FACEBOOKIN PELKÄSTÄÄN VALKOISIA SYRJIVÄN SANANVAPAUDENRIISTON MOTIIVIT

Somemonopoli Facebook ilmoitti tällä viikolla poliittisesti ja etnisesti syrjivästä päätöksestään kieltää kaiken valkoisten identiteettitä tukevan ja puolustavan viestinnän yhteisöpalvelussaan. Asiasta kertoi myös Yle uutiset verkkosivujen jutussaan Facebook kieltää valkoista nationalismia ja separatismia tukevan sisällön:

Facebook on ilmoittanut kieltävänsä valkoista nationalismia ja separatismia kannattavat sisällöt alustoillaan. Facebook kertoo uutisblogissaan , että ensi viikosta lähtien yhtiö alkaa kitkeä valkoista nationalismia ylistävät, kannattavat ja esittävät sisällöt niin Facebookista kuin Instagramista.

Valkoisten nationalisteihin liitetty "vihapuhe" tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että valkoiset haluavat säilyttää olemassaolonsa. Siksi onkin syytä kysyä, kuka tässä oikeastaan vihaa ja ketä? Juutalaisjohtoisen Facebookin vasemmistoliberaalien ja sionistien täytyy vihata täysin palkein valkoisten säilymistä, koska haluavat näin fanaattisesti tukkia eurooppalaisperäisten ihmisten asiaa puolustavien suut. Valkoisten kannalta on ikävää, että myös muut Internetin jätit kuten Google/YouTube, Wikipedia, Yahoo!, My Space, eBay ja PayPal (estää nationalistien maksuliikenteen) ovat kiistattomasti sellaisten juutalaisten hallussa, jotka vastustavat kiihkeästi valkoisten etnonationalismia. 

Se sensuuri johon Facebook nyt ryhtyy on lainattu suoraan jälkimarxilaisten oppikirjasta. Repressiivisenä toleranssina tunnetun tukahduttavan suvaitsevaisuuden pääperiaate on, että vasemmistoliberaaleille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei suvaita. Sattumoisin tätä strategiaa on saarnannut pitkään Facebookin omistaja Mark Zuckerbergin sisko Donna Zuckerberg. Viime marraskuun Yle uutisten jutussa Tutkija Donna Zuckerberg: Valkoisen ylivallan ja naisvihan lietsojat yrittävät omia antiikin klassikot kulttuurisotansa aseeksi Princetonin yliopistossa antiikintutkija ehdottaa sosiaalisen median keinoksi taistella ei-vasemmistolaisia totuuspuhujila vastaan riistämällä niiltä julkaisukanavat. Haastattelun perusteella Mark Zuckerberg on kuunnellut tarkkaan mitä hänen siskollaan on sanottavana:

Mitä sitten voi tai kannattaa tehdä, jos on huolissaan naisvihan, rasismin ja äärinationalismin leviämisestä netissä – esimerkiksi sellaisissa palveluissa kuin Zuckerbergin veljen Mark Zuckerbegin perustama Facebook? Donna Zuckerbergin mielestä yksi relevantti keino on vaientaminen. Keskeisimmiltä vihanlietsojilta voi viedä alustan alta. 

– Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että nämä yhteisöt ovat kasvaneet ja vahvistuneet nopeasti mittasuhteisiin, jotka eivät aiemmin olleet mahdollisia. Kun keskeinen peluri estetään vaikka Twitteristä, niin hän saattaa tietysti siirtyä [äärioikeiston suosimaan sosiaaliseen mediaan] Gabiin, mutta on sekin parempi. Ei tilin sulkeminen tietenkään saa heitä lopettamaan vihan levittämistä. Kun vihanlietsojien kirjoja on lakattu myymästä Amazonissa, tai heidän YouTube -toimintaansa tai muita somekanaviaan on suljettu tai rajoitettu, tulee toiminnasta vaikeampaa.

Koko kieltokuvion kaksinaamaisuus näkyy siinä, kuinka läntinen valtakoneisto yhteistyössä Facebookin kanssa haluaa tehdä laittomaksi nationalismin kannattamisen valkoisille samalla kun se tekee laittomaksi juutalaisten nationalismin vastustamisen. Kaikki tämä sananvapauden tukahduttaminen myydään suurelle yleisölle "vihapuheen" ja "terrorismin" torjumisena.

Päätös ei tullut silti täytenä yllätyksenä, sillä yhtiö on viimeisen kolmen vuoden aikana yhdessä EU:n kanssa pyrkinyt kaikin keinon sensuroimaan palvelussaan valkoisesta näkökulmasta esitettyjä viestejä sekä lopettamaan tällaisten viestien ja linkkien lähettäjien tilejä. Tästä huolimatta Fb:n tuore lopullinen ratkaisu oli odottamaton. Kiihkomielisyydessään yhtiön vetoa onkin syytä pitää eräänlaisena maolaisena Suurena harppauksena kohti maailmaa, jossa valkoiset marginalisoidaan ja lopulta eliminoidaan kansojen mereen. 

Facebookissa on varmasti laskettu tarkkaan paljonko sen käyttäjissä on ns. valkoisia nationalisteja. Ilmeisesti laskelmissa on arvioitu valkonationalisteja olevan sen verran vähän, ettei heidän häätämisestä seuraa ylivoimaisia taloudellisia tappioita. On selvää ettei Facebook koe valkoisia nationalisteja uhkana sinänsä, vaan yhtiö näkee vaaran piilevän ainoastaan heidän potentiaalissaan vaikuttaa tavalliseen tuulipukukansaan ja sen äänestyskäyttäytymiseen. Facebook ja sen globalistiset sidosryhmät kun katsovat, että vain liberaaleilla tulee olla yksinoikeus hallita sokeita massoja manipulaatiopelissä nimeltä demokratia.

Herää kysymys, miksi somemonopoli kielsi palvelussaaan juuri nyt valkoisen nationalismin eikä heti perustamisvuotena 2004. Viisitoista vuotta sitten Facebook oli vielä pikkutekijä ja sen ainoa päämäärä oli saada lisää käyttäjiä. Vasta 2010-luvulle tultaessa yhtiö oli saavuttanut sellaisen monopoliaseman somemarkkinoilla, että sillä alkoi olla jo yhteiskunnallista ja taloudellista vaikutusvaltaa läntisessä maailmassa. Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että aiemmin melko liberaaleilla yhteisösäännöillä pelannut Facebook alkoi juuri tämän vuosikymmenen alussa kiristää valikoidusti jeaetun sisällön valvontaa.

Seurauksena oli monien valkoiseen nationalismiin liittyvien näkemysten poistaminen ja niiden jakajille määrätyt julkaisukiellot. Mistään laajamittaisesta poliittisesta vainosta ei vielä ollut kyse, eikä vasemmistolle myöhemmin tarjottimella tarjottu ilmantokulttuurikaan rehottanut. Erilaiset "kielletyt" sanat ja ilmaisut tunnistavat algoritmitkin olivat vielä alkutekijöissään. Tämä tuolloin vielä satunnaiselta näyttänyt poliittinen mielivalta muuttui kuitenkin radikaalisti kolme vuotta sitten.

Vuosi 2016 oli järkytys valkoiseen identiteettiin vihamielisesti suhtautuvalle gloobalille eliitille, johon lasketaan kuuluvaksi läntisten valtapuolueiden johtajat, EU:n huippubyrokraatit, suuryritysten johtajat, ja valtamedian päätoimittajat. Brexit ja pari kuukautta myöhemmin Donald Trumpin vaalivoitto saivat globalistit paniikkiin, koska nämä ymmärsivät vaalitulosten olevan mahdollisesti vain alkusoittoa jollekin paljon vakavammalle: valkoisten kansalliselle heräämiselle.

Todennäköisesti loppuvuodesta 2016 pidettiin lukuisia salaisia hätäkokouksia Yhdysvaltain itärannikon vanhan liberaalieltiin voimakeskuksissa, EU-kabineteissa ja media-alan suuryhtiössä. Näissä kokouksissa kehiteltiin Imperiumin uutta vastaiskua, jossa pyritään kaikin keinoin tukahduttamaan kansallisesti ajattelevat uudet poliittiset haastajat. Globaalisti verkostoitunut läntinen liberaalieliitti ei nimittäin aikonut luovuttaa puhumattakaan että se olisi tunnustanut virheensä. Koska valta on sille kaikki kaikessa, se on sisäistänyt täydellisesti Punaisen armeijakunta RAF:n teesin, jonka mukaan vanha poliittinen eliitti ei luovu vallastaan koskaan vapaaehtoisesti.

Säilyttääkseen valtansa länsimaiden valtaapitäjät eivät nähneet muuta vaihtoehtoa kuin aina vain julkeamman valheiden levittämisen (valheiden paljastaminen leimattiin sittemmin valtamediassa "valeuutisoinniksi") ja poliittisen tukahduttamisen. Tämän vallanhimoisen vaihtoehdottomuuden on tiivistänyt kenties parhaiten filosofi-loogikko John Bryant, jota blogimme on lainannut aiemminkin ja lainaa edelleen: Ei ole mitään syytä tukahduttaa näkemystä ellei se ole totta, sillä virheellistä näkemystä vastaan voidaan käydä tosiasioiden ja logiikan avulla, kun taas totuutta vastaan voidaan käydä vain valheilla ja tukahduttamalla.

Facebookissa korruptoituneen vanhan vallan uusvanha strategia muunnettiin asteittaiseksi sensuuriksi. Tämä alkoi näkyä jo heti keväällä 2017, jolloin Facebook aloitti entistä aggressiivisemman bannipolitiikan ja julkaisujen poistamisen vetoamalla kulttuurimarxilaisten luomaan totalitaristiseen käsitehirviöön vihapuhe. Samalla yhtiö kehoitti palvelussaan seuraajiaan antamaan ilmi kirjoituksia ja linkkejä, jotka eivät noudata liberaalien suosimaa poliittista korrektiutta.

Vasemmistolaiset ja "liberaalit" ottivat haasteen mielihyvin vastaan ja ovat siitä asti saaneet toteuttaa estoitta poliittista kaunaansa anonyymisti kuin DDR:n Stasi-ilmiantajat parhaimpina päivinään. Yhtiön antama ilmantokehoitus koskee tietenkin vain valkoisia kansallisvaltion ja perinteisen perhepolitiikan kannattajia, sillä Facebookin taustavoimat eivät ole kiinnostuneita mustien, aasialaisten tai juutalaisten nationalismista.

Uudesta ilmiantopolitiikasta sai kärsiä heti tuoreeltaan myös Yle Watch, jonka postauksia Facebookissa jakaneille annettiin liukuhihnalta banneja. Vihdoin huhtikuussa 2017 Yle Watch sai tässä orwellilaisesta kulttuuriliberalismista tarpeekseen ja julkaisi Facebookin sensuuripolitiikkaa koskevan artikkelin EU ja Facebook julistaneet hetki sitten totaalisen sodan totuuspuhetta vastaan.

Blogimme on seurannut melko tarkkaan Facebookin määrätietoisia askelia kohti liberaalien visioimaa pehmeää totalitarismia. Yhtiön lisäämästä sensuurista on kirjoitettu aina kun se on tullut ajankohtaiseksi kuten heinäkuussa 2017, jolloin julkaistiin artikkeli "Vihapuheen" varjolla tosiasioista puhuminen halutaan kieltää verkossa. Sen jälkeen aihetta on käsitelty ainakin kirjoituksissa:

Valkoiset puolestaloukkaantujat sotajalla (tammikuu 2018),

Facebook, YouTube ja Google sensuroivat ja valvovat sinua entistä tehokkaammin (helmikuu 2018),

Toimittajat ovat hiljaa FB:n sensuurista, koska se ei koske vasemmistoliberaaleja (maaliskuu 2018),

Globalistiliberaalit Facebook ja Google eivät salli vapaata poliittista kilpailua (elokuu 2018),

Naamakirjan sensuuri pahenee entisestään (syyskuu 2018),

Yle puolustelee YouTuben viimeisintä sensuuripäätöstä (tammikuu 2019)

Elokuussa 2018 julkaistu YW:n artikkeli "Globalistiliberaalit Facebook ja Google eivät salli vapaata poliittista kilpailua" sopii tähän päivään vielä paremmin kuin puoli vuotta sitten, sillä Facebookin tähtäimessä ei ole tosiasiassa vain valkoiset "ekstremistit", vaan kaikki valkoisten maiden legitiimit puolueet ja kannattajat, jotka tukevat kansallisaatetta.

Yhtiön kieltopäätöksestä ei voi välttyä mielikuvalta, että myös maahanmuuttovastaisuus nähdään ääriajatteluna, koska siinä pyritään säilyttämään valkoisen kantaväestön oma elintila. Ääriajatteluksi määrittämisen perustana Facebook sanoo käyttäneensä kahdenkymmenen kansalaisjärjestön ja erilaisten akateemisten asiantuntijoiden antamia lausuntoja. Sattumoisin kaikki näiden lausuntojen antajat ovat vasemmistolaisia, valkoiseen kansakuntaan vihamielisesti suhtautuvia rasisteja. Koko projektin ideologisuus näkyy jo siinä, että yhtiö tekee avoimesti yhteistyötä vasemmistolaisen marginaalijärjestö Life After Hate:n kanssa, jonka sivustolle väärinajattelijat Ylen uutisen mukaan ohjataan:

Sisältöjen kieltämisen lisäksi Facebook aikoo jatkossa ohjata valkoiseen ylivaltaan liittyviä hakuja tekevät henkilöt viharyhmistä poistumista tukevan Life After Hate -järjestön sivuille.

Toisaalta koko käsitteen "ääriajattelu" voi helposti kyseenalaistaa, sillä lukuisten mielipidemittausten mukaan valkoisten nationalistien suosima monikulttuurin vastaisuus on Euroopassa ja Yhdysvalloista äärimmäistä vain siinä mielessä, että se on äärimmäisen suosittua. Esimerkiksi mustamaalauskampanjoiden vuoksi margiinaalin jääneen British National Partyn maahanmuuttopoliitiikkaa on Iso-Britanniassa kannattanut noin 60 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Facebook on selvästi kaltevalla pinnalla, sillä sen valkoisen nationalismin kiellolla pyritään avaamaan tietä laajemalle sensuurille, jossa populistisille puolueille ei suoda minkäänlaista näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Koska vihapuhe-diskurssilla ei voida vielä tällä hetkellä delegitimoida suosittuja populistipuolueita, Facebook ja valtakoneisto käyttävät muuta retoriikkaa päästäkseen tavoitteeseensa.

Vuoden 2016 takaiskujen jälkeen valtamedia on paasannut jatkuvasti vihamielisten tahojen hybridivaikuttamisesta sosiaalisen median alustoissa kuten Facebookissa. Alusta asti sovitussa medianäytelmässä Facebook on myöntänyt olevansa sinisilmäinen "vaalivaikuttamiselle" sen antaessa konservatiiveille ja nationalisteille lähes yhtäläisen mahdolllisuuden mainostaa ideoitaan kuin vasemmisto ja liberaalit.

Oikeiden vuorosanojen jälkeen Facebook on tarkistanut näennäisneutraalia politiikkaansa ja yhtiö on sopinut hiljattain korruptoituneiden EU-maiden kuten Suomen kanssa niistä keinoista, joilla vaaleihin varaudutaan siten, että "populistien" näkyvyys voidaan sensuurilla estää. Tämä mitä törkein hybridivaikuttaminen ei ole ongelma valtamedialle, koska siinähän yritetään vain estää "väärien" poliittisten voimien valinta. Itse asiassa suomalainen media ei edes kutsu näin ilmiselvää vaalivaikuttamista hybridivaikuttamiseksi, vaan se käyttää siitä orwellilaista kielikuvaa "eduskuntavaalien turvaaminen".

Tuomittavaa hybridivaikuttamista harjoittaa maamme etabloituneiden tiedotusvälineiden mukaan vain Itä-Euroopan "autoritääriset ja epädemokraattiset" maat. Kun Facebook varoittamatta lakkautti Seitsemän tähden liikkeen eduskuntavaaliehdokkaan Ilja Janitskinin fb:tilin, kyseessä ei tietenkään ollut virallisen tarinan mukaan hybridivaikuttaminen, vaan "eduskuntavaalien turvaaminen".

Joku voisi tietysti sanoa tämän kaiken esitetyn jälkeen, että yksityisellä yrityksellä on oikeus valita asiakkaansa. Toki, mutta Facebookin päätöksen taustalla on eri valtiot ja erityisesti EU, joiden pitäisi turvata kansalaisten perusoikeuksiin kuuluva sananvapaus. Näin jutun lopuksi onkin sopiva katsoa mitä Mikko Ellilällä on tästä sanottavaa:

Tätä voisi verrata sellaiseen tilanteeseen, että joku puhelin- ja nettioperaattori katkaisisi miljoonilta ihmisiltä puhelin- ja nettiliittymän heidän poliittisten mielipiteidensä vuoksi.  

Idioottien mielestä fb:llä ja esim. twitterillä on yksityisinä yrityksinä oikeus valita asiakkaansa, ja jos joku ei tykkää fb:n ja twitterin ylläpidon harjoittamasta poliittisesta sensuurista, niin silloin voi vapaasti perustaa jonkun toisen somefirman, joka sallii sellaiset mielipiteet, jotka fb:ssä ja twitterissä ovat kiellettyjä.  

Tämä on täysin järjetöntä logiikkaa, koska ihan kuka tahansa ei voi ihan koska tahansa noin vain perustaa twitterin tai fb:n kaltaisia suuryrityksiä, joilla on miljardien eurojen/dollarien liikevaihto ja asiakkaina miljardeja ihmisiä.

Mitä Faceboook sitten kuvittelee voittavansa poliittisella tukahduttamisellaan? Sensuuripäätöksen jälkeenkin massasinvaasiota ruokkivan monikulttuurin etniset ja ekologiset ongelmat eivät ainoastaan säily vaan pikemminkin vain kärjistyvät. Ehkä Facebookin taustavaikuttajat haluavat sortotoimella provosoida ns. yksinäisiä susia, jotka eivät näe poliittisten ilmaisuvapauksien riiston jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin terrorismin. Iskujen jälkeen valtakoneisto voi kiristää entistä kovemmin valkoisten perusvapauksia. Tämä nähtiin jo Uuden-Seelannin iskun jälkeen, kun maan hallitus päätti tiukentaa aselakeja. On siis turha väittää etteikö "vihapuhe" ja terrorismi toimisi, sillä eniten niistä hyötyy totalitarismia rakentava "liberaali" läntinen järjestelmä.

                                                          ****************************

TV, perjantai 29.3.2019 klo 21.05, Perjantai

Miksi olen ennakkoluuloinen? Uskallanko tunnustaa ennakkoluuloni toista ihmistä kohtaan? Koomikko Iikka Kivi, kansanlaulaja Hilja Grönfors ja professori Karmela Liebkind. Perjantai-dokkari: Kuka saa olla kaunis? 40 min

Perjantai-ohjelma panee sitten reilusti kortensa kekoon Ylen perusuomalaisten vastaisessa vaalikampanjassa. Ennakkoluujoja käsittelevän jakson ensimmäiseksi vieraaksi oli saanut stand-up koomikko Ilkka Kivi, jonka joku voi ehkä muistaa myötähävettävän epähauskoista esityksistään. Koska kilpailu näkyvyydestä stand-up markkinoilla on kovaa, Kiven on täytynyt brändätä itsensä niin, että mediajulkisuus tarttuu häneen. Kiven mediatemppuna oli kehyskertomus, jonka mukaan hän oli ennen halla-aholainen nettivihaaja, kunnes löysi vasemmistolaisen, poliittisesti korrektin totuuden. Ai että media ja etenkin Yle sitten rakastaa tällaisia tarinoita. Paitsi että Kiven tarina on tuskin totta.

Tästä kertoo se, että jostain kumman syystä kukaan kansallismielinen tai edes hommareino ei muista Marko Kivi -nimistä tai näköistä meuhkaajaa. Vähän haiskahtaa siltä, että tyyppi on itse kehitellyt taustatarinan "vihan täyteisistä" maahanmuuton vastaisista vuosistaan. Kivi ei ole itsekään esittänyt mitään konkreettisia todisteita matuvastaisesta menneisyydestään, joten näyttää siltä, että tarina on ollut pelkkä ponnahduslauta typerässä stand up -skenessä.

Siinäkin sarjassa Kivi on sieltä surkeimmasta päästä, varsinkin kun hänen erikoisalansa lavakomiikassa on politiikka, joka on koko skenessä sitä kaikkien hirveintä tuubaa. Yleensä poliitikasta länkyttävät naamanvääntelijät ovat järjestään pikkunokkelia nilkkiliberaaleja tyyliin Jukka Lindström, mikä tekee heistä jo sinänsä vastenmielisiä. Hauskuuttahan heissä ei ole yhtään ja Kivessä kaikkein vähiten. Hyvä esimerkki tästä on se kun Kivi ilmoitti koko kansalle talvella, että Vihapuhepoliisi ei ole hauska, koska tämä ei muka osaa heittää satiiria. Kukaan ei ollut samaa Kiven kanssa.

Studioon oli saatu raahattua myös se kaikkien kulttuurimarxilaisimman pseudotieteen eli sosiaalipsykologian "suomalainen" guru, karmea Karmela Liebkind. Takavuosina Liebkind oli se median aina käyttämä "asiantuntija" kun haluttiin saada oikea ja "tieteellinen" näkökulma rasismista.

Naftaliinista kaivettu juutalainen Liebkind tunnetaan parhaiten hänen inhostaan valkoisten geneettistä itsesuojelua kohtaan. Valkoisten säilymistä ja valkoisuuden vaalimista hän kutsuu yksiselitteisesti rasismiksi. Tosin etnisten juutalaisten hallinnoima Israel ei hänen mielestään harjoita rasismia, vaan vaalii ainoastaan rikasta kulttuuriaan.

Mitä tulee ohjelman teemaan yleisesti, ennakkoluuloista puhuttaessa ei juuri koskaan kerrota liberaalien ennakkoluuloista konservatiiveja kohtaan. Samalla unohdetaan ennakkoluuloisuuden toinen puoli. Esimerkiksi Saharan eteläpuoleisista mustista tai somaleista on huomattavan paljon tilastollista näyttöä, jonka perusteella heidän käyttäytmistään voidaan ennakkoida. Siksi on puhdas liberaali ennakkoluulo nähdä ihminen pelkkänä tyhjänä tauluna ilman kulttuurista ja etnistä viiteryhmää.

                                                        

                                                    *******************************

TV1, perjantai 29.3.2019 klo 20.00, Sannikka&Ukkola 

Mitä vaalikentillä oikein tapahtuu, kun maan johto joutuu vetoamaan vaalirauhan puolesta? Studiossa Päivi Räsänen ja Suldaan Said Ahmed. Puheenjohtajien henkilökuvasarjassa SDP:n Antti Rinne. #sannikkaukkola 29 min

Uhripisteitä studiossa ovat tänä iltana keräämässä mm. Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmed, joka väitti polkupyöräilevän suomalaismiehen käyneen hänen päälleen Itäkeskuksen metroasemalla viime maanantaina. Sittemmin hän muutti tarinaansa niin, että välikohtaus olisikin tapahtunut metrovaunussa tai aseman ulkopuolella. Kovista etsinnöistä huolimatta viranomaiset eivät ole vielä tavoittaneet mystistä polkupyöräilijää. Ehkäpä siksi, ettei häntä edes näy valvontakamerassa?

Ei tarvitse olla kummoinenkaan päättelijä aavisellakseen, mistä Said Ahmed sai ideansa tarinaan. Nimittäin päivää ennen Said Ahmendin väittämää hyökkäystä joku suomalaismies yritti poliisin mukaan lyödä ulkoministeri Timo Soinia Vantaan maalaismarkkinoilla. Luultavasti Said Ahmed katsoi, että nyt on hyvä sauma kehitellä Soinin tuomassa imussa samantapainen tarina. Näin Said Ahmed sai kätevästi Ylen antamaa ilmaista julkisuutta  miljoonayleisön keräävissä tv-uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa.

YLE TARTTUI PUNATOIMITTAJIEN SYÖTTIIN JA TEKI KOHUN POLIISIN VAPAA-AJAN RUPATTELUSTA

Suomen poliisin piilorasismi ei lopu ennen kuin poliisista
on tehty Poli-Isis. Se tosin vaatii pientä kansanvaihtoa,
Sharia-lakia ja muuta monikulttuurista edistystä.

Taitavasti mediayhteydet hallitseva punaliberaalien toimittajien perustama verkkolehti Long Play sai vaivatta syötettyä valtamedialle kuten Ylelle päivän skuupin, kun lehden uusi maahanmuuttomyönteinen toimittaja  Kati Pietarinen julkaisi tänään artikkelin Rasismi rehottaa poliisien salaisessa Facebook-ryhmässä. Jo jutun julkaisulähtökohta on nyrjähtänyt, koska suljettuja ryhmiä on olemassa juuri siksi, että kansalaiset mukaanlukien poliisit voivat keskustella niissä ilman itsesensuuria mistä asiasta tahansa niin ettei kukaan jyrkästi erimielinen pääse niistä loukkaantumaan. Tässä vaiheessa on vielä vaikea arvailla kuka tai mikä taho toimitti yli sata kuvakaappausta poliisien salaisesta Facebook-ryhmästä Long Play -lehdelle. Näiden juudasten toiminta kertoo huolestuttavasti siitä, että osa kansalaisista on omaksunut edesmenneen DDR:n salaisen poliisin Stasin tavat urkkia erimielisiä ja vasikoida tiedot Systeemin hegemonisia epäarvoja palvelevalle vasemmistoliberaalille medialle.

Ei mennyt montakaan tuntia kun Yle tarttui Long Playn syöttiin ja toimittaja Tulikukka de Fresnes kyhäsi "kohupaljastuksesta" verkkosivuille uutisjutun Risikko poliisien salaisesta Fb-ryhmästä: Rasismille nollatoleranssi, kirjoittelu on jo selvittelyssä. Poliisien vapaa-ajan höpöttelyä pidettiin niin kovana juttuja, että se nousi Ylessä koko lauantain pääaiheeksi tv-uutisia myöten.

Välittömästi sen jälkeen kun tätä mitätöntä asiaa alettiin märehtiä julkisuudessa alkoivat myös virkavallan stalinistiset puhdistukset. Valikoivan suvaitsevaisuuden Ideologinen fanaatikko, sisäministeri Paula Riskikko, julistikin nollatoleranssin poliisin salaiselle yksityisajattelulle:

– Tämä asia selvitetään perin juurin. Sanon, että rasismille ja kaikille tällaisille kirjoituksille pitää olla täydellinen nollatoleranssi, Risikko sanoo.  

Risikon mukaan asian selvittely on jo alkanut. Ilta-Sanomien mukaan poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen vie asian valtakunnansyyttäjänviraston arvioitavaksi.

Riskikon tekopyhä moralismi on huomionarvoista ennen kaikkea siksi, että se kuvaa mahdottoman hyvin pimeän aikakautemme henkeä. Me elämme aikaa, jossa jukisessa keskustelussa sentimentaalisesti ääni väristen vaaditaan moraalia, vaikka kulttuuristamme puuttuu kaikki moraalia ylläpitävät ominaisuudet kuten epäitsekkyys. itsekieltäymys ja suoraselkäisyys. Ainoa vallitseva moraalinen hyve on liberaalien määrittämä valikoiva suvaitsevaisuus, joka sallii yksilöllisen pidäkkeettömyyden, mutta tuomitsee "moraaliin" vedoten sen kritisoinnin. Ajan hengen kaksinaismoraaliseen sokeuteen kuuluu, että massat on opetettu pitämään moraalisesti hyväksyttävänä pop-tähtien masturbointia esiintymislavalla ja vallanahneiden pervertikkojen vaatimuksia uusista etuoikeuksista samalla kun oman etnisen ryhmän itsepuolustusta pidetään pahimpana mitä kuvitella saattaa. Sisäministeri Risikko on ajan hengen mukainen näennäisrelativisti, sillä hänellekään ei tuota ongelmia hyväksyä humalaista toikkarointiaan ja degeneraattien säädyttömyyttä, mutta silloin kuin puheeksi nousee "rasismi", hänestä tulee kuin hetkessä mikäkin 1800-luvun moralistinen kirkkotäti, joka heristää ankarasti sormeaan valkoisen perisynnin tekijöille. 

Voi vain kysyä, olisiko sisäministerin jämerä toimekkuus ollut samanlaista, mikäli suomalaisvihamielisen Rasmus-verkoston fb-keskustelut olisi vedetty näyttävästi julkisuuteen. Nyt kauhistellut rivipoliisien yksityismielipiteet vähentävät poliisin uskottavuutta tasapuolisena toimijana huomattavasti vähemmän kuin Rasmus-yhdistyksen viralliseen johtoon kuuluvan  KRP:n rikosylikomisario Thomas Elfgrenin avoin suomalaisvihamielinen politikointi. Halutessaan Long Play -lehdellä olisi mahdollisuus julkaista Rasmuksesta ja Elfgrenistä paljastusartikkeli, jossa puututtaisiin korkean poliisivirkamiehen vaiettuun mutta yhteiskunnallisesti merkittävään ideologiseen kiihotustyöhön.

Radikaalifeministi Anu Silfverbergin ja kansallismielisille verkkosensuuria vaativa "faktantarkastaja" Johanna Vehkoon vetämä Long Play ei ole kuitenkaan puolueeton informaatiokanava, joten sillä ei ole intressiä nostaa julkisuuteen esimerkiksi Rasmus-ryhmän vasemmistototalitaristisia keskusteluja. Eräässä sellaisessa on hyväksytty mm. maahanmuuttokriittisten vaino kehottamalla aktivisteja ilmiantamaan työntantajille "väärin ajattelevat työntekijät". Rasmus-yhdistykseen kuuluva Tanja Huurtela piti asiaa niin tärkeänä, että kirjoitti siitä Uuteen Suomeen blogikirjoituksen, jonka hän tosin poisti (teksti löytyy Hommasta) kun tuli ymmärtäneeksi mitä tuli ajateltua ääneen:

Tarkoitus tällä toiminnalla on osoittaa, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan suvaitse tiettyjen henkilöiden öykkäröintiä ja vihanlietsontaa pakolaisia ja maahanmuuttajia kohtaan ja että heidän meuhkaamisestaan on oltava myös seuraamuksia. Mikäli viranomaiset eivät saa näitä häiriköitä kuriin niin ihmiset äänestävät tällöin jaloillaan ja alkavat boikotoida yrityksiä, joissa kyseiset rasistit työskentelevät. Tarkoitus on nostaa sellainen mediajulkisuus, että kyseiset henkilöt kerta kaikkiaan joutuvat jättämään työnsä ja asemansa. Mikäli työnantaja ei reagoi ilmoituksiin, on hän yhtäältä osasyyllinen rikollisen suojelemiseen.

Koska tällaisia vihanpurkauksia ei päästetä julkisen keskustelun arvoitavaksi, niitä ei silloin virallisen tulkinnan mukaan ole edes olemassa. Tilanne pysyy samanlaisena niin pitkään kuin sisäministeri Paula Riskikon hysteerisen yksipuolinen asenne roturealismiin on julkisuudessa vallitseva. 

Hankitun monikulttuurisuuden myrkyttämässä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä poliisiviranomainen ei saisi edes mielessään ajatella todellisuudesta rehellisesti. SIksi Long Playn toimittaja Kati Pietarisen ja Ylen Tulikukka de Fresnesin kirjoituksissa pyritään vahvistamaan käsitystä, että länsimaisessa Oikeiden ajatusten  valtakunnassa kukaan ei saisi edes yksityisesti tehdä loogisia johtopäätöksiä havainnoiduista tosiasioista. Median, poliisijohdon ja hallituksen mielestä tämä koskee erityisesti poliisia, jolla ei saisi olla oikeutta vapaa-ajalla ilmaista mielipidettään siitä, kuinka he joutuvat työssään päivittäin kohtaamaan maassa luvatta olevia ulkomaalaisia, jotka syyllistyvät mitä raskaimpiin rikoksiin kantaväestöä vastaan. Jostain syystä sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkindin toitottama kontaktihypoteesi ei tässä pädekään, sillä mitä enemmän rivipoliisit ovat tekemisissä ei-eurooppalaisten ulkomaalaisten kanssa, sitä kielteisemmin he heihin suhtautuvat. 

Luonnollisesti tällainen selitys ei kelpaa Ylen jutussa haastatelulle Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhoselle, jonka mielestä eräiden poliisien "väärän" asenteen taustalla on mielenterveyden ongelmat:

Samoilla linjoilla on Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen. Hän tuomitsee jyrkästi sivuston kirjoittelun.

– Täysin tuomittavaa. Jos karusti sanotaan, moukkamaista käytöstä. Kyllä tällainen henkilökohtaisista ongelmista kertoo, Suhonen sanoo.

Suhosen psykopatologisoiva asenne tuo mieleen Neuvostoliiton, jossa toisinajattelijat eli väärinajattelijat julistettiin mielisairaksi. Vastaavasti nykyisessä kulttuurimaxilaisessa konteksissa valkoinen rotutietoisuus on "asiantuntijoiden" puheenvuorossa joko patologisoitu persoonallisuushäiriöksi tai yhteiskunnan sosiologiseksi ongelmaksi. Jos on pakko turvautua psykopatologiseen analyysiin arvoista ja asenteista, sen ainoa relavantti kohde olisi sivilisaatiomme nykytila. Patologia selittyy sillä, että kulttuurin vaalimisen edellytyksenä olevia terveitä ikuisia arvoja kuten geneettistä itsesuojelua ("rasismia") pidetään mielipiteen ohjaajien vaikutusvaltaisissa puheissa moraalisena pahana samalla kun he suosivat itsetuhoisesti muukalaisten loputonta maahan päästämistä. Tässä mielessä "rasismi" on moraalinen hyvä jo senkin vuoksi, että sen tunnustamisessa asetutaan petoksellisia kansanvihollisia vastaan ja puolustetaan viime kädessä maan hiljaisia.

Median korppikotkille laajemman kuvan näkeminen ja roturealististen poliisien näkökulma on tietenkin yhdentekevä, sillä heille tärkeintä tässä näennäiskohussa on sen suoma mahdollisuus piehtaroida suomalaisessa rasismissa. Voi vain kuvitella millaisia ilon hetkiä Long Playn artikkelista nostatettu uutismyrsky herätti tiedostavissa hyväkkäissä. Toimittajamafian polkaiseman kohun ansiosta "edistykselliset" pääsivät taas puhumasta päästyään puhumaan valkoisten rasismista ja kauhistelmaan ennen kaikkea rasismin diabolisinta muotoa, rakenteellista rasismia, josta marxilaisten loputtomien lupauksen jälkeen saatiin vihdoin todisteita. Parhaiten tärähtäneistön rasismihekuman puki sanoiksi tuhti goottikeiju Maria Pettersson Image-lehden kolumnissaan Missä olet, ei-rasistinen poliisi?.


PÄIVITYS 5.7.2017. Ja kuinkas sitten kävikään? Rasismikohun aiheuttaneesta poliisien Facebook-ryhmästä ei ala rikostutkintaa.

                                                          ***********************

Yle TV1, lauantai 3.6.2017 klo 21:15, Uutisvuoto 

Uutisvuodossa vieraina kansanedustajat Ilkka Kanerva ja Maarit Feldt-Ranta. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Kuten tiedotusvälineet ovat jo aiemmin kuin myös tänään ehtineet kertoa, Uutisvuodon vakiovieras, kirjailija Jari Tervo. esiintyy ohjelmassa nyt viimeistä kertaa. Suomen vähäväkinen kansa kiittää! Vihdoin tuo rasismin ainoaa vääristynyttä ja tuomittavaa muotoa, vihaa omaa kansaa kohtaan, harjoittava vasemmistosivari poistuu kuvaruudusta.

ANTI-EUROOPPALAISIA PUHEENVUOROJA

Zygmunt Bauman

Yle Radio 1, 30.11.2015 kl0 18.00, Eurooppalaisia puheenvuoroja: Globalisaation lähettiläät

Linkki ohjelmaan, jonka voi sekä lukea että kuunnella.


Ei ole sattumaa, että Radio 1:n pitkäikäisessä ohjelmasarjassa Eurooppalaisia puheenvuoroja esitetään nyt jakso, jossa puolustetaan kynsin hampain, jopa moraaliseen syyllisyydentuntoon vedoten, Eurooppaan kohdistuvaa vihamielistä kansainvaellusta. Tällä kertaa yritetään vedota sössölogian auktoriteettiin, vasemmistohumanistien suitsuttamaan sosiologi Zygmunt Baumanin kirjoittamaan humanismin kaapuun kätkettyyn eurooppalaisvihamieliseen artikkeliin "The Messengers of Globalisation" eli Globalisaation lähettiläät, joka on ilmestynyt aivan hiljattain. Tätä kuten muitakaan Baumanin tekopyhyyden harjoitelmia ei ole tarkoitettukaan otettavan vakavasti, vaan ne ovat heprealaisen etnosentrikon kyynisiä manipulaatioita, joiden sentimentaalis-moralistisilla sanavalinnoilla jymäytetään ainoastaan perusteettomalla syyllisyyden taakalla rampautettuja liberaaleja. 

Suomessa vastaavaa kaksinaamaista indoktrinaatiota tieteen varjolla on edustanut sosiaalipsykologi Karmela Liebkind, joka haluaa maan täyteen afrikkalaisia, mutta ei samaa kohtaloa Israelille (lisäpaljastuksia täältä) - siis aivan kuten edellä mainittu "puolalaistaustainen" sumuttaja Leedsin yliopistosta . Se ei ole mikään salaisuus, että johtavat juutalaiset intellektuellit ovat jo pitkään yrittäneet istuttaa länsimaihin näkemystä, että maahanmuuttopolitiikka pitää perustaa "moraalisiin periaatteisiin" eikä kansojen intresseihin. Syy miksi he näin toimivat on ilmeinen, eikä sillä ole mitään tekemistä hyvyyden tai myötätunnon kanssa.

Moraalinen ja intellektuaalinen omahyväisyys on punaliberaaleille niin houkuttelevaa, että he ovat valmiita antamaan Euroopan tuosta vain maahantunkeutujille, kunhan he vain saavat loistaa muiden yläpuolella Hyvinä ihmisinä toistamalla Baumanin kaltaisten kieroilijoiden oppeja. Onneksi epäitsekkäät kansallisvaltion puolustajat näkevät jo kaukaa Baumanin vedätyksen, jota Yle tarjoilee nyt koko kansalle. Ulkokultaiset moraalisaarnat "ihmisten veljeydestä" ovat pelkkää sanahelinää, kun tavalliset kansalaiset, maan suola, on alkanut omin silmin nähdä mitä nämä petturieliitin maahan päästämät turvapaikkaturistilaumat tekevät maallemme, tyttärillemme ja koko kulttuurillemme.



Yle Radio 1, 30.11.2015 klo 19.03, Radioateljee: Kansankodin pimeämpi puoli

Ruotsalaisen rasismin historiaa valottava Tapio Tammisen kirja Kansankodin pimeämpi puoli palkittiin torstaina 26.11.2015 vuoden parhaana tietokirjana. Tieto-Finlandia on Suomen Kirjasäätiön jakama tunnustus ansiokkaalle yleistajuiselle tietokirjalle. Tapio Tamminen teki Radioateljeelle ohjelman samasta aiheesta vuonna 2011. Ohjelma kuullaan uusintana Yle Radio 1:ssä maanantaina 30.11.2015 klo 19.03 ja on kuunneltavissa Yle Areenassa joulukuun 2015 loppupuolelle asti.

Myös Yle palkitsee oman kulttuurimarxilaisen kultapoikansa lähettämällä uusintana ohjelman, jonka pohjalle Tamminen teki Tieto-Finlandialla palkitun kirjansa. Linkki ohjelmaan.

MITEN DRESDEN 13.2.1945 NÄKYY YLESSÄ?

Kun Auschwitzin vapauttaumisesta tuli 27.1.2015 kuluneeksi 70 vuotta, Yle lähetti muistotilaisuuden suorana lähetyksenä netissä, kertoi siitä näyttävästi kaikissa tv-uutisissaan ja julkaisi lukuisia artikkeleita aiheesta verkkosivuillaan kuten jutun Eloonjääneet muistavat Auschwitzin vapautusta, jonka lopussa on "lue myös" linkit:

Live: Keskitysleirin vangit palaavat Auschwitziin 27.1.
Näkökulma: Elämä on ihanaa 27.1.
Puolassa tuotu esiin uusi arvio Auschwitz-Birkenaussa työskennelleiden määrästä 23.1. 
Auschwitzin pahamaineisen SS-komentajan pojanpoika aikoo osallistua keskitysleirin vapauttamisen 70-vuotisjuhliin 21.1.
Putin ei osallistu Auschwitzin muistotilaisuuteen 13.1.
Auschwitzin muistokaan ei yhdistä – Putin ei osallistu seremoniaan 27.1.

Tänä vuonna, juuri tänään, tulee kuluneeksi myös 70 vuotta Dresdenin pommituksista. Virallisten, poliittisesti korrektien tilastojen mukaan pommituksissa kuoli 25 000 kaupunkilaista. Luku on todellisuudessa tätä suurempi, vähintään 40 000, sillä moni uhri paloi tomuksi valtavissa liekeissä. Saksan perverssissä julkisessa keskustelussa ja lainsäädännössä on surkuhupaisaa, kuinka Dresdenin uhrilukujen vähättelystä on tullut kansalaishyve ja todellisten määrien esittämistä pidetään "rikollisena uusnatsismina" ja "revisionismina". Sanomattakin on selvää, että tämä näyttää kuvottavalta tekopyhyydelta kun rinnalle otetaan holokaustin pyhä luku, josta poikkeaminen alakanttiin (suuremman määrän esittäminen ei ole rikos) ei ole vain rikos vaan uuden ajan uskonkultin pyhäinhäväistystä.  

Holokausti eli polttouhraus todella tapahtui, mutta ei Itä-Euroopassa vaan keskellä Eurooppaa. Eräs Dresdenin pommituksiin perehtynyt kansalaisaktivisti kirjoittaa fb-sivullaan:

Tasavuodet brutaalista joukkomurhasta. "Firestorm"-taktiikka kehiteltiin USA:ssa polttamalla saksalaiseen tapaan rakennettujen puukaupunkien malleja. Ensin rikottin kattoja ja rakenteita räjähdyspommeilla, sitten siroteltiin palopommeja, ja viimeisteltiin aikasytyttimillä varustetuilla miinapommeilla, joilla oli tarkoitus estää pelastustyöt. Tavoitteena oli laaja-alainen tulipalo, jonka termiikki aiheuttaisi voimakkaan ilmavirtauksen kohti palon keskustaa. Siitä nimitys "tulimyrsky".

Tulipalo saattoi nostaa lämpötilan jopa yli 1000 asteen, jolloin pommituksen uhrit katosivat kokonaan. Happi loppui myös pommisuojissa, joissa kuoltiin viimeistään kuumuuteen. Firestorm-metodia saatettiin käyttää ainoastaan tiheäänrakennetuilla asuinalueilla, teollisuuskohteissa ei ollut tarpeeksi palokuormaa tulimyrskyyn. Tunnettuja "Bomben-Holocaust"-kohteita olivat Dresden ja Hampuri, mutta myös pienempiäkin kaupunkeja poltettiin, asukkaineen.

Joukkomurha-pommitusten arkkitehteja olivat ilmamarsalkka Arthur Harris ja amerikkalainen kenraali Curtis LeMay. Heidän rikoksiaan ei ole käsitelty sodan jälkeen.

Miten sitten Yle reagoi Dresdenin 70-vuotispäivään? Vaikenee täysin. Tai ei sentään aivan kokonaan, ainakaan epäsuorasti. Ylen TV 1:n Stradassa haastatellaan Tapio Tammista, jossa hän mainostaa ilmaiseksi Ruotsin ja osin Suomen "äärioikeistoa" (jolla hän tarkoittaa tosiasiassa kansallissosialisteja) käsittelevää kirjaansa Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014).

Vaikenemisesta ei voi syyttää vain Yleä, sillä Ilta-Sanomia lukuunottamatta kaikki suuret mediatalot jättivät kertomatta muistopäivästä. Tämä on sikäli outoa, koska muualla Euroopassa Dresdenistä on uutisoitu jonkun verran. Vielä hämmästyttävämmäksi asian tekee se, että Suomi on yksi Euroopan saksalaisystävällismistä maista. Tämä puolestaan kertoo median ja kansalaisten yhä suuremmaksi käyneestä ristiriidasta ja intressien eroista.

Vain isänmaan petturit voivat vaieta niistä rikoksista, joihin Suomeakin vastaan sotineet liittoutuneet syyllistyivät. Huippuna tästä vieraskoreasta nöyristelystä on presidentti Tarja Halonen, joka osallistui viimeisellä kaudellaan liittoutuneiden voitonparaatiin ikään kuin Suomi olisi ollut yhdessä rintamassa sotimassa bolshevikkimurhaajien ja maanryöstäjien kanssa omaa maataan vastaan! Natseista saa olla mitä mieltä lystää, mutta kiistämätön tosiasia on, että Saksan korvaamaton ruoka-apu ja lento-osasto Kuhlmey kesällä 1944 pelastivat Suomen lopulliselta perikadolta. Ilman tätä tukea suomalaiset, Tarja Halosen suku mukaan lukien, olisivat joutuneet kuopan reunalle tai Siperiaan karkotettaviksi. 

Yle "kunnioittaa" Dresdenin muistopäivänä kymmeniä tuhansia siviiliuhreja kääntämällä huomion muualle kertomalla Tapio Tammisen suulla, että maahanmuuton vastustaminen on fasismia ja pohjoismaiden suurin uhka ovat pienet natsijärjestöt. Voiko olla enää häpeällisempää 2000-luvun kulttuuribolshevismia veronmaksajien rahoilla.  

TV1, 13.2.2015, klo 21,30, Strada

Rock-kriitikoiden suosikki Jukka Nousianen äänittää biisiä studiollaan. Äärioikeisto Suomessa ja Ruotsissa. Suomalaisen elokuvan mestarikuvaaja Peter Flinckenberg. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

Kulttuuriantropologi Tapio Tammisen haastattelu ja juttu Ruotsin ja Suomen äärioikeistosta näytetään heti alussa. Ylen mulattikiintiöllä toimittajaksi palkattu Joonatan Pitkänen lukee aluksi vanhaa tieteellisestä julkaisua, jossa sanotaan, että "ihmisroduilla ei ole vain tiettyjä ruumiillisia erityispiirteitä, vaan eroavaisuuksia on olemassa myös henkisessä suhteessa jopa tuntuaviakin". Pitkänen toteaa ylimielisesti hämmästystä teeskennellen, että "vaikka nämä kuulostavatkin joltain natsi-Saksan aikaisilta teorioilta, niin tällaista samanlaista tekstiä sai lukea Suomessakin oppikirjoissa vielä 60-luvulla". Liberaali kulttuuriväki todennäköisesti nyökytteli päätään tyytyväisenä. Silti ne, jotka tuntevat psykometrisiä mittauksia mm. ihmisen temperamentista, itsehillinnästä, altruismista, tunteiden säätelystä ja yleisälykkyyden alalta tietävät sen egalitiarismin kumoavan kylmän tosiasian, että ihmispopuulaatiot eli geneettiset klusterit (rodut), poikkeavat huomattavasti toisistaan. Fysioglogiset erot ovat ilmeiset kasvojen piirteissä, hiuksissa, ruumiin rakenteessa ja pituudessa kuin myös ulkoa päin näkymättömässä aineenvaihdunnassa, ominaistuoksussa, ihmisäänessä, testostreronitasossa ja maksan toiminnassa.  Ihonväri on ehkä näkyvin populaatioita erottava tekijä, mutta silti eräs merkityksettömimmistä, jonka vuoksi rotuerojen redusoiminen pelkkään ihonväriin on tarkoituksellista harhaanjohtamista, valehtelua, retorista kikkailua toisiasioiden edessä.

Toimittaja kysyi kulttuuriantropologi Tammiselta mihin Ruotsin [Uppsalan yliopiston] rotubiologisen insituutin mittauksilla pyrittiin. Tammisen mielestä kyse oli ennen kaikkea politiikasta, jolle tuon ajan rotututkimus pyrki antamaan legitimiteetin, jotta epäsosiaaliset ryhmät tunnistettaisiin ulkoisin perustein. Tosiasiassa Tammisen mainitsema "tattarirotu" ei ollut edes rotubiologien mukaan mikään rotu, vaan pikemminkin sosiologinen käsite hyvin heterogeeniselle joukolle, jonka Tamminenkin tunnustaa. Tyypillistä tässä moralistisessa jälkiviisasetelussa on se, että kulttuuriantropologit kuten Tamminen sekä monet sosiologit, sukupuolentutkijat, sosiaaliantropologit ja sosiaalipsykologit (mm. juutalainen Karmela Liebkind) tekevät itse tendenssitutkimusta, joiden tarkoitus on edistää hegemonista poliittista ideologiaa, egalitarismia. Samat "suvaitsevaiset" tahot ovat hyökännnet myös vahvasti - jopa fyysisesti - sosiobiologian, evoluutiopsykologian ja älykkyyden tutkijoita vastaan, koska näiden tutkimustulokset ovat sotineet kulltuurimarxismin saastuttamien "tieteiden" ideologista perustaa vastaan.

Kun mulattitaustainen toimittaja kysyi Tammiselta miten hänelle, suomalaisen äidin ja eteläfrikkalainen zulu-isän jälkeläisenä, olisi käynyt sodan jälkeisessä Ruotsissa, tutkija spekuloi, että koska sterilisaatiopolitiikka kohdistui erityisesti tattareihin hänen "taustaansa olisi voitu katsoa erityisen tarkasti". 

Puoliverinen ei tietenkään itse voi mitään taustalleen, mutta sen sijaan hänen suomalaisella äidillään oli suuri vastuu kun hän antautui neekerille. On itsestään selvää, että terveessä valkoisessa yhteisössä rotuluopiot eristetään. Jos valkoinen nainen tuntee, että valkoiset miehet eivät ole hänelle tarpeeksi hyviä rodullis-seksuaalisesti, niin silloin eivät myöskään hän ja hänen mulattilapsensa ole riittävän hyviä valkoiselle yhteisölle. Liittyköön silloin mustaan yhteisöön vaikka sinne Etelä-Afrikkaan. Asiahan on niin, että jos nainen hylkää valkoisen miehen, miksi valkoisen yhteisön miesten pitäisi hyväksyä hänet sen jälkeen yhdenvertaisena valkoisena? Tuollainen nainen on interrasistinen chauvinisti, joka ajattelee olevansa parempi, koska hänellä on "rodullisesti ylivertainen" musta mies ja mulattilapsi. Hylätessään valkoisen miehen, valkoisen miehen pitäisi hylätä hänet. Valkoiset, jotka hyväksyvät sosiaalisesti naisen, joka hylkää valkoisen miehen on sama asia kuin juutalaistemppeli, joka hyväksyy jäsenekseen juutalaisen, joka on hylännyt uskonsa ja kääntynyt kristityksi tai muslimiksi. Jos juutalainen haluaa jättää temppelin, silloin hänen pitäisi liittyä moskeijaan tai kirkkoon. Hän ei nimittäin voi odottaa, että temppeli hyväksyy hänet edelleen, vaikka hän hylkäsi uskonsa. Jos viidakkokuumeinen roturutsaaja kuvittelee, että hän on liian hyvä valkoiselle miehelle ja hylkää näin oman rodullisen yhteisönsä, niin silloin valkoisen yhteisön pitäisi kertoa hänellä, että hänen olisi parasta muuttaa mustaan yhteisöön. Mutta kuten asiaan kuuluu, nämä rotuluopiot haluavat syödä ja säästää kakun; vaikka he hylkäävät valkoisen miehen mustan miehen vuoksi, he haluavat silti kuulua valkoiseen yhteisöön, joka tarjoaa hänelle kaikki edut ja mukavuudet toisin kuin Afrikan savimajat.

Toimittaja Pitkänen yrittää ulkoaopetellusti kirjaa mukaillen väittää, että ennen "ongelmana" olivat tattarit, mutta nyt mamut ikään kuin miljoonan kutsumattoman muukalaisen vastustamisessa olisi kyse pelkästä "rasismista". Tammisen kirjaan nojautuen Pitkänen kertoo, että "älyttömintä tässä on se että rotuopit elää edelleen". Täysissä täpinöissään hän jatkaa, että maahanmuuttoa vastustavien Ruotsidemokraattien juuret on natsistisessa Valkoisessa Arjalaisesssa Vastarintaliikkeessä (Yle Watch kumosi tämä väitteen täällä). Väite on yhtä relevantti kuin kertoisi päivitellen, että Suomen demarien juuret on väkivaltaista kapinaa yrittäneessä punakaartissa tai että Vasemmistoliiton alku on jäljitettävissä Neuvostoliitosta ohjailtuun Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Tässä kohtaa Tamminen esitti varsin tyypillisen jälkimarxilaisen vainoharhaisen argumentitn, että kosher-konservatiiviset oikeistopopulistiset puolueet kuten Ruotsidemokraatit eivät puhu enää rodusta, vaan "kulttuurisesta puhtaudesta" peitelläkseen "rasisminsa". Tutkija yrittää vihjata, että kivikautisia arvomaailmoja ja tapoja vieroksuvien asenteiden taustalla ei kerta kaikkiaan voi olla muuta kuin rasismi. Hyväkkäiden toiveena lienee täydellinen antautuminen ihanalle toiseudelle, josta kertoo faktapohjaisen neutraalin mamu-kriitikin kategorinen kieltäminen tai kutsuminen sitä anteeksiantamattomaksi rasismiksi.

Seuraavaksi Tamminen alkoi syyllistää suomalaisia rasismista viittaamalla saamelaisille tehtyihin kallonmittauksiin kauan ennen sotia. Tamminen on idelogiastaan niin vakuuttunut, että katsoo näiden tutkimusten tarkoituksena olleen todistaa, että suomalaiset eivät ole mongoleja, vaikka jo pitkään on tiedetty, etteivät edes saamelaiset kuulu keltaiseen päärotuun. Hänelle ei tule mieleen, että tiedonintressinä saattoi olla vilpitön halu tutkia miten suomalaiset ja saamelaiset yhteisistä kielijuuristaan huolimatta poikkeavat toisistaan fyysisesti. Punavihreiden lasien läpi tämänkin fyysisen antropologian perustutkimuksen taustalla halutaan nähdä pahantahtoisia motiiveja.

Sen sijaan aidosti pahantahtoisena eleenä oli ottaa ohjelmaan mukaan jo toistakymmentä vuotta sitten kuollut kansanviihdyttäjä Pekka Siitoin. Jopa Äärioikeisto Suomessa (Into, 2012) kirjan kirjoittajat jättivät Siitoinin pois historiikista, koska eivät pitäneet tätä mitenkään aidosti kansallismielisenä tekijänä, vaan poliittisesti merkityksettömänä pellenä, jota pilkkasivat eniten äärioikeistolaiset. Stradalle Siitoin sen sijaan maistuu hyvin, vaikka herra on so last season jopa äärivasemmiston loanheittostrategioissa.

Lopuksi jutussa ruoditaan viime aikoinakin pajon tapetilla ollutta Pohjoismaiden ja Suomen Vastarintaliikkeen toimintaa. Toimittaja Pitkänen vetää kohtalaisen rajusti mutkia suoriksi samaistamalla Siitoinin pelleilyn Vastarintaliikkeeseen sekä sotien jälkeen kiellettyihin IKL:ään ja Suojeluskuntaliikeeseen (!). Sitten toimittaja esitti kyllästymiseen asti toistetun kysymyksen, eli miten vakavana uhkana Tamminen näkee Suomen nykyisen äärioikeiston. Tietenkin tutkija tunnusti Jyväskaustin virallisen ja valheellisen medianarraation ja näkee sen olevan todiste "äärioikeiston" kasvavasta "fyysisestä uhasta". Tammisen punaporvarillisesta näkökulmasta suurin uhka tulee kuitenkin siitä, kuinka johtavat poliitikot suhtautuvat maahanmuuttajiin ja miten kielteisiä asenteet maahantunkeutujia kohtaan ovat kansan keskuudessa.

Toimittaja esitti vielä sen vasemmiston usein hellimän pikkunokkeluuden, että on ristiriitaista kuinka suomalaiset kansallissosialistit yrittävät esittää kuuluvansa "ylempään rotuun", vaikka he ovat "oikeasti lähempänä minua" (siis mulattia). Tämä on pelkkaa puutaheinää ja mutua. Suomalaisten geneettisesti lähimmät yhteydet löytyvät mm. Belgiasta ja Pohjois-Saksasta, josta on kirjoittanut mm. edesmennyt professori Aira Kemiläinen tutkimuksessaan Suomalaiset, Pohjolan outo kansa (SKS, 1993), Sen sijaan meissä ei ole tippaakaan neekeriveren tahraa kuten toimittaja Pitkäsessä. Tamminen vastasi Pitkäsen provokatiiviseen pohdintaan kerkeästi, että vanhojen rotuoppien mukaan me olemme 1800-luvulla vaikuttaneen hassun kreivi Arthur de Gobineaun mukaan "Euroopan pohjasakkaa". Kylläpäs nyt ne vanhentuneet rotuteoriat kelpaavat antirasisteille, kun niillä voidaan perusteettomasti mollata suomalaisia! Tästä herääkin kysymys, miksi suomalaisten rodullisen itsesuojelun hylkäämistä pitäisi perustella vanhoilla runollisilla rotufantasioilla, jotka jopa Euroopan uusnatsitkin ovat hylänneet ajat sitten? Yle Watchin juttu viime tammikuulta antaa tähän vastauksen: 

Tamminen haluaa ärsyttää maamme "rasisteja" kirjoittamalla vanhoista rotuopeista, joista osa liittyy mm. kreivi Gobineuaun mielikuvitukselliseen arjalaisteoriaan, josta suomalaiset on poissuljettu. Tämän kaksoisstrategian tarkoituksena on uskotella sekä anti-rasisteille että "rasisteille", että etninen suomalaisuus ja sen varjelu on turhaa, jolloin sekaantuminen etenkin meistä mahdollisimman kaukaisiin kognitiivisesti haasteellisiin neekereihin olisi mahdollista. Toisin sanoen suomalaisuus on merkityksetöntä siksi, että rotuja ei ole ja jos olisikin, suomalaiset ovat "pohjasakkaa", jonka vuoksi sekoittumisella neekereihin olisi lähinnä vain positiivisia vaikutuksia. 

Ruotsin uusnatsit ovat todennäköisesti hyvin tietoisia nykyisistä geneettisiä klustereita koskevista tuloksista, jonka vuoksi heillä ei ole mitään syytä tavailla satukirjailija de Gobineauta. Jo se tosiasia, että he ovat läheisissä yhteyksissä suomalaisiin aateveljiin kertoo, että ranskalaiskreiviä ei käytä argumenttina muut kuin vasemmistohenkiset tutkija-journalistit kuten Tapio Tamminen ja Anna-Lena Lodenius.

***********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1