittajien Trump-pakkomielle alkaa mennä jo komiikan puolelle. Kuinkahan mones "dokumentti" tämäkin on ko. aiheesta viime aikoina?

Jo dokumentin esittely kertoo millaista harhaanjohtavaa narraatiota globaali valtamedia haluaa esittää Trumpin taustavaikuttajista. Syyrian hätiköityjen pommitusten jälkeen Trump on ollut tyttärensä miehen, juutalaisen Jared Kushnerin otteessa. Häneen verrattuna "äärioikeistolainen" Stephen Bannon on voimaton vaikuttaja, sillä Trumpin vävyllä on takanaan koko Amerikan vaikutusvaltainen sionistinen lobbausarmeija.

Rehellisesti sanottuna Trumpin lupailema ”Amerikka ensin" -linja on viime kuukausina vaihtunut ”globalismi ja sionismi ensin” -linjaksi. Jämäkästä vaihtoehtojohtajasta onkin ikävä kyllä kehkeytynyt historian ehkä helpoimmin ohjailtava nukkepresidentti, josta kuvaavana esimerkkinä artikkeli Donald Trump liittoutui ja myi aseita ääri-islamisteille! Itse asiassa terroristimaista tulevien ulkomaalaisten maahantulokiellon purkamisen jälkeen Trump ei ole vasemmisto- ja oikeistoglobalisteille ollenkaan hassumpi Amerikan päämies, vaikka "edistyksellisessä" valtamediassa maalataan hänestä edelleen kuvaa valkoisten etuja ajavana töykeänä junttina. Tätä menoa Trumpin presidenttikauden jälkeen ilmestyy pilvien pimein asiantuntijoita, jotka selittävät, että tässä meni "kansallismielisten" mahdollisuus näyttää mihin he kykenevät politiikassa. Toki Trump on kansallismielinen, mutta tällä hetkellä vain sionisteille ja Israelille – siis niille, jotka ovat kaikkein jyrkimmin eurooppalaisten kansallismielisyyttä vastaan.

Me täällä Yle Watchissa olemme olleet koko ajan skeptisiä Trumpin lupausten suhteen. Syy, miksi olemme ajoittain puolustaneet häntä, johtuu siitä, että miehessä jota peppukipuileva kilarivasemmisto vihaa niin syvästi, on pakko olla jotain hyvääkin.  Oikeastaan kansallismielisten agit prop primus motor, Kai Murros, kuvasi jo puoli vuotta sitten parhaiten sen, mitä Trumpin valinta tulee merkitsemään:

Trump ei ole messias, pikemminkin hänestä tulee pettymys, joka radikalisoi vain entisestään valkoisia – Trumpin presidenttiys on vasta alkua.

Yle TV1, torstai 1.6.2017 klo 18:30, Meidän maamme - Vårt land 

14/20. Pohjanmaa ja Häme. Pohjanmaan lakeudet aukeavat ilmakuvattuna kun ylitämme Köyliönjärven ja siirrymme Rautaveden järvimaisemien kautta Hämeeseen. Suomalainen Slow-TV- ohjelmasarja. HD

Yle Watch suosittelee. Ylen harvoja Suomea käsitteleviä ohjelmia, johon ei ole voitu yhdistää monikulttuuria ja afrikkalaisia tekosuomalaisia. 

YLE HALUAISI EROTTAA USA:N PRESIDENTTI DONALD TRUMPIN

Valtamedialle Trumpin suhde Israeliin ei ole ongelma,
toisin kuin Venäjä.

Toimittajien Trumpin vastainen kevätkiima on noussut Ylessäkin ekstaattisiin korkeuksiin, sillä viimeisen parin viikon aikana presidentistä on uutisoitu päivittäin monen jutun verran. Näissä jutuissa Yle on käyttänyt lähteinä tuttuun tapaansa vain Amerikan itärannikkon demokraatteja tukevaa mediaa ja liberaalilehtiä kuten Washington Postia ja New York Timesiä.

