TWITTERIN VIIMEISIN LINJAUS, JOSSA VASEMMISTO HALUAA OMISTAA VIRALLISEN TOTUUDEN

Tahattoman ironisesti itseään liberaaleiksi kutsuvat vasemmistolaiset ovat jälleen onnistuneet ajamaan liberalismin vastaista agendaansa, tällä kertaa yritysmaailmassa. Heidän tähtäimessään pitkään ollut sosiaalisen median pikaviestinäpalvelu Twitter on tästä viikosta lähtien määritellyt sen mikä on virallinen totuus ja mikä taas disinformaatioita. Ylen uutisessa Professori: Twitterin kauan odotettu päätös puuttua väärän tiedon levittämiseen voi edistää demokratiaa ja julkista keskustelua kerrotaan innostuneesti, kuinka "Twitter lisäsi ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tviitteihin merkinnän, jossa kehotetaan lukijaa tarkistamaan siinä esitetyt faktat". 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Twitter puuttuu alustallaan julkaistuun sisältöön, mikäli ne eivät vastaa vasemmistoliberalistisen hegemonian julistamia "totuuksia". Viesteihin lisätyillä "faktantarkastusmerkinnöillään" Twitter ilmoittaa tietävänsä lopullisen totuuden kuten Neuvostoliiton NKP:n pää-äänenkannattajana tunnettu päivälehti Pravda (Totuus).

Perinteisesti yritysmaailma on pyrkinyt olemaan poliittisesti neutraali, mutta 1970-luvulta lähtien vasemmistolainen moraalinen paatos on tunkeutunut sinne positiivisen syrjinnän ja tasa-arvoeetoksen avulla. Sittemmin yritykset ovat alkaneet seurata vasemmiston valtaamien kansalaisjärjestöjen ideologisista hyvesignalointia, koska näin ne voivat samaistua muodikkaina pidettyihin "edistyksellisiin" poliittisiin virtauksiin. Tästä ilmiöstä kirjoitti hiljattain Suomen uutiset artikkelissaan Media, kirkko ja yliopistot politisoituvat vauhdilla – O’Sullivanin laki ennusti jo 30 vuotta sitten, että kaikki organisaatiot jotka eivät ole oikeistolaisia, muuttuvat ajan myötä vasemmistolaisiksi. 

O’Sullivanin laki ei tarjoa sinänsä mitään uutta oivallusta niille, jotka ovat seuranneet länsimaiden vuosikymmeniä jatkunutta yhteiskunnallista punasiirtyymää. Hän vain tiivisti maksimissaan osuvasti sen, minkä strategian kulttuurimarxilaiset omaksuivat iltalialaiskommunisti Antonio Gramscin (1891-1937) hegemoniateoriasta. 

Twitterin viimeisin Isoveli-versio yksilön ilmaisuvapautta vastaan on tyyppiesimerkki siitä, kuinka vasemmistolaisuus vaikuttaa valtion instituutioiden kuten poliittisesti peukaloidun lainsäädännön avulla yritysten toimintaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kansalaisoikeustaistelun tuoksinnassa synnytetty ja edelleen kehitelty lainsäädäntö "syrjintää" vastaan on mennyt niin pitkälle, ettei edes suuryrityksillä ole kalliiden oikeusjuttujen pelossa resursseja taistella liittovaltion syrjintälainsäädäntöä vastaan. Siksi ne alistuvat jo etukäteen poliittiseen korrektiuteen ja toimivat oma-aloitteisesti vasemmiston markkinoiminen muotiaatteiden kuten sateenkaari-ideologian puolesta. Suomen Uutisten artikkelissa tätä puolta valotetaankin kiitettävästi:

Sosiologiassa ja organisaatiotieteessä legitimiteetillä on olennainen merkitys. Erityisesti institutionaalisessa teoriassa on tunnistettu, miten organisaatiot alkavat muistuttaa toisiaan. Ne pyrkivät hankkimaan legitimiteettiä omaksumalla toisilta muodikkaita oppeja, käytäntöjä ja jopa symboliikkaa. Toisin sanoen, kaikki organisaatioiden toiminta ei lähtökohtaisesti perustu ydintoiminnan parantamiseen, vaan verkottuneessa yhteiskunnassa on entistä merkityksellisempää signaloida muulle yhteiskunnalle tärkeitä merkityksiä.

Ylen uutisessa tarkoin valittu, poliittisesti oikeaoppiseksi sertifioitu Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus toteaa yllätyksettömästi, että "yhteisöpalvelu Twitterin päätös puuttua valheellisen tiedon levittämiseen on hyväksi demokratialle ja julkiselle keskustelulle". Punaisen yliopiston politrukille on ominaista kovaääninen demokratian ja totuuden korostaminen, koska ne on nykymuodoissaan muokattu palvelemaan vasemmistolaista ideologiaa. Tuon harhaisen opin ytimessä on Suuri valhe "pyhästä" tasa-arvosta, josta kaikki tuhoontuomitut yhteikuntakokeilut sitten johdetaan.

Liberaaleina esiintyvien vasemmistolaisten keinot päästä ideologiseen tavoitteeseensa ovat jo historiasta tutut. Ensin tulee sensuuri, sitten rangaistukset virallisesta totuudesta poikkeamisesta ja lopulta totaalitaarisen järjestelmän keinot hiljentää lopullisesti toisinajattelijat. Professori Pekka Isotalus on sensuurin kannalla, eikä hän luultavasti epäröi rangaistusten antamista niille, yrityksille ja yksityisille kansalaisille, jotka kyseenalaistavat vasemmistohegemonian määrittelemän virallisen totuuden:

– Pitkään on odotettu, että suuret teknologiayritykset alkaisivat kiinnittää enemmän huomiota niiden alustoilla levitettävään disinformaatioon. Tämä on mielestäni hyvää kehitystä ja toivon, että muutkin yritykset menisivät tähän suuntaan, Isotalus sanoo.

