FACEBOOKIN PELKÄSTÄÄN VALKOISIA SYRJIVÄN SANANVAPAUDENRIISTON MOTIIVIT

Somemonopoli Facebook ilmoitti tällä viikolla poliittisesti ja etnisesti syrjivästä päätöksestään kieltää kaiken valkoisten identiteettitä tukevan ja puolustavan viestinnän yhteisöpalvelussaan. Asiasta kertoi myös Yle uutiset verkkosivujen jutussaan Facebook kieltää valkoista nationalismia ja separatismia tukevan sisällön:

Facebook on ilmoittanut kieltävänsä valkoista nationalismia ja separatismia kannattavat sisällöt alustoillaan. Facebook kertoo uutisblogissaan , että ensi viikosta lähtien yhtiö alkaa kitkeä valkoista nationalismia ylistävät, kannattavat ja esittävät sisällöt niin Facebookista kuin Instagramista.

Valkoisten nationalisteihin liitetty "vihapuhe" tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että valkoiset haluavat säilyttää olemassaolonsa. Siksi onkin syytä kysyä, kuka tässä oikeastaan vihaa ja ketä? Juutalaisjohtoisen Facebookin vasemmistoliberaalien ja sionistien täytyy vihata täysin palkein valkoisten säilymistä, koska haluavat näin fanaattisesti tukkia eurooppalaisperäisten ihmisten asiaa puolustavien suut. Valkoisten kannalta on ikävää, että myös muut Internetin jätit kuten Google/YouTube, Wikipedia, Yahoo!, My Space, eBay ja PayPal (estää nationalistien maksuliikenteen) ovat kiistattomasti sellaisten juutalaisten hallussa, jotka vastustavat kiihkeästi valkoisten etnonationalismia. 

Se sensuuri johon Facebook nyt ryhtyy on lainattu suoraan jälkimarxilaisten oppikirjasta. Repressiivisenä toleranssina tunnetun tukahduttavan suvaitsevaisuuden pääperiaate on, että vasemmistoliberaaleille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei suvaita. Sattumoisin tätä strategiaa on saarnannut pitkään Facebookin omistaja Mark Zuckerbergin sisko Donna Zuckerberg. Viime marraskuun Yle uutisten jutussa Tutkija Donna Zuckerberg: Valkoisen ylivallan ja naisvihan lietsojat yrittävät omia antiikin klassikot kulttuurisotansa aseeksi Princetonin yliopistossa antiikintutkija ehdottaa sosiaalisen median keinoksi taistella ei-vasemmistolaisia totuuspuhujila vastaan riistämällä niiltä julkaisukanavat. Haastattelun perusteella Mark Zuckerberg on kuunnellut tarkkaan mitä hänen siskollaan on sanottavana:

Mitä sitten voi tai kannattaa tehdä, jos on huolissaan naisvihan, rasismin ja äärinationalismin leviämisestä netissä – esimerkiksi sellaisissa palveluissa kuin Zuckerbergin veljen Mark Zuckerbegin perustama Facebook? Donna Zuckerbergin mielestä yksi relevantti keino on vaientaminen. Keskeisimmiltä vihanlietsojilta voi viedä alustan alta. 

– Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että nämä yhteisöt ovat kasvaneet ja vahvistuneet nopeasti mittasuhteisiin, jotka eivät aiemmin olleet mahdollisia. Kun keskeinen peluri estetään vaikka Twitteristä, niin hän saattaa tietysti siirtyä [äärioikeiston suosimaan sosiaaliseen mediaan] Gabiin, mutta on sekin parempi. Ei tilin sulkeminen tietenkään saa heitä lopettamaan vihan levittämistä. Kun vihanlietsojien kirjoja on lakattu myymästä Amazonissa, tai heidän YouTube -toimintaansa tai muita somekanaviaan on suljettu tai rajoitettu, tulee toiminnasta vaikeampaa.

Koko kieltokuvion kaksinaamaisuus näkyy siinä, kuinka läntinen valtakoneisto yhteistyössä Facebookin kanssa haluaa tehdä laittomaksi nationalismin kannattamisen valkoisille samalla kun se tekee laittomaksi juutalaisten nationalismin vastustamisen. Kaikki tämä sananvapauden tukahduttaminen myydään suurelle yleisölle "vihapuheen" ja "terrorismin" torjumisena.

Päätös ei tullut silti täytenä yllätyksenä, sillä yhtiö on viimeisen kolmen vuoden aikana yhdessä EU:n kanssa pyrkinyt kaikin keinon sensuroimaan palvelussaan valkoisesta näkökulmasta esitettyjä viestejä sekä lopettamaan tällaisten viestien ja linkkien lähettäjien tilejä. Tästä huolimatta Fb:n tuore lopullinen ratkaisu oli odottamaton. Kiihkomielisyydessään yhtiön vetoa onkin syytä pitää eräänlaisena maolaisena Suurena harppauksena kohti maailmaa, jossa valkoiset marginalisoidaan ja lopulta eliminoidaan kansojen mereen. 

Facebookissa on varmasti laskettu tarkkaan paljonko sen käyttäjissä on ns. valkoisia nationalisteja. Ilmeisesti laskelmissa on arvioitu valkonationalisteja olevan sen verran vähän, ettei heidän häätämisestä seuraa ylivoimaisia taloudellisia tappioita. On selvää ettei Facebook koe valkoisia nationalisteja uhkana sinänsä, vaan yhtiö näkee vaaran piilevän ainoastaan heidän potentiaalissaan vaikuttaa tavalliseen tuulipukukansaan ja sen äänestyskäyttäytymiseen. Facebook ja sen globalistiset sidosryhmät kun katsovat, että vain liberaaleilla tulee olla yksinoikeus hallita sokeita massoja manipulaatiopelissä nimeltä demokratia.

Herää kysymys, miksi somemonopoli kielsi palvelussaaan juuri nyt valkoisen nationalismin eikä heti perustamisvuotena 2004. Viisitoista vuotta sitten Facebook oli vielä pikkutekijä ja sen ainoa päämäärä oli saada lisää käyttäjiä. Vasta 2010-luvulle tultaessa yhtiö oli saavuttanut sellaisen monopoliaseman somemarkkinoilla, että sillä alkoi olla jo yhteiskunnallista ja taloudellista vaikutusvaltaa läntisessä maailmassa. Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että aiemmin melko liberaaleilla yhteisösäännöillä pelannut Facebook alkoi juuri tämän vuosikymmenen alussa kiristää valikoidusti jeaetun sisällön valvontaa.

Seurauksena oli monien valkoiseen nationalismiin liittyvien näkemysten poistaminen ja niiden jakajille määrätyt julkaisukiellot. Mistään laajamittaisesta poliittisesta vainosta ei vielä ollut kyse, eikä vasemmistolle myöhemmin tarjottimella tarjottu ilmantokulttuurikaan rehottanut. Erilaiset "kielletyt" sanat ja ilmaisut tunnistavat algoritmitkin olivat vielä alkutekijöissään. Tämä tuolloin vielä satunnaiselta näyttänyt poliittinen mielivalta muuttui kuitenkin radikaalisti kolme vuotta sitten.

Vuosi 2016 oli järkytys valkoiseen identiteettiin vihamielisesti suhtautuvalle gloobalille eliitille, johon lasketaan kuuluvaksi läntisten valtapuolueiden johtajat, EU:n huippubyrokraatit, suuryritysten johtajat, ja valtamedian päätoimittajat. Brexit ja pari kuukautta myöhemmin Donald Trumpin vaalivoitto saivat globalistit paniikkiin, koska nämä ymmärsivät vaalitulosten olevan mahdollisesti vain alkusoittoa jollekin paljon vakavammalle: valkoisten kansalliselle heräämiselle.

Todennäköisesti loppuvuodesta 2016 pidettiin lukuisia salaisia hätäkokouksia Yhdysvaltain itärannikon vanhan liberaalieltiin voimakeskuksissa, EU-kabineteissa ja media-alan suuryhtiössä. Näissä kokouksissa kehiteltiin Imperiumin uutta vastaiskua, jossa pyritään kaikin keinoin tukahduttamaan kansallisesti ajattelevat uudet poliittiset haastajat. Globaalisti verkostoitunut läntinen liberaalieliitti ei nimittäin aikonut luovuttaa puhumattakaan että se olisi tunnustanut virheensä. Koska valta on sille kaikki kaikessa, se on sisäistänyt täydellisesti Punaisen armeijakunta RAF:n teesin, jonka mukaan vanha poliittinen eliitti ei luovu vallastaan koskaan vapaaehtoisesti.

