YLEN VAALISTUDIOSSA RUOTSALAINEN DEMOKRATIAILVEILY

Yle TV1, 9.9.2018 klo 21, Ruotsin vaalit 2018 
Yle TV1, 9.9.2018 klo 22.20, Ruotsin vaalit 2018 

Yle seuraa Ruotsin jännittävää vaali-iltaa. Suorassa lähetyksessä seurataan ääntenlaskentaa, kurkistetaan vaalivalvojaisiin ja tavataan ruotsalaisen yhteiskunnan tuntijoita. Juontajina Piia Pasanen ja Ylen Tukholman kirjeenvaihtaja Riikka Uosukainen. ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Linkki Yle Areenaan.

Ruotsin eiliset kolmoisvaalit herättivät monia kysymyksiä sekä täällä että länsinaapurissa. Miksi ihmeessä Ylen Tukholman vaalistudion juontajina olivat Piia Pasanen ja Riikka Uosukainen, jotka haastattelivat kahta muuta blondia, vasemmistolaisessa kulttuurimailmassa vaikuttavaa Mari Sidiä ja kulmakarva & hiusasiantuntija Linda Juholaa? Vaalistudion naisvaltainen koostumus oli hämmentävä, koska se näytti siltä kuin sillä olisi haluttu peesata virallisen Ruotsin valtiouskonto feminismiä. 

Näin näkyvään sukupuolipuolinarsismiin lienee syynä 1. syyskuuta työnsä aloittanut Ylen uusi toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, joka tunnustaa Yleisradion feministisessä haastatteluohjelmassa kannattavansa kiintiöpolitiikkaa, poliittista korrektittua ja muukalaisille annettavaa yksipuolisista positiviista julkisuutta, josta Yle Watch kirjoitti jo huhtikuussa. Ylioppilas Ylä-Anttilan edeltäjiään räikempää kulttuurimarxilaisuutta ei siis tarvinnut kauaa odotella ja jatkossa Ylen ohjelmaprofiili tuleekin "arvoissaan" varmuudella taipumaan vielä enemmän vasemmalle. 

Se, että arvon naistoimittajat valitsivat asiantuntijoiksi pari Feministisen Aloitteen (FI) bimboilevaa kannattajaa ei ollut sattumaa. Heidän asiantuntemuksensa Ruotsin politiikasta ei ole sen kummempi kuin Esson baarissa viihtyvän pitkäaikaistyöttömän, mutta heiltä toimittajat saivat juuri ne korrektit vastaukset, jotka he olisivat halunneet sanoa itse ääneen. 

Päähuomion keskustelussa vei Ruotsidemokraattien (SD) menestys, jota päivilteltiin lähes koko ohjelman ajan. Peppu- ja hiusasiantuntija Linda Juhola ei osannut sanoa muuta kuin että Ruotsidemokraatit pelottavat, kun taas teatterinainen Mari Sid käytti kauhisteluunsa laajempaa sanavarastoa. Ruotsin vasemmistolaisessa kulttuurikentässä vaikuttava Sid levitti itsevarmana liberaalia ennakkoluuloja, jonka mukaan SD:n kulttuuripolitiikka kahlitsisi sananvapautta. Näin röyhkeä väitettä ei voi tulkita muuksi kuin projektioksi, sillä juuri vasemmistolainen kulttuuriklikki on ollut kärjekkäin sananvapauden kaventaja silloin kuin esitettävät näkemykset eivät ole punaliberaaleja.

Liberaalien ja vasemmistolaisten hysteerisistä reaktioista huolimatta Ruotsidemokraatien vaalimenestys ei ollut odotetun mukainen, vaikka puolue lisäsikin kannatustaan kokonaiset 5 prosenttiyksikköä. Julkisuudessa, paitsi Ylessä, on puhuttu jopa vaalivilpin mahdollisuudesta. Monista äänestyspaikoista puuttuivat Ruotsidemokraatteja ja Vaihtoehto Ruotsille -puolueen (AfS) äänestysliput. Jopa valtamediaa edustava Ilta-Sanomat kertoi asiasta uutisessaan Vakava tilanne Göteborgissa: Ruotsi­demokraattien äänestysliput kaksi tuntia kateissa. Syinä vaalilipukkeiden katoamiseen ovat puolueelliset vaalivirkailijat sekä äärivasemmistolaiset ja ulkomaalaiset äänestäjät, jotka ovat kahmineet roppakaupalla taskuihin vihaamiensa puolueiden lipukkeita.

Lisää vettä myllyyn kaatoi IS:n toinen uutinen Tanskalainen poliitikko sanoi suorat sanat Ruotsin vaaleista: ”Epädemokraattinen”. Uutisjutussa tanskalainen iberaalidemokraattisen puolueen ulkopoliittinen tiedottaja ja vaalitarkkailijana Michael Aastrup Jensen arvostelee ennen kaikkea äänestyslippujärjestelmää, mikä ei hän mielestään takaa riittävästi salassapitovelvollisuuden säilymistä. Tällä on merkitystä, sillä sosiaalisen paineen ja median lietsoman natsihysterian vuoksi monet kansalaiset eivät halua näyttää muille, että äänestävät maahanmuuttovastaisia puolueita. Tämän vuoksi he saattavat pienissä kunnissa valita jonkun valtapuolueen maahanmuuttokriittisen puolueen sijaan. 

Kansalaisvaikuttaja Jani Ollikainen summaa yhteen irkissä käydyn keskustelun, miten vaalit loppujen lopuksi "toimivat" naapurimaassamme. Tiesitkö että:

a) Äänestäminen tapahtuu puoluekohtaisille lapuille, joista uudet ja pienpuoleet joutuvat itse maksamaan painokulut ja toimittamaan ne vaalipaikoille.

b) Vaalisalaisuus on vähän niin ja näin. Jos et näe ennakkovaivaa haet telineestä puolueen lapun ja muut näkevät mitä puoluetta äänestät.

c) Äänestetään puolueita suljetulla listavaalilla (Teoriassa yksittäiset äänet voivat ratkaista, jos saa yli X% puolueen äänistä, vaalista riippuen, valtiopäivillä 8%)

d) Ennakkoääniä ei lasketa ennenkuin vaalihuoneistot on sulkeutuneet

e) Valtiopäivillä on 4% äänikynnys valtakunnallisesta äänimäärästä

f) Vaalipäivänä voi äänestää vaikka olisi äänestänyt ennakkoon. Ennakkoon annettu ääni korvautuu vaalipäivän äänellä.

g) Edustajapaikkojen jakautumisen määrää muunnettu Sainte-Laguën menetelmä, joka pyrkii antamaan prosentuaalisia ääniä vastaavan prosentuaalisen paikkamäärän.

Eräs vaalien omituisuus oli vaaliviranomaisten kotisivujen kaatuminen iltakymmenen jälkeen. Vaalitulos muuttui rajusti sen jälkeen kun sivut kaatuivat, sillä klo 22.04 ennusteessa Ruotsidemokraatit saivat lähes 22 % äänistä, mutta puoli tuntia tämän jälkeen se oli laskenut 17,7 %:iin. Uusi romahtanut tulos tuli heti sen jälkeen kun vaaliviranomaisten kotisivut oli saatu jälleen ylös. Yle uutiset:

klo 22:21: Ruotsin vaaliviranomaisen kotisivu val.se on kaatunut.  – Syynä on, että sivulla on niin monia kävijöitä, sanoo lehdistösihteeri Jenny Stad Aftonbladetille.  Hänen mukaansa vaalitulos ei ole vaarassa.

Olipa romahduksen syy mikä tahansa, tosiasiaksi jää, että Ruotsidemokraatit eivät saaneet ennusteista huolimatta veret seisauttavaa jytkyä, joka olisi vaatinyt yli 20 prosentin kannatuksen. Viimeisten vaaliviikkojen aikana SD:n kannatus suli ainakin osittain sen vuoksi, että järkevää maahanmuuttolinjaa vesitettiin toiveena päästä mukaan hallitukseen. Näin SD:n linja tuli niin lähellä Maltillista Kokoomusta (Moderaterna), että moni arka äänestäjä päätti antaa äänensä "turvalliselle mutta riittävän maahanmuuttokriittiselle porvaripuolueelle". 

Jatkossa SD:n löysäilystä voi tulla taakka, sillä perässä hengittävät uudet särmemmät ja populistisemmat maahanmuuttovastaiset puolueet kuten Vaihtoehto Ruotsille. Asia on nimittäin niin, että massoja kiinnostaa populismi vain silloin kun siinä on mukana aitoa muutostahtoa, jopa kapinahenkeä. Uskottavuutta ei saada sillä, että yritetään mielistellä pelokkaita äänestäjiä, joilla ei ole kuitekankaan rohkeutta äänestää suoraselkäistä puoluetta. Tällainen väärä laskelmointi saattoi nyt kostautua Ruotsidemokraateille. 

Väestötilanteeseen nähden tulosta voi pitää heikkona, sillä yli 80% äänestäneistä ruotsalaisista haluaa edelleen tulla uusien tulokkaiden raiskaamiksi, tappamiksi ja taloudellisesti hyväksikäyttämiksi. Maan poliittista tilannetta pahentaa se, että etnomasokistinen vasemmisto tulee jatkossakin pitämään pintansa, koska se saa uutta äänestäjäkuntaa maahan tunkeutuneista muukalaisista. Ahkeraan lisääntyvällä muukakaispopulaatiolla kun on tapana äänestää aina puolueita, jotka edistävät niiden itsekästä etnistä intressiä. Siksi on harmillista, että fanaattinen ksenofiilipuolue Ympäristopuolue (sikäläiset Vihreät) ylittivät reilusta vaalitappiosta huolimatta niukasti 4 prosentin äänikynnyksen, joka takaa vasemmistoblokille niukan enemmistön valtiopäivillä (ellei tulos muutu tarkistuslaskennassa). Vaalien ainoaksi todelliseksi valonpilkahdukseksi jäi mielipuolisen feministipuolue FI:n totaalinen tappio, koska sen ääniosuus tippui edellisten vaalien 3:sta prosentista 0,4 prosenttiin eikä näin ollen päässyt taaskaan valtiopäiville! 