Eniten kohua on herättänyt väite, että Trump olisi luovuttanut Venäjän ulkoministeri Sergei Lavroville ja suurlähettiläs Sergei Kisljakille salaista tietoa. Ylen uutisessa Washington Post: Trump kertoi venäläisille huippusalaisia tietoja sisältää loppujen lopuksi vähän villoja, mutta paljon puruja. Luovutetut tiedot kun koskivat terroristijärjestö Isisin uutta terrori-iskujen uhkaa, joka liittyy kannettavien tietokoneiden käyttöön lentokoneessa. 

Yleisen käsityksen mukaan Venäjä ja Yhdysvallat ovat yhdessä sitoutuneet Isisin vastaiseen taisteluun, joten eikö kaiken järjen mukaan ole silloin täysin normaalia, että terroristijärjestöön liittyvät tiedot ovat molempien osapuolien saatavilla? Näin ajattelee myös presidentti Trump, jonka mukaan hänellä oli täysi oikeus luovuttaa yhteistä vihollista koskevia tietoja Venäjälle. Tämä oikeutus yritetään kuitenkin kiistää Ylen uutisessa Trump: Minulla oli täysi oikeus jakaa tietoja Venäjän kanssa, koska jutun mukaan tiedot on saatu "salaisesta lähteestä", joka on luovuttanut ne sillä ehdolla, ettei niitä anneta venäläisille. MTV3 uutiset tietää kuitenkin kertoa, että Isisiin littyvät tiedot "oli saatu osana tiedonvaihtoyhteistyötä Isisin sisäpiiriä tuntevan liittolaisen kanssa". Käytännössä tämä tarkoittaa Itsenäisistä valtiosta ainoastaan Israelia, koska se on koko ajan tukenut Isisiä ja sen liittolaisia sodassa Syyrian laillista hallintoa vastaan. 

Kohina "huippusalaisten tietojen" luovuttamisesta saattaa lässähtää jo siihen, että Venäjä on valmis antamaan kaikki tiedot Trumpin ja Lavrovin välisestä keskustelusta. Sen sijaan että pelkkien vihjailujen ja yksipuolisten uutislähteiden varassa olevat lännen liberaalimediat rakentavat Trumpista väkisin valtiopetokseen syyllistyvää Venäjän agenttia, niiden pitäisi keskittyä johonkin konkreettiseen kuten USA:n ja Israelin väliseen suhteeseen. Esimerkiksi Yleä ahkeraan seuraaville demarieläkeläisille on tuskin selvää, että Yhdysvallat on 1960-luvulta lähtien pettänyt kansaansa päästämällä maan hallintokoneistoon siionisteja, jotka luovuttavat kaiken tiedon Israelille. 

Tämän lisäksi juutalaislobbyjen kuten AIPAC:in ansiosta USA tukee veronmaksajien pussista Israelia vuosittain 3 miljardilla dollarilla. Kun tähän lisätään epäsuorat tuet summan uskotaan nousevan jopa 50 miljardiin dollariin per vuosi. Jos Trump on johonkin moraaliseen rikokseen syyllistynyt, niin sen täytyy olla loppumattoman sotilaallisen ja taloudellisen tuen jatkaminen Israelille amerikkalaisten veronmaksajien kustannuksella. Itse asiassa Yhdysvaltojen tuki Israelille on vain kasvanut, koska Trump näyttää olevan tyttärensä miehen, juutalaisen Jared Kushnerin, poliittisessa ohjauksessa. Hän jos mikä on Valkoisen talon Rasputin, joka ajaa häikäilemättä juutalaiseliitin intressejä ohi tavallisten amerikkalaisten.