Säilyttääkseen valtansa länsimaiden valtaapitäjät eivät nähneet muuta vaihtoehtoa kuin aina vain julkeamman valheiden levittämisen (valheiden paljastaminen leimattiin sittemmin valtamediassa "valeuutisoinniksi") ja poliittisen tukahduttamisen. Tämän vallanhimoisen vaihtoehdottomuuden on tiivistänyt kenties parhaiten filosofi-loogikko John Bryant, jota blogimme on lainannut aiemminkin ja lainaa edelleen: Ei ole mitään syytä tukahduttaa näkemystä ellei se ole totta, sillä virheellistä näkemystä vastaan voidaan käydä tosiasioiden ja logiikan avulla, kun taas totuutta vastaan voidaan käydä vain valheilla ja tukahduttamalla.

Facebookissa korruptoituneen vanhan vallan uusvanha strategia muunnettiin asteittaiseksi sensuuriksi. Tämä alkoi näkyä jo heti keväällä 2017, jolloin Facebook aloitti entistä aggressiivisemman bannipolitiikan ja julkaisujen poistamisen vetoamalla kulttuurimarxilaisten luomaan totalitaristiseen käsitehirviöön vihapuhe. Samalla yhtiö kehoitti palvelussaan seuraajiaan antamaan ilmi kirjoituksia ja linkkejä, jotka eivät noudata liberaalien suosimaa poliittista korrektiutta.

Vasemmistolaiset ja "liberaalit" ottivat haasteen mielihyvin vastaan ja ovat siitä asti saaneet toteuttaa estoitta poliittista kaunaansa anonyymisti kuin DDR:n Stasi-ilmiantajat parhaimpina päivinään. Yhtiön antama ilmantokehoitus koskee tietenkin vain valkoisia kansallisvaltion ja perinteisen perhepolitiikan kannattajia, sillä Facebookin taustavoimat eivät ole kiinnostuneita mustien, aasialaisten tai juutalaisten nationalismista.

Uudesta ilmiantopolitiikasta sai kärsiä heti tuoreeltaan myös Yle Watch, jonka postauksia Facebookissa jakaneille annettiin liukuhihnalta banneja. Vihdoin huhtikuussa 2017 Yle Watch sai tässä orwellilaisesta kulttuuriliberalismista tarpeekseen ja julkaisi Facebookin sensuuripolitiikkaa koskevan artikkelin EU ja Facebook julistaneet hetki sitten totaalisen sodan totuuspuhetta vastaan.

Blogimme on seurannut melko tarkkaan Facebookin määrätietoisia askelia kohti liberaalien visioimaa pehmeää totalitarismia. Yhtiön lisäämästä sensuurista on kirjoitettu aina kun se on tullut ajankohtaiseksi kuten heinäkuussa 2017, jolloin julkaistiin artikkeli "Vihapuheen" varjolla tosiasioista puhuminen halutaan kieltää verkossa. Sen jälkeen aihetta on käsitelty ainakin kirjoituksissa:

Valkoiset puolestaloukkaantujat sotajalla (tammikuu 2018),

Facebook, YouTube ja Google sensuroivat ja valvovat sinua entistä tehokkaammin (helmikuu 2018),

Toimittajat ovat hiljaa FB:n sensuurista, koska se ei koske vasemmistoliberaaleja (maaliskuu 2018),

Globalistiliberaalit Facebook ja Google eivät salli vapaata poliittista kilpailua (elokuu 2018),

Naamakirjan sensuuri pahenee entisestään (syyskuu 2018),

Yle puolustelee YouTuben viimeisintä sensuuripäätöstä (tammikuu 2019)

Elokuussa 2018 julkaistu YW:n artikkeli "Globalistiliberaalit Facebook ja Google eivät salli vapaata poliittista kilpailua" sopii tähän päivään vielä paremmin kuin puoli vuotta sitten, sillä Facebookin tähtäimessä ei ole tosiasiassa vain valkoiset "ekstremistit", vaan kaikki valkoisten maiden legitiimit puolueet ja kannattajat, jotka tukevat kansallisaatetta.

Yhtiön kieltopäätöksestä ei voi välttyä mielikuvalta, että myös maahanmuuttovastaisuus nähdään ääriajatteluna, koska siinä pyritään säilyttämään valkoisen kantaväestön oma elintila. Ääriajatteluksi määrittämisen perustana Facebook sanoo käyttäneensä kahdenkymmenen kansalaisjärjestön ja erilaisten akateemisten asiantuntijoiden antamia lausuntoja. Sattumoisin kaikki näiden lausuntojen antajat ovat vasemmistolaisia, valkoiseen kansakuntaan vihamielisesti suhtautuvia rasisteja. Koko projektin ideologisuus näkyy jo siinä, että yhtiö tekee avoimesti yhteistyötä vasemmistolaisen marginaalijärjestö Life After Hate:n kanssa, jonka sivustolle väärinajattelijat Ylen uutisen mukaan ohjataan:

Sisältöjen kieltämisen lisäksi Facebook aikoo jatkossa ohjata valkoiseen ylivaltaan liittyviä hakuja tekevät henkilöt viharyhmistä poistumista tukevan Life After Hate -järjestön sivuille.

Toisaalta koko käsitteen "ääriajattelu" voi helposti kyseenalaistaa, sillä lukuisten mielipidemittausten mukaan valkoisten nationalistien suosima monikulttuurin vastaisuus on Euroopassa ja Yhdysvalloista äärimmäistä vain siinä mielessä, että se on äärimmäisen suosittua. Esimerkiksi mustamaalauskampanjoiden vuoksi margiinaalin jääneen British National Partyn maahanmuuttopoliitiikkaa on Iso-Britanniassa kannattanut noin 60 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Facebook on selvästi kaltevalla pinnalla, sillä sen valkoisen nationalismin kiellolla pyritään avaamaan tietä laajemalle sensuurille, jossa populistisille puolueille ei suoda minkäänlaista näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Koska vihapuhe-diskurssilla ei voida vielä tällä hetkellä delegitimoida suosittuja populistipuolueita, Facebook ja valtakoneisto käyttävät muuta retoriikkaa päästäkseen tavoitteeseensa.

Vuoden 2016 takaiskujen jälkeen valtamedia on paasannut jatkuvasti vihamielisten tahojen hybridivaikuttamisesta sosiaalisen median alustoissa kuten Facebookissa. Alusta asti sovitussa medianäytelmässä Facebook on myöntänyt olevansa sinisilmäinen "vaalivaikuttamiselle" sen antaessa konservatiiveille ja nationalisteille lähes yhtäläisen mahdolllisuuden mainostaa ideoitaan kuin vasemmisto ja liberaalit.

Oikeiden vuorosanojen jälkeen Facebook on tarkistanut näennäisneutraalia politiikkaansa ja yhtiö on sopinut hiljattain korruptoituneiden EU-maiden kuten Suomen kanssa niistä keinoista, joilla vaaleihin varaudutaan siten, että "populistien" näkyvyys voidaan sensuurilla estää. Tämä mitä törkein hybridivaikuttaminen ei ole ongelma valtamedialle, koska siinähän yritetään vain estää "väärien" poliittisten voimien valinta. Itse asiassa suomalainen media ei edes kutsu näin ilmiselvää vaalivaikuttamista hybridivaikuttamiseksi, vaan se käyttää siitä orwellilaista kielikuvaa "eduskuntavaalien turvaaminen".

Tuomittavaa hybridivaikuttamista harjoittaa maamme etabloituneiden tiedotusvälineiden mukaan vain Itä-Euroopan "autoritääriset ja epädemokraattiset" maat. Kun Facebook varoittamatta lakkautti Seitsemän tähden liikkeen eduskuntavaaliehdokkaan Ilja Janitskinin fb:tilin, kyseessä ei tietenkään ollut virallisen tarinan mukaan hybridivaikuttaminen, vaan "eduskuntavaalien turvaaminen".