Toisena haastateluna ollut pahamaineinen vasemmistoaktivisti, Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola, puolestaan tunnustaa, että Twitter on ollut poliittisen painostuksen alaisena. Hän ei tietenkään sano suoraan, että painostuksen takana ovat olleet vasemmistolaiset "faktantarkastajat", mutta asiayhteyden perusteella tämä on ilmiselvää:

Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola arvioi Twitterin ja Facebookin olleen jo pitkään kovassa paineessa niiden kautta välitettyjen viestien faktantarkistuksen suhteen. 

– On vähän ihmeellistä, että tämä tulee vasta nyt ja näin pienessä mittakaavassa. Paine on kuitenkin ollut niin raju, Kantola sanoo.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

                                                   *********************************

TV1, 27.5.2020 klo 22.00, The Long Song - orjatytön laulu (12) 

2/2. Elämä Amity-plantaasilla on mielenkiintoista. Robert saa sekä Carolinen että Julyn huomion - kumman hän valitseekaan? Plantaasin työntekijät vaativat itselleen parempia työoloja ja koko tila ajautuu kaaokseen. Kuinka July selviää pienen lapsensa kanssa ja miten hänen elämänsä jatkuu? T: NBC Universal, 2018 HD 1 h 22 min. Linkki ohjelmaan. 

Valkoiset lopettivat jo parisataa vuotta sitten ensimmäisinä ja ainoina maailmassa orjuuden, mutta se ei estä (((vihamielistä viihdemediaa))) tekemästä minisarjaa, jossa kaikkia valkoisia voidaan syyllistää vielä tänään.

TV1, 27.5.2020 klo 22.00, Kino: Kapteeni (16)

Tositarina natsi-Saksan viimeisiltä hetkiltä kertoo nuoresta sotilaasta, joka alkaa esiintyä Führerin valtuuttamana erikoisupseerina. "Kapteeni" Willi Heroldin pikatuomioistuin murhasi muutamassa viikossa lähes 200 ihmistä. O: Robert Schwentke. N: Max Hubacher, Alexander Fehling, Sebastian Rudolph. (Der Hauptmann, Saksa 2017) HD 1 h 55 min. Linkki ohjelmaan.

Eipäs unohdeta natseja! Vieläpä tositarina (pakko olla totta, koska elokuva tulee Ylen välityksella oikein televiissioapparaatista!). Tosin punaliberaali etnomasokisti joutuu ainakin suoratoiston edessä valitsemaan tänä iltana millä päänsä pehmittää, sillä Yle Teeman natsien kanssa kilpailevat samaan aikaan TV1:n mustia orjia kiusaavat pahat valkoiset. Onneksi sentään TV2 ei lähetä samaan aikaan Sofien valintaa, silloin Gutmensch olisi ratkaisemattoman valinnan edessä.   

A-STUDIO – MAAMME "MERKITTÄVIMMÄT AJATTELIJAT" EIVÄT USKALLA KYSEENLAISTAA VALLITSEVAA JÄRJESTELMÄÄ

TV1, tiistaina 4.9.2018 klo 21:00, A-studio 

Mihin ajattelijoita tarvitaan ja kenen ajatuksia kuunnellaan? A-studio selvitti, keitä pidetään Suomen merkittävimpinä ajattelijoina. Mikä on ajattelijoiden merkitys tänä päivänä -populismin ja kohujen keskellä. Studiovieraina kyselyssä menestyneet professorit Anu Kantola, Sixten Korkman ja Ilkka Niiniluoto. Juontajana Annika Damström. #yleastudio

Linkki ohjelmaan Yle Areenasta.

Yle uutiset ehti jo aiemmin päivällä kertoa verkkosivuillaan A-studion teettämästä kyselystä, jossa kysyttiin maan merkittävimpiä ajattelijoita. Kyselyyn osallistuneet eivät olleet tilastollisia keskivertosuomalaisia, vaan enimmäkseen hegemonisen vallan edustajia:

Kysely lähetettiin alkukesällä sähköpostilla reilulle 500 suomalaiselle. Heistä vajaat 30 prosenttia eli 137 henkilöä vastasi. Lähes puolet vastanneista on yliopistoväkeä, erityisesti professoreita.

Nomenklatuuran vastauksissa aikamme muotiaatteet heijastuvat  selvästi, sillä tällä kertaa älykköjen kymmenen kärkeen mahtui ensi kertaa tasa-arvosta marmattavia naisia ja taloususkonnon uutta papistoa. Ykkössijan jakoivat emeritus filosofi Ilkka Niiniluoto ja talousnobelisti Bengt Holmström. Taloustieteen vahvaa asemaa korosti kolmanneksi äänestetty Sixten Korkman. Naisnäkökulmaa listalla edustivat kuudenneksi tullut viestinnän professori Anu Kantola ja presidentti Tarja Halonen.