Vaikka Trumpista näyttää kehkeytyvän siionistien käskytyksellä "amerikkalaisen demokratian ja arvojen" sotilaallinen levittäjä Obaman tapaan, tämä ei lepytä tärähtäneistön "edistyksellisiä" toimittajia ja Demokraattipuolueen punaisia globalisteja. Trumpin vastaista kaunaa ei lievitä edes se, että kolmannen maailman ei-valkoiset saavat edelleen saapua vapaasti Amerikkaan syrjäyttämään kansakunnan luoneet valkoiset, eikä Meksikon muuria ole vieläkään alettu rakentaa kunnolla. Punaliberaalin kostonhimon taustalla on yksinkertaisesti se, että Trump on ottanut liberaalien hellimät tabut puheeksi, vaikkei niille ole tehty käytännössä vielä mitään. He ovat tyytyväisiä vasta sitten, kun Trump on savustettu ulos varapresidenttiä myöten ja tilallle saatu jollakin kepulilla vieläkin epäsuositumpi ja korruptoituneempi feministinoita Hillary Clinton. Sitä ennen jokainen Trumpin päivä vallassa on "hyville ihmisille" sietämätöntä tuskaa, joka heijastuu myös Ylen vuolaana virtaavana Trump-ripulointina.

Yle TV1, torstai 18.5.2017 klo 22:00, Ulkolinja: Trumpin vihaiset alamaiset  

Trumpin nousu presidentiksi innosti amerikkalaisia kansalaisaktivisteja protestoimaan ja vaikuttamaan. Ja sai maan miljoonat paperittomat siirtolaiset pelkäämään tulevaisuutensa puolesta. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle se ei vain jaksa päästää irti yhdestä lempiaiheestaan, vaan tuuttaa jatkuvalla syötöllä uusia Trumpia käsitteleviä ohjelmia.

Miten muuten laittomillla siirtolaisilla voi olla moraalinen oikeus tuomita toisen maan lainsäädäntö, jota he ovat tieten tahtoen selkeästi rikkoneet? Kyse on samasta asiasta, jossa lakia rikkonut rikollinen väittää, että hänen "oikeuksiaan" on loukattu, koska joutuu vastaamaan tietoisesti rikkomansa lain seurauksista.

                                                    *****************************

Yle TV1, torstai 18.5.2017 klo 13:30, A-teema: Ylen riippumattomuus

Onko Ylen johto taipunut pääministerin painostukseen? Miten taataan Ylen riippumattomuus? Selvitysmies Olli Mäenpään Yle-raportti Suomen suurimman keskusteluohjelman käsittelyssä. #ateema. Juontajina Annika Damström ja Markus Liimatainen. UUSINTA EILISESTÄ.

Linkki ohjelmaan.

Maanantaina julkaistun Olli Mäenpään Yle-raportin johdosta A-studiossa pidettiiin keskiviikkona teemailta, jonka aiheena oli Ylen riippumattomuus. Paikalle keskustelemaan oli kutsuttu yhtiön näkyviä nykyisiä ja entisiä toimittajia sekä tietenkin Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen. Omituisinta paneelikeskustelun Terrafamea koskeneessa kiistassa oli se, että vain Jääskeläisen niskoille pantiin todistustaakka, vaikka näyttö pitäisi olla syyttäjillä. Toimittajakunnan ja Ylen johdon välisessä vuoropuhelussa yritettiin puhdistaa yhtiön sisäistä tunkkaista ilmaa, mutta katsojasta se näytti pelkältä tyhjänpuhumiselta, koska käsitellyt ongelmat ovat kansalaisen objektiivisen tiedonsaannin kannalta näennäisiä. 

Suomalaisia kiinnostaa ensisijassa Ylen uutisten ja dokumenttien objektiivinen totuusarvo, mutta A-teeman kinastelussa pintaan nousi vain median ja poliitikkojen keskinäinen arvovaltataistelu. Keskustelussa ei tuotu mitenkään esiin Ylen ohjelmia ja uutisia seuraavien katselijoiden näkökulma. Yleveron maksajille on yhdentekevää poliittikkojen ja toimittajien välinen kukkotappelu, sillä katsojia  kiinnostaa vain se, että he saavat uutisjutuista oikean kuvan siitä mitä on tapahtunut. 