Joku voisi tietysti sanoa tämän kaiken esitetyn jälkeen, että yksityisellä yrityksellä on oikeus valita asiakkaansa. Toki, mutta Facebookin päätöksen taustalla on eri valtiot ja erityisesti EU, joiden pitäisi turvata kansalaisten perusoikeuksiin kuuluva sananvapaus. Näin jutun lopuksi onkin sopiva katsoa mitä Mikko Ellilällä on tästä sanottavaa:

Tätä voisi verrata sellaiseen tilanteeseen, että joku puhelin- ja nettioperaattori katkaisisi miljoonilta ihmisiltä puhelin- ja nettiliittymän heidän poliittisten mielipiteidensä vuoksi.  

Idioottien mielestä fb:llä ja esim. twitterillä on yksityisinä yrityksinä oikeus valita asiakkaansa, ja jos joku ei tykkää fb:n ja twitterin ylläpidon harjoittamasta poliittisesta sensuurista, niin silloin voi vapaasti perustaa jonkun toisen somefirman, joka sallii sellaiset mielipiteet, jotka fb:ssä ja twitterissä ovat kiellettyjä.  

Tämä on täysin järjetöntä logiikkaa, koska ihan kuka tahansa ei voi ihan koska tahansa noin vain perustaa twitterin tai fb:n kaltaisia suuryrityksiä, joilla on miljardien eurojen/dollarien liikevaihto ja asiakkaina miljardeja ihmisiä.

Mitä Faceboook sitten kuvittelee voittavansa poliittisella tukahduttamisellaan? Sensuuripäätöksen jälkeenkin massasinvaasiota ruokkivan monikulttuurin etniset ja ekologiset ongelmat eivät ainoastaan säily vaan pikemminkin vain kärjistyvät. Ehkä Facebookin taustavaikuttajat haluavat sortotoimella provosoida ns. yksinäisiä susia, jotka eivät näe poliittisten ilmaisuvapauksien riiston jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin terrorismin. Iskujen jälkeen valtakoneisto voi kiristää entistä kovemmin valkoisten perusvapauksia. Tämä nähtiin jo Uuden-Seelannin iskun jälkeen, kun maan hallitus päätti tiukentaa aselakeja. On siis turha väittää etteikö "vihapuhe" ja terrorismi toimisi, sillä eniten niistä hyötyy totalitarismia rakentava "liberaali" läntinen järjestelmä.

                                                          ****************************

TV, perjantai 29.3.2019 klo 21.05, Perjantai

Miksi olen ennakkoluuloinen? Uskallanko tunnustaa ennakkoluuloni toista ihmistä kohtaan? Koomikko Iikka Kivi, kansanlaulaja Hilja Grönfors ja professori Karmela Liebkind. Perjantai-dokkari: Kuka saa olla kaunis? 40 min

Perjantai-ohjelma panee sitten reilusti kortensa kekoon Ylen perusuomalaisten vastaisessa vaalikampanjassa. Ennakkoluujoja käsittelevän jakson ensimmäiseksi vieraaksi oli saanut stand-up koomikko Ilkka Kivi, jonka joku voi ehkä muistaa myötähävettävän epähauskoista esityksistään. Koska kilpailu näkyvyydestä stand-up markkinoilla on kovaa, Kiven on täytynyt brändätä itsensä niin, että mediajulkisuus tarttuu häneen. Kiven mediatemppuna oli kehyskertomus, jonka mukaan hän oli ennen halla-aholainen nettivihaaja, kunnes löysi vasemmistolaisen, poliittisesti korrektin totuuden. Ai että media ja etenkin Yle sitten rakastaa tällaisia tarinoita. Paitsi että Kiven tarina on tuskin totta.

Tästä kertoo se, että jostain kumman syystä kukaan kansallismielinen tai edes hommareino ei muista Marko Kivi -nimistä tai näköistä meuhkaajaa. Vähän haiskahtaa siltä, että tyyppi on itse kehitellyt taustatarinan "vihan täyteisistä" maahanmuuton vastaisista vuosistaan. Kivi ei ole itsekään esittänyt mitään konkreettisia todisteita matuvastaisesta menneisyydestään, joten näyttää siltä, että tarina on ollut pelkkä ponnahduslauta typerässä stand up -skenessä.

Siinäkin sarjassa Kivi on sieltä surkeimmasta päästä, varsinkin kun hänen erikoisalansa lavakomiikassa on politiikka, joka on koko skenessä sitä kaikkien hirveintä tuubaa. Yleensä poliitikasta länkyttävät naamanvääntelijät ovat järjestään pikkunokkelia nilkkiliberaaleja tyyliin Jukka Lindström, mikä tekee heistä jo sinänsä vastenmielisiä. Hauskuuttahan heissä ei ole yhtään ja Kivessä kaikkein vähiten. Hyvä esimerkki tästä on se kun Kivi ilmoitti koko kansalle talvella, että Vihapuhepoliisi ei ole hauska, koska tämä ei muka osaa heittää satiiria. Kukaan ei ollut samaa Kiven kanssa.

Studioon oli saatu raahattua myös se kaikkien kulttuurimarxilaisimman pseudotieteen eli sosiaalipsykologian "suomalainen" guru, karmea Karmela Liebkind. Takavuosina Liebkind oli se median aina käyttämä "asiantuntija" kun haluttiin saada oikea ja "tieteellinen" näkökulma rasismista.

Naftaliinista kaivettu juutalainen Liebkind tunnetaan parhaiten hänen inhostaan valkoisten geneettistä itsesuojelua kohtaan. Valkoisten säilymistä ja valkoisuuden vaalimista hän kutsuu yksiselitteisesti rasismiksi. Tosin etnisten juutalaisten hallinnoima Israel ei hänen mielestään harjoita rasismia, vaan vaalii ainoastaan rikasta kulttuuriaan.

Mitä tulee ohjelman teemaan yleisesti, ennakkoluuloista puhuttaessa ei juuri koskaan kerrota liberaalien ennakkoluuloista konservatiiveja kohtaan. Samalla unohdetaan ennakkoluuloisuuden toinen puoli. Esimerkiksi Saharan eteläpuoleisista mustista tai somaleista on huomattavan paljon tilastollista näyttöä, jonka perusteella heidän käyttäytmistään voidaan ennakkoida. Siksi on puhdas liberaali ennakkoluulo nähdä ihminen pelkkänä tyhjänä tauluna ilman kulttuurista ja etnistä viiteryhmää.

                                                        

                                                    *******************************

TV1, perjantai 29.3.2019 klo 20.00, Sannikka&Ukkola 

Mitä vaalikentillä oikein tapahtuu, kun maan johto joutuu vetoamaan vaalirauhan puolesta? Studiossa Päivi Räsänen ja Suldaan Said Ahmed. Puheenjohtajien henkilökuvasarjassa SDP:n Antti Rinne. #sannikkaukkola 29 min

Uhripisteitä studiossa ovat tänä iltana keräämässä mm. Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmed, joka väitti polkupyöräilevän suomalaismiehen käyneen hänen päälleen Itäkeskuksen metroasemalla viime maanantaina. Sittemmin hän muutti tarinaansa niin, että välikohtaus olisikin tapahtunut metrovaunussa tai aseman ulkopuolella. Kovista etsinnöistä huolimatta viranomaiset eivät ole vielä tavoittaneet mystistä polkupyöräilijää. Ehkäpä siksi, ettei häntä edes näy valvontakamerassa?

Ei tarvitse olla kummoinenkaan päättelijä aavisellakseen, mistä Said Ahmed sai ideansa tarinaan. Nimittäin päivää ennen Said Ahmendin väittämää hyökkäystä joku suomalaismies yritti poliisin mukaan lyödä ulkoministeri Timo Soinia Vantaan maalaismarkkinoilla. Luultavasti Said Ahmed katsoi, että nyt on hyvä sauma kehitellä Soinin tuomassa imussa samantapainen tarina. Näin Said Ahmed sai kätevästi Ylen antamaa ilmaista julkisuutta  miljoonayleisön keräävissä tv-uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa.

ILJA JANITSKININ TUOMION VARJOLLA HALUTAAN KAVENTAA SANANVAPAUTTA

Ilja Janitskin.