Illan A-studioon oli kutsuttu kärkikolmikkoon kuuluneet Ilkka Niiniluoto ja Sixten Korkman sekä sukupuolikiintiötä edustanut Anu Kantola. Ennakkoasetelmiin nähden Ilkka Niiniluodon olisi pitänyt olla se kaikkein viisain, mutta suureksi pettymykseksi hän osoitti olevansa uskollinen Systeemin mies, joka ei uskalla kyseenalaistaa mitenkään hallitsevaa liberaalidemokratiaa ja sitä palvelevaa valtamediaa. Hän sätti pariin otteeseen "valemediaa" ja nimeltä erikseen MV-lehteä väittämällä että niiden uutiset ovat kategorisesti pelkkää valhetta. Vastaavasti hän ei antanut moitteen sanaa järjestelmää viimeiseen asti puolustavalle valtamedialle. Tämä on tulkittava Niiniluodon mustavalkoisesta mediakuvasta käsin siten, että valtavirran tiedotusvälineet ovat johdonmukaisesti aina totuuden puolella eli ne "omistavat totuuden" kuten Pravda aikoinaan Neuvostoliitossa.

Yhtä heikoilla jäillä Niiniluoto liikkui silloin kun hän tuomitsi yksiselitteisesti populismin ja typisti sen kaikissa muodoissaan "valheelliseksi" politiikaksi, jota ajaa ennen kaikkea Donald Trump. Oli vaikea uskoa omia silmiään, että Helsingin yliopiston entinen rehtori alentui puheissaan samanlaisiin yksinkertaistuksiin kuin Vasemmistoliittoa äänestävä lattapäinen Amerikan vihaaja. Samaan hengenvetoon Niiniluoto väitti populistisen politiikan olevan yksinkertaistamista, joka on sattumoisin tuttu patenttivastaus myös oikeisto- ja vasemmistoliberaaleilla politiikoilla. 

Niiniluoto on selkeästi menneen maailman mies, joka uskoo vakaasti, että vanha länttä nakertanut liberaali järjestys seisoo ikuisesti paikoillaan. Populismia hän pitää vain häiriötilana ja ajatteluvirheenä, jota vastaan voidaan taistella "totuudella" ikään kuin politiikassa olisi kyse totuudesta tieteellisessä mielessä eikä hegemonisesta vallasta ja ystävän-vihollisen erottamisesta. Vertaukset klassiseen kreikkalaiseen filosofiaan tekivät Niiniluodon ajatuksenjuoksusta vain entistä nolompaa.

Siinä missä Niiniluoto osoitti olevansa epäfilosofinen konformisti, viestinnän professori Anu Kantola halusi esiintyä valtamedian totuuden torvena. On äärimmäisen huolestuttavaa, että juuri viestinnän professori toistaa valtamedian uutishuhun, joka on vahvistettu moneen kertaan valheeksi. Eräässä kohtaa ohjelmaa Kantola nimittäin väitti, että

kuplissa tunteet kärjistyy ja voi tulla dramaattista jälkeä, jos nyt katsotaan mitä Saksassa [Chemnitzissä] tapahtuu, siellä juostaan ulkomaalaisen näköisten ihmisten perässä kaduilla heitä lynkkaamassa jo. Tämän tyyppinen kehitys on huolestuttavaa.

Tätä Kantolan propagoimaa valeuutista on levittänyt näkyvimmin Helsingin Sanomat (",Äärioikeisto lähti kosto­retkelle Saksassa ja näytti, että sen uhka on otettava todesta"), Kaleva ("Saksan väkivalta huolestuttaa"), Karjalainen ("Mihin tarvitaan natseja? – Ei mihinkään") ja Kansan Uutiset ("Väkivaltainen äärioikeisto on riehunut ennenkin Saksassa – Nyt yksi asia tekee siitä vahvemman"). Nämä kaikki alarmistiset ja poliittisesti tarkoitushakuiset hysterian purkaukset perustuvat Saksan äärivasemmiston levittämään "uutiseen", johon valtamediat tarttuivat tarkistamatta lähdettä. Ylessä vastavirtaan kulkeva Saksan asioista kertova toimittaja Pertti Rönkkö paljastaa asioiden todellisen laidan Facebook-sivullaan:

Ouluun asti ei ole ilmeisesti kiirinyt heti tapahtuman jälkeen käytössä ollut tieto, että tällaista ei tapahtunut. Kyseessä on fake news. Tällaista tietoa ei ole tähän mennessä sen kummemmin paikallisella poliisilla kuin yleisellä syyttäjälläkään. Sellaista ei havainnut myöskään Chemnitzin oma lehti Freie Presse, joka seurasi tilannetta paikan päällä useiden toimittajien voimin. Lehden päätoimittaja ilmoitti omassa pääkirjoituksessaan, että toimitus on päättänyt yksissä tuumin olla puhumatta ajojahdista, koska sellaista ei ollut. Viittaus 75 vuoden takaiseen tilanteeseen Euroopassa kertoo historiantajun puutteesta. 

Saksalaisten havaintojen mukaan väkijoukko ei tehnyt natsitervehdyksiä vaan jokunen henkilö eri puolilla mielenosoitusaluetta. Olivatko he oikeistolaisia tai provokaatiota yrittäneitä vasemmistolaisia, sitä ei vielä tiedetä. Kaupunkilaisten mielenosoituksen motto oli „Jo riittää“. Se tarkoittaa, että vaikka sysäyksenä oli kaupungissa tehty kuolemaan johtanut veitsi-isku, niin taustalla vaikuttivat lukuisat vastaavanlaiset turvapaikanhakijoiden tekemät iskut eri puolilla Saksaa. Protestin kohteen oli myös Saksan nykyisen pakiolaispolitiikan epäkohdat. Valtaosa mielenosoittajista oli aivan tavallisia, tilanteesta huolestuneita chemniziläisiä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi nimittää äärioikeistolaisiksi ja uusnatseiksi. Kalevan pääkirjoitus antaa lehden lukijoille edelleen koko Saksaa kuohuttavasta tapahtumasta vääristellyn kuva.