Medialla on tietenkin velvollisuus paljastaa poltiikkojen väärinkäytökset, mutta siinä se käyttää valtaansa useimmiten vain tyhjänpäivisiin poliittisiin ajojahteihin, joiden motiivit ovat vähintään kyseenalaisia. Siksi tärkein mitä A-teemassa jäi sanomatta koskee toimittajien omaa roolia "paljastuksissa". Esimerkiksi Terrafamen uutisoinnissa kyse oli todennäköisesti punavihreiden toimittajien halusta luoda Watergaten suomalainen karvalakkiversio, jotta porvarihallitus hajoaisi. Tällä kertaa temppu ei onnistunut, mutta kansakunnan muistissa elää edelleen Ilkka Kanervan tapaus, jossa lähinnä feministitoimittajat paisuttivat tämän pikkutuhmista tekstiviesteistä nostatettua kohua siinä määrin, että ulkoministeri oli pakotettu eroamaan. Kuten Kanervan tapaus osoitti, valtamedian poliittisten ajojahtien taustalla on yleensä epäolennaiset henkilökohtaiset kaunat tai ideologiset tavoitteet. 

Kansan etua media ei ajattele, sillä muutoin se olisi nostanut tapetille hallituksen ja silloisen sisäministeri Petteri Orpon toimet syksyllä 2015, jolloin lukuisten Euroopan maiden kautta Ruotsista tuli Suomeen kymmeniä tuhansia EU:n ulkopuolisia siirtolaisia, jotka olisi pitänyt pysäyttää Dublinin sopimuksen perusteella heti ensimmäisessä EU-maassa. Tästä Yle ja muut valtamediat olivat kuitenkin hiljaa, vaikka kyseessä oli törkeä EU-sopimuksen rikkomus, jonka vaikutukset Suomen kansalle ovat olleet kohtalokkaan raskaat.

Syy miksi kansalaiset pitävät toimittajia juristien ohella yhtenä alhaisimpina ammattikuntana sai A-teemassa jälleen lisätodistusta, kun manipuloivana paskanpuhujana aiemminkin kunnostautunut toimittaja-juontaja Annika Damström syyllistyi jälleen valheeseen, jonka kohteena oli hänen henkilökohtaisesti inhoamat perussuomalaiset. Kansanedustaja ja Ylen hallintoneuvostossa istuva Olli Immonen (ps) avautui heti ohjelman jälkeen Facebookissa ja oikoi kieroilevan Damströmin valheet:

Oikaisu: äskeisessä Ylen A-teema -ohjelmassa toimittaja Annika Damström väitti valheellisesti, että minun mielestäni poliitikkojen tulisi voida vaikuttaa Ylen ohjelmasisältöihin. Todellisuudessa en ole koskaan missään yhteydessä sanonut mitään tällaista. Mielestäni Ylen on toimittava jatkossakin riippumattomasti ja esimerkiksi hallintoneuvoston ja journalistisen toiminnan välillä on syytä säilyttää palomuuri, aivan kuten tähänkin asti. 

(...) Esiin on noussut mm. huoli siitä, miten Yle kohtelee ja eriarvoistaa poliittisia toimijoita journalismissaan. Tämä käy ilmi esimerkiksi Ylen nostaessa paheksunnan kohteeksi lähes poikkeuksetta kansallismielisiä, ”äärioikeistolaisia”, ”oikeistopopulistisia” ja konservatiivisia poliitikkoja samalla kun se on kohdellut silkkihansikkain punavihreitä ja arvoliberaaleja poliitikkoja. Lisäksi huolta kansalaisten parissa on herättänyt se, että usein Ylen toimittajien henkilökohtaisten asenteiden ja mielipiteiden koetaan värittävän ja dominoivan Ylen journalismia. Tämä on näkynyt poliitikkojen eriarvoistamisen ohella mm. maahanmuuttoa käsittelevässä journalismissa. 

