NUORISSA SUOMILAMPAISSAKO MAAN TULEVAISUUS?

Entisen Kouluhallituksen eli nykyisen Opetushallituksen pääjohtaja,  Kokoomuksen vasemmistolainen aisankannattaja Olli-Pekka Heinonen, on varmaan tyytyväinen Ylen tänään kertomasta kansainvälisestä ICCS 2016 -koulututkimuksesta, joka väittää suomalaisnuorten olevan konformistisia ja pelokkaita nynneröitä. 

Uutisessa Suomalaisnuoret luottavat poliisiin ja puolustusvoimiin – eivät someen tai puolueisiin tuodaan esiin, kuinka 68-sukupolven jälkeiset vanhemmat ja koululaitos ovat menestyksekkäästi siirtäneet lapsilleen vanhentuneen käsityksen poliisin ja armeijan luotettavuudesta. Kenttätyön rivipoliisit ja kantaupseerien kouluttamat varusmiehet herättävät syystäkin luottamusta, mutta valitettavasti koululaisilta puuttuu tietous näiden instanssien ylimmän hallinnon epäisänmaallisesta tominnasta, joka on ratkaisevaa laitosten luottamukselle. Viimeisen vuosikymmenen aikana poliittiseksi poliisiksi ryhtynyt korruptoitunut poliisijohto ja pääsesikunnan vallanneet kansainvälisestä urasta haaveilevat Natomyönteisest homopojat ("West!") kertoo selvää kieltä siitä, että näiden laitosten johdosta ollaan syrjäyttäymässä suomalaismielisiä voimia toden teolla. Täytyy vain toivoa, että mikäli tutkimuksessa olisi kysytty erikseen poliisin ja armeijan johdosta, vastaukset olisivat olleet kriittisempiä.

Niin tai näin, tutkimus kertoo Suomen osalta karua kieltä siitä, että peruskoulussa 1970-luvun esimmäisellä puoliskolla toteutettu  marxilainen opetuskokeilu ei jäänyt silloisen kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Ahon (SDP) suojelemaksi yksittäiseksi hankkeeksi, vaan kansallismielisyyden vastainen ideologinen YK-internationalismi tuli koulutusohjelmaan vaivihkaisesti jäädäkseen. Tutkija Jari Leskinen kertoo kirjassaan Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973-75, kuinka tuon hankkeen lonkerot johtavat nykypäivään asti – presidentti Tarja Halosen aviomies Pentti Arajärvi oli nuorena virkamiehenä järjestämässä rahoitusta Pirkkalan opetusmenetelmäkokeilulle. Ei ole mikään yllätys, että koululaitoksen viime vuosikymmeninä vallannut 2000-luvun kommunismi eli monikultturismi on näkynyt myös Arajärven viimeisimmissä tehtävissä, sillä esimerkiksi vuonna 2008 hän toimi selvitysmiehenä asiassa, jossa haluttiin selvittää "maahanmuuttajien työllistymistä ja kannustinloukkuja".

Milleniaalisukupolveen (s. 1980-1995) verrattuna tutkimuksen 8-luokkalaisten edustama Z-sukupolvi (1990-luvun puolivälin jälkeen tai 2000-vuosikymmenen alussa syntyeet) ei eroa juurikaan edellisestä. Molemmat ryhmät ovat samaa narsistista lumihiutale-massaa, joilta on jäänyt isäkapina tekemättä, koska he ovat samaistuneet 60-lukulaisten pehmoisiensä kastroituun ja hedonistiseen  elämäntapaan. Vuoden 1968 jälkeen kaikki uusien sukupolvien enemmistöt ovat olleet helposti vieteltävissä globaalikapitalismia ylläpitävään mukavuudenhaluiseen kulutuselämään ja "individualismiin". Jonkinlaisena 60-luvun itsepetoksellisen kapinahengen jatkumona voi nähdä koululaitoksen indoktrinoimat nykyiset kulttuurimarxilaiset muotiaatteet kuten monikultturismin ja lgbt-lobbaukseen samalla kun kokonainen sukupolvi on hyväksynyt mukisematta niihin kytkeytyvän globaalikapitalistisen hengen.

Edes moraaliposeeraavina "kapinallisina" esiintyvien Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien tavoitteena ei ole loppujen lopuksi muu kuin päästä suhdeverkostonsa avulla korkeapalkkaisiin suojatyöpaikkoihin ja hankkia iso omakotitalo mukavalta punaporvarilliselta alueelta, jossa ei tarvitse oikeasti kohdata monikulttuurista arkea. Silti tutkimuksen suomalainen koordinaattori elättelee toivoa vasemmistonuorison autonomisesta huliganismista, vaikka häntä aivan perustellusti huvittaakin suomalaisnuorten naivi auktoriteettiusko:

Suomalaisnuorista vain kymmenen prosenttia olisi valmis laittomuuksiin, kuten spreijaamaan iskulauseita seiniin, tukkimaan liikenteen tai valtaamaan julkisen rakennuksen. 

– Meillä on sinisilmäinen kansa. On totuttu siihen, että asiat hoituvat, naurahtaa tutkimuksen kansallinen koordinaattori, Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkija Jouko Mehtäläinen.

Punaisen yliopiston Mehtäläinen haluaisi, että nuorisosta löytyisi nykyistä suurempi ja aggressiivisempi joukko 60-lukulaisen arvojärjestelmän vahtikoiria, jotka puolustaisivat korruptoituneen demokratiailveilyn "arvopohjaa" vielä kiihkeämmin kuin sen näkyvimmät äänitorvet valtioneuvosto, Yle, HS, koululaitos ja yliopisto. Todelliseen arvokapinaan, jossa vedettäisiin mielenosoituksellisesti päälle musta paita ja irtisanouduttaisiin punaporvarillisesta materialismista, Y- ja Z-sukupolvilla ei riitä rohkeutta eikä halua, koska se tarkoittaisi luopumista tulevilta sukupolvilta varastetusta makeasta elämästä (tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että suurten ikäluokkien eläkeläiset johon kuuluu myös tuhoisa 68-sukupolvi, on varastanut tulevaisuudelta kaikkein eniten). Vasta väistämättömän taloudellisen ja ekologisen kaaoksen seurauksena kolmannen tien ajattelusta alkaa tulla välttämätön hyve ja konkreettinen vastarinnan muoto. Mutta sitä ennen 8-luokkalaiset toistavat kympin tyttöjen lailla opportunisesti koulujärjestelmään istutettua kulttuurimarxilaista propagandaa liittovaltio EU:n autuudesta, "eri sukupuolista" ja "rasismista":

Asennetutkimuksen tulokset viestivät suomalaisen yhteiskunnan avoimuudesta. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoon suomalaisnuoret suhtautuvat tutkimusmaiden keskiarvoa myönteisemmin. Tasa-arvoon asennoitumisessa vaikutti myös oppilaiden yhteiskunnallisten tietojen taso: mitä korkeampi se oli, sitä myönteisempi oli suhde tasa-arvoon.  

(...) Eurooppalaisnuorten asenteet maahanmuuttoon ovat vajaan kymmenen vuoden aikana liikahtaneet hieman kielteiseen suuntaan. Suomessa muutosta ei kuitenkaan näkynyt, vaikka vuoden 2015 pakolaiskriisi kosketti myös meitä. Pääosin eurooppalaisnuoret suhtautuvat maahanmuuttoon positiivisesti. 

TV-uutisten versiossa tutkija Mehtäläinen kehui suomalaisnuorten yleistä tietämystä yhteiskunnallisista asioista ja sitä, että he ovat sukupuoli- ja maahanmuuttoasioissa "avoimia" ja siten ilmeisen "edistyksellisiä", koska ovat nielleet kritiikittä pari viime vuosikymmentä hallinneen diversiteetti-indoktrinaation. Totta kai mädäntyvälle järjestelmälle työtä tekevät tahot mielistelevät nuorisoa, koska se on opetullut kiltisti mantrat, joita sille on syötetty vuosikausia. 

Suomalaisuuden olemassololle uskolliset kansalaiset eivät voi tuntea muuta kuin syvää myötätuntoa kastraattilaulajiksi kuohittua nuorisoa kohtaan, joka veisaa lobotomisella iloisuudella nomenklatuuran säveltämää virttä jälkimarxilaisesta tasa-arvohörhöilystä. Tietysti aktiivisella väliintulolla on vielä mahdollisuus katkaista  tiivistyvä länsimaisen itsetuhoisuuden kierre, mutta on todennäköisempää, että hulluus päättyy vasta kun resurssit on lypsetty tyhjiin ja nykyinen "länsi" romahtaa omaan  mahdottomuutensa kuten Neuvostoliitto ja Kamputsea. Pitää vain toivoa, että tervehdyttävä luhistuminen tapahtuu ennen kuin koko kuluttajalampaiden maailma ehtii muuntua transhumanistiseksi helvetinkoneeksi.

                                                           ************************

Yle TV2, tiistai 7.11.2017 klo 23:15, Oikeus tietää, vapaus sanoa 

Mitä sananvapaus on arjessa? 15-vuotias Tarquin Ramsay selvitti asiaa viisi vuotta. Kysymykseen vastaavat sanomistensa kanssa pulaan joutuneet kuten Julien Assange, Jude Law, Sarah Harrison ja Jabob Appelbaum. HD Äänitekstitys: suomi.

Nimilistahan muistuttaa kuin New Yorkin Brooklynin puhelinluetteloa Assangea lukuunottamatta. Miksi sanavapauden sankareiksi valitaan valtamediassa aina vasemmistoliberaalieja, vaikka todellisuudessa länsimaissa sananvapautta on riistetty eniten konservatiiveillta, oikeistoradikaaleilta ja nationalisteilta? 

Jakob Applebaum voi leuhkia sananvavapauden puolustamisellaan vasta sitten kun hän vaatii niiden yhdeksässä Euroopan maan vankilassa viruvan tosinajattelijan vapauttamista, jotka on tuomittu maidensa mielivaltaisen Holocaust-lainsäädännön vuoksi. Tämä sananvapauden törkeä loukkaus on pantu voimaan vain siksi, että toisinajattelijat ovat esittäneet dokumentteja ja faktoja voittajavaltojen virallisesti sementoimaa holokausti-tarinaa vastaan. 

Yle TV1, maanantai 6.11.2017 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Munkki lietsoo vihaa 

Myanmarista on paennut yli 800 000 rohingya-heimon jäsentä. Yksi heimon vainoajista on arvostettu buddhalaismunkki Wirathu. Väkivallattomasta uskonnostaan huolimatta hän kehottaa tuhoamaan toisuskoiset rohingyat. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Suosittelen katsomaan tämän Yle Areenasta. Kyse on yhdestä parhaimmista viime aikoina tulleista tv-dokumenteista, vaikka aihe on maantieteellisesti ja kulttuurisesti monelle suomalaiselle vieras. Huolimatta siitä, että ohjelman ideologisena katsojalähtökohtana on länsimainen ihmisoikeuspuhe, se paljastaa tahtomattaan millaisia kammottavia seurauksia on kontrolloimattomasta väestönkasvusta, muslimi-invaasiosta ja pakotetusta monikulttuurisuudesta.

On jokseekin irvokasta, että ihmisoikeususkonnon pillipiiparikultin kuten Human Rights Watchin länsimaalainen "pappi" yrittää tehdä rohingya-heimon muslimeista yksinomaisia uhreja, vaikka taustalla on pitkään jatkunut holtiton väestönkasvu ja muslimi-invaasio Bangladeshista Myanmariin (ent. Burmaan). Myanmarin valtion mukaan rohingyat polveutuvat Chittagongin alueelta nykyisestä Bangladeshista tulleista siirtolaisista, joita muutti nykyisille alueilleen Iso-Britannian vallattua Rakhinen alueen vuosina 1824–1826. Tämän vuoksi heitä ei viranomaisten mukaan voida pitää aitona myanmarilaisena etnisenä ryhmänä. Rohingyoiden oman version mukaan he polveutuvat alueelle 800-luvulta lähtien muuttaneista arabeista, joten heitä ei voi tässäkään tapauksessa pitää myanmarilaisina vaan historiallisina muslimi-tunkeutujina.

Kun islamilaisen uskon ja kulttuurin taustat tietää, ohjelman agendaksi näyttää muodostuvan tyypillinen eurooppalaisen liberaalin tapa valkopyykätä valloitushaluista islamia. Länsimaisella liberaaleilla on kummallinen taipumus asettaa sympatiansa mitä barbaarisimmalle ihmisryhmälle kuten islamilaisille, luultavasti siksi, että sellaiselle alistuminen tuntuu heistä erityisen nautinnolliselta. Lempeydestä ja filosofisesta syvyydestään tunnettu buddhalaisuus ei sovi liberaalien Tukholman-syndrooma -kuvioon, jonka vuoksi heidät esitetään ohjelmassa mielikuvituksellisiin Hollywood-natseihin verrattavina sydämettöminä julmureina. Ilmeisesti buddhalaisuus ei edusta voitokkaan maskuliinisuutensa menettäneelle länsimaiselle eetokselle tarpeeksi "jännää" Toiseutta toisin kuin karkean miehekäs islam.

Vaikka dokumentissa muslimeista yritetään tehdä etnisen konfliktin uhreja, tervejärkisen katsojan sympatiat asettuvat melko nopeastii buddhalaisten nationalistien puolella. Buddhalaisliike 969:n johtaja Ashin Wirathu vaikuttaa syvästi oppineelta ja sympaattiselta mieheltä, joka puolustaa vain kansaansa islamilaista invaasiota vastaan, koska vatliolla ei näytä olevan siihen rohkeutta ja halua (tuttu tilanne myös EU-Euroopassa). Hän puhui myös valkoisten eurooppalaisten puolesta muslimi-invaasiota vastaan ja sanoi, että pitää Saksan liittokansleri Angela Merkeliä roistona, koska tämä ei toteuta kansan tahtoa muukalaiskysymyksessä. Liberaalin nikottelua lisää myös se, että Wirathu sanoi vanhassa haastattelussa Trumpin olevan Amerikan kansalle parempi vaihtoehto kuin Clinton. 

Pahinta liberaalien ohjelmantekijöiden mielestä oli Wirathun puheet kansojen oikeudesta puolustaa rotuaan ja uskontoaan.  Ylen ohjelmatiedoissa kysytään retorisesti "mihin Wirathu perustaa ihmisvihansa ja rasistiset puheensa?" Koska Ylen kansallismasokistit pitävät oman maansa ja uniikin rotunsa puolustamista vihana, niin tällöin kotimaan jättäminen vihollisen armoille ja siten tuhoon edustaa ilmeisesti sen vastakohtaa eli rakkautta? Tämähän on pahempaa hulluutta kuin kulttuurivallankumouksen maolaisten vaatima itsekritiikki!

Wirathun näkemykset kansasta ja sen oikeudesta itsesäilytykseen ovat universaaleja totuuksia, jonka vuoksi dokumentin tekijöiden esittämät irralliset lainaukset buddhalaisuuden "rajattomasta rakkaudesta" on otettu irti kontekstista. Edes Gautama Buddha ei opettanut sen puolesta, että rakkauden nimissä on antauduttava tunkeutujalle ja kuoltava. Kuten kaikissa uskonnoissa, myös buddhalaisuudessa on ristiririitaisia ohjeita, kun ne irrotetaan asiayhteydestä ja asetetaan rinnakkain.

Yle TV1, maanantai 6.11.2017 klo 19:00, Historia: Ruotsin Mao-kapinalliset 

Ruotsin vasemmistosta erkani 1968 ääriliike. Sen jäsenet kutsuivat itseään kapinallisiksi ja toteuttivat Maon oppeja. He uskoivat maailmanvallankumoukseen ja näkivät Ruotsin osana sitä. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Täytyy antaa pitkästä aikaa positiivista palautetta Ylen Historidokumentille, sillä tällä kertaa esillä oli aihe, jota ei ole käsitelty käytännössä juuri lainkaan maamme televisiossa. Ruotsalaisen Mao-kultin syntyminen on hyytävä kuvaus siitä, kuinka poliitiinen mikrosuuntaus muuttuu vain puolessa vuodessa uskonnollisluonteiseksi kultiksi. Se ei aiheuttanut vaaraa yhteiskunnalle, mutta oli muodostua hengenvaaralliseksi sen omille jäsenille.

Ruotsissa maolaisen puhdasoppisuuden vaatimukset muuttuivat lopulta uskonnollisiksi dogmeiksi, joita eivät edes "valaistuneimmat munat" (erotukseksi kehittymättömistä "kivistä") voineet saavuttaa. Seurauksena oli loputtomat puhdistautumisriitit, anteeksipyytämiset, totaalinen eristäyminen yhteiskunnasta, omaisuuden lahjottaminen pois, henkinen ja fyysinen väkivalta. Kun kultti hehkunsa jälkeen paloi loppuun, sen 100 ydinjäsentä katosivat omille teilleen. 

Häiritsevän ruotsalaista ohjelmassa oli sen lopussa nähty erään haastattelun asiaankuulumaton kulunut vertaus 1930-luvun Saksaan. Ilmeisesti tämä on se ainoa ruotsalainen sertifioitu tapa "ymmärtää" liikkeitä, joissa ei vallitse loputon diskuteeraus. Tosiasiassa länsinaapurin 1968 Mao-kultin ainoat sopivat vertailukohteet ovat tasa-arvouskontoa saarnannut antirasistinen Jim Jonesin itsemurhakultti ja Pol Potin Kamputsea. Kaikki samaa vasemmistohulluutta, mutta eri mittakaavoissa. Drink Kool Aid and Die! Keep glasses and Die!

Lyhyen kulttivaiheen jälkeen maolaisuus muuttui 1970-luvulla Ruotsissa aidoksi poliittiseksi liikkeeksi. Tästä olisi hyvä nähdä vielä oma jatkodokumenttinsa.