Niin kauan kuin Euroopan maissa ei järjestetä kansanäänestystä siitä, haluvatko kansalaiset jäädä omissa maissaan vähemmistöksi vai ei, Ruotsin kaltaiset demokratiailveilyt ovat turhia. Länsinaapurissa tilanne on jo niin paha, että vaikka SD kaksinkertaistaisi nykyisen paikkamääränsä, se ei voisi vielä silloinkaan vaikuttaa ratkaisevasti väestörakenteen palauttamiseen normaaliksi. Siinä vaiheessa kun SD:n kannatus on yli 50 % maan tilanteen on täytynyt eskaloitua jo todella pahaksi. Tämä kaikki olisi voitu estää 30-40 vuotta sitten luopumalla Olof Palmen tärähtäneestä ajatuksesta, jossa koko maailman voi muuttaa Ruotsiin.

KLIKKAA KUVAA SUUREMMAKSI.

                                                        *************************



Yle TV1, maanantai 10.9.2018 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Sota vai rauha (K12)


The Weather Underground -liikkeen aktivistien halu muuttaa maailmaa johti äärimmäiseen väkivaltaan 60-luvun Yhdysvalloissa. Osa liikkeen jäsenistä jatkoi taistelua pitkään maan alla. Mitä ikääntyneet aktivistit ajattelevat toimintatavoistaan? O: Inderjit Kaur Khalsa T: Greenlit Productions HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (Ahdistus)

Ylen ohjelmavalinnoista päättävillä kulttuurikommunisteilla on röyhkeyttä vaikka muille jakaa. Nyt nähtävää ohjelmaa Sota vai rauha ei voi parhaalla tahdollakaan pitää dokumenttina The Weather Underground -terroristiliikkeen historiasta, vaan häikäilemättömänä propagandafilminä vasemmistolaisista arvoista ja äärvasemmistolaisten terrorikeinojen valkopyykkäämisestä. "Hyvän asian" puolesta, tietenkin. 

Jo ennen ohjelman alkua kuuluttaja vääristi totuutta kutsumalla "dokumentin" naisohjaaja Inderjit Kaur Khalsaa suomalaiseksi. Ohjelman tekijöissä on toki mukana paljon suomalaisia, nimekkäitäkin ruohonjuuritason kulttuuribolshevikkeja.

Ohjelman sisällölle yritetään sekä alussa että lopussa antaa älyllistä auktoriteettia, sillä ääneen päästetään harhaisen äärivasemmiston guru,  Noam Chomsky. Tälläkään kertaa Chomsky ei pettänyt, sillä häneltä kuultiin tutut hallusinaatiovasemmiston paranoidiset aivoripuloinnit kuten se, että "varmojen huhujen mukaan" presidentti Nixon harkitsi Vietnamin sodan päättämistä ydinpommilla jne.

1960-luvun lopulla Yhdysvalloissa syntynyt The Weather Underground kutsui itseään "kommunististen miesten ja naisten vallankumoukselliseksi organisaatioksi", mutta dokumentissa sanaa kommunismi ei kuulla häveliäisyyssyistä kertaakaan, vaan siinä puhutaan pelkästään "radikalismista" ja "tasa-arvon puolustajista".  

Ohjelmassa vapaata ääntä käyttää leijonan osan terrrostiliikkeen johtajat, aviopari Bernardine Dohrn ja Bill Ayers. Nykyään he toimivat molemmat yliopiston professoreina, joka kertoo siitä, kuinka syvällä äärivasemmiston suossa länsimainen yliopistolaitos on. Eikä edes Itärannikon liberaalieliitti ole unohtanut pikku kapinallisiaan, sillä ohjelmassa käy selväksi, että Bill Ayers on presidentti Barack Obaman henkilökohtainen ystävä!

Näennäisen tasapuolisuuden nimissä ohjelmassa haastatellaan paria asiantuntijaa, jotka ovat kirjoittaneet ja tutkineet The Weather Underground -liikettä. Pienistä anekdoottimaisista moitteista huolimatta asiantuntijoiden sävy on yhtä kunnioittavan arvostava kuin ohjaaja ja lukija Inderjit Kaur Khalsalla. Toisin sanoen hyvällä oikeutetulla asialla oltiin, harmi vain ettei verenpunainen vallankumous onnistunut! Tällä samalla hyväksyvällä linjalla ohjelmassa käsiteltiin myös rasistista mustaa ylivaltaa kannattavaa Mustat Pantterit -järjestöä. The Weather Undergroundin valkoisella ex-johtaja Bill Ayersilla on edelleen vahvat sympatiat mustaa rasismia kohtaa, koska hän piti haastatetteluissa näkyvästi päällään Black Lives Matter -t-paitaa.

Nykyisen vasemmistopropagandan tuntien kellekään katsojelle ei tullut ohjelman loppusuoralla yllätyksenä, että väkivaltaisen äärivasemmiston "kapina" kytkettiin Yhdysvaltojen tämän hetkiseen politiikkaan ja ennen kaikkea presidentti Donald Trumpiin. Liian pitkään mukavasti elänyt vasemmisto sekä Yhdysvalloissa että Eurooppassa uskoo ihan vakavissaan, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos Yhdysvaltoja hallitsisi demokraattipuolue Hillary Clintonin johdolla. He ja ohjelmantekijät puhuvat "vastarinnasta" ja "kapinasta", mutta eivät kykene hetkeksikään pysähtymään ja ajattelemaan, että juuri he edustavat hegemonista 1968-perillisten valtaa. Jos laajoissa kansankerroksissa on kapinaa, se on heitä vastaan. He edustavat Systeemiä, he ovat kansaa kusettava syvä valtio.


                                                        *************************



TV1, maanantai 10.9.2018 klo 19:00, Historia: Tähtäimessä Martin Luther King 

Rotusorron vastustaja Martin Luther King oli Yhdysvaltain hallinnon hampaissa. J. Edgar Hooverin johtaman FBI:n pelottelukampanja Kingiä vastaan oli erityisen tyly. Olisiko sillä voinut olla osuutta jopa salamurhaan? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ohjelmakaavion suunnittelijat ovat varmuudella olleet tietoisia eilisistä Ruotsin vaaleista. Siksi maanantaiksi piti saada muistutus rasismista ja ylistystä äärivasemmistolaisesta "aktivismista" eli terrorismista (dokumentti Sota vai rauha).

Amerikan mustasta kommunistista on näytetty Suomenkin tv:ssä lukuisia dokumentteja. Tämäkään raina ei poikennut muista, sillä Martin Luther Kingistä ei sanota ainuttakaan kriittistä sanaa. Päinvastoin, hänen liberaalimedian luomaa pyhimyskuvaa kiillotetaan entisestään. Haukotuttava fanielokuva valkoisille aisankannattajille. 

A-STUDIO – MAAMME "MERKITTÄVIMMÄT AJATTELIJAT" EIVÄT USKALLA KYSEENLAISTAA VALLITSEVAA JÄRJESTELMÄÄ

TV1, tiistaina 4.9.2018 klo 21:00, A-studio 

Mihin ajattelijoita tarvitaan ja kenen ajatuksia kuunnellaan? A-studio selvitti, keitä pidetään Suomen merkittävimpinä ajattelijoina. Mikä on ajattelijoiden merkitys tänä päivänä -populismin ja kohujen keskellä. Studiovieraina kyselyssä menestyneet professorit Anu Kantola, Sixten Korkman ja Ilkka Niiniluoto. Juontajana Annika Damström. #yleastudio

Linkki ohjelmaan Yle Areenasta.

Yle uutiset ehti jo aiemmin päivällä kertoa verkkosivuillaan A-studion teettämästä kyselystä, jossa kysyttiin maan merkittävimpiä ajattelijoita. Kyselyyn osallistuneet eivät olleet tilastollisia keskivertosuomalaisia, vaan enimmäkseen hegemonisen vallan edustajia:

Kysely lähetettiin alkukesällä sähköpostilla reilulle 500 suomalaiselle. Heistä vajaat 30 prosenttia eli 137 henkilöä vastasi. Lähes puolet vastanneista on yliopistoväkeä, erityisesti professoreita.

Nomenklatuuran vastauksissa aikamme muotiaatteet heijastuvat  selvästi, sillä tällä kertaa älykköjen kymmenen kärkeen mahtui ensi kertaa tasa-arvosta marmattavia naisia ja taloususkonnon uutta papistoa. Ykkössijan jakoivat emeritus filosofi Ilkka Niiniluoto ja talousnobelisti Bengt Holmström. Taloustieteen vahvaa asemaa korosti kolmanneksi äänestetty Sixten Korkman. Naisnäkökulmaa listalla edustivat kuudenneksi tullut viestinnän professori Anu Kantola ja presidentti Tarja Halonen.