(...) Jos me kansan mandaatilla kansanedustajina toimivat henkilöt ja Yleisradion toimintaa valvovat hallintoneuvoston jäsenet emme toimittajien mielestä saa nostaa näitä selkeitä epäkohtia keskusteluissa ja kannanotoissamme esiin, niin kuka sen sitten saisi tehdä? Yle ja Ylen toimittajat eivät saa kohottaa itseään kritiikin yläpuolelle, kuten eivät poliitikotkaan

Annika Damströmin valheellinen jeesustelu keskittää huomion poliitikkojen vaikuttamisyrityksiin, vaikka paljon suurempi ongelma on se, kuinka toimittajat yhteiskunnallisten kysymysten portinvartijoina vaikuttavat siihen, missä määrin poliitikkojen ja puolueiden agendat saavat julkista huomiota ja hyväksyntää. Ennen kaikea toimittajille on tärkeintä heidän oma politisoitunut ilmaisuvapaus, eikä niinkään kansalaisten sananvapaus, jota he yrittävät rajoittaa vihapuhejankutuksellaan ja vaikenemalla monikultturismin ja arvoliberalismin tuomista ongelmista. Jos A-teema haluaisi keskittyä olennaiseen, silloin siinä keskusteltaisiin Ylen toimittajien olemattomasta riippumattomuudesta maahanmuutto- ja sukupuolikysymyksissä.  

TASA-ARVOILVEILYN VUOKSI LUVATTOMIA VÄRILLISIÄ EI SAISI ERIKSEEN ETSIÄ JA PYSÄYTTÄÄ

Tasa-arvoteollisuuden puuha-pete Robin Harms.
Eihän tämä heppu ole edes suomalainen!

Mihin harmaata kansainvälistä ylivaltaa edistävään sopimukseen suomalaiset päättäjät ovat vaivihkaa allekirjoittaneet nimensä, jonka vuoksi maassamme pitää olla sellainen orwellilainen virka kuin yhdenvertaisuusvaltuutettu. Kas kun ei Rakkausministeriön tasa-arvopoliisi! Monelle suomalaiselle tuo tuholaisvirka olisi tuiki tuntematon ellei mädättäjän toimi olisi pitkästä aikaa noussut pinnalle, kun Yle kertoo uutisen "Poliisin tehostettu ulkomaalaisvalvonta joutuu selvitykseen – etnistä profilointia ei saisi tapahtua". Kenelle tämä kulttuurimarxilaista tasa-arvoilveilyä promotoiva vallankäyttäjä on vastuullinen? Ei ainakaan Suomen kansalle, vaan "kansainväliselle sopimuksille", joiden takaa löytyy globaalivallan painosturyhmiä ja hämärävaikuttajia, parlamentaarisen demokraattisen prosessin ulkuopuolella toimivia kansanvihollisia kuten George Soros.

Ylen uutisjutussa oli haastateltu yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston erityisasiantuntija (!) Robin Harmsia, joka sadistisella, suomalaisia halveksuvalla asenteella antaa ylhäältä käsin mielivaltaisia määräyksiä, miten poliisin tulisi toimia maassa luvatta olevien neekerien ja arabien kanssa:

– Poliisin täytyy huolehtia siitä, ettei etnistä profilointia tapahdu. Tämän päivän Suomessa on täysin vanhanaikaista tehdä päätelmiä ihonvärin perusteella. Meillä on Suomen kansalaisia, joilla on kaikenlaisia ihon värejä, sanoo yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston erityisasiantuntija Robin Harms.

