"ÄÄRIOIKEISTON TERRORIUHKA" LÄSSÄHTI PANNUKAKUKSI

Supon päällikkö Antti Pelttari (Kokoomus)

Viime joulukuun alussa Lounais-Suomen poliisi piti salamavalojen säihkeessä tiedotustilaisuuden, jossa Suojelupoliisin asiantuntija, erikoistutkija Eero Pietilä, kertoi ensimmäisestä kotimaisesta terroriteon valmistelun epäilystä. Poliisi oli pidättänyt viisi nuorta kankaanpääläistä nuorta miestä, jotka oli määrätty tutkintavankeuteen. Tuolloin Yle uutiset kertoi Supon analysoineen esitutkinnan aikana saatua materiaalia. Tutkija Pietilän mukaan vangittujen aatemaailma on akselerationismiksi kutsuttu ideologia, jossa ihannoinaan äärioikeistolaisia terroristeja. Median ja Pietilän virheellisesti ideologiaksi kutsuman akselerationalistisen metodin sanotaan leviävän verkossa.

Tiedotustilaisuus oli medialle aikainen joululahja. Vasemmistolais-globalistiselle arvomaailmalle kallellaan oleva valtamedia pystyikin vain vaivoin peittelemään riemuaan, sillä nyt oli löytynyt vihdoin todiste™ kansallismielisyyden uhasta "moniarvoiselle Suomelle". 

Analyyttiset uutisten seuraajat löysivät kuitenkin heti aukkoja poliisin politikoivasta tiedotuksesta ja etenekin median spekulatiivisista tulkinnoista.  Kummastusta herätti varsinkin se, että kyse ei ole tuoreesta tapauksesta, vaan epäillyt olivat saman asian vuoksi vangittuina jo alkuvuodesta 2020. Miksi nuoret sitten pidätettiin uudestaan? Vai oliko poliisilla uusia todisteita vangitsemisille? Nämä kysymykset ohitettiin täysin julkisessa keskustelussa, koska niiden avaaminen olisi voinut osoittaa koko tapauksen olevan suutari. 

Lietsotun hysterian keskellä tosiasiat eivät tunnetusti pääse esiin eikä järjen ääni kuulu, joten hämmentynyt kansa sai vasta tänään tietää tapauksen todellisesta luonteesta, kun Satakunnan kärjäoikeus vapautti loput neljä epäiltyä. Käräjäoikeuden vapautuspäätös ja sen perusteet tuodaan pitkin hampain esiin Ylen uutisessa Kankaanpään terrorismirikoksesta epäillyt vapautettiin: poliisilla ei riittäviä perusteita vangitsemisten jatkamiselle – tutkinnanjohtaja yllättyi:

Satakunnan käräjäoikeus sanoo tämän päivän tiedotteessaan, että pakkokeinolain 2 luvun 8 §:n mukaan rikoksesta pidätettyä tai vangittua, joka on päästetty vapaaksi, ei saa uudelleen pidättää samasta rikoksesta sellaisen seikan nojalla, joka on ollut viranomaisen tiedossa sen päättäessä pidättämisestä tai vangitsemisesta.

Käräjäoikeuden mukaan poliisi ei ole esittänyt hakemuksen tueksi sellaisia uusia seikkoja, joiden perusteella epäiltyjen vangitsemista voisi jatkaa. Lisäksi käräjäoikeus toteaa, että asiassa ei ole sotkemisvaaraa.

Ylessä ei oltu vapauttamispäätöksestä mielissään ja se antaakin uutisensa lopussa puheenvuoron tutkinnanjohtaja Toni Sjöblomille, joka harmittelee vapauttimisen hankaloittavan kuulustelujen järjestämistä. Sen sijaan huomiotta jää kokonaan poliisin arvelluttava menettely, jossa se ilman uusia todisteita piti kankaanpääläisnuoria tutkintavankeudessa samasta tapauksesta, jossa se oli joutunut vapauttamaan epäillyt jo vuonna 2020.