Ylen riemukkaana pääuutisena on ollut tänään MV-lehden entisen päätoimittajan Ilja Janitskinin saama lähes kahden vuoden ehdoton vankilatuomio. Tuomio ei ole tosin vielä lainvoimainen ja siitä tullaan todennäköisestä valittamaan. Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä kertoo seikkaperäisesti Ylen verkkosivujen uutinen Ilja Janitskinille ehdoton vuoden ja 10 kuukauden vankeustuomio MV-jutussa – syyttäjä tyytyväinen poikkeuksellisen ankaraan rangaistukseen. Uutisessa käy selväksi, että tuomari linjasi rangaistusta ylöspäin, jotta nettikirjoittelu olisi rinnastettavissa törkeään pahoinpitelyyn. Janitskinin tuomion perusteella  taposta voi saada pienemmän tuomion kuin kovia huumeita käyttäneen ja myyneen Ylen toimittajan julkisen kuulustelupöytäkirjan jakamisesta.

Tuomion kohtuuttomuus viestii siitä, että oikeusprosessin taustalla on poliittisia motiiveja ja ilmiselvä halu kostaa Janitskinille, koska hänen suosittu lehtensä paljasti suurelle yleisölle valtamedian valheita ja uutispimityksiä. Järjestelmä halusi yksinkertaisesti nitistää sen uhmaajan ja antaa varoittavan esimerkin niille, jotka kertovat vaietuista tosiasioista ilman valtamedian kontrollia. Tässä mielessä ankaraan tuomioon kuulunut poliittinen kosto muistuttaa paljon Jesse Torniaisen saaman rangaistuksen korottamista, koska siihen lisättiin neuvostoliittolainen lakihirviö "rasistinen motiivi",

Ollaanpa Janitskinista mitä mieltä tahansa, niin tosiasia on ainakin se, että hän säikäytti eliitin kannalta liian suosituksi tulleella MV-lehdellään koko järjestelmän klienteeliä aina valtamedian päätoimittajista mitättömiin toimittajapuoskareihin kuten Jessikka Aroon asti. Tämä asenne käy selväksi toisesta Yle uutisesta Rikosoikeuden professori: MV-jutun tuomiot ankaria ja merkittäviä – "Somessakin pitää olla ihmisiksi", jossa Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen kertoo olevansa  tyytyväinen siihen, että vallanpitäjiä ja median propagandisteja ei voisi enää kritisoida vapaasti: 

Hän arvioi, että tästä tuomiosta voi lähteä myönteinen kehitys, jonka myötä sosiaalisen median vihakampanjointiin pystytään puuttumaan. 

Toisessa Yle uutisessa puolestaan kerrotaan "Kynnys nettikirjoittelua koskevien syytteiden nostamiseen voi madaltua" – Viestintäoikeuden tutkija pitää Janitskinin tuomiota rankkana. Janitsikinin kohtuuttoman ankaran rangaistuksen pohjimmainen tarkoitus on herkistää viranomaisia ja kaventaa kansalaisten mahdollisuutta kritisoida vallanpitäjiä. Näin ankarammilla rangaistuksilla ja tiukemmalla sensuurilla voidaan ajaa järjestelmää hallitsevan luokan etua. Vallassaolijat ovat tunnetusti olleet kiinnostuneita vain sen asiaa ajavien toimittajien sanavapaudesta, kun taas tavallisten kansalaisten ilmaisuvapautta se haluaa säädellä ja kahlita aina vain tiukemmin.

EDIT 22.10. 2018. Viime päivinä on monissa yhteyksissä kerrottu Ilja Janitskinin oikeudenkäynnistä päättäneen tuomarin taustoista. Jo nimestä päätellen tuomari Mitja Korjakoff ei ole suomalaistaustainen, joten hän saattaa jo lähtökohtaisesti suhtautua kaikkeen uutisointiin vihamielisesti, jossa tuodaan esiin suomalaisten intressi.

Somessa pyörineiden valokuvien perusteella Korjakoff on aktiivinen monikultturisti ja kehitysmaainvaasion kannattaja. Esimerkiksi hänen henkilökohtaiseen ystäväpiiriin kuuluu lukuisia gambialaisia muslimeja. Korjakoffin suomalaiset naisystävät ovat puolestaan No Borders -aktivisteja, vasemmistofeministejä, Seta-veteraaneja ja islamisaation ymmärtäjiä.

Voiko kukaan pitää tällaisilla kytköksillä ja taustoilla olevaa tuomaria viileän puolueettoma, kun syytettyä syytetään poliittisin perustein mm. kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta? Miksi valtamedia ei ole ottanut esille Korjakoffin mitä ilmeisintä ideologista jääviyttä?

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

 

                                                           *********************

TV1, torstai 18.10.2018 klo 22:00, Ulkolinja: USA:n äärioikeiston mukana

Reportaasi seuraa äärioikeiston nousua ja liikettä Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Nuoren ruotsalaisen Patrikin silmin, hän soluttautuu salakameroin liikkeen ytimeen. HD Äänitekstitys: suomi.

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Aivan kuin viime maanantaina TV1:stä tullut Dokumenttiprojektin ohjelma Pakotie ei riittäisi demonisoimaan valkoisia nationalisteja tämän viikon osalta, Ylen Ulkolinja lähetti tänään äärivasemmistolaisten tekemän reportaasin Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen äärioikeistosta. Ehkäpä Ylen ohjelmanhankkijat eivät olleet täysin varmoja, menikö maanantain viesti perille epävarmoille demarieläkeläisille ja pelokkaille liberaaleille? Sen vuoksi propagandaa päätettiin tehostaa toisella mindfuck-tuotoksella. Toki jotkut sohvaperunat saattavat ymmärtää nämä indoktrinaatiotuokiot täysin "väärällä" tavalla, sillä kun "kabaalin äärioikeiston" kauheutta jankuttaa loputtomasti, fiksumpi katsoja alkaa ymmärtää, ettei motiivina voi olla muu kuin että jankuttajat ovat äärivasemmistolaisen ideologian asialla.

Perinteisten ruohonjuuritason nationaliryhmien kauhistelun sijaan tämäniltainen reportaasi keskittyi amerikkalaislähtöiseen Alt Right -liikkeeseen ja sen kytköksiin euronationalistiseen herrakerhoon nimeltä London Forum, jossa on ollut puhujana mm. suomalainen Kai Murros. London Forumin ja Alt Right -vaikuttajien yksityispuheita off the record pääsi salakuuntelemaan Lontoossa opiskellut ruotsalainen Antifa-kommunisti Patrik Hermansson, joka soluttautui ryhmään viime vuonna. 

Erik Hellberg -nimeä käyttänyt Hermansson oli brittiläisen Antifa-järjestö Hope not Haten lähettämä myyrä, jonka tallentamista valikoidusta salaäänityksistä rakennettiin tv-dokumenttia varten mielikuva globaalia valkoista vallankumousta suunnittelevasta verkostosta. Sattumoisin Hope not Hate -viharyhmää rahoittaa muuan pahamainen globalistikapitalisti George Soros. Tätä taustaa vasten Patrik Hermanssonin ja Hope not Haten johtaja Joe Mulhallin maalailu "äärioikeistolaisesta salaliitosta" näyttääkin luihulta projektiolta omasta salaliitosta ja vehkeilystä!

Kuten aina, antifasistinen keihäänkärki puolustaa mustasukkaisesti vasemmiston yhteiskunnallista hegemoniaa, jota uusoikeisto kuten hajanainen Alt Right heidän mielestään uhkaa. Heille on tärkeää syöttää massoille narraatiota, jossa muka äärioikeistolla on valtaa ja jolla se uhkaa kaikkia samalla kun he itse vaikenevat visusti vasemmiston ja sitä avittavan liberaalijuutalaisten paljon suuremmasta salaisesta vaikutusvallasta. Jo se tosiasia, ettei (((liberaalien))) kontrollissa oleva valtamedia tee ja lähetä koskaan tv-dokumenttia, jossa sankaritoimittaja soluttautuu äärivasemmistoon tai vaikutusvaltaisten juutalaisten sisäpiiriin, kertoo kenellä on valta ja keitä ei saa arvioida kriittisesti.

Kun reportaasia katsoo avoimin silmin, se ei olekaan paljastusjuttu äärioikeistosta, vaan kertomus hallusionaatiovasemmiston tavasta toistaa omia ennakkoluulojaan ja vainoharhojaan poliittisesta vihollisesta. Jälleen kerran katsojat saivat todistaa nykyvasemmiston loputonta peppukipua Donald Trumpista, joka yksin nähdään syyllisenä "rasismin arkipäivästämisessä", sen sijaan, että ohjelmantekijät olisivat tarkastelleet millaisia siirtolaisvirtoja länsimaihin on valutettu viime vuosikymmeninä kilpailemaan omien maiden köyhien kanssa. Oma lukunsa reportaasissa oli progressiivisen vasemmiston hellimä myytti Charlottesvillen tapahtumista, jossa äärivasemmiston ja sitä tukeneen poliisin osuutta tapahtumien kulkuun ei haluta edelleenkään avata mitenkään.