Illan A-studioon oli kutsuttu kärkikolmikkoon kuuluneet Ilkka Niiniluoto ja Sixten Korkman sekä sukupuolikiintiötä edustanut Anu Kantola. Ennakkoasetelmiin nähden Ilkka Niiniluodon olisi pitänyt olla se kaikkein viisain, mutta suureksi pettymykseksi hän osoitti olevansa uskollinen Systeemin mies, joka ei uskalla kyseenalaistaa mitenkään hallitsevaa liberaalidemokratiaa ja sitä palvelevaa valtamediaa. Hän sätti pariin otteeseen "valemediaa" ja nimeltä erikseen MV-lehteä väittämällä että niiden uutiset ovat kategorisesti pelkkää valhetta. Vastaavasti hän ei antanut moitteen sanaa järjestelmää viimeiseen asti puolustavalle valtamedialle. Tämä on tulkittava Niiniluodon mustavalkoisesta mediakuvasta käsin siten, että valtavirran tiedotusvälineet ovat johdonmukaisesti aina totuuden puolella eli ne "omistavat totuuden" kuten Pravda aikoinaan Neuvostoliitossa.

Yhtä heikoilla jäillä Niiniluoto liikkui silloin kun hän tuomitsi yksiselitteisesti populismin ja typisti sen kaikissa muodoissaan "valheelliseksi" politiikaksi, jota ajaa ennen kaikkea Donald Trump. Oli vaikea uskoa omia silmiään, että Helsingin yliopiston entinen rehtori alentui puheissaan samanlaisiin yksinkertaistuksiin kuin Vasemmistoliittoa äänestävä lattapäinen Amerikan vihaaja. Samaan hengenvetoon Niiniluoto väitti populistisen politiikan olevan yksinkertaistamista, joka on sattumoisin tuttu patenttivastaus myös oikeisto- ja vasemmistoliberaaleilla politiikoilla. 

Niiniluoto on selkeästi menneen maailman mies, joka uskoo vakaasti, että vanha länttä nakertanut liberaali järjestys seisoo ikuisesti paikoillaan. Populismia hän pitää vain häiriötilana ja ajatteluvirheenä, jota vastaan voidaan taistella "totuudella" ikään kuin politiikassa olisi kyse totuudesta tieteellisessä mielessä eikä hegemonisesta vallasta ja ystävän-vihollisen erottamisesta. Vertaukset klassiseen kreikkalaiseen filosofiaan tekivät Niiniluodon ajatuksenjuoksusta vain entistä nolompaa.

Siinä missä Niiniluoto osoitti olevansa epäfilosofinen konformisti, viestinnän professori Anu Kantola halusi esiintyä valtamedian totuuden torvena. On äärimmäisen huolestuttavaa, että juuri viestinnän professori toistaa valtamedian uutishuhun, joka on vahvistettu moneen kertaan valheeksi. Eräässä kohtaa ohjelmaa Kantola nimittäin väitti, että

kuplissa tunteet kärjistyy ja voi tulla dramaattista jälkeä, jos nyt katsotaan mitä Saksassa [Chemnitzissä] tapahtuu, siellä juostaan ulkomaalaisen näköisten ihmisten perässä kaduilla heitä lynkkaamassa jo. Tämän tyyppinen kehitys on huolestuttavaa.

Tätä Kantolan propagoimaa valeuutista on levittänyt näkyvimmin Helsingin Sanomat (",Äärioikeisto lähti kosto­retkelle Saksassa ja näytti, että sen uhka on otettava todesta"), Kaleva ("Saksan väkivalta huolestuttaa"), Karjalainen ("Mihin tarvitaan natseja? – Ei mihinkään") ja Kansan Uutiset ("Väkivaltainen äärioikeisto on riehunut ennenkin Saksassa – Nyt yksi asia tekee siitä vahvemman"). Nämä kaikki alarmistiset ja poliittisesti tarkoitushakuiset hysterian purkaukset perustuvat Saksan äärivasemmiston levittämään "uutiseen", johon valtamediat tarttuivat tarkistamatta lähdettä. Ylessä vastavirtaan kulkeva Saksan asioista kertova toimittaja Pertti Rönkkö paljastaa asioiden todellisen laidan Facebook-sivullaan:

Ouluun asti ei ole ilmeisesti kiirinyt heti tapahtuman jälkeen käytössä ollut tieto, että tällaista ei tapahtunut. Kyseessä on fake news. Tällaista tietoa ei ole tähän mennessä sen kummemmin paikallisella poliisilla kuin yleisellä syyttäjälläkään. Sellaista ei havainnut myöskään Chemnitzin oma lehti Freie Presse, joka seurasi tilannetta paikan päällä useiden toimittajien voimin. Lehden päätoimittaja ilmoitti omassa pääkirjoituksessaan, että toimitus on päättänyt yksissä tuumin olla puhumatta ajojahdista, koska sellaista ei ollut. Viittaus 75 vuoden takaiseen tilanteeseen Euroopassa kertoo historiantajun puutteesta. 

Saksalaisten havaintojen mukaan väkijoukko ei tehnyt natsitervehdyksiä vaan jokunen henkilö eri puolilla mielenosoitusaluetta. Olivatko he oikeistolaisia tai provokaatiota yrittäneitä vasemmistolaisia, sitä ei vielä tiedetä. Kaupunkilaisten mielenosoituksen motto oli „Jo riittää“. Se tarkoittaa, että vaikka sysäyksenä oli kaupungissa tehty kuolemaan johtanut veitsi-isku, niin taustalla vaikuttivat lukuisat vastaavanlaiset turvapaikanhakijoiden tekemät iskut eri puolilla Saksaa. Protestin kohteen oli myös Saksan nykyisen pakiolaispolitiikan epäkohdat. Valtaosa mielenosoittajista oli aivan tavallisia, tilanteesta huolestuneita chemniziläisiä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi nimittää äärioikeistolaisiksi ja uusnatseiksi. Kalevan pääkirjoitus antaa lehden lukijoille edelleen koko Saksaa kuohuttavasta tapahtumasta vääristellyn kuva.

Rönkön paljastuksista kertoo tarkemmin Kansalainen-uutissivuston juttu Sanomalehti Kalevan päätoimittaja kompastui valeuutiseen eikä halua nousta ylös. Neljä päivää aiemmin Rönkkö kertoi Facebook-sivullaan huhun alkuperästä, joka oli lähtöisin marginaalisten kommunistilarppajien some-tärpistä, jolla ei ole vahvistettu olevan mitään totuuspohjaa:

Noitavainoa muistuttavaa ajojahti valeuutinen? Missä ovat todisteet? - kysyy mmnews-verkkojulkaisu Chemnitzin tapahtumiin liittyen. Julkaisussa palautetaan mieleen, että jopa Saksan hallitus saattoi perustaa Chemnitzin tapahtumiin liittyvän tuomitsevan lausuntonsa tapahtumiin, joita ei todellisuudessa edes tapahtunut. Myöskään poliisi ei ole pystynyt vahvistamaan tähän mennessä minkäänlaista ulkomaalaisiin kohdistunutta noitavainoa. Sellaista ei havainnut myöskään paikallinen lehti, joka oli seuraamassa tapahtumia monen toimittajan voimin. mmnewes-sivustolla kysytään, lähtikö laajoja seurauksia synnyttänyt väite noitavainoista liikkeelle saksalaisen uutistoimiston dpa:n välittämästä uutisesta, jossa kerrottiin antifasististen aktivistien raportoineen sosiaalisessa mediassa siirtolaisten kimppuun käymisestä. Lyhyt ilmoitus otetettiin mediassa kritiikittömästi vastaan.

Jo pelkästään tämä yksi esimerkki paljastaa sen järjettömän ylimielisyyden, jolla "valtakunnan intellektuellit" puolustavat ns. virallista totuutta. Ainoastaan Sixten Korkmanilla oli sen verran filosofista rohkeutta myöntää, ettei kaikki populistinen kritiikki ole turhaa ja haitallista edes eliitille. Taloustieteilijänä Korkmanilla on ehkä vähemmän poliittis-ideologisia intohimoja kuin kuin kahdella muulla, joten hän saattoi arvioida populismia viileämmin ja järkiperäisemmin. 

Korkman tosin tarkastelee asioita lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn kannalta, joka menee hänen ajattelussaaan aina ohi ikuisten arvojen, jotka koskevat maata, kansaa ja uskoa. Siksi yhteiskunnalliset ratkaisut eivät saa hänen mielestään olla liian yksinkertaisia, koska ne rikkoisivat pyhän talouden herkkää tasapainoa. Tällöin ongelmien keinotekoisesti tehdystä "monimutkaisuudesta" tulee tekosyy sille, ettei niitä voi ratkaista ollenkaan, jolloin korruptoitunut meno saisi jatkua siitä hyötyvien eduksi loputtomasti. 

Korkmanin kaltaisten talousutililtaristien kalloon ei yksinkertaisesti mahdu se, että liberalismin ongelmat voidaan ratkaista yksinkertaisesti päättämällä tehdä niin. Kyse on on vain polittisesta tahdosta. Mitä tulee sitten hyötyyn, niin tehdyt yksinkertaisen karskit ratkaisut esimerkiksi maahanmuutto- ja karkotuspolitiikassa ovat kannattavampia nyt kuin jos ongelmia pahennettaan lykkäämällä niitä. Silloin vasta veri vuotaakin. 

Studioon kutsutuista älyköistä yksikään ei suhtautunut kriittisesti nykyjärjestelmään, mikä on omituista, koska yleensä intellektuelleina on pidetty niitä, jotka kyseenlaistavat vallitsevan elämäntavan. Pentti Linkolaa lukuunottamatta Suomessa eletään vahvassa konsensustodellisuudessa, jota eivät edes "merkittävät ajattelijat" uskalla horjuttaa.

