NEUVOSTOLIITTO 2.0: YLEN TAVOITTEENA SUKUPUOLTEN TÄYDELLINEN TASAJAKO UUTISOINNISSA

Feministien ja aisankannattajamiesten käsitys tasa-arvosta.

Massoja imartelevan  demokraattisen aikakauden kultaiseksi vasikaksi on nostettu tasa-arvo, jonka epämääräisellä merkityksellä hallitseva nomenklatuura pyrkii perustelemaan minkä tahansa mielettömyyden. Tästä antaa kuvaavan esimerkin Ylen eilien uutinen Paikallislehti peittosi suuret mediat sukupuolten tasa-arvossa – "Haastateltava pitää valita niin, että se on aiheen kannalta paras". Kun pakkomielteisen "edistyksellisyytensä" vangiksi joutunut länsimainen yhteiskunta ei kykene enää näkemään sivilisaation perustana olevia välttämättömiä ehtoja, se alkaa korviketoimintona näperellä epäolennaisten asioiden kimpussa. Tästä on tasa-arvon kohdalla seurannut se,  että jäljellä olevaa kuviteltua epätasa-arvoa vastaan taistellaan entistä fanaattisemmalla suvaitsemattomuudella. 

Aikamme tunnetaan kaikenlaisista nollatoleranssi-kampanjoista milloin rasismia milloin taas sukupuolista syrjintää vastaan. Tavallisesti nollatoleranssia ilmentävä asenne on kuulunut totalitaristisiin yhteiskuntiin, mutta hupaisat pikku "demokratiamme" todistavat vahvasti, että totaaliset yhden totuuden vaatimukset ovat mahdollisia muuallakin kuin kasarmiyhteiskunnissa. Ylen aiemmin ilmestynyt uutinen Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta: Haastateltavien valinnassa tavoitteena sukupuolten tasa-arvo kertoo ilman ironian häivää, kuinka maailma täydellistyy sillä, että uutisissa näkyy täsmälleen yhtä paljon naisia kuin miehiä. 

Matemaattisen tasa-arvon mallia on haettu punaliberaalina tunnetusta BBC:stä. Tämä ei ole kovin yllättävää, sillä muodikkaan apinoinnin taustapiruna on Ylen tuoreehko uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen. Hänet tunnettiin jo Aamulehden päätoimittajakaudella opportunisesti naisia mielistelevänä profeministimiehenä. Tälläkään kertaa valtakunnan mekkoeinari ei petä, vaan suoltaa suustaa puhdasta kulttuurimarxilaista punamädätystä:

Nyt Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa kiinnitetään sukupuolten tasaisempaan edustukseen erityistä huomiota BBC:ltä lainatun 50:50-mallin avulla.

– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että mietimme keneltä kysymme asioita, ketkä ovat asiantuntijoita, miten sukupuolijakauma painottuu uutisissa. Toivottavasti se näkyy myös meidän aiheissa, uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kertoo.

Lukijan kannalta olisi reilua, että uutisessa kerrottaisiin täsmällisesti minkälaisesta tasa-arvosta on puhe. Uutisessa mainittu 50:50-hanke toki vihjaa matemaattiseen tasa-arvoon, jolla tarkoitetaan yleisesti lopputulosten tasa-arvoa. Se on kuitenkin monien muiden tasa-arvokäsitysten kuten mahdollisuuksien tasa-arvon, lopputulosten tasa-arvon, lähtökohtien tasa-arvon, velvollisuuksien tasa-arvon jne. kanssa peruuttamattomassa ristiriidassa.  Tosielämässä sitä on kokeiltu kokonaisvaltaisesti lähinnä vain sosialistisissa maissa kuten Stalinin Neuvostoliitossa, Maon Kiinassa ja Pol Potin Kamputseassa. Tämä historiallinen totuus jätetään häveliäisyyssyistä yleensä mainitsematta jopa silloin kuin tasa-arvo määritellään täsmällisesti lopputulosten tasa-arvoksi. 

Se, että liberaaleina esiintyvät piilomarxilaiset kannattavat nimenomaan lopputulosten tasa-arvoa ei yllätä, sillä se on edellä mainituista versioista ainoa, jonka toteuttaminen vaatii kaikkein eniten pakottamista. Näin se suo tasa-arvoa määräväälle kärkijoukolle mahdollisuuden vallankäyttöön, joka tuo mieleen George Orwellin faabelin Eläinten vallankumous. Juuri "Hyvien asioiden" suojista esitetyt totalitaristiset vaatimukset ovat useimmiten se helpoiten kivetty tie Helvettiin. Valitettavasti valtaosa median vaikuttajista  on kykenemättömiä havannoimaan omia motiivejaan, koska ne peittyvät harhaiseen uskonvarmuuteen ideologiasta, jonka toteuttamiseksi kaikki manipulatiiviset ja lakitekniset keinot ovat sallittuja.

Sukupuolisen tasa-arvon tapauksessa ainoastaan räikeä naisten suosiminen voi toteuttaa 50:50-hankkeen tavoitteet. Käytännössä tämä kateudesta ja kaunasta kumpuava lopputulosten tasa-arvo merkitsee todellisten saavutusten (kuin myös ilkitöiden) mitätöimistä, koska ne ovat suurelta osin miesten tekemiä, oli kyse sitten tieteestä, taiteesta, urheilusta, rikollisuudesta tai sodankäynnistä. Antiikin filosofi Aristoteles puki kriitiikkinsä matemaattista tasa-arvoa vastaan osuvasti lausumalla, että "Suurinta epätasa-arvoa on yrittää tehdä eriarvoisista asioista saman arvoisia".


                                                       ******************************


TV1, 4.2.2109 klo 22.15 ,Aktivistit

1/3: Veljeni. Pommi-iskuja ja poliittisia murhia 1900-luvun alun Helsingissä. Eugen Schauman pettyy isänsä toimintaan senaatissa, ja haluaa itse saavuttaa jotain suurempaa. N: Oskar Pöysti, Stella Laine. O: Lauri Maijala. T: Helsinki-Filmi Oy. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 50 min (uusinta eilisestä).

Linkki sarjasta kirjoitettuun Yle-artikkeliin.

Mitä voi odottaa Ylelle suurella rahalla tehdystä tv-sarjasta, jonka on ohjannut tunnettu kommunisti Lauri Maijala? Kun sarjan teemana on ennen maamme itsenäisyyden aikaa toimineet nationalistiset aktvistit, saa se uusmarxilaisen käsittelyssä väistämättä historiallisesti ja ideologisesti vääristyneen propagandistisen tulkinnan. Samaa häpäisyä ei tehtäisi punaisista, jotka ovat uudessa historiantulkinnassa nostettu yleviksi uhreiksi.

Kulttuurisen vasemmistohegemonian vallitessa aktivistien ja valkoisen Suomen perinnölle sylkäistään päin naamaa. Sen kulttuurikommunisti Maijala totta tosiaan osaa, vaikka hän ei ohjaajana ole muutoin kummoinen. 

Ensimmäisessä jaksossa häiritsevintä on halpahintainen keittiöpsykologia, jossa Eugen Schauman kuvataan sekä yläluokkaisena ääliönä että maanisena kouluampujana. Toisaalta viittaus insestiseen sisarsuhteeseen on Maijalan omaa pahantahtoista sepitettä, josta ei ole mitään historiallista näyttöä. Kaiken tämä psykolopatologisioinnin tarkoitus on tietenkin mustamaalata kansallismielisyyttä. 

