Eilen Yle TV1.n presidentinvaalitentissä ollutta Laura Huhtasaarta grillattiin jopa enemmän kuin ensimmäiseksi hiillostettua Paavo Väyrystä. Ylen verkkosivut kirjoittavat tänään voitonriemuisesti Perussuomalaisten presidenttiehdokkasta jutussaan Huhtasaarella loppui osaaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiakysymyksissä – "rukousaamiaisen mainitseminen ulkopoliittisena meriittinä ei vähentänyt mielikuvaa", vaikka mitään todellista syytä riemuun ei olekaan. Toimittaja Kirsi Heikelin revolverihaastattelu kun muuttui usein pelkäksi kaksintaisteluksi, jossa Huhtasaari lopulta nöyryytti henkilökohtaisella ristiretkellä ollutta Ylen kuulustelijaa, vieläpä yleisön aplodien kera. Heikelin päällekäyvä mutta ilmeetön kuulustelutyyli erosi hieman Väyrystä haastatelleesta Seija Vaaherkummusta, jolla oli tapana keskeyttää haastateltava. Toisin kuin Heikel, hän osoitti myös eleillään ja ilmeillään täysin avoimesti vastenmielisyytensä Väyrystä kohtaan.
Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, miten toimittajat tulevat kohtelemaan muita ehdokkaita. Naapurinpojan oloinen Jan Andersson oli Heikeliä huomattavasti leppoisampi, kun hän tänään haastatteli RKP:n ehdokasta, entistä kommunistia Nils Torvaldsia. Hyvä puoli haastattelussa oli se, että Andersson otti pariinkin otteeseen esiin Torvaldsin kommunistimenneisyyden ja väkivaltaiset vallankumouspuheet.
Huhtasaaren haastattelussa olikin yllättävää, ettei hänen uskonnollisuudestaan kysytty mitään, mutta häneltä tiedusteltiin sen sijaan omituisesti, miksi hän hymyilee, kun puheeksi tulee turvapaikanhakijoiden karkotukset ja rajojen kiinni pitäminen paperittomilta. On selvää, että kyllähän se on iloinen asia kun tietää, että tulevia suomalaissukupolvia suojellaan muukalaisinvaasiolta, vaikka Heikelin mielestä tähän positiiviseen asiantilaan pitäisi suhtautua harmistuksella ja surullisella vakavuudella. Kysymys kertoo paljon siitä, mitä Heikel itse haluaa tulevaisuuden Suomelle.
Toinen henkilökohtainen kysymys oli jo suora isku navan alle, jollaista tuskin esitettäisiin kenellekään muulle presidenttikandidaatille: "Muutamissa haastatteluissa teitä kuvataan toisinaan maaniseksi poliitikoksi. Miksi toimittajat haluavat maalata teistä kuvan maanisena poliitikkona?" Perusteetonta kysymystä voi selittää vain sillä, että toimittajat kuten Kirsi Henkel pitävät jokaista poliitikkoa maanisena, joka ei suostu jakamaan heidän punaivihreitä arvojaan.
Heikel yritti selvästi jäljitellä BBC:n Hard talk -haastatteluohjelman tyyliä, mutta epäonnistui surkeasti, koska Huhtasaari kykeni napakoilla vastauksillaan osoittamaan, kuinka naurettavaa toimittajan itsetarkoituksellinen saivartelu ja saman asian jankkaaminen on. Kun Heikel ei muka saanut haluamaansa vastausta kysymykseensä, vaikka Huhtasaari väänsi sen rautalangasta, hän lopetti keskustelun ja totesi ykskantaan, ettei ehdokas vastannut kysymykseen ja siirtyi nopeasti uuteen aiheeseen. On epätodennäköistä, että Ylen toimittajat tulevat käyttämään samaa metodia silloin kuin heidän omat suosikkinsa Tuula Haatainen (SDP), Pekka Haavisto (Vihreät) ja Merja Kyllönen (Vasemmistoliitto) ovat haastatteluvuorossa.
Huhtasaarelle esitetyt kysymykset olivat jo sinänsä järjettömiä, koska monessa niissä oletettiin ehdokkaan olevan selvännäkijä, joka tietää Suomen ja maailman tilanteen kymmenenä vuoden päästä. Huhtasaari osoittikin pariin otteeseen tällaisten kysymysten olevan täysin epäolennaisia tässä tilanteessa.
Varsinkin ulkopolitiikasta keskusteltaessa Huhtasaaren oletettiin tietävän suoraan studionpenkiltä, millaisia toimia presidentin pitäisi tehdä erilaisissa ulkopoliittisissa tulevaisuuden skenaarioissa. Heikel yritti hiillostaa Huhtasaarta nimenomaan ulkopolitiikassa, koska on muiden toimittajien kanssa siinä uskossa, ettei ehdokkaalla ole siihen riittävää osaamista.
Mitä tuo osaaminen sitten voisi olla? Suomalaistoimittajilla on outo käsitys siitä, että ulkopoliitikka olisi muka ylivertaisen vaikeasti hallittavaa rakettitiedettä, jonka ovat sisäistäneet vain sen esoteriaan perehtyneet harvat ja valitut. Arkinen totuus kuitenkin on, että ulkopolitiikassamme on loppujen lopuksi aika vähän muuttujia, joita voi arvioida lähes kuka tahansa kotisohvan politiikan seuraaja. Siksi Sauli Niinistö ei ole siinä sen korvaamattomampi "asiantuntija" kuin Laura Huhtasaarikaan.
Toki on totta, että Huhtasaaren lausunto hänen ulkopoliittisesta kokemuksestaan pani väkisin hymyilyttämään, koska hän kertoi sen käsittävän mm. ruokousillalliset Israelissa ja Yhdysvalloissa. Huhtasaaren epäilyttävin puoli onkin globalistien kannattama sionismi, johon kuuluu Israelin varaukseton tukeminen ja Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikan hyväksyminen. Pitkän miinuksen tekee myös hänen lepsu asenteensa Natoon ja sen sotaharjoituksiin Suomessa sekä kritiikitön asenne isäntämaasopimukseen. Nämä ovat niin merkittäviä kansallisen epälojaalisuuden ilmauksia, että äänestäjä joutuu tosissaan miettimään kumpaa äänestää, Huhtasaarta vai Väyrystä. Me täällä Yle Watchissa sitä vastoin kieltäydymme äänestämästä täysin, sillä äänestäminen on hyväksynnän antamista korruptoituneelle demokratiailveilylle.
Huhtasaaren haastattelu on herättynyt poikkeuksellisen runsasta keskustelua somessa. Yksi terävimmistä kommentaareista kuultiin Juhani Huopaisen seinältä:1) "Voidaanhan sitä miinoja rakentaa kun kriisi tulee". Niin varmaan. Kun Ven.... siis vihollinen hyökkää, rakennetaan miinatehdas, koulutetaan sotilaat käyttämään niitä, ne toimitetaan rintamalle ja vasta sitten peli aloitetaan. Veteraaneja varmaan ihan hirveästi loukkaa twiitti, jossa todetaan Venäjän ylivoima etenkin jos taktiset ydinaseet ovat käytössä.
2) Trump ja WTO - WTO on rampa ankka ja sitä kutsutaan "maailmankaupan YK:ksi". Oleelliset kauppasopimukset tehdään WTO:n ulkopuolella, ja isot toimijat tekevät enemmän tai vähemmän mitä itse huvittaa - joko isojen maiden tai isojen alueiden välisiä soppareita.
3) Heikot kansainväliset organisaatiot ovat heikkoja kansainvälisiä organisaatioita. Niiden kehuminen vahvoiksi on ehkä fantsuttelumielessä kivaa, mutta siinä helposti ampuu itseään jalkaan. YK:n heikkoudet tiedetään, mutta niin tiedetään myös EU:n heikkoudet. Myös Kansainvälisen Valuuttarahaston heikkoudet tulivat ilmeisiksi eurokriisin yhteydessä - koko järjestö oli viimekädessä eurooppalaisten maiden poliittisessa ohjauksessa ja järjestö teki sekä omien sääntöjen että omien tavoitteidensa vastaista politiikkaa, ja tarjosi viikunanlehden eurokriisin hoidolle, joka ei mennyt kovin reilulla tavalla - ainakaan Suomen kannalta. Heikkojen kansainvälisten organisaatioiden suhteen ei pienen maan pitäisi olla liian sinisilmäinen ja fantsutteleva. Jos me luulemme, että isojen maiden ohjaamat järjestöt turvaavat pienien maiden edut, niin teemme oman maalin
Kaikkein hauskimman syväanalyysin antoi hommareinojen isänä tunnettu Jari Leino blogikirjoituksessaan Puolueeton presidenttitentti Ylen tapaan. Jo heti kirjoituksen alussa hommareino tiivistää sen, mistä Huhtasaaren tentissä oli kyse:
Tämä on Ylen puolueeton presidentinvaalitentti. Toimittajana Kirsi Heil.Arvoisa presidenttiehdokas, miksi äsken haastatellulle kansalaiselle on jäänyt sellainen vaikutelma, että tarvitsisitte lisää nöyryyttä?– Nöyryys on viisautta, ja kyllä sitä on aina hyvä oppia vielä lisää.Te ette nyt vastannut kysymykseeni. Milloin olette lopettanut miehenne lyömisen?– En ole koskaan lyönyt miestäni.En minä sitä kysynyt. Miksi ette vastaa kysymykseeni? Milloin lakkasitte lyömästä miestänne? Koska? Mistä lähtien?– En ole ikinä lyönyt miestäni.