Manipulointi ohjelmassa toteutettiin tehokkasti luomalla punamyyrä Hermanssonin ja katsojan välille luottamuksellinen intiimi suhde. Luottavainen katsoja saattoi tuntea olevansa ikään kuin Hermanssonin rikostoveri, kokea tämän kanssa jännittäviä hetkiä vaarallisen Alt Rightin leijonaluolissa ja samaistua myyrän syviin inhon tunteisiin hirviömäisiksi koettuja äärioikeistolaisia kohtaan. Perinteisempää manipulaatiota edusti ohjelman leikkaus, jossa puhujien irrallisista lauseista ilman kontekstia katsojalle syötetään haluttuja johtopäätöksiä.

Eräs härskeimmistä harhaanjohtamisista oli Alt Rightin perustajiin kuuluneen Jason Jorjanin salaa äänitetyt puheet lasin äärellä newyorkilaisessa pubissa. Videokoosteessa Jorjani saadaan näyttämään kansanmurhaavalta fanaatikolta, koska hän spekuloi millaiseen syöksykierteeseen, väkivaltaan ja romahduksen vallitseva järjestelmä on politiikallaan johtamassa. Tosiasiassa niin Jorjani kuin muutkin Alt Rightin näkyvät hahmot haluavat estää tämän kaiken etnonationalismilla, joka antaa kansallisille ryhmille omat kotimaansa, joista puuttuu rotuvihan välttämätön ehto, pakotettu diversiteetti.

Rauhanomaiset valkoiset kotimaat eivät tietekään käy antifasistisille etnomasokisteille, sillä sehän olisi rasisimia, jota ei kuitenkaan jostain syystä edusta japanilaisten, tiibetiläisten ja juutalaisten samankaltainen kotimaaihanne. Näiden suvaitsevaisten hyvien ihmisten (oma ilmoitus) mielestä valkoisilla ei saisi edes ajatuksen tasolla (vihapuhetta!) olla oikeutta itsesäilytykseen ja etniseen itsepuolustukseen. Toisin sanoen he kannattavat käytännöllisesti katsoen valkoisten kansanmurhaa. Ohjelman tarkoitus oli esittää syyttävä sormi rotukiihkoilijoille, mutta kenelle se pitäisi oikeasti esittää?

OXFORDIN TUTKIMUS: SUOMALAISET MAAILMAN SINISILMÄISIMPIÄ USKOSSAAN VALTAMEDIAAN

Nyt se on todistettu oikein tutkimuksellla: suomalaiset ovat maailman sinisilmäisin kansa! Ei vain biologisesti tarkasteltuna vaan myös hyväuskoisuuden eli sinisilmäisyyden perusteella. On ironista, että sinisilmäisen hyväuskoisuuden seurauksena suomalaisia ollaan vaivihkaa muuttamassa ruskeasilmäisiksi, sen verran kiihtyvällä vauhdilla kansanvaihto-operaatio on viime aikoina edennyt. Yhtenä syyllisenä tähän tilanteeseen voidaan pitää valtamediaa, eritoten Yleä, jonka "vastuulliseen tiedottamiseen" luottaa naivilla uskonvarmuudella turhan moni suomalainen.

Ylen verkkosivujen uutisessa Suomalaiset ovat mediaan luottavaa kansaa – "Meillä on hyvin äänekäs vähemmistö, joka Suomessakin lietsoo epäluottamusta" korostettiin sitä, että Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin tekemästä tutkimuksesta mukaan juuri Yle on Suomen luotetuin media. Suomalaisten hyväuskoisuutta suorastaan suitsutettiin:

Suomalaisilla on vahva luotto uutisiin, selviää uutisten käyttöä 37 maassa vertailevasta Digital News Report 2018 -kyselytutkimuksesta. Kaikista tutkimukseen osallistuneista maista Suomessa luotetaan uutisiin eniten, ja perinteisellä kotimaisella uutismedialla on vahva asema myös verkossa.

Tulokset kertovat, että valtaosaa suomalaisista voi pitää henkisinä demarieläkeisinä, koska he uskovat valtavasta mediamuutoksesta huolimatta vuodesta toiseen Yleen. Jokaiselle aikaansa seuraavalle mediakriittiselle kansalaiselle on käynyt jo kauan sitten selväksi, että Yleisradio on parina viime vuosikymmeneä muuttunut entistä politisoituneemmaksi ja vähemmän objektiiviseksi uutiskanavaksi. Ylen uskottavuus ei ole tietenkään enää samaa luokkaa kuin yhtenäiskulttuurin kulta-aikana 1970- ja 80-luvulla, mutta silti maasta löytyy yhä huomattava joukko ikäville totuuksille allergisia konformisteja, jotka antautuvat mieluummin valtiomonopolin satusetien "turvalliselle" maailmantukinnalle kuin seuraisivat vaihtoehtomedian esiintuomaa media- ja yhteiskuntakritiikkiä. 

Ylen aggressiivisesta puolustuskannasta kertoo sen yli-innokas uutisointi MV-mediasta. Ilja Janitskinin räävittömän verkkolehden tunkeutuminen korttinsa keskenään jakaneen valtamedian pelikentälle on järkyttänyt monen itseään totuuspaavina pitäneen toimittajan mielenrauhan. Viimeksi eilen Yle uutiset raportoi näyttävästi Ilja Janitskinia vastaan käydystä oikeudenkäynnistä jutussaan Oikeudenkäynti Ilja Janitskinia vastaan alkoi käräjäoikeudessa – MV-sivuston perustaja pysyy yhä vangittuna. Pelkistä mielipiteistä ja sanavapauden käyttämisestä syytteen saaneen Janitskinin väitetyt ajatusrikokset ovat mitättömiä tekoja niiden vakavuuteen nähdän, mutta Yle on halunnut paisuttaa juttua ideologisista syistä. Yleisradio instituutiona ei vain yksinkertaisesti kestä sitä, että joku yksityinen suhari on kengännauhabudjetilla astunut sen mustasukkaisesti vartioimien "totuuksien" areenalle.

Vaikka Yle ei kovin usein turvaudu suoraan valehteluun, sille on paljon yleisempää valehtelun toinen muoto pimittäminen. Tätäkin tyypillisempää Ylelle on tendenssimäisyys, keskustelun ohjaaminen tietylle yksisuuntaiselle raiteelle. Tässä se käyttää apuna asiantuntijoina, joiden näkemykset edustavat lähes poikkeuksetta vasemmistoliberaalia katsantokantaa. 

On huvittavaa, että Oxfordin yliopiston tutkimusta kommentoivana "asiantuntijana" Ylen uutisessa käytetään läpipolitisoitunutta punavihreää politrukkia, Julkisen sanan neuvoston pahamaineista puheenjohtaja Elina Grundströmiä. 

– Meillä on hyvin äänekäs vähemmistö, joka Suomessakin lietsoo epäluottamusta mediaan ja väittää, ettei mediaan luoteta. Tosiasiassa kansalaiset kyllä kritisoivat mediaa, mutta luottavat siihen aivan eri lailla kuin muuhun verkossa leviävään informaatioon, kommentoi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström raportin tuloksia.

Kuulostaa jokseenkin hassulta, että itse pieneen mutta äänekkääseen punaviherkuplaan kuuluva Grundström pitää perusteettomana sitä kritiikkiä, jota riippumattomat uusmediat esittävät monopolisoituneille tiedotusvälineille. Hän ei peittele riemuaan, että valtaosa suomalasista on indoktrinoitu uskomaan Ylen vilpittömyyteen. 

Ylipäätään Yle haluaa luottaa järkkymättä asiantuntijoihin, sanovatpa tai esittävätpä he mitä tahansa. Viimeksi tänään Yle uutiset kertoi, että Liian hidas turvapaikkaprosessi ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisy retuperällä – Onnettomuustutkintakeskus julkaisi Turun puukotuksia koskevan selostuksensa. Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) tutkintaryhmän tutkimus Turun puukotusten tapaisten tapausten ennaltaehkäisemiseksi oli juuri sellaista löysää polittisesti korrektia liirumlaarumia, johon Yle olisi halutessaan voinut helposti tarttua. Sen sijaan se päästi tarkoituksalla läpi löysäpuheisen OTKES-raportin tekijät ilman yhtäkään kriittistä kommenttia.

