Näytetään tekstit, joissa on tunniste somalit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste somalit. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. huhtikuuta 2025

KUNTA- JA ALUEVAALIT 2025 OLIVAT VÄSYNYTTÄ DEMOKRATIAILVEILYÄ


Äänestämisen merkitys yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on laskenut kolmena viimeisenä vuosikymmenenä ratkaisevasti Euroopassa. Tähän on vaikuttanut eniten itseriittoinen Euroopan Unioni, jonka päätökset muodostavat Suomen kaltaisessa kuuliaisessa maassa jo 60 prosenttia kaikesta lainasäädännöstä. Ainoastaan presidentinvaaleilla näyttää olevan vielä jonkinlaista merkitystä johtuen presidentin melko suurista ulkopoliittisista valtaoikeuksista. 

Ilman verotusoikeutta olevien hyvinvointialueiden vaaleilla on äänestäjille vähiten merkitystä, jonka  vuoksi ne haluttiin koplata yhteen kunnallisvaalien kanssa. Ratkaisu oli ymmärrettävä jo senkin vuoksi, että aluevaaleissa äänesti edelliskerralla vain alle puolet (47,5%) äänestysoikeutetuista. Kevään vaalitemppuilusta oli sen verran hyötyä, että aluevaalien oikeutus voidaan perustella sen yli 50-prosenttiin (51,7%) kohonneella äänestysaktiivisuudella. Sen sijaan kuntavaalien äänestysprosentti jatkaa edelleen laskuaan: edellisten vaalien 55,1%:sta 54,2%:iin. Parin viime vaalien luvut ovat silmiinpistävän pienet kun tiedetään, että vielä 1990-luvulla äänestyprosentti kunnallisvaaleissa oli yli 70%:ia. Eräs syy heikkoon äänestysaktiivisuuteen on kuntien kasvaneet velvoitteet, joista huomattavan osan maksaa nykyään EU:n ohjaama valtio. Toisin sanoen kuntien rahanjakopolitiikasta päättää yhä enenevässä määrin eduskunta eivätkä kunnanvaltuustot.

Kansalaisten kiinnostus kevään 2025 kunta- ja aluevaaleja kohtaan olivat odotetun vaisut huolimatta valtiollisen tv-jätin päivittäisestä vaalimarkkinoinnista. Vasta tuloksen ratkettua vaaleista alettiin löytää poliittiisia yllätyksiä, vaikka käytännössä niillä ei ole suurtakaan merkitystä Suomen taloudelliseen ja ulkopoliittiseen taaperrukseen. Päällimmäisenä mieleen jäivät SDP:n nouseminen maan suurimmaksi kuntapuolueeksi ja Perussuomalaisten kannatuksen puolittuminen edellisiin kuntavaaleihin verrattuna. Paljon vähemmälle huomiolle jäi ulkomaalaisten valtuutettujen raju kasvu ja hylättyjen äänien moninkertaistuminen.

Kaikissa suurissa kaupungeissa rotumuukalaisten määrä kasvoi valtuustoissa silmiinpistävästi. Esimerkisi Turussa pääsi kahdeksan ulkomaalaista valtuustoon: 4 Vasemmistoliitosta,  3 SDP:stä ja 1 Kokoomuksesta. Määrä on noin 1/6 valtuutetuista, mikä on suhteessa enemmän kuin ulkomaalaisten osuus kaupungin asukkaista. Miten ylipäätään on mahdollista, että ulkomaalaiset ilman kansalaisuutta saavat äänestää ja olla ehdolla Suomen kunnallisvaaleissa?

Vain orjakansa antaa kenen tahansa maan rajojen läpi tunkeutuneen muukalaisen äänestää samankaltaisiaan päättämään elättäjiensä asioista. Tätä kehitystä vielä ruokki veronmaksajien kustantama Yle, joka mainosti yli kuukauden ajan monta kertaa vuorokaudessa ulkomaalaisten oikeutta äänestää kunta- ja aluevaaleissa. "Humoristisissa" tietoiskuissa keski-ikäinen nainen toitotti, kuinka Ylen verkkosivuilta löytyy ohjeet kahdeksalla eri kielellä miten äänestää vaaleissa. On selvää, että sisällöntuotannoltaan punavihreässä Ylessä kehoitetaan ulkomaalaisia äänestämään, koska nämä antavat äänensä poikkeuksetta suomalaisvihamielisille punavihreille puolueille.

Maamme sosiaalipalveluja kaikkein eniten hyväksikäyttävät somalit näyttävät olleen näissä vaaleissa erityisen aktiviisia. Perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaana Vantaalla ollut Jiri Keronen kertoo Facebookissa, että Vantaalla ja Helsingissä pääsi läpi "kasa somaleita, jotka eivät olleet vaivautuneet edes pistämään valokuvaansa Ylen vaalikoneeseen". Keronen jatkaa:

Ja paljon keskimääräistä demaria isommilla äänimäärillä. Hämähäkkivaistoni kertoo, että siellä on moskeijoissa kerrottu, ketä pitää äänestää. Todennäköisesti jengi ei osaisi edes äänestää, mikäli moskeijassa ei kerrottaisi sitä.

Kerosen ounastelut eivät ole "muukalaisvihamielistä salaliittoteoretisointia", sillä monet lähteet kertovat lähes kirjoitus- ja lukutaidottomien somalinaisten "äänestysohjauksesta" ei vain Suomessa vaan myös Somaliassa. Uskokaa tai älkää, mutta läntisessä arvopohjaisessa demokratiailveilyssä on mahdollista rakentaa Mogadishuun vaalipiste, jossa siellä asuvat paikalliset voivat äänestää Helsingissä, Vantaalla ja Turussa majailevia somaliehdokkaita!

Vain täysin kesytetty tolkun kansalainen ei tunnusta tosiasiaa, että Euroopan ulkopuolelta tulevat vapaamatkustajat ajavat vain ja ainoastaan oman etniteettinsä etua. Oma lukunsa on aktiivisesti Suomen tuhoa ajavat kantasuomalaiset punaporvarit, jotka äänestävät kiusallaan rotumuukalaisia. Esimerkiksi helsinkiläinen muusikko-rocktoimittaja Holle Holopainen on sanonut haastatteluissa äänestäneensä 1990-luvulta lähtien aina värillistä naista. Valitettavasti eksentrinen äänestyskäyttäytyminen ei rajoitu enää vain tavalliseen kansaan hajurakoa tekeviin taiteilijatyyppeihin. Suurimmissa kaupungeissa hyvesignaloiva etnomasokismi näyttää tätänykyä olevan erityisen suosittua nuorten opiskelijanaisten keskuudessa.

Mitä sitten tulee sosiaalidemokraattien vaalivoittoon, siinä ei ollut tippaakaan kyse heidän omista ansioistaan. Voitto tuli ilmaiseksi vain siksi, että suuri osa kansalaisista ei kykene ajattelemaan syitä ja seurauksia, vaan näkee edessään vain välittömät hyödyt ja haitat. He äänestivät viime eduskuntavaaleissa oikeistopuolueita, koska ymmärsivät sentään Marin-krapuloissaan maan eläneen yli varojen. Nykyhallitus lupasi vyön kiristystä ja kun se sitä sitten toteutti, se ei äänestäjille kelvannutkaan. Siksi kunta- ja aluevaaleissa kiukuttelevat äänestäjäkakarat antoivat valtakirjansa kyljellään röhnöttäville emakkodemareille, joiden ei tarvinnut tehdä muuta kuin odottaa, että voittoisa banaani putoaa suuhun. 

Näyttää pahasti siltä, että maan konkurssin partaalle ajaneen bile-Marinin kulutusjuhlat olivat niin loistokkaat, että niiden takaisinmaksu on tullut mahdottomaksi. Samat Marinia kannattaneet äänestäjät haluavatkin nyt löysätä valtiovelan vyötä, jolla hirttää itsensä juutalaisten globalistipankkiirien ikuisiksi velkaorjiksi. Tämä vain siksi, jotta voitaisiin ennen vedenpaisumusta  elää "ilmaiseksi" tulevista sukupolvista piittaamatta. Ehkä väestönvaihto ei olekaan välttämättä niin huono juttu, sillä näin typerä kansa ei ansaitse elää. Jotta sille voitaisiin suoda vielä jatkoaika, pitäisi se tapahtua jonkinlaisen fascistisen hallinnon kurinpalautuksella. 

Demareita äänestäneiden puolustuksesti on tosin sanottava, että Suomen heikko taloustilanne ei johdu yksin Marinin hallituksen epäonnistuneista ratkaisusta, sillä maamme talous ei ole kasvanut yhtään vuoden 2008 jälkeen. Itse asiassa Suomi kuuluu talouskasvussa maailman kymmenen heikomman maan joukkoon ja 2020-luvulla Suomen bruttokansantuotteen kasvu on Kreikan ohella EU:n heikoin. Koska 1990-luvun Nokia-huumassa talouden rakenneuudistukset jäivät tekemättä, Suomi on juuttunut paisuneeseen hyvinvointivaltioprojektiin, jonka kustantaminen 2020-luvun tulorakenteella on tullut mahdottomaksi. 

