CUI BONO? SUURIN OSA POLIITTISESTA KATUVÄKIVALLASTA ÄÄRIVASEMMISTON VASTUULLA

Viime viikonlopun G-20 maiden huippukokous Hampurissa synnytti ennen näkemätöntä poliisiin vastaista väkivaltaa. Katumellakoissa ja mukulakivien heittämisissä loukkaantui lähes viisisataa poliisia, osa vakavasti. Väkivallan päävastuullisia olivat erilaiset äärivasemmiston ryhmät kuten anarkokommunistinen Musta blokki. Ylen monissa mellakoita käsitelleissä uutisijutuissa puhuttiin kuitenkin häveliäästi vain mielenosoittajista ja antikapitalistisista aktivisteista eikä äärivasemmistosta. Tämä käy selväksi myös tapahtumia koskevasta tuoreimmaista Ylen uutisesta Hampurissa mielenosoitukset rauhoittuneet – Yöllä käytettiin vielä vesitykkejä ja kyynelkaasua. 

Väkivaltaisiksi yltyneisiin mielenosoituksiin osallistui myös Suomesta Vasemmistoliiton ja Vihreiden delegaatiot, mutta niitten ei tiedetä toistaiseksi syyllistyneen väkivaltaan, vaikka mukana oli poliittisen väkivallan äärioikeistoa vastaan hyväksyvä vasemmistovaikuttaja Dan Koivulaakso. 

Äärivasemmiston katuväkivallasta on tullut länsimaissa niin arkista ettei samoissa mielenosoituksissa hilluvat vakiintuneiden puolueiden kuten Vasemmistoliiton ja Vihreiden edustajat joudu pahemmin selittelemään julkisuudessa niihin osallistumista. Näin pitääkin olla, mikäli delegaation jäsenet eivät itse syyllisty väkivaltaan. Tasapuolisuuden kannalta ongelma on siinä, että assosiaatiolla syyllistäminen on varattu vain kansallismielisille populistipuolueille, sillä ne saavat mediassa väkivaltaisen natsileiman jo siitä, että niiden edustajat sattuvat olemaan samassa valokuvassa äärioikeistolaisten kanssa. Turun Sanomien freelancer-toimittaja Kari Salminen kirjoittaa tuoreessa kärkevässä kolumnissaan Äärivasemmistoa voi sanoa äärivasemmistoksi, kuinka poliittinen nimittely on suomalaisessa valtamediassa kovin yksipuolista:

Yle kertoi väkivaltaisista mellakoista. Se ei kertonut, että asialla on äärivasemmisto. Kun sekalaiset joukot toiselta laidalta tekevät jotain, se on aina äärioikeisto. Äärivasemmisto, sitähän ei ole olemassakaan.

Tällä kertaa mellakat olivat niin mittavat ja suunnitelmalliset, että monen ison lehden oli pakko myöntää rähinöitsijöiden olleen äärivasemmistolaisia eikä vain "aktivisteja" ja satunnaisia mielenosoittajia. Normaalistihan äärivasemmiston mellakointi käy uutisissa selväksi vain huolellisen lukemisen avulla kuten jutuissa, jotka otsikoidaan tyyliin "Uusnatsien mielenosoitus äityi mellakoinniksi". Otsikon perusteella syntyy käsitys, että kyse olisi mellakoivista natseista, mutta tarkemmassa sisäluvussa selviää, että jälleen kerran "anti"-fasistiset "aktivistit" ovat tapelleet poliisien kanssa, koska poliisi esti äärivasemmistolaisten väkivaltaisen rynnäkön laillista mielenosoitusta vastaan.

Rehellisen uutisoinnin kannalta on edistystä, että edes osa äärioikeistohysterian sumentamasta valtamediasta haluaa tunnistaa myös kaikkein ahkerimmat poliittisen väkivallan käyttäjät heti islamistien jälkeen. Ylen toimituslinjaa vastaan harova Berliiinin kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö tiivistää tämänpäiväisessä Facebook-päivityksessään osuvasti sen, mitä yhteistä on muslimiyhteisöllä ja nykyvasemmistolaisilla:  "Vasemmistolla on vähän samanlainen tilanne väkivaltaisten ääriryhmiensä kanssa kuin muslimeilla väkivaltaisten islamistiensa kanssa".

G-20 ryhmän vastaisissa mielenosoituksissa oli mukana ihan kannatettaviakin teemoja kuten ekologiset kysymykset. Valitettavasti ne hautautuivat valtion subventoimien anarkokommunistien riehumiseen, jonka he taas näkevät olevan pelkästään "yksilöä vapauttavaa" ja siten yleisesti kannatettavaa. Emeritusprofessori Timo Vihavainen yrittää analysoida kirjoituksessaan Kommunikatiivinen toiminta, kuinka yhteiskunnan paapomien äärivasemmistolaisnuorten väkivaltaa voidaan selittää euforisella yksilön vastuun katoamisella:

1960-luvulta muistamme, miten mielenosoituksista ja niiden väkivallasta tuli arvo sinänsä ja sellaisia yritettiin ulkomaisten asiantuntijoiden avulla saada meillekin. (...) Siihen liittyy kuitenkin ilmeinen vapautumisen kokemus. Elukka ihmisessä riemuitsee saadessaan antaa vastuun pahuudestaan nimettömälle joukolle. ”Joukkosielu” on käsite, joka liittyy tähän ilmiöön ja jossa eräät persoonallisuustyypit löytävät syvimmän itsensä. 

Vihavainen on erityisen huolissaan väkivallan kierteestä, jota juuri äärivasemmisto yrittää provosoida poliittisissa vastustajissaan. Historian tuntien tämä ei ole ollut vasemmistolle erityisen menestyksellinen strategia, koska Vihavainen tietää kertoa, että

On silmiinpistävää, miten suuressa määrin katuväkivalta on keskittynyt nimenomaan vasemmistolaisten tunnusten alle. Mikäli oikeistolaisia väkivallan symboleja kantavia ryhmiä esiintyy, ne ovat selvästi puolustuskannalla ja myös paheksuttuja.  

Tilanne ei kuitenkaan ole välttämättä pysyvää laatua. Myös maailmansotien välisenä aikana katuväkivalta oli aluksi voittopuolisesti vasemmistolaista, mutta jossakin vaiheessa osat vaihtuivat.    

Vanha hyvä periaate sanoo, että kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Salliva suhtautuminen väkivaltaan, olkoonpa se minkä merkkistä tahansa, on oire yhteiskunnan henkisestä sairaudesta. Samalla se kertoo kulttuurin taantumisesta kohti eläimellistä tasoa.

Mikäli sivuutamme samppanjasosialistit ja ylemmän keskiluokan punaporvarit, voi tavalliselta alaluokan puna-aktivistilta kysyä, kenen etua hänen väkivaltaisuutensa lopulta palvelee. Ovatko nuo likaisen työn tekijät todellakin ainoita, jotka eivät vielä tiedä, että he toimivat globaalikapitalistien kuten George Sorosin hyödyllisinä idiootteina? Hallitseville globalisteille on erittäin tärkeää, että länsimaisissa yhteiskunnissa luodaan sisäistä eripuraa ihmisten välille, jotta kansallisvaltiot olisivat mahdollisimman epäyhtenäisiä. Kun eripuraan kiihotetut kansalaiset eivät enää tiedosta yhteistä etuaan, kokonaisista valtioista tulee näin helppoja saaliita ylikansallisten banksterien ja globalistien interventioille.

   

                                                  *********************************

Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 14:00, (Afrika er det nye sort) Made in Africa  

Osa 3/6. Nairobissa tavataan muotibloggaajaryhmä 2 Many Siblings, joka seuraa Kenian kuuminta uutta taidetta ja kulttuuria. He myös tekevät kierrätysmuodista coolia. (U) HD Äänitekstitys: suomi.


Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 18:24,Ghanan lapset: Ghanan lapset 

Apinoita ruokkimassa. Kylässä asuu paljon apinoita. Sylvester ja hänen ystävänsä lähtevät metsään leikkimään apinoiden kanssa. Siinä tarvitaan banaaneja. buu.yle.fi Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 18:30, Taivaallista menoa: Kristityissä on eroja  

Ilkka Turkka kertoo elämästään vasemmistolaisena, pappina ja suomenkielisenä ruotsinkielisessä ympäristössä. Toimittaja: Nina Granvik-Wallgren. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


Yle TV1, maanantai 10.7.2017 klo 22:40, Kotikatsomo: Kuulustelu  

2/2.Toisen maailmansodan Suomessa nuori nainen pidätetään vakoojana. Kuulusteluissa hänet murretaan henkisesti. Jörn Donnerin elokuva Kerttu Nuortevan kohtalosta. N: Minna Haapkylä,Marcus Groth, Hannu-Pekka Björkman. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus).


Yle Fem, tiistai 11.7.2017 klo 15:05, Historia: Euroopan juutalaisten tarina  

3/8. Natsien sotakone. Vuonna 1941 Hitlerin hyökkäyskohteena oli Neuvostoliitto. Babi Yarissa 33 000 juutalaista joukkomurhattiin julmasti. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).