JARI TERVO KUVITTELEE SUOMALAISTEN LOUKKAANTUVAN RASISTI-LEIMASTA

Sen tietää, että kun Yle uutiset haastattelee kynäiljä Jari Tervoa, se tehdään joko siksi, että tältä on ilmestynyt uusi kirja tai hän toistaa jonkun rasistisen ilkeyden suomalaisesta kansanryhmästä. Eilen Ylen verkkosivuilla ilmestyneessä jutussa Kirjailija Jari Tervo ei pelkää sanoa mielipidettään: "Niin kauan on toivoa, kun rasisti loukkaantuu, jos häntä sanoo rasistiksi" täyttyvät kätevästi nämä molemmat ehdot. Saamme taas kuulla tuttua kitinää suomalaisten rasismista ja toisaalta tietoista vaikenemista kehitysmaalaisten rodullisesti motivoituneista rikoksista.

Kulttuuritoimittaja Miia Gustaffsonin tekemässä haastatellussa yritetään jälleen kerran pedata Tervolle tämän pitkään hamuamaa Finlandia-palkintoa. Toisaalta Tervo pyrkii näennäisen rajuilla ulostuloillaan saamaan julkisuutta ja siten myyntiä uudelle kirjalleen. Haastattelun ja kirjansa avulla hän voi lässyliberaalina Cuck-miehenä propagoida lempiteemojaan kuten monikultturismia, suomalaisvihaa ja pro-feminismiä:

Tuoreessa romaanissaan Tervo keksi rinnastaa sosiaalisen median antiikin draamojen kuoroon. Ikiaikaisissa näytelmissä kuoron rooli oli suuri. Se kommentoi jatkuvasti näyttämön tapahtumia ja neuvoi, miten henkilöiden tulisi toimia ja mitä ei missään nimessä tulisi tehdä. 

Tosin pari viikkoa sitten julkaistussa Aamen-romaanissa on paljon tunnistettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Romaanissa äänen saavat tasavertaisesti maahanmuuttovastaista mielenosoitusta junaileva taksikuski ja turvapaikanhakijoita piilotteleva pastori.

Mitään uutta haastattelu ei tuo Tervon itsensä luomaan julkisuuskuvaan. Hän toistaa rutiininomaisesti moneen kertaan kuullut pikkunokkeluudet sananavapauden ongelmista ja suomalaisten umpimielisestä rasismista. Eräs sosiaalisen median kommentoija kutsuikin Tervoa osuvasti karikatyyriksi despoottisesti ajattelevasta "liberaalista" intelligentsijasta,  joka on oikeamielisyydessään niin ylimielinen, että väärää mieltä oleminen on välittömästi eräänlainen maksiimi ihmisen pahuudesta. Tämä haastattelu vain vahvistaa tätä mielikuvaa vai mitä pitäisi ajatella näin veltosta ja ennalta-arvattavasta nykyintellektuellin ajattelusta:

Tervo ei ole kuitenkaan vaipunut synkkyyteen. Hänen mukaansa meillä on vielä toivoa.  

– Olemme vielä siinä tilanteessa, että kun rasisteja sanoo rasisteiksi he loukkaantuvat. Silloin kaikki on hukassa, jos he vain toteavat, että joo näin on.  

Tervon provokaatio osoittaa suurin piirtein samanalaista rohkeutta kuin papilta, joka julistaa Vatikaanissa olevansa katolinen. Hän taitaa ihan tosissaan uskoa, että suomalaiset loukkaantuvat rasistiksi nimittelystä, varsinkin kun sen tekee etuoikeutettu median lemmikki.  Valikoivaa suvaitsevaisuutta harjoittava tärähtäneistö ei ylipäätään tunnu ymmärtävän sitä, että jatkuva rasismin metsästys on kokenut vuosien varrella sellaisen inflaation, ettei siinä ulos syljetyillä leimasanoilla ole enää juurikaan merkitystä. Siinä vaiheessa kun älyllisesti nyrjähtäneen lukeneiston mielestä lähes jokainen suomalainen on "rasisti" ja "transfobi", kadun mies ja nainen reagoi tähän pelkällä huvittuneella olankohautuksella. 

Punavihreässä kuplassa toki uskotaan vielä rasisti-kortin heiluttelun voimaan, eihän Tervokaan sitä muuten tekisi. Tosiasia kuitenkin  on, että mitä enemmän tuota korttia vilautellaan, sen merkityksettömäksi se käy. On huvittavaa, että jo pelkkien netti-ilmiantojen perusteella ainoat loukkaantujat ovat nykyisin niitä, jotka eivät kestä kuulla Saharan eteläpuolisista vapaamatkustajista perinteistä n-alkuista sanaa ilman hyperventilointia. Tässä mielessä länsimaissa on vielä toivoa, koska jo yhdellä sanalla saadaan tärähtäneistö vesikauhuiseen tilaan, jossa se ei pysty toimimaan kuin pelkän ehdollistetun selkäydinreaktion mukaan. 

Haastattelusta välittyy selvästi, kuinka myös toimittaja Miia Gustaffson sympatisoi Tervon tapaan vaikutusvaltaisen kulttuurimafian hegemonisia "arvoja". Ilman vasta-argumentteja Tervo päästää suustaan annefrankkinsa lukeneelle yli-ikäiselle runotyttötoimittelijalle aivotuhnun, jonka mukaan tiettyjen ryhmien negatiivisten piirteiden kritisoiminen samaistuu juutalaisten väitettyyn uunittamiseen:

Siinä Tervo on tiukkana, ettei hän hyväksy rasistisia tai naisvihamielisiä kommentteja. Niitä ei voi hänen mukaansa pitää missään nimessä mielipiteinä, joita voi heitellä kevyesti kuuluville.  

– Ne ovat yhtä vähän mielipiteitä kuin juutalaisten laittaminen kaasukammioon.

Kun Tervo pari vuotta demonisoi etnomasokistisesti suomalaista kansanryhmää jutussaan "Valkoinen roskaväki" (kuvitelkaa mikä valtamedian paskamyrsky olisi noussut, jos Tervo olisi käyttänyt valkoisen sijaan sanaa musta), haastattelija pitää tätä ilmeisen onnistuneena ulostulona:

Sitä on tullut, sillä Tervo on ottanut äänekkäästi kantaa turvapaikanhakijoiden puolesta, rasisteja vastaan. Etenkin tämä Ylen sivuilla julkaistu kolumni aiheutti äläkän. 

Tervo ei ollut kuitenkaan moksiskaan. Häntä ihmetyttää sen sijaan se, miksi vain ani harvat kirjailijakollegat sanovat ääneen ajatuksiaan. Hän tietää, että he ovat ajattelevaa porukkaa.

Sitaatissa käy ilmi, että Tervo pitää kaikkien turvapaikanhakijoiden kuten perusteettomien elintasosurffaajien vastustajia absoluuttisina pahoina eli Tervon pervon logiikan mukaan rasisteina. Hän kehtaa myös valehdella lukijoille, etteikö hän muka ottaisi itseensä, kun "rasistit" jauhoittavat hänen löysät puheensa kerta toisensa jälkeen. Tosin Tervo on varmasti oikeassa siinä, että muissa kirjalijoissa löytyy hänenlaisiaan punaliberaaleja inisijöitä, jotka sallivat luonnon kuormitukselle kestämättömän valepakolaisinvaasion. He ovat kuitenkin sen verran ajattelevia, etteivät ala suoraan leimaamaan erimielisiä "valkoiseksi roskaväeksi".

Tekopyhälle ajallemme on tyypillistä, että media nostaa tosinajattelijoiksi henkilöitä, jotka ovat yhtä mieltä valtaapitävien kanssa. Tervon häpeäksi on sanottava, että hän ei ole sen enempää petoksellisen eliitin kriitikko kuin itsekriittinenkään. Tuore Ylen haastattelu todistaa vastaansanomattomasti, että häntä voi luonnehtia sen suurempaa vääryttä tekemättä kansanviholliseksi. 

JULKISEN SANAN NEUVOSTO JOUTUI ITSE SUURENNUSLASIN ALLE

Näillä sanoin Elina Grundström ylisti islamia Vihreä
Lanka -lehdessä vuonna 2009.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) on viime aikoina päässyt otsikoihin tavalla, joka ei varmasti miellytä sitä itseään. Yleensä JSN on antanut tuomioita vääränalaisesta journalismista, mutta tällä kertaa tähtäimeen on joutunut yhdistyksen puheenjohtaja Elina Grundström. Viime launantaina Yle uutiset julkaisi jutun Päätoimittajat toivovat, että kohu puheenjohtaja Grundströmin ympärillä ei vaurioita Julkisen sanan neuvoston toimintaa: ”JSN:n tehtävä on päivä päivältä tärkeämpi”, jossa kerrotaan Grundströmin kyseenalaisista johtamistavoista. Kohu ei ole ottanut laantuakseen, vaan viimeksi eilen Yle käsitteli asiaa uudestaan jutussaan Kohun keskelle joutuneelle Elina Grundströmille synninpäästö – "JSN on toimintakykyinen".

Jo ilman Grunströmin poliittisesti värittynyttä taustaa ja johtamistapaa JSN on epämääräinen instanssi, jolle on annettu maassamme turhaan puolivirallinen status. Yhdistys saa mm. valtionapua, jolla on maksettu Grunstörmin lisäksi kolmen työntekijän palkka ja toimitilavuokrat.