Pitkäveteisen ja sekavan ensimmäisen jakson perusteella sarjan katsojaluvut tulevat jäämään pieniksi. Vain kulttuurikommunistit, entiset taistolaiset ja postmodernit sössöttäjät jaksavat innostua sarjasta kaikkien kolmen jakson verran.


TV1, 4.2.2019 klo 19.00 Historia: Atomipommin varastaja

Ursula Kuczynski oli yksi Neuvostoliiton tärkeimmistä vakoojista toisessa maailmansodassa. Dokumentti kertoo uskomattoman tarinan kolmen lapsen äidistä, joka onnistui saamaan tietoa liittoutuneiden ydinpommista. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min

Nyt on Historiadokumentissa aivan toinen ääni kellossa kun pahantekijänä on juutalaisbolshevikki Ursula Kuczynski, joka välitti Neuvostoliittoon tietoja mm. Britannian ja Yhdysvaltojen Manhattan-ohjelmasta. Britanniassa toiminut neuvostovakojaa ei ole yhtä kuuluisia kun Yhdysvaltalaiset juutalaiset Ethel ja Julius Rosenberg, jotka niin ikään vakoilivat Neuvostoliiton hyväksi ja saivat rikoksistaan ansaitun kuolemantuomion. Jälkeen päin (((valtamedia))) on pyrkinyt valkopesämään Rosenbergien tarinaa ja samaa tehdään myös Ursula Kuczynskin kohdalla illan dokumentissa.

Ohjelman lopussa asiantuntijat ylistävät rikollisista Kuczynskia, koska tämä toimi pyyteettömästi aatteensa ja "ihmiskunnan edistyksen" puolesta. Yhdestäkään akselivaltojen epäitsekkäästä toimijasta ei sanottaisi länsimaiden "vastuullisissa tiedotusvälineissä" koskaan mitään vastaavaa.

YLE PUOLUSTELEE YOUTUBEN VIIMEISINTÄ SENSUURIPÄÄTÖSTÄ

Videokanava YouTube on yksi merkittävimmistä Internetin palveluntuottajista ja informaation jakajista. Facebookin tapaan sekin on vahvasti liberaalijuutalaisessa omistuksessa ja kuuluu Googlen valtavaan yritysimperiumiin, jolla on lähes monopoliasema saatavan tiedon portinvartijana. Valtamedian vaikenemasta sensuurista puhuttaessa YouTubella on oma ikävä roolinsa, vaikka se ei olekaan saanut keskustelussa samanlaista huomiota kuin Facebook. Syynä tähän on se, että YouTuben sensuuri ei ole koskenut niin suurta Internetin käyttäjämassaa kuin Facebookin. 

Zuckerbergin johtamalle sosialistimedialle tunnusomaiset mielivaltaiset julkaisukiellot, varjobannit ja tilien jäädyttämiset ovat viime vuosina koskeneet huomattavaa osaa tavallisia länsimaalaisia. Sitä vastoin YouTuben sensuuri iskee suoranaisesti vain videokanavien ylläpitäjiin eikä niinkään videoita seuraaviin katsojiin, vaikka jälkimmäisiä harmittaakin hetkellisesti halutun videon katoaminen.

Samanmieliset länsimaiden mediat eivät edes tunnusta poliittisen verkkosensuurin olemassaoloa. Ne pyrkivät peittämään ilmiön kääntämällä keskustelun "vihapuheeseen", "valeuutisiin" ja "vastuulliseen tiedottamiseen". Kun monopoliasemassa olevat Internetin palveluiden tuottajat ilmiselvästi estävät vapaata tiedonvälitystä, monoliittinen valtamedia selittää tilanteen toimena, jolla ehkäistään "harhaanjohtavat tiedon levittäminen". Tästä orwellilaisesta tiedotuslinjasta antaa kouluesimerkin Ylen verkkosivujen uutinen Youtube lupaa lopettaa harhaanjohtavien videoiden suosittelun käyttäjilleen. 

Uutisjuttu antaa YouTuben sensuurista harhaanjohtavan siloitellun kuvan ikään kuin videojätti ei muutoin harjoittaisi paljon ankarampaa mielipiteiden ja kiusallisten tosiasioiden tukahduttamista. Satunnaiselle liberaalille tämä voi olla aidosti yllättävä tieto, koska hän ei juuri koskaan henkilökohtaisesti kohtaa sensuuria. Tähän on syynä se, että Internetissä globaalit vaikuttajat antavat vasemmistoliberaalien näkemysten virrata vapaasti, koska ne edustavat pitkälti samaa mielipidettä, jota valtamediakin edustaa.

Vaikka liberaalit puhuvat kovaan ääneen sananvapauden tärkeydestä, heitä ei liikuta poliittisten vastustajien kohtaama sensuuri, koska he hyötyvät siitä itse. Tässä liberaalit todennäköisesti tunnistavat oman kaksinaamaisuutensa, jonka vuoksi he pyrkivät rationalisoimaan havaitsemansa kognitiivisen dissonassin. Helpointa on pitää itselleen vastakkaisia näkemyksiä "epätosina" ja "epätieteellisinä", joiden poistaminen julkisesta levityksestä ei olekaan sensuuria, vaan vastuullinen teko "ainoan totuuden" puolesta. Tämä linja käy selväksi myös Ylen uutisessa:

Palvelu ei jatkossa suosittele enää sensaatiohakuisia videoita, joiden sisältö on todistettu tieteellisesti valheelliseksi. Lisäksi suosittelulistoilta poistetaan videot, jotka esittelevät erilaisia paikkansapitämättömiä salaliittoteorioita, kuten teorian siitä, että Yhdysvaltain hallinto toimi syyskuun 11. päivän WTC-iskun takapiruna.

Sananvapauteen kuuluu itselleen epämieluisan informaation esittämisen suvaitseminen, mutta tämä periaate näyttää olevan hylätty jo aikaa sitten pehmeää totalitarismia edistävässä valtamediassa. Kun ylikansallinen videomonopoli alkaa määritellä hyväksyttävän totuuden kriteerejä taustalla häärivän EU:n avustuksella, ollaan tutulla sensuurin tiellä, joka ei poikkea mitenkään muslimien, kommunistien tai keskiajan katolisten mustasukkaisesta tavasta omistaa ainoa oikea totuus. Jos YouTubea kiinnostaisi aidosti totuuteen pyrkiminen, se sallisi vapaan debatin klassisen sananvapausperiaatteen mukaisesti. 

Sitä paitsi mikäli "lopullinen totuus" on paljastuakseen se kestää helpoiten juuri villeimmät salaliittoteoriat. Uutisjutussa mainittu WTC-salaliitto lieneekin vain lukijoita varten esille otettu olkiukko, jonka varjolla voidaan tukahduttaa tieto, joka oikeasti kyseenalaistaa vallalla olevat ideologiset "totuudet". 

Vasemmistoliberaalille ideologialle myötämielinen YouTube ei tietenkään halua varjobannata tubettajien kaikkia salaliittoteorioita, mikä on tuttua poliittisten videoiden seuraajille. YouTube suosittelee katsojilleen edelleen paranoidien feministien ja muiden marxilaisjäännösten tekemiä propagandavideoita, mikä yhtiön nykyisen linjanvedon mukaan tarkoittaa sitä, että niissä levitetyt salaliittoteoriat ovat paikkaansapitäviä!

Mitä taas tulee YouTuben kotikuoisen tiedejuryn ratkaisuun estää näkyvyys videoilta, jotka on "todistettu tieteellisesti valheellisiksi", päätöksessä näkyy samanlainen ideologisilla kriteereillä pelaaminen kuin salaliittoteorioiden paikkaansapitävyyden määrittelyssä. YouTubella ei ole nimittäin mitään halua karsia näkyvyyttä esimerkiksi videoilta, joissa ajetaan transseksuaalisuuden epätieteellistä agendaa. Videoissa uskotellaan häikäilemättömästi katsojille, että sukupuolia on jopa kymmeniä. Kun tällaisia väitteitä tarkastellaan tieteellisen konsensuksen näkökulmasta, sukupuoli määritellään sukukromosomien mukaan, joita on miehellä tyyppiä XY ja naisella XX – toisin sanoen aitoja sukupuolia on vain kaksi. Setalaisten esiin nostama intersukupuolisuus (XXY) ei ole kolmas sukupuoli, vaan sukupuolisuuden kehityspoikkema, jota tavataan Suomen 5,5 miljoonaisesssa väestössä n. 20 kpl vuodessa. 

Harhaisten mielten kokemuksia "eri sukupuolista" pitäisi saada sanavapauden nimissä levittää julkisesti yhtä lailla kuin niiden relevanssia kiistäviä tieteellisiä ja yhteiskunnallisia argumentteja. YouTuben ongelmana onkin se, ettei se salli koko poliittisen spektrin kannattamia tieteellisiä ja yhteiskunnallisia näkemyksiä. Totuuden rakastajien silmissä tällainen kehitys on huolestuttavaa, varsinkin kun juuri konservatiivien kannattamat näkemykset sukupuolesta, rodusta, älystä, rikollisuudesta jne. saavat entistä enemmän tieteellistä tukea samalla kuin 68-sukupolven vasemmistolais-behaviouristiset tabula rasa -ihmiskäsitykset ovat siirtymässä koko joukolla historian romukoppaan. 

Ylen uutisessa käsitelty YouTuben uusin linjanveto poliittisesti epäkorrekteiksi katsomilleen videoille on mediamammutin kaikista sensuuritoimista vain se tuorein eikä läheskään ankarin. Uutisessa jää kertomatta, että viime kesästä lähtien YouTube on tehnyt valtavia poliittisia puhdistuksia videokanavien ylläpitäjistä. Osasyynä linjan muutokseen on videomonopoli Facebookilta omaksuttu politiikka, jossa hyväksytään mukisematta kaikki ilmiannot ja valitukset mikäli kohteena on kansallismielinen, EU-vastainen, liberalismi - ja maahanmuuttokriittinen julkaisu. 

Avuliaina ilmiantajina toimivat "antikapitalistiset" äärivasemmistolaiset, jotka näyttävät tekevän mielellään yhteistyötä monopolikapitalistisen suuryhtiön kanssa. Mitään häpeämättömille 2000-luvun pavlik morozoveille kaikkein nilkkimäisimmätkin keinot estää vapaa poliittinen kilpailu ja tiedonvälitys on moraalisesti hyväksyttävää, kunhan vastapuoli saadaan leimattua "natseiksi" ja "rasisteiksi". Natseja näillä variksille ja takkutukille ovat kaikki demareista oikealle ja rasisteja jo pelkät eurooppalaisen identiteetin puolustajat. 

Erityisesti Suomessa sananvapauden vastaisen anonyymin kampanjoinnin kohteiksi YouTubessa ovat viime aikoina jotuneet kansallismielistä rockia soittavat kotimaiset yhtyeet. Ulkomailla sensuurivaatimukset näyttävät kohdistuneen takavuosikymmeninä vaikuttaneen antikommunistiseen Skrewdriver-orkesteriin, jonka täysin laillisia yhteiskuntakriittisiä kappaleita on alkanut poistua YouTubesta vaivihkaisesti mutta alati kiihtyvällä vauhdilla.

YouTuben yhteisönormeissa uusvasemmiston kulttuurimarxilainen tartunta näkyy mm. siinä, että poliittista sensuuria harjoitetaan vain valkoisia eurooppalaisia vastaan. Vasemmistovasikoiden joukkoilmannosta ei välttämättä seuraa videon poistaminen, vaan sen näkyvyys estetään ainoastaan valkoisissa sivistysvaltiossa. Ilmeisen kierona taktiikkana on tässä luoda mielikuva, ettei kyse olisikaan sensuurista, koska videohan näkyy Afrikan ja Aasian maissa. Kun poliittisen dokumentin ja musiikkivideon kohteena ovat kuitenkin eurooppalaiset, on yhdentekevää näkyykö se toisella puolella maailmaa. Koska YouTuben toiminta on jo lähtökohtaisesti näin kieroa, ei ole ihme, ettei se kykene sensuurissaan suoraselkäiseen videoiden poistamiseen, vaan uskottelee maarajoituksillaan kai itselleenkin olevansa yhä sanavapautta kunnioittava julkaisukanava.

YLELLÄ EI SYYTÄ LUOPUA LOPUTTOMASTA HOLOKAUSTIPROPAGANDASTA

Yleen puolueettomuuteen uskollisesti luottava Chutzpah.

TV1, 28.1.2019 klo 19.00, Historia: Keskitysleiri Ranskassa

Natzweiler-Struthof oli toisen maailmansodan vähemmän tunnettu keskitysleiri, joka sijaitsi Ranskan Alsacessa. Viimeiset leirin eloonjääneet kertovat tarinansa ja tutkijat valottavat sen karmivaa historiaa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min.

Linkki ohjelmaan Yle Areenassa.

EU-eliitin vaaliman holokaustiuskonnon pääjuhlaa vietettiin 27. tammikuuta. Suomessa tämä Euroopan Unionin määräämä yleinen muistopäivä tunnetaan nimellä Vainojen uhrien muistopäivä. Vaikka muistopäivällä viitataan kaikkiin kansanmurhiin, se keskittyy käytännössä vain juutalaisten väitettyyn kansanmurhayritykseen. Totta kai Yle on muisteluissa mukana parhaaseen katseluaikaan, eihän se voi jättää käyttämättä hyväkseen tilaisuutta, jossa se saa ihan virallisesti jankuttaa natseista viikottaisen normijankutuksen lisäksi. Ja mikä parasta, propagandaisku ajoittuu vielä sopivasti ennen eduskuntavaaleja.

Illan ranskalaisohjelmaa on vaikea pitää vakavasti otettavana historiadokumenttina, koska sen pääantina on pelkkä pornografinen kauhuilla mässäily ja yksiulotteinen saksalaissotilaiden demonisointi. Ohjelman tulkinta keskitysleiri (ei siis "tuhoamisleiri") Natzweiler-Struthofista toi ajottain mieleen Hollywoodin karkeimmat fiktiot, mutta näinä päivinä mikä tahansa näyttää käyvän dokumentista, kunhan aiheena ovat puolustuskyvyttömät natsit. 

Edes Der Stürmer -lehti ei kuvannut juutalaisia samanlaisella vihalla kuin ohjelmassa syytetyt saksalaiset. Syytä hillittömyyteen voi etsiä ranskalaisten loukatusta kunniasta. Ranskalaisista tuntuu edelleen sietämättömältä, että germaanisen miehekäs Saksa jyräsi sodassa heidän maansa, joka antautui kuin nainen. Kirvelevää sotilaallista tappiota ei haluta käsitellä vieläkään, josta kertoo ranskalaisten halu suunnata keskustelu muualle kuten saksalaisten "pahuuteen".  

Totta kai  Euroopan suurin ja vaikutusvaltainen juutalaisväestö Ranskassa haluaa pitää jatkuvasti holokaustia esillä, mutta se ei yksistään selitä aiheen inflatorista käsittelyä sikäläisessä mediassa. Myös tavallisille ranskalaisille sopii, että saksalaiset kuvataan pelkkinä petoina eikä ylivertaisina sotilaskansana, joka jyräsi kuukaudessa nynnyiksi osoittautueet ranskalaiset.

Mikä motiivi sitten on verorahoitteisella Yleisradiolla lähettää jatkuvalla syötöllä ja vuodesta toiseen loppuun kuluneita natsidokumentteja? Luulisi, että Yleä kustantavia katsojia kiinnostaisi paljon enemmän Suomeen hyökänneen Neuvostoliiton hirveydet kuin Keski-Euroopan tapahtumat. Tiedonjanoa löytyisi varmasti myös dokumenteille, joissa käsiteltäisiin  liittoutuneiden sotarikoksia kuten Dresdenin pommituksia ja länsiliittoutuneiden vankileirejä, joissa tapatettiin sodan jäkeen lähes miljoona saksalaissotilasta.

Valitettavasti Ylen jälkitaistolaiset toimittajat eivät halua toteuttaa kansan syvien rivien toivomuksia, vaan heille on tärkeintä edistää omaa marginaalista maailmankuvaansa, jonka antiteesiksi sopii irvikuva kansallissosialisteista. Samalla  globalistista "maailmankylää" toivovat punavihreät toimittajat voivat projisoida aatteensa valuviat läpidemonisoituihin natseihin. Propagandisesti tämä on hyvältä kuulostava strategia, mutta käytännössä suurin osa kansasta on lopen kyllästynyt aiheeseen. Jopa Ylestä riippuvaiset demarieläkäiset alkavat olla tympääntyneitä jatkuvaan natsirotaatioon. Hekin näkevät ohjelmien taustalla olevan poliittisen motiiivin, jonka tutkijatohtori Inari Sakki paljasti aikoinaan Yliopisto-lehdessä:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.

YK ON MENETTÄNYT USKOTTAVUUTENSA, MUTTA VALTAMEDIA ON EDELLEEN USKOLLINEN JÄRJESTÖN AJAMALLE GLOBALISMILLE

Yhdistyneiden Kansakuntien maahanmuuttovaatimukset ovat käyneet entistä röyhkeämmiksi eikä niissä enää edes yritetä peitellä agendaa, joka on suunnattu valkoisten eurooppalaisten olemassoloa vastaan. Ylikansallisen ja siten epädemokraattisen järjestön julkeus kertoo pitkälti epätoivosta, joka on seurasta kansallisten liikkeiden noususta kaikkialla maailmassa. Globalistieliitin pahimpana pelkona onkin, että YK tulee hajoamaan tai että sen määräämille "sopimuksille" viitataan kintaalla.

Aikanaan Neuvostoliiton internationalismilla hapatettu Yleisradio on pysynyt vanhalla linjallaan ja saarnaa edelleen "kansainvälisen yhteisön" ylivertaisuutta suhteessa kansallisvaltioon. Siksi ei ole kummallista, että se päästää uutisissaan suodattamatta läpi YK:n omaa propagandaa. Tämä käy selväksi esimerkiksi viime tiistaina ilmestyneessä uutisessa YK:n pakolaisjärjestö huolissaan: Yli 140 Välimereltä pelastettua siirtolaista vietiin takaisin Libyaan.

Uutisessa kerrotaan YK:n pakolaisjärjesto UNHCR:n vaativan EU-mailta,  ettei Välimereltä noukittuja elintasosiirtolaisia palautettaisi enää turvalliseen Libyaan. Syy tähän on ilmiselvä, sillä Libyalla ei ole varaa tarjota kehitysmaalaisille ilmaista loppuelämää ja saalistettavia vaaleita naisia. Lisää UNCHR:n kaksinaamaisuudesta kertoo se, että järjestö "tuomitsi EU:n maat, jotka ovat estäneet avustusjärjestöjen työn Välimerellä politisoimalla meripelastuksen tekemisen". Mitä muuta sitten "meripelastus" on kuin politiikaa, jolla yritetään muuttaa Euroopan väestörakennetta vastaamaan paremmin varjoissa viihtyvien EU-byrokraattien tavoitelemaa Kalergi-suunnitelmaa?

Globalisti George Sorosin avokätisesti rahoittama Human Rights Watch on vielä ärhäkkäämpi Euroopan vihollinen kuin UNHCR. Samaisessa uutisessa kun kerrotaan, että "ihmisoikeusjärjestö" moitti Euroopan tukea Libyalle, koska se tuo Välimereltä löytämänsä afrikkalaiset seikkalijat takaisin maidensa satamiin eikä Eurooppaan. 

Tekosyitä muukalaisten Eurooppaan päästämiselle löydetään aina ja tällä kertaa Euroopan viholliset väittävät, että "pidätyskeskuksissa sotaa ja köyhyyttä pakenevat ihmiset joutuvat "hyväksikäytön kierteeseen"". Vapaaehtoisina elintasoa etsimään lähteiden vapaamatkustajien regatta onkin käännetty nyt maagiseksi taikasanaksi  muodostuneeksi "ihmisoikeuskysymykseksi", jonka lausumisella uskotaan kaikkien porttien aukenevan.

Ylen harvakseltaan kertomissa Välimeren uutisissa korostuu lähes aina pelkästään tulijoiden kohtalo ja hukkumiset, niin tässäkin pikku uutisessa. Sen sijaan niistä tulijoista, jotka kutsumattomina muukalaisina onnistuvat pääsemään Eurooppaan ei pahemmin tilastouutisia kerrota. Ja silloin kun kerrotaan, asiaa ei analysoida uhkaksi Euroopan väestörakenteelle. Uutisoinnin tyyli on kuin säätiedotuksissa, joissa luonnonilmiöt vain tapahtuvat. 

Välimeren muukalaisinvaasio ei ole kuitenkaan mikään luonnonilmiö, vaan harjoitetun poliitikan poikkeuksellisen kylmäverinen petos. Onneksi viime aikainen kuohunta kertoo siitä, että euroopplaisille on tullut mitta täyteen. Kansansa pettäneelle "eliitille" on tulossa vielä kuumat paikat.

YLEN TIEDEDOKUMENTIT TUKEVAT MONIKULTTURISMIA, EIVÄT TIETEELLISIÄ TOSIASIOITA

Kuva BBC:n uudesta "tiededokumentista" Vauvojen
maailma. Ylen Prisma-tuotantoa.