Kokoomuksessa tämä on tiedetty hyvin, vaikka sielläkin haluttaisiin elää 1980-luvun hyvinvointi-Suomen nostalgiassa. Pääasiassa Kokoomus on kiinnostunut vain suurimman puolueen asemastaan ja valtion kautta harjoittamastaan kaverikapitalismista. Koska kansansuosio on "kykypuolueelle" kaikki kaikessa, se oli viime hallituksen muodostamisessa sen verran ovela, että antoi kansan silmissä epäsuosituimman valtionvarainministerin salkun lyhytnäköisen vallanhimoisille persuille. Huonojen aikojen vain pahentuessa valtionvarainministeri joutuu olemaan kansan sylkykuppi, mikä ymmärrettiin Kokoomuksessa hyvin. Vaikka pääministeri Petteri Orpo onkin päävastuussa heikosta valtiontalouden hoidosta, vaaleissa kansan viha kohdistui leikkauksista vastanneeseen valtionvarainministeripuolue Perussuomalaisiin. Jälleen kerran muut hallituspuolueet saivat vetää kaikessa rauhassa hölmöjä Persuja kölin alta. 

Jos emme vielä halua heittää Suomen ja demokratian osalta lusikkaa nurkkaan, pitäisi poliittisella kartalla tapahtua perusteellinen muutos. Jotta edellä mainittu välttämätön "fascistinen kurinpalautus" nykyisen demokratuurin kontekstissa olisi edes teoreettisesti mahdollista, pitäisi eduskuntaan nousta puolue, joka ei tee kompromisseja eikä luovu kansallisen itsemääräämisen periaatteesta. Sinimustalla liikkeellä on tähän potentiaalia, mutta profiilia nostaakseen sen pitäisi tehdä radikaaleja ehdotuksia ja yksiselitteisiä irtiottoja nykypolitiikan "maan tavasta". Eräs shokkiaaltoja nostattava pelin avaus voisi olla vaatimus äänestysoikeuden epääminen kunta- ja aluevaaleissa niiltä, jotka eivät ole Suomen kansalaisia.

lauantai 2. maaliskuuta 2024

YLEN TARJOAMA VIIHDE YLITTÄNYT RATIONAALISUUDEN KRIITTISEN PISTEEN



Yle TV 2, 
 tiistai 27.2.2024 klo 21.00 Kriittinen piste (7) 

Jakso 2/3. Montun pohjalle. Seppo ja Mats valmentavat Hodania omintakeisella tyylillään. Hodan ei ole uskaltanut kertoa näille kilpailukiellostaan. Jomppe vaihtaa leiriä. Kuvailutulkattu. ohjelmatekstitys (suomi) 44 min.


On vaikea sanoa heijasteleeko viihde todellisuutta vai todellisuus viihteen fiktioita. Selvää on vain se, että nykyään juuri viihde luo malleja, joita tosielämän massat seuraavat. Ilmiö ei ole sinänsä uusi, sillä jo filosofi Platon varoitti Valtio-teoksessaan mm. musiikin ja runouden vaaroista, koska ne mielikuvituksen tuotteina vääristävät todellisuutta ja antavat turmiollisia esikuvia kansalaisille.

Nykytilanne ei poikkea juurikaan uskontojen kuten kristinuskon valtakaudesta, jolloin sen transsendentiaaliset fantasiat määrittivät myös todellisuutta. Valistuksen piti korvata nämä illuusiot tosiasioilla, mutta sen sisäänrakennettu usko "tasa-arvoiseen ihmisyyteen" on johdonmukaiseen loppuun vietynä johtanut samanlaiseen irrationalismiin kuin uskonnot. Siinä missä kristinuskossa palvonnan kohteeksi nostettiin Jeesus, joka on ainoa yhteys ihmisestä irralliseen Jumalaan, ovat valistuksen jälkeläiset kohottaneet yhteismitalliseksi katsotun ihmisyyden uudeksi puujumalakseen. Toisin kuin vallankumouksellisten "edistyksellisten" narraatiossa, tässä ei ole kyse historiallisesta katkoksesta ainakaan moraalisessa mielessä, koska valistuksen tasa-arvouskovaiset noudattavat pitkälti krisityiltä perittyä etiikkaa, joskin näennäisen maallistuneessa muodossa.

Kaikesta kömpelyydestään huolimatta kouluesimerkin todellisuutta muokkaamaan pyrkivästä fantasiasta tarjoaa uusi kotimainen minisarja Kriittinen piste. Sarjan tuottanut Antti Kaarela paljastaa haastattelujutussa Ylen uusi sarja kertoo somalitytön unelmasta mäkihyppääjänä – tuottaja: ”Talviurheilu on meillä edelleen aika valkoinen harrastus” avoimesti sarjan taustalla olevan utooppisen yhteiskuntafantasian:

– Olin pitkään miettinyt, miten voitaisiin uudistaa Suomen kansalliskuvastoa urheilumenestyksessä. Suomi on kuitenkin nykyään monikulttuurinen maa, mutta talviurheilu on meillä edelleen aika valkoinen harrastus, Kaarlela taustoittaa.

Kaarelan toiveajattelu perustuu samanlaiseen harhaan, jossa hevostalliin viedystä aasista uskotaan ennen pitkää tulevan hevonen. Taustalla on liberaalien nelisensataa vuotta hellimä uskomus ihmisestä tyhjänä tauluna, jonka perusteella ihmisistä ja ihmispopulaatioista voitaisiin muokata sopivan ympäristön avulla halutunlaisia. Nykyään tämä ihmisen biologisuuden kieltävä ja ylittävä päättely näkyy räikeimmillään trans-ideologiassa (transseksuaalisuus, transhumanismi jne.),  vaikka kauimmin se on vaikuttanut ihmisyksilöiden ja populaatioiden tasa-arvoajattelussa. Toisin kuin monet muut Ylen esittämät sarjat, Kriittinen piste korostaa muodikkaan transideologian sijaan vanhakantaista vasemmistoliberalismia ihmisrotujen olemattomuudesta ja yksilöiden perimmäisestä samanlaisuudesta.

Kriittisen pisteen kuvasto ja taustalla oleva ajattelu ovat yhtä kaukana todellisuudesta kuin tieteiskauhuelokuva Alienin (1979) esittämä fiktio. Yhteistä niille on myös muukalaisuuden teema. Aivan samoin kuin Alien on avaaruusalusmiehistölle eksistentiaalinen toinen, täydellisen vieras ja vihamielinen muukalainen, edustavat somalit arkielämässä samaa suomalaisille keskiverto tv:n katselijoille. Täytyy vain ihmetellä tekijöiden naiiviutta, kuinka he kuvittelevat kenenkään normaalin suomalaisen löytävän sarjan rotumuukalaista minkäänlaista samaistumispintaa. Varsinkin kun reaalimaailmaan puettu tarina on epäuskottavuudessaan niin teennäinen, että se herättää jokaisessa tervejärkisessä vain vaivaannuttavaa epäuskoa. 

Normaalin ihmisen intiutiolle Kriittisen pisteen etninen asetelma näyttäytyy läpinäkyvänä propagandana, mutta sarjan utopistisille tekijöille tavallisen katsojan "taantumukselliset" mielikuvat ovat yhdentekeviä. Radikaaleille utopian pioneereille tärkeintä on rikkoa julkisessa tilassa rajoja ja luoda jopa eripuraa, jotta syntyisi hegeliläisesti tulkitun synteesin kautta ihanteellinen lopputila maailmaan asettuneesta monikultuurisesta taivaasta. 

Koska kyse on 2000-luvulle viedystä jälkimarxilaisessa vallankumouksellisuudesta, mikään kompromissi ei tule kyseeseen, joten mäkihyppääjä ei voi olla esimerkiksi realistisempi italialainen poika, vaan hänen täytyy olla suoraan henkisestä ulkoavaruudesta eli somalialainen tyttö. Toisin sanoen kyse ei ole vain rodullisesta aivopesusta, vaan myös sukupuolinarsistisesta feminismistä, jossa naissukupuoli näyttäytyy esimerkillisenä muille. Selitys tälle kaikelle löytyy sarjan ohjaajasta Kaisa El Remlystä, jonka isä on egyptiläinen ja äiti suomalainen.

Koska minisarjan ideologiseen moiteettomuuteen on satsattu kaikki, on muu osaaminen jäänyt väkisinkin retuperälle. Eli juuri se olennainen mistä tavan katsoja saattaisi olla kiinnostunut huolimatta läpinäkyvästä indoktrinaatiopyrkimyksestä. Hyväntahtoiseksi tolkun kansalaiseksi kasvatettu katsoja saattaa vielä niellä perisuomalaisen talviurheilun tahraamisen tummemmilla väreillä, mutta tuskin hänkään jaksaa toljottaa pitkään kuvaruutua, jossa moraaliset asetelmat ja "juonen" käänteet on väännetty rautalangasta. Mikäli sarjan juoneen, näyttelijöihin ja visuaaliseen toteutukseen olisi satsattu enemmän, saattaisi Kriittinen piste olla hyvinkin vuoden kovimpia monikulttuurisia mindfuck-sessioita televisiossa. Sen sijaan ideologinen perse edellä puuhun -metodi karkottaa kaikki potentiaaliset aidalla istuvat demarieläkeläiset, siis ne, jotka nykyään vielä jaksavat töllätä vanhakantaista televiissioapparaattia suorina lähetyksinä.