Euroopan hulluna vuotena 1968 perustettu yhdistys ilmoittaa olevansa joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vapaaehtoisuuteen perustuva itsesääntelyelin. Tavalliselle kansalaiselle se näyttäytyy valtamediassa viranomaisena, joka antaa virallisluontoisia huomautuksia hyvän journalistisen tavan vastaisista loukkauksista. Kyseessä ei ole kuitenkaan viranomainen, joten sen toiminnasta ei voi tehdä kantelua esimerkiksi oikeuskanslerille. 

Syytä julkiseen arvosteluun olisi, sillä JSN on jättänyt usein huomioimatta sille esitettyjä valituksia, jotka se on leimannut "epäolennaisiksi tai vähäisiksi". Eräät tällaisista tapauksista ovat koskeneet valituksia, joissa kansallismielisiä on kohdeltu tiedotusvälineissä epäoikeudenmukaisesti. Asenne on ymmärrettävä, sillä JSN:n on edustanut alun alkaenkin vasemmistoliberaalia ajattelua, jossa tärkeintä on puolustaa liberaalin lehdistön sanan- ja julkaisemisen vapautta. Sen sijaan tavallisten kansalaisten sanavapaudesta se ei ole kiinnostunut, vaan on punavihreän puheenjohtaja Elina Grundströmin johdolla ollut kärkäs suitsemaan "vihapuheen" varjolla sananvapautta niiltä, joiden näkemykset poikkeavat valtamedian totuuksista. Hänet tunnetaan myös räikeänä monikulttuurismin ja islamin puolustajana, mikä on erikoista, sillä JSN on "periaatteessa" poliittisesti ja ideologisesti riippumaton median itsesääntelyelin.

Kohussa on hyvää ainakin se, että Grundströmin toimintatavoista kertominen tuo ilmi Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) vähemmän mairittelevat piirteet. Kun he pääsevät vapaasti heiluttamaan nuijaa, on seurauksena monesti alemman hierarkiatason kyykyttämistä ja omaa toimintaa koskevan kritiikin hiljentämistä. Yle uutiset:

Julkisen sanan neuvostoon liittyvä kohu alkoi viikko sitten, kun Suomen Kuvalehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin Grundströmin epäasiallisesta käytöksestä työpaikalla. Alaiset syyttävät Grundströmiä muun muassa työaikojen pikkutarkasta syynäämisestä sekä siitä, että hän puuttuisi työntekijöiden pukeutumiseen.

Artikkelissa kerrottiin lisäksi, kuinka Grundström olisi pari vuotta sitten yrittänyt estää Suomen Kuvalehteä julkaisemasta Julkisen sanan neuvostoa käsittelevää juttua.

                                                      ****************************

GLOBALISTILIBERAALIT FACEBOOK JA GOOGLE EIVÄT SALLI VAPAATA POLIITTISTA KILPAILUA

Mikäli poliittinen kilpailu olisi vapaata ja tiedonvälitys tasapuolista, länsimaiden liberaalidemokraattiset hallitsijat eivät olisi tällä hetkellä vallassa. Kun kansalaiset pääsevät ääneen ilman sosiaalista pelottelua, leimaamista, sensuuria, kryptisiä sananvapauslakeja ja poliittista manipulaatiota ne nostavat valtaan hallintoja, joita näemme Italiassa, Unkarissa ja Puolassa. Mitä "edistyksellisempää" totalitarismia ja henkistä sosiaalidemokratiaa maa harjoittaa, sitä vähemmän se kunnioittaa kansalaisten enemmistön tahtoa. 

Tämä on nähty ennen kaikkea Ruotsissa, jossa valtion harjoittama ruotsalaisvihamielinen lainsäädäntö yhdessä median sensuurin kanssa on synnyttänyt kulttuurin, jossa kansalaista paimennetaan ja valvotaan enemmän kuin missään muussa vapaaksi kutsutussa länsimaassa. Länsinaapurin järjetön maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin synnyttänyt väistämättä demokraattisen vastavoiman, jota vastaan koko valtio yhdessä valtapuolueiden ja median kanssa käy nyt häikäilemätöntä sotaa. Viimeisin paljastus kertoo, että valtionhoitajapuoleena pitkään toiminut Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat levittäneet muista puolueista väärää tietoa arabiaksi Facebookissa. Tarkoituksena oli tietenkin saalistaa äänestäjiä maahan tuotetusta väkirikkaasta muslimipopulaatiosta.

Kuvaavaa tapaukselle on, että sosiaalisen median yksinvaltias (((Facebook))) sallii jatkuvasti vasemmiston ja liberaalien levittää valheitaan ja vihaansa samalla kun se karsii uutisvirrasta konservatiivisia uutislähteitä ja antaa herkästi banneja nationalisteille käyttäen orwellilaista vihapuhemääritelmää keppihevosenaan. Viimeisin esimerkki Facebookin vasensilmäisyydestä kuultiin hiljattain FB:n johtaja Mark Zuckerbergin suusta, kun hän julisti SJW-lumihiutale käyttäjilleen uuden mahdollisuuden olla eri mieltä mistä tahansa uutisvirran jutusta ilmoittamalla sen olevan "kirjaimellisesti Hitler". Ei siis kirjaimellisesti Mao, Muhammed, Stalin, Soros, Pol Pot, Rothschild tai Zuckerberg vaan vain ja ainostaan Hitler.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Vuoden 2017 alkupuolelta lähtien Facebook on yhdessä Europaan Unionin komission kanssa ryhtynyt hyökkäykseen konservatiiveja ja kansallismielisiä vastaan sosiaalisessa mediassa. Monet tosiasioita seinällään jakaneet tavalliset kansalaiset ovat varmasti huomanneet tämän nahoissaan erilaisten bannien ja varjobannien (päivitys näkyy normaalisti käyttäjän omalla sivulla, mutta se ei näy hänen seuraajiensa etusivun tapahtumavirrassa) muodossa. 

Äärimmilleen tämä demokratiailveily on viety Saksassa, jossa on viime vuoden lokakuusta lähtien ollut voimassa laki, joka määrää Facebookille, Youtubelle, Twitterille, Redditille, Flickrille ja Vimeolle jopa 50 miljoonan euron sakot, elleivät ne poista vuorokauden kuluessa roturealistista ja eliittiä epämiellyttävää materiaalia alustoiltaan. Totalitaristiset tukahduttamistoimet ja totuuden pimittäminen erilaisten moralististen koodisanojen avulla on alkanut tuottaa myös tulosta. Viime toukokuussa EU-mielinen Talouselämä-lehti kertoi ahkeran politrukkiteloittajan innokkuudella, kuinka hyvin Facebook on onnistunut moderoinnissaan eli tosiasioiden tukahduttamisessa: 

Rasististen, seksististen tai muuten vain monenlaista vihaa tihkuvien viestien karsiminen Facebookista on hankalampaa kuin alastomuuden tunnistaminen, sillä tietokoneiden algoritmit eivät edelleenkään tajua ihmisten kielen nyansseja riittävällä tarkkuudella. Facebook kertoi moderointinsa tuloksista ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana moderoitiin lähes 1,5 miljardia tiliä tai sisältöä, jotka rikkoivat palvelun käyttöehtoja.Suurin osa toimenpiteistä koski spämmiä ja valetilejä. Yhtiö esti 837 miljoonaa spämmiviestiä, 2,5 miljoonaa vihapuheeksi laskettavaa kommenttia tai viestiä, 1,9 miljoonaa terroristien propagandaviestiä, 3,4 miljoonaa graafista väkivaltaa sisältävää tapausta ja 21 miljoonaa alastomuutta sisältänyttä päivitystä. Facebook esitteli myös tilastoja siitä, kuinka tavallisia valetilit ovat sen palvelussa. Pelkästään lokakuun ja joulukuun välisenä aikana palvelu poisti lähes 1,3 miljardia tiliä. Useissa tapauksissa tilejä ei edes ehditä aktivoimaan, kun automaattiset estotoimenpiteet jo tunnistavat hämäräpelin.

On jokseenkin huvittavaa, että Talouselämä puhuu "hämäräpelistä" tilanteessa, jossa Facebook yrittää erilaisilla tietoteknisillä vehkeilyillä estää kansallismielisten esittämien kiusallisten totuuksien päästämistä suuren yleisön tietoon. Tämä kaikki sensuuri ja kieroilu tapahtuu vain siksi, että avoimessa kilpailussa hallitsevat vasemmistoliberaalit häviäisivät poliittisen pelin. Heidän ainoa keinonsa pysyä vallassa on turvautua epärehellisiin keinoihin ja sensuuriin.

Sensuuri ja bannivallan antaminen äärivasemmistolaisille ilmiantajille on ollut Facebookille kaksiteräinen miekka, sillä se on saanut monet tavalliset kansalaiset lopettamaan koko somen seuraamisen. Yle uutisten tuoreessa jutussa IS: Suomalaisten Facebook-käyttäjien määrä romahti, sanoo asiantuntija – syynä yksityisyysskandaali? FB:n suosion laskua yritetään kuitenkin selitellä liberaalien poislähdöllä, koska Cambridge Analytica -analytiikkayhtiö oli saanut luvattomasti jopa 87 miljoonan Facebook-käyttäjän tiedot, joilla vaikutettiin "väärään suuntaan" Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa ja Britannian Brexit-kansanäänestyksessä. Todennäköisempi syy suosion laskuun on ollut Facebookin harjoittama konservatiivisen uutisvirran pimittäminen ja mielivaltaisten bannien antaminen niille, jotka eivät allekirjoita liberaalien maailmankuvaa ja politiikkaa.

Facebookin lisäksi myös toinen mediajätti Google harjoittaa vasemmistoliberaaleja suosivaa tietovirtaa. "Liberaalit" ovat luonnollisesti olleet asiasta visusti hiljaa, mutta nousseet takajaloille viime tiistaista lähtien, jolloin presidentti Donald Trump totesi tviitissään, että Googlen hakukone piilottaa häntä koskevia konservatiivisten ja tasapuolisten viestinten uutisia. Ylen Trump-maanikot tarttuivat välittömästi skuuppiin ja julkaisivat siitä uutisen Trump syyttää Googlen hakukonetta puolueellisuudesta, Valkoinen talo aikoo tutkia yhtiön toimintaa. Vaikka uutisen sävy on Ylen Trump-mittareilla mitattuna varsin asiallinen, paistaa siitä läpi vähättely presidentin väitteille:

Presidentti ei tarjonnut todisteita väitteelleen eikä paljastanut yksityiskohtia siitä, mitä hän mahdollisesti aikoo tehdä. 

Google kiisti tiedotteessaan, että sen hakukonetta käytettäisiin poliittisen agendan luomiseen. Yhtiön mukaan heidän hakutuloksensa eivät ole kallellaan minkään poliittisen ideologian suuntaan. 

(...) Viime viikolla Trump syytti sosiaalisen median yhtiöitä miljoonien ihmisten hiljentämisestä sensuurilla. Tuolloinkaan hän ei esittänyt todisteita näkemyksilleen.

Satunnaiselle lukijalle päällimäiseksi mielikuvaksi uutisesta jää, että siellä se höperö Trump taas esittää vainoharhaisia salaliittoteorioitaan. Tämä ei ole sattumaa, sillä kun liberaalivasemmiston toimintatapoja vastaan esitetään kriitiikkiä, sen strategiana on luoda sanojasta vähättelevä mielikuva. Samalla viestiä tehostetaan sillä, että Trumpin sanomiset pitää analysoida (vasemmistolaisten) faktantarkistajien seulan läpi. Valitettavasti harmaassa välimaastossa liikkuvat lukijamassat eivät ymmärrä tai viitsi ottaa vastavuoroisesti selvää, mitä vasemmistoliberaalien omat väitteet pitävät sisällään. 

Googlen hakutulosten asenteellisuuden voi tarkastaa pika-analyysillä (esim. 10 ensimmäistä hakutulosta) hetkessä. Jos sen tekee, jopa epäpoliittisiksi ymmärrettyjen hakusanojen tulokset paljastavat lahjomattomasti, että vasemmistoliberaalit tosiasiassa valehtelevat kiistäessään Trumpin syytökset. Eräs sosiaalisen median vaikuttaja testasi tänään asiaa ja naputti Googleen klassisen haun, jossa etsitään merkittäviä yhdysvaltalaisia keksijöitä ("Great American inventors"). Hauista kävi ilmi, että valtava enemmistö suurista amerikkalaisista keksijöistä on mustia. Haun tehnyt someaktvisti kommentoi tuloksen nähtyään sarkastisesti, että "Eli aivan turhaan Trump tai kukaan muukaan valittaa Googlen agendasta tai puolueellisuudesta. Mitään sellaista ei ole."

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

KUN TURVAPAIKANHAKIJAT RAISKAAVAT JA TAPPAVAT, MEDIA PANIKOI VAIN "ÄÄRIOIKEISTOSTA"

Asyflut Stoppen - Pysäytä turvapaikkatulva! Näin vaativat
saksalaiset sen jälkeen kun kaksi turvapaikanhakijaa
tappoi saksalaismiehen Chemnitzissä.

Ylessä on tänään päivän teemana jälleen kerran "äärioikeisto", jonka sisältöä se vääntelee mielivaltaisesti omien poliittisten päämääriensä mukaan. Objektiivisesti arvioituna ääriliikkeistä ja ääri-imiöistä puhuttaessa pitäisi viitata hallitsevaan hegemoniaan; valtapuolueiseen, valtakulttuuriin ja valtamediaan. Suomen ja muun Euroopan yhteiskunnallisia muutoksia ei tarvitse tarkastella kuin lyhyellä aikahaitarilla niin huomaa, että muutokset ovat olleet aikaisempaan verrattuna äärimmäisiä ja vieläpä huonompaan suuntaan. Kuvaavaa on, että kun nykyistä yhteiskunnallista hulluutta vastaan asettuu poliittisia voimia, valtaa pitävät ääri-ihmiset leimaavatkin maalaisjärkeä puolustavat totuudenpuhujat äärilliikkeiden edustajiksi. 

Kun puheeksi nousee demonisoitu "äärioikeisto", korruptoituneelle järjestelmälle huoraavat suomalaiset sopulitoimittajat noudattavat täsmälleen samaa poliittista linjaa kuin muiden EU-maiden valtavirtatoimittajat. Ylen harhaanjohtavasti osoitteleva uutinen Saksan Chemnitzissä useita loukkaantunut äärioikeiston ja vastamielenosoittajien yhteenotoissa – Miesjoukot ovat jahdanneet ulkomaalaisia puukotuksen jälkeen voisi hyvin olla Saksan miehityshallintoa mielistelevän Die Weltin tai Frankfurter Allgemeine Zeitungin toimittajan kynästä.

Kuten tavallista äärioikeistouutisissa, tässäkin tapauksessa toimittaja Simo Ortamo kiinniittää päähuomion seurauksiin, eikä varsinaiseen syyhyn, jossa laittomat turvapaikanhakijat tappoivat puukolla kylmäverisesti 35-vuotiaan saksalaismiehen. Jutun sävy on täysin erilainen kuin niissä uutisissa, joissa poliisi on ampunut itsepuolustukseksi mustan miehen, jonka jälkeen "musta yhteisö" on polttanut pari korttelia ja hakannut vastaantulevia valkoisia. Narraatioon kuuluu, että toimittajat etsivät syitä aina muista kuin mustista, jolloin syntipukiksi joutuu yleensä "rasistinen poliisi", vaikka monet aseisiin turvatuneista virkavallan edustajista on itse mustia. Sen sijaan liberaalitoimittajilta ei löydy ymmärrystä saksalaisille, kun nämä ovat vihdoin saaneet tarpeekseen raiskaavista ja murhaavista kehitysmaalaisista. Todellisten syiden arvioinnin sijaan valtamediassa alkaa hillitön kauhistelu "väkivaltaisesta äärioikeistosta ja sen nosususta".

Saksan viime tapahtumat ovat antaneet punavihreille toimittajille mahdollisuuden "todistaa" itse keksimänsä narraation, jossa aina vain ilman syytä kasvava väkivaltainen äärioikeisto on uhka kaikkialla Euroopassa. Valtamedian fiksaatio "äärioikeiston väkivaltaan" on huvittavaa, sillä normaalisti kuvio menee niin, että nationalistit järjestävät rauhallisen mielenilmauksen, jonka kimppuun äärivasemmisto yrittää hyökätä, mutta siinä epäonnistuttuaan se alkaakin tapella "fasistisen" poliisin kanssa. Kaiken tämä äärivasemmistolaisen hulabaloon jälkeen uutisotsikot eivät osaa kirkua muuta kuin että "Äärioikeiston marssilla mellakoitiin". 

Rationaalisena esiintyvän liberaalimedian silmissä "äärioikeisto" näyttäytyy pimeänä henkimaailman voimana, jonka ilmaantumiselle ei ole muuta syytä kuin sen silkka itseään ruokkiva pahantahtoisuus. Jos toimittajien annettaisiin pohtia ääneen todellisia syitä, se voitaisiin mediakeisarien korvissa tulkita äärioikeiston ymmärtämiseksi ja sehän jos mikä olisi ensimmäinen askel kerettiläisyyteen. Siksi toimittajien analyyseissä "äärioikeiston nousua" ei voida selittää sillä, että Saksaan on vuosikymmenien aikana päästetty kansalaisilta kysymättä toistakymmentä miljoonaa saksaa taitamatonta kehitysmaalaista. Tämä ilmeinen syy on kiistetty itsepintaisemmin liittokansleri Angela Merkelin harjoittaman politiikan kohdalla. 

Chemintzin massiiviset mielenosoitukset olisivat jääneet syntymättä, mikäli Merkelin Saksa ei olisi päästänyt maahan valepakolaisia, joihin kuuluivat saksalaismiehen puukottaneet 23-vuotias syyrialaismies ja 22-vuotias irakilaismies. Murhan ymmärrettävissä vastareaktioissa ei ole kuollut vielä yksikään ulkomaalainen, mutta silti Chemnitzin tapahtumissa median päähuomion vie "äärioikeisto", vaikka sen pitäisi keskittyä epäonnistuneen pakolaispolitiikan synnyttämään ulkomaalaisväkivaltaan. On röyhkeyden huippu, että Merkel tuomitsee saksalaisen Chemnitzissä käyttämän muinaisgermaanisen Vehm-oikeuden, vaikka johtavalla hallituspuolue Kristillisdemokraateilla on itsellään verta käsissään. Se on Merkelin johdolla koko tämän väkivaltakierteen pääsyyllinen.

Viimeksi kun Chemnitzissä kansanjoukot rynnivät kaduille kaupunki tunnettiin nimellä Karl-Marx Stadt. Elettiin syksyä 1989, jolloin itäisen Euroopan sosialismi romahti ensimmäisenä DDR:ssä. Jotain tuttua on siinä, että myös silloin "edistyksellinen" valtiovalta kutsui tavallisia mielenosoittajia nationalisteiksi, äärioikeistolaisiksi ja natseiksi kunnes menetti valtansa.