Mediajätin itsekehusta huolimatta luottamus Yleen on vähenemässä varsinkin nuorissa ikäryhmissä, joiden maailmankuva ei riipu enää Ylen uutis- ja ohjelmavirrasta. Maailman asioita analyyttisesti seuraavassa vanhemmassa kansankerroksessa Yleisradion luottamusta syö puolestaan Grundströmin kaltaiset propagandistit, joiden taustoista löytyy marginaalisten totuuskäsitysten edistämistä. Vai mitä mieltä olla Grundströmistä, joka kirjoitti vuonna 2009 Vihreään Lankaan mm. seuraavasti:

Se islam, jonka itse tunnen Kaakkois-Aasiassa asuneena, on hieno uskonto, suunnilleen yhtä hyvä kuin kristinusko. Se on hyvin lähellä vihreyttä ja pohjoismaista sosiaalidemokratiaa.Tuntemani muslimiaktivistit eivät uhkaa länsimaita, vaan yrittävät ratkaista oman maansa köyhyys- ja ympäristöongelmia. Muslimituttavieni käsitys naisten asemasta on lähempänä omaani kuin lestadiolaisten.Yksi heidän parhaista jutuistaan on käytäntö, jossa kaikki riidat on pakko sopia kerran vuodessa ennen paaston päätösjuhlaa. Kaunaiset suomalaiset tarvitsisivat jotain vastaavaa.

                                                          *********************

Yle TV1, torstai 14.6.2018 klo 22:05, Vuosi The New York Timesin toimituksessa 

2/4. Trumpin ensimmäinen kolaus. Valkoisen talon henkilökunta vaihtuu tiuhaan: FBI:n johtaja James Comey erotetaan, kun The New York Times julkistaa Trumpin vaalikampanjaväen mahdolliset Venäjän yhteydet vaalikampanjan aikana. HD Äänitekstitys: suomi.

MAANPETTURIKOMMUNISTIA YLISTÄVÄSTÄ YLIOPPILAASTA YLEN UUSI TOIMITUSJOHTAJA

Yksi tämän päivän ykkösuutisista on ollut Yleisradion uuden toimitusjohtajan nimen paljastaminen. Valituksi tuli MTV3:n vastaava päätoimittaja, 57-vuotias ylioppilas Merja Ylä-Anttila. Hän on ensimmäinen Ylen naispääjohtaja sitten maanpetturikommunisti Hella Wuolijoen, mikä tehdään ylpeällä tavalla selväksi haastatelussa, jonka voi katsoa Ylen verkkosivujen jutusta Merja Ylä-Anttila tulevasta Yle-pestistään: Haluan olla ihmisläheinen johtaja, mutta otan paikkani kuin Niskavuoren emäntä. Haastattelun lopussa hän tunnustaa olevansa kommunistin työnjatkaja siteeraamalla Hella Wuolijokea:

– Jossakin Niskavuori-näytelmässä on kohta, jossa nuori emäntä otti sukupolvenvaihdoksessa vallan käsiin ja istahti Niskavuoren pöydän päähän. Hän sanoi, että istun nyt tähän pöydän päähän, mutta teen sen tavallani.

Tehtävänsä hän aloittaa vasta 1. syyskuuta 2018, jolloin urakiidossa oleva nykyinen toimitusjohtaja Lauri Kivinen siirtyy muualle. Uuden toimitusjohtajan myötä on turha odottaa suurta muutosta Ylen kulttuurimaxilaiseen ohjelmapoltiikkaan, joka on ollut vallalla viimeistään siitä lähtien kun Arne Wessberg vaikutti pääjohtajana kaudella 1994–2005. 

Vaikka toimitusjohtaja ei vastaa ohjelmatuotannon sisällöstä, hänen linjauksensa vaikuttavat käytännössä myös siihen. Wuolijoki-sitaatin perusteella näyttää jopa siltä, että Ylä-Anttila tulee viemään Yleä vielä pari piirua lisää vasemmalle. Jo aiemmin hän on tehnyt selväksi, että valtamedialla ei ole Neuvostoliiton Pravdan (suom. Totuus) tapaan velvollisuutta kertoa uutisia, jos poliittinen oikeaoppineisuus ja "vastuullinen tiedottaminen" sitä vaativat. 

Varmaa Ylä-Anttilan kaudella tulee olemaan ainakin se, että monikultturistinen propaganda ja globaalien enemmistöjen eli "vähemmistöjen" identiteettipolitiikka saavat lisää ohjelma-aikaa Ylessä. Tämän hän sanoi suoraan Ylen tuoreessa haastattelussa (Radio 1 uutiset kohdasta 03:03 eteenpäin):

Suomalaisuus on niin monelaista tänä päivänä, Ylellä on paljon roolia myös siinä, että se vahvistaa erilaisten vähemmistöjen identiteettejä ja selviytymistä suomalaisessa yhteiskunnassa. 

                                                          **********************


Yle on kampanjoinut jo pitkään hiki otsalla MV-lehteä ja sen entistä päätoimittajaa Ilja Janitskinia vastaan. Herkkähipiäinen mediajätti ei ole voinut antaa Janitskinille anteeksi sitä, että MV-lehti on paljastanut suurelle lukijakunnalle valtavan määrän Ylen ja muiden valtamedioiden valheita, uutispimityksiä ja toimittajien kyseenalaisia edesottamuksia. Lapselliseksi kostoksi Yle on päättänyt pitää Jantiskinia esillä kuin murhamiestä, vaikkä hänen julkaisutoimintaansa koskevat syytteet eivät antaisi siihen juuri mitään aihetta.

Viimeksi tänään Yle yritti uutisellaan Ilja Janitskinin vangitsemista jatketaan – vangittiin todennäköisin syin epäiltynä lukuisista rikoksista ylidramatisoida entisen MV-lehden omistajan väitettyjä "rikoksia". Kaikesta loiskiehunnasta huolimatta median vakavimpina pitämät syytteet koskevat vain sanavapautta suitsivaa lainkohtaa kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta. Tuo puhtaasti poliittinen lainpykälä on Suomessa hyvin kyseenalainen, sillä korruptoituneet oikeuslaitokset tulkitsevat jopa pelkän totuuden kertomisen muukalaisten tekemistä rikoksista  kansanryhmän vastaisena kiihotuksena.

Ylen kiihottamana maamme viranomaiset ovat jahdanneet kansainvälisillä pidätysmääräyksillään Janitskinia pitkin Eurooppaa kuin suurtakin rikollista, vaikka esimerkiksi kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta voi saada maksimissaan vain kahden vuoden vapausrangaistuksen, mutta käytännössä yleensä vain sakkoja. Tästä ei voi päätellä muuta kuin että Ylen ja viranomaisten näyttävä Janitskin-jahti on perustunut aivan muuhun kuin hänen "rikostensa" vakavuuteen. 

Syy ei muu kuin poliittinen, sillä Janitskinin perustama MV-lehti puhkoi maamme tiedotusmafian mätäpaisekuplan, jonka sisällä poliittisen eliitin ja virkamiesten ei tarvinnut pelätä ikäviä paljastuksia. Maassamme on toki ollut jo ennen MV-lehteä vaihtoehtomedioita, mutta hallitsevalle nomenklatuuralle Jantiskinin projektista tuli vaarallinen siinä vaiheessa kun sen lukijamäärät vastasivat Helsingin Sanomia. Tämä on se syy, miksi viranomaiset ja vanha valtamedia ovat hyökänneet ja hyökkäävät edelleen Janitskinia vastaan suhteettoman ankarasti ja näkyvästi.


                                                          **********************


TV1, tiistain 17.4.2018 klo 21:00, A-studio 

Raportti Ruotsin jengirikollisuudesta. Juontajana Kirsi Heikel. #yleastudio HD

Katso Yle Areenasta.

Monikulttuurin kasvukipuja vai karu totuus siitä millaiseen suuntaan länsimaa muuttuu, kun se ottaa loppumattomana virtana kehitysmaalaisia? A-studiossa sentään tunnustettiin, että asiat ovat menneet Ruotsissa myös jengirikollisuuden suhteen huonompaan suuntaan. Yhtälö on yksinkertainen: mitä enemmän ulkomaalaisia, sitä enemmän jengirikollisuutta.

Rehellisestä tosiasioiden kertomisesta huolimatta raportissa turvauduttiin tuttuihin pinnallisiin syihin miksi ulkomaalaisnuoret liittyvät väkivaltaisiin rikollisjengeihin: työttömyys, joka johtuu siiitä, että vieraskammoiset håkanit eivät halua palkata lukutaidottomia ja osaamattomia ulkoeurooppalaisia. Vika on kaikissa muissa paitsi niissä, jotka polttavat autoja, räjäyttelevät poliisiasemia ja murhaavat toisiaan keskellä kirkasta päivää.

Kun maahantunketujavolyymit lähenevät Suomessa Ruotsin tasoa, voidaan olla varmoja, että sama rikollisaalto tapahtuu myös täällä. Studiossa ollut poliisi ilmaisi tämän rivien välistä sanomalla, että maahamme on viime vuosina perustettu täysin uusia ulkomaalaisten liivijengejä. Tähän on syynä ainoastaan maahan päästettyjen vieraspopulaatioiden lisääntyminen.

JANITSKININ TUOMITSEMISESTA ON TULLUT KOSTONHIMOISELLE VALTAVALHEMEDIALLE PAKKOMIELLE

Yle uutiset on kertonut tänään tv-uutisissaan ja verkkosivuillaan MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin uudesta luovuttamispäätöksestä Suomeen. Se, että tapaus Janitskinin uusin vaihe saa päivän ykkösuutisen statuksen Ylessä ei ole mikään yllätys. Valtamedian kenttää hallitseva Yle on seurannut tarkkaan Janitskinin pidätysmääräysvaiheita käänne käänneeltä, mikä on tavallisen kansalaisen näkökulmasta sinänsä omituista, koska kyse ei ole vaarallisesta suurrikollisesta, vaan häntä epäillään pääasiassa orwellilaisesta ajatusrikoksesta eli "kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta". Janitskinin pahin rikos valtavalhemedian silmissä on kuitenkin se, että hänen MV-lehti on astunut sen herkille varpaille.

Ollaanpa epäillyn Ilja Janitskinin lehdestä ja saamista syytteistä mitä mieltä tahansa, ne eivät ole väitettyjen tekojen vakavuuteen nähden missään suhteessa niiden saaman julkisuuden kanssa. Ulkomailla on paljon kovemman tason suomalaisia syytettyjä vapaana, mutta jostain syystä he eivät nouse otsikoihin. Saadun julkisuuden perusteella Janitskin näyttää olevan samassa asemassa kuin Isis-joukoissa taistelleet Suomeen vapaaehtoisesti palanneet murhaajat, joita ei edes epäillä mistään. Kun valtamedian suhdetta Janitskiniin tarkastelee objektiivisesti, ei voi olla huomaamatta, että sitä vain yksinkertaisesti riepoo suunnattomasti se, että suuret kansankerrokset lukevat hänen lehteään, jossa on moneen kertaan osoitettu mm. Ylen ja Helsingin Sanomien valheet. 

Tietysti MV-lehden tarjontaan on mahtunut uutisankkoja, joihin valtavalhemedia on hanakasti tarttunut, mutta ne eivät silti tee tyhjäksi niitä lukuisia uutisia, joita Yle ja HS ovat yrittäneet pimittää. Valtamedian puhe valemediasta onkin pitkälti sen omaa projektiota niitä kohtaan, jotka ovat paljastaneet niiden valheet. Siksi Yle ja kumppanit odottavat kostonhimossaan Janitskinin palauttamista ja kuvittelevat, että homma on sillä selvä ja että ne voivat Janitskinin mahdollisen häkittämisen jälkeen jatkaa entiseen malliin propagandansa levittämistä. Tällaiseen optimismiin valtamedialla ei todellisuudessa ole mitään syytä, sillä yhden vaihtoehtomedian tukahduttaminen tuo tilaa vain muille, kenties uskottavimmille vaihtoehdoille. Niin kauan kuin Yle ja kumppanit levittävät yksipuolista propagandaa, se tullaan kerta toisensa jälkeen haastamaan entistä uskottavamalla argumentaatiolla.

Janitskinista on tullut myös punainen (sic) vaate vasemmistolle, joka haluaa tuttuun tapaansa kriminalisoida sen agendan paljastajat ja haastajat. Kaikkille lienee käynyt jo selväksi, että vasemmisto ei kestä avointa poliittista kilpailua, jonka vuoksi se yrittää päästä ongelman yli vaatimalla sille epämieluisten näkemysten ja poliittisten liikkeiden kriminalisoimista. Yllättävintä Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden SONKin puheenjohtaja Hanna Huumosen polkaisemassa "Loppu MV-lehdelle" -kampanjassa on se, että siihen on osallistunut innokkasti myös "oikeistolaiset" vasemmiston aisankannattajat kuten Kokoomusnuoret. Asiasta kertoi viime tammikuussa Yle Watch jutussaan Yle antaa ilmaista mainosta MV-lehden vastaiselle mielipidevainolle.

Me täällä Yle Watchissa olemme sitä mieltä, että vaikka Janitskin tuotaisiin väkisin Suomeen näytösoikeudenkäyntiin, valtavalhemedialla ei ole syytä poksautella samppanjapulloja. Kansallinen oppositio saa vain uuden marttyyrin ja lisäksi tällaiset sortotoimet kiihdyttävät uusia vastamedioita terävöittämään viestiään ja siten saamaan lukijoikseen entistä suuremmat kansalaismassat. 

VALTAMEDIAN PÄÄVALEHTELIJOILTA VETOOMUS

Valtamedioiden päätoimittajat ovat allekirjoittaneet tänään julkaistun julkilausuman "luotettavan median" puolesta "valemediaa" vastaan. Julistuksen lisäksi Yle yrittää jutussaan Päätoimittajat vetoavat luotettavan median puolesta – "Emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla" perustella, miksi tällainen "hätätilan" julistus on tarpeen.
 
Suurten medioiden paniikista kielivä reaktio on osoitus siitä, että päätoimittajat koettavat vimmaisesti karistaa epäilyt omasta kelvottomuudestaan osoittamalla syyttävän sormensa toisaalle. Mikäli valtamedia olisi tiedonvälityksen uusjaossa syytön uhri ja pelkästään totuuden asialla, ei sen tarvitsisi tehdä asiasta erillistä numeroa. Pömpöösi julistus kertoo omalla surullisella tavallaan siitä, että helisemässä olevat valtamediat ovat menettäneet suhteellisuudentajunsa, kun ne laskevat alleen muutamasta pilkkakirjoituksesta ja Ylen tomittaja Jessikka Aron narkomaanitaustan paljastamisesta. 

Internetistä löytyy myös valtava määrä sivustoja, joissa kiistetään fysiikan peruslait, mutta tiedeyhteisöllä ei ole tarvetta käydä niiden kanssa mutapainia, sillä kiistämättömät luonnontieteen faktat puhuvat omaa kieltään. Miksi sitten suuret mediatalot haluavat kärhämöidä marginaalisina ja "hörhöinä" pitämiensä MV-lehden, Magneettimedian ym. kanssa?

Siksi, että varsinkin MV-lehti uhkaa valtavalla lukijamäärällään vakiintuneiden medioiden uskottavuutta ja jopa bisnestä. Syy tähän on yksinkertainen: niin sanonut vaihtoehtomediat, joita valtamediat kutsuvat törkeästi valemedioiksi, täyttävät sen tiedonvälityksen aukon, jonka vakiintuneet julkaisut ovat synnyttäneet. Toisin sanoen valtamediat eivät kerro kansalaisille kaikkea ja tämä näkyy etenkin maahanmuuttokysymyksen ja erilaisten identiteettivähemmistöjen toilailujen suhteen. Mikäli vaikutusvaltaisimmat mediat Yle ja Helsingin Sanomat harjoittaisivat avointa ja rehellistä tiedonvälitystä, ei vaihtoehtomedioille olisi alun alkaenkaan syntynyt markkinarakoa.

Päätoimittajien hurskastelu siitä, että he ovat vastuullisia eivätkä julkaise harhaanjohtavaa tietoa, ei ole muuta kuin päin naamaa sanottu valhe:

Meillähän ei ole muuta asetta kuin meidän kynämme. Pyrimme oikaisemaan vääriä tietoja, missä niitä sitten esiintyykin. Me korjaamme valheita ja vääriä lausuntoja. Samalla huolehdimme siitä, että meidän omissa välineissämme journalismi on niin totuudenmukaista kuin se vain voi olla.

Helsingin Sanomista tulee heti mieleen parikin törkeää valhetta, joita ei ole oiottu, vaan ne ovat jääneet elämään omaa eläämänsä punavihreän kuplan urbaanitaruissa. Jokunen vuosi sitten lehti uutisoi vaarallisesta "rasistisesta välikohtauksesta", jossa valkoinen keski-ikäinen mies olisi tönässyt somalitytön junasta Espoon Keskuksessa. Tapaus oli ilmiselvä uutisankka, sillä aseman turvakameroista ei löytynyt mitään aineistoa, joka olisi tukenut "rasismin uhrien" väitettä. Helsingin Sanomat ei kuitenkaan koskaan kyseenalaistanut tarinaa, vaan se elää edelleen vahvana niiden mielissä, jotka haluavat uskoa, että suomalaisten väkivaltainen rasismi on arkipäivää.

Toinen, koomisiakin piirteitä saanut tapaus, sattui vuonna 2013, kun Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kertoivat sankarineekeri Rickystä, joka nöyryytti rasistia bussissa. Tarina paljastui nettitiedustelijoiden ansiosta nopeasti pelkäksi Rickyn kertomaksi Like a boss -saduksi, jonka hän oli pienin muutoksin lainannut tunnetusta tarinasta, jota oli viljelty jo vuosia internetissä. Sekä HS että IS eivät kuitenkaan palanneet aiheeseen, vaan ne odottivat, että kansalaiset unohtaisivat kiusallista epäilystä saaneen jutun. Tapaus jäi kuitenkin historiankirjoihin, sillä Rickyn sympatiaa kerjännyt huijausyritys analysoitiin monissa foorumeissa kuten Hommassa:

Rickyn mukaan rasisti pyysi anteeksi kovaäänisesti bussin keskiosassa kaikkien katsoessa ja sen jälkeen kaikki taputtivat. Ei voi olla mahdollista että vaikka Hesari on etsinyt todistajia kissojen ja koirien kanssa niin yksikään matkustaja ei ole ilmoittautunut ennen 13-v Mikaelia eikä voi olla mahdollista että bussikuskia ei ole löytynyt, vaikka bussiyhtiö on soittanut jopa osan kuljettajistaan läpi. 

Minun tekemäni johtopäätökset: Ricky halusi elvistellä kavereilleen keksityllä tarinalla ja sitten tilanne karkasi käsistä koska suomalaiset toimittajat ja monikulttuurifanit haluavat niin kiihkeästi ja pakkomielteenomaisesti löytää suomesta rasismia ja Rickyn tarina oli niin täydellinen uutinen heille. Ensin mietin, että Mikael saattaa olla jonkun Rickyn kaverin pikkuveli jonka hän on värvännyt "silminnäkijäksi" ettei hän leimaudu valehtelijakseen loppuelämäkseen vähän niinkuin arvuuttelen että onkohan feikiksi paljastunut sähköpostia lähetellyt "bussikuskikin" Ricky tai Rickyn kaveri. Mutta sitten tajusin, että Mikael EI voi olla Rickyn keksimä silminnäkijä koska ero Rickyn kertomukseen FST5:n X3M-tv ohjelmassa on niin järkyttävän suuri että siinä ei ole mitään järkeä, joten Mikael on mielestäni todennäköisesti jonkun Hesarin toimittajan mielikuvituksen tuotetta Hesarin maineen pelastamiseksi ja toimittajien täydellisen nolaantumisen estämiseksi. Toinen vaihtoehto on että Hesari haluaa tulla vedätetyksi tässä asiassa (jonkun monikulttuurifanaatikon toimesta) monikulttuurifanituksen edistämiseksi ja Hesarin maineen suojelemiseksi. 

Tästä opimme minun mielestäni että: 1. Edes Hesarin toimittajat eivät katso FST5:ttä 2. Hesarin toimitttajien harkintakyky ja faktojen selvittämiskyky ja lähdekritiikki ja lähteiden vertailu on niin surkeaa että he kompastuvat omiin valheisiinsa tai nielevät toisten valheet näinkin yksinkertaisessa asiassa. Milloin suomi saa oikean median josta kaikki propagandistit potkitaan mäkeen ja jonka tärkein tavoite on kertoa kaikki uutiset ja kaikki yksityiskohdat kaikissa uutisissa? 3. Monikulttuurisuusfanitus on Hesarin toimittajille niin tärkeä osa heidän minäkuvaansa että he tekevät melkein mitä vain että mikään monikulttuuriin, maahanmuuttajiin tai median lietsomaan rasismi-hysteriaan liittyvä asia tai henkilö ei joudu naurunalaiseksi. 4. Hesarin toimittajat eivät arvosta totuuden kertomista pätkän vertaa ja he ilomielin tuhoavat vaikka Helsingin Sanomat yrityksenä täysin kunhan vain saavat levittää omaa monikulttuurifanaattisuuttaan. 

Päätoimittajien julistus kertoo karmeaa kieltä siitä, kuinka eksyksissä he ovat nykymaailmassa ja varsinkin vailla ymmärrystä, miten ns. tavallinen karvalakkikansa on kommunikoinut iät ja ajat mm. politiikasta ja julkkiksista:

Suomalainen keskustelutapa on muuttunut nopeasti. Eritoten sosiaalisessa mediassa solvaaminen, halventaminen, mustamaalaaminen ja suoranainen valehtelu ovat arkipäiväistyneet. Mediaksi itseään nimittävät tahot myrkyttävät yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteiskunnan ilmapiirin johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan valheellisilla viesteillään. Hyvän maun ja soveliaisuuden rajat on jo aikaa sitten ylitetty.

Mikään ei ole muuttunut paitsi se, että punavihreässä kuplassa elävä vähemmistö, joka yrittää yksinoikeudella ylläpitää julkista keskustelua, on somen ja vaihtoehtomedian kautta päässyt tutustumaan siihen kansaosanaan, joka kävi ennen keskustelua Esson baarissa ja viime vuosikymmenellä Suomi24:ssä. Yleensä länsimmaissa on tavattu ajatella, että tavallisten kansalaisten pääsy osalliseksi julkiseen keskusteluun on edistämisen arvoinen asia ja suiden tukkiminen puolestaan perusarvojen vastaista. Siksi päätoimittajien rehavastelu, että he haluavat olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita vaatimalla sensuuria kansan syvien rivien epäkorrektille puheelle, on vähintään kummallinen.

Julistuksessa esitetty vaatimus, että "emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla" on tekopyyhydessään jo omaa luokkaansa. Ylen toimittaja Jessikka Ahon huumetaustasta kertominen MV-lehdessä oli täysin laillista. Siinä ei ollut mitään painostusta, vaan pelkkiä faktojen esittämistä. Yle ja muut suuret mediat ovat tehneet poliittisista syistä lukuisia vastaavia paljastuksia henkilöistä, jotka eivät vastaa heidän arvomaailmaansa. Esimerkiksi Yle on kertonut MV-lehden omistajan Ilja Janitskin rikoksista, jotka ovat paljon vanhempia kuin Ahon, mutta mediajätti ei ole nähnyt niiden julkistamisessa moraalisesti mitään väärää tai "painostamista". Verorahoilla kustannettu ja koko kansaa palveleva Yle ei ole kuitenkaan paljastunut monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuneiden vihreiden ja vasemmistoliittolaisten nimiä ja puoluetaustaa. Eräs törkeimmistä pimityksistä oli äidiltään 72 000 euroa kavaltanut vihreiden kaupungivaltuutettu ja Itä-Suomen yliopiston tutkija Päivi Harinen. Asiasta raportoi perinpohjaisesti Yle Watch lokakuussa 2014. 

Miksi kansalaisten pitäisi kaiken tämän valtamedian kieroilun jälkeen kuunnella lakki kourassa, mitä päätoimittajaherrat meiltä vaativat? Eikö asian pitäisi olla pikemminkin niin, että nämä päävalehtelijat ottavat itse lakin nätisti kouraansa ja kuuntelevat mitä sanottavaa on kansan ääniksi ryhtyneillä vaihtoehtomedioilla.