Vasemmistoliberaalit pöyhkeilevät tunnetusti tieteellisellä, rationaalisella maailmankuvallaan. Tällaiseen ylimielisyyteen heillä ei ole kuitenkaan ollut pitkiin aikoihin varaa, koska lukuisat viime vuosikymmenten tieteelliset tutkimukset ovat olleet tiedostavan väen tasa-arvodogmia vastaan. Valitettavasti monet näistä tuloksista eivät päädy suuren yleisön tietoon, koska portinvartijana toimiva valtamedia päästää harvoin julkisuuteen tutkimuksia, joissa todistetaan esimerkikisi älykkyyden epätasainen jakautuminen eri populaatioiden välillä. Päinvastoin, media tuo entistä kiihkeämmin esille ns. lunatic fringen suosimaa marginaalitiedettä, jonka tulokset ovat sovittamattomassa ristiriidassa vallitsevan tiedekäsityksen kanssa, mutta jotka sopivat silti loistavasti median ajamaan tasa-arvoagendaan. Tämä on erityisen silminpistävää rotueroja ja sukupuolta koskevissa "tieteellisissä" artikkeleissa.

Toinen esimerkki tiedotusvälineiden edistämästä tasa-arvoideologiasta löytyy tendenssimäisestä historiantutkimuksesta, jolle annetaan valtavasti huomiota. Samalla media tekee sillä historiapolitiikkaa, jossa voidaan mm. Ylen tapaan väittää,  että Skandinavia on aina ollut "monikulttuurinen". Kun yleisessä puheessa monikultuurisuudesta tulee mieleen yhteiskunta, jossa asustaa huomattava määrä afrikkalaisia, saa Euroopan muinaiskansojen kutsuminen monikulttuurisiksi harhauttavasti samanlaisen merkityksen.

Vastaavasti suuria korkeakulttuureja on pyritty tulkitsemaan niin, että niidenkin jalostuneimmissa pyrinnöissä näkyisi Saharan eteläpuolisten kongoidien ja nuubialaisten kädenjälki. Tätä myyttiä on pyritty ylläpitämään erityisesti muinaisen Egyptin kohdalla, jossa media on hellinyt tarinaa mustista afrikkalaisista, jotka loivat ainutlaatuisen sivilisaation. Se, että Egypti sijaitsee maantieteellisesti Afrikassa ei tietenkään tarkoita sitä, että sen muinaisesta suuruudesta olisivat vastanneet mustat afrikkalaiset.

Jo faaraoiden muumioista on voitu päätellä ulkoisesti, että Egyptin perustajat olivat Välimeren rannoilta ja Keski-Euroopasta tulleita valkoisia europidejä. Nyt tälle on annettu myös geneettinen vahvistus, josta kertoo tuore Tieteen Kuvalehden artikkeli Muumion dna paljasti egyptiläisten alkuperän. Ymmärrettävästi Ylen tiedetoimittajat kuten Anniina Wallius ei ole halunnut tarttua uutiseen, jossa kerrotaan muun muassa että

Muumioista on onnistuttu ensimmäistä kertaa eristämään dna:ta, joka valottaa muinaisten egyptiläisten taustaa. Geneettiset jäljet osoittavat, että egyptiläiset olivat lähempiä sukulaisia kivikaudella Euroopassa asuneille ihmisille kuin afrikkalaisille. Vaikka muinaiset egyptiläiset rakensivat pyramideja Afrikan mantereelle, heissä ei ollut paljonkaan afrikkalaista perimää. 

Tulokset eivät paljastaneet ainoastaan sitä, että muinaisilla egyptiläisillä oli enemmän yhteistä muun muassa Italian ja Itävallan rajaseudun kivikautisten asukkaiden kuin muiden afrikkalaisten kanssa. Näytteistä selvisi myös se, että Niilin varren kansa ei juuri sekoittunut aluetta valloittaneisiin kansoihin, kuten persialaisiin, kreikkalaisiin ja roomalaisiin.

Syyssä, jonka vuoksi Egypti lopulta menetti mahtinsa, on jotain sellaista, jota poliittisesti korrekti Yle ei haluaisi kertoa suurelle yleisölle eli sinulle:

Vasta noin 800 vuotta sitten egyptiläiset alkoivat sekoittua muihin kansoihin, koska silloin eteläisemmän Afrikan kansojen geenejä on siirtynyt egyptiläisten perimään. Syynä on todennäköisesti ollut lisääntynyt kaupankäynti ja orjien tuonti.

Kuulostaako tutulta? Euroopaan nykyisin kohdistuva afrikkalainen invaasio ja sen myötä syntyneet halpatyömarkkinat ovat merkkejä siitä, että meitä on odottamassa sama kohtalo kuin Egyptin valkoisia perustajia – ellemme sitten sulje portteja ja potkaise ulos jo tänne päässeitä kuokkavieraita.


TV1, keskiviikko 23.1.2019 klo 20.00, Hyvissä aikeissa

2/3 Kallonmittaajat. Hautojen kaivelu sekä alastomien ihmisten mittaus ja kuvaaminen olivat sata vuotta sitten tieteen valtavirtaa. Rotututkimuksella perusteltiin ihmisten eriarvoisuutta. Miten tiedeusko sokaisi tutkijat? HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min.

Toisin kuin valtamedia uskottelee kraniometria eli kallonmittaus on edelleen pätevä tieteellinen metodi tarkastella ihmisen etnisyyttä, sukupuolta ja ikää. Etenkin biologisessa antropologiassa kallonmittaus on jatkuvassa käytössä olevan tutkimusmetodi. Kraniometriaa käytetään rutiininomaisesti apuna myös rikostutkinnassa etenkin Yhdysvalloissa. Kallon mittasuhteita tutkimalla rikostutkijat voivat selvittää mm. uhrin rodun.


TV1, keskiviikko 23.1.2019 klo 19, Prisma: Vauvojen maailma. 

Nykytiedon valossa ihmisen tärkein kehitysvaihe on kaksi ensimmäistä elinvuotta. Tutkijat seuraavat vauvojen reaktioita erilaisiin ärsykkeisiin selvittääkseen, miten vauvan aivot kehittyvät ja mikä prosessia ohjaa. Jakso 2/3 Yle Areenassa.

Yle on propagoinut vuosikausia systemaattisesti rotudenialismin ja monikultturismin puolesta. Jopa vauvat on valjastettu tälle pakkomielteelle.

Harvoin näkee niin tökeröä valkoisten demonisointia kuin BBC:n uudessa "tiededokumentissa" Vauvojen maailma. Sarjan  ensimmäistä jaksoa arvioiva kansalaisaktivisti paljastaa sosiaalisessa mediassa millaisesta manipulaatiosta ja asetelmallisuudesta ohjelmassa on kyse:

Samaa agendaa ajaa eilen, maanantaina ykköseltä tullut Prisma: Vauvojen maailma. Ohjelma oli ensi alkuun mielenkiintoinen joten jäin seuraamaan sitä ja "tieteellisiä tutkimuksia", joita siinä esiteltiin. Vauvojen oppimiskykyä ym. seurattiin ja verrattiin toisiinsa kahta eri taaperoryhmää, joista toinen oli saanut käyttää älylaitteita, toinen ryhmä ei. "Tutkimus" todisti sen minkä me kaikki tiedämme, että älylaitteita käyttäneet vauvat pystyivät piirtämään suorempia viivoja ja rakentamaan palikoista korkeampia torneja kuin vauvat ilman älylaitteita.