                                                              ***********************

Yle TV1, tiistai 28.8.2018 klo 21:00, A-studio 

Uusnatsijärjestön lakkauttaminen hovioikeudessa. Mikä on äärioikeiston tila Suomessa? Markus Liimatainen juontaa. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

A-studioon kutsutut Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio saivat ilman opponentteja puolustaa yksipuolisesti  syyttäjän näkökulmaa jutussa, jonka Poliisihallitus on nostanut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) kieltämiseksi. Ohjelman propagandistinen luonne korostuu siinä, että juuri tänään alkoi Turun hovioikeudessa PVL:n ja siihen kytkeytyvän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen lakkauttamisesta tehdyn kantelun käsittely. On selvää, että A-studion mediaoikeudenkäynnillä halutaan vaikuttaa jollain tapaan Turun hovioikeuden tuomarien päätöksiin. Järjestön oman näkemyksen tämänpäiväisestä oikeudenkäynnistä voi lukea täältä.

Poliisitarkastaja Kilpeläinen liiotteli ja korosti jatkuvasti järjestön väitettyä väkivaltaisuutta, mutta se on tosiasiassa vain savuverho sille, että poliisi taustavoimineen haluaa kieltää järjestön ideologisista ja poliittisista syistä. Kilpeläinen myönsi itsekin, että PVL:n kieltopäätöksellä Poliisiihallitus voi toteuttaa  (luultavasti EU-komission antamien ohjeiden mukaisesti) pitkän tähtäimen tavoitteita, jossa viedään kasvupohja pois "ääriliikkeiltä". Toisin sanoen poliisi toimii eräänlaisena poliittisena poliisina, joka katsoo tehtäväkseen kaitseta kansaa niin, ettei se ajattele "väärin". Toki tämä näyttäisi koskevan vain nationalisteja eikä äärivasemmistoa ja etnisten ryhmien valtapyrkimyksiä.

Studiossa pohdittiin jonkin verran kieltopäätöksen konkreettisia vaikutuksia. Timo Kilpeläinen vakuutti, että järjestön siirtymisellä maan alle ei ole merkitystä valvonnan kannalta, sillä yksittäisiä toisinajattelijoita ja järjestöjä pystytään edelleen valvomaan, vaikka ne eivät marssikaan näkyvästi kadulla. Näin poliisi sanoo avoimesti tarkkailevansa laillisia mielenosoittajia kuin myös kielletyn PVL:n jäseniä. Vaikka muutoin poliisitarkastaja puhui koko haastattelun ajan muunneltua totuutta, niin ainakin hän oli rehellinen tulevista päämääristä, joita Isoveli on valmis käyttämään toisinajattelijoita kohtaan.

Mustamaalatakseen lopullisesti PVL:ää Kilpeläinen pelasi vielä Venäjä-kortilla ja väitti PVL:llä olevan skandinaavisten yhteyksien lisäksi kontakteja venäläisiin. Myytin synnyn taustalla lienee viime joulukuun Iltalehti, jonka ainoa peruste "yhteistyölle" oli se, että avoimella internetfoorumilla joku venäläinen nationalisti tervehti Vastarintaliikettä ja Suomen itsenäisyyspäivää. Yleisesti saatavien tietojen mukaan itsenäisyyspäivän marssille ei osallistunut ainuttakaan venäläistä nationalistia, mutta A-studiossa poliisitarkastaja Kilpeläinen vakuutti yhteistyötä olevan, johon toimittaja Markus Liimatainen tarttui innokaasti. Ensin hän kysyi "minkälaiset nämä suhteet Venäjälle ovat?" ja vielä perään jatkokysymyksen: "Millä tavalla te pystytte seuraamaan tätä yhteistyön kehittymistä?". Poliisitarkastaja vastasi jälkimmäiseen kysymykseen, että "se on suojelupoliisin tehtävä työnjaon mukaisesti seurata milloin liike kehittyy sen kaltaiseksi, että se voisi vaarantaa kansallisen turvallisuuden". Bravo! Johdateltujen aasinsiltojen jälkeen saatiiin tässäkin ohjelmassa kyhättyä liberaalimedian ja Kokoomuksen Nato-kiihkoilijoiden toistama valhe, että Venäjä ohjailee lännen äärioikeistoa ja että kaiken takana on Putin!

Toimittajan foliohattu vain kiristyi, kun hän kysyi Kilpeläiseltä "onko esimerkiksi jäsenistöllä jotain poliittisiin vaikuttajiin olevia kytköksiä?". Poliisitarkastajan vastaus oli koominen, sillä kaiken politikoinnin jälkeen hän sanoi ensimmäiseksi, että "tämän kysymyksen jätän vastaamatta, koska poliisin tehtävä ei ole politisoida asioita". Kuitenkin heti tämän jälkeen hän jatkoi tuttua politikointiaan ja sanoi: "Se verran voin todeta kuitenkin, että mikäli yhteyksiä on, ne ei liene rikollisia, eikä siinä mielessä kyse ole poliisiasiasta". Vieressä istunut professori Kimmo Nuotio totesi, että "ilman muuta tämä on huolestuttavaa", mutta samanlaista lausuntoa tuskin kuulemme häneltä Takku.netistä ja Varisverkostosta, joilla on vahvistettuja yhteyksiä ainakin Vasemmistoliittoon puheenjohtaja Li Anderssoniin.

Nuotio puolusti Tampereen käräjäoikeuden kieltopäätöstä ja sanoi suoraan, että odottaa myös Turun hovioikeudelta "viisasta ja taitavaa punnintaa missä ne [sananvapauden] rajat menee". Muissa puheenvuoroissaan hän otti yhtä selkeän puolueellisen kannan ja vaati erilaisin korusanoin  PVL:n kieltämistä. Tässä mielessä ei ollut yllätys, että hän totesi yksiselitteisesti, ettei kansallissosialisteilla voi olla yhteiskunnassa sananvapautta. Haastattelun loppupuolella Nuotio herkkutteli sillä, että hovioikeuden kielteisen päätöksen jälkeen järjestön tominta lakkautetaan välittömästi eikä se voisi toimia samalla tavalla kuin nyt, vaikka puolustus saisikin valitusoikeuden korkeimpaan oikeuteen.

Nuotion puhe sananvapauden poliittisista rajoista on viime kädessä naurettavaa semantiikkaa, sillä koko ajatus sananvapaudesta perustuu siihen, että myös niillä, jotka arvostelevat vallanpitäjiä kovin sanoin, on oikeus mielipiteen vapauteen ja poliittiseen järjestäymiseen. Mikälin sananvapaus rajataan vain hyväksyttyihin näkemyksiin, kyse ei ole enää sanavapaudesta, vaan yhdenmukaistamisesta ja poliittisesta vainosta. On hieman ironista, että sananvapauden asiantuntijaksi oli valittu ohjelmaan juuri pahamaineinen vasemmistolainen juristi ja rikosoikeuden professori. Wikipediassa tästä kulttuurmarxialaisesta agitaattorista kerrotaan mm. näin:

Kimmo Nuotio on ollut useaan otteeseen esillä mediassa esittämässä kannanottoja ajankohtaisista ja poliittisista aiheista.[2][3][4] Hän on mm. ollut vahvasti esillä rasismin saattamisesta rikoslakiin, jotta rasismiin syyllistyneet saataisiin herkemmin tuomiolle.[5] Helsingin Asema-aukion pahoinpitely tapauksessa Nuotio esittii että syytetyn olisi pitänyt tuomita myös "rasistisesta motiviista".[6] Professori Nuotio on myös esittänyt, että Ilja Janitskin voitaisiin tarvittaessa saada Suomeen vastoin tämän tahtoa Espanjasta eurooppalaisella pidätysmääräyksellä.[7][8][9] 

Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Nuotio aiheutti kohua antamalla 3. toukokuuta 2012 professori Vesa Majamaalle huomautuksen, jonka mukaan Majamaa esitti naisvastaisia ja ulkomaalaisvastaisia mielipiteitä arvostellessaan tiedekunnan henkilöstöpolitiikkaa.[10] Majamaa piti väittämää vääränä ja lähetti tiedekuntaan vastineen, jossa hän totesi huomautuksen jättävän pois olennaisimman osan hänen puheenvuoronsa sisällöstä.[11] Professori Jukka Kekkosen mukaan kokoukseen osallistuneet parikymmentä professoria ymmärsivät Majamaan puheenvuoron ironisen retoriikan ja piti huomautusta, joka oli kurinpitotoimi, sananvapauden kannalta arveluttavana. Kokouksessa läsnä olleelle professori Juha Raitiolle huomautus oli täydellinen yllätys, eikä hän kokenut Majamaan kielenkäyttöä provosoivana.[1

Jutun toisessa osiossa haastateltu eduskuntatukimuksen johtaja Markku Jokisipilä kommentoi Turun Perussuomalaisten ratkaisua olla allekirjoittamatta muiden valtuustoryhmien julkilausumaa, jossa tuomitaan PVL:n marssi terrori-iskun muistopäivänä. Jokisipilä piti toki perussuomalaisilta johdonmukaisena sitä, että puolue tuomitsi valtuuston päätöksen olla muistamatta muistopäivää samalla kun äärivasemmisto tekee sillä samaan aikaan omaa siirtolaispolitiikkaa. 

