A-STUDIO – MAAMME "MERKITTÄVIMMÄT AJATTELIJAT" EIVÄT USKALLA KYSEENLAISTAA VALLITSEVAA JÄRJESTELMÄÄ

TV1, tiistaina 4.9.2018 klo 21:00, A-studio 

Mihin ajattelijoita tarvitaan ja kenen ajatuksia kuunnellaan? A-studio selvitti, keitä pidetään Suomen merkittävimpinä ajattelijoina. Mikä on ajattelijoiden merkitys tänä päivänä -populismin ja kohujen keskellä. Studiovieraina kyselyssä menestyneet professorit Anu Kantola, Sixten Korkman ja Ilkka Niiniluoto. Juontajana Annika Damström. #yleastudio

Linkki ohjelmaan Yle Areenasta.

Yle uutiset ehti jo aiemmin päivällä kertoa verkkosivuillaan A-studion teettämästä kyselystä, jossa kysyttiin maan merkittävimpiä ajattelijoita. Kyselyyn osallistuneet eivät olleet tilastollisia keskivertosuomalaisia, vaan enimmäkseen hegemonisen vallan edustajia:

Kysely lähetettiin alkukesällä sähköpostilla reilulle 500 suomalaiselle. Heistä vajaat 30 prosenttia eli 137 henkilöä vastasi. Lähes puolet vastanneista on yliopistoväkeä, erityisesti professoreita.

Nomenklatuuran vastauksissa aikamme muotiaatteet heijastuvat  selvästi, sillä tällä kertaa älykköjen kymmenen kärkeen mahtui ensi kertaa tasa-arvosta marmattavia naisia ja taloususkonnon uutta papistoa. Ykkössijan jakoivat emeritus filosofi Ilkka Niiniluoto ja talousnobelisti Bengt Holmström. Taloustieteen vahvaa asemaa korosti kolmanneksi äänestetty Sixten Korkman. Naisnäkökulmaa listalla edustivat kuudenneksi tullut viestinnän professori Anu Kantola ja presidentti Tarja Halonen.

Illan A-studioon oli kutsuttu kärkikolmikkoon kuuluneet Ilkka Niiniluoto ja Sixten Korkman sekä sukupuolikiintiötä edustanut Anu Kantola. Ennakkoasetelmiin nähden Ilkka Niiniluodon olisi pitänyt olla se kaikkein viisain, mutta suureksi pettymykseksi hän osoitti olevansa uskollinen Systeemin mies, joka ei uskalla kyseenalaistaa mitenkään hallitsevaa liberaalidemokratiaa ja sitä palvelevaa valtamediaa. Hän sätti pariin otteeseen "valemediaa" ja nimeltä erikseen MV-lehteä väittämällä että niiden uutiset ovat kategorisesti pelkkää valhetta. Vastaavasti hän ei antanut moitteen sanaa järjestelmää viimeiseen asti puolustavalle valtamedialle. Tämä on tulkittava Niiniluodon mustavalkoisesta mediakuvasta käsin siten, että valtavirran tiedotusvälineet ovat johdonmukaisesti aina totuuden puolella eli ne "omistavat totuuden" kuten Pravda aikoinaan Neuvostoliitossa.

Yhtä heikoilla jäillä Niiniluoto liikkui silloin kun hän tuomitsi yksiselitteisesti populismin ja typisti sen kaikissa muodoissaan "valheelliseksi" politiikaksi, jota ajaa ennen kaikkea Donald Trump. Oli vaikea uskoa omia silmiään, että Helsingin yliopiston entinen rehtori alentui puheissaan samanlaisiin yksinkertaistuksiin kuin Vasemmistoliittoa äänestävä lattapäinen Amerikan vihaaja. Samaan hengenvetoon Niiniluoto väitti populistisen politiikan olevan yksinkertaistamista, joka on sattumoisin tuttu patenttivastaus myös oikeisto- ja vasemmistoliberaaleilla politiikoilla. 