Yksi tutkimuksen osio olikin sitten niin selkeän tarkoitushakuista ja tekotieteellistä roskaa. Otettiin valkoisia vauvoja ja kaksi naista, toinen valkoihoinen ja toinen tummempi-ihoinen. Tummempi kohteli lasta reilusti, mutta valkoinen epäreilusti. Sitten vauvan käskettiin mennä sen naisen luo, jonka kanssa vauva haluaisi leikkiä. Naiset istuivat jonkin matkan päässä vauvasta ja toisistaan ja leikkivät palikoilla. Kaikki valkoiset lapset menivät valkoisen naisen luo. Muunrotuisa lapsia ei tokikaan käytetty. 

Hauska "tutkimus" kun mietin omia lapsiani sen ikäisenä (1,5v). Kukaan heistä ei olisi mennyt jonkun tuntemattoman luo leikkimään käskystä, noin vain, vaikka kuinka olisi houkuteltu. Nämä lapset menivät tai sitten naiset eivät enää olleetkaan niin tuntemattomia. Hyvin "tieteellistä ja todistuskelpoista tutkimusta" ja tutkimustulos saikin minut sitten nauramaan kovaan ääneen.

Toinen "tutkijoista" alkoi suu vaahdossa sitten selostaa kuinka väärin on, että valkoinen vauva on jo ehtinyt ns "leimaantua" valkoiseen ihmiseen ja suhtautuu selvästi rasistisesti (tätä ei sanottu ääneen mutta annettiin ymmärtää että näin on) tummempi-ihoiseen, vaikka tummempi-ihoinen oli reilumpi vauvaa kohtaan kuin vaaleaihoinen. "Tutkija" selitti posket hehkuen, kuinka tärkeää on, että vauvat jo alusta asti kohtaavat erilaisuuksia, eri värisiä ja eri kulttuureista kotoisin olevia ihmisiä kasvaakseen henkisesti terveiksi ja rikkaiksi ihmisiksi.

Olisin niin mielelläni tämän pseudotieteellisen hölynpölyn jälkeen halunnut nähdä myös tummaihoisen vauvan valitsemassa oman värisensä oudon ihmisen ja valkoihoisen oudon ihmisen väliltä leikkikaveria ja kuulla innosta hehkuvan "tutkijan" ylistävän samaa monikulttuurista ja-rotuista ihanneyhteiskuntaansa kuin valkoisten vauvojen kohdalla. Järjetöntä roskaa koko ohjelma, aivopesua ja pelletutkijoita pelletutkimuksineen mutta niin YLEN arvojen mukaista. Katsokaa ihmeessä Areenasta tms niin saatte ainakin nauraa. 

Sinänsä hyvin tehty ohjelma. Ensin hertätettiin katsoja kiinnostus mielenkiintoisilla mutta itsestään selvillä "tutkimuksilla". Sitten alkaa aivopesun osuus. Hyvin yksisilmäinen, yksipuolinen ja niin tarkoitushakuinen "tutkimus", oikeaa pseudotiedettä parhaimmillaan mutta moni meni varmasti lankaan. Loppukaneettina järjetön monikulttuurisuuden ylistys ja pelletutkimuksen tuloksien esitys totuutena ja faktana. Minulla jäi lähinnä koko jutusta mieleen se että "tutkijoiden" suorittaman "tutkimuksen" ansiosta on toteen näytetty, että rasismi on myötäsyntyista valkoisessa rodussa. Rotuominaisuus siis. Tekisi mieli tehdä ilmoitus vihapuheesta, vihatutkimuksesta, vihatulkinnasta, vihaohjelmasta. Tällaisia tutkimuksia ja tutkimustuloksia nykyään.

YLE PYÖRITTÄÄ RIKKINÄISTÄ LEVYÄ – NATSIDOKUMENTTEJA JA VAINOTTUJA SOMALEJA

Näkymä Sudenpesän alueesta.

TV1, maanantai 21.1.2019 klo 19:00 Historia: Hitlerin Sudenpesä

Puolan Masuriassa seisovat valtavat betonirakennelmat pitivät aikoinaan sisällään Hitlerin sotilastukikohtaa. Näiden seinien sisällä muutama urhea mies yritti turhaan lopettaa Saksan historian synkimmän kappaleen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

No niin, Yle on sitten virallisesti julistanut kevään 2019 eduskuntavaalikampajan avatuksi! Ja sehän tapahtui perinteiseen tapaan natsidokumentilla, jonka pääaineksen muodostaa liittoutuneiden tunkkainen vihapropaganda. Tiivistettynä tällaisen ohjelman tarkoitus on demonisoidai kansallismielisyys, jotta Suomeen ei tulisi Jytky kolmosta.

Jo ohjelman esittely on sitä itseään. Puhutaan "Saksan historian synkimmästä kappaleesta" vaikka saksalaisten olemassaolon kannalta sitä edustaa sen nykyisyys. Anglosionistisen miehityshallinnon ja petoksellisten yhteistoimintamiesten rakentama saksalaisuuden irivikuva "ihmisoikeuksia kunniottavana" maana on vain pirullinen veruke tuhota etninen saksalaisuus ja siitä riippuva saksalainen kulttuuri. Teknisesti nähtynä kansanvaihto-operaatio on tietenkin kansanmurha, joskin omaehtoinen, mutta mitäpä eivät hyvät ihmiset tekisi "paremman maailman" puolesta. Maailman, joka täyttyy pelkästään parikymmenmiljardisesta mustanruskeasta persoonattomasta ihmislihasta. Tuolla ekologisesti loppuun kalutulla planeetalla korkeinta kulttuuria edustaa oman ulosteen polttaminen lämmikkeeksi savimajan edustalla.

Illan dokumentti uusintaa tuttuun tapaansa edistysuskovien liberaalien kertomusta, jossa maailmanhistoria selittyy kehitystarinana kohti maallista paratiisia. Tässä kertomuksessa natsismille on varattu rooli ylivertaisena metafyysisenä pahana, jota ei voi ylittää. Suuressa tarinassa historialliset tosiasiat Stalinin väestöpolitiikasta, Kiinan "suuresta harppauksesta" ja Kamputsean Punaisista khmereistä sivuutetaan häveliäästi kokonaan, koska ne edustavat samaa Ranskan vallankumouksesta innoituksensa saanutta tasa-arvouskoa kuin vallitseva liberaalidemokratia. Jos natsi-Saksaa ei pidettäisi esillä sellaisella vimmalla ja vääristyneellä tavalla kuin nyt, Suurelta tarinalta putoaisi pohja, sillä ilman sen perustaa liberaalidemokratian asiamiehet ja -naiset eivät voisi perustella tuhoisaa politiikkaansa kuten porttien avaamista kehitysmaalaisten päättymättömälle virralle.

Ohjelman lukijana on ties monennettako kertaa Jukka Pitkänen. Sivumennen sanottuna aika velikulta tämä Pitkänen on ja oiva esimerkki patologisesta natsien vatvojasta. Tosin maanisintakin natseista jauhajaa luulisi jo kyllästyttävän rituaalinen toisto, jossa "natsit sitä ja natsit tätä". Rappiodemokraattisen arvojen äänitorvena natsidokumentin lukija pitää kai velvollisuutenaan toitottaa annettuja vuorosanoja, joissa ulkoistetaan "paha" menneisyyden natseihin. Jos hyvin käy ja Eurooppa vielä jotenkin selviää vasemmistoliberaalien ja globalistikapitalistien tuhoprojektista, uudistetussa Ylessä Jukka Pitkänen määrätään lukemaan vuorokaudesta toiseen anglosionistisen globalistikliklin ja sen lakeijoiden rikoksista eurooppalaisia vastaan.

Jopa tavalliset zombikuluttajat ovat väsyneet loputtoman mustavalkoiseen natseista märhähtimiseen. Tästä on osoituksena tuore Ylen uutinen Analyysi: Iron Sky -vitsi väljähti, eivätkä sitä pelasta ehkä edes kiinalaiset, jossa kerrotaan yleisön hylänneen viihdemedian natsieksploitaation. Huonon käsikirjoituksen lisäksi syynä uuden Iron Skyn yleisökatoon on sen loppuun kulunut näkemys yksioikoisesta hyvästä ja pahasta. Samalla raina on aika tyypillinen lässyliberaalien projektio, jossa ihmiselle tuhoisten salaliittojen taustalla lymyävät natsit liskoihmisten muodossa. 

Tekevätpä näitä elokuvia tai "historiadokumentteja" sitten Hollywoodin pikkunokkelat juutalaispojat tai suomalaiset hipsterit, niiden läpinäkyvästi syötetty moralistinen asetelma ei vain kertakaikkiaan enää kiinnosta älyllisesti uusia näkökulmia etsiviä katsojia.  Euroopan kuolemankouristuksiin johtanut Liittoutuneiden arvopohjaa kritisoiva dokumentti tai elokuva olisi epäilemättä varma hitti suuren yleisön silmissä.

                                                 ***********************************


Somalit ovat olleet jo pitkään länsimaiden liberaalitoimittajien lempilapsia.  Syynä tähän lienee se, että heistä on valkoisiin maihin muuttaessa tullut afrikkalaisista kansoista se kaikkein ongelmarikkain. Siksi toimittajat selittelevät tämän eksoottisen populaation rikastusta aina parhain päin. Pahat teot sivuuttaen media myös ylistää somaleja lähes yhtä paljon kuin vakiintuneita suosikkiryhmiään kuten romaneja, kurdeja ja juutalaisia.

Itselleen rehellinen ihminen ajattelisi tässä, että jotain vikaa täytyy kai somaleissakin olla, koska niistä ei näytä länsimaisia toimittajia lukuunottamatta pitävän oikein kukaan. Omalla tavallaan Afrikan sarven kuoriutumattomat kultamunat ovat henkistä sukua edellä mainituille romaneille, kurdeille ja juutalaisille. Yhteistä niille kaikkille on se, että ne eivät suostu kollektiivisessa mielessä katsomaan peiliin kuten vaikkapa saksalaiset. Koska peiliin ei katsota, he näkevät kohtelussaan vian olevan aina muissa.

Hämmästyttävän monet suomalaiset näyttävän silti uskovan, että somalien "ihailtavan ylpeä" sopeutumattomuus koskee vain Suomea ja johtuu perimmältään suomalaisten poikkeuksellisesta nuivuudesta. Tosiasiassa kaikkialle minne somalit ovat menneet, he ovat synnyttäneet lähes poikkeuksetta yhteiskunnallista kitkaa kuten Kanadassa.

Median ja somalien omien puhemiesten vakioselitys somalien epäsosiaalisuudelle on aina "valkoinen rasismi". Takkuilua median vakiokertomukselle syntyy silloin kun somaleja karsastavat toiset värilliset. Ylen uutisessa Nairobin somalilähiössä pelätään sekä kosto- että terrori-iskuja – "Aina kun tapahtuu jotain huonoa, syytetään somaleja" ollaan perustarinan suhteen eksyksissä, koska somalien kohtaamasta vastustuksesta vastaavatkin muut kuin valkoiset. 

Toimittaja Liselott Lindströmin (sic) kirjoittamassa uutisjutussa kerrotaan, että syynä kenialaisten vihaan on somalialaisen terrorijärjestön Al-Shabaabin äskettäinen hyökkäys Nairobin vauraassa Westlandsin kaupunginosassa, jossa kuoli ainakin 21 ihmistä. Liselottin ja haastatelujen somalien mielestä paikalliset asukkaat eivät saisi tämän vuoksi tuntea vihaa somalisiirtolaisia kohtaan. 

Kertomatta jää, että somalien ja kenialaisten välillä on ollut muutoinkin jo pitkään keskinäistä kaunaa, koska paikallisasukkaat pitävät uusia tulijoita vaatemarkkinat vallanneina polkumyyjinä ja muutenkin epärehellisinä. Tämä puolestaan vahvistaa sen käsityksen, että somalien änkeäminen vieraisiin yhteisöihin synnyttää monesti etnistä ristiriitaa.

                                               ***********************************

SAKSAN PAKOLAISET: VALHE, EMÄVALHE, YLEN LEVITTÄMÄ JOS-TILASTO

Kun kaikkea perustellaan talouden lyhytnäköisellä hyötyajattelulla saadaan järjettömiä lopputuloksia. Taloususkovaisten logiikalla rakennetussa Ylen uutisessa Saksassa on onnistuttu siinä, mistä Suomessa vasta haaveillaan – Vuonna 2015 tulleista siirtolaisista yhä useampi on töissä lukijoita suostutellaan monikulttuurin ystäviksi sillä verukkeella, että Euroopan ulkopuoliset talouspakolaiset muka työllistyvät kovaa vauhtia ja vahvistavat näin Saksan taloutta. Tarkempi lukeminen paljastaa kuitenkin kirjoituksen todellisen agendan, joka on jatkuvan muukalaisvaasion oikeuttaminen. Tämän kehityksen vääjäämättömänä lopputuloksena saksalaiset tekevät itsensä tarpeettomaksi maahansa päästämillä vieraspopulaatioilla.

Nykysaksalaisten itsetuhoinen hulluuden riemumarssi näyttää käsittämättömältä ellei sitten oleteta kyseessä olevan anglosionistisen miehityshallinnon viivästyneestä Morgenthau-suunnittelmasta. Päämäärä näyttää ainakin olevan sama, koska kolmannen maailman invaasio muuttaa saksalaisten etnistä koostumusta siten, että edessä on taloudellinen kivikausi ja henkinen keskiaika. Tässä päivitetyssä Morgenthau-suunnitelmassa kehitysmaalaisten tuottama "taloudellinen pöhinä" on lopulta vain lyhytaikaista pintakohinaa, jolla tyynnytellään typertynyttä alkuperäisväestöä. 

