YLE HEHKUTTAA AIVOPESUN UUSIA TEKNOLOGISIA MAHDOLLISUUKSIA

Elokuvassa Kellopeli Appelsiini (1971) Alexista tehdään
"hyvä ihminen" kun hänelle näytetään loputtomasti
filmimateriaalia natseista.

Yle TV 1:n klo 18 (kohdasta 06.15 min. eteenpäin) uutislähetyksen kulttuuriosuudessa toimittaja Jussi Mankkinen esittelee virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen uusia mahdollisuuksia viihde- ja elokuvamaailmassa. Uutisjutun esitellyt uutistenlukija Piia Pasanen sanoi muun muassa että "virtuaalidokumentin avulla voidaan antaa ihmisille koskettavia kokemuksia rankoistakin aiheesta". Tuon kuultuani aavistelin pahinta, sillä uuden tekniikan avulla voitaisiin kenties entistä syvemmin vaikuttaa naivien länsimaalaisten syyllisyydentunteisiin, joilla riisua kollektiivista itsesuojelua. Ensimmäisenä samaistumis-aivopesusta tuli mieleen holokaustipropaganda, jota on käytetty jo pitkään keinona repiä eurooppalaisten henkinen immuniteettisuoja vihamielistä muukalaisinvaasiota vastaan.

Vaistoni osui ikävä kyllä jälleen kerran oikeaan, sillä uusista teknologioista huolimatta valtamedian propagandan sisältö ei tulisi muuttumaan. Siksi kulttuuritoimittaja Jussi Mankkisen jutun alussa esiin tuoma virtuaalitekniikan käyttö holokaustidokumenteissa tuntui välittömästi itsestään selvältä, sillä olisi  vaikea kuvitella mitä muutakaan se voisi olla kun "ihmisille halutaan antaa koskettavia kokemuksia rankoistakin aiheesta". Nimittäin olisihan se omituista jos Yle kertoisi, että uutta virtuaaliteknologiaa hyödynnetään Josif Stalinin ja johtavien juutalaisbolsevikkien masinoiman ukrainalaisten kansanmurhan Holodomorin kohdalla. Eihän sellainen palvelisi mitenkään eurooppalaisten syyllistämistä, jonka ensisjaisena päämääränä on edistää monikulttuuria eli valkoisten korvaamista kehitysmaalaisilla. Kun puheeksi nousee manipuloinnin prioriteetit, silloin on muistin virkistämiseksi syytä lainata sosiaalipsykologian tohtori Inari Sakkin Yliopisto-lehdessä antamaa lausuntoa:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.

Ylen kulttuuritoimituksen uutisjuttu on samoilla holokaustiteollisuuden linjoilla ja osoittaa samalla, miten avoimesti tunteisiin vaikuttavaa propagandaa, suoranaista mindfuckia, edistetään verorahotteisella kanavalla. 

Toimittaja Mankkisen tv-uutisissa esitetty juttu löytyy nyt myös tekstiversiona Ylen verkkosivuilta. Uutisartikkelissa Virtuaalitodellisuus vie ihmisen keskitysleirille ja antaa sudenkorennon silmät Mankkinen kertoo heti aluksi holokaustitarinan Hollywood-version kliseet, jotka ovat tärkeä osa Ari Palitzin ja Gabo Aroran "taitavasti toteuttamassa ja useasti palkitusta" dokumentissa The Last Goodbye. Lukijalle ei ole kovin vaikeaa arvata mistä syystä dokumentti on palkittu useasti arvoliberaalien ja juutalaisten hallitsemassa elokuvateollisuudessa, varsinkin kun virtuaaliteos tehtiin yhteistyönä sionistisen USC Shoah Foundationin kanssa, "joka kerää ja arkistoi todistajanlausuntoja keskitysleireiltä selvinneiltä ihmisiltä".

Dokumentin toinen tekijä Gabo Arora kertoo jutussa varsin avoimesti millaisin psykologisin keinoin katsoja voidaan stimuloida käyttämään omaa mielikuvitusta halutun propagandan sisäistämiseksi:

Ohjaajaan teoksia leimaa humanismi, joka yhdistyy dokumentaariseen immersioon – katsoja upotetaan uuteen todellisuuteen. Asioita viedään eteenpäin rauhalliseen tahtiin, väkivallalla mässäily sekä visuaaliset shokkiefektit on kätketty taka-alalle.

