YLEN VAALISTUDIOSSA RUOTSALAINEN DEMOKRATIAILVEILY

Yle TV1, 9.9.2018 klo 21, Ruotsin vaalit 2018 
Yle TV1, 9.9.2018 klo 22.20, Ruotsin vaalit 2018 

Yle seuraa Ruotsin jännittävää vaali-iltaa. Suorassa lähetyksessä seurataan ääntenlaskentaa, kurkistetaan vaalivalvojaisiin ja tavataan ruotsalaisen yhteiskunnan tuntijoita. Juontajina Piia Pasanen ja Ylen Tukholman kirjeenvaihtaja Riikka Uosukainen. ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Linkki Yle Areenaan.

Ruotsin eiliset kolmoisvaalit herättivät monia kysymyksiä sekä täällä että länsinaapurissa. Miksi ihmeessä Ylen Tukholman vaalistudion juontajina olivat Piia Pasanen ja Riikka Uosukainen, jotka haastattelivat kahta muuta blondia, vasemmistolaisessa kulttuurimailmassa vaikuttavaa Mari Sidiä ja kulmakarva & hiusasiantuntija Linda Juholaa? Vaalistudion naisvaltainen koostumus oli hämmentävä, koska se näytti siltä kuin sillä olisi haluttu peesata virallisen Ruotsin valtiouskonto feminismiä. 

Näin näkyvään sukupuolipuolinarsismiin lienee syynä 1. syyskuuta työnsä aloittanut Ylen uusi toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, joka tunnustaa Yleisradion feministisessä haastatteluohjelmassa kannattavansa kiintiöpolitiikkaa, poliittista korrektittua ja muukalaisille annettavaa yksipuolisista positiviista julkisuutta, josta Yle Watch kirjoitti jo huhtikuussa. Ylioppilas Ylä-Anttilan edeltäjiään räikempää kulttuurimarxilaisuutta ei siis tarvinnut kauaa odotella ja jatkossa Ylen ohjelmaprofiili tuleekin "arvoissaan" varmuudella taipumaan vielä enemmän vasemmalle. 

Se, että arvon naistoimittajat valitsivat asiantuntijoiksi pari Feministisen Aloitteen (FI) bimboilevaa kannattajaa ei ollut sattumaa. Heidän asiantuntemuksensa Ruotsin politiikasta ei ole sen kummempi kuin Esson baarissa viihtyvän pitkäaikaistyöttömän, mutta heiltä toimittajat saivat juuri ne korrektit vastaukset, jotka he olisivat halunneet sanoa itse ääneen. 

Päähuomion keskustelussa vei Ruotsidemokraattien (SD) menestys, jota päivilteltiin lähes koko ohjelman ajan. Peppu- ja hiusasiantuntija Linda Juhola ei osannut sanoa muuta kuin että Ruotsidemokraatit pelottavat, kun taas teatterinainen Mari Sid käytti kauhisteluunsa laajempaa sanavarastoa. Ruotsin vasemmistolaisessa kulttuurikentässä vaikuttava Sid levitti itsevarmana liberaalia ennakkoluuloja, jonka mukaan SD:n kulttuuripolitiikka kahlitsisi sananvapautta. Näin röyhkeä väitettä ei voi tulkita muuksi kuin projektioksi, sillä juuri vasemmistolainen kulttuuriklikki on ollut kärjekkäin sananvapauden kaventaja silloin kuin esitettävät näkemykset eivät ole punaliberaaleja.

Liberaalien ja vasemmistolaisten hysteerisistä reaktioista huolimatta Ruotsidemokraatien vaalimenestys ei ollut odotetun mukainen, vaikka puolue lisäsikin kannatustaan kokonaiset 5 prosenttiyksikköä. Julkisuudessa, paitsi Ylessä, on puhuttu jopa vaalivilpin mahdollisuudesta. Monista äänestyspaikoista puuttuivat Ruotsidemokraatteja ja Vaihtoehto Ruotsille -puolueen (AfS) äänestysliput. Jopa valtamediaa edustava Ilta-Sanomat kertoi asiasta uutisessaan Vakava tilanne Göteborgissa: Ruotsi­demokraattien äänestysliput kaksi tuntia kateissa. Syinä vaalilipukkeiden katoamiseen ovat puolueelliset vaalivirkailijat sekä äärivasemmistolaiset ja ulkomaalaiset äänestäjät, jotka ovat kahmineet roppakaupalla taskuihin vihaamiensa puolueiden lipukkeita.