Teidän nöyrä länsimaisen sivilisiaation lopun ajan raportoija yritti katsoa sarjaa, mutta ensimmäiset 15 minuuttia kertoivat teelmyksestä oikeastaan kaiken, jonka vuoksi ajan tuhlaaminen siihen olisi ollut rikos ihmisen järkevää ajankäyttöä vastaan. Verkkaisen alun kerronnassa tuli jo heti selvästi kökköisän teennäinen juoni ja amatöörimäiset näyttelijät. Vaivaannuttava katsomiskokemus olisi vartin katselun jälkeen luullut synnyttävän päällimmäisenä myötähäpeää, mutta sen sijaan se herättikin läpinäkyvällä agendallaan ärtymystä, koska katsojaa on Ylessä jälleen kerran aliarvioitu.


                                                 *********************


Yle TV2,  tiistai 27.2.2024 klo 22.05 Alice Levine: Seksistä suoraan (16) 

Kausi 2, 2/3. Eettinen monisuhteisuus. Alice etsii maksimaalista nautintoa ja tapaa monogamian hylänneitä, usean kumppanin rakastajia. Antaako täyttymyksen avoin suhde vai suhteen määritteleminen aivan uusiksi? 49 min. 

Vähemmän huonompina aikoina median hallinnan keskinäisellä pelilllään anastaneet heprealaiset yrittivät nimivalinnoillaan peittää identiteettinsä, jotta kansalliset tarkkailijat eivät olisi voineet tunnistaa mädätyksen lähdettä. Tänään heidän itseluottamuksensa on niin vahva, ettei moisiin kieroiluihin ole enää tarvetta, joten he voivat omilla nimillään julistaa kaikkea mikä heikentää sivilisaatiota. 


Yle Teema, tiistai 27.2.2024 klo 21.00 Historia: Amerikan mustat sotilaat 

Buffalo soldier oli nimitys afro-amerikkalaisille sotilaille, joille oli 1800-luvun lopulta lähtien omat joukko-osastot Yhdysvaltojen armeijassa. Vasta Vietnamin sodassa mustat ja valkoiset taistelivat rinta rinnan. Samalla kuin mustat sotilaat sotivat maansa puolesta he kävivät kotirintamalla omaa taisteluaan tasavertaisen yhteiskunnan puolesta. ohjelmatekstitys (suomi) 54 min


Mikäli kansalainen haluaa tunnistaa edes yhden kaikkialla läsnäolevin kansanvihollisen, hänen pitää muistaa vain yksi sana: toimittaja. Nämä valtamediassa toimivat syöttiläät vaikuttavat moneen, myös Ylen ohjelmavalintoihin. Tästä kertoo 
Amerikasta kopioitu Suomen olosuhteisiin täysin vieras "musta kuukausi". Helmikuun ajan Yle on lähettänyt jälleen kerran valkoisiin kohdistuvaa demonisointia ja rasismisia, joka on naamioitu "jalojen mustien" vapaustaisteluna. Kaikessa moraalisessa tasapainoilussaan Ylen toimittajat tulevat loppujen lopuksi sanoneeksi, että rodullisessa ristiriitatilanteessa he ovat aisankannattajina aina mustien puolella.

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

HELSINGIN AFRIKKALAISET VÄKIVALTAJENGIT JA YHTEISKUNNAN VÄESTÖNLAADUN MUUTOS

Tavallista helsinkiläisnuorisoa chillaamassa
raskaan työpäivän jälkeen.

Yhteiskunnan vakaus, vauraus ja teknologinen kehittyneisyys on lähes suoraan verrannollista sen populaation keskimääräiseen älykkyyteen. Älykkyystestejä järjestävä tutkija Paul Cooijmans valaisee verkkosivunsa artikkelissa Human degeneration (2008) yleisälykkyyden (äo) ratkaisevaa osuutta yhteiskunnan rakenteeseen ja olemukseen. Keskinäisen luottamuksen rauhallinen ja vauras yhteiskunta vaatii Cooijmansin mukaan populatiolta vähintään 100:n pisteen keskimääräisen älykkyysosamäärän. Väestön homogeenisyydellä on myös ratkaiseva vaikutus yhteiskuntauhaan, vaikka Cooijmans ei sitä mainitsekaan. 

Joka tapauksessa jo kymmenen pisteen lasku 100-pisteen keskiarvosta merkitsee vakavaa yhteiskunnallista degeneraatiota. Sen ikävien seurausten hidastamiseksi  julkisen hallinnon täytyy vahvistaa väkivaltakoneistoa turvatakseen edes jonkinlaisen yhteiskuntarauhan. Cooijmans kuvaa lyhyesti millainen on alle 90-äo pisteen monikulttuurinen yhteiskunta:

Kun modaalinen äo putoaa alle 90:n pisteen, perinteinen teollisuusyhteiskunta lakkaa olemasta ja se menettää kyvyn tuottaa korkeaa teknologiaa. Rikollisuus, väkivalta ja julmuus lisääntyvät jyrkästi, ja yhteiskunnasta tulee turvaton lähes kaikille. Lopulta luovutaan rajoittavista ihmisoikeussopimuksista, ja ne, jotka ovat vastuussa rikollisuuden pehmeästä käsittelystä ja muusta dysgeneettisestä politiikasta, teloitetaan julkisesti. Yhteiskunta pidetään koossa tiukkojen sääntöjen avulla, ja ruumiillisiin rangaistuksiin ja kuolemanrangaistuksiin turvaudutaann usein, koska ne ovat välttämättömiä tuollaisen populaation kurissapitämiseksi. Nykyaikainen sairaanhoito ja muodollinen koulutus ovat vain rajoitettujen ryhmien saavutettavissa. Hallintojärjestelmä muuttuu autoritaarisemmaksi ja siirtyy demokratiasta "fasismiin"; ei ideologiasta tai halusta alistaa, vaan silkasta välttämättömydestä.  Syntyy jonkinlainen vahva hierarkia kuten rotuerottelu, kastijärjestelmä tai feodaalisuus. Ainoastaan jäljellä oleva pieni vähemmistö kunnollisia ihmisiä saa kantaa raskaita aseita ja puolustaa itseään vähä-älyisiä, murhanhimoisia ja raiskaavia laumoja vastaan.

Näkemys on tietenkin kärjistävä ja kenties liioteltukin, muttei mahdoton, mikäli tarkastelee pieniä äo-pisteitä saaneiden mustan Afrikan maiden yhteiskunnallista tilannetta. Erityisesti Etelä-Afrikan "kehitystä" kannattaa arvioida tässä valossa. Koska yleisälykkyys ja yhteiskuntarauha korreloivat vahvasti keskenään, synnyttää kasvava afrikkalaispopulaatio Euroopassa luonnollisesti yhteiskunnallisia konflikteja, ja lopulta tilanteen, jota edellä kuvataan. 

Kysymys väestönlaadusta ja kognitiivisista kyvyistä on kiistämätön tabuaihe nykypäivän Suomessa. Tuon tasa-arvovalheen vaikutuvaltaisin portinvartija maassamme on eittämättä Yleisradio. Esimerkiksi somalien kokonaispanosta suomalaiselle yhteiskunnalle ei uskalleta Ylessä laskea, koska se on mitä ilmeisimmin negatiivinen. Koska totuutta ei voida sanoa, nuorille suunnattu Yle Kioski väittää päinvastaista ja ylistää somalien älyllistä ja kulttuurista panosta suomalaiselle yhteiskunnalle Peter Westerholmin kolumnissa Kiitos, Suomen somalialaisnuoret.

Suomessa primitiivisen katurikollisuuden ilmaantuminen on suora seuraus afrikkalaisesta maahanmuutosta. Viime pävinä tämä maahanmuuton seurannaisilmiö on herättänyt huomiota jopa valtamediassa, vaikka se puhuukin mieluummin aidan seipäistä kuin itse aidasta. Aiheesta kertoi ensimmäisinä Helsingin Sanomat ja  Ilta-Sanomat. Yleisradiokin tarttui kuumaan perunaan, mutta ensimmäisessä uutisessaan Nuorten häiriökäyttäytyminen herättää keskustelua pääkaupunkiseudulla, poliisi kuitenkin rauhoittelee tilannetta: "Valtaosa nuorista käyttäytyy hyvin" se vähättelee tyypilliseen tapaansa ongelmaa ja vaikenee sopivasti nuorisorikollisten afrikkalaisperäisestä taustasta. Jo sananvalinta "häiriökäyttäytyminen" on silkkaa Yle-manipulointia, koska siinä samaistetaan väkivaltaiset katuryöstöt kaupunkikuvaa häiritsevään, mutta sinänsä melko harmittomaan suomalaisnuorten julkijuopotteluun ja -virtsaamiseen.

Hallituksen punavihreät ministerit, poliisihallinnon jees-miehet ja valtamedia vetävät  odotetusti yhtä köyttä teeskentelemällä ongelman johtuvan asuntopoliitiikasta ja koronaepidemiasta. Varsinaisen rimanalituksen teki Ilta-Sanomien  pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen, joka vihjasi syyn löytyvän rasismista eli Suomen epäonnistuneesta yhteiskuntapolitiikasta. Mustien afrikkalaisten ja arabien katuväkivalta ei siis johdu heistä itsestään vaan heidät unohtaneesta krypto-rasistisesta yhteiskunnasta! 