Tilastot tietävät kertoa, että suurin osa maassa luvattomisti oleskelevista ulkomaalaisista tulee Euroopan ulkopuolelta, joten he ovat suurella todennäköisyydellä värillisiä. Tämä "rasistinen" fakta ei kuitenkaan Harmsille passaa, vaan hänen mielestään värillisiä pitäisi ilmeisesti tarkistaa samassa suhteessa kuin heitä oleskelee maassa, jolloin ylivoimaisesti suurin osa tarkastuksista kohdistuisi täysin lainkuuliaisiin valkoisiin eurooppalaisiin. Ja tämä vain siksi, että voitaisiin harjoittaa tasa-arvoteatteria eikä maalaisjärkeen perustuvaa tilastollista ajattelua! Suomi ei ole tämän mielettömyyden suhteen poikkeus, sillä 911-iskujen jälkeen kaikkialla lännessä on tuhlattu mielettömästi resursseja, koska lentokenttien ym. solmupisteiden turvatarkastuksia ei saa tehdä profiloivasti. Syynä tähän on demokraattisen päätöksenteon ja kansan tahdon ulottumattomissa olevat painostusryhmät, ns. ihmisoikeusjärjestöt, jotka moukauroivat läpi omat vaatimuksensa turvatarkastussäädöksiin.

Uutinen antaa ymmärtää, että kansalaiset olisivat  suurella joukolla tuohtuneita polisiin "rasismista", vaikka kyse lienee vain pienestä määrästä äänekkäitä äärivasemmiston pöyristyjiä:

Lain mukaan poliisilla on oikeus tarkastaa, onko ulkomaalaisella henkilöllä oikeus olla maassa. Viime aikojen intensiivinen ulkomaalaisvalvonta on kuitenkin herättänyt paheksuntaa sosiaalisessa mediassa.

Lainaus paljastaa, missä fb-porukoissa jutun tehnyt toimittaja Ulla Malminen hengailee. Toisin kuin Malminen haluaa uskotella, punavihreä kupla ei ole koko kansan ääni – paitsi Ylen toimittajille. Jos Malminen ja kumppanit seuraisivat maahanmuuttokriittisiä fb-ryhmiä ja käyttäjiä, löytyisi sieltä toisenlaista paheksuntaa, mutta tuskin niitä pitäisi uutisjutussa erikseen huomioida. Jotkut ne vaan on tasa-arvoisempia kuin toiset.



Yle TV1, 21.4.2016 klo 21:05, Nyt puhutaan Ylestä  

Yleisradion asema ja rahoitus ovat olleet pohdinnassa viime aikoina. Onko Yleisradio osa demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltion ylläpitämistä myös tulevien sukupolvien Suomessa? Juontajina Seija Rautio ja Arto Nyberg. HD

Ohjelman on katsottavissa Yle Areenassa.

Yle yrittää olla muodikkaasti läpinäkyvä ja itsekriittinen, mutta kun katsoo ohjelman keskustelua, käy nopeasti selväksi, että koolla on jälleen kerran keskinäisen kehumisen ja selkääntaputtelijoiden kerho.

Yle on olevinaan todellinen vaihtoehto kaupallisille, mainosrahotteisille, suurta yleisöä kosiskelevalle ohjelmatoiminnalle, mutta lähempi tarkastelu paljastaa sen pelkäksi tyhjäksi hokemaksi. Paljon puhuttu moniäänisyys ei toteudu Ylessä, sillä se suhtautuu yhtä lailla ylistävän kritiikittömästi monikulttuurisuuteen ja moderniin individualistiseen rappioon kuin pelkkää viihdettä tarjoavat mainoskanavat. Tämä tuli selväksi puheenvuoroissa, joita esittävät mm. pahamaineinen kommenttiosastojen sensori ja Ylen johtaja Atte Jääskeläinen, valikoivaa suvaitsevaisuutta vaativa MTV Median ohjelmajohtaja Jorma Sairanen, feministinen tutkija Anu Koivunen ja nationalisteilta sananvapauden kieltävä (mm. Halla-ahon oikeusjuttu) "sananvapausjärjestö" PEN:in puheenjohtaja Sirpä Kähkönen.