Rönkön paljastuksista kertoo tarkemmin Kansalainen-uutissivuston juttu Sanomalehti Kalevan päätoimittaja kompastui valeuutiseen eikä halua nousta ylös. Neljä päivää aiemmin Rönkkö kertoi Facebook-sivullaan huhun alkuperästä, joka oli lähtöisin marginaalisten kommunistilarppajien some-tärpistä, jolla ei ole vahvistettu olevan mitään totuuspohjaa:

Noitavainoa muistuttavaa ajojahti valeuutinen? Missä ovat todisteet? - kysyy mmnews-verkkojulkaisu Chemnitzin tapahtumiin liittyen. Julkaisussa palautetaan mieleen, että jopa Saksan hallitus saattoi perustaa Chemnitzin tapahtumiin liittyvän tuomitsevan lausuntonsa tapahtumiin, joita ei todellisuudessa edes tapahtunut. Myöskään poliisi ei ole pystynyt vahvistamaan tähän mennessä minkäänlaista ulkomaalaisiin kohdistunutta noitavainoa. Sellaista ei havainnut myöskään paikallinen lehti, joka oli seuraamassa tapahtumia monen toimittajan voimin. mmnewes-sivustolla kysytään, lähtikö laajoja seurauksia synnyttänyt väite noitavainoista liikkeelle saksalaisen uutistoimiston dpa:n välittämästä uutisesta, jossa kerrottiin antifasististen aktivistien raportoineen sosiaalisessa mediassa siirtolaisten kimppuun käymisestä. Lyhyt ilmoitus otetettiin mediassa kritiikittömästi vastaan.

Jo pelkästään tämä yksi esimerkki paljastaa sen järjettömän ylimielisyyden, jolla "valtakunnan intellektuellit" puolustavat ns. virallista totuutta. Ainoastaan Sixten Korkmanilla oli sen verran filosofista rohkeutta myöntää, ettei kaikki populistinen kritiikki ole turhaa ja haitallista edes eliitille. Taloustieteilijänä Korkmanilla on ehkä vähemmän poliittis-ideologisia intohimoja kuin kuin kahdella muulla, joten hän saattoi arvioida populismia viileämmin ja järkiperäisemmin. 

Korkman tosin tarkastelee asioita lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn kannalta, joka menee hänen ajattelussaaan aina ohi ikuisten arvojen, jotka koskevat maata, kansaa ja uskoa. Siksi yhteiskunnalliset ratkaisut eivät saa hänen mielestään olla liian yksinkertaisia, koska ne rikkoisivat pyhän talouden herkkää tasapainoa. Tällöin ongelmien keinotekoisesti tehdystä "monimutkaisuudesta" tulee tekosyy sille, ettei niitä voi ratkaista ollenkaan, jolloin korruptoitunut meno saisi jatkua siitä hyötyvien eduksi loputtomasti. 

Korkmanin kaltaisten talousutililtaristien kalloon ei yksinkertaisesti mahdu se, että liberalismin ongelmat voidaan ratkaista yksinkertaisesti päättämällä tehdä niin. Kyse on on vain polittisesta tahdosta. Mitä tulee sitten hyötyyn, niin tehdyt yksinkertaisen karskit ratkaisut esimerkiksi maahanmuutto- ja karkotuspolitiikassa ovat kannattavampia nyt kuin jos ongelmia pahennettaan lykkäämällä niitä. Silloin vasta veri vuotaakin. 

Studioon kutsutuista älyköistä yksikään ei suhtautunut kriittisesti nykyjärjestelmään, mikä on omituista, koska yleensä intellektuelleina on pidetty niitä, jotka kyseenlaistavat vallitsevan elämäntavan. Pentti Linkolaa lukuunottamatta Suomessa eletään vahvassa konsensustodellisuudessa, jota eivät edes "merkittävät ajattelijat" uskalla horjuttaa.

HALLITSEVAT VALHEMEDIAT KUTEN YLE HARHAUTTAVAT KIINNITTÄMÄLLÄ KATSEEN EPÄOLENNAISEEN

Kansansa pettäneet läntiset globalistit käyvät päivä päivältä kärsimättömäksi, kun alamaiset eivät näytäkään mukisematta nielevän heidän määräämää etnomasokistista politiikkaa. Tässä pelissä valtamedia teeskentelee riippumatonta valtiomahtia, vaikka kaikille muille paitsi mädästä systeemistä hyötyvälle nomenklatuuralle on selvää kenen agendaa ja ketä vastaan se puolueellisesti ajaa.

Poliittis-taloudellisen "eliitin" juoksupoikina toimivat toimittajat ovat kehitysmaalaisten arkipäivän väkivallan ja islamistiterrorismin keskellä odottaneet kuin kuuta nousevaa, että valkoinen kantaväestö syyllistyisi johonkin raflaavaan kutsumattomia muukalaisia vastaan. Kun uutisoitavaa ei sitten perättömistä huhuista ja tonkimisesta huolimatta löydykään, Yle julkaisee uutisiksi naamioituja mielipidekirjoituksia kuten Onko äärikristittyjäkin olemassa? Ääriliikkeitä löytyy kaikista maailmanuskonnoista, jossa poliittis-uskonnollisen väkivallan maailmanlaajuinen ykkönen islam yritetään trivialisoida rinnastamalla se kristittyjen, buddhalaisten ja hindulaisten harjoittamaan minimaaliseen terrorismiin. 

Taktiikka on sama kuin jo takavuosina maamme valtamediassa tavaksi tullut ulkoeurooppalaisten miesjoukkioiden tekemien raiskausten vähättely, jossa julkisen keskustelun pääaiheeksi nostetaan fakta, että raiskaavathan suomalaisetkin. Erityisen hanakoita ulkomaalaisia koskevan raiskauskeskustelun viemisessä han-suomalaisiin ovat olleet punavihreät feministit, joita ei tunnu vaivaavaan yhtään se, että värilliset muukalaiset raiskaavat heidän sisariaan 17-kertaa enemmän kuin paikalliset pottunokat.


                                                      *******************************


Tänään maamme valtamediat saivat vihdoinkin syyn esitellä suomalaisen rasistifasistinatsin, jota syytetään terrorrismista. Toki aikaisemminkin tiedotusvälineet ovat yrittäneet herkutella "suomalaisterroristeilla", mutta edes aivokuolleet demarieläkeläiset eivät ole niin tyhmiä, että kuvittelisivat ISIS-joukkoihin värväytyneiden muslimien olleen etnisiä suomalaisia. Sen sijaan Ylen tv:n ja verkkosivujen uutisissa kerrotussa jutussa Kaksi brittiarmeijan sotilasta syytteessä uusnatsijärjestöön kuulumisesta – Toinen Suomen ja Britannian kaksoiskansalainen epäilty on selvästi härmäläinen ja valkoinen.

Yle Watch kertoi viimeksi National Actionin jäsenien pidätyksestä viime viikon tiistaina. Jo silloisessa päivityksessä epäiltiin, että pidätyksen taustalla ei ole kyse oikeasta terrorismista, vaan orwellilaisesta ajatusrikoksesta. Ja niinhän siinä sitten kävikin: suomalais-englantilaista miestä syytetään kryptisen terrorismilain perusteella kiellettyyn järjestöön kuulumisesta, suljetussa chatti-ryhmässä epäkorrektista kirjoittelusta ja ilmeisesti omaan koulutusalaan kuuluvan kirjan hallussapidosta:

Miestä syytetään terrorismirikoksen lisäksi mahdollisesti terroriteossa hyödyllisen dokumentin hallussapidosta sekä uhkaavien tai loukkaavien rasististen kommenttien esittämisestä internetissä.

Varsinainen "terrorismirikos" on pelkkä National Action -järjestöön kuuluminen, josta voidaan uuden polittisesti motivoituneen lain mukaan tuomita enimmillään kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Kommentoidessaan viiime kesäkuun Lontoon terrori-iskua Yle Watch kertoi, että terrorismin ehkäisyn varjolla ainoat todelliset brittihallinnon toimet kohdistuvat vain valkoisiin britteihin, jotka vastustavat maansa monikulttuurista miehitystä ja muslimien terroristisia sotatoimia siviilejä vastaan. National Action -tapauksessa kansan harhaanjohtajat eivät kykene saamaan satimeen islamistisoluja, mutta omiin kansalaisiin kohdistuvan tiukentuneen valvonnan ansiosta he voivat pidättää näyttävästi terroristeina internetin totuuspuhujat ja tarranliimaajat. Toden totta, kansalaisvapaudet riistävät uudet terrorismilait toimivat!

Tapausta käsittelevässä toisessa Yle-uutisessa Rasististia julkaisuja, jäsenenä uusnatsijärjestössä – Näistä suomalais-brittiläistä miestä syytetään Britanniassa viitataan kansallismieliseen kansanosaan aggressiivisen epäluuloisesti suhtautuvaan sisäministeriöön:

Britannian sisäministeriö kuvaa järjestöä rasistiseksi, antisemitistiseksi ja homofobiseksi. Brittimedian tietojen mukaan National Actionin toiminta on kohtalaisen organisoitunutta.

– Siitä puhutaan yleisesti uusnatsijärjestönä, ja se on järjestänyt muun muassa väkivaltaiseen konfliktiin valmistavia harjoitussessioita, tapausta seurannut Ylen toimittaja Pasi Myöhänen kertoo.

Britannian julkisessa elämässä rasismi, antisemitismi ja homofobia tarkoittavat käytännössä sitä, että kansalainen ei voi levittää julkiseen tietoon objektiivisia faktoja kuten että "mustat ovat tilastollisesti väkivaltaisempia valkoisia kohtaan kuin päinvastoin" (rasismia), "työväenpuolueen entinen johtaja ja parlamentim jäsen Ed Miliband on juutalainen sionisti ja BBC:n johdossa on juutalaisenemmistö" (antisemitismi) ja "homoseksuaalit syyllistyvät poikalasten hyväksikäyttöön moninkertaisesti enemmän kuin heterot" (homofobia). Edellä mainitut esimerkit ovat kiistämättömiä tosiasioita, mutta näistä ongelmistä puhuminen on tehty mahdottomaksi, koska niiden yhteydessä käytetään psykopatologisoivia termejä, joiden painoarvoa vielä korostetaan mielivaltaisella ajatusrikoslainsäädännöllä. Naurettavuuden huippu on pitää itsepuolustuksen harjoittamista rikollisena – ilmeisesti sellaista koulutusta saa antaa Iso-Britanniassa vain monikulttuuriset rekisteröidyt urheiluseurat.

Oman kieroutuneen panoksensa sanavapaudesta riisuuttuun brittiläiseen Isosisko-yhteiskuntaan tuo alkuperäisväestön intressiin vihamielisesti suhtautuvat "kansalaisjärjestöt" kuten Hope Not Hate. Se toimii suomalaisen Varis-verkoston tapaan korruptoituneen järjestelmän vahtikoirana: 

Äärijärjestöjä vastustavan Hope not Hate -järjestön mukaan National Action olisi värvännyt toimintaansa lisää jäseniä ja kouluttanut heitä. Hope not Haten mukaan toiminta on jatkunut aktiivisena National Actionin toiminnan kieltämisen jälkeenkin. Järjestö on tiettävästi toiminut uusien nimien alla.

Jos Britanniassa pitäisi kieltää joku järjestö, niin se olisi hämärävoimien rahoittama ja tukema vihajärjestö Hope Not Hate. Kun vuoden 2016 syksyllä juutalaisen globalistipankkiiri George Sorosin "kansalaisjärjestö" Open Society Foundationsin (OSF) tiedostot hakkerointiin, paljastui, että se oli tukenut mm. Hope Not Hate järjestöä:

One organisation lavishly funded by Soros was the British “antifascist” group Hope Not Hate, which in one of the leaked documents is shown receiving $93,740 for just one of its projects — Hope Camp — in advance of the 2014 elections.

Suurkapitalisti Sorosin tuki "antifasistiselle" Hope Not Hate -järjestölle on ymmärrettävää, koska OSF:n tavoitteena on kriminalisoida eurooppalaisten kansallismielisyys ja päästää mantereelle mahdollisimman paljon afrikkalaisia korvaamaan eurooppalaiset. Tämä matalan intensiteetin kansanmurhaprojekti muistuttaa hyvin paljon jo 1920-luvulla muotoiltua Kalergi-suunnitelmaa. Se, että Ylen toimittaja Pasi Myöhänen käyttää uutisessaan asiantuntijalähteenä lähes maanpetoksellista brittivihamielistä Hope Not Hate -lobbya, kertoo paljon toimittajan ideologisesta mieltymyksestä.

                                                      *******************************


Johtavia tiedotusvälineitä voi perustellusti kutsua valtamedioksi, koska niillä on näkyvyytensä ja volyyminsa ansiosta valta muodostaa maailman asioista virallinen narraatio, jota ne myyvät lopullisena totuutena hyväuskoisille kansalaisille ja muutospelkoisille demarieläkeläisille. Kun vaihtoehtomediat sitten haastavat valtamedian todellisuudelle vieraan maailmankuvan, jälkimmäinen turvautuu viimeisenä oljenkortena sanapariin "länsimaiset arvot", ikään kuin parin viime vuosikymmenen aikana julkisen keskustelutilan kaapannut kulttuurimarxilainen arvoliberalismi voisi kumota faktat ja hiljentää poliittiset haastajat. 

Yle uutisten verkkosivuilla kauhisteltiin tänään punakulttuurisen koululaitoksen yo-kokeen poliittisesti epäkorrektia lähdettä. Uutisessa Trump-tempoilusta tuttu propagandasivusto päätyi yo-kokeen lähteeksi toimittaja Jaakko Mannermaa kutsuu uutissivusto Breitbartia äärioikeistolaiseksi ja konservatiiviseksi, mikä on ilmeisesti paha juttu, koska ainoa hyvksyttävä yo-lähde saisi olla vasemmistoliberaali media kuten Washington Post tai Newsweek.

Vuonna 2007 perustettua Breitbartia on syytetty salaliittoteorioiden levittämisestä, rasistisesta kirjoittelusta ja populismista. Nettihuhujen alasampumiseen ja faktantarkistukseen keskittyvät sivustot ovat useaan otteeseen kumonneet Breitbartin väitteitä.

Väitteen esittäjinä ovat olleet vain tietyt äärivasemmistolaiset marginaaliryhmät, jotka liberaali valtamedia on nostanut ideologisista syistä parrasvaloihin, mutta tätähän Yle ei lukijalle kerro. Ehkäpä siksi, että se kuuluu itse tuohon samaan lunatic fringen hypettäjien tiedotuskartelliin. Tässä yhteydessä on koomista, että moneen kertaa valheista ja pimittämisestä kiinni jääneet valtamediat sönköttävät jostain faktantarkastamisesta ja yrittävät tällä vetää huomion pois omista vedätyksistään. 

Hysteerisimmät äänenpainot kuultiin tietenkin äärivasemmistolaisilta kuten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andressonilta, joka totesi twiitissään, että "aikuiset ovat huolissaan nuorten medialukutaidosta ja sitten kämmäävät itse näin. Aivan käsittämätöntä". Räyhäanarkistisen Varis-verkoston kanssa tiettävästi puuhaileva Andersson taitaa kuitenkin olla se viimeinen henkilö puhumaan kansalaisten medialukutaidosta yhtään mitään. 

Tosiaan, medialukutaito on monelta koululaiselta hukassa, koska jo lastentarhasta lähtien heille on taottu päähän vetistelevää vasemmistohumanistista propagandaa. Yliopistoon mennessään nämä tulevaisuuden toivot ovat jo täysin menetettyjä tapauksia, Vihreä Lankaa, Nyt-liitettä ja Voima-lehteä ahmivia ahdasaivoisia moralisteja.


                                                    *******************************

Poliittis-taloudellinen johto ja sitä myötäilevä media ovat pitkälti syyllisiä ulkomaalaisten arkipäivän väkivaltaan ja islamistiterrorismiin Suomessa. Tuo klikki yhdessä maanpetoksellisen demarivirkamieskunnan kanssa on ilman kansan enemmistön antamaa mandaattia päästänyt maahan kutsumattomia muukalaisia, joilla ei ole mitään edellytyksiä sopeutua suomalaiseen elämänmenoon ja tietotaitoa vaativaan teknokulttuuriin. Koska pseudoeliitti ei ole valmis tunnustamaan virheitään, se ajaa jääräpäisesti agendaansa katkeraan loppuun asti toivoen etteivät joudu omassa elämässään näkemään hävitystyönsä tuloksia. 

Omassa kuplassa elävän eliitin ja sen kylkeen tarrautuneen lukeneiston Meidän jälkeemme vedenpaisumus -strategia näyttää kuitenkin menneen karille, sillä kansalaisten "populistinen" vastarinta on estämässä tuhoprojektin loppuun saattamista. Tästä kertoo yhä raivoisammaksi käyvä kulttuurisota, jossa valtamediat hyökkäävät loukatulla ylpeydellään tavallisia kansalaisia ja heidän suosimia julkaisukanavia vastaan. Suuret mediat kuten Helsingin Sanomat yrittävät mielipuolisella vimmallaan vain lisätä kierroksia antamalla vapaan foorumin punaisen yliopiston kulttuurimarxilaisille progandisteille, jotka julistavat mitä tahansa, jotta länsimainen yhteiskunta saataisiin romahtamaan mahdollisimman nopeasti ja tilalle rakennettua Neuvostoliitto 2.0.

Tutkija Anu Kantola kirjoittaa tuoreessa HS:n mielipidekirjoituksessaan Ydinperheen ylivallan murenemisesta on seurannut paljon hyvää – Enää ei tarvitse kuiskutella susipareista, avioeroista ja adoptiosta, kuinka yhteiskunnan jatkuvuuden taanneesta heteroseksuaalisesta lapsiperheestä luopuminen onkin riemun arvoinen asia. Kansalaisaktivisti Tuukka Kuru on Facebook-seinällään tästä eri mieltä ja kommentoi vastaansanomattomasti Kantolan marxilaisiin houreisiin:

"Yleensähän on tapana päivitellä perheiden ahdinkoa, mutta perhe-elämässä on tapahtunut myös paljon asioita, joista voi olla iloinen. Yksi sellainen asia on ydinperheen murentuminen."

Melkoisen rohkea väite, ottaen huomioon ydinperheen vastineiden sangen välttävän menestyksen. Yhdysvaltalaisen rikostilastoinnin perusteella yksinhuoltajuus kasvattaa lapsen riskiä oppimisvaikeuksiin ja rikosalttiuteen rotutaustausta riippumatta. Sosiaaliset ongelmat muodostuvat usein suurista kokonaisuuksista, eikä yksinhuoltajuus yksistään selitä lapsen aggressiivista ja antisosiaalista käyttäytymistä. Luvut eivät kuitenkaan anna olettaa, että yksinhuoltajuus olisi millään mittarilla ydinperheen veroinen kasvualusta lasten tulevaisuuden kannalta. 

"TOISEN MAAILMANSODAN jälkeen ihmisiä kannustettiin muodostamaan ydinperheitä ja synnyttämään uusia kansalaisia neuvolatätien oh­jauksessa. Tästä seurasi suuria lapsimääriä mutta myös paljon surua ja tuskaa monille aikuisille ja lapsille." 

Johtuiko suru ja tuska lasten lukumäärästä tai ydinperheestä, vai poliittisesta epävarmuudesta, köyhyydestä ja sodan jättämistä traumoista? 

"Pitkään oli tavallista puhua matalalla äänellä susipareista ja au-lapsista, jotka olivat syntyneet pelottavan kuuloisesti avioliiton ulkopuolella. Avioero oli maailmanloppu. Yksinhuoltajia sääliteltiin, äitipuolia pelättiin." 

Ihmiset ovat luonnostaan konformistisia, eli he odottavat ympäristöltään samaa käyttäytymistä mihin he ovat itse tottuneet. Au-lapsiin ja avioeroihin suhtauduttin oudoksuen jo pelkästään siksi, koska ne olivat lukumääräisesti hyvin harvinaisia tavanomaisiin yhdinperheisiin verrattuna. Avioeroa ei kuitenkaan oltu missään vaiheessa lailla kielletty. 

"KAIKKI tämä moraalinen paatos on viime vuosikymmeninä murentunut hienolla tavalla." 

Muutos ei ole itsessään hyvä tai huono asia, ainoastaan sen lopputulokset ovat. 

"Nyt on paljon enemmän vaihto­ehtoja, miten perheen voi rakentaa. Jos sitä oikeaa ei löydy, lapsen voi hankkia myös yksin. Naimisiin ei tarvitse mennä, vaan ensin voi ­kokeilla asumista yhdessä." 

Näiden vaihtoehtojen hinta voi olla yhteisön jatkuvuuden kannalta kuitenkin melkoisen raskas. Avioerojen lisääntyessä ja lapsimäärien vähentyessä ajaudumme kansakuntana siihen pisteeseen, ettemme kykene enää varmistamaan omaa olemassaoloamme tuleville vuosisadoille. Nykyinen vapaamielisyyden hurmos on vain väliaikainen poikkeustila, joka tulee väistämättä korvautumaan joko kotimaisilla tai ulkomaisilla käytännöillä, jotka eivät enää noudata kyseistä vapaamuotoisuuden ihannetta. 

"Lapsia ei tarvitse tehdä sen enempää kuin haluaa, mikä on hyvä maapallon kantokyvyn kannalta." 

