Naamakirjan sensuuri pahenee entisestään

Naamakirjan ylläpito antoi minulle 30 vrk bannia rangaistuksena sen kertomisesta, että Saksassa on oikeudenkäynneissä todettu, että naamakirjan ylläpitäjien antamat bannit ovat laitonta sensuuria, mikäli bannien perusteena olevat viestit eivät itsessään ole lainvastaisia.

Jos joku on aiemmin luullut naamakirjan ylläpitäjien olevan rehellisiä ja lainkuuliaisia ihmisiä, toivottavasti nyt moiset harhaluulot karisevat.

Tässä on kyseessä sama asia kuin että esim. internet-operaattorilla ei ole laillista oikeutta deletoida ihmisten sähköpostiviestejä poliittisin perustein, eikä puhelinoperaattoreilla ole oikeutta katkaista liittymää sen perusteella, mitä ihmiset ovat puhelimessa puhuneet, ellei joku poliisiviranomainen ole erikseen käskenyt operaattoria katkaisemaan jonkun rikollisen puhelinta.

Naamakirjan ylläpito kuitenkin haluaa estää suomalaisia tajuamasta tätä, ja siksi ylläpito antaa banneja niille, jotka ovat vain kertoneet asiallisesti näistä Saksassa oikeudenkäynneissä annetuista päätöksistä.

Lait eivät tietenkään Suomessa ole täsmälleen samanlaisia kuin Saksassa, mutta yhtä hyvin Suomessakin voisi olla samanlaisia oikeusjuttuja, joissa päädyttäisiin samanlaisiin tuloksiin.

Naamakirjan ylläpito ei siis halua suomalaisten ihmisten tietävän tätä. Naamakirjassa vallitsee orwellilainen sensuuri, johon kuuluu sellainen tekopyhä kaksoisajattelu, että sensuurin olemassaolokin kiistetään, ja ihmisille annetaan banneja tämän laittoman sensuurin mainitsemisesta.

Aiemmin naamakirjan ylläpitäjät ovat antaneet banneja mm. siitä, että ihmiset ovat jakaneet toimittaja Pertti Rönkön kirjoituksia, joissa referoidaan Saksan sanomalehtiä. Naamakirjan ylläpito ei siis halua suomalaisten ihmisten tietävän, mitä Saksassa tapahtuu. Kyse ei ole edes mistään vaihtoehtomediasta tai "valeuutisista" tai "vihapuheesta", vaan Saksan valtamediasta, siis ihan mainstream-sanomalehdistä ja tv-uutisista jne.

Tämä on täysin verrattavissa siihen, että Neuvostoliitossa länsieurooppalaisten sanomalehtien lukeminen oli kielletty.

Naamakirjan ylläpito siis kannattaa täysin neuvostoliittolaista sensuuria.

Tässäpä tämä juttu, jonka kertomisesta naamakirjan ylläpito antaa banneja. Tämä  Handelsblatt -lehdestä, joka vastaa Kauppalehteä:

German court overturns Facebook 'censorhip'

A new German law, in effect since January, says social media giants must police hate speech on their own platforms. But a test case now before a Berlin court says they're already getting it wrong.

Cristof Kerkmann, Johannes Steger, April 13. 2018

Believed to be one of the toughest restrictions anywhere, Germany’s Network Enforcement Act – NetzDG in the German abbreviation –  will make social media sites with at least 2 million users in Germany, such as Facebook and Twitter, pay fines of up to €50 million ($61 million) if they fail to delete posts that violate German legislation about hate speech.

In response, Facebook set up teams in Berlin and Essen to review complaints about hate speech and delete comments and posts that are believed to violate the hate speech rule. But, even as the NetzDG law was being formulated, experts were already saying that it would be difficult for the world’s tech giants to define exactly what hate speech was. Some described it as outsourcing censorship to private companies and infringing on civil liberties.

This case, before the Berlin court, will only add to the debate about the effectiveness of the German law. It revolves around one Facebook user, not identified in court, who posted a newspaper article about Hungarian Prime Minister Victor Orban’s controversial remarks on immigration. The user added the comment that “the Germans are becoming more and more stupid. No wonder, as they are being clobbered daily by left-wing media with fake news about skilled workers, declining unemployment or Trump.”

Facebook deleted the comment, finding it was against their community standards, and blocked the user’s account, prompting the law case in Berlin’s district court. However now the court has decided that Facebook was wrong. The user’s account was ordered unblocked and Facebook was told not to delete the comment again.

Joachim Steinhöfel, the Hamburg lawyer who represented the Facebook user in question, said he believes the new law is unconstitutional and is being arbitrarily enforced. He has been gathering examples of what he describes as Facebook’s infringements since 2016, where the platform deletes content that doesn’t break any rules and then leaves things like murder threats online.

“The Constitutional Court puts a high bar on the freedom of expression,” Mr. Steinhöfel told Handelsblatt. “Facebook cannot cut users’ words.” The attorney argues that because Facebook is a platform for public discourse, that must invariably lead to controversy. “ If you have such a business model, you also have to be able to live with the consequences. And that means first of all, employing a sufficiently knowledgable staff.”

Ironically the legal case is forcing Facebook to defend its implementation of a law that it initially opposed. The company declined to comment.

It wasn’t clear what effect the court ruling would have on the Network Enforcement Law itself. The government could decide this is a one-off case and decide not to pursue it in higher courts. Steinhöfel said he was prepared to take the case all the way to the Federal Court of Justice in Karlsruhe, the country’s supreme court in legal matters, if necessary.

It’s not been a great week for Facebook in Germany, as it has also came under fire in Europe for its leak of user information. German Justice Minister Katarina Barley said the company would face severe penalties in the future if it happened again and authorities also called on Facebook to disclose all of its secret algorithms to the government.

Christof Kerkmann writes about technology for Handelsblatt and Johannes Steger covers companies and markets. To contact the authors: kerkmann@handelsblatt.com and steger@handelsblatt.com.

A-STUDIO – MAAMME "MERKITTÄVIMMÄT AJATTELIJAT" EIVÄT USKALLA KYSEENLAISTAA VALLITSEVAA JÄRJESTELMÄÄ

TV1, tiistaina 4.9.2018 klo 21:00, A-studio 

Mihin ajattelijoita tarvitaan ja kenen ajatuksia kuunnellaan? A-studio selvitti, keitä pidetään Suomen merkittävimpinä ajattelijoina. Mikä on ajattelijoiden merkitys tänä päivänä -populismin ja kohujen keskellä. Studiovieraina kyselyssä menestyneet professorit Anu Kantola, Sixten Korkman ja Ilkka Niiniluoto. Juontajana Annika Damström. #yleastudio

Linkki ohjelmaan Yle Areenasta.