Tutkinta ääroikeistolaisesta terrorismista haiskahti kaukaa jo joulukuussa, koska tiedotustilaisuudessa oli mukana sisäministeriön työrukkanen Suojelupoliisi. Toisin kuin entisinä aikoina Supo ei valvo ensisijassa enää Suomen sisäistä ja ulkoista turvallisuutta, vaan pyrkii lähinnä palvelemaan kulloistakin hallitusvaltaa. Koska viime aikaiset hallitukset pitävät kansallismielisiä vihollisinaan, ovat poliisi ja Supo aloittaneet mielivaltaisilla laintulkinnoillaan ajojahdin kansallista oppositiota vastaan. Tunnetuin esimerkki tästä on Pohjoismaisen vastarintarintaliikkeen lakkauttaminen "rasismin lietsomisen vuoksi", vaikka järjestö ei saanut edes tutkintapyyntöä kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta. 

Kankaanpääläisnuorten  autotallikerhon nostaminen tikun nokkaan kertoo sisäministeriön halusta luoda poliittisesti hyödyllinen maan sisäinen vihollinen. Koska hallitus on halunnut pestä kätensä poliittisesta ajojahdista, se on antanut tehtävän poliisille ja Supolle, jotka työtä käskettyä polkaisivat kuin tyhjästä suomalaisen äärioikeistoterrorismin uhan. Kansalaisten säikyttämiseksi ne järjestivät joulukuussa valtaisan medianäytöksen, jotta kotimainen terroriuhka näyttäisi todelliselta. 

Tuota operettinäytössä katsellessa kriittiset kansalaiset näkivät heti, että keitos on tehty laihoista antimista, mutta pantu sen verran näyttäyvästi esille, että se laukaisi Ylen natsidokumenteilla itsensä indoktrinoiduissa demarieläkeläisissä ehdollistetun refleksin. Seuraisipa tapauksen käsittelystä myöhemmin mitä tahansa, valtamediassa tiedettiin, että typerrytettyyn massaan se synnytti vahvan muistijäljen. Tässä mielessä lavastukseksi paljastuva terroriuhka palvelee kansaa vastaan käytävän psykologisen sodankäynnin eli infromaatiovaikuttamisen tarpeita.

Silti Ylen pettymystä käräjäoikeuden päätöksestä ei voi olla huomaamatta. Joulukuun ilouutiseen verrattuna tämän päiväinen uutisointi varsinkin televisiossa on ollut silmiin pistävän niukkaa. Pettymyksen lisäksi tähän on syynä haluttomuus kertoa suurella volyymilla kansalle, että kotimainen terroriuhka oli alusta alkaen viranomaisten luoma kupla, joka nyt puhkesi. Koska tämä tapaus odotetusti suli, Supon ja Ylen täytyy miettiä uudelleen mistä löytää lisää kuunatseja, joilla pelotella kansaa.

YLESSÄ ÄÄRILIIKKEEN SYNONYYMI ON ÄÄRIOIKEISTO

Ääriliikkeen kannattajia. Lahest.

Kellä on valta määrittää Suomessa, kuka on maan sisäisen poliittinen vihollinen? Ja millä perusteella? Vastauksen paljastaa Ylen uusi artikkeli Vanhempi, osaatko puuttua nuoren radikalisoitumiseen? Ääriliikkeiden verkot hamuavat somessa. Jutussa käy selväksi, että nykyisen kulttuurihegemonian airueet eivät halua uuden sukupolven tekevän samanlaista isäkapinaa kuin heidän oppi-isänsä 60-lukulaiset punamädättäjät. Tämä on huvittavaa, koska näin 60-lukulaisten opetuslapset tunnustavat vajonneensa holhoavaan paternalismiin, joita heidän oppimestarinsa halveksuivat syvästi. Opetuskampajan taustalla lienee pelko uuden sukupolven kostosta kaikelle sille tuholle, jota 60-luvun radikaalit ja heidän hegemoniset jälkeläisensä ovat saaneet aikaan.