Itse hankitun ongelman pahentajina tunnetut pääministeri Sanna Marin (sd.) ja sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) olivat pakotettuja ottamaan "ilmiöön" tiistaina kantaa Twitterissä. Luonnollisesti he vaikenivat ongelman pääsyystä eli etnisestä komponentista. Sen sijaan ministeri Ohisalo lainaa tviitissään sosiologian kurssikirjaa ja väittää ongelman taustalla olevan epätasarvon:
Suomessa ei saa syntyä näköalattomuutta, joka ajaa ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Keskeistä on eriarvoisuuden vähentäminen.

Puhe eriarvoisuudesta paljastaa taustalla olevan ideologisen rasismidiskurssin, vaikka Ohisalo pitääkin suun supussa eksoottisista maahanmuuttajista. Parissa lauseessa ministeri vierittää rikollisten oman vastuun suomalaiselle yhteiskunnalle. Itse asiassa puhe "epätoivoisista teoista" kääntää koko asetelman päälaelleen: uhreja eivät olekaan puukotetut ryöstön kohteet, vaan "yhteiskunnan päähänpotkimat" maahanmuuttajanuoret! Samalla Ohisalo tunnustaa olevansa holhoava paternalisti, joka ei suo ulkomaalaisille väkivaltarikollisille minkäänlaista omaa vastuusta ja vapaata tahtoa. Asenne on myös rasistinen, sillä ministeri tulee väittäneeksi, että kantaväestön nuorista poiketen afrikkalaisia ei tule arvioida vastuullisina kansalaisina, vaan ikuisina lapsina, jotka eivät ole vastuussa teoistaan. Ikävä kyllä tässä oletuksessa Ohisalo on tällä kertaa oikeilla jäljillä.

Helsingin kasvava katurikollisuus on näkymä siitä mitä Ruotsi oli 20 vuotta sitten. Vuosikymmen pari tästä eteenpäin ja Helsinki näyttää nyky-Tukholman etniseltä sotatantereelta. Media ja poliitikot arvuuttelevat mitä tälle kehityssuunnallle pitäisi tehdä, mutta todellisia ratkaisuja ei ole luvassa. Vaikka järjestelmä ja sen yhteiskuntainsinöörit eivät halua tietää oikeaa ratkaisua, Yle Watch tietää sentään mitä tästä kaikesta vääjäämättä seuraa.

Yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi yleistä järjestystä jouduaan valvomaan enemmän ja lakeja koventamaan. Nuo toimet ovat kuitenkin vain jälkireagointia tilanteeseen, jonka rotumuukalaisten invaasio on synnyttänyt. Tilanne vain pahee mikäli maahanmuutto kognitiivisesti haasteellisista populaatioista jatkuu samanlaisena. Näin vastauksesi tulee alussa mainitun älykkyysmittaustutkija Paul Cooijmansin sitaatti.

Yleisen älyykkyystason lasku yhdessä konfliktiherkän etnisen diversiteetin kanssa on yhteenkietoutunut ongelma, joka vaatii Gordionin solmun yksinkertaista avaamista: kehitysmaiden maahanmuuton pysäyttämistä ja tänne etnisesti sopeuttamattomien muukalaisten palauttamista takaisin kotimaihinsa.



                                                  *********************************


TV1, maanantai 9.11. klo 19.00, Historia: Rotuopin unohdetut uhrit

Lebensborn oli Heinrich Himmlerin kehittämä ohjelma, jonka tarkoitus oli luoda kansallissosialismin mukainen ihannerotu Saksaan. Ohjelmassa kuullaan Lebensborn-keskusten entisten asukkaiden karuja kokemuksia sota-ajalta. T: Degn-Film/BR/ORF, Itävalta HD ohjelmatekstitys (suomi) 56 min. Linkki ohjelmaan.

Jaahans, poliittinen tilanne on maailmalla vaihteeksi sellainen, että se vaatii Yleltä wanhan kunnon nazzidokumentin. 

Ohjelmassa saksalaisten rotukäsityksiä kauhistellaan ja halveksutaan, mikä on vähän hassua punaliberaalilta medialta, joka on itse selvästi fiksoitunut kaikkeen rotuun liittyvään. 

Hegemonisen vasemmiston rotuoppi poikkeaa natseista siinä, että kun saksalaiset pyrkivät parantamaan väestön  fyysistä ja henkistä laatua, yrittävät vasemmistolaiset kaikin keinoin heikentää eli "tasa-arvoistaa" eurooppalaisten perimää tuottamalla mantereelle kognitiivisesti haasteellista joutomies- ja kaaputehdas-populaatiota.

tiistai 22. tammikuuta 2019

YLE PYÖRITTÄÄ RIKKINÄISTÄ LEVYÄ – NATSIDOKUMENTTEJA JA VAINOTTUJA SOMALEJA

Näkymä Sudenpesän alueesta.

TV1, maanantai 21.1.2019 klo 19:00 
Historia: Hitlerin Sudenpesä


Puolan Masuriassa seisovat valtavat betonirakennelmat pitivät aikoinaan sisällään Hitlerin sotilastukikohtaa. Näiden seinien sisällä muutama urhea mies yritti turhaan lopettaa Saksan historian synkimmän kappaleen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


No niin, Yle on sitten virallisesti julistanut kevään 2019 eduskuntavaalikampajan avatuksi! Ja sehän tapahtui perinteiseen tapaan natsidokumentilla, jonka pääaineksen muodostaa liittoutuneiden tunkkainen vihapropaganda. Tiivistettynä tällaisen ohjelman tarkoitus on demonisoidai kansallismielisyys, jotta Suomeen ei tulisi Jytky kolmosta.

Jo ohjelman esittely on sitä itseään. Puhutaan "Saksan historian synkimmästä kappaleesta" vaikka saksalaisten olemassaolon kannalta sitä edustaa sen nykyisyys. Anglosionistisen miehityshallinnon ja petoksellisten yhteistoimintamiesten rakentama saksalaisuuden irivikuva "ihmisoikeuksia kunniottavana" maana on vain pirullinen veruke tuhota etninen saksalaisuus ja siitä riippuva saksalainen kulttuuri. Teknisesti nähtynä kansanvaihto-operaatio on tietenkin kansanmurha, joskin omaehtoinen, mutta mitäpä eivät hyvät ihmiset tekisi "paremman maailman" puolesta. Maailman, joka täyttyy pelkästään parikymmenmiljardisesta mustanruskeasta persoonattomasta ihmislihasta. Tuolla ekologisesti loppuun kalutulla planeetalla korkeinta kulttuuria edustaa oman ulosteen polttaminen lämmikkeeksi savimajan edustalla.

Illan dokumentti uusintaa tuttuun tapaansa edistysuskovien liberaalien kertomusta, jossa maailmanhistoria selittyy kehitystarinana kohti maallista paratiisia. Tässä kertomuksessa natsismille on varattu rooli ylivertaisena metafyysisenä pahana, jota ei voi ylittää.
 Suuressa tarinassa historialliset tosiasiat Stalinin väestöpolitiikasta, Kiinan "suuresta harppauksesta" ja Kamputsean Punaisista khmereistä sivuutetaan häveliäästi kokonaan, koska ne edustavat samaa Ranskan vallankumouksesta innoituksensa saanutta tasa-arvouskoa kuin vallitseva liberaalidemokratia. Jos natsi-Saksaa ei pidettäisi esillä sellaisella vimmalla ja vääristyneellä tavalla kuin nyt, Suurelta tarinalta putoaisi pohja, sillä ilman sen perustaa liberaalidemokratian asiamiehet ja -naiset eivät voisi perustella tuhoisaa politiikkaansa kuten porttien avaamista kehitysmaalaisten päättymättömälle virralle.

Ohjelman lukijana on ties monennettako kertaa Jukka Pitkänen. Sivumennen sanottuna aika velikulta tämä Pitkänen on ja oiva esimerkki patologisesta natsien vatvojasta. Tosin maanisintakin natseista jauhajaa luulisi jo kyllästyttävän rituaalinen toisto, jossa "natsit sitä ja natsit tätä". Rappiodemokraattisen arvojen äänitorvena natsidokumentin lukija pitää kai velvollisuutenaan toitottaa annettuja vuorosanoja, joissa ulkoistetaan "paha" menneisyyden natseihin. Jos hyvin käy ja Eurooppa vielä jotenkin selviää vasemmistoliberaalien ja globalistikapitalistien tuhoprojektista, 
uudistetussa Ylessä Jukka Pitkänen määrätään lukemaan vuorokaudesta toiseen anglosionistisen globalistikliklin ja sen lakeijoiden rikoksista eurooppalaisia vastaan.

Jopa tavalliset zombikuluttajat ovat väsyneet loputtoman mustavalkoiseen natseista märhähtimiseen. Tästä on osoituksena tuore Ylen uutinen Analyysi: Iron Sky -vitsi väljähti, eivätkä sitä pelasta ehkä edes kiinalaiset, jossa kerrotaan yleisön hylänneen viihdemedian natsieksploitaation. Huonon käsikirjoituksen lisäksi syynä uuden 
Iron Skyn yleisökatoon on sen loppuun kulunut näkemys yksioikoisesta hyvästä ja pahasta. Samalla raina on aika tyypillinen lässyliberaalien projektio, jossa ihmiselle tuhoisten salaliittojen taustalla lymyävät natsit liskoihmisten muodossa. 