Yle uutiset ehti jo aiemmin päivällä kertoa verkkosivuillaan A-studion teettämästä kyselystä, jossa kysyttiin maan merkittävimpiä ajattelijoita. Kyselyyn osallistuneet eivät olleet tilastollisia keskivertosuomalaisia, vaan enimmäkseen hegemonisen vallan edustajia:

Kysely lähetettiin alkukesällä sähköpostilla reilulle 500 suomalaiselle. Heistä vajaat 30 prosenttia eli 137 henkilöä vastasi. Lähes puolet vastanneista on yliopistoväkeä, erityisesti professoreita.

Nomenklatuuran vastauksissa aikamme muotiaatteet heijastuvat  selvästi, sillä tällä kertaa älykköjen kymmenen kärkeen mahtui ensi kertaa tasa-arvosta marmattavia naisia ja taloususkonnon uutta papistoa. Ykkössijan jakoivat emeritus filosofi Ilkka Niiniluoto ja talousnobelisti Bengt Holmström. Taloustieteen vahvaa asemaa korosti kolmanneksi äänestetty Sixten Korkman. Naisnäkökulmaa listalla edustivat kuudenneksi tullut viestinnän professori Anu Kantola ja presidentti Tarja Halonen.

Illan A-studioon oli kutsuttu kärkikolmikkoon kuuluneet Ilkka Niiniluoto ja Sixten Korkman sekä sukupuolikiintiötä edustanut Anu Kantola. Ennakkoasetelmiin nähden Ilkka Niiniluodon olisi pitänyt olla se kaikkein viisain, mutta suureksi pettymykseksi hän osoitti olevansa uskollinen Systeemin mies, joka ei uskalla kyseenalaistaa mitenkään hallitsevaa liberaalidemokratiaa ja sitä palvelevaa valtamediaa. Hän sätti pariin otteeseen "valemediaa" ja nimeltä erikseen MV-lehteä väittämällä että niiden uutiset ovat kategorisesti pelkkää valhetta. Vastaavasti hän ei antanut moitteen sanaa järjestelmää viimeiseen asti puolustavalle valtamedialle. Tämä on tulkittava Niiniluodon mustavalkoisesta mediakuvasta käsin siten, että valtavirran tiedotusvälineet ovat johdonmukaisesti aina totuuden puolella eli ne "omistavat totuuden" kuten Pravda aikoinaan Neuvostoliitossa.

Yhtä heikoilla jäillä Niiniluoto liikkui silloin kun hän tuomitsi yksiselitteisesti populismin ja typisti sen kaikissa muodoissaan "valheelliseksi" politiikaksi, jota ajaa ennen kaikkea Donald Trump. Oli vaikea uskoa omia silmiään, että Helsingin yliopiston entinen rehtori alentui puheissaan samanlaisiin yksinkertaistuksiin kuin Vasemmistoliittoa äänestävä lattapäinen Amerikan vihaaja. Samaan hengenvetoon Niiniluoto väitti populistisen politiikan olevan yksinkertaistamista, joka on sattumoisin tuttu patenttivastaus myös oikeisto- ja vasemmistoliberaaleilla politiikoilla. 

Niiniluoto on selkeästi menneen maailman mies, joka uskoo vakaasti, että vanha länttä nakertanut liberaali järjestys seisoo ikuisesti paikoillaan. Populismia hän pitää vain häiriötilana ja ajatteluvirheenä, jota vastaan voidaan taistella "totuudella" ikään kuin politiikassa olisi kyse totuudesta tieteellisessä mielessä eikä hegemonisesta vallasta ja ystävän-vihollisen erottamisesta. Vertaukset klassiseen kreikkalaiseen filosofiaan tekivät Niiniluodon ajatuksenjuoksusta vain entistä nolompaa.

Siinä missä Niiniluoto osoitti olevansa epäfilosofinen konformisti, viestinnän professori Anu Kantola halusi esiintyä valtamedian totuuden torvena. On äärimmäisen huolestuttavaa, että juuri viestinnän professori toistaa valtamedian uutishuhun, joka on vahvistettu moneen kertaan valheeksi. Eräässä kohtaa ohjelmaa Kantola nimittäin väitti, että

kuplissa tunteet kärjistyy ja voi tulla dramaattista jälkeä, jos nyt katsotaan mitä Saksassa [Chemnitzissä] tapahtuu, siellä juostaan ulkomaalaisen näköisten ihmisten perässä kaduilla heitä lynkkaamassa jo. Tämän tyyppinen kehitys on huolestuttavaa.

Tätä Kantolan propagoimaa valeuutista on levittänyt näkyvimmin Helsingin Sanomat (",Äärioikeisto lähti kosto­retkelle Saksassa ja näytti, että sen uhka on otettava todesta"), Kaleva ("Saksan väkivalta huolestuttaa"), Karjalainen ("Mihin tarvitaan natseja? – Ei mihinkään") ja Kansan Uutiset ("Väkivaltainen äärioikeisto on riehunut ennenkin Saksassa – Nyt yksi asia tekee siitä vahvemman"). Nämä kaikki alarmistiset ja poliittisesti tarkoitushakuiset hysterian purkaukset perustuvat Saksan äärivasemmiston levittämään "uutiseen", johon valtamediat tarttuivat tarkistamatta lähdettä. Ylessä vastavirtaan kulkeva Saksan asioista kertova toimittaja Pertti Rönkkö paljastaa asioiden todellisen laidan Facebook-sivullaan:

Ouluun asti ei ole ilmeisesti kiirinyt heti tapahtuman jälkeen käytössä ollut tieto, että tällaista ei tapahtunut. Kyseessä on fake news. Tällaista tietoa ei ole tähän mennessä sen kummemmin paikallisella poliisilla kuin yleisellä syyttäjälläkään. Sellaista ei havainnut myöskään Chemnitzin oma lehti Freie Presse, joka seurasi tilannetta paikan päällä useiden toimittajien voimin. Lehden päätoimittaja ilmoitti omassa pääkirjoituksessaan, että toimitus on päättänyt yksissä tuumin olla puhumatta ajojahdista, koska sellaista ei ollut. Viittaus 75 vuoden takaiseen tilanteeseen Euroopassa kertoo historiantajun puutteesta. 

Saksalaisten havaintojen mukaan väkijoukko ei tehnyt natsitervehdyksiä vaan jokunen henkilö eri puolilla mielenosoitusaluetta. Olivatko he oikeistolaisia tai provokaatiota yrittäneitä vasemmistolaisia, sitä ei vielä tiedetä. Kaupunkilaisten mielenosoituksen motto oli „Jo riittää“. Se tarkoittaa, että vaikka sysäyksenä oli kaupungissa tehty kuolemaan johtanut veitsi-isku, niin taustalla vaikuttivat lukuisat vastaavanlaiset turvapaikanhakijoiden tekemät iskut eri puolilla Saksaa. Protestin kohteen oli myös Saksan nykyisen pakiolaispolitiikan epäkohdat. Valtaosa mielenosoittajista oli aivan tavallisia, tilanteesta huolestuneita chemniziläisiä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi nimittää äärioikeistolaisiksi ja uusnatseiksi. Kalevan pääkirjoitus antaa lehden lukijoille edelleen koko Saksaa kuohuttavasta tapahtumasta vääristellyn kuva.

Rönkön paljastuksista kertoo tarkemmin Kansalainen-uutissivuston juttu Sanomalehti Kalevan päätoimittaja kompastui valeuutiseen eikä halua nousta ylös. Neljä päivää aiemmin Rönkkö kertoi Facebook-sivullaan huhun alkuperästä, joka oli lähtöisin marginaalisten kommunistilarppajien some-tärpistä, jolla ei ole vahvistettu olevan mitään totuuspohjaa:

Noitavainoa muistuttavaa ajojahti valeuutinen? Missä ovat todisteet? - kysyy mmnews-verkkojulkaisu Chemnitzin tapahtumiin liittyen. Julkaisussa palautetaan mieleen, että jopa Saksan hallitus saattoi perustaa Chemnitzin tapahtumiin liittyvän tuomitsevan lausuntonsa tapahtumiin, joita ei todellisuudessa edes tapahtunut. Myöskään poliisi ei ole pystynyt vahvistamaan tähän mennessä minkäänlaista ulkomaalaisiin kohdistunutta noitavainoa. Sellaista ei havainnut myöskään paikallinen lehti, joka oli seuraamassa tapahtumia monen toimittajan voimin. mmnewes-sivustolla kysytään, lähtikö laajoja seurauksia synnyttänyt väite noitavainoista liikkeelle saksalaisen uutistoimiston dpa:n välittämästä uutisesta, jossa kerrottiin antifasististen aktivistien raportoineen sosiaalisessa mediassa siirtolaisten kimppuun käymisestä. Lyhyt ilmoitus otetettiin mediassa kritiikittömästi vastaan.

Jo pelkästään tämä yksi esimerkki paljastaa sen järjettömän ylimielisyyden, jolla "valtakunnan intellektuellit" puolustavat ns. virallista totuutta. Ainoastaan Sixten Korkmanilla oli sen verran filosofista rohkeutta myöntää, ettei kaikki populistinen kritiikki ole turhaa ja haitallista edes eliitille. Taloustieteilijänä Korkmanilla on ehkä vähemmän poliittis-ideologisia intohimoja kuin kuin kahdella muulla, joten hän saattoi arvioida populismia viileämmin ja järkiperäisemmin. 

Korkman tosin tarkastelee asioita lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn kannalta, joka menee hänen ajattelussaaan aina ohi ikuisten arvojen, jotka koskevat maata, kansaa ja uskoa. Siksi yhteiskunnalliset ratkaisut eivät saa hänen mielestään olla liian yksinkertaisia, koska ne rikkoisivat pyhän talouden herkkää tasapainoa. Tällöin ongelmien keinotekoisesti tehdystä "monimutkaisuudesta" tulee tekosyy sille, ettei niitä voi ratkaista ollenkaan, jolloin korruptoitunut meno saisi jatkua siitä hyötyvien eduksi loputtomasti. 

Korkmanin kaltaisten talousutililtaristien kalloon ei yksinkertaisesti mahdu se, että liberalismin ongelmat voidaan ratkaista yksinkertaisesti päättämällä tehdä niin. Kyse on on vain polittisesta tahdosta. Mitä tulee sitten hyötyyn, niin tehdyt yksinkertaisen karskit ratkaisut esimerkiksi maahanmuutto- ja karkotuspolitiikassa ovat kannattavampia nyt kuin jos ongelmia pahennettaan lykkäämällä niitä. Silloin vasta veri vuotaakin. 

Studioon kutsutuista älyköistä yksikään ei suhtautunut kriittisesti nykyjärjestelmään, mikä on omituista, koska yleensä intellektuelleina on pidetty niitä, jotka kyseenlaistavat vallitsevan elämäntavan. Pentti Linkolaa lukuunottamatta Suomessa eletään vahvassa konsensustodellisuudessa, jota eivät edes "merkittävät ajattelijat" uskalla horjuttaa.

CUI BONO? SUURIN OSA POLIITTISESTA KATUVÄKIVALLASTA ÄÄRIVASEMMISTON VASTUULLA

Viime viikonlopun G-20 maiden huippukokous Hampurissa synnytti ennen näkemätöntä poliisiin vastaista väkivaltaa. Katumellakoissa ja mukulakivien heittämisissä loukkaantui lähes viisisataa poliisia, osa vakavasti. Väkivallan päävastuullisia olivat erilaiset äärivasemmiston ryhmät kuten anarkokommunistinen Musta blokki. Ylen monissa mellakoita käsitelleissä uutisijutuissa puhuttiin kuitenkin häveliäästi vain mielenosoittajista ja antikapitalistisista aktivisteista eikä äärivasemmistosta. Tämä käy selväksi myös tapahtumia koskevasta tuoreimmaista Ylen uutisesta Hampurissa mielenosoitukset rauhoittuneet – Yöllä käytettiin vielä vesitykkejä ja kyynelkaasua. 

Väkivaltaisiksi yltyneisiin mielenosoituksiin osallistui myös Suomesta Vasemmistoliiton ja Vihreiden delegaatiot, mutta niitten ei tiedetä toistaiseksi syyllistyneen väkivaltaan, vaikka mukana oli poliittisen väkivallan äärioikeistoa vastaan hyväksyvä vasemmistovaikuttaja Dan Koivulaakso. 

Äärivasemmiston katuväkivallasta on tullut länsimaissa niin arkista ettei samoissa mielenosoituksissa hilluvat vakiintuneiden puolueiden kuten Vasemmistoliiton ja Vihreiden edustajat joudu pahemmin selittelemään julkisuudessa niihin osallistumista. Näin pitääkin olla, mikäli delegaation jäsenet eivät itse syyllisty väkivaltaan. Tasapuolisuuden kannalta ongelma on siinä, että assosiaatiolla syyllistäminen on varattu vain kansallismielisille populistipuolueille, sillä ne saavat mediassa väkivaltaisen natsileiman jo siitä, että niiden edustajat sattuvat olemaan samassa valokuvassa äärioikeistolaisten kanssa. Turun Sanomien freelancer-toimittaja Kari Salminen kirjoittaa tuoreessa kärkevässä kolumnissaan Äärivasemmistoa voi sanoa äärivasemmistoksi, kuinka poliittinen nimittely on suomalaisessa valtamediassa kovin yksipuolista:

Yle kertoi väkivaltaisista mellakoista. Se ei kertonut, että asialla on äärivasemmisto. Kun sekalaiset joukot toiselta laidalta tekevät jotain, se on aina äärioikeisto. Äärivasemmisto, sitähän ei ole olemassakaan.

Tällä kertaa mellakat olivat niin mittavat ja suunnitelmalliset, että monen ison lehden oli pakko myöntää rähinöitsijöiden olleen äärivasemmistolaisia eikä vain "aktivisteja" ja satunnaisia mielenosoittajia. Normaalistihan äärivasemmiston mellakointi käy uutisissa selväksi vain huolellisen lukemisen avulla kuten jutuissa, jotka otsikoidaan tyyliin "Uusnatsien mielenosoitus äityi mellakoinniksi". Otsikon perusteella syntyy käsitys, että kyse olisi mellakoivista natseista, mutta tarkemmassa sisäluvussa selviää, että jälleen kerran "anti"-fasistiset "aktivistit" ovat tapelleet poliisien kanssa, koska poliisi esti äärivasemmistolaisten väkivaltaisen rynnäkön laillista mielenosoitusta vastaan.

Rehellisen uutisoinnin kannalta on edistystä, että edes osa äärioikeistohysterian sumentamasta valtamediasta haluaa tunnistaa myös kaikkein ahkerimmat poliittisen väkivallan käyttäjät heti islamistien jälkeen. Ylen toimituslinjaa vastaan harova Berliiinin kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö tiivistää tämänpäiväisessä Facebook-päivityksessään osuvasti sen, mitä yhteistä on muslimiyhteisöllä ja nykyvasemmistolaisilla:  "Vasemmistolla on vähän samanlainen tilanne väkivaltaisten ääriryhmiensä kanssa kuin muslimeilla väkivaltaisten islamistiensa kanssa".

G-20 ryhmän vastaisissa mielenosoituksissa oli mukana ihan kannatettaviakin teemoja kuten ekologiset kysymykset. Valitettavasti ne hautautuivat valtion subventoimien anarkokommunistien riehumiseen, jonka he taas näkevät olevan pelkästään "yksilöä vapauttavaa" ja siten yleisesti kannatettavaa. Emeritusprofessori Timo Vihavainen yrittää analysoida kirjoituksessaan Kommunikatiivinen toiminta, kuinka yhteiskunnan paapomien äärivasemmistolaisnuorten väkivaltaa voidaan selittää euforisella yksilön vastuun katoamisella:

1960-luvulta muistamme, miten mielenosoituksista ja niiden väkivallasta tuli arvo sinänsä ja sellaisia yritettiin ulkomaisten asiantuntijoiden avulla saada meillekin. (...) Siihen liittyy kuitenkin ilmeinen vapautumisen kokemus. Elukka ihmisessä riemuitsee saadessaan antaa vastuun pahuudestaan nimettömälle joukolle. ”Joukkosielu” on käsite, joka liittyy tähän ilmiöön ja jossa eräät persoonallisuustyypit löytävät syvimmän itsensä. 

Vihavainen on erityisen huolissaan väkivallan kierteestä, jota juuri äärivasemmisto yrittää provosoida poliittisissa vastustajissaan. Historian tuntien tämä ei ole ollut vasemmistolle erityisen menestyksellinen strategia, koska Vihavainen tietää kertoa, että

On silmiinpistävää, miten suuressa määrin katuväkivalta on keskittynyt nimenomaan vasemmistolaisten tunnusten alle. Mikäli oikeistolaisia väkivallan symboleja kantavia ryhmiä esiintyy, ne ovat selvästi puolustuskannalla ja myös paheksuttuja.  

Tilanne ei kuitenkaan ole välttämättä pysyvää laatua. Myös maailmansotien välisenä aikana katuväkivalta oli aluksi voittopuolisesti vasemmistolaista, mutta jossakin vaiheessa osat vaihtuivat.    

Vanha hyvä periaate sanoo, että kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Salliva suhtautuminen väkivaltaan, olkoonpa se minkä merkkistä tahansa, on oire yhteiskunnan henkisestä sairaudesta. Samalla se kertoo kulttuurin taantumisesta kohti eläimellistä tasoa.

Mikäli sivuutamme samppanjasosialistit ja ylemmän keskiluokan punaporvarit, voi tavalliselta alaluokan puna-aktivistilta kysyä, kenen etua hänen väkivaltaisuutensa lopulta palvelee. Ovatko nuo likaisen työn tekijät todellakin ainoita, jotka eivät vielä tiedä, että he toimivat globaalikapitalistien kuten George Sorosin hyödyllisinä idiootteina? Hallitseville globalisteille on erittäin tärkeää, että länsimaisissa yhteiskunnissa luodaan sisäistä eripuraa ihmisten välille, jotta kansallisvaltiot olisivat mahdollisimman epäyhtenäisiä. Kun eripuraan kiihotetut kansalaiset eivät enää tiedosta yhteistä etuaan, kokonaisista valtioista tulee näin helppoja saaliita ylikansallisten banksterien ja globalistien interventioille.

   

                                                  *********************************

Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 14:00, (Afrika er det nye sort) Made in Africa  

Osa 3/6. Nairobissa tavataan muotibloggaajaryhmä 2 Many Siblings, joka seuraa Kenian kuuminta uutta taidetta ja kulttuuria. He myös tekevät kierrätysmuodista coolia. (U) HD Äänitekstitys: suomi.


Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 18:24,Ghanan lapset: Ghanan lapset 

Apinoita ruokkimassa. Kylässä asuu paljon apinoita. Sylvester ja hänen ystävänsä lähtevät metsään leikkimään apinoiden kanssa. Siinä tarvitaan banaaneja. buu.yle.fi Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 18:30, Taivaallista menoa: Kristityissä on eroja  

Ilkka Turkka kertoo elämästään vasemmistolaisena, pappina ja suomenkielisenä ruotsinkielisessä ympäristössä. Toimittaja: Nina Granvik-Wallgren. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


Yle TV1, maanantai 10.7.2017 klo 22:40, Kotikatsomo: Kuulustelu  

2/2.Toisen maailmansodan Suomessa nuori nainen pidätetään vakoojana. Kuulusteluissa hänet murretaan henkisesti. Jörn Donnerin elokuva Kerttu Nuortevan kohtalosta. N: Minna Haapkylä,Marcus Groth, Hannu-Pekka Björkman. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus).


Yle Fem, tiistai 11.7.2017 klo 15:05, Historia: Euroopan juutalaisten tarina  

3/8. Natsien sotakone. Vuonna 1941 Hitlerin hyökkäyskohteena oli Neuvostoliitto. Babi Yarissa 33 000 juutalaista joukkomurhattiin julmasti. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).


Yle TV1, tiistai 11.7.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Matka Suomen venäläisyyteen päättyy. Juhani Seppänen pohtii Venäjä-suhteemme tulevaisuutta yhdessä historiantutkijan Jukka Korpelan, Venäjä-asiantuntijan Hanna Smithin ja päätoimittajan Eilina Gusatinskyn kanssa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV2, tiistai 11.7.2017 klo 23:30, Ali Show: Anna Dahlman 

Ali Jahangiri saa vieraakseen käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna Dahlmanin. Dahlman on käsikirjoittanut useita tv-sarjoja, sekä käsikirjoittamisen lisäksi myös ohjannut Siskonpeti-sarjan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

A-STUDION SOSIOLOGIN JA POLIISIN MUKAAN VIKA EI OLE ULKOMAALAISISSA VAAN KANTAVÄESTÖSSÄ

Yle TV1 Keskiviikko 22.2. klo 21:05, A-studio 

Poikansa menettänyt äiti taistelee väkivaltaa vastaan - A-studion raportti ruotsin ongelmalähiöistä. Kuinka huippu-urheilija kestää paineiden keskellä? Vieraana entinen huippuhiihtäjä Pirjo Muranen ja kisapappi Leena Huovinen. Youtube-videot levittävät villiä Suomi-kuvaa. Toimittajana Markus Liimatainen.

Linkki Yle Areenaan.

Presidentti Donald Trumpin mediassa vääristelty Ruotsi-lausunto ja vuorokausi sen jälkeen ironisesti sattuneet Tuhholman Rinkebyn etnomellakat ovat aiheuttaneet Ylessä niin paljon peppukipuilua, että ummetuksesta kärsivä mediajätti joutui levittämään ikäviä tosiasioita lievittävää salvaa illan A-studiossa, josta se haisevana valheena roiskaistiin televisiota katsovan kansan silmille.

Stailatulta hipsteriltä näyttävä "vastuullisen journalismin" ammattilainen,  toimittaja Markus Liimatainen, oli kutsunut studioon kaksi "asinatuntijaa", joilta saatiin lypsettyä juuri ne poliittisesti korrektit vastaukset, joilla tosielämän ikävät faktat käännettiin ylösalaisin.

Helsingin poliisin ylikomisario Kari Taponen naureskeli ojelman alussa muiden mukana Trumpin "valheelle", mutta päästyään itse ääneen hänestä kuoriutui Uuden uljaan virkavallan kivapuhuja, jolle kiusalliset tosisasiat ovat rasismia, ja jonka vuoksi faktat pitää ilmaista sisäministeriön ideologian ohjeistuksen mukaisesti. Ylikomisario rauhotteli kansalaisia sanomalla, että tilanne esimerkiksi Helsingissä ei ole yhtä paha kuin Tukholmassa, koska täällä lähiöt ovat sekoittuneita, jonka vuoksi pääkaupunkiimme ei ole päässyt syntymään "erilaisia todellisuuksia", jolla hän tarkoitti etnisesti yhteinäisiä ghettoja, joissa kulttuurin ytimessä on rikollisuus ja sosiaaliavun varassa eläminen. 

Kummallista kyllä, Suomessa on valtavat määrät sekoittumattomia asuinalueita, joissa asuu pelkästään yhtä etnistä ryhmää, suomalaisia, mutta niissä ei silti ilmene autojen ja korttelien polttamista eikä kroonista rikollisuutta. Kiistämättömät empiiriset ja tilastolliset tosiasiat osoittavat, että kun ei-valkoiset elävät keskenään, asuinalueista tulee samanlaisia kuin asukkaiden lähtömaista kuten Kongossa ja Pakistanissa. Sosialistiset yhteiskuntainsinöörit, teknokraatit, yrittävät ratkaista ongelman sekoittamalla kehitysmaalaisia valtaväestön sekaan, jotta primitiivisen väestönosan synnyttämät ongelmat voitaisiin kätkeä suuremman valtaväestön joukkoon. Etnisten ryhmien sekoittaminen valtaväestöön toimii vain tiettyyn rajaan saakka, sillä kun oudosti käyttäytyvien muukalaisten määrä ylittää asuinalueella yli 5% asukkaista, valkoiset muuttavat pois ja lopputuloksena on väistämättä Rinkeby ja Varissuo. Valtakunnallisesti katsottuna itse ongelma ei katoa minnekään, vaan päinvastoin mitä suuremmaksi vierapopulaatio kasvaa, sitä enemmän lisääntyvät sosiaaliset ongelmat.

Helsingin yliopiston sosiologian apulaisprofessori Lena Näreen mukaan Ruotsin lähiöiden ongelmat eivät johdu maahanmuuttajista, vaan syrjäytymisestä. Tällaiselle väitteelle ei koko ohjelman aikana esitetty mitään konkreettista perustetta. Kysymystä voidaan demonstroida yleisellä havainnollla, jonka mukaan Ruotsissa on paljon köyhiä ruotsalaisia, mutta he eivät synnytä samanlaisia ongelmia kuin ulkomaalaiset, joille huumakauppa, autojen polttaminen ja poliisien kivittäminen on arkipäivää. Vasemmistoliittoa kannattava sosiologi Näre ei tällaista vertailua muutettavat muutettuina halunnut tehdä, vaan hänen mielestään ruotsalaisten lähiöiden ongelmat ovat puhtaasti sosiaalisia eivätkä väestön koostumuksesta johtuvia. Siksi hänen ratkaisuehdotuksensa olivat täysin hedelmättömiä, sillä hän suositteli sitä samaa mitä on tehty vuosikausia tuloksetta eli lisäämällä siirtolaisille työvoimapoliittisia satsauksia ja kasvattamalla positiivista syrjintää. Tähän mennessä niillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta lyhytjännitteisten ja impulsiivisten etelän miesten asenteisiin, koska heiltä puuttuu alun alkaenkin halu ja kenties myös kognitiivinen kyky opiskella ja tehdä työtä. Heidän kannaltaan työhön ei ole tarvetta, sillä esimerkiksi somalien synnytystehtaat (työttömyysaste n. 90%) ovat taloudellisesti niin kannattavia, ettei miehenkään kannata tehdä mitään lisäarvoa tuottavaa. 

Alun selitystuokion jälkeen nähtiin Ylen Ruotsin kirjeenvaihtaja Anne Moilasen raporttti ulkomaalaisjengien väkivallasta. Jutun pääteemana oli tapaus, jossa päihteillä itsensä sierettyneen oloiseksi tehneen suomalaistaustaisen Carolina Sinisalon 15-vuotias värillinen poika ammuttiin jengiläisten keskinäisessä gangsta-kahinassa Tukholmassa. Raportissa ihmeteltiin myös Rinkebyn "yllättäviä" viime päivien tapahtumia. Nuori suomalainen Rinkebyn hiphoppari selitti, että välit sinivuokkoihin olisivat paremmat, jos poliisi ei olisi niin väkivaltainen ymmärtämättä sitä, mistä pehmojen ruotsalaispoliisien "väkivaltaisuus" johtuu. 

Maahanmuuttajalähiöiden ongelmista puhuttaessa raportissa ei voitu välttää Malmön Rosengårdia, jossa värilliset etnojengit ampuvat toisiaan. Viimeisen vuoden aikana Malmön kahakoissa on tehty 13 murhaa. Kyse on Lähi-Idän ja Afrikan heimosodista keskellä Ruotsia, jotka tapahtuvat vain siksi, että tekijät ovat Lähi-Idästä ja Afrikasta. Jutun toimittaja ja haastateltu poliisi eivät uskaltaneet sanoa sitä ilmeisintä, että eihän tästä monikulttuuripelleilystä tule pidemmän päälle yhtään mitään.

Raportin jälkeen sosiologi Lena Näre puhui luottamuksen rapautumisesta Nuorison™ ja poliisin välillä. Näreen oletuksena on, että muukalaisnuorisoa elättävät ruotsalaiset ovat "pettäneet luottamuksen" ja se pitäisi jotenkin palauttaa. Hän oli myös vakuuttunut siitä, että ongelmat eivät ratkea Ruotsissa sillä, että jenginuorilta takavarikoidaan aseet! Raiskaavissa ja hulinoivissa siirtolaisnuorissa ei luonnollisestikaan voi olla mitään vikaa, vaikka nämä kiittämättömät lurjukset ovat käytöksellään pettäneet nimenomaan ruotsalaisten luottamuksen. Ruotsalaisille alkaa käydä kivuliaasti selväksi, että poliittinen eliitti on valehdellut heille värillisistä kehitysmaalaisista, joiden on toitotettu olevan kyvyiltään ja käytökseltään avain samanlaisia kuin alkuperäisasukkaat. Nyt Ruotsi maksaa tämän tasa-arvovalheen ja "maailmanparannuksen" kovaa hintaa!

Ylikomisario Kari Taponen komppasi Närettä ja toisti polittisesti korrektia virkamiehen mantraa, että ulkomaalaiset ovat syyttömiä; he ovat vain turhautuneita ja turhautuneisuuden syynä on Ruotsi ja ruotsalaiset, jotka kohtelevat heitä epäoikeudenmukaisesti. Kun katsoo länsinaapurin sosiaalimenoja ja palavia lähiöitä, se on epäoikeudenmukaista tämän sotkun kustantaneita ja suvanneita ruotsalaisia kohtaan. Taponen ei voinut muuta kuin sosiaalitanttamaisella lässytyksellä selittää Ruotsin umpikujan parhain päin ja uskotella katsojille, että länsinaapurin tilannetta voidaan parantaa poliisin jalkautumisella ja keskustelemalla rikollisten uusruotsalaisten kanssa. Kyllä se siitä – Ruotsin malliin keskustelua, päänsilittelyä ja yökorista aseita kantavien rikollisten kanssa!

Se, että Suomessa ei ole varsinaista järjestäytynyttä maahanmuuttajarikollisuutta kuten Ruotsissa, selittyy Taposen mukaan sillä, että täällä ulkomaalaisten määrä on pienempi. No shit, Sherlock! Koska ulkomaalaisrikollisuuden syy on suoraan verrannollinen maahanmuuttajien määrään, niin eikö silloin ainoa ratkaisu ongelmaa olisi rajoittaa muukalaisten määrää? Tästä ei kuitenkaan keskusteltu sen enempää, vaikka ylikomisario juurisyyn sanoikin.

Seuraavassa Markus Myllyojan raportissa vähäteltiin EU:n ulkopuolelta tulevien kehitysmaalaisten turvapaikanhakijoiden tuomaa rikollisuutta viimeisempien tilastojen valossa. Sekä toimittaja Liimatainen että raportin tekijä Myllyoja halusivat näyttää jutullaan maahanmuuton vastustajille pitkää nenää, koska "äärioikeistolaiset" muka vastustivat turvapaikka-aaltoa perusteettomasti puhumalla rikollisuuden kasvusta, vaikka kyse on ollut pelkästään  Schengen-sopimusta rikkovien turvapaikkaturistien invaasiosta, jossa suurin huoli ei ole rikollisuus, vaan sen pitempiaikaiset vaikutukset pienelle suomalaiselle väestöpohjalle. Siksi on lopulta yhdentekevää mitä kutsumaton muukalaispopulaatio täällä puuhailee, sillä suurin uhka on se, että  vieraväestö miehittää valtaväestön reviiriä ja imee sen resursseja. 

Studiossa toimittaja otti puheeksi raportissa esitetyt ulkomaalaisten osuudet kaikista rikosepäilystä vuosina 2012-2016. Vähennystä on ollut vuodesta riippuen kokonaista 0.5-0.8 prosenttia. Sen sijaan ulkomaalaisten osuus kaikista seksuaalirikosepäillyistä on kasvanut huomattavasti, kun tarkastellaan vuoden 2014 lukua 15,4 %, joka on noussut vuonna 2016 28,8%:iin. On selvää, että juuri turvapaikanhakijoiden piikki 2015-2016 on kasvattanut raiskausten määrää silmin nähden runsaasti. Tilastoja kommentoinut ylikomisario totesi silti, että turvapaikanhakijoiden rikokset absoluuttisina lukuina (noin 2700 poliisin tietoon tulluta rikosepäilyä) ovat pienet koko väestöön suhteutettuna, vaikka mainitsematta jää, että muihun kuin turvapaikanhakijoihin luetaan myös ulkomaalaiset, jotka tehtailevat rikoksia Suomen passin tai jo saadun turvapaikkastatuksen turvin. 

Toimittaja intti, että keväällä 2016 poliisin ja äärioikeiston maalailemat uhkakuvat eivät esimerkiksi raiskausten osalta ole toteutuneet (mikä ei pidä paikkaansa), joten nyt vastuullisten kansalaisten pitäisi huohahtaa helpotuksesta ja kiittää itseään, vaikka muhiva ongelma on edelleen läsnä. Ylikomisario säesti tässä toimittajaa ja väitti, ettei mitään rikosaaltoa ole, jonka vuoksi mitään syytä huoleen ei ole, koska "turvapaikan hakijat ovatkin ihan tavallisia ihmisiä" ja "mitään vakavaahan ei ole onneksi tapahtunut" 

Raiskauksista puhuessaan sosiologi Näre puolusti erityisen innokkaasti ulkomaalaismiehiä. Toivekkaaseen mutuun perustuen Näre väitti, että ulkomaalaisista tehdään (rasistisesti) enemmän ilmoituksia kuin suomalaisista, joten se vääristää tilastoja. Ylikonstaapeli tuki Näreen ennakkoluuloa korostamalla, että tuttujen kesken tapahtuneista raiskauksista tehdään huomattavasti vähemmän ilmoituksia tosin kuin raiskaajista, jotka ovat tuntemattomia. Tutuilla hän viittasi epäsuorasti tietenkin suomalaisiin, vaikka onhan ulkomaalaisillakin yhä lailla tuttuja. Suomalaisten tapaan heidänkään keskuudessa sattuneista raiskauksista ei saada tietoa, mikä on ulkomaalaisten etu, sillä esimerkiksi arabi- ja neekerimuslimeilla seksuaalinen väkivalta on avioliitossa ja parisuhteessa todennäköisesti huomattavasti yleisempää kuin suomalaismiehillä.