Maahanmuutosta seuraavan henkisen suorituskyvyn laskusta on varoittanut mm. taustaltaan sosiaalidemokraattinen Saksan keskuspankin johtokunnan entinen jäsen Thilo Sarrazin  kirjassaan Deutschland schafft sich ab (2010, Saksa lopettaa itsensä). Oman lusikkansa tähän soppaan tuo vielä automaatio, joka tulee joka tapauksessa lopettamaan jo lähitulevaisuudessa alhaisen koulutustason väheneviä työpaikkoja, joista ulkomaalaiset kilpailevat jo nyt kantaväestön kanssa.

Suomessa toimittajat seuraavat tarkkana monikulttuurin etenemistä Saksan kaltaisissa rajun muukalaisinvaasion kokeneissa maissa. Ylessä tätä peruuttamattomalta näyttävää myllerrystä pyritään tietenkin kuvaamaan etupäässä positiivisessa valossa ja siksi Angela Merkelin hallinnon harjoittaman ulkomaalaispolitikan traagiset seuraukset selitetään parhain päin. Tosin Ylelle ei riitä se, että katastrofaalisesta turvapaikkapolitiikasta tehdään hyve, vaan tulevaisuus selitetään valoisana tilastollisella spekulaatiolla. Alussa mainitun uutisjutun insertissä kun kerrotaan, että

Ennusteiden mukaan vuonna 2020 noin puolet Saksaan tulleista miljoonasta siirtolaisesta on töissä. Mitä Saksassa oikein tapahtuu?

Ylen tilastollisessa propangandassa ollaan menty siihen pisteeseen, jossa vielä toteutumaton toiveajatelu kerrotaan ikään kuin jo toteutuneena tosiasiana! Mistään kovin uudesta uutisointi-ilmiöstä tässä ei ole kuitenkaan kyse, sillä maahanmuutosta kertoessaan Yle on turvautunut usein "jos tädillä olisi munat niin täti olisi setä" -tyyppiseen retoriseen harhautukseen. 

Kun Yle kertoo Suomeen saapuneiden kouluttamattomien vapaamatkustajien olevan kansantaloudellinen voimavara, sitä perustellaan lähes aina Jos-ajattelulla: Jos maahanmuuttajat työllistyvät, se vahvistaa kansantaloutta; Jos maahanmuuttajat työllistyvät, he tulevat kustantamaan suomalaisten eläkkeet; Jos maahanmuuttajat työllistyvät, he vaihtavat vanhusten vaipat vanhainkodeissa jne. Tarkkaamattomalle lukijalle tällainen puhe näyttää siltä, että maahamuuttajien työllistyminen on jo melkein käsillä ja se on tuomassa maallemme kultaa ja mirhamia. Kaikki käy hienosti kunhan maahanmuuttajat vain työllistyvät. Tämän jo melkein todeksi käyvän asian pikku esteenä on vain pieni kolmikirjaiminen sana: jos. Muuten kyllä.

Kuvitteellisten tilastojen lisäksi Ylen Saksa-jutussa epäilyttää myös jo tilastoidut tosiasiat. On vaikea uskoa Saksan työmarkkinatutkimusinstituuttin tilastoihin, kun se vetelee ennusteita hatusta tutulla Stetson-Harrison metodilla. Väitettä, jonka mukaan lähes joka neljäs elintasopakolainen olisi työllistynyt, ei perustella mitenkään, vaan lukijoiden silmille lätkäistään vain pelkkä luku, 250 000 "siirtolaista":

Mansoureh Kazemi ja Esraa Ali kuuluvat niihin Saksaan vuonna 2015 saapuneisiin siirtolaisiin, jotka löysivät Saksasta työpaikan kahden vuoden sisällä saapumisestaan. Kaikkiaan tämä onnistui joka neljänneltä tulijalta. Työpaikan on siis löytänyt noin 250 000 siirtolaista miljoonasta.

Vielä jokunen vuosi sitten valtamedian uutiset kertoivat, että Saksan yli miljoonasta uudesta tulijasta vain 34 000 on työllistynyt viimeisen vuoden aikana. On selvää, että viime vuosina näissä luvuissa on tapahtunut kasvua, mutta Ylen uutisten mainitsema luku vaikuttaa tilastokikkailulta. Tätä epäilystä tukee se, että jutussa ei avata mitenkään sitä, miten ja millä tilastostollisella menetelmällä luku on saatu. Suuri luku on silti pieni kun sen kääntää työttömyysprosenteiksi: joka neljäs työllistyminen tarkoittaa edelleen huimaa 75-prosentin työttömyyttä uusien "siirtolaisten" kohdalla.

Jos oletetaan että uutisessa mainittu luku pitää edes joten kuten paikkaansa, sille löytyy tuttu selitys, jota voisi kutsua tempputyöllistämiseksi. Veronmaksajien rahaa on nimittäin kaadettu valtavasti yritystukiin, jolla on voitu työllistää uutta halpatyövoimaa:

Toinen syy hyviin työllisyyslukuihin ovat yritysten saamat tuet ja kiinnostus maahanmuuttajien työllistämiseen. Frankfurtilainen Stich by Stich -ompelimo on omanlaatuisensa siksi, että se perustettiin vain siirtolaistyövoimaa varten.

Monille saksalaisyrityksille raha näyttää olevan ainoa isänmaa, jonka vuoksi se on lobannut pitkään yrititystukien puolesta ja halvan työvoiman saatavuuden lisäämiseksi. Suomessa tilanne on sama, mutta Saksassa sitä ei edes hävetä tunnustaa. Se on kirjattu jopa uuteen lakiin:

Joulukuun 19. päivä Saksan hallitus esitteli uuden lain, joka helpottaa työtekijäpulasta kärsivien alojen ammattilaisten maahanmuuttoa etenkin EU:n ulkopuolelta. Sen nojalla tiettyjen alojen ammattilaiset voisivat hakea oleskelulupaa Saksan suurlähetystöistä jo lähtömaassa vuodesta 2020 alkaen. 

– Tämä laki on yritysten vuosien lobbaustyön tulosta, Saksan kauppakamarin Marlene Thiele sanoo.

Tällaiset lausunnot kertovat koruttomasti siitä, että Saksan miehityshallinnon kanssa yhteistoimintaa harjoittavan liike-elämä on hylännyt saksalaisten intressin kansana ja kulttuurina. Kehitysmaalaiset kuokkavieraat ottavat tietenkin riemulla vastaan mahdollisuuden saada jalkansa oven väliin Saksassa. Osalle se suo mahdollisuuden päästä loppuelämäksi valtion elätiksi, osalle se taas merkitsee valmiiksi tehtyä pöytää, jonka antimista voi rakentaa omaa unelmaa. Kaiken huippuna ovat vielä punavihreät kansanviholliset, joiden mielestä Saksan olemassaolon ainoa tarkoitus on olla vapaa leikkikenttä, jossa muukalaiset voivat toteuttaa mielihalujaan. Heille saksalaisten intressistä puhuminen on itsestääselvästi natsismi-rasismia:

Stich by Stich -ompelimon naiset näkevät tulevaisuutensa työelämässä. Syyrialainen Esraa Ali haluaisi jatkaa työntekoa ompelimossa myös oppisopimuksen päättymisen jälkeen. 

– Haluaisin myös suorittaa ajokortin ja oppia lisää saksaa. Ehkä myöhemmin vähän englantia ja vaatesunnittelua, hän lisää.