Niiniluoto on selkeästi menneen maailman mies, joka uskoo vakaasti, että vanha länttä nakertanut liberaali järjestys seisoo ikuisesti paikoillaan. Populismia hän pitää vain häiriötilana ja ajatteluvirheenä, jota vastaan voidaan taistella "totuudella" ikään kuin politiikassa olisi kyse totuudesta tieteellisessä mielessä eikä hegemonisesta vallasta ja ystävän-vihollisen erottamisesta. Vertaukset klassiseen kreikkalaiseen filosofiaan tekivät Niiniluodon ajatuksenjuoksusta vain entistä nolompaa.

Siinä missä Niiniluoto osoitti olevansa epäfilosofinen konformisti, viestinnän professori Anu Kantola halusi esiintyä valtamedian totuuden torvena. On äärimmäisen huolestuttavaa, että juuri viestinnän professori toistaa valtamedian uutishuhun, joka on vahvistettu moneen kertaan valheeksi. Eräässä kohtaa ohjelmaa Kantola nimittäin väitti, että

kuplissa tunteet kärjistyy ja voi tulla dramaattista jälkeä, jos nyt katsotaan mitä Saksassa [Chemnitzissä] tapahtuu, siellä juostaan ulkomaalaisen näköisten ihmisten perässä kaduilla heitä lynkkaamassa jo. Tämän tyyppinen kehitys on huolestuttavaa.

Tätä Kantolan propagoimaa valeuutista on levittänyt näkyvimmin Helsingin Sanomat (",Äärioikeisto lähti kosto­retkelle Saksassa ja näytti, että sen uhka on otettava todesta"), Kaleva ("Saksan väkivalta huolestuttaa"), Karjalainen ("Mihin tarvitaan natseja? – Ei mihinkään") ja Kansan Uutiset ("Väkivaltainen äärioikeisto on riehunut ennenkin Saksassa – Nyt yksi asia tekee siitä vahvemman"). Nämä kaikki alarmistiset ja poliittisesti tarkoitushakuiset hysterian purkaukset perustuvat Saksan äärivasemmiston levittämään "uutiseen", johon valtamediat tarttuivat tarkistamatta lähdettä. Ylessä vastavirtaan kulkeva Saksan asioista kertova toimittaja Pertti Rönkkö paljastaa asioiden todellisen laidan Facebook-sivullaan:

Ouluun asti ei ole ilmeisesti kiirinyt heti tapahtuman jälkeen käytössä ollut tieto, että tällaista ei tapahtunut. Kyseessä on fake news. Tällaista tietoa ei ole tähän mennessä sen kummemmin paikallisella poliisilla kuin yleisellä syyttäjälläkään. Sellaista ei havainnut myöskään Chemnitzin oma lehti Freie Presse, joka seurasi tilannetta paikan päällä useiden toimittajien voimin. Lehden päätoimittaja ilmoitti omassa pääkirjoituksessaan, että toimitus on päättänyt yksissä tuumin olla puhumatta ajojahdista, koska sellaista ei ollut. Viittaus 75 vuoden takaiseen tilanteeseen Euroopassa kertoo historiantajun puutteesta. 

Saksalaisten havaintojen mukaan väkijoukko ei tehnyt natsitervehdyksiä vaan jokunen henkilö eri puolilla mielenosoitusaluetta. Olivatko he oikeistolaisia tai provokaatiota yrittäneitä vasemmistolaisia, sitä ei vielä tiedetä. Kaupunkilaisten mielenosoituksen motto oli „Jo riittää“. Se tarkoittaa, että vaikka sysäyksenä oli kaupungissa tehty kuolemaan johtanut veitsi-isku, niin taustalla vaikuttivat lukuisat vastaavanlaiset turvapaikanhakijoiden tekemät iskut eri puolilla Saksaa. Protestin kohteen oli myös Saksan nykyisen pakiolaispolitiikan epäkohdat. Valtaosa mielenosoittajista oli aivan tavallisia, tilanteesta huolestuneita chemniziläisiä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi nimittää äärioikeistolaisiksi ja uusnatseiksi. Kalevan pääkirjoitus antaa lehden lukijoille edelleen koko Saksaa kuohuttavasta tapahtumasta vääristellyn kuva.

Rönkön paljastuksista kertoo tarkemmin Kansalainen-uutissivuston juttu Sanomalehti Kalevan päätoimittaja kompastui valeuutiseen eikä halua nousta ylös. Neljä päivää aiemmin Rönkkö kertoi Facebook-sivullaan huhun alkuperästä, joka oli lähtöisin marginaalisten kommunistilarppajien some-tärpistä, jolla ei ole vahvistettu olevan mitään totuuspohjaa:

Noitavainoa muistuttavaa ajojahti valeuutinen? Missä ovat todisteet? - kysyy mmnews-verkkojulkaisu Chemnitzin tapahtumiin liittyen. Julkaisussa palautetaan mieleen, että jopa Saksan hallitus saattoi perustaa Chemnitzin tapahtumiin liittyvän tuomitsevan lausuntonsa tapahtumiin, joita ei todellisuudessa edes tapahtunut. Myöskään poliisi ei ole pystynyt vahvistamaan tähän mennessä minkäänlaista ulkomaalaisiin kohdistunutta noitavainoa. Sellaista ei havainnut myöskään paikallinen lehti, joka oli seuraamassa tapahtumia monen toimittajan voimin. mmnewes-sivustolla kysytään, lähtikö laajoja seurauksia synnyttänyt väite noitavainoista liikkeelle saksalaisen uutistoimiston dpa:n välittämästä uutisesta, jossa kerrottiin antifasististen aktivistien raportoineen sosiaalisessa mediassa siirtolaisten kimppuun käymisestä. Lyhyt ilmoitus otetettiin mediassa kritiikittömästi vastaan.

Jo pelkästään tämä yksi esimerkki paljastaa sen järjettömän ylimielisyyden, jolla "valtakunnan intellektuellit" puolustavat ns. virallista totuutta. Ainoastaan Sixten Korkmanilla oli sen verran filosofista rohkeutta myöntää, ettei kaikki populistinen kritiikki ole turhaa ja haitallista edes eliitille. Taloustieteilijänä Korkmanilla on ehkä vähemmän poliittis-ideologisia intohimoja kuin kuin kahdella muulla, joten hän saattoi arvioida populismia viileämmin ja järkiperäisemmin. 

Korkman tosin tarkastelee asioita lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn kannalta, joka menee hänen ajattelussaaan aina ohi ikuisten arvojen, jotka koskevat maata, kansaa ja uskoa. Siksi yhteiskunnalliset ratkaisut eivät saa hänen mielestään olla liian yksinkertaisia, koska ne rikkoisivat pyhän talouden herkkää tasapainoa. Tällöin ongelmien keinotekoisesti tehdystä "monimutkaisuudesta" tulee tekosyy sille, ettei niitä voi ratkaista ollenkaan, jolloin korruptoitunut meno saisi jatkua siitä hyötyvien eduksi loputtomasti. 

Korkmanin kaltaisten talousutililtaristien kalloon ei yksinkertaisesti mahdu se, että liberalismin ongelmat voidaan ratkaista yksinkertaisesti päättämällä tehdä niin. Kyse on on vain polittisesta tahdosta. Mitä tulee sitten hyötyyn, niin tehdyt yksinkertaisen karskit ratkaisut esimerkiksi maahanmuutto- ja karkotuspolitiikassa ovat kannattavampia nyt kuin jos ongelmia pahennettaan lykkäämällä niitä. Silloin vasta veri vuotaakin. 

Studioon kutsutuista älyköistä yksikään ei suhtautunut kriittisesti nykyjärjestelmään, mikä on omituista, koska yleensä intellektuelleina on pidetty niitä, jotka kyseenlaistavat vallitsevan elämäntavan. Pentti Linkolaa lukuunottamatta Suomessa eletään vahvassa konsensustodellisuudessa, jota eivät edes "merkittävät ajattelijat" uskalla horjuttaa.