Lopuksi Näre pääsi puhumaan lempiteemastaan kun keskustelu siirtyi rasismiin, jolla A-studiossa tarkoitetaan tietenkin vain suomalaisten rasismia. Toimittaja oli huolestunut siitä, että kaikkialla vaaniva ääri-äärioikeisto tekee iskuja turvapaikanhakijoita ja vastaanottokeskuksia vastaan. Poliisi vastasi tähän, että hän on enemmän huolestunut suomalaisesta ilmapiiristä kuin varsinaisesta äärioikeistosta, sillä vihan ilmapiirii synnyttää vihapuhetta ja väistämättä "viharikoksia".

Ohjelma meni siis käsikirjoituksen mukaan, mutta se tuskin sai kovin suuria suosionosoituksia niiltä, jotka haluavat nähdä tv-kanavilta objektiivista ja tasapuolista poliittista keskustelua yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Luottamus valtamediaa ja etenkin Yleä kohtaan horjuu, mikä kertoo yleismaailmallisesta ilmiöstä, jossa kansalaiset ovat kyllästyneet poliittisesti motivoituneeseen tiedottamiseen.

Ylen Saksan freelancer-kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö kirjoittaa tuoreessa fb-päivityksessään Saksan tilanteesta, joka tuskin poikkeaa hirveästi Suomesta:

Mediaa ei pidetä Saksassa monissa tärkeissä asioissa kovinkaan luotettavana: Allensbach- instituutin tekemän kyselyn mukaan enemmistö saksalaisista ei luota medioihin, kun ne raportoivat mm pakolaisten rikollisuudesta (73% epäilee juttujen todenperäisyyttä), Saksaan tulevien pakolaisten todellisesta määrästä (67% epäilee juttujen todenperäisyyttä), Venäjän presidentistä Putinista (59% epäilee juttujen todenperäisyyttä), terrorivaarasta Saksassa (57% epäilee juttujen todenperäisyyttä), sosiaalisista eroista Saksassa (55% epäilee juttujen todenperäisyyttä), euroalueen taloudellisesta tilanteesta (53% epäilee juttujen todenperäisyyttä), Syyrian tilanteesta (51% epäilee juttujen todenperäisyyttä). 39% ei usko Trumpista tehtyjen juttujen ja ohjelmien todenperäisyyteen. 45% ei usko myöskään siihen, mitä media kertoo AfD:stä. Vähiten epäluottamusta tunnetaan alueellisiin juttuihin (19% epäilee) ja Saksan taloudesta tehtyihin juttuihin (35% epäilee).Tutkimuksesta kirjoittaa FAZ-lehti.

KLIKKAA KUVAA SUUREMMAKSI!

 

YLEN OLI LOPULTA PAKKO HUOMIOIDA SAKSAN PEGIDA-MIELENOSOITUKSET.

Helsingin Sanomat on tyylilleen uskollisena kirjoittanut jo lokakuussa alkaneista Saksan islamisaatiota vastustavista Pegida-mielenosoituksista vähän, mutta sitäkin nyrpeämmin. Kymmeniä tuhansia keränneet mielenosoitukset leimataan yksioikoisesti "rasistisiksi" ja "ulkomaalaisvastaisiksi" eikä niinkään reaktiona kansaa halveksuvalle petturimaiselle eliitille. Vastaavasti Ylen tv-uutisissa Pegida on vilahtanut vain kerran ja silloinkin muutaman sekunnin ajan, jolloin uutiseksi kelpasi se, että "anti"-fasistit olivat saaneet estettyä "islaminvastaisen" kulkueen. 

Ylen Berliinin kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö on kuitenkin pitänyt fb-sivullaan keskustelua yllä kuten 20.12.2014 tehdyssä päivityksessä:

Myös Saksan ykköstelevision ARD:n Panorama- ajankohtaisohjelma haastatteli sattumalta tätä erityisen innokkaasti islamisoitumista vastustanutta ja muslimeja mustamaalannutta miestä tietämättä, että kyseessä oli RTL:n tarkoituksella tähän rooliin asettama toimittaja. ARD syyttää nyt RTL:ää journalismin ja toimittajien maineen pilaamisesta ja uskottavuuden kyseenalaistamisesta. Tapaus on omiaan tukemaan Pegida-liikkeen väitettä, että media on valmis myös likaisiin temppuihin saadakseen mielenosoittajat äärioikeistolaiseen ja ulkomaalaisvihamieliseen valoon. Mielenosoittajan esiitynyt toimittaja on pyytänyt anteeksi. Jatkopyykki seuraa. Tapahtumasta raportoivat mm Spiegel ja ARD:n Panorama - ohjelma.  

Punvihreiden toimittajien kieroilussa ei ole mitään uutta, sillä marxilaiset ovat aina turvautuneet valheisiin, kun totuus ei ole heitä miellyttänyt - näin Neuvostoliitossa ja nyt monikultuuri-Euoopassa. 

Linkki uutiseen, jossa NDR haastattelee omaa miestään, joka on tekeytynyt rasistiksi, jotta Pegida-mielenosoitukset saataisiin näyttämään suuren yleisön silmissä kyseenalaisilta.

Lopulta myös Ylen oli suostuttava antamaan raportti Pegida-mielenosoitusten todellisesta luonteesta. Onneksi sen teki kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö, joka taitaa olla niitä harvoja Ylen toimittajia, jotka eivät ole sokaistuneet monikulttuurisuudesta.

Rönkön tuore postaus (22.12.2014) fb-sivullaan:

Saksan entinen liittokansleri Schröder (sd) vaatii "kunnon ihmisiä" kapinaan jälleen tänään islamisoitumista vastaan mieltään osoittavaa Pegida-liikettä vastaan. Media muistelee tässä yhteydessä Schröderin edellistä vastaavaa kehotusta vuodelta 2000. Silloin hän vaati kunnon kansalaisia nousemaan barrikadeille äärioikeistoa ja antisemitismia vastaan Düsseldorfissa synagoogaa vastaan tehdyn polttopulloiskun jälkeen. Ympäri maata noudatti yli 200 000 ihmistä kanslerin kutsua. Media uutisoi laajasti Schröderin edellistä vetoomusta mutta unohtaa kertoa, että Düsseldorfissa iskun tekijöiksi paljastui kaksi muslimimiestä, toinen palestiinalainen ja toinen marokkolainen. He tunnustivat tekonsa ja perustelivat sitä Gazan tilanteella.

************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

YLE MYÖTÄILEE SKP-TAUSTAISTA TUTKIJAA

YLE Radio Suomi, 27.1.2013 klo 14.03 - 15.00, Yle Ykkönen

Ääriliikkeet Suomessa ja Saksassa. Suomesta ei löydy väkivaltaisia ääriliikkeitä sen paremmin oikealta kuin vasemmaltakaan, ei ääri-islamistejakaan. Onko tämä lintukoto ihan totta? Studiovieraana sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen, puhelimessa Itä-Suomen yliopiston tutkimusjohtaja Vesa Puuronen. Vertailumaana on Saksa, jossa turvallisuutta uhkaavia ääriaineksia on kymmenin tuhansin, Pertti Rönkön raportti. Juontajana Heikki Peltonen.

Linkki ohjelmaan tässä.


Kun Suomessa ja muuallakin Euroopassa halutaan keskustella ääriliikkeistä, keskustelua käyvät yleensä vain toimittajat ja yliopistojen asiantuntijat. Äriliikkeiden tutkijoista suurin osa on keskittynyt käytännössä pelkästään "äärioikeistoon", mikä näyttää jopa yhteiskunnallisesti välinpitämättömästä kansalaisesta räikeältä puolueellisuudelta. Jotta tutkijoita, joilla on usein oma huonosti peitelty poliittinen piiloagendansa, ei syytettäisi epätieteellisestä tutkimusasenteesta, he ovat ottaneet käyttöön näennäisen objektiivisen käsitteen "ääriliike". Sen varjolla he voivat rauhassa puhua mieliteemastaan "äärioikeistosta" ilman että heitä voisi ainakaan päällisin puolin kritisoidan fiksaatiosta vain yhteen ideologiaan. Viittauksia islamisti-terroristeihin ja äärivasemmistoon käytetään vain mausteeksi, jotta jonkilainen tutkija-uskottavuus voitaisiin säilyttää.

Maamme luultavasti tunnetuin äärioikeistotutkija (sic!), Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) kuulunut Vesa Puuronen, on Yle Ykkösen haastattelussa niin tyhmä, ettei osaa haastattelun edetessä edes teeskennellä objektiivista tutkijaa, joka pitäisi ääriliikkeinä myös islamisteja ja äärivasemmiston katuhuligaaneja. Tutkijan roolinsa kokonaan unohtaneena hän puhuu jatkuvasti "äärioikeiston uhasta" jopa silloin kun haastattelija ottaa puheeksi Euroopan ääriliikkeet eikä vain äärioikeiston. Esimerkkinä ääriliikkeiden noususta tutkija käyttää Kreikkaa ja Unkaria, joilla hän vihjaa Kultaiseen aamunkoittoon ja Jobbik-puolueeseen. Yksipuolisella möläytyksellään Puuronen haluaa sivuuttaa Kreikan väkivaltaiset anarkistit ja kommunistit, jotka ovat myös päässeet suuren suosion saattelemina parlamenttiin. Niitä kuten terrorismiin turvautuvia islamisteja tutkija ei mainitse ollenkaan ikään kuin ne eivät olisi ääriliikkeitä. Se on ymmärrettävää, sillä kommunisti-Puurosen puuroiseen päähän ei mahdu muuta kuin äärioikeisto. Tutkijan lukkarin rakkaus vasemmistolaiseen ideologiaan on niin ilmiselvää, että  ohjelman kuulija tuntisi myötähäpeää ellei kyseessä olisi niin ilmeinen kulttuurimarxilainen propagandisti kuin Vesa Puuronen on.  

Hänen toinen motiivinsa pitää yllä jatkuvaa keskustelua äärioikeistosta on tietenkin raha; Ilkka Kylävaara määrittelee kuvaavasti tyypillisen kommunistin toimittamassaan kirjassa Taistolaisuuden musta kirja: "Pitää olla autoa, omakotitaloa, ulkomaanmatkaa, Jotenkin kommunistin keskeinen ominaisuus on ahneus". Liiottelemalla "äärioikeiston" vaaraa Puuronen saa valtion yliopistolta palkan "asiantuntijana" ja jotta rahavirrat tuon vaaran "tutkimiseen" säilyisivät edelleen vuolaina, hänen täytyy toitottaa sitä jatkuvasti ja kuuluvasti. Hänen kannaltaan Yleisradio on ollut hyödyllinen yhteistyökumppani - ja miksei myös Puuronen Ylelle, sillä se on Puurosen kautta saanut "tieteellistä uskottavuutta", jolla se on voinut demonisioida kansallismielisyyttä, kansallista itsetuntoa, kansallisen kulttuuria ja jopa suomalaisuutta "epädramatisoimalla" sen.

Haastattelija Heikki Peltonen olisi halutessaan voinut lopetettaa Puurosen monomaanisen propagandapuheen kuin leikaten, jos hän vain olisi rohjennut kyseenalaistaa Puurosen tutkijamotiivin ja puolueettomuuden mainitsemalla kolme kirjainta - SKP. Ääriliikkeistä varoitteleva tutkija on siis itse kuulunut puolueeseen, jonka ideologisena perustana on luokkakaunainen väkivalta ja vallankumouksen saavuttaminen. Puurosen tutkijauskottavuus suuren yleisön silmissä on sama kuin jos Kansallisen Vastarintaliikkeen jäsen toimisi yliopistossa juutalaisuuden ja kommunisimin asiantuntijana. Ärhäkkänä toimittajana esiintyvä Peltonen ei kuitenkaan halunnut tehdä tutkijan maineen kyseenalaistavaa puoluepaljastusta, mikä kertonee siitä, että toimittaja jakaa pitkälti saman arvomaailman Puurosen kanssa.

Ohjelman ainoa positiivinen pilkahdus tulee sen alussa, kun Ylen Berliinin kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö tarkastelee Saksan ääriliikkeiden nykytilaa. Hänen asiallisen kiihkottomassa jutussaan käy väkivaltatilastojen valossa ilmi mikä on äärilikkeiden keskinäinen vaarallisuujärjestys. Turvallisuuspoliisin mukaan ykkösuhka on islamistit ja niistä etenkin salafistit, seuraavana äärivasemmisto ja viimeisenä äärioikeisto. Silti täällä kuin myös Saksassa toimittajille ja korruptoituneen yliopiston "tutkijoille" on olemassa vain yksi ääriliike: "äärioikeisto". Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä onhan "äärioikeisto" ennen kaikkea uhka heille, kulttuurimarxilaisille.

Lopuksi on todettava, että ääriliike ei ole muuta kuin marginalisoiva nimitys poliittiselle haastajalle, joka on uhka vallitsevan kultturihegemonian arvomaailman kannattaijille. Vaikka tänään läntisessa kulttuurissa vallalla olevat 60-lukulaisten itsetuhoiset arvot näyttävät nuoremmista muuttumattomalta asiantilalta, niin yli 40 vuotta sitten tuota arvomuutosta ajanut hedonistisukupolvi edusti silloiselle eliitille ääriliikettä. Vakiinnutettuaan kumouksensa heistä on tullut tämän päivän konservatiiveja, jotka kutsuvat haastajiaan "ääriliikkeeksi". Ja kuten tunnettua, näille punertaville konservatiiveille ei ole olemassa kuin yksi todellinen vihollinen: ikuisiin toimiviin arvoihin nojaavat kansallismieliset, joita he kutsuvat talouspolitiikan sivuuttaen virheellisesti "äärioikeistoksi".