Yle TV1, tiistai 11.7.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Matka Suomen venäläisyyteen päättyy. Juhani Seppänen pohtii Venäjä-suhteemme tulevaisuutta yhdessä historiantutkijan Jukka Korpelan, Venäjä-asiantuntijan Hanna Smithin ja päätoimittajan Eilina Gusatinskyn kanssa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV2, tiistai 11.7.2017 klo 23:30, Ali Show: Anna Dahlman 

Ali Jahangiri saa vieraakseen käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna Dahlmanin. Dahlman on käsikirjoittanut useita tv-sarjoja, sekä käsikirjoittamisen lisäksi myös ohjannut Siskonpeti-sarjan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

"VIHAPUHEEN" VARJOLLA TOSIASIOISTA PUHUMINEN HALUTAAN KIELTÄÄ VERKOSSA

Internet on tällä hetkellä ainoa vapaa tiedonvälityksen turvasatama, jossa on voitu ratkaisevasti taistella tosiasioin valtamedian propagandaa vastaan. Muualla se ei onnistu, koska suurin osan perinteisistä massatiedotusvälineistä on ylikansallisten mediatalojen ja yleisradioyhtiöiden omistuksessa. Nämä yhtiöt eivät ole pitkiin aikoihin olleet tavallisten kansalaisten äänitorvia, vaan ne ajavat pääasiassa hallitsevan poliittis-taloudellisen eliitin asiaa, joka on vuosi vuodelta etääntynyt kantaeurooppalaisten ja valkoisten amerikkalaisten eduista. 

Varsinkin EU sekä Englanti ja Saksa ovat etsineet keinoja suitsia Internet. Sensuurin perusteeksi on käytetty erilaisia tekosyitä kuten Englannissa, jossa  19. kesäkuuta sattunut valkoisen brittimiehen onneton yritys surmata muslimeja pakettiautolla antoi pääministeri Theresa Maylle "perusteet" toimille, jotka antavat viranomaisille mahdollisuuden lukea Internetissä yksityisviestejä ja luvan poistaa eliitin ideologioihin kohdistuvan kritiikin leimaamalla se vihapuheeksi ja ekstremismiksi. On selvää, että "terrorismin  vastaiseen kampanjaan" perustuva valvonta ja sensuuri on suunnattu pääasiassa tavallisia eurooppalaisia vastaan, jotka eivät hyväksy nykyistä pakkomonikulttuuria, islamisaatiota ja EU-diktatuuria. Suuret hyväuskoiset massat eivät tätä itseensä kohdistuvaa ilmaisuvapaudenriistoa ymmärrä, vaan sietävät kaiken, koska valtio lupaa turvallisuuden parantumista ja terrorismin kitkemistä.

Kaikkien jyrkintä linjaa on edustanut Saksa, joka hyväksyi hiljattain lain, jossa Internetin palvelunantajia uhataan tähtitieteellisillä sakoilla, elleivät ne poista keskustelupalstoilta vuorokauden kuluessa havaittua totuuspuhetta. Ylen uutisessa Netin vihapuheesta voi tulla Saksassa miljoonasakko kerrotaan, että 

Keskustelusivustoja hallinnoivien yhtiöiden, kuten Facebookin, Twitterin ja Youtuben on poistettava laiton aineisto 24 tunnin kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet asiasta ilmoituksen tai varoituksen. Määräyksen noudattamatta jättäminen voi tuoda enimmillään 50 miljoonan euron sakot.

Käytännössä tämä tarkoittaa länsimaisen oikeuskäsityksen vastaisen ennakkosensuurin hyväksymistä, koska aineistoa vaaditaan poistamaan ilman oikeuden antamaa päätöstä. Se, mikä tulkitaan laittomaksi ei olekaan enää lain ja tuomarien hallinnassa, vaan asiasta päättää vasemmistoliberaalit ilmiantajat ja verkkosivujen mielipidepoliisit, jotka tekevät sensuurivaatimuksensa  globalisti-eliitin suosiman poliittisesti korrektin ideologian perusteella. Suomen kielessä ilmiö tunnetaan nimellä mielivalta. 

Jos joku luulee, että orwellilainen mielipiteen tukahduttaminen koskee vain Eurooppaa, hän erehtyy. Myös sananvapauden ihannemaa Amerikassa ilmenee samankaltainen sensuuri kuin EU:ssa, vaikka Yhdysvaltain korkein oikeus puolustaakin tiukasti sananvapautta. Tämä on mahdollista siksi, koska todellinen sensuuri tapahtuu foorumeilla kuten sosiaalisessa mediassa, jotka ovat yksityisessä omistuksessa eivätkä näin Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäyksen suojeluksessa. Korkeimman oikeuden näyttävillä päätöksillä on saatu paljon julkisuutta, joilla on luotu mielikuvaa että maassa on täydellinen sanavapaus julkisessa elämässä. Tällaisella teatterilla sivuutetaan todellinen sanavapausongelma, joka on vain pahentunut USA:n yksityisissä yliopistoissa (ne parhaat johtavat yliopistot) sekä yksityisissä palveluissa kuten Facebookissa, Twitterissä, Googlessa, Netflixissä ja Amazonissa.

Vahvan perustuslain vuoksi Yhdysvaltain liittovaltio ei voi suoraan vaatia yksityisiä yrityksiä poistamaan poliittisesti kiusuallista materiaalia miljoonasakkojen uhalla, vaan sensuuri on yritysten omalla vastuulla. Erilaisten painostuskampanjoiden ja vaikutusvaltaisten painostusryhmien vuoksi monet liberaaleiksi mielletyt firmat ovat  Amerikassa ryhtyneet "vapaaehtoisiin" verkon puhdistustoimiin. 

Euroopassa tällaiselle ei ole tarvetta, sillä EU on voinut määrätä lain, jossa kaikkia verkossa toimivia palveluntarjoajia velvoitetaan miljoonasakkojen uhalla poistamaan poliittisesti epäkorrektiksi tulkittu aineisto. Käyttämällä tällaisia yrityksiin kohdistuvia puolisalaisia painostuskeinoja EU voi julistaa, ettei se itse harjoita sensuuria ja että teknisestä näkökulmasta Euroopassa vallitsee edelleen sananvapaus, vaikkei sitä käytännössä enää olekaan.

Tällaista kieroutta vastaan voidaan silti taistella. Arvokonservatiivit, kansallismieliset ja sanavapauden puolustajat voivat esittää liberaalien yritysten sivuilla vallitsevia ideologioita kritisoivia kirjoituksia niin valtaisalla joukolla, ettei mikään yhtiö kykene poistamaan niitä teknisesti riittävän nopeasti. Yhtiöt eivät voi myöskään estää kaikkia kirjoittajia, sillä muutoin firmat menisivät konkurssiin. Siinäkin tapauksessa, että sakkoja annettaisin, laki muuttuisi kuolleeksi kirjaimeksi, koska firmat eivät voisi maksaa satojen tuhansien tai jopa miljoonien kirjoittajien 50 miljoonan euron yksittäisiä sakkoja.

                                                               *********************

Yle TV1, tiistai 4.7.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Ortodoksisuus ja kommunismi eivät ole venäläisiä keksintöjä, mutta Suomessa ne yhdistetään Venäjään. Jaksossa tutustutaan suomalaisen kommunismin historiaan itänaapurin varjossa. Mukana mm. tutkija Hanna Smith. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, tiistai 4.7.2017 klo 20:00, Liftarit 

Itä-Suomi. Kyydin tarjoavat mm. Sulkavan soutuun matkaavat Mohamed ja Ali sekä transshowpainija Jessica Love. Kotona jo odetetaan. Sarja päättyy. Pia Asikaisen liftausmatka suomalaiseen mielenmaisemaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi

Kappas vaan, tällainenkin sarja pyörii Ylessä. Mikä kumma siinä on, että Yle ei kykene tekemään ainuttakaan reality-ohjelmaa ilman että sinne on tungettu väkisin monikulttuuria, kiintiökongoideja ja transsukupuolisia. Olkoon kyse sitten Hula Hula Suomesta tai Liftareista, niin epäsuomalaisen marginaaliväestön esillä pidon tarkoituksena on hieroa tavallisen suomalaisen naamaa itsenäisyyden juhlavuoden häpäisemikseksi. 

Yle TV2, tiistai 4.7.2017 klo 23:30, Ali Show: Sanna Ukkola 

Ali Jahangiri saa vieraakseen Sanna Ukkolan. Toimittaja on tullut tutuksi Ylen aamu-tv:stä sekä Ylen blogeista. Syksyllä Ukkola nähdään Pressiklubin juontajana. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Fem, tiistai 4.7.2017 klo 14:55 , Historia: Euroopan juutalaisten tarina (12) 

2/8. Ansa laukeaa. Saksan hyökättyä Puolaan Hitlerin kuolemanpartiot ryhtyivät vainoamaan juutalaisväestöä, joka eristettiin gettoihin. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus).

Yle Fem, tiistai 4.7.2017 klo 19:47, Ajankuvia Tukholmasta  

Ilmasuojia ja mustalaisia. Vuoden 1943 taistelu Stalingradista oli sodan käännekohta. Mustalaisleirissä kuvattiin reportaasi, joka ei aiemmin olisi tullut kyseeseen. Sarja Tukholmasta vuosina 1939-49. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

ONKO SATEENKAAREN PALVONNASTA MUODOSTUMASSA UUSUSKONNOLLINEN SODOMAN KULTTI?

Saatananpalvonnan ytimessä on ihmisen palvonta.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan Raamatussa. Filosofi Friedrich Nietzschen mukaan kristinuskon eräs psykologinen perusta on heikkojen kauna kaikkea sellaista kohtaan, joka uhkuu elämää, terveyttä ja ylpeyttä omasta erinomaisuudesta. Kristinusko on ennen kaikkea tasa-arvon ideologia, joka tekee heikkoudesta hyveen ja voimasta paheen. Siksi on omituista, että kristillisyydestä juontuvaa tasa-arvoa korostava LGBT-yhteisö vetoaa niin voimakkaasti ylpeyteen, tuohon yhteen kristinuskon pitämään perisyntiin. 

Nietzscheläisittäin tulkittuna paradoksi selittyy sillä, että vallantahto on yleisinhimillinen taipumus, johon tuntevat vetoa myös ne jotka uskovat olevansa "sorrettuja ja solvattuja". Jopa enemmän kuin kuin ne, jotka ovat luontaisten ominaisuuksiensa ansiosta vallassa. Jo kauan ennen Leninin ja Stalinin gulagia Nietzsche tiesi, että suurin vallan väärinkäyttäjä on valtaan päässyt paaria, jonka silmittömällä koston- ja vallanhimolla ei ole mitään rajaa – liekö sanonta "homon kosto on kauhea" tästä asenteesta peräisin? 

Kommunismin romahduksen jälkeen tietty länsimaalainen ihmistyyppi on etsinyt uutta väylää kaunalleen traditiota, kunnollisuutta ja ylivertaisuutta kohtaan. Tässä monikultturismi oli ensimmäinen yritys, mutta sen kannatus on ollut kansan keskuudessa marginaalista lukuunottamatta poliittista, taloudellista ja kulttuurista eliittiä. Sen sijaan homoagenda on ollut huomattavasti voittokkaampi, koska se on saavuttanut melko suuret kansankerrokset homoavioliittokysymyksessä. Homoavioliiton epäilyttävän äkkinäisestä hyväksynnästä länsimaisen poliittisen eliitin ja kansalaisten keskuudesta on kirjoittanut Brendan O'Neill vuonna 2013 ilmestyneesä artikkelissaan Homoavioliitto: konformismin malliesimerkki:

Paremmin tilannetta kuvaa konformismi: hidas mutta varma kriittisen ajattelun ja eriävien mielipiteiden uhraaminen ja toisinajattelun taipuminen yhteiskunnan ylemmillä portailla hyväksytyn idean mukaiseksi. Homoavioliittokampanja tarjoaa tosiaankin malliesimerkin konformismista, tuskallisen näkymän siihen kuinka pehmeää autoritarisuutta ja vertaispainetta käytetään nykyään syrjäyttämään – ja lopulta poistamaan – jokainen näkemys, jota pidetään liian tuomitsevana, vanhanaikaisena, syrjivänä, “foobisena”, tai muuten vain täysin sopimattomana. 

(...) Vuodesta 2009 lähtien homoavioliiton kannatus on noussut 4 prosenttia joka vuosi. Jotkut pitävät tätä hyvänä asiana, mutta itse olen taipuvaisempi yhtymään Christopher Caldwellin näkemykseen, jonka mukaan “Julkinen mielipide ei muutu näin nopeasti vapaassa yhteiskunnassa. Joko mielipiteet eivät muutu niin nopeasti kuin miltä näyttää, tai sitten yhteiskunta ei ole erityisen vapaa.”

Nyt tuon laumasieluisen kansanosan sympatiaa hyödyntää heinäkuun ensimmäisellä viikolla maailmanlaajuisesti pidettävät Pride-marssit, joista eilinen Helsingin kulkue keräsi Ylen uutisen Pride-kulkue sujui rauhallisesti Helsingissä mukaan noin 35 000 osallistujaa. 

Tällä kertaa uutuutena oli valtion viranomaisten kuten poliisin osallistuminen yhdenvertaisuusvaltuutetun kutsumina. Yle Watch kertoi asiasta tuoreeltaan viime kesäkuun päivityksessä Helsinki Pride – jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan. Viranomaisten osallistuminen selittyy pitkälti sillä, että homolobbyt kuten Seta ovat muuttaneet suvaitsevaisuusretoriikkansa ihmisoikeuskysymykseksi. Koska puhetta ihmisoikeuksista pidetään vetoamisena länsimaisen nykykulttuurin ylimpään auktoriteettin, sen torjuminen olisi Jumalan pilkkaan verrattavissa oleva teko. Sillä ei ole merkitystä, onko Setan vaatimus seksuaalisesti poikkeavien kritiikkivapaasta erityisasemasta ihmisoikeuskysymys vai ei, koska jo pelkän kysymyksen esille ottaminen näyttää riittäneen viranomaisten taivuttamiseksi. Vastaavasti Setan kannalta tuon taikasanan käyttö on taktisesti hyödyllistä, sillä sen piirissä ollaan varmasti tietoisia siitä, että ihmisoikeuskontekstissa seksuaalinen kiinnostus ja kokemus transsukupuolisuudesta eivät ole osa "luovuttamattomia oikeuksia", joiden perusta löytyy luonnonoikeudesta. Luonnollisesti myös ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat kyseenalaisia sosiaalisia konstruktioita ja siten helposti kritisoitavissa, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Vaikka sateenkaarikansan retorinen päälinja onkin muuttunut, on sen diskurssin sisältö silti pysynyt koko ajan samana.  Yleisimpinä olkiukkona on väite, että yhteiskunnassa olisi edelleen tahoja, jotka yrittäisivät kieltää tai estää privaatin homoseksin, vapaan "rakkauden". Tosiasiassa kukaan ei ole vaatimassa homoseksuaalien aktien kieltämistä. Sama ristiriitaisuus näkyy myös vaatimuksessa, että seksuaalisuus on yksityisasia johon kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa, vaikka Pride-marssin osallistujat tuovat itse seksuaalisuuttaan koko kansan iholle. Heidän taipumuksensa ja vieläpä niiden julkituominen takaavat sen, että he eivät voi olla missään objektiivisessa mielessä yhdenvertaisia normaalin enemmistön kanssa, riippumatta siitä mitä lakikirjaan on kirjattu. Verkkokirjoittaja Mika Virtanen kuvaa hyvin sitä tilannetta, johon homokulttuuri on painostanut muuta yhteiskuntaa:

Kommentoin toisaalla seuraavasti: Juuri tuosta sinun sanomastasi on tällä hetkellä homokulttuurissa kysymys. Pyritään olemaan mahdollisimman vastenmielisiä julkisesti; rikotaan "progressiivisesti" toisten ihmisten instituutioita, kulttuuria ja tapoja (kuten esim. homoavioliitto, satuihin verhotun homopropagandan opetus päiväkodeissa ja sukupuolen "valitsemisen" oikeus vessojen käytöstä byrokraattisiin prosesseihin); vaaditaan lisää valtion ja kuntien tukea, etuja ja oikeuksia homojärjestöjen, homoaktivistien, homopropagandan ja yleensä homojen käyttöön; jne. Sitten kun väistämättä kohdataan lisääntyvää vastustusta valitetaan sitä, että "me ei kelvata".  

Te olette tehneet kaksi suurta virhettä. Ensimmäinen oli se, että teille ei riittänyt se, että te saitte rauhassa elää omaa elämäänne. Te teitte homoudestanne identiteetin, joka johtaa väistämättä siihen, että sitä käytetään poliittisena käsikassarana muiden vahingoittamiseen. Jos tekee mistä tahansa seksuaalisesta suuntautumisesta kaikenkattavan identiteetin, myös heteroudesta, siitä tulee väistämättä vääristynyt, vahingollinen ja hajottava.  

Toinen virhe oli juuri tuo sinun mainitsemasi motivaatio kaikelle teidän toiminnallenne, huono itsetunto, "me ei kelvata". Te haluatte lisää ja lisää muiden ihmisten hyväksyntää, ettekä te koskaan saa sitä tarpeeksi, koska kyse ei ole hyväksynnästä, vaan teidän itsetunnostanne. Te tungette väkisin joka paikkaan ja hierotte homouttanne vasten ihmisten kasvoja, koska te toivotte hyväksyntää "progressiivisesti" lisääntyvälle moraalittomuudelle ja yhteiskunnan perustan hajottamiselle.

Virtanen hyökkää suoraan homoliikettä vastaan, vaikka laajemmassa katsannossa manian taustalla on muita paljon vaikutusvaltaisempia toimijoita. LGBT-liike ei pystyisi yksinään saavuttamaan mitään ellei sen taustalla olisi myötämielisiä (((globalisteja ja suuria mediayhtiöitä))). Ne ovat pop-tähtiensä, julkkistensa ym. "roolimalliensa" avulla edistäneet homomaniaa, josta on nyt muodostumassa eräänlainen uususkonto tai ideologia, joka on korvaamassa kristinuskon ja perinteisen isänmaallisuuden kasvavan nuorison keskuudessa. Homomaniassa ei ole kyse niinkään seksuaalivähemmistöistä, vaan siitä miten 97-prosentin enemmistönä olevat heterot heihin suhtautuvat. Varsinkin nuorten tyttöjen kohdalla kyse on lähes uskonnollisesta hurmoksesta, mikä näkyi eilen Ylen  puoli yhdeksän uutisissa (10.08"), jossa haastateltiin Helsinki Prideen osallistunutta kuutta mitä ilmeisintä heterotyttöä. Tietenkin sateenkaari-ikonografiaan pukeutuminen on ennen kaikkea moraaliposeeraamista ja osa Hyvän ihmisen imagonrakennusta. Erityisesti tytöillä se näyttää olevan osoitus turhamaisesta huomiohuoraamisesta, joka näkyy queer-porukan liepeillä hengaamisena. 

Niin uskomattomalta kuin se saattaa ensi kuulemalta tuntua, kaiken tämän taustalla häilyy kaipaus kokea jotain pyhää, jopa uskonnollista. Tämä selittyy sillä, että nykynuoriso on kasvanut ympäristössä, jossa homo-sateenkaari on subliimilla manipulaatiolla yhdistetty pyhyyteen, hartauteen ja lunastukseen yhdessä hauskanpidon, festivaalien ja rellestämisen kanssa yhdistäen näin Betlehemin ja Sodoman. Tätä irvokkaan traagista asiantilaa on kuvannut hiljattain hauskasti amerikkalainen kuvainraastaja Andrea Ostrov Letania:

Homo is the New Holy or Homoly.  

Millennials now have homomania as their main expression of 'spirituality'. Just like Christians carried crucifixes, displayed Madonna icons, and collected holy icons, Homomaniacs feel an obsessive need to spread the Gayspel, the homo gospel, and fill the world with homo iconography. They are mission-fairies, the missionaries of homomania and tranny-narcissism. They see homo colors as having quasi-spiritual and quasi-medicinal qualities to heal the world and cure humanity.  

Most of these mission-fairies who spread the Gayspel are not homo. They are straight, but they grew up under Jewish supremacist influence in media and academia. Therefore, they worship homos as angels and saints. They also revere and obey homos as the new aristocracy and priestly caste. Without the blessing and benediction of Homos, these straight millennials feel they have no meaning in life.  

So, homo iconography is a daily part of their lives. They were reared to feel that homosexual fecal penetration and tranny genital-mutilation are next to godliness or even higher.  

According to homomania, even churches, temples, and mosques exist to serve, celebrate, and deify homosexuality. Homomania would have us believe jesus died on the cross to bless marriage among men whose idea of 'sex' is fecal penetration.

SUOMESTA TEHDÄÄN RAUHAAN PAKOTTAJA JA MUSLIMITERRORISMIN MAALITAULU

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist (vas.), Britannian
puolustusministeri Michael Fallon (kesk.) ja Suomen
puolustusministeri Jussi Niinistö (oik.).

Yle uutiset kertoi eilen, että Suomi eli me olemme liittyneet yhdessä Ruotsin kanssa Iso-Britannian vetämään nopean toiminnan joukkoon, joka tunnetaan lyhenteellä JEF (Joint expenditionary force). Tänään tätä muiden maiden asioiden sotkeutumissopimusta kommentoi presidentti Sauli Niinistö Ylen verkkosivujen uutisessa Presidentti Niinistö: Yhteistyö Britannian kanssa ei ole minkäänasteinen turvatakuu.  Niinistön mukaan tärkeintä yhteistyössä on "henkinen yhteys", vaikka tosiasiassa sopimus pitää sisällään vastavuoroisia velvoitteita, jotka hän mainitsee itsekin:

– Se tarkoittaa tietynlaista pienimuotoista yhteistyötä, jossa voidaan koota joukkoja erilaisiin satunnaisiin tilanteisiin, joissa voidaan olla avuksi. Lähinnä [kyseeseen tulee] kriisinhallinta ja myös avun antaminen onnettomuuksissa ja luonnonkatastrofeissa, Niinistö sanoi vieraillessaan Mikkelissä Päämajasymposiumin yhteydessä.

Niinistö näkee sopimuksen olevan lähinnä symbolinen uskollisuudentunnustus Lännelle ja sen "arvoille", kun taas puolustusministeri Jussi Niinistön katsoo, että kriisitilanteessa Britannian johtamat nopean toiminnan joukot tulisivat Suomen avuksi. Näin Suomea oltaisiin kiertoteitse ajamassa Naton yhteyteen ilman kansan antamaa mandaattia. Jalkaa Naton oven väliin on sovitettu jo isäntämaasopimuksessa, jonka allekirjoitti Suomen puolesta 4.9.2014 puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg. Huomionarvoista Naton kanssa tehdyssä sopimuksessa on muun muassa se, että se avasi maamme satamat ja lentokentät sotilasliiton käyttöön. 

Vaikka liittyminen Britannian vetämään nopean toiminnan joukkoon perustuukin vapaaehtoisuuteen, tarkoittaisi se silti käytännössä sitä, että Suomi sotkeutuu hölmönä maksumiehenä entistä enemmän muiden maiden sisäisiin asioihin. Tämä on ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että suomalaisten sotilaiden ainoa legitiimi tehtävä on turvata maamme rajojen loukkaamattomuus. Siksi onkin huolestuttavaa, että puolustusvoimiin ja puolustusministeriöön on viime vuosikymmenen aikana päässyt hiipimään Nato- ja kansainvälisyyskiimaisia henkilöitä, jotka yrittävät väen vängällä ohjata Suomen puolueettomuuspoliittista doktriinia länsimieliseksi. Näköpiirissä on, että talläisilla sopimuksilla meidät sotketaan Nato-sionistien sotilasprojekteihin Lähi-idässä. Tämä jos mikä tuo islamisti-terrorismin Suomeen, koska silloin terroristien ristiretkisyytöksillä olisi jo konkreettistakin näyttöä.

Britannian kanssa allekirjoitettu kansainvälinen sopimus on osa trendiä, jossa poliittinen eliittimme yrittää maanpetoksellisesti tehdä meistä riippuvaisia muusta maailmasta ja globalistien intresseistä. Läntisten homoarvojen puolustamisen nimissä suomalaisten sotilaiden pitäisi nyt mennä sorkkimaan kehitysmaiden ruutitynnyreitä ja levittämään Amerikan tapaan "demokratiaa" suvereeneille kansakunnille. Tällaisessa ajattelussa kansainvälinen yhteistyö näyttäytyy pienen valtapiirin itsetarkoituksellisina puuhasteluna, joka ei palvele mitenkään valtion perustehtäviä ja tarpeita. Tämä asenne personoituu ehkä parhaiten surullisen kuuluisassa Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Torsti Sirénissä, jolle Nato on Suuri pelastaja ("WEST!"), koska se kuulemma turvaa pyhimmistä pyhimmän, Lännen homoarvot.

                                                             ***********************

EU ei osaa muuta kuin listätä byrokratiaa, pohjoisten maiden maksuvelvoitteita ja omaa keskusvaltaansa. Henkisenä Neuvostoliittona se osaa kuitenkin kaikkein parhaiten propagandan, josta todisteena oli tänään pidetetyt Saksan entisen liittokansleri Helmut Kohlin hautajaiset. Ne olivat monessa mielessä ainutlaatuiset eikä vain siksi, että ne olivat EU:n historiassa lajissaan ensimmäiset valtiolliset hautajaiset (ikään kuin EU olisi valtio).

EU:n johto sekä suurten Länsi-Euroopan maiden presidentit ja pääministerit tekivät hautajaisista todellisen spektaakkelin, jossa unionia suitsutettiin kuolleen Kohlin suulla kuin Leonid Brezhnevin hautajaisissa ikuista Neuvostoliittoa ikään. Tähän hypeen tarttui myös Yle uutisessaan Euroopan unioni järjestää kunniakansalaiselleen Helmut Kohlille suuren muistotilaisuuden – Yle näyttää suorana kello 12.

Kaikkien Ylen Kohlista kertovien uutisten narraationa on ollut, että hän oli Euroopan Unionion rakentaja ja vapaan liikkuvuuden puolustaja. Tosiasiassa hän etääntyi viimeisinä elinvuosinaan EU-huumasta ja piti Unionin suosimaa vapaata maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa kohtalokkaana virheenä. Kohl teki pakolaiskriisin osalta viime huhtikuussa jopa yhteislausunnon EU:n fasistiksi nimeämän Unkarin presidentti  Viktor Orbánin kanssa.

Hieman ennen hautajaisia Kohlin poliittinnen käännös näkyi siinä, että hänen leskensä halusi Angela Merkelin siijaan hautajaisten pääpuhujaksi Unkarin presidentin. Toisin kuin Yle, tästä kertoi jopa Helsingin Sanomat jutussaan Helmut Kohlin hautajaisista kehkeytyi kiusallinen draama Saksassa – entisen liittokanslerin leski ei halua puhujaksi Angela Merkeliä vaan EU:n hylkimän Unkarin pääministerin.

Tietysti uutinen oli Hesarin tyylille uskollisena asenteellinen, jota kansalaisvaikuttaja Juhani Huopainen kommentoi (29.6.) sarkastisesti Facebook sivullaan:

Kohlin mielestä Merkel oli syvältä. 
Kohlin mielestä Merkelin EU-politiiikka, missä pidetään euro väkisin pystyssä, mutta solidaarista tulonsiirtoliittovaltiota ei perusteta, oli syvältä. 
Kohlin mielestä siirtolaiskriisi ja Merkelin Welcome oli perseestä, koska työelämässä vaadittavia taitoja vailla ja täysin vieraita kulttuureja edustavien ihmisten maahansaapumisesta ei seuraa kuin ongelmia. 
Kohlin viimeinen poliittinen manööveri oli tapaaminen ja yhteinen lehdistötiedote Orbanin kanssa - tuon EU-johdon inhokin. 
Ja nämä Junckerit ja muut spedet haluavat omia hänen hautajaisensa itselleen, voidakseen sössöttää, miten Kohl oli Saksojen yhdistäjä ja euron isä, ja miten heidän toimintansa on Kohliln linjan jatkumoa ja ainoa vaihtoehto. 
Eikä HS ymmärrä ollenkaan, että mistä kenkä puristaa. HS kirjoittaa kyllä jotain sössöä The Arvopohjasta (eurooppalaiset perusarvot)

Seuraavana päivänä Huopainen rokotti lisää "arvoyhteisöä":

Sun viimeinen toive on, että Orban tulee puhumaan sun hautajaisiin. 
Sun viimeinen toive on, että Merkel ei tule, ja vain kansainväliset huippujohtajat ovat tervetulleita. 
Vanhoilla päivilläs inhoat siirtolaiskriisiä ja Brysselin byrokraatteja. Sit Juncker päättää, että paskat mitään Orbania päästetä puhumaan, Merkel tulee puhumaan ja sun arkun päälle vedetään EU-lippu ja kaikki kertovat SUN monttubileissä, miten hieno mies sä olit ja kuinka heidän linjansa on sun linjasi jatkumista. 
Ne kaappaavat sun kaikki ajatukset ja kertovat, että sä olit niiden puolella. Vaikka et ollut.

YLE UUTISTEN ITSESENSUURI KIELTÄÄ SANOMASTA MITÄÄN KRIITTISTÄ LGBT-VÄESTÄ

Eräs amerikkalainen tuttuni totesi hiljattain, että vielä parikymmentä vuotta sitten ajatus "elä ja anna muiden elää" tuntui järkevältä asenteelta, koska siihen aikaan kasvavien vähemmistöjen mielipideterrori pysyi vielä kohtuuden rajoissa eikä se ollut valtamedian yleisesti hyväksymää. Tänään tuollainen katsontakanta edustaa toivekkaan lapsellista nuorekkuutta, jossa kieltäydytään ymmärtämästä mihin suuntaan sivilisaatiomme on väistämättä ajautumassa. Erityisesti ihmiskunnan länsimainen osa on hälyyttävän nopeasti vajonnut tilaan, jossa se on hylännyt kulttuurimme perusarvot, totuuden, hyvyyden ja kauneuden. Osaltaan tähän itseymmärryksen katoamiseen on vaikuttanut lähes kaikkialla vallitseva sodanjulistus tervejärkisyyttä vastaan, jonka vuoksi Eurooppa on menettämässä identiteettinsä, kansansa, kulttuurinsa ja lopulta maa-alueensa. 

Tämä historiallisesti ainutlaatuisen hyytävä rappio on saanut kasvaa esteettä ja sitä on edesauttanut näennäisen vapaaehtoisesti lukuisat tavalliset länsimaalaiset ihmiset. Jatkuvan indoktrinaation seurauksena he ovat vaipuneet kollektiiviseen psykoosiin, joka on sallinut mitä itsestäänselvimpien valheiden muuttua totuudeksi ja kääntää ennen tuntema maailmamme ylösalaisin. Säilyttääkseen järkensä ja kunniallisuuteensa jokaisen totuuden rakastajan täytyy väistämättä kulkea vastavirtaan ja olla ehdottoman suvaitsematon dekadentteja massapyskoosin ilmiöitä vastaan. Mikäli kansalainen tunnustaa olevansa suvaitsevainen lammas, hän on samalla aktiivinen osallistuja prosesissa, joka edistää vielä järjissään olevan maailman tuhoa.

Jonkinlaisten Rooman pitojen äärellä ollaan kulttuuritoimittaja Jussi Mankkisen Yle uutisten verkkosivujen jutussa Roskaestetiikkaa, kauhumeikkejä ja glitterpartoja - queerlesque kapinoi perinteisiä kauneuskäsityksiä vastaan. Sama juttu näytettiin eilen klo 18.00 tv 1:n uutisissa, jossa uutistenlukija Marjo Reini antoi Mankkisen uutispätkän lopuksi hyväksyvän hymynsä. Kyseessä on mediaväen paljon käyttämä temppu, jossa pyritään vaikuttamaan katsojan alitajuntaan antamalla hymyllä piiloviesti, että valtion virallinen uutiskanava kannattaa kyseistä mielettömyyttä. Vastaavasti käänteistä piiloviestintää käytetään silloin kun uutisoidaan populismin ja "äärioikeiston" suosion kasvusta, jolloin uutisjutun päätteeksi uutistenlukijan naamalle revähtää aina tuomitsevan vakavoitunut ilme.

Mankkisen uutisraportin tarkoitus lienee ollut sietämisen rajojen kasvattamisessa ja konservatiivien ärsyttämisessä. Osittain nämä tavoitteet varmaan toteutuivatkin, sillä etelän suurissa kaupungeissa on aina riittävästi uusia hullutuksia seuraavia zombeja ja toisaalta pienissä taajamissa ärsytyskynnys ylittyisi varmaan helpommallakin. Sen sijaan mediakriittiselle katsojalle, asuupa hän sitten Helsingissä tai maaseudulla, degeneraatien provokaatio ei sen enempää kauhistuta kuin herätä moraalista närkästystäkään. Näissä katsojissa se synnyttää korkeintaan tarpeen kulttuurihygieeniseen toimenpiteeseen, jossa Ylen esittelemät patologiset tapaukset ignoroidaan julkisuudesta.  

Ilmiönä Ylen mainostama queerlesque on osa kulttuurissamme vallitsevaa infantiilia narsismia, jossa mikä tahansa huomiohuoraava friikkiys käy kunhan vain julkisuus on taattu. Kaupunkikulttuurissa kilpavarustelu erikoisuudentavoittelussa johtaa helposti perversioiden arkipäiväistymiseen ja julkisuuteen virtaamiseen, joten oli vain ajan kysymys milloin naisiksi pukeutuneet partaiset miestripparit täyttävät verkkokalvomme tv-uutisissa. Tietysti degeneraattien saamalla kritiikittömällä julkisuudella on myös kulttuuria romahdattuva sukupuolipoliittinen agenda, joka tuli selväksi myös Mankkisen jutussa:

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ympärille kehkeytyneen queerlesquen ydinajatuksiin kuuluu, että kuka tahansa voi ja saa olla oma itsensä. Lisäksi seksuaalisuutta ja esimerkiksi sukupuolirooleja halutaan hämärtää ja hämmentää lisää. Tämä näkyy vaikkapa Hasard le Sinin esityksissä, joissa hän tekee itsestään objektin ja intohimojen salaisen kohteen.

Navan alapuolisessa primitiivisessä liejussa kulkemisesta huolimatta osa tästä porukasta tiedostaa kulttuurimarxilaiset tavoitteet, jossa taistellaan "epäioikeudenmukaista" biologiaa ja geneettisestä erinomaisuudesta syntyviä sosiaalisia hierarkioita vastaan. Queerlesque näyttääkin olevan yksi monista poikkevien ja rujojen itsetuntoliikkeistä, joissa omasta vajavuudesta tehdään hyve kuten Fat Pridessä (ylipainoisten ylpeydestä). Näille ihmisille estetiikan taju, normaalius ja erinomaisuus ovat pelkkiä kirosanoja, joista pitää päästä eroon; heidän päämääränään ei ole enempää eikä vähempää kuin eurooppalaisen sivilisaation kulmakivien, totuuden, hyvyyden ja kauneuden, murskaaminen. Tekosyynä tässä tuhotyössä he käyttävät suvaitsevaisuutta (sic!) ja klassisten arvojen  "moraalista tuomittavuutta", koska he ymmärtävät, etteivät he voi saavuttaa niitä joko itsekurin tai luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi:

Queerlesquen tai suomalaisittain queerleskin estetiikkaan kuuluu muun muassa överiksi vedettyä drag-kuvastoa, josta perinteiset kauneusihanteet ovat kaukana. Lady Clapback hakee tyyliinsä vaikutteita muun muassa Chicagosta ja Los Angelesista. – Drag-kulttuurissa oli vuosikausia vallalla pyrkimys virheettömään kauneuteen, ja nyt siihen ollaan ehkä jo vähän kyllästyneitä. Tällainen rajojen rikkominen on lähtöisin USA:sta, ja nyt se on päässyt mukaan myös valtavirta-dragiin.

Illuusioon perustuvaa sateenkaarta palvova LGBT-väki on saanut Pride-viikon ansiosta muutoinkin laajaa huomiota Ylessä viime aikoina. Jopa talous on nostettu esiin kun on haluttu osoittaa, kuinka tärkeitä ja upeita ihmisiä kaupunkilaishomot ovat (((länsimaiset arvot))) sisäistäneelle Suomelle. 

Esa Koivurannan juttua Pinkki raha virtaa Helsingissä, mutta yritykset eivät osaa hyödyntää sitä riittävästi on vaikea pitää objektiivisena tiedonvälityksenä, sen verran paljon sitä rasittaa häpeämätön homoagenda. Jutussa haastatellaan mm. huulipunaa käyttävää Aalto-yliopiston professori Pekka Mattilaa, joka on parisuhteessa RSO:n kapellimestari Hannu Linnun kanssa. Taustansa vuoksi Mattilalla on henkilökohtainen syy vaatia yrityksiä huomiomaan homot markkinoinnissaan. Tietenkin hän on oikeassa siinä, että homojen elämäntyyli suosii paljon suurempaa kulutusta kuin heterojen lapsiperheet:

– He ovat keskimääräistä koulutetumpia ja hyvätuloisempia. Olennaista kuitenkin on, että heillä on enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska perheen tuomia pakollisia velvoitteita ei ole niin monella kuin väestössä keskimäärin, sanoo Mattila.

Homot ovat kuitenkin pieni parin prosentin vähemmistö, joten olisi kummallista, että yhtiöiden markkinointi säädettäisin tuon väestönosan ehdoilla. Vaikka jutussa mainitut Forbes-lehti ja Kansainvälinen talousfoorumi ylistävät seksuaalivähemmistöjen globaalia ostovoimaa, on "homoystävällisen markkinoinnin" taustalla useimmiten homolobbyjen ideologinen painostus, jota noudattamalla jotkut yritykset uskovat saavansa taloudellista lisäarvoa. Vastaavasti johtavat globalistit pitävät tärkeänä, että homojen kulutuskeskeinen elämäntapa leviäisi homohypetyksen seurauksen myös heterojen keskuuteen, koska näin länsimaalaiset luopuisivat entistä useammin lasten teosta. Suunnitelmaan kuuluu, että hedonistisella manipulaatioilla tuotetun lapsivajeen täyttäjiksi Eurooppaan haalitaan Afrikan ylijäämäväestöä.

Yle uutiset esittää jutussaan yksipuolisia perusteluja ja sinä sivussa vaatimuksia, miksi yritysten pitäisi tukea kulttuurimarxilaista ideologiaa. Yhtä hyvin se voisi pöyristyneenä vaatia, että yritysten olisi oman etunsa vuoksi syytä osallistua kommunistien vappumarsseille.


                                                          *************************

Yle Fem, torstai 29.6.2017 klo 19:00, Minun Ruotsini 

2/9. Kun yhteiskunnan resurssit loppuvat, tarttuvat kansalaiset toimeen. Rebecka auttaa yksin Ruotsiin saapuvia pakolaislapsia. Klöverträskissä kyläläiset rakentavat asuntoja nuorille ja vanhuksille. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Yle TV1, torstai 29.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Aiheina ovat kansanluonne ja maahanmuutto, kun Juhani Seppäsen johdolla jäljitetään venäläistä Suomea saunassa, ruokapöydässä ja kiekkokentällä. Mukana mm. lippueamiraali Georgij Alafuzoff ja näyttelijä Ville Haapasalo. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, torstai 29.6.2017 klo 21:50, Ulkolinja: Kalliit vieraat - Teure Gäste  (1997) 

Bosnian sotapakolaisten palauttaminen Saksasta takaisin Bosniaan. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, perjantai 30.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Idän eli Venäjän uhka on suomalaisuutta vahvimmin muokanneita ajatuksia. Kuinka aiheellinen pelko on ollut historian valossa? Mukana mm. kenraali Gustav Hägglund ja historioitsija Arto Luukkanen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, perjantai 30.6.2017 klo 22:40, Ali Show: Aki Pyysing 

Ali Jahangiri saa vieraakseen Aki Pyysingin. Suomen tunnetuimpiin pokeriammattilaisiin lukeutuva Pyysing on kauppatieteiden maisteri, joka sekä sijoittaa että pelaa pokeria työkseen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Fem, perjantai 30.6.2017 klo 19:00 Maahanmuuttajan paluu 

Sarja alkaa, osa 1/8. Barnabas muutti Eritreasta Suomeen opiskelemaan musiikkia. Kun hän pystyi lopulta palaamaan sodan runtelemaan kotimaahansa, hän perusti sinne musiikkikoulun. Wali Hashi Media Center, 2016. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

EUROOPAN MIEHITYSAALTO KASVAA, MUTTA VIRANOMAISIA HUOLLETTAA VAIN ISÄNMAALLISET

Vasemmiston ja libeeraalioikeiston keskuudessa on vallalla diskurssi, jossa arabimaista ja mustasta Afrikasta tulevaan invaasioon suhtaudutaan kuin sitä ei olisi olemassakaan. Heillä on tarve tehdä naurunalaiseksi etenkin "äärioikeiston" Eurabia-retoriikka, koska se on heidän mielestään vainoharhaista alarmismia. Pääviestinä on, että hämmentyneillä kansalaismassoilla ei ole mitään syytä pelkoon, jonka vuoksi heidän pitäisi hajaantua (mm. nationalistipuolueet), koska kaikki on järjestyksessä eikä täällä ole mitään nähtävää. Tilastolliset tosiasiat eivät ole kuitenkaan "edistyksellisten" puolella ja tämän voi todistaa myös tavallinen eurooppalainen seuraamalla katukuvansa nopeaa muuttumista afrikkalaiseksi.

On vaikea sanoa, kuinka pitkään hallusinaatio-vasemmisto aikoo pitää vielä päätään pensaassa helliäkseen Unelmaansa, vaikka tällä hetkellä myös muutamat valtamediat tunnustavat afrikkalaisen invaasion olevan täyttä totta. Jopa poliittisesti vasemmistoliberaali Yle on valmis kertomaan karvaan totuuden kansainvaelluksesta verkkosivujensa lyhyessä uutisessa Välimereltä pelastettu parissa päivässä 13 500 turvapaikanhakijaa – Italiaan saapunut tänä vuonna ennätysmäärä ihmisiä. Toimittaja Petri Burtsovin uutisjuttu ei kerro kuitenkaan asian koko kuvaa, sillä hän mainitsee vain Italian tilanteen ja pehmittää sitäkin korostamalla hukkuneiden määrää. Tosiasiassa Eurooppaan suuntautuu vuosittain yli miljoonan ei-eurooppalaisen invaasio ja määrä on vain kasvamassa, koska Afrikan väestöpaine ei ole hellittämässä. Päinvastoin, siellä todellinen väestöräjähdys realisoituu vasta lähitulevaisuudessa.

EU-maiden viranomaiset eivät tee kuitenkaan mitään Välimeren rannoilla lopettaakseen kansainvaellusta. Ongelma olisi helposti ratkaistavissa, jos olisi vain poliittista tahtoa. Jo pidemmän aikaa on näyttänyt siltä, että tietynlaista poliittista tahtoa EU:lta löytyy, mutta tuo tahto koskee vain Euroopan afrikkaistamista. Tätä voi perustella sillä, että EU ylläpitää nykyisenkaltaista Välimeren "pakolaisten" pelastusohjelmaa, joka rohkaisee aina vain lisää uusia tulijoita. Jos EU:n viranomaiset olisivat eurooppalaisten asialla, he vangitsisivat salakuljettajat, jotka puhkovat veneitä kun pelastajat ovat tulossa näkyviin. Samalla he käännyttäisivät pakolaislaivat EU:n vesien ulkopuolelle ja jos alus on uppoamassa, pelastetut ihmiset vietäisiin takaisin Pohjois-Afrikan lähtösatamaan.

Maansa myyneet valtioiden poliitikot eivät tuhlaa energiaansa Euroopan elävältä syövien ihmissirkkaparvien maahantulon estämiselle, vaan heille on tärkeämpää keskittyä kansallismielisiin, jotka vastustavat tätä itsetuhoista hulluutta. Kotimaassamme viimeisin esimerkki tällaisesta yksisilmäisyydestä tulee Helsingistä, jossa viranomaiset hajottivat maanantaina laittomien pakolaisten maastakarkotusta vaativan Suomi ensin -leirin. Ylen uutisessa Suomi ensin -leiri ei saanut lupaa palata Rautatientorille – Poliisi: "Neuvottelu järjestäjän kanssa ei tahdo onnistua" kerrotaan, että "turvapaikanhakijat saavat yhä jatkaa mielenosoitusta keskustassa, koska he eivät poliisin mukaan ole aiheuttaneet haittaa ympäristölle". Väite on perätön, koska myös matuleirissä on ollut jatkuvasti häiriöitä, vaikka valtamedia ei ymmärrettävästi olekaan halunnut nostaa niitä esille. 

Jo Suomi ensin -mielensoituksen alkamisesta lähtien viranomaiset (mm. Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar) ovat valtion ylintä johtoa myöten halunneet purkaa leirin. Kieltämisyrityksiä on ollut monia, mutta vasta viime viikonlopun aikana tapahtuneiden harkittujen provokaatioiden ansiosta saatiin vihdoin tekosyy, jolla voitiin hajottaa Suomen kansalaisten laillinen mielenosoitus. Sen sijaan Rautatientorille saa edelleen jäädä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden eli laittomien maassaolijoiden mielenosoitusleiri.

                                                                 **********************

Yle TV1, maanantai 26.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen 

10/10. Ruotsi-trauma ja tulevaisuus. Miksi ruotsalaiset voivat kannustaa jääkiekossa Suomea, mutta suomalaisille Ruotsin häviö kenelle tahansa on melkein kuin Suomen voitto? Mukana kirjailija Miika Nousiainen. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jo kolmatta tai neljättä kertaa näytettävän sarjan viimeinen jakso on lopullinen suomalaisuuden selkäänpuukotus. Sen lisäksi että emme ole yhtään mitään ilman ruotsalaisia, emme alempirotuisina "ugri-udmurtteina" osaa olla edes kiitollisia länsinaapureille ja "sorretuille" Suomen ruotsinkielisille.

Yle TV1, maanantai 26.6.2017 klo 23:25, Käsky (K16) 

Keväällä 1918 nuori jääkäri uhmaa esimiehiään ja lähtee viemään punaista naissotilasta kenttäoikeuteen. Matkasta tulee kohtalokas molemmille. O: Aku Louhimies. KK: Jari Rantala. N: Samuli Vauramo, Pihla Viitala, Eero Aho. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).

Suomen kulttuuriväen enemmistö on ollut kulttuuribolshevikkeja aina 1960-luvulta lähtien. Nuorempaa teatteri- ja elokuvaväen kommunismia edustaa elokuvaohjaaja Aku Louhimies, jonka elokuva Käsky (2008) uusintaa Lapulaisoopperasta (1966) lähtöisin olevaa virallista valhe-narraatiota, jonka mukaan sisällissodan eli Vapaussodan "moraalisia voittajia" olivatkin kapinan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan aloittaneet punaiset.

Kulttuurimarxilaisen Leena Landerin samannimiseen romaaniin perustuva elokuva toistaa kirjasta tutut historialliset valheet ja propagandan. Ilman mitään historiallista taustoitusta elokuva alkaa, kun valkoiset jahtaavat punaisen naisosaston sotilaita ja saavat surmattua kaikki paitsi näispääosaa esittävän punahuoran (Pihla Viitala). Hänet pelastaa ja vangitsee Saksasta tullut jääkäri Harjula (Samuli Vauramo). Hieman myöhemmin näytetään "mielivaltaisia teloituksia", joita johtaa kenttäoikeuden puheenjohtaja, tarkoituksella Mannerheimin näköiseksi tehty Emil Hallenberg (Eero Aho). Hallenbergin historiallisena esikuvana on Inkoossa sijainneen Västankvarnin kenttäoikeuden puheenjohtajaja Erik Grotenfelt. Koska kostonhimoiset kulttuurikommunistit eivät malttaneet olla häpäisemättä historiallisen henkilön muistoa, Hallenbergistä tehdään yllätyksettömästi homo.

Elokuva esittää valkoiset lähes yksinomaan vastenmielisessä valossa ja heitä kuvataan mm. joukkoraiskaajina. Vastaavaa kuvausta punaisista olisi nykymaailmassa vaikea kuvitella, varsinkin kun maamme teatteri- ja elokuvamaailmassa vaikuttaa Louhimiehen lisäksi vieläkin fanaattisempia kulttuurimarxilaisia kuten avoimesti suomalaisuutta mitätöivä ohjaaja Lauri Maijala.

Sen sijaan, että Käskyssä myös punaiset näytettäisiin eettisesti rappeutuneina murhaajina heidät kuvataankin joko viattomina sodan uhreina tai moraalisesti vahvoina luonteina. Tätä kuvaa vahvistaa elokuvan lopputeksteissä näkyvät aidot valokuvat, joissa näkyy vain Tampereen taistelujen punaisia kaatuneita, valkoisten järjestämiä teloituksia ja punaisten vankileirejä. Elokuva kuvaa yleisemminkin sitä asennetta, jota kulttuurihegemoniaa hallitsevat vasemmistolaiset pitävät yllä yhteiskunnassa: kapinan aloittaneet punaiset olivat hyvällä asialla, jonka vuoksi sodan voittaneet valkoiset pitää tuomita moraalisiksi häviäjiksi.

Yle TV2, maanantai 26.6.2017 klo 22:00, Brokeback Mountain  (USA 2005) 

Kolmella Oscarilla palkittu elokuva Wyomingin ja Texasin lakeuksilta, kahden cowboyn kielletystä rakkaustarinasta, joka kestää läpi vuosien. O: Ang Lee. N: Heath Ledger, Jake Gyllenhaal. HD Äänitekstitys: suomi. K12

Helsinki Priden ja homoviikon "kunniaksi" Yle lähetti maanantaina uusintana 2000-luvun homopropagandan kenties suurimman merkkipaalun, elokuvan Brokeback Mountain.

Yle Watch kirjoitti viime helmikuussa elokuvasta mm. seuraavasti: "Näin jälkeen päin olen vakuuttunut, että homomanian leimahduspiste valtavirrassa oli vuonna 2005 ilmestynyt Hollywood-elokuva Brokeback Mountain, joka oli suunnattu lähinnä heteronaisille ja liberaaleille aisankannattajamiehille. Se esitti vääristyneen romanttisen kuvan sodomiasta, johon naivit hyväntahtoiset tavalliset ihmiset halusivat uskoa ja uskovat edelleen. Homouteen väistämättä liittyvistä negatiivisista asioista ja ilmiöistä he eivät halua enää kuulla mitään."

Yle TV1, tiistai 27.6. klo 14:40, Vaiheessa: Unelmien nainen 

Viisikymppinen Timppa on rakastunut. Morsian on Filippiineiltä, häät pidetään Bangkokissa ja päättäväinen mies ei anna edes sydäninfarktin haitata matkalle lähtöä. Käsikirjoitus ja ohjaus Erkki Määttänen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle laajentaa ja normalisoi roturutsaa ulottamalla sen myös aasialaisia lapsivaimoja itselleen hankkivien peräkammarin poikien puuhiin. Tosin miespuolisista geenipoolin sotkijoista ei saa tehtyä yhtä voimaannuttavia dokumenttaja kuin viidakkokuumetta potevista vahvoista upeista naisista, jotka tuovat Afrikasta leikkikalunsa muiden veronmaksien elätettäviksi.

Yle Fem Tiistai 27.6. klo 15:00, Historia: Euroopan juutalaisten tarina (12) 

1/8. Illuusio murtuu. Kahdeksanosainen sarja holokaustista. Noustuaan valtaan vuonna 1933 Hitler ryhtyi levittämään antisemitististä aatettaan ja juutalaiset pyrittiin sulkemaan yhteiskunnan ulkopuolelle. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Sarja ehti päättyä juuri viikko sitten, mutta Yle Fem Teema panee sen jo nyt toiselle kierrokselle. Luultavasti siksi, jotta takarivin Taavokin muistaisi maailmanhistoriasta sen tärkeimmän asian – siis jos asiaa kysytään juutalaisilta. Tietysti holokausista muistuttaminen sopii myös valkoisille liberaaleille, koska se edistää Euroopan antautumista afrikkalaiselle invaasiolle, aivan kuten vapaamuurarikreivi Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergi visioi vaikutusvaltaisessa kirjassaan Praktischer Idealismus jo vuonna 1925. 

Yle on hengessä mukana julkaisemalla säännölliseen tahtiin natsi- ja holouutisia, viimeisimpinä verkkosivuilta löytyvä juttu Holokaustista puhuminen on yhä riski Puolassa – tappouhkauksia, anteeksipyyntöjä, erovaatimuksia. Lännessähän tilanne alkaa olla siinä mielessä edistyksellinen, että ellei mediassa puhuta tarpeeksi holokaustista, on seurauksena anteeksipyyntöjä, erovaatimuksia....

Yle TV1, tiistai 27.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

1/10. Aloitamme juontaja Juhani Seppäsen seurassa matkan Suomen venäläisyyteen puhumalla venäläisyyden kiivaasta vastustuksesta. Kuuluuko "ryssäviha" tämän päivän Suomeen vai onko se historiaan hautautunut tietyn ajan tuote? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Sivistynyt ja kypsä valtio voi tarkastella historiaansa ja sen kipupisteitä avoimesti. Tässäkin asenteessa on kuitenkin ongelmansa, jos siitä tulee itsetarkoituksellista ja poliittisesti motivoitunutta.

Ensi kertaa vuonna 2015 lähetetty Suomi on venäläinen on sarja, joka ei kerro mediaeliitin historiatajun kypsyydestä, vaan osoittaa kuinka pitkälle kansan vieroksumien muotiaatteiden ratsastamisessa ollaan menty. Mediaväki ja muu köykäinen lukeneisto on läntisen esimerkin innoittamana saanut päähänsä, että nationalismi onkin kaiken pahan juuri ja siitä pitäisi päästä siksi eroon. Varsinkin yhtenäisestä etnisestä kansasta, sillä se tuppaa olemaan kumman uppiniskaista kansainvälisen eliitin "hyvää tahtoville" suunnitelmille.

Itä-Euroopassa ei tällaista sarjaa voisi kuvitella lähetettävän, koska siellä ymmärretään mitä pahaa internationalismin voimat saavat aikaan kansalle ja siten tavallisille ihmisille. Tiedetoimittaja Marko Hamilo kuvaa Facebook-seinällään osuvasti, kuinka tervejärkisesti esimerkiksi Puolassa osataan suhtautua kansainväliseen haihatteluuun ja oman kulttuurin kyseenalaistamiseen:

In Poland they have this thing called kansallinen kulttuuri. Ei presidenttiä, joka sanoisi että puolalaista kulttuuria ei ole. Ei television sataosaista sarjaa selittämässä, miten Puola on saksalainen tai venäläinen. Tietäväthän ne itsekin mistä aineksista heidän ikioma ja uniikki kansallinen kulttuurinsa ja identiteettinsä on koottu. Ei pyrkimystä epädramatisoida kansallista kulttuuriaan. Puola on ollut suuri, mutta moneen kertaan sitä on myös viety kuin litran mittaa. Eikö Suomella ole vielä ollut tarpeeksi hankaluuksia, että osaisimme arvostaa omaa perintöämme.

Yle TV2, tiistai 27.6.2017 klo 23:30, Ali Show: Aki Tykki 

Ali Jahangirin vieraaksi saapuu muusikko Aki Tykki. Happoradion laulajana tunnettu Tykki osallistuu myös yhtyeen sävellysten tekoon sekä sanoittaa kappaleet. Happoradio julkaisi seitsemännen pitkäsoittonsa tammikuussa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Ali kertoo mitä suomalaiset popparit haluavat meidän tietävän. Ilmeisesti tätäkään ei voida tehdä ilman Iranista tullutta puujalkavitsien kertojaa.

YLE HEHKUTTAA AIVOPESUN UUSIA TEKNOLOGISIA MAHDOLLISUUKSIA

Elokuvassa Kellopeli Appelsiini (1971) Alexista tehdään
"hyvä ihminen" kun hänelle näytetään loputtomasti
filmimateriaalia natseista.

Yle TV 1:n klo 18 (kohdasta 06.15 min. eteenpäin) uutislähetyksen kulttuuriosuudessa toimittaja Jussi Mankkinen esittelee virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen uusia mahdollisuuksia viihde- ja elokuvamaailmassa. Uutisjutun esitellyt uutistenlukija Piia Pasanen sanoi muun muassa että "virtuaalidokumentin avulla voidaan antaa ihmisille koskettavia kokemuksia rankoistakin aiheesta". Tuon kuultuani aavistelin pahinta, sillä uuden tekniikan avulla voitaisiin kenties entistä syvemmin vaikuttaa naivien länsimaalaisten syyllisyydentunteisiin, joilla riisua kollektiivista itsesuojelua. Ensimmäisenä samaistumis-aivopesusta tuli mieleen holokaustipropaganda, jota on käytetty jo pitkään keinona repiä eurooppalaisten henkinen immuniteettisuoja vihamielistä muukalaisinvaasiota vastaan.