– Virtuaalitekniikan kohdalla pitää olla hienovarainen ja antaa ihmisille mahdollisuus käyttää omaa mielikuvitustaan. Lopputuloksesta tulee huomattavasti koskettavampi, jos keskitytään itse tarinaan ja kauhuelementit on jätetty pois, Ylen järjestämässä mediatapahtumassa äskettäin vieraillut Arora pohtii.

Natsieksploitaaton lisäksi Gabo Arora on käyttänyt virituaaliteoksissaan psykologista manipulointia aiheissa, jotka ovat muutoinkin lähellä hänen kohdeyleisöään. Valkoisia keskiluokkaisia liberaaleja on itketetty virtuaalimaailmoissa, joissa katsoja on voinut kulkea muun muassa ebolaepidemian vaivaamassa Liberiassa, Gazan pommitetuilla rauniolla ja syyrialaisten pakolaisleireillä. Itsensä moraaliseen hysteriaan herkistänyt "parempi väki" voi omalla lompakollaan aivan rauhassa katsella Aroran ja Palitzin sosiaalipornoa, mutta Ylen tehtävänä ei ole antaa tällaiselle propagandalle ilmaista mainostilaa.

                                                   ******************************


Yle TV1, keskiviikko 21.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen 

8/10. Ruoka ja juoma. Kuinka suomalaista ruokaa ovat lihapullat tai graavi kala? Miksi Suomessa ei ole etnisten ravintoloiden joukossa ainuttakaan ruotsalaista ravintolaa? Mukana kokit Jyrki Sukula ja Hans Välimäki. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Tiettävästi jo toista kertaa uusintana tulevassa Suomi on ruotsalainen -sarjassa ärsyttää eniten sen taustalla oleva agenda, jonka mukaan Suomella ei ole oikeastaan mitään omaa, sillä kaikki kulttuuri on tullut muualta, lähinnä Ruotsista ja Venäjältä. Tässä ruokajaksossa pahin suomalaisuuden mitätöijä on ravintoloitsija Hans Välimäki, joka väittää että Suomessa ei ole käytännössä ollenkaan omia ruokalajeja ja nekin harvat ovat kuulemma paskaa, koska eivät (muka) kelpaa ulkomaalaisille.

Teoksessaan Länsimaiden tuho (2009) emeritusprofessori Timo Vihavainen kumoaa vallalla olevan ksenofiilisen  ennakkoluulon, jonka mukaan suomalaisilla ei olisi omia herkkuja, joita myös eksotiikan nälkäiset ulkomaalaiset söisivät mielellään. Seuraava ote kirjasta on pitkä, mutta ehdottomasti lainaamisen arvoinen, koska se kuvaa niin hyvin perusteetonta alemmuudentuntoamme, jota mm. svekomaanit ovat lietsoneet:

(...) Ravintolan kannalta ihanteellisinta olisi kai tarjota suomalaisia uuniruokia esimerkiksi sunnuntaibrunssilla, hiukan samaan tapaan kuin Englannissa tehdään, mutta voisihan perinteeksi ottaa senkin, että suomalaisen uuniruuan tarjoiluaika sijoittuisi päivittäin esimerkiksi iltaan, vaikkapa 18-20 välille. Miltä tuntuisikaan tulla raskaan työpäivän jälkeen herkkupöytään, jossa höyryäisivät vastapaistettujen karjalanpiirakoiden ja ruisleivän ohella rasvainen karjalanpaisti, savolainen ohrarieska, silakkalaatikko, uunihauki ja erinäiset muut uuniruuat. Näiden ohella tarjolla olisi maalaisvoita, paistettuja muikkuja ja uunilohta, savustettua lahnaa tai siikaa, suolamuikkuja sipulin ja smetanan kera, muikun ja mateen mätiä, suolattua särkfileetä, graavattua lohta ja siikaa sekä saunapalvikinkkua, joka on kypsytetty lähes puumaisen kovaksi. Keitoista kermainen lohikeitto, muikuista tehty rantakala, matikkakeitto, savulihalla maustettu hernekeitto, lammaskaalikeitto ja maitoon keitetty haukikeitto kilpailevat voitollisesti minkä tahansa ulkomaisen vastineen kanssa. Uunissa täysin kypsiksi paistetut lanttukuutiot täydentävät erinomaisesti karjalanpaistia ja erilaisiin kastikkeisiin ja uuniruokiin antavat vastustamattoman makunsa suomalaiset sienet, jotka ovat yhtä kaukana viljeltyjen siitakkeiden tai herkkusienten keskinkertaisuudesta kuin taivas on maasta. Suolattuna taikka ymmärryksellä marinoituna suomalainen sieni sopii verrattomasti myös kylmän snapsin kyytipojaksi, ja muutoin ruokajuomana on oivallinen kylmä kalja, jota ei ole tehty uutteesta, vaan maltaista. Jälkiruuaksi sopii ternimaidosta tehty uunijuusto sokerin ja kanelin kanssa, lakat, metsämansikat ja mustikat jäätelön kera antavat viimeisen silauksen aterialle, josta parhaimmillaan muodostuu suomalaisen keittiön ylistyslaulu. 