Jutussa haastatellut  ääriliikkeitä tutkinut tohtori Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta ja tomittaja-kirjailija Sanna Heinonen eivät ole keitä tahansa puolueettomia asiantuntijoita, joita kiinnostavat "ääriliikkeet" koko poliittisella värispektrillä. Tosiasiassa tohtori Tommi Kotonen on keskittynyt poliittisesti motivoituneessa työssään pelkästään äärioikeistoon, mutta silti hän sekä jutun kirjoittanut Arto Loukasmäki kutsuvat tuota tutkimustyötä ääriliikkeiden tutkimiseksi. Luultavasti sananvalinnalla halutaan luoda melikuva, että yliopiston punaisissa yhteiskuntieteellisissä tiedekunnissa tutkittaisiin muka myös äärivasemmistoa ja vieläpä arvovapaasti. Harhautus on turhaa, sillä jutusta käy selväksi, että valtiovallan suojeluksessa olevasta äärivasemmistolaisuudesta ei kerrota jutussa yhtään, vaikka se näön vuoksi mainitaankin kerran lyhyessä ääriliikkeiden listassa. Tosiasiaksi jää, että yliopiston punavihreät politrukit haluavat antaa "äärilikkeelle" ja "ääriajattelulle" vain yhden sisällön: äärioikeisto. 

Varsinkin esikoisromaaninsa kirjottanut Sanna Heinonen edustaa tätä näkemystä, mikä onkin ymmärrettävä, sillä hän problematisoi kirjassaan vain suomalaisten "rasismin", mutta ei 2000-luvun globaalikommunismina tunnettua monikulttuuria. Tarkempi perehtyminen hänen kirjaansa Noland paljastaa, että kyse on yksi monista  hegemoniseen vasemmistodiskussiin ihastuneesta monikultturistista. 

Yhdessä kohtaa tutkija Kotonen uskaltaa sentään esittää epäsovinnaisen ajatuksen. Toisin kuin julkinen keskustelu olettaa, hänen mielestään ääriajattelu ei ole absoluuttinen termi, vaan vaihtelee poliittisten suhdanteiden mukaan:

Selväpiirteisen rajan vetäminen sille, mikä on ääriliikettä ja mikä ei, on paljon kiinni siitä, miten ihminen ajattelee. Käsitteet ovat suhteellisia, ja Tommi Kotosen mielestä se mitä itse pitää normaalina määrittelee myös äärimmäisyyden.  

– Selväpiirteistä rajaa ei pysty koskaan määrittelemään, koska se elää myös poliittisen tilanteen ja ajan mukaan.

Kun läntisen maailman  menoa tarkastelee avoimin  silmin ja pitkä ajallinen ulottuvuus mielessään, on selvää mitkä silloin näyttävät ääriajattelulta ja ääriliikkeiltä: meidän hupaisa demokratiailveilymme, loputonta kasvua saarnaava taloususkonto ja etniskulttuurista itsemurhaa manaava massainvaasio. Ne ovat todelliset hulluuden altarimme, joiden äärellä mediapapisto ja poliitiikot kirkuvat äärioikeistoa, mutta eivät näe seivästä omassa silmässään.


                                                        ******************************

Yle TV1, torstai 8.2.2018 klo 21:05,  A-studio: Talk 

Tiedustelulait: urkintaa vai suojelua? Vieraina oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.), Supon päällikkö Antti Pelttari, kansanedustaja Krista Kiuru (sd.) ja Effi ry:n puheenjohtaja Leena Romppainen. Juontajana Jan Andersson #yleastudio HD

A-talk

Liittovaltiota ajava EU:n sisäpiiri on vaatinut kansalaisten valvontaa jo pitkään. Suomessa Kokoomuksen Nato-sionistiset partiopojat ja -tytöt noudattavatkin innolla globalistien ehdotusta, jotta kansallismielisiä voitaisiin valvoa entistä tehokkaammin itse tuotetun (vuoden 2015 invaasio) terrorismin uhan varjolla. Ainakin turvallisuushakuiset demarieläkeläiset kannattavat innolla ehdotusta, sillä eihän heillä Systeemiin luottavaisina ole mitään salattavaa.