Vaistoni osui ikävä kyllä jälleen kerran oikeaan, sillä uusista teknologioista huolimatta valtamedian propagandan sisältö ei tulisi muuttumaan. Siksi kulttuuritoimittaja Jussi Mankkisen jutun alussa esiin tuoma virtuaalitekniikan käyttö holokaustidokumenteissa tuntui välittömästi itsestään selvältä, sillä olisi  vaikea kuvitella mitä muutakaan se voisi olla kun "ihmisille halutaan antaa koskettavia kokemuksia rankoistakin aiheesta". Nimittäin olisihan se omituista jos Yle kertoisi, että uutta virtuaaliteknologiaa hyödynnetään Josif Stalinin ja johtavien juutalaisbolsevikkien masinoiman ukrainalaisten kansanmurhan Holodomorin kohdalla. Eihän sellainen palvelisi mitenkään eurooppalaisten syyllistämistä, jonka ensisjaisena päämääränä on edistää monikulttuuria eli valkoisten korvaamista kehitysmaalaisilla. Kun puheeksi nousee manipuloinnin prioriteetit, silloin on muistin virkistämiseksi syytä lainata sosiaalipsykologian tohtori Inari Sakkin Yliopisto-lehdessä antamaa lausuntoa:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.

Ylen kulttuuritoimituksen uutisjuttu on samoilla holokaustiteollisuuden linjoilla ja osoittaa samalla, miten avoimesti tunteisiin vaikuttavaa propagandaa, suoranaista mindfuckia, edistetään verorahotteisella kanavalla. 

Toimittaja Mankkisen tv-uutisissa esitetty juttu löytyy nyt myös tekstiversiona Ylen verkkosivuilta. Uutisartikkelissa Virtuaalitodellisuus vie ihmisen keskitysleirille ja antaa sudenkorennon silmät Mankkinen kertoo heti aluksi holokaustitarinan Hollywood-version kliseet, jotka ovat tärkeä osa Ari Palitzin ja Gabo Aroran "taitavasti toteuttamassa ja useasti palkitusta" dokumentissa The Last Goodbye. Lukijalle ei ole kovin vaikeaa arvata mistä syystä dokumentti on palkittu useasti arvoliberaalien ja juutalaisten hallitsemassa elokuvateollisuudessa, varsinkin kun virtuaaliteos tehtiin yhteistyönä sionistisen USC Shoah Foundationin kanssa, "joka kerää ja arkistoi todistajanlausuntoja keskitysleireiltä selvinneiltä ihmisiltä".

Dokumentin toinen tekijä Gabo Arora kertoo jutussa varsin avoimesti millaisin psykologisin keinoin katsoja voidaan stimuloida käyttämään omaa mielikuvitusta halutun propagandan sisäistämiseksi:

Ohjaajaan teoksia leimaa humanismi, joka yhdistyy dokumentaariseen immersioon – katsoja upotetaan uuteen todellisuuteen. Asioita viedään eteenpäin rauhalliseen tahtiin, väkivallalla mässäily sekä visuaaliset shokkiefektit on kätketty taka-alalle.

– Virtuaalitekniikan kohdalla pitää olla hienovarainen ja antaa ihmisille mahdollisuus käyttää omaa mielikuvitustaan. Lopputuloksesta tulee huomattavasti koskettavampi, jos keskitytään itse tarinaan ja kauhuelementit on jätetty pois, Ylen järjestämässä mediatapahtumassa äskettäin vieraillut Arora pohtii.

Natsieksploitaaton lisäksi Gabo Arora on käyttänyt virituaaliteoksissaan psykologista manipulointia aiheissa, jotka ovat muutoinkin lähellä hänen kohdeyleisöään. Valkoisia keskiluokkaisia liberaaleja on itketetty virtuaalimaailmoissa, joissa katsoja on voinut kulkea muun muassa ebolaepidemian vaivaamassa Liberiassa, Gazan pommitetuilla rauniolla ja syyrialaisten pakolaisleireillä. Itsensä moraaliseen hysteriaan herkistänyt "parempi väki" voi omalla lompakollaan aivan rauhassa katsella Aroran ja Palitzin sosiaalipornoa, mutta Ylen tehtävänä ei ole antaa tällaiselle propagandalle ilmaista mainostilaa.

                                                   ******************************


Yle TV1, keskiviikko 21.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen 

8/10. Ruoka ja juoma. Kuinka suomalaista ruokaa ovat lihapullat tai graavi kala? Miksi Suomessa ei ole etnisten ravintoloiden joukossa ainuttakaan ruotsalaista ravintolaa? Mukana kokit Jyrki Sukula ja Hans Välimäki. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Tiettävästi jo toista kertaa uusintana tulevassa Suomi on ruotsalainen -sarjassa ärsyttää eniten sen taustalla oleva agenda, jonka mukaan Suomella ei ole oikeastaan mitään omaa, sillä kaikki kulttuuri on tullut muualta, lähinnä Ruotsista ja Venäjältä. Tässä ruokajaksossa pahin suomalaisuuden mitätöijä on ravintoloitsija Hans Välimäki, joka väittää että Suomessa ei ole käytännössä ollenkaan omia ruokalajeja ja nekin harvat ovat kuulemma paskaa, koska eivät (muka) kelpaa ulkomaalaisille.

Teoksessaan Länsimaiden tuho (2009) emeritusprofessori Timo Vihavainen kumoaa vallalla olevan ksenofiilisen  ennakkoluulon, jonka mukaan suomalaisilla ei olisi omia herkkuja, joita myös eksotiikan nälkäiset ulkomaalaiset söisivät mielellään. Seuraava ote kirjasta on pitkä, mutta ehdottomasti lainaamisen arvoinen, koska se kuvaa niin hyvin perusteetonta alemmuudentuntoamme, jota mm. svekomaanit ovat lietsoneet:

(...) Ravintolan kannalta ihanteellisinta olisi kai tarjota suomalaisia uuniruokia esimerkiksi sunnuntaibrunssilla, hiukan samaan tapaan kuin Englannissa tehdään, mutta voisihan perinteeksi ottaa senkin, että suomalaisen uuniruuan tarjoiluaika sijoittuisi päivittäin esimerkiksi iltaan, vaikkapa 18-20 välille. Miltä tuntuisikaan tulla raskaan työpäivän jälkeen herkkupöytään, jossa höyryäisivät vastapaistettujen karjalanpiirakoiden ja ruisleivän ohella rasvainen karjalanpaisti, savolainen ohrarieska, silakkalaatikko, uunihauki ja erinäiset muut uuniruuat. Näiden ohella tarjolla olisi maalaisvoita, paistettuja muikkuja ja uunilohta, savustettua lahnaa tai siikaa, suolamuikkuja sipulin ja smetanan kera, muikun ja mateen mätiä, suolattua särkfileetä, graavattua lohta ja siikaa sekä saunapalvikinkkua, joka on kypsytetty lähes puumaisen kovaksi. Keitoista kermainen lohikeitto, muikuista tehty rantakala, matikkakeitto, savulihalla maustettu hernekeitto, lammaskaalikeitto ja maitoon keitetty haukikeitto kilpailevat voitollisesti minkä tahansa ulkomaisen vastineen kanssa. Uunissa täysin kypsiksi paistetut lanttukuutiot täydentävät erinomaisesti karjalanpaistia ja erilaisiin kastikkeisiin ja uuniruokiin antavat vastustamattoman makunsa suomalaiset sienet, jotka ovat yhtä kaukana viljeltyjen siitakkeiden tai herkkusienten keskinkertaisuudesta kuin taivas on maasta. Suolattuna taikka ymmärryksellä marinoituna suomalainen sieni sopii verrattomasti myös kylmän snapsin kyytipojaksi, ja muutoin ruokajuomana on oivallinen kylmä kalja, jota ei ole tehty uutteesta, vaan maltaista. Jälkiruuaksi sopii ternimaidosta tehty uunijuusto sokerin ja kanelin kanssa, lakat, metsämansikat ja mustikat jäätelön kera antavat viimeisen silauksen aterialle, josta parhaimmillaan muodostuu suomalaisen keittiön ylistyslaulu. 

Tällaiselle aterialle haluaisin kutsua sen ulkomaalaisen ystäväni, joka vaatimattomuuksissaan teki pilaa käsitteestä Finnish cuisine odottaen minunkin nauravan asialle makeasti. Miksi tämä ei ole todellisuudessa mahdollista? Mikä meitä estää panemasta pöytään sitä, mikä meillä on aitoa ja parasta? 

Ennen muuta kysymys lienee ilmiöstä, jota voisi kutsua kansalliseksi alaikäisyydeksi. Olemme tuijottaneet suu auki ulkomaiden ihmeitä ja matkineet parhaamme mukaan sitä, mitä kuvittelemme eurooppalaisuudeksi. Niin sanotut mestarikokit eivät nähtävästi ole omanneet sen tason henkistä kapasiteettia, että olisivat uskaltaneet poiketa joukosta. Varakkaat ravintolavieraat ovat halunneet erottua rahvaasta hankkimalla pätevyyden eksoottisten makujen tuntemuksessa. Ravintolat eivät puolestaan ole edes yrittäneet tarjota suomalaista ruokaa kunnianhimoisesti hyvin valmistettuna. Siihen on jo ennakolta suhtauduttu ikään kuin alempiarvoiseen tavaraan, jota hyvä ravintola ei edes voi tarjota. Esimerkiksi saksalaisen laaturavintolan arvolle sopii mainiosti tarjota lounaaksi halpaa ja kansanomaista Eintopf-pataa. Mutta koettakaapa kysyä vastaavaa Suomessa (s. 240-241).

Yle Fem, keskiviikko 21.6.2017 klo 22:00, Kino: Querelle (K16) 

Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi jäänyt ohjaus perustuu Jean Genet'n romaaniin. Brad Davisin esittämä merisotilas Querelle saapuu Brestin syntiseen satamakaupunkiin ja panee paikat sekaisin. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, seksi).

Pervoviikon kunniaksi LGBT-agendan omaksunut Yle lähettää rektuumiväen kulttiklassikon uusintana. Tälläkin kertaa K-18 homopornoa lähetetään lain vastaisesti ennen klo 23.00. Viime vuonnahan asiasta nousi kohu ja siitä kertoi myös Yle Watch.