Tällaiselle aterialle haluaisin kutsua sen ulkomaalaisen ystäväni, joka vaatimattomuuksissaan teki pilaa käsitteestä Finnish cuisine odottaen minunkin nauravan asialle makeasti. Miksi tämä ei ole todellisuudessa mahdollista? Mikä meitä estää panemasta pöytään sitä, mikä meillä on aitoa ja parasta? 

Ennen muuta kysymys lienee ilmiöstä, jota voisi kutsua kansalliseksi alaikäisyydeksi. Olemme tuijottaneet suu auki ulkomaiden ihmeitä ja matkineet parhaamme mukaan sitä, mitä kuvittelemme eurooppalaisuudeksi. Niin sanotut mestarikokit eivät nähtävästi ole omanneet sen tason henkistä kapasiteettia, että olisivat uskaltaneet poiketa joukosta. Varakkaat ravintolavieraat ovat halunneet erottua rahvaasta hankkimalla pätevyyden eksoottisten makujen tuntemuksessa. Ravintolat eivät puolestaan ole edes yrittäneet tarjota suomalaista ruokaa kunnianhimoisesti hyvin valmistettuna. Siihen on jo ennakolta suhtauduttu ikään kuin alempiarvoiseen tavaraan, jota hyvä ravintola ei edes voi tarjota. Esimerkiksi saksalaisen laaturavintolan arvolle sopii mainiosti tarjota lounaaksi halpaa ja kansanomaista Eintopf-pataa. Mutta koettakaapa kysyä vastaavaa Suomessa (s. 240-241).

Yle Fem, keskiviikko 21.6.2017 klo 22:00, Kino: Querelle (K16) 

Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi jäänyt ohjaus perustuu Jean Genet'n romaaniin. Brad Davisin esittämä merisotilas Querelle saapuu Brestin syntiseen satamakaupunkiin ja panee paikat sekaisin. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, seksi).

Pervoviikon kunniaksi LGBT-agendan omaksunut Yle lähettää rektuumiväen kulttiklassikon uusintana. Tälläkin kertaa K-18 homopornoa lähetetään lain vastaisesti ennen klo 23.00. Viime vuonnahan asiasta nousi kohu ja siitä kertoi myös Yle Watch. 

VIELÄ SANANEN HOMOKULTTUURISTA

Helsinki Pride - he tekevät sen itse. Voiko tätä väkeä
vakavalla naamalla pitää oikeustoimikelpoisena?

Yleisradion intiimistä suhteesta ns. homokulttuuriin kertoo se, että mediakolossi julkaisi Yle Helsingin sivuilla viime sunnuntaina oman virtuaalivideon Helsinki Pride -kulkueesta. Yle ei tietenkään ole ainoa kotimaan media, joka hehkuttaa Helsingin homomarssia, mutta se on suurista medioista siitä selvästi innostunein jo pelkästään sen perusteella, kuinka paljon kritiikitöntä materiaalia se aihepiiristä levittää. Helsinki Priden ympärillä pyörivä media-hype on lisääntynyt vuosi vuodelta ja Setan ideologiaa ajava tapahtuma on paisunut kuin itsestään viikon mittaiseksi pervokarnevaaliksi. Homokulttuurin ilmenemismuotoja analysoiva Iiro Nordling kysyykin aivan aiheellisesti tuoreessa blogikirjoituksessaan, kuinka pitkälle lapsenmieliset nautiskelijat ovat valmiita menemään:

Näyttää siltä, että tällaiseen karnevaalien sävyttämään homouