FACEBOOK, YOUTUBE JA GOOGLE SENSUROIVAT JA VALVOVAT SINUA ENTISTÄ TEHOKKAAMMIN

Mark Zuckerbergin Facebook tietää sinusta kaiken. Kenelle
tiedot menevät ja kenen intressien hyväksi?

Tämän vuoden tammikuusta lähtien sosiaaliset mediat  ja videopalvelut ovat kiihdyttäneet sensuuritoimiaan, mikä on näkynyt ilmiantojen määrän huikeana kasvuna täysin mitättömistä syistä. Esimerkiksi Facebook ei ole monien kansalaisten vaatimuksista huolimatta suostunut antamaan mitään tietoa millä perusteella ns. bännejä annetaan. Yleensä bännin saanut saa tiedon, että jokin kirjoitus tai kuva "näyttäisi loukkaavan yhteisönormejamme", joka antaa oivan tekosyyn sensuroida mitä tahansa mikä ei miellyttä vasemmistoliberaalia maailmankatsomusta. Kysyypä asiaa keneltä tahansa juristilta, niin hekään eivät voi todeta muuta kuin että julkaisukiellot ovat perusteluiltaan mielivaltaisia ja loukkaavat poliittista ilmaisuvapautta. Bännin saanut ei tiedä sitäkään, tuleeko ilmianto yhden valituksen perusteella vai kollektiivisena ilmiantona ja lukeeko joku Facebookissa oikeasti valitukset. On jopa epäilty, että ilmiannon hyväksyy pelkkä tietokonerobotti. 

Niin tai näin, ilmiannoista on tullut poliittisen äärivasemmiston ja "liberaalien" keino tukahduttaa poliittisten kilpailijoiden näkeymykset. He ovat EU:n mielipidesensuurin vapaaehtoisia vahtikoiria, koska heitä yhdistää Unionin kanssa sama soroslainen kosmopolitismi, jonka päävihollisia ovat riippumattomat kansallisvaltiot ja oman etnisyyden puolustajat. Siksi Facebookissa voi täysin vapaasti julkaista julkisia tappokehoituksia, kunhan vain osoitteena ovat "äärioikeistolaiset" kuten saksalaisen AfD-puolueen äänestäjät.

Toinen kuvaava esimerkki on tiettyjen linkkien kuten juutalaisten mediaomistuksesta kertovien artikkelien jakaminen fb-kaverin keskusteluketjussa: ne poistetaan automaattisesti "roskapostina". Jopa Yle Watchin vapaata tiedotusta pidetään ajatuspoliisien silmissä niin sietämättömänä, että blogin jakaminen keskusteluketjuun poistuu monesti "roskapostina".

Euroopan komissio julisti omilla verkkosivuillaan pari viikkoa sitten, että sen painostuksesta "vihapuhetta" on viime aikoina torjuttu verkossa onnistuneesti. Orwellilaisella kiertoilmauksella vihapuhe komissio viittaa tietenkin poliittiisiin näkemyksiin, joita se vastustaa ideologisin perustein ja faktatietoja, jotka loukkaavat sen hellimiä valheilta:

Tietotekniikkayritykset ovat poistaneet keskimäärin 70 prosenttia niille ilmoitetusta laittomasta vihapuheesta. Tämä käy ilmi kansalaisjärjestöjen ja julkisten tahojen toteuttamasta kolmannesta arvioinnista, jossa tarkasteltiin verkossa levitettävän laittoman vihapuheen torjuntaa koskevien käytännesääntöjen täytäntöönpanoa.

Myös maailman suurin videopalvelu YouTube on joutunut demokraattisen vallan ulottumattomissa olevan Euroopan Unionin hampaisiin. Jokin aika sitten verkkojulkaisu Mikrobitti uutisoi, että EU vaatii YouTubelta ennakkosensuuria kaikkeen sisältöön. Ilman kansalaisten luottamusta oleva EU:n globalistiklikki ei pahemmin enää peittele neuvostoliittolaisia tavoitteitaan, vaan julistautuu avoimesti liberaalien vapauksien viholliseksi turvautumalla ennakkosensuurin. Härskeintä tässä operaatiossa on se, että tämä kaikki perustellaan liberaaleilla arvoilla:

EU-komissio on uhannut jo aiemmin tiukentavansa lainsäädäntöä, mikäli palvelut eivät sen mielestä täytä tehtäväänsä riittävällä tehokkuudella. Nyt sorvataan digitaalisen yhtenäismarkkinan lainsäädäntöä, joka sisältää myös esimerkiksi uuden tekijänoikeuslain. 

Komission esityksessä palvelut velvoitettaisiin seulomaan sisältöä aiempaa rajummin. EU listaa laittoman sisällön otsikon alle runsaasti eri osa-alueita: sisältöä valvomalla on tarkoitus suitsia niin vihapuhetta, terrorismia, lasten hyväksikäyttöä kuin tekijänoikeuksien alaisen materiaalin levittämistä.

Terrorismi ja lapsiporno ovat jo pitkään olleet todellisen sensuurin savuverhoja. Jo 1990-luvulla Simon Wiesenthal -keskus yritti koplata lapsipornon ja eurooppalaisen nationalismin yhteen, jotta poliittisten toimintavapauksen tukahduttaminen ei näyttäisi liian ilmeiseltä päätavoitteelta. Nyt tätä sama yrittää EU, mutta huomattavasti suuremmilla lihaksilla.

Perinteiset valtamediat ja sosiaaliset mediat ovat pitkälti liberaalijuutalaisten omistamia kun taas niiden kanssa yhteisymmärryksessä toimiva EU on omat kansansa hylänneiden kosmopoliittien temmellyskenttä. Molemmat intressiryhmät ymmärtävät, että heidän kannaltaan aivan kaikkea epäedullista ei voi sensuroida. 

Vasemmistoliberaaleina heille tuottaa päävaivaa tavalliset konservatiiviset uutissivustot, joissa kannatetaan normaaleja perhervoja ja puolustetaan kansallista itsemäärämäämisoikeutta mm. pakolaiskysymyksessä. EU ja Facebook ovat huomanneet, että sosiaalisen median käyttäjistä aivan liian moni lukee muita kuin hallitsevien liberaalimedioiden uutisia. Tuorein epätoivoinen keino taistella näitä heidän kutsumiaan "valesivustoja" vastaan on uutisten näkyvyyteen vaikuttavien algoritmien muuttaminen. Ylen uutisessa Facebook aikoo mullistaa uutisvirtasi – mitä suuruudistus tarkoittaa ja miksi yhtiö sen tekee? toimittaja Ville Seuri puolustaa tutuksi käynyttä valenarraatiota, jolla uussensuuria yritetään puolustaa: 

Palvelua on syytetty – perustellusti – siitä, ettei se pysty estämään valeuutisten leviämistä alustallaan. Erityisen kovaksi kritiikki on kiihtynyt sen jälkeen, kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Trumpille antoi vauhtia jakautunut sosiaalinen media ja siellä levinneet valeuutiset, joista osa oli Venäjään kytköksissä olevien tahojen tuottamia.  

Facebook ei ole onnistunut yrityksissään erottaa valeuutisia oikeista uutisista. Näyttää siltä, että niiden erottelu onnistuu vain käsipelillä, mikä vaatisi tuhansien uusien työntekijöiden palkkaamista. Niinpä valeuutisista on tullut aito taloudellinen taakka ja riski. Lisäksi Saksa on päättänyt rankaista yhteisöpalveluita valtavilla sakoilla, jos ne eivät pysty estämään valeuutisten leviämistä. Muut maat seuraavat Saksan uuden lain toteutumista tarkkaan.

Liberaalimedian toimittajat ovat ovelia käyttäessään uutisjutuissaan tekijöistä passiivimuotoa, jolloin asia näyttää siltä kuin kyseessä olisi neutraali luonnonlaki tai yleinen mielipide. Kun toimittaja Seuri kertoo, että Facebookia "on syytetty – perustellusti – siitä, ettei se pysty estämään valeuutisten leviämistä alustallaan" lauseessa ei käy mitenkään selväksi, kuka on syyttänyt Facebookia. Ei suinkaan mikään ylenen mielipide tai kansan enemmistö, vaan aggressiiviset liberaalit sanomalehdet kuten New York Times ja Washington Post. Suomessa näitä liberaaleija valemedioita ovat puolustaneet varauksetta ainakin pahamaineiset Yle ja Helsingin Sanomat.

Viimeksi tänään Ylen verkkosivuilla julkaistiin näennäiskriittisen artikkeli Kyllä, algoritmit uhkaavat demokratiaa – Valta luisuu some-miljardööreille. Nykypäivän roiston kuten valtamedian toimittajan viimeinen turvapaikka on vetoaminen demokratiaan, vaikka juuri hänen näppäimistönsä kautta tehdään pilkkaa kaikesta siitä mitä pidettiin aikoinaan Ateenassa arvokkaana.

Jo heti jutun alussa paljastetaan valtamedian pahin painajainen, koska näköjään aivan kaikki ei olekaan sen kontrollissa. Viestinä on, että vain korruptoituneen eliitin suoltama "virallinen" tieto on ainoaa oikeaa ja sen myös pitäisi näkyä Google-haussa ensimmäisenä:

Helsingin Sanomat teki taannoin erikoisen havainnon. Google-haku “mitä tarkoittaa kansallissosialismi”, nostaa hakutulosten kärkeen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen sivut. Ykköstilan sai tietopalvelu Wikipedia, mutta hakutulosten kakkospaikalla on tämä käräjäoikeuden lakkautettavaksi määräämä äärijärjestö. 

Helsingin Sanomille ja Ylelle kelpaavat vain sellaiset kansallissosialismia koskevat hakutulokset, joissa ensimmäisenä rävähtää näytölle Simon Wiesenthal -keskuksen ja Yle Areenan natsidokumentteja käsittelevät www-osoitteet. Toisena huolena toimittaja Juha-Matti Mäntylällä on se, että muutamat vaalikoneet suosittelivat hänen mielestään aivan pelottavan liikaa Laura Huhtasaarta:

Toinen esimerkki. Presidentinvaalien alla Uutissuomalainen ja MTV kertovat, että Laura Huhtasaari (ps.) on heidän vaalikoneidensa ylivoimaisesti suositelluin ehdokas noin 40 prosentin osuudella. Äänestivätkö suomalaiset siis istuvaa presidenttiä vaikka olivat Huhtasaaren kanssa enemmän samaa mieltä? Vai oliko vaalikoneissa häntä suosiva vinoutuma?  

Se olisi pelottava vaihtoehto. Me nimittäin uskomme näitä koneita. Tilastokeskuksen mukaan viime eduskuntavaalien aikaan joka toinen suomalainen käytti vaalikonetta ja yli puolet käyttäjistä kertoi vaalikoneiden vaikuttaneen oman ehdokkaan valintaan joko paljon tai jonkin verran.

Valtamediat kuten Ylen eivät näe vastaavasti mitään ongelmaa siinä, että Facebook ja Google ovat viime vuosina alkaneet kahta raivokkaammin ajaa liberaalia agendaa, jossa arvokonservatiiviset uutiset pyritään tukahduttamaan ja poistamaan kansalaisten silmistä. Näin ilmiselvä valtamedioiden yhteinen vehkeily on suurin syy sille, että ns. vaihtoehtomediat ovat saavuttaneet suuren suosion. Mitä ankarammin globalistiset suurmediat käyvät taisteluun niitä kritisoivia uusmedioita vastaan, sitä suuremmalla varmuudella ne menettävät luottamuksen suuren yleisön silmissä.