Ohjelmassa kansalaisia yritettiin vakuuttaa tiedustelulain oikeusturvalla, jonka perusteella he voivat kysyä erilliseltä viranomaiselta, onko heistä kysytty turvallisuustietoja. Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen ja Supon päälliikkö Antti Pelttari puolestaan korostivat, että tavallisilla lakia noudattavia kansalaisilla ei ole mitään pelättävää. He kiistivät kategorisesti demarien Krista Kiurun vakuuttavat argumentit, joiden mukaan lähes sadankahdenkymmenen työntekijän palkkaaminen Supon yhteyteen merkitsisi massavalvontaa.

Huolensa esittivät myös Effi ry:n puheenjohtaja Leena Romppainen ja toimittaja Jan Andersson, mutta heidän tietosuojapelkonsa keskittyivät vain vasemmistolaisiin aktivisteihin ja laittomien maassaolijoiden auttajiin. Heille sopisi todennäköisesti mainiosti, että kaikki "äärioikeistolaiset" totuuspuhujat otettaisin 24/7 valvontaan.

Länsimaissa on käynyt jo pitkään selväksi, että poliittiset eliitit eivät ole enää lojaaleja kansoilleen vaan ainoastaan itselleen. Ne myös pelkäävät kansaa, erityisesti kansallismielisiä. Juuri eliitin omia pelkoja varten uutta urkintalakia ollaan säätämässä. 

He taivuttavat kansaa luottamaan itseensä, mutta miten voi luottaa lainsäätäjiin ja viranomaisiin, jotka ovat jo moneen kertaan pettäneet kansalaiset? Mitä ajatella viranomaisista, jotka ovat tuottaneet maahamme kansalta kysymättä huomattavan ei-eurooppalaisen muukalaispopulaation? Johtava poliittinen nomenklatuura, joka on jo tehnyt tuollaisen kardinaalipetoksen, tulee varmuudella pettämään myös uuden tiedustelulain "hyvää tarkoittavan" ennaltaehkäisyn kohdalla. Terrorismin ennaltaehkäisy on toisarvoinen kysymys, sillä EU-vetoisen lain päätarkoitus on valvoa kansallismielisiä, jotka eivät kannatta EU-globalismia ja monikultturismin loputonta maahanmuuttoa. 



Yle TV1, torstai 8.2.2018 klo 22:00, Ulkolinja: Saksan uusnatsit

Väkivaltaisen äärioikeiston kannatus on noussut Saksassa suurimmilleen sitten toisen maailmansodan - mihin tämä johtaa? Freital on yksi uuden äärioikeiston keskuksista, jossa poliittiset rintamalinjat ovat jyrkät. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Hip hurraa, pitkästä aikaa propagandadokumentti Saksan uusnatseista! Suurennuslasin keskellä taas "väkivaltainen äärioikeisto", vaikka median käyttämänä termi on redundantti, koska se yhdistää sanaan äärioikeisto automaattisesti väkivallan, viis tilastotiedoista. Siis toisin kuin valtiovallan erityisessä suojeluksessa olevan väkivaltaisen äärivasemmiston kohdalla, josta näimme viimeksi tv-ohjelman...niin milloin? Ei milloinkaan.

Angloamerikkalainen sionistihallinto yhdessä saksalaisten yhteistoimintamiesten ja -naisten kuten Angela Merkelin kanssa päätti vuonna 2015 muuttaa kerralla saksalaisten etnistä koostumusta päästämällä vajaassa vuodessa miljoona etnisesti sopeuttamatonta vapaamatkustajaa maahan. Sionistisen miehityshallinnon lopullinen ratkaisu saksalaisväestöä kohtaan on vainoharhainen kosto siitä, että Saksa päätti aikoinaan irrottautua Siionin valtikan alta. 

Ne nuoret miehet ja naiset, jotka epätoivoisin keinoin vastustivat verhojen takaa järjestettyä muukaisinvaasiota ovat samanlaisia sankareita kuin ne tiibetiläiset, jotka ovat näihin päiviin asti taistelleet kiinalaisten hyökyaaltoa ja laitonta miehitystä vastaan. Ohjelman logiikka on näin ollen täysin nurinkurinen: koko "uusnatsiongelman" syyllisiä eivät ole nuoret, vaan Merkelin miehityshallinto, joka kansalta kysymättä avasi 2000-luvun troijalaisille portit.