Muutoin Jokisipilän esiintyminen ja näkemykset olivat Järjestelmän miehen puhetta, jossa ei perustuslailliselle sananvapaudelle paljon arvoa anneta. Kieltopäätöksessä häntä ei huolestuttanut se, että näin rikotaan yhtä perustuslaillista perusoikeutta, vaan sitä, että järjestö voi saada lisää "ansaitsematonta näkyvyyttä". Kieli keskellä suuta puhunut "tolkun mies" Jokisipilä oli pitkälti samoilla linjoilla kuin demarieläkeläiset, jotka kuvittelevat nykymenon jatkuvan maailman tappiin ja "ääriliikeiden" olevan pelkkiä merkityksettömiä päiväperhoja vakiintuneessa (((länsimaisessa demokratiassa))). 

Uskottavuutensa Jokisipilä menetti siinä vaiheessa, kun toimittaja Liimatainen alkoi kauhistella "äärioikeiston" viime päivien liikehdintää Saksan Chemnitzissä. Jo aiemmassa haastatteluosuudessa poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen varoitteli Chemnitzin "äärioikeistolaisista" tapahtumista, mutta kukaan studiossa olleista ei missään kohtaa maininnut sitä, miksi kansalaiset olivat lähteneet kaduille. Nyt uutisia huonosti seuraaville sohvaperunoille jäi mielikuva, että pirun riivaama "äärioikeisto" riehuu Saksassa lämpimikseen eikä siksi, että kaksi turvapaikanhakijaa tappoi saksalaismiehen. Jokisipilälläkin oli tämä tiedossa, mutta hän ei halunnut korjata Liimataisen vaahtoamaa narraatiota Saksan "väkivaltaisesti mellakoivista äärioikeistolaisista". 

YLEN TOIMITTAJAT TUNKEVAT TRUMP-VASTAISUUTTA LÄHES KAIKKEEN UUTISOINTIIN

Kukservatiivi John McCain oli demokraattipuolueen
suosikki. 

Sampo Vaarakallio, Pirkko Pöntinen, Mika Mäkeläinen, Paula Vilén, Petri Burtsov, Minna Pärssinen, Tapani Hannikainen, Antti Kuronen....he ovat Yhdysvalloista kirjoittavia tuttuja Ylen toimittajanimiä, jotka ovat jaksaneet itkeä päivittäin Donald Trumpin presidenttikautta. Iloisen toivekkaina heidän naamansa ovat loistaneet vain silloin kun Yhdysvaltain Venäjä-tutkinnan erikoissyyttäjä Robert Mueller on julistanut ties monennettako kertaa "Trumpin kytköksistä Venäjään". Mitään konkreettista ja oikeasti Trumpin asemaa horjuttavaa materiaalia "vaalien manipuloimisesta" ei ole, mutta Ylen toimittajat haluavat tästä huolimatta toistaa Yhdysvaltain demokraattipuoluetta tukevan amerikkalaismedian tarkoitushakuisia vihjailuja. 

On hyvä pitää mielessä, että Donald Trumpin oltua vallassa vasta muutamia kuukausia Ylen toimittajat ennustelivat toivekkaana, että istuvan presidentin kausi ei kestä vuottakaan. Tällä hetkellä Trump on ollut presidenttinä yli puolitoista vuotta, eikä  näkyvissä ole mitään sellaista, jolla hänet voitaisiin syöstä vallasta edes korruptoineen Syvän valtion kampanjoinnin avulla. Silti näemme lähes joka ilta Ylen tv-uutisissa Sampo Vaarakallion, Mika Mäkeläisen tai Paula Vilénin kertovan itsevarmoina, kuinka juuri nyt uusimmat "paljastukset" tekevän lopun Trumpin presidenttiydestä. Tätä mantraa he ovat hokeneet lähes sanasta sanaan kuukaudesta toiseen, mutta edelleen Trump istuu tukevasti USA:n ykkösmiehen pallilla.

Donald Trump on kaukana ihanteellisesta Yhdysvaltain presidentistä ja hänen tiedetään oleva vahvasti sionististen sotahaukkojen otteessa varsinkin Syyrian ja Iranin kysymyksissä. Silti miehessä on pakko olla jotain hyvää, koska kaikenkarvaiset kansanviholliset ja nilkkiliberaalit häntä niin verisesti vihaavat.

Ei ole mikään salaisuus, että Suomessa suurin osa valtamedian toimittajista liputtaa avoimesti Yhdysvaltojen itärannikon liberaalieliitin Trump-vastaisen narraation puolesta. Joskus se saa myös koomisia piirteitä, sillä eräät Ylen toimittajat kuten Italiassa vaikuttava Petri Burtsov, ovat ottaneet presidentti Trumpin persoonan ja politiikan suorastaan henkilökohtaisesti. Tästä kertoo verkkolehti Suomen Uutiset tuoreehkossa jutussaan Ylelle Trump-uutisia tekevä toimittaja haistattaa Trumpille v***ua, vaatii pitämään turpansa kiinni.  Jutussa kerrotaan muun muassa, että Burtsov oli eräässä twiitissään kirjaimellisesti huutanut presidentille, että tällä ei saisi olla oikeutta puolustautua demokraattien masinoimia syytteitä vastaan. Burtsovin räikeän puolueellista asennetta ja lapsellista kiukuttelua ei voi pitää missään suhteessa ammattimaisen toimittajan käytöksenä, mutta näköjään Ylen lastentarhassa tämäkin sallittaan, jos markkinoi oikeaoppista agendaa.

Siinä missä Yle tyrmää kaiken mitä Trump sanoo ja tekee, tämän vihollisista sitä vastoin leivotaan valtiollisia suurmiehiä, vaikka näiden kädet ovat veren tahraamia. Viimeisin esimerkki tästä on Ylen verkkosivujen mielipideuutinen Sotasankari, poliittinen peluri ja Trumpin arvostelija – republikaanisenaattori John McCain sai uransa aikana useita eri nimityksiä. Toimittaja Katriina Törylän ylistyspuheessa edesmenneen sotahaukan rikolliset teot halutaan pestä valkoisiksi vain siksi, että tämä sattui olemaan demokraattien aisankannattaja ja oman puolueensa pettänyt Trumpin vihollinen.

Vielä alemmas John McCainin palvonnassa sortuu kukapa muu kuin Ylen satusetä Mika Mäkeläinen. Hänen  mitään  häpeämättömän röyhkeä muistopuheensa Yhdysvalloissa on nyt yksi ääni vähemmän muistuttamassa, ettei keisarilla ole vaatteita paljastaa, kuinka toimittajalla on pokeria esittää sionistinen sodanlietsoja "harvinaisen suoraselkäisenä poliitikkona". Varsinainen Chutzpah kuullaan jutun lopussa, jossa Mäkeläinen julistaa amerikkalaiset lukuisiin turhiin sotiin kieroudella houkutelleen McCainin totuuden puhujaksi ja Trumpin valehtelijaksi.

Kun vertaa McCainin luonnetta istuvaan presidenttiin, vastakohta on jäätävä. Valkoista taloa isännöi nyt itsekeskeinen omaa etuaan ajava valehtelija. Ilmankos McCain laukoi suorat sanat presidentistään. Hänen kuolemansa jälkeen Yhdysvalloissa on yksi ääni vähemmän muistuttamassa, ettei keisarilla ole vaatteita.

Tosiaan, John McCain oli hieno mies, mikäli on uskominen demokraattipuoluetta lipovaa Mäkeläistästä. Jos jätämme toimittajan mustan valkoiseksi värjäävän retoriikan sikseen, mitä oikeastaan tiedämme tästä "amerikkalaisesta patriootista"? Ainakin sen, että post-trotskilaisena neokonservatiivina McCain halusi levittää pommein amerikkalaista elämäntapaa ja "demokratiaa" maihin, jotka vastustivat Yhdysvaltain imperialismia. Artikkelissa A Complete History Of John McCain Calling For War Around The World listataan niitä maita, joiden sotiiin ja konflikteihin McCain vaikutti vehkeilevällä politiikkallaan. Lista on melkoinen: Afganistan, Irak, Syyria, Libya, Länsi- ja Keski-Afrikka, Iran, Bosnia, Kosovo, Ukraina, Pohjois-Korea ja Kiina.

Neokonservatiivina McCain oli myös kivenkova sionisti ja aina valmis puolustamaan Israelin etua, vaikka se olisi ollut Yhdysvaltojen syvimpiä intressejä vastaan. Sisäpoliittisesti McCain oli toimittaja Mäkeläisen linjoilla eli hän kannatti avoimia rajoja ja edisti rodunsekoitusta. Tämä näkyi myös McCainin perhepiirissä, sillä hänen poikansa John Sidney McCain avioitui mustan Renee McCainin kanssa.

McCainin kansansuosion taustalla oli tarina hänen sotasankaruudestaan, sillä hän oli viisi vuotta sotavankina Vietnamissa. Väitteet häneen kohdistuneesta kidutuksesta ovat vahvistamattomia, ja monet amerikkalaiset sotavangit ovat kritisoineet häntä siitä, että vaatimuksillaan McCain esti sotavankien palauttaumisen Yhdysvaltoihin. Monet Vietnamin sodan veteraanit sanovat tämän johtuneen siitä, että vankien vapauttaminen olisi paljastanut totuuden hänen tarinoistaan.

Huumoria unohtamatta, jos Ylen uutiset olisivat inhorealistisen rehellisiä, saisimme lukea Daily Stormerin kaltaista öyhötystä McCainin kuolemasta. Hirtehisessä jutussa Evil Communist Collaborator, TRAITOR and Suspected Boy-Fucker John McCain Finally DEAD! on puolet enemmän totuutta kuin Mäkeläisen vuodatuksessa. Siinä esitetyt väitteet saavat satusetä Mäkeläisen näyttämään siltä kuin hänellä ei olisi päällään vaatteita lainkaan.