Missä ovat Ylen ohjelmapoltiikan todelliset kriitikot kuten Yleisradion ohjelmaneuvostoon kuuluva perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen? Ja miksi Yleisradio vaikenee kuoliaaksi sen ankarimmasta ja tunnetuimmasta verkkomaailman kriitikosta, Yle Watch blogista? Niin kauan kuin Ylen "itsekriittiset" keskusteluohjelmat ovat tasoa circle jerks, mediajätillä ei ole mitään tarvetta muuttaa ohjelmapolitiikkaansa ja toimintastrategiaansa.

                                                          *********************


Yle propagoi avoimesti monikulttuurisuutta eli alkuperäisväestön kulttuurin syrjäyttämistä:

Yle Radio 1, 19.4.2016, Keinuva talo - Maahanmuuttajat rikastuttavat Ruotsin musiikkiskeneä

Yli viidennes ruotsalaisista on taustaltaan maahanmuuttajia. Arabimaista saapuneet muusikot ovat tuoneet mukanaan uusia asteikkoja ruotsalaiseen musiikkielämään. Millainen skene on muodostunut, siitä kertoo haastattelussa Stallet-klubin toiminnanjohtaja Peter Bothen. Kuulemme myös, kuinka ruotsalainen kansanlaulu sulautuu persialaisiin jousisointeihin. Toimittajana Mika Kauhane

Linkki ohjelmaan.

NAURUA KOLMANNELLA: YLESSÄ KESKUSTELLAAN SANANVAPAUDESTA

Yle Teema, 20.10.2015 klo 21:00, Yle Forum: Sananvapaus Suomessa

Ensimmäisen Yle Forumin aiheena on sananvapaus Suomessa. Teemasta keskustelevat Helsingin yliopiston juhlasalissa mm. Jyllands-Postenin Flemming Rose ja kirjailija Sirpa Kähkönen. Tilaisuuden juontaa Jussi-Pekka Rantanen. HD

Linkki ohjelmaan.

Yleisradion Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kertoi Yle Forumissa, että Yle poisti pari vuotta sitten nettisivujensa kommenttiosuuden pelkästään siksi, että se synnytti vain turhaa "vihapuhetta" eikä sellainen keskustelu "johtanut mihinkään rakentavaan". Hän oli pettynyt siihen, että vapaa keskustelu ei tuonutkaan esiin sellaisia "rakentavia" mielipiteitä, joita kulttuurimarxilanen kanava on yrittänyt vuosikausia takoa kansalaisten kalloihin. Tosiaan, vihapuhe on Amerikan Itärannikon vasemmistoliberaalien taitavasti masinoima termi, jolla voidaan kätevästi sivuuttaa omalle agendalle ikävät argumentit. Juuri siitä johtuu tämä valtamedioiden jatkuva huolestunut mussutus vihapuheesta ja sen suitsimisesta, vaikka oikeasti pitäisi puhua uuskielestä, poliittisesta korrektiudesta ja sensuurista.

Ohjelmassa saivat puhua suunsa puhtaaksi toimittaja Ruben Stiller, joka ei malttanut olla puhumatta lempiaiheestaan maahanmuuttokriitikoista, joita hän syytti marttyyripuheesta. Sananvapauttaan saivat ohjelmassa käyttää myös tahattoman komiikaan tutkapari Ali ja Husu, joille maksetaan kansalaisten palkkapussista kovaa palkkaa siitä, että he viikosta toiseen vittuilevat suomalaisille. Myös homotyrkky Cristal Snow ja punafeministi Anu Koivunen saivat sanoa sanottavansa. Ainoa todella suuri porukka, jonka edustajille ei suotu sananvapautta, olivat maahanmuuttokriiikot ja kansallismieliset. Pitihän sen arvata, kun Ylessä keskustellaan sananvapaudesta.