Tekevätpä näitä elokuvia tai "historiadokumentteja" sitten Hollywoodin pikkunokkelat juutalaispojat tai suomalaiset hipsterit, niiden läpinäkyvästi syötetty moralistinen asetelma ei vain kertakaikkiaan enää kiinnosta älyllisesti uusia näkökulmia etsiviä katsojia.  Euroopan kuolemankouristuksiin johtanut Liittoutuneiden arvopohjaa kritisoiva dokumentti tai elokuva olisi epäilemättä varma hitti suuren yleisön silmissä.




                                                 ***********************************


Somalit ovat olleet jo pitkään länsimaiden liberaalitoimittajien lempilapsia.  
Syynä tähän lienee se, että heistä on valkoisiin maihin muuttaessa tullut afrikkalaisista kansoista se kaikkein ongelmarikkain. Siksi toimittajat selittelevät tämän eksoottisen populaation rikastusta aina parhain päin. Pahat teot sivuuttaen media myös ylistää somaleja lähes yhtä paljon kuin vakiintuneita suosikkiryhmiään kuten romaneja, kurdeja ja juutalaisia.

Itselleen rehellinen ihminen ajattelisi tässä, että j
otain vikaa täytyy kai somaleissakin olla, koska niistä ei näytä länsimaisia toimittajia lukuunottamatta pitävän oikein kukaan. Omalla tavallaan Afrikan sarven kuoriutumattomat kultamunat ovat henkistä sukua edellä mainituille romaneille, kurdeille ja juutalaisille. Yhteistä niille kaikkille on se, että ne eivät suostu kollektiivisessa mielessä katsomaan peiliin kuten vaikkapa saksalaiset. Koska peiliin ei katsota, he näkevät kohtelussaan vian olevan aina muissa.

Hämmästyttävän monet suomalaiset näyttävän silti uskovan, että somalien "ihailtavan ylpeä" sopeutumattomuus koskee vain Suomea ja johtuu perimmältään suomalaisten poikkeuksellisesta nuivuudesta. Tosiasiassa kaikkialle
minne somalit ovat menneet, he ovat synnyttäneet lähes poikkeuksetta yhteiskunnallista kitkaa kuten Kanadassa.

Median ja somalien omien puhemiesten vakioselitys somalien epäsosiaalisuudelle on aina "valkoinen rasismi". Takkuilua median vakiokertomukselle syntyy silloin kun somaleja karsastavat toiset värilliset. Ylen uutisessa Nairobin somalilähiössä pelätään sekä kosto- että terrori-iskuja – "Aina kun tapahtuu jotain huonoa, syytetään somaleja" ollaan perustarinan suhteen eksyksissä, koska somalien kohtaamasta vastustuksesta vastaavatkin muut kuin valkoiset. 

Toimittaja Liselott Lindströmin (sic) kirjoittamassa uutisjutussa kerrotaan, että syynä kenialaisten vihaan on somalialaisen terrorijärjestön Al-Shabaabin äskettäinen hyökkäys Nairobin vauraassa Westlandsin kaupunginosassa, jossa kuoli ainakin 21 ihmistä. Liselottin ja haastatelujen somalien mielestä paikalliset asukkaat eivät saisi tämän vuoksi tuntea vihaa somalisiirtolaisia kohtaan. 

Kertomatta jää, että somalien ja kenialaisten välillä on ollut muutoinkin jo pitkään keskinäistä kaunaa, koska paikallisasukkaat pitävät uusia tulijoita vaatemarkkinat vallanneina polkumyyjinä ja muutenkin epärehellisinä. Tämä puolestaan vahvistaa sen käsityksen, että somalien änkeäminen vieraisiin yhteisöihin synnyttää monesti etnistä ristiriitaa.

                                               ***********************************

perjantai 22. joulukuuta 2017

POLIITISET HUIJARIT YLHÄÄLLÄ JA ALHAALLA – AINA SAMA SUOMALAISVASTAINEN AGENDA


George Sorosin hyödylliset idiootit. Rautatieseman seutua
hallitsevat tummapintaiset EU:n miehitysjoukot.

Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen Suomen valtio on hylännyt perustehtävänsä, johon se luotiin: suomalaisten etujen ajamisen. Pari viimeaikaista pikku-uutista kertovat koruttomasti, kuinka valtionhoidosta vastaava hallitus ei enää edes teeskentele ajavansa kaikkien suomalaisten asiaa, vaan se heittää silmää räpäyttämättä märän rätin vähäväkisten sisarten ja veljien kasvoille. Tätä kuvaa hyvin Ylen uutinen 
Joutuiko ruoka-apu poliittiseksi pelinappulaksi? Perussuomalaisten jakautumiseen loppui myös rahantulo, jossa leikkauspäätöksestä puiminen sivuutetaan lähes kokonaan ja annetaan sen sijaan palstatilaa yhden hallituspuolueen sisäiselle nokittelulle. 

Todellisuudessa kelkasta tiputettujen suomalaisten kyykyttämispolitiikan takana on Kokoomus, vaikka julkisuudessa pääministeripuolue Keskusta ja loikkaripuolue Siniset saavat siitä suurimmat moitteet. Kieltämättä ovelaa julkisuuden hallintaa epäkansalliselta Kokoomukselta. Itsekin valtion kukkarolla (mm. kilpailua vääristävät yritystuet) ahkeraan käyvät Kokoomuksen kauppakamarinulikat eivät kuitenkaan ymmärrä mitään taloudesta kun se koskee vyönkiristämispolitiikan pitkän tähtäimen vaikutuksista. 

Ruokajonoille annettavan valtionavun poistaminen on täysin harkitsematonta, varsinkin kun kyse on erittäin kustannustehokkaasta avustusmuodosta, jossa suurin osa ruuista saadaan kaupan viimeisen myyntipäivän lahjoitustuotteista. Rahaa tarvitaan pääasiassa vain kuljetuksiin, kylmälaitteisiin, tiloihin, yms. Henkilökunta on enimmäkseen vapaaehtoistyöntekijöitä tai työharjoittelijoita, jonka vuoksi valtion antama miljoonan euron apu tuottaa "sijotukseensa" nähden monikertaisesti. Jos ruuan jako lopetetaan, koska ei ole varaa ylläpitää siinä tarvittavaa infrastruktruuria, niin kauppojen ylijäämäruoat menisivät roskiin. Kenties ainoa hyvä puoli ruoka-avun vähentymisessä on sen vähävaraisissa synnyttämä raivo, joka toivottavasti jonain päivänä kohdistuu oikeaan osoitteeseen.

Avain kuin maamme heikoimman kansanosan kurittaminen ei riittäisi, valtio nöyryytti sitä joulun alla toistamiseen kun eduskunta hyväksyi ilmaiset sosiaalipalvelut laittomasti maassa oleville. Jostain syystä Yle ei kertonut mitään tästä keskisormikannaotosta vähäväkisiä suomalaisia kohtaan. Käänteisenä Midaan kosketuksena eduskunta päätti hallituksen johdolla antaa ensi vuonna kunnille yli viisi miljoonaa euroa laittomasti maassa olevien sosiaalipalveluihin. Siis viisinkertainen lahjoitus vieraille vapaamatkustajille verratuna siihen summaan, jota ollaan nyt ottamassa pois kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta. Tätä toistakin valtion joululahjaa muistetaan varmaan lämmöllä erinäisissä liekkimajoissa tänä jouluna.




                                                      *******************************


Valtion velkaisesta kassassa riittää rahaa jaettavaksi myös muukalaisten ns. yhdistystoimintaan. Somaleilla on lukuisia postilokeroyhdistyksiä, joista yksin Suomen somalialaisten liitto saa vuosittaisena avustuksena "toimintansa"  pyörittämiseen 250 000 euroa. Yhdistys on jo sinänsä mielenkiintoinen, sillä Sotavetraaniliiton kohun keskellä ollut tiedottaja Ariela (Erja) Säkkinen toimi somalilaisten liiton viestintäpäällikkönä v. 2015-16. 

Tieto on merkityksellinen, koska tänään paljastui, että Säkkinen on toiminut Ylen somalialaisen toimittajan Abdirahim "Husu" Husseinin haamukirjoittajana ainakin Facebookissa, mutta todennäköisesti myös virallisemmissa yhteyksissä. Hussein tunnetaan parhaiten suomalaisia pilkkaavasta Yle Puheen Ali & Husu -ohjelmasta, jonka valtioon kytköksissä oleva kulttuurimarxilainen Etnisten suhteiden neuvottelukunta palkitsi "Vuoden asenteellisimpana mediatekona 2014".


"Published by Ariela Säkkinen". Klikkaa kuvaa
isommaksi.