Lisää vettä myllyyn kaatoi IS:n toinen uutinen Tanskalainen poliitikko sanoi suorat sanat Ruotsin vaaleista: ”Epädemokraattinen”. Uutisjutussa tanskalainen iberaalidemokraattisen puolueen ulkopoliittinen tiedottaja ja vaalitarkkailijana Michael Aastrup Jensen arvostelee ennen kaikkea äänestyslippujärjestelmää, mikä ei hän mielestään takaa riittävästi salassapitovelvollisuuden säilymistä. Tällä on merkitystä, sillä sosiaalisen paineen ja median lietsoman natsihysterian vuoksi monet kansalaiset eivät halua näyttää muille, että äänestävät maahanmuuttovastaisia puolueita. Tämän vuoksi he saattavat pienissä kunnissa valita jonkun valtapuolueen maahanmuuttokriittisen puolueen sijaan. 

Kansalaisvaikuttaja Jani Ollikainen summaa yhteen irkissä käydyn keskustelun, miten vaalit loppujen lopuksi "toimivat" naapurimaassamme. Tiesitkö että:

a) Äänestäminen tapahtuu puoluekohtaisille lapuille, joista uudet ja pienpuoleet joutuvat itse maksamaan painokulut ja toimittamaan ne vaalipaikoille.

b) Vaalisalaisuus on vähän niin ja näin. Jos et näe ennakkovaivaa haet telineestä puolueen lapun ja muut näkevät mitä puoluetta äänestät.

c) Äänestetään puolueita suljetulla listavaalilla (Teoriassa yksittäiset äänet voivat ratkaista, jos saa yli X% puolueen äänistä, vaalista riippuen, valtiopäivillä 8%)

d) Ennakkoääniä ei lasketa ennenkuin vaalihuoneistot on sulkeutuneet

e) Valtiopäivillä on 4% äänikynnys valtakunnallisesta äänimäärästä

f) Vaalipäivänä voi äänestää vaikka olisi äänestänyt ennakkoon. Ennakkoon annettu ääni korvautuu vaalipäivän äänellä.

g) Edustajapaikkojen jakautumisen määrää muunnettu Sainte-Laguën menetelmä, joka pyrkii antamaan prosentuaalisia ääniä vastaavan prosentuaalisen paikkamäärän.

Eräs vaalien omituisuus oli vaaliviranomaisten kotisivujen kaatuminen iltakymmenen jälkeen. Vaalitulos muuttui rajusti sen jälkeen kun sivut kaatuivat, sillä klo 22.04 ennusteessa Ruotsidemokraatit saivat lähes 22 % äänistä, mutta puoli tuntia tämän jälkeen se oli laskenut 17,7 %:iin. Uusi romahtanut tulos tuli heti sen jälkeen kun vaaliviranomaisten kotisivut oli saatu jälleen ylös. Yle uutiset:

klo 22:21: Ruotsin vaaliviranomaisen kotisivu val.se on kaatunut.  – Syynä on, että sivulla on niin monia kävijöitä, sanoo lehdistösihteeri Jenny Stad Aftonbladetille.  Hänen mukaansa vaalitulos ei ole vaarassa.

Olipa romahduksen syy mikä tahansa, tosiasiaksi jää, että Ruotsidemokraatit eivät saaneet ennusteista huolimatta veret seisauttavaa jytkyä, joka olisi vaatinyt yli 20 prosentin kannatuksen. Viimeisten vaaliviikkojen aikana SD:n kannatus suli ainakin osittain sen vuoksi, että järkevää maahanmuuttolinjaa vesitettiin toiveena päästä mukaan hallitukseen. Näin SD:n linja tuli niin lähellä Maltillista Kokoomusta (Moderaterna), että moni arka äänestäjä päätti antaa äänensä "turvalliselle mutta riittävän maahanmuuttokriittiselle porvaripuolueelle". 

Jatkossa SD:n löysäilystä voi tulla taakka, sillä perässä hengittävät uudet särmemmät ja populistisemmat maahanmuuttovastaiset puolueet kuten Vaihtoehto Ruotsille. Asia on nimittäin niin, että massoja kiinnostaa populismi vain silloin kun siinä on mukana aitoa muutostahtoa, jopa kapinahenkeä. Uskottavuutta ei saada sillä, että yritetään mielistellä pelokkaita äänestäjiä, joilla ei ole kuitekankaan rohkeutta äänestää suoraselkäistä puoluetta. Tällainen väärä laskelmointi saattoi nyt kostautua Ruotsidemokraateille. 

Väestötilanteeseen nähden tulosta voi pitää heikkona, sillä yli 80% äänestäneistä ruotsalaisista haluaa edelleen tulla uusien tulokkaiden raiskaamiksi, tappamiksi ja taloudellisesti hyväksikäyttämiksi. Maan poliittista tilannetta pahentaa se, että etnomasokistinen vasemmisto tulee jatkossakin pitämään pintansa, koska se saa uutta äänestäjäkuntaa maahan tunkeutuneista muukalaisista. Ahkeraan lisääntyvällä muukakaispopulaatiolla kun on tapana äänestää aina puolueita, jotka edistävät niiden itsekästä etnistä intressiä. Siksi on harmillista, että fanaattinen ksenofiilipuolue Ympäristopuolue (sikäläiset Vihreät) ylittivät reilusta vaalitappiosta huolimatta niukasti 4 prosentin äänikynnyksen, joka takaa vasemmistoblokille niukan enemmistön valtiopäivillä (ellei tulos muutu tarkistuslaskennassa). Vaalien ainoaksi todelliseksi valonpilkahdukseksi jäi mielipuolisen feministipuolue FI:n totaalinen tappio, koska sen ääniosuus tippui edellisten vaalien 3:sta prosentista 0,4 prosenttiin eikä näin ollen päässyt taaskaan valtiopäiville! 

Niin kauan kuin Euroopan maissa ei järjestetä kansanäänestystä siitä, haluvatko kansalaiset jäädä omissa maissaan vähemmistöksi vai ei, Ruotsin kaltaiset demokratiailveilyt ovat turhia. Länsinaapurissa tilanne on jo niin paha, että vaikka SD kaksinkertaistaisi nykyisen paikkamääränsä, se ei voisi vielä silloinkaan vaikuttaa ratkaisevasti väestörakenteen palauttamiseen normaaliksi. Siinä vaiheessa kun SD:n kannatus on yli 50 % maan tilanteen on täytynyt eskaloitua jo todella pahaksi. Tämä kaikki olisi voitu estää 30-40 vuotta sitten luopumalla Olof Palmen tärähtäneestä ajatuksesta, jossa koko maailman voi muuttaa Ruotsiin.

KLIKKAA KUVAA SUUREMMAKSI.

                                                        *************************



Yle TV1, maanantai 10.9.2018 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Sota vai rauha (K12)


The Weather Underground -liikkeen aktivistien halu muuttaa maailmaa johti äärimmäiseen väkivaltaan 60-luvun Yhdysvalloissa. Osa liikkeen jäsenistä jatkoi taistelua pitkään maan alla. Mitä ikääntyneet aktivistit ajattelevat toimintatavoistaan? O: Inderjit Kaur Khalsa T: Greenlit Productions HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (Ahdistus)

Ylen ohjelmavalinnoista päättävillä kulttuurikommunisteilla on röyhkeyttä vaikka muille jakaa. Nyt nähtävää ohjelmaa Sota vai rauha ei voi parhaalla tahdollakaan pitää dokumenttina The Weather Underground -terroristiliikkeen historiasta, vaan häikäilemättömänä propagandafilminä vasemmistolaisista arvoista ja äärvasemmistolaisten terrorikeinojen valkopyykkäämisestä. "Hyvän asian" puolesta, tietenkin. 

Jo ennen ohjelman alkua kuuluttaja vääristi totuutta kutsumalla "dokumentin" naisohjaaja Inderjit Kaur Khalsaa suomalaiseksi. Ohjelman tekijöissä on toki mukana paljon suomalaisia, nimekkäitäkin ruohonjuuritason kulttuuribolshevikkeja.

Ohjelman sisällölle yritetään sekä alussa että lopussa antaa älyllistä auktoriteettia, sillä ääneen päästetään harhaisen äärivasemmiston guru,  Noam Chomsky. Tälläkään kertaa Chomsky ei pettänyt, sillä häneltä kuultiin tutut hallusinaatiovasemmiston paranoidiset aivoripuloinnit kuten se, että "varmojen huhujen mukaan" presidentti Nixon harkitsi Vietnamin sodan päättämistä ydinpommilla jne.

1960-luvun lopulla Yhdysvalloissa syntynyt The Weather Underground kutsui itseään "kommunististen miesten ja naisten vallankumoukselliseksi organisaatioksi", mutta dokumentissa sanaa kommunismi ei kuulla häveliäisyyssyistä kertaakaan, vaan siinä puhutaan pelkästään "radikalismista" ja "tasa-arvon puolustajista".  

Ohjelmassa vapaata ääntä käyttää leijonan osan terrrostiliikkeen johtajat, aviopari Bernardine Dohrn ja Bill Ayers. Nykyään he toimivat molemmat yliopiston professoreina, joka kertoo siitä, kuinka syvällä äärivasemmiston suossa länsimainen yliopistolaitos on. Eikä edes Itärannikon liberaalieliitti ole unohtanut pikku kapinallisiaan, sillä ohjelmassa käy selväksi, että Bill Ayers on presidentti Barack Obaman henkilökohtainen ystävä!

Näennäisen tasapuolisuuden nimissä ohjelmassa haastatellaan paria asiantuntijaa, jotka ovat kirjoittaneet ja tutkineet The Weather Underground -liikettä. Pienistä anekdoottimaisista moitteista huolimatta asiantuntijoiden sävy on yhtä kunnioittavan arvostava kuin ohjaaja ja lukija Inderjit Kaur Khalsalla. Toisin sanoen hyvällä oikeutetulla asialla oltiin, harmi vain ettei verenpunainen vallankumous onnistunut! Tällä samalla hyväksyvällä linjalla ohjelmassa käsiteltiin myös rasistista mustaa ylivaltaa kannattavaa Mustat Pantterit -järjestöä. The Weather Undergroundin valkoisella ex-johtaja Bill Ayersilla on edelleen vahvat sympatiat mustaa rasismia kohtaa, koska hän piti haastatetteluissa näkyvästi päällään Black Lives Matter -t-paitaa.

Nykyisen vasemmistopropagandan tuntien kellekään katsojelle ei tullut ohjelman loppusuoralla yllätyksenä, että väkivaltaisen äärivasemmiston "kapina" kytkettiin Yhdysvaltojen tämän hetkiseen politiikkaan ja ennen kaikkea presidentti Donald Trumpiin. Liian pitkään mukavasti elänyt vasemmisto sekä Yhdysvalloissa että Eurooppassa uskoo ihan vakavissaan, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos Yhdysvaltoja hallitsisi demokraattipuolue Hillary Clintonin johdolla. He ja ohjelmantekijät puhuvat "vastarinnasta" ja "kapinasta", mutta eivät kykene hetkeksikään pysähtymään ja ajattelemaan, että juuri he edustavat hegemonista 1968-perillisten valtaa. Jos laajoissa kansankerroksissa on kapinaa, se on heitä vastaan. He edustavat Systeemiä, he ovat kansaa kusettava syvä valtio.


                                                        *************************



TV1, maanantai 10.9.2018 klo 19:00, Historia: Tähtäimessä Martin Luther King 

Rotusorron vastustaja Martin Luther King oli Yhdysvaltain hallinnon hampaissa. J. Edgar Hooverin johtaman FBI:n pelottelukampanja Kingiä vastaan oli erityisen tyly. Olisiko sillä voinut olla osuutta jopa salamurhaan? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ohjelmakaavion suunnittelijat ovat varmuudella olleet tietoisia eilisistä Ruotsin vaaleista. Siksi maanantaiksi piti saada muistutus rasismista ja ylistystä äärivasemmistolaisesta "aktivismista" eli terrorismista (dokumentti Sota vai rauha).

Amerikan mustasta kommunistista on näytetty Suomenkin tv:ssä lukuisia dokumentteja. Tämäkään raina ei poikennut muista, sillä Martin Luther Kingistä ei sanota ainuttakaan kriittistä sanaa. Päinvastoin, hänen liberaalimedian luomaa pyhimyskuvaa kiillotetaan entisestään. Haukotuttava fanielokuva valkoisille aisankannattajille. 

YLEN POLITRUKKI JA KOLME JÄRJESTELMÄN JUOKSUPOIKAA ÄÄNESSÄ

Sanna Pirkkalainen - punainen pukeutuu punaiseen

Jaahans, se on sitten vuoden ensimmäisen Yle Watch -raportin aika. Tätä kirjoittaessa toimitusta vaivaa ankara flunssa, mikä ei toivottavasti näy otteen herpaantumisena kirjoituksessa. Varmaa on kuitenkin se, vuonna 2016 eivät jutut tule Yle Watchissa aivan heti loppumaan, vaikka monet myöhemmin perustetut vaihtoehtomediat kertovat osittain samoista asioista. Yle Watch pysyy nimensä mukaisesti edelleen Yleisradioon liittyvissä asioissa, uutisissa ja ohjelmissa, joissa jo pelkästään niissä riittää paljon paljastettavaa tiedonjanoiselle kansalle. Ilman taloudellista hyötyä toimivalla blogillamme on yhä oma markkinarakonsa, joskaan emme näe mitään pahaa siinä, että uudet vaihtoehtomediat ovat tulleet samoille tiedotusmarkkinoille. Päinvastoin, täällä ollaan ylpeitä siitä, että olemme avanneet tietä mm. MV-lehdelle ja Magneettimedialle. Materiaalimme on kaikkien medioiden vapaassa käytössä, kunhan vain lähde mainitaan.

T: Yle Watch toimitus



Yle Radio Suomi, 6.1.2016 klo 13.03, Uusivuosi Radio Suomessa: Kolme viisasta miestä

Kansalle valehdellaan. Kammottava ilmapiiri. Änkyrärasistit ja suvakit toistensa rinnuksissa kiinni. Eteläkorealaiset ja kiinalaiset porhaltavat ohitsemme molemmilta puolilta. Siinäkö on Suomi vuonna 2016? Radio Suomi kutsui loppiaisen kunniaksi kolme miestä, kolme viisasta miestä, yhden pöydän ääreen pohtimaan kansakunnan tilaa. Mitä kuuluu Suomi, minne olet menossa? Mukana ovat tietokirjailija Risto Isomäki, professori Teivo Teivainen ja politiikan toimittaja Tommi Parkkonen. Toimittajana on Sanna Pirkkalainen.

Ohjelman voi kuunnella täältä (nitrot lähelle).

Ylen ohjematiedot olivat jälleen kerran harhaanjohtavia, sillä keskustelussa ei käsitelty roturealistien ja rotuluopioiden vastakkainasettelua molemmilta puolilta, vaan tyydyttiin pelkästään haistattelemaan tavallisille suomalaisille, joita nimitettiin rasisteksi (tai "rasistiänkyröiksi") vain siksi, etteivät he ole purematta nielleet poliittisen johdon sallimaa maahantunkeutumista. Keskinäistä konsensus-hymistelyä ei parantanut puhetta johtanut toimittaja, joka oli rasismin ja monikultturismin suhteen paavillisempi kuin kolme studioon kutsuttua multikulti-paavia.

Yle Suomen ja Puheen naistoimittajat on kai valittu sen perusteella kuuluvatko he Pakolaisapuun, Amnestyyn, Vihreään puolueeseen ja/tai johonkin muuhun ihmisoikeuksen varjolla suomalaisvihamielistä myyräntyötä tekevään hyvistely-järjestöön. Etenkin yksi suomalaisvihamielinen ihmisoikeushysteerikko on jo pitkään erottunut fanaattisuudellaan, mutta vasta tämän ohjelman  ansioista Yle Watchissa vaivauduttiin tarkistamaan kenestäköhän punamädättäjästä on oikein kyse. Ylen sivulla esitelty Sanna Pirkkalainen – nimi punakynällä muistiin – näyttäytyy pirtsakkana naapurin tyttönä, mutta punaisen (heh) mekon alla sykkii Ylen annin perusteella mustanpuhuva punikkisydän. Pirkkalaisen kaltaiset poltitrukit eivät olekaan tulleet alalle kertoakseen totuuden maailmasta, vaan pelkästään siksi, että he voivat toimittajina ajaa omaa internationalistista (sama kommuneisteille, "vihreille" ja uusliberaaleille) ideologiaa.

Kun Suomen johto on kansalaismielipiteestä välittämättä päästänyt maahan yli 30 000 miesmaahantunkeutujaa, Pirkkalainen piti asiaa luonnollisena ja alkoikin sättiä järkytystä teeskennellen kuinka suomalaiset ovat jollain paikkakunnilla polttaneet (todellisuudessa: yrittäneet polttaa) pakolaiskeskuksia, mutta ei maininnut sanallakaan pakoloisurhojen omista edesottamuksista. Samaan hengenvetoon hän tokaisi kuin mikäkin kaikkitietävä Äiti Teresa, että "eikö ihmiskunta opi koskaan". 

Kukaan rationaalinen ja asiaa monesta kulmasta tarkasteleva toimittaja ei voisi pakolaiskysymyksestä päästää suustaan näin naivia tokaisua, joka oli kuin suoraan tiedostavan 15-vuotiaan lukiolaistytön suusta. Tuollaista kykenee sanomaan vain kaikkitietävyyden omahyväisyydessä piehtaroiva moralisti, joka on vain hetki sitten päästänyt käsistään Anne Frankin satukirjan ja päättelee nyt omistavan lopullisen totuuden hyvästä ja pahasta. Pirkkalainen kai odotti, että kehitys on kehittynyt länsimaiden perikadon sille asteelle Suomessakin, että maa antautuu tuosta vain sadoille tuhansille vihamielisille maahantunkeutujille, elättää heidät maailman tappiin samalla kun tekee etnisen itsemurhan. Se, että eräät suomalaiset kaikesta massiivisesta virallisen tahon vihapropagandasta huolimatta ovat uskaltaneet puolustaa oikeutettua reviiriään maahantunkeutujia ja heidät päästänyttä eliittiä vastaan, on vain todiste siitä, että kaikki eivät suostu uhrilampaiksi. Jos ihmiskunta haluaa jotain oppia, niin ainakin sen, että maailman resurssit ovat rajalliset, populaatiolla on paikkansa ja demografiset reunaehtonsa. On se jo kumma, ettei yli seitsemään miljardiin paisutetun ylijäämäväestön vyöryä luontoa kuormittavaan pohjoiseen saada estettyä sekä ihmiselämän että luonnon jatkuvuuden vuoksi. Ne, jotka saarnaavat ekologisesti tuhoisan kansanvaelluksen puolesta kuten Pirkkalainen ja kolme studioon raahattua mielipideautomaattia, ovat elämän vihollisia.

Virallista totuuttaa saarnaavan toimittajan opportunistinen konformismi on vielä jollain tapaa ymmärretävää, mutta alojensa asiantuntijoilta se on jo häpeällistä. Mitään erityistä viisautta ja tiedollista lisäarvoa asiantuntijat eivät keskustelussa tuoneet esille, vaan puheet olivat samalla tasolla kuin kesiverto-merkonomin jutut kolmen oluen jälkeen. Tosin sillä erotuksella, että merkonomin jutustelu ei olisi niin ylimielistä ja yksioikoisen propagandistista kun näillä kolmella "viisaalla". Tarkastellaanpa hiema lähemmin tätä julkisuudessa viihtyvää seurakuntaa.

Ihmiskeskeisyyden kahleissa höpertelevä "vihreä" tietokirjailja Risto Isomäki saarnaa läntisen maailman pahuutta kuin kotikutoinen Noam Chomsky, mutta komppaa silti kahta muuta pölhöä kun puheeksi tulee talouskasvun tärkeys Suomelle ja teknologia maailman pelastajana, vaikka mies tunnetaan toisaalla lässyvihreistä ekologisista saarnoistaan. Senhän ymmärtää, sillä koherenttien ajatuskokonaisuuksien ylläpitäminen on hänelle tunnetusti vaikeaa, mikä tuli selväksi myös tässä ohjelmassa, sillä Isomäki kannattaa ekologisesti kuormittavaa kansainvaellusta kehitysmaista korkean kulutukseen pohjoiseen. Luonnonsuojelun ytimessä olevan väestönkasvun radikaalista rajoittamisesta herra ei ole tiettävästi sanonut mitään konkreettista, sillä ihmiskeskeisenä itkuhumanistina kehitysmaiden holtittomaan lisääntymispolitiikkaan puuttuminen olisi "ihmisoikeusloukkaus", "rasismia" ja "imperialismia" jne. jne.