Suomalaisen kansakunnan kuihtuminen ei ole perusteltavissa maapallon kantokyvyllä. Miksi tätä kantokykyyn pohjautuvaa näkökulmaa ei nosteta koskaan esiin Afrikan tai Aasian väestöräjähdyksestä keskusteltaessa? 

"Nyt naisilla on enemmän varaa valita, miten elämäänsä elää. Samalla 35-vuotiaista naisista neljännes on lapsettomia. Helsingissä runsaat 40 prosenttia lapsista syntyy avioliiton ulkopuolelle, ja noin viidennes lapsista syntyy yksinhuoltajien perheisiin. Helsingissä naisista selvä vähemmistö synnyttää lapsen avioliitossa. Lapsia syntyy entistä vähemmän, koska naisilla on paljon muutakin tekemistä, ja monella on vaikeuksia löytää kumppania." 

Kyseisissä luvuissa ei ole mitään juhlittavaa. Korkeastikoulutetut naiset olisivat mitä todennäköisimmin niin varallisuutensa kuin henkisen terveydensä kannalta parhaita mahdollisia äitejä teoreettisille jälkeläisille. Nyt nämä hienot ominaisuudet katkeavat yhteen sukupolveen, sillä näennäinen vapaudenkaipuu on korvannut yhteisön olemassaolon kannalta elintärkeän lisääntymisen. 

"Sen sijaan yksi ratkaisu alenevaan lapsimäärään olisi maahanmuutto, joka toisi uusia veronmaksajia ja myös kenties pareja naisille." 

Niinpä tietenkin. Lopettakaa valkoisten lasten hankkiminen ja tuokaa maahan eksoottisia muukalaisia viihdyttämään menopaussin ylittäneitä tätejä. Uusia veronmaksajia afrikan ja aasian ylijäämäväestöstä tulee tuskin koskaan. 

"IKÄVÄ KYLLÄ tämä toilailu taitaa päättyä kirvelevään maaottelutap­pioon: ruotsalaisia on jo 10 miljoonaa, ja luku kasvaa vauhdilla. Ruotsissa ulkomailla syntyneitä on lähes viidennes ruotsalaisista, Suomessa ulkomailla syntyneitä on runsaat kuusi prosenttia kansalaisista." 

Ruotsalaiset tulevat siten kansakuntana korvatuksi niiden muukalaiskansojen toimesta, jotka eivät noudata pätkääkään professorin hehkuttamaa oppia. Ruotsin väkiluku kasvaa kyllä vauhdilla, mutta kyseisen väestönkasvun muodostavat pääosin Afrikasta ja Aasiasta saapuneet maahanmuuttajaryhmät. Siis ne samat kansat, jotka pukevat naisensa säkkeihin ja pakottavat nämä kotiäideiksi. 

"Mutta ehkä voisimme olla iloisia siitä, että moni muukin malli toimii, ja tukea erilaisia tapoja elää ja hankkia lapsia. Samalla tänne voisi houkutella ­veronmaksajia myös muualta." 

Rajat kiinni.

                                                       *******************************


Yle Radio 1, maanantai 11.9.2017 klo 10.05, Roman Schatzin Maamme-kirja

Linkki Yle Areenaan. 

Suomen historian suuret myytit. Kuinka oikea tai väärä kuva suomalaisilla on historiastaan? Kuinka paljon Suomen historiallisessa tarinassa on vääristelyä, väärinymmärrystä tai kaunistelua? Mitkä ovat historiamme vahvimmat myytit? Roman Schatzin vieraina ovat historiantutkija Markku Jokisipilä ja historian dosentti Teemu Keskisarja.

Verkossa nähtyä kommentointia Schatzin ohjelmasta:

– Schatz on ylimielinen röhisijä, joka lähtee välittömästi väistölinjalle, jos joutuu älylliseen testiin. Näin tapahtui Keskisarjan ja Jokisipilän ollessa studiossa.  

– Niin tapahtui, se oli aika kiusallista. Mutta Schatzin päätehtävä lienee kysellä ja heittää kivaläppää, ei argumentoida. Jos kivaläppä osuu harhaan, Schatz porskuttaa eteenpäin. 

– Kuuntelijan kannalta on rasittavaa, että Schatz väistää juuri sillä hetkellä, kun ollaan pääsemässä varsinaiseen asiaan. Liian paljon jää sanomatta, kun hän pakenee tilanteesta. 

– Hän ikään kuin hymähtää sivuun kiva-agendan ulkopuoliset keskustelun linjat silloinkin, kun ne olisivat kiinnostavia. 

– Ja kiva-agendalla ovat siis esimerkiksi sellaiset asiat kuin "no niin, eikös nyt yhdessä todeta että nationalismi ja kansallisvaltio ovat höpsöjä, huonoja ja vanhanaikaisia asioita". 

– Schatz on toimittaja. Ei hänen kuulu väistellä eikä olla väistelemättä vaan saada vieraat puhumaan. Toki se ärsyttää, että kysytään eikä anneta vastata, mutta se on niin yleistä muutenkin nykyään toimittajilla. Ihan tuntuu että pitävät sitä journalismina että keskeytetään heti kun toinen pääsee vastaamaan siihen mitä just kysyttiin.

Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 18:30, Minä olen muslimi

Sarja alkaa, 1/6. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa. Ruotsissa elää paljon niin uskonnollisia kuin maallisiakin muslimeja. Sisarukset Teuta ja Mesere suhtautuvat uskontoonsa eri tavoin. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 19:00, Närbild 

Kaksi vuotta suuren pakolaismäärän tulosta. Murtaza on saanut elämälleen uuden alun Porvoossa. Ghaith pelkää Vaasassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nauvon henki elää yhä. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.