Kunnia Säkkisen ja Husseinin salaisen yhteistyön paljastamisesta pitää antaa verkossa ahkeraan toimivalle kansalaisvaikuttaja Tiina Wiikille. Hän kirjoitti tänään avoimella Facebook-sivullaan:
Näköjään vihervasemmistoa voi parodioida vahingossakin. En edes tiennyt Husun tehneen kyselyä siitä, miten Hakkaraisen suhteen pitäisi toimia, kun läpällä laitoin omani Twitteriin samassa hengessä. Husun julkaisussa on muuten jotain huomionarvoista yläreunassa, joka voi antaa vihiä siihen, kuka Husun hyvällä suomella kirjoitettuja julkaisuja muutenkin tekee: "Published by Ariela Säkkinen". Eli se sama nainen, joka tultuaan palkatuksi veteraaniliiton tiedottajaksi teki sen Twitter-tilistä kanavan mokutukseen ja Perussuomalaisten haukkumiseen.
Paljastus kertoo paljon myös hyvässä asemassa olevien somalien osaamistasosta. Hussein on asunut vuosikymmeniä Suomessa, mutta hänen suomen taitoaan ei voi verrata mitenkään toisiin julkisuudessa oleviin ulkomaalaisiin (niihin vääriin) kuten englantilaiseen Neil Hardwickiin ja saksalaiseen Roman Schatziin. Sivistynyt arvaus on, että Ylen ksenofiilit päättivät aikoinaan nostaa esille jonkun somalin, joka voisi esiintyä fiksuna monikulttuurin mannekiinina. Wiikin paljastus panee epäilemään, että huonon suomen taitonsa lisäksi myös Husseinin tekstien sisältöjä on paikkailtu tasokkaammiksi. Onhan haamukirjoittaja Ariela (Erja) Säkkinen ihanteellinen multikulturaalisen sateenkaariaatteen politrukki, sillä hän kertoo itse, että
"Todellinen tasa-arvo ei ole keneltäkään pois", kirjoittaa homoseksuaalisuutta tutkinut Erja Säkkinen. Maahanmuuttoasioista hän on hankkinut erikoisosaamista mm. Pakolaisneuvonnalla ja Suomen Punaisen Ristin pakolaistiimissä. Omaa monen vuoden kokemuksen kansalaisjärjestökentästä: Amnestyltä, UN Womeniltä ja Punaiselta Ristiltä.
Miten näin puhdaoppinen kulttuurimarxilainen on sitten voinut toimia kansallisiin arvoihin sitoutuneessa Sotaveteraaniliitossa? Asiaa on jo selvitelty ansiokkaasti verkkojulkaisu Vastarinnan artikkelissa Sotaveteraaniliitto kaapattiin monikulttuurisuuspropagandaan. Riippumaton Yle Watch päätti omalta osaltaa syventää tutkimusta, koska tapaus kertoo ikävällä tavalla siitä, kuinka laajalle äärivasemmiston mädätystyö on edennyt yhteiskuntaan, jopa epäpoliittiisin ja isänmaallisiiin kansalaisjärjestöihin. 

Säkkisen tapauksen ruotimisen tarkoitus on antaa esimerkin kautta pieni yleiskuva kulttuurimarxilaisesta solutuksesta ja siitä millaisia ihmisiä, Leninin sanoin "aatteen hyödyllisiä idiootteja", siinä toimii. Tässä ei siis hyökätä yksittäistä henkilöä vastaan, vaan sitä uusvasemmistolaisten käyttämää toimintatapaa, jolla eri insituutioita pyritään ottamaan haltuun. Se, että nyt paljastunut henkilö sattui olemaan Ariela Erja Säkkinen on tämän jutun kannalta yhdentekevää. Tämä ei kuitenkaan estä luomasta hänestä henkilökuvaa, koska se sopii niin moneen muuhun saman aatteen toimijaan.



Jo etunimen valinta kertoo paljon Ariela (Erja) Säkkisen toiseudenpalvonnasta, joka näyttää olevan melko yleistä nuorten akateemisten naisten keskuudessa. Toisin kuin muut seksuaalista poikkeavuutta palvovat vasemmistolaiset, Säkkinen fanittaa palestiinalaisten sijaan kuitenkin juutalaisia. Tämä selittää myös hänen juutalaisen nimenvalintansa.

Säkkinen on muutenkin melko tyypillinen nuori "edistyksellinen" nainen. Hän pitää Hyvistä asioista kuten (valikoivasta) suvaitsevaisuudesta, monikulttuurista ja luontoarvoista, mutta tykkää itsellisten nuorten naisten lailla bilettää ja matkustella lentokoneella maan ääriin. WSOY:n kirjasivulla hänestä kerrotaan näin:
Freelancekirjoittajana ja -kuvaajana työskentelevä, palkitun Andalusian auringossa -blogin takaakin löytyvä Erja on elämästä kaksin käsin nautiskeleva häpeilemätön hedonisti ja intohimoinen kulinaristiretkeilijä, jonka sunnuntailounailla on aina tilaa vielä yhdelle.
Arvomaailmaa ei olla opittu pelkästään punaisesta yliopistosta, sillä on todennäköistä, että Ariela Säkkisen kannattama 2000-luvun kommunismi eli monikultturismi tulee hänen unkarilaistaustaiselta äitipuoleltaan Anita Vizner-Säkkiseltä. Äitipuolen aatteen palo näkyy mm. siinä, että hän toimii maahanmuuttajien suomen kielen opettajan Rovaniemellä.

Tällaisella cv:llä Ariela Säkkisen olisi luullut olla mahdotonta päästä konservatiivisena tunnetun Sotaveteraaniliiton tiedottajaksi ja yhdistyksen Facebook & Twitter -tilien päämoderaattoriksi. Avainsanoja tässä ovat verkostoituminen ja nepotismi. Vaikka asiasta ei olekaan suoraa näyttöä, on luultavaa, että Sotaveteraaniliiton Lapin piirin toiminnanjohtaja Yrjö Säkkisellä on jotain yhteyttä siihen, että Ariela Säkkinen palkattiin yhdistyksen tiedottajaksi. Yrjö Säkkinen on nimittäin Arielan isä.

Järjestelyn kuviota voidaan vain arvailla. Luultavasti ikääntyvä yhdistys on kaivannut nettiosaajaa ja siihen tehtävään Lapin piirin toiminnanjohtaja ehdotti tomeraa tytärtään, joka "hallitsee nämä nykymaailman netit ja tämän tvitterin tai mikä sen nyt olikaan". 

Saatuaan yhdistyksen nettisivut ja somen haltuun, maailmankansalainen Ariela alkoi lähes välittömästi mollata perussuomalaista puoluetta (mutta ei muita puolueita) ja spämmättä kulttuurimarxilaista propagandaa. Itsenäisyyspäivän alla Sotaveteraaniyhdistys kampanjoi mm. "anti-fasismin" puolesta, joka nykyisessä poliittisessa tilanteessa ymmärretään äärivasemmiston käyttämänä keppihevosean omalle aloitteelliselle väkivallalle. Marraskuun lopulla yhdistys twiittasi, että
30.11.1939 Suomi joutuu sotaan, jossa turvaa maansa itsenäisyyden. Sodassa taistelevat ja kaatuvat kaikki suomalaiset juutalaisia ja muslimeja myöten. 30.11.2017 Suomi lakkauttaa em. ryhmiä vihaavan ja valkoista ylivaltaa ajavaan pohjoismaiseen valtioon pyrkivän #PVL'n.
Avoimuutta korostava yhdistys oli kuitenkin täysin hiljaa, kun kansalaiset vastasivat tähän kliseiseen vasemmistoprogandaan kysymällä, miksi nykyinen Sotaveteraaniyhdistys ei ymmärrä arvostaa Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleita fasisteja ja kansallissosialisteja, joita oli sentään moninkertaisesti verrattuna tataarimuslimeihin ja juutalaisiin.

Välittömästi sen jälkeen kun eri kansalaisvaikuttajat olivat paljastaneet Sotavetaaniyhdistyksen uunituoreen tiedottajan ideologiset taustat, Säkkisen taustajoukot aloittivat valtamediaa hyväksikäyttäen oman propagandahyökkäyksensä. Näin jälkikäteen ironisinta tapauksessa on se, että tänään kädettömäksi nettikirjoittajaksi paljastunut Abdirahim "Husu" Hussein kirjoitti (luultavasti Ariela Säkkisen sanelemana) Uudessa Suomessa 13.12.2017, että Vastarintaliikkeen väitteille ei ole perusteita, vaikka ne ovat olleet kaikille yhdistyksen sivuja seuranneille nähtävillä. Kumma kyllä Sotaveteraaniliiton twiittaukset ovat kohun jälkeen muuttaneet tyyliään jyrkästi, luultavasti siksi, ettei sisällöstä vastaa enää Ariela Säkkinen.

Aivan kuten alpakka-gatessa, vasemmistomonikultturistit kiistävät syyllisyytensä, vaikka jäävät kiinni housut kintuissa. Näin tekee myös Abdirahim "Husu" Hussein. joka väittää tuoreessa Facebook-päivityksessään käyttäneensä Säkkistä "vain oikolukijana".



Alpakka-gate, Soteveteraaniyhdistys-gate ja Husu-gate todistavat yhdessä, millaiseen solutukseen ja vehkeilyyn uusvasemmisto on valmis "hyvän asian puolesta". Suomen säilymisen kannalta paljastumiset ovat hyvä uutinen, sillä nyt kansalaiset näkevät omin silmin millaista on viidennen kolonnan ruohojuuritason suomalaisvastainen toiminta. Päämäärät ovat samat kuin maamme petoksellisella pseudoeliitillä, vaikka toiminta onkin pienimuotoisempaa.

lauantai 13. toukokuuta 2017

EDESMENNEEN PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTON RISTIRIITAISET SAAVUTUKSET

Demaritaustainen Koivisto valittiin ensimmäisen kerran
Suomen presidentiksi vuonna 1982.