Hölmöläiskerhon varsinainen punanäätä, median paljon käyttämä mielipiteen vahvistaja omalle propagandalleen on pahamaineinen Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen, jonka pidäkkeettömän kahjo suomalaisvihamielinen internationalismi saisi jopa vanhat taistolaiset nikottelemaan myötähäpeästä. Herra on esiintynyt useasti mm. Yle A-Studiossa ja Ajankohtaisen Kakkosen haasteltavana asiantuntijan roolissa, mutta koskaan katsoja ei ole kuullut professorilta mitään objektiivista tieteellista lausuntoa, vaan ainoastaan peruusteetonta propagandistista mantraa siitä, että suomalaiset ovat sisäsiittoista junttiugrikansaa, joka pitää ristisiittää autuaaksi tekevän internationalismin nimissä kognitiivisesti haasteellisilla neekereillä.

Kolmas nomenklatuuran lauluja viheltelevä lakeija ohjelmassa oli Iltalehden politiikan toimittaja Tommi Parkkonen, joka palkattiin aikanaan lehteen kai pelkästään rääpimään perussuomalaisia. Sama ksenofiilinen ulkomaalaiskiima ja karsastus suomalaisten intressiä kohtaan kuultiin myös tässä ohjelmassa, vaikka kahjoimmat puheet sylki ilmoille Teivainen ja Isomäki. 

Sentään yksi kolmesta, luultavasti Risto Isomäki, osui "pakolaiskriisissä" osittain oikeaan siinä, että irakilaisten ja syyrialaisten (joita on 3% "pakolaisista") vyörymisestä Eurooppaan on vastuussa myös Suomi, koska päättäjämme ovat virallisesti tukeneet Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin. Sitä Isomäki ei kuitenkaan maininnut, että eikö sodan päävastuullisella eli Israelin sotilasstrategista etua ajavalla USA:lla olisi vastuu ottaa 99% sodan varjolla vapaamatkustajiksi ryhtyneistä Irakin turvapaikkaturisteista eikä Euroopan – puhumattakaan Suomesta, joka ei edes kuulu Natoon. Ja jos halutaan lisää kaivella, edes USA:n sotilasbudjetin rahoittavilla tavallisilla valkoisilla amerikkalaisilla ei ole mitään velvollisuutta ottaa naapurustoonsa Irakin turvapaikkaturisteja, vaan vapaamatkustajat pitäisi majoittaa Itärannikon Israel-lobbaajien koteihin ja loput suoraan Israeliin.

Ohjelman loppupuolella Iltalehden Tommi Parkkonen yritti ampua alas aavistelemansa kritiikin rakentamalla olkiukon: 

Ihan vaan täytyy muistuttaa siitä et kun tämän lähetyksen jälkeen lähdemme kaikki tästä lukemaan sähköpostejamme, niin me olemme kaikki vihervasurisuvakkeja, nyt tämän äskeisten kommenttien  [Teivainen haukkui suomalaiset pataluhiksi] perusteella, koska emme ymmärrä kansan raivoa ja kansan huolta...kyl se....se on ihan käsittämätöntä miten ihmiset päästää suustaan tuollaista tekstiä siis vuosi 2016, niin ....mulla ei vaan riitä ymmärrystä, ei ei mitenkään päin, mä en, en tajua.

Me täällä Yle Watchissa ja maan hiljaisten riveissä sen sijaan tajuamme vallan mainiosti sen, miksi "kolme viisasta" ei ymmärrä tai paremminkin halua ymmärtää tavallisen kansan etua. Heidän intressi ei ole kansassa, vaan jossain muualla, globaaleissa utopioissa tai/ja silkassa oman edun tavoittelussa. He rakastavat omaa totuuttaan enemmän kuin todellisuutta, ja kun nämä törmäävät, saa jälkimmäinen väistyä. Olisihan se heidän kannalta noloa tunnustaa, että "typerä karvalakkikansa" onkin koko ajan ollut oikeassa! Siksi päätä hakataan lyhtypylvääseen katkeraan loppuun asti kunnes ollaan jo roikkumassa lyhdyn varressa.

Teivainen, Isomäki, Parkkonen - totuustakuu
voimassa siihen asti kun perävalot näkyvät.