Yksi Suomen historian pollittinen aikakausi päättyi lopullisesti kun presidentti Mauno Henrik Koivisto (1923–2017) siirtyi eilen perjantaina ajasta ikuisuuteen. Yle verkkosivujen ensimmäisessä Koiviston poismenosta kertovassa uutisessa mainittiin lyhyesti hänen kuolemastaan ja saavutuksistaan:
Presidentti Mauno Koivisto kuoli 12. toukokuuta 2017 kello 21.15 Meilahden sairaalassa. Presidentti Mauno Henrik Koivisto oli kuollessaan 93-vuotias. Mauno Koivisto toimi Suomen tasavallan presidenttinä 12 vuoden ajan vuosina 1982–1994. Hän oli Suomen yhdeksäs presidentti. Ennen presidenttiyttään hän toimi muun muassa pääministerinä, valtiovarainministerinä sekä Suomen Pankin pääjohtajana.
Koiviston presidenttikaudet olivat monella tapaa merkittäviä, koska niiden vaikutukset tuntuvat vieläkin suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän oli viimeinen maamme presidentti, jolla oli laajat valtaoikeudet ja se näkyi sekä hyvässä että pahassa. Raskaista virheistään huolimatta hän sai aikaan myös positiivisia asioita, mikä erottaa hänet selkeästi nykypolven henkisistä kääpiöistä, jotka eivät edes periaatteellisella tasolla ajattele Suomen etua. Ylivertaisuuden taustalla on ainakin Koiviston rintamamieskokokemus, joka erotti hänet kaikista Suomen presidenteistä, varsinkin hänen jälkeensä tulleista nahjuksista ja pyrkyreistä.

Inhimillisesti katsottuna Koiviston ura on ollut huikeaa seurattavaa, sillä hän aloitti Turun sataman duunarina, väitteli työn ohessa tohtoriksi ja eteni Suomen pankin johtajaksi, sitten pääministeriksi ja lopulta presidentiksi. Kansallisena surun päivänä on tietenkin hyvä muistaa hänen saavutuksiaan, mutta median ja aikalaisten suitsutuksen lisäksi hänen toimintaansa on kyettävä arvioimaan myös kriittisesti.

Presidentti Urho Kekkosen yksinvaltiaan kauden jälkeen Koivisto palautti maan takaisin parlamentaariseen järjestykseen vähentämällä oma-aloitteisesti presidentin valtaoikeuksia. Koiviston halu oli vilpitön ja 1980- ja 1990-luvulla kansanvaltaisuuteen palaamiselle olikin perusteensa. Tosin näinä turbulentteina aikoina presidentin suuremmat valtaoikeudet oikeissa käsissä olisivat siunaus, sillä nyt demokratian fasadin alla tehdään hirvittäviä päätöksiä, jotka eivät ole Suomen edun mukaisia. 

Ulkopoliittisesti Koivisto oli varovainen ja jatkoi Kekkosen Venäjän lepyttelyn linjaa. 1990-luvun alun kriisivuosina, jolloin Neuvostoliitto oli hajoamassa, Koivisto oli turhankin nuiva Baltian kansojen itsenäistymishaaveille, jota varsinkaan virolaiset eivät muista edelleenkään hyvällä. Toisaalta hänen kunniakseen on sanottava, että hän oli se mies, joka irroitti maamme YYA:sta ja Pariisin rauhansopimuksesta, jonka yksipuoliset sitoumukset rajoittivat merkittävästi puolustusvoimiemme toimintaa. Samalla sopimuksesta irtaantuminen lisäsi sananvapautta, koska "fasistiseksi" tuomittua ohjelmallista nationalismia saattoi jälleen harjoittaa vapaasti.

On ironista, että talouden asiantuntijana tunnettu Koivisto teki raskaimmat virheensä juuri talouspolitiikan puolella. Kohtalon vuonna 1991, jolloin Neuvostoliitto mureni silmiemme alla, tuhoutui myös vahvan markan poliittikka, jota presidentti kannatti järkähtämättä. Tämä pahensi merkittävästi tsenäisyytemme historian pahimman lamakauden 1991-1995 kerrannaisvaikutuksia. 

Monien kansalaisten kannalta anteeksiantamattominta oli ns. Koiviston konklaavi 6. toukokuuta 1992, jolloin presidentti kutsui koolle tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten johtavia edustajia presidentinlinnaan keskustelemaan pankkikriisin maksuvelvoitteista. Tapaamisessa Koiviston arvellaan painostaneen korkeimman oikeuden jäseniä olemaan myötämielisempiä pankeille velallisten ja pankkien välisissä oikeudenkäynneissä. Tämän seurauksena tuhannet suomalaiset yrittäjät joutuivat ikuiseen velkakierteeseen ja sadat heistä päättivät päivänsä oman käden kautta. Tämä lienee Koiviston kauden synkin luku.

Nykynäkökulmasta käsin kovin ansiokkaana ei voi pitää sitäkään, että hän oli yksi niistä pääarkkitehdeistä, jotka ajoivat Suomea EU:n jäseneksi. Koiviston syyllisyyttä tosin lieventää se, että hänen motiivinsa saada Suomi EU:n ei ollut liberalistinen antinationalismi vaan puhdas turvallispoliittinen ajattelu, jonka taustalla oli Venäjän pelko.

Joissain asioissa hän osasi olla myös kaukaa viisas. Kun vuodenvaihteessa 1990-91 Suomeen oli Neuvostoliiton epävakaan tilanteen vuoksi tunkeutumassa kommunistiopissa olleita Moskovan somaleita, Koivisto antoi hallitukselle muistion, jossa hän totesi:
Somalialaiset on syytä pysäyttää rajalle. Otetaan nimet ylös ja luvataan harkita. Todetaan, että Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mieltä, niin sitten riidellään. Sanoin, että ellei näitä pysäytetä, miten sitten muitakaan.
Valitettavasti Esko Ahon (kesk.) hallitus ei noudattanut tätä valtioviisautta ja avasi näin Pandoran lippaan humanitääriselle maahanmuutolle, jolle ei näytä loppua tulevan. Siksi tänään oli ristiriitaista kuunnella presidentti Sauli Niinistön muistopuhetta, jossa hän sanoi Koiviston perinnön vaikuttaneen siihen, että "Suomi on itsenäisyyden juhlavuotena maailman vakain maa". Niinistön puheet maailman vakaammasta maasta voi jättää omaan arvoonsa, sillä pakkomonikultturismin myötä maahan on päästetty katuja terrorisoivia verorasitteita, joita ei ennen 1990-luvun alkua Suomessa tunnettu.

Suomen kannalta oli kohtalokasta, että Koivisto rajoitti toisella kaudellaan presidentin valtaoikeuksia, joiden avulla hän olisi voinut panna tulpan juuri alkaneelle somalien ja muiden maahantunkeutujien vyörylle. Koska "maan isällä" ei ollut valtuuksia vaikuttaa muukalaisinvaasioon, me joudumme näkemään nyt sen dramaattiset seuraukset: Koiviston yhtenäiskulttuurin aikana olisi ollut mahdoton kuvitella, että hyväosainen neljännes suomalaisista asettuu pakkomonikultturismia puolustaen tavallista kansaa vastaan. Yhteiskunnallista vastakkainasettelua pahentaa vielä se, että media ja poltiikan silmäätekevät tukevat yksipuolisesti narsistisia Unelmoijia, jotka eivät ota vastuuta mistään, varsinkaan tulevista suomalaisukupolvista.

Kansan suru presidentti Mauno Koiviston kuoleman johdosta ei perustu niinkään hänen persoonaansa tai saavutuksiin, vaan siihen, että hänen mukanaan katosi suomalainen Suomi, joka muistetaan parhaiten 1980-luvun nousukaudesta, jolloin maa oli etnisesti yhtenäinen ja kaikilla oli työtä.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

JOUKOITTAIN YLEN YKSITTÄISTAPAUKSIA




Mikäli kaikilla valtion toimilla raskautettu kansalainen ei halua pilata aamuaan, hänen ei kannata silloin avata Ylen aamu-tv:tä. Esimerkiksi tänä aamuna toimittaja ilmoitti ääni väristen, että somalinainen 
Maryam Ismail oli omaehtoisesti ottanut yhteyttä Yleisradioon, koska viiden somalin yksittäistapaus, Ylen uuskielellä "ryhmäraiskaus", on herättänyt rasisteissa eli suomalaisissa silmitöntä viharaivoa, jonka vuoksi jotkut somalit ovat oikein internetissä saaneet osakseen kielteistä palautetta. Tottahan toki tällaisen sorron kohteen piti päästä suoraan lähetykseen kertomaan oma kantansa! Ja hienostihan Maryam veti, aivan kuin toimittaja olisi itse puhunut miten "asiat oikeasti ovat".

Lyhyeen haastatteluun oli saatu mahdutettua lähes kaikki mahdolliset multikultia puolustavat kliseet ja olkiulkot, kuinka vika ei ole somaliyhteisössä eikä edes somaleissa, vaan "yksittäisissä nuorissa", jonka perusteella "
kokonaista yhteisöä ei voida pitää vastuullisena viiden pojan tekemisistä." Koko tv-studion hätääntyneessä huolessa paistoi läpi ajatus, että ulkomaalaisnuorten joukkoraiskaus on sivuseikka kun taas siitä seuraava "rasistinen" nurina on se suurin ongelma, johon suomalaiskriittinen poliisi on sentään tarttunut viime päivinä resurssejaan säästämättä.

Lopuksi 
Maryam Ismail totesi, että "jokainen on yksilö ja jokainen vastaa omista teoistaan", johon toimittaja nyökytti hyväksyvästi. Jostain syystä toimittajilta nähdään sama hyväksyvä nyökkäys myös päinvastaisten väitteiden kohdalla, kunhan ne koskevat vain suomalaisia kuten "suomalaiset ovat rasisteja", "suomalaiset miehet hakkaavat ja raiskaavat naisia rutiininomaisesti" ja "rasistit [suomalainen proletariaatti] ovat syrjäytyneitä raukkoja ja reppanoita".





Yle Uutiset 17.3.2015 Facebook-sivullaan: 

Tämä on eräänlainen empiirinen koe. Haluamme nähdä, että voidaanko rasismista ja ulkomaalaistaustaisten tekemistä rikoksista keskustella täällä niin, että ei yleistetä. Eli: Ei tuomita esimerkiksi kaikkia somaleja siksi, että jotkut somalit ovat syyllistyneet raiskaukseen. Pystymmekö tähän?


Yle teeskentelee tyhmää ja puhuu siksi tahallaan asian vierestä rakentelemalla olkiukkoja - kukaan ei ole syyttänyt kaikkia somaleja raiskaajiksi, vaikka huomattava joukko niihin syyllistyykin. Sen sijaan voimme tilastojen ja arkihavaintojen perusteella esittää, että eräissä kulttuureissa raiskaaminen on erittäin yleistä ja hiljaisesti hyväksyttyä; toisin sanoen se on maan tapa, osa kulttuuria.

Lähdetään perusasioista: sisäryhmäkulttuureista tulevien ulkomaalaisten tekemistä rikoksista
 ei voi keskustella yksilötasolla, koska kyse ei ole vain yksilöongelmasta. Tilastolliset ja empiiriset havainnot puhuvat kiistattomasti sen puolesta, että varsinkin Lähi-Idän ja mustan Afrikan ns. "rikkaammissa kulttuureissa" raiskaukset - etenkin joukkoraiskaukset - ovat pari sataa kertaa yleisempiä kuin valkoisten eurooppalaisten kulttuureissa. Ne ovat kiinteä osa heidän kulttuuriaan, niin sanottua normaalimeininkiä.

Toisin kuin itsestään vastuun kantavat eurooppalaiset individualistit somalit elävät tiiviissä heimo- ja klaanikulttuurissa, joissa on vahvat kollektiiviset kirjoittamattomat normit ulkoryhmiä kohtaan. Heille nuori suomalainen vapaana kulkeva nainen on pelkkä huora ja suomalainen mies hölmö työjuhta, jonka pitää lahjoittaa tuottamansa hyvinvoinnin resurssit somaleille. Somalien parasitismin "oikeuttavaa" herrakansafilosofiaa tukee myös heidän kannattamansa islam, jossa Allahin uskotaan lahjoittaneen vääräuskoisen Euroopan resurssit oikeauskoisten vapaaseen käyttöön. Vääristyneen kollektiivisen omakuvansa vuoksi he eivät tunne aidosti mitään kiitollisuutta suomalaisten avusta, vaan katsovat kiitoksen siitä kuuluvan ainoastaan Allahille ja häntä uskollisesti seuraaville somaleilla eli heille itselleen.

Mikäli Yle ja 
Maryam Ismail olisivat somalien suhteen rehellisiä heidän pitäisi kannattaa yhteisöllisiä rangaistuksia, sillä somalikulttuuri perustuu kollektivistiselle moraalille, jossa yhteisö kostaa jäsenensä kohtaaman vääryyden sokeasti toiselle yhteisölle. Vaikka he kollektiivisen sisäryhmämoraalinsa vuoksi eivät kaksinaamaisesti pidäkään ulkoryhmän jäseniin (mm. suomalaisiin) kohdistamia vääriä tekoja rikoksina, pitäisi meidän suomalaisten nähdä ne sellaisina, sillä juuri sellaisia ne ovat. Kun raiskaussyytös osoitetaan koko somaliyhteisölle, saattaisi heidän itseymmärryksensä julkisen häpeän myötä lisääntyä ja näin vähentää häiriökäyttäytymistä. Tosin tämäkin voisi toimia vain yhteiskunnallisena ensiapuana, sillä ongelman juuret ovat syvemmällä.

Minkäänlainen kulttuurinen sopeuttaminen ei voisi lopulta ratkaista ongelmaa, koska kulttuurin lisäksi eräillä populaatioilla on myös geneettisesti suurempi taipumus raiskaamiseen, mikä ilmenee itäaasialaisia ja eurooppalaisia pienempänä itsehillintänä
suurempana promiskuiteettina ja aggressioherkkyteenä. Ainoa jäljelle jäävä ratkaisu on haitallisen maahanmuuton lopettaminen ja jo maassa olevien etnisesti sopeutumattomien ihmisten palauttaminen kotimaihinsa.



Yle TV2, 17.3.2015, klo 21:00, Ajankohtainen kakkonen  

Eduskuntatyö paketissa - kiitokset luopuville edustajille. Päivä juutalaisena - nouseeko antisemitismi myös Suomessa? Kahtiajakautunut kuubalaisperhe - tunteita meren molemmin puolin. Juontajana Salla Paajanen. HD



Somalien tapaan myös juutalaiset haluavat korostaa kollektiivista uhriasemaansa, vaikka se onkin entistä vaikeampaa, sillä tietoisuus heidän kiistämättömästä vallastaan median tajuntateollisuudessa Hollywoodissa, Wall Streetin ja Lontoon pörsseissä, Valkoisen talon käytävillä, AIPACissa ja niin edelleen on kasvanut mediakriittisissä kansalaisissa huomattavasti. 

Menestyksekkäänä kansana heillä ei ole mitään syytä samanlaiseen kantaväestöön kohdistuvaan fyysiseen terroriin kuten somaleilla ja romaneilla, ainakaan länsimaissa. Siksi heillä on paljon uskottavampi syy todistaa syyntakeettomuuttaan ja uhriuttaan kuin avoimesti aggressiivisilla arabeilla tai somaleilla.

Kuten tässäkin ohjelmassa, suomalaiset juutalaiset korostivat viattomuuttaan ja heihin kohdistuvaa järjettömältä näyttävää vihamielisyyttä. Mikäli toimittaja olisi Israelin tilanteen lisäksi uskaltanut avata edes hieman kansainvälistä diaspora-juutalaisuutta ja juutalaisten sisäryhmäetua ajavan kulttuurin korrosiivista vaikutusta länsimaihin, avautuisi juutalaiskriittisyys tavalliselle katsojalle aivan eri tavalla. 

Haastatellut puhuivat lämpimästi rakkaudesta, mikä tarkoitti kai sitä, että muiden pitäisi rakastaa juutalaisia ja juutalaisten lähinnä omiaan (kuten Talmudissa opetetaan). Sen sijaan on hyvin vaikea nähdä rakkautta vaikutusvaltaisten juutalaisen toimissa, jotka kohdistuvat valkoiseen eurooppalaisväestöön Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Lisäksi juutalaisten enemmistö eli maallistuneet liberaalijuutalaiset kannattavat innokkaasti juutalaiseliittiä politiikassa, akatemiassa ja mediassa, joissa nämä ajavat kaikkea sitä mikä heikentää ja rappeuttaa valkoisen kantaväestön identiteettiä ja olemassaoloa - on kysymys sitten liberaalista maahanmuutosta, homomaniasta tai feminismistä. Koska kyse on vallan nollasummapelistä, juutalaisten eliitti ajaa omaa etnistä etuaan, jolloin sen täytyy väistämättä olla vihamielinen isäntäkansan intressille. Sanalla sanoen eurooppalaisten kannalta kyse on vihamielisestä eliitistä, jonka vuoksi puheet jostain "keskinäisestä ymmärryksestä" ja "rakkaudesta" ovat pelkkää silmänlumetta hyväuskoiselle goyimille.

Ajankohtaisen kakkosen studioon ennalta arvattavaksi asiantuntijaksi raahattu 
Turun yliopiston yleisen historian dosentti Eero Kuparinen on tunnettu juutalaisuuden puolustaja, jonka suusta ei edellä mainittua kritiikkiä odotetusti saatu kuulla, vaan hän noudatti tuttua median seuraamaa filosemitististä narraatiota. Jälleen kerran juutalaisvastaisuus jätettiin Kuparisen haastattelussa keinotekoiseksi irrationaaliseksi mysteeriksi, vaikka sen purkaminen olisi ollut melko helppoa antamalla puheenvuoro juutalaiskriittiselle asiantuntijalle.



***********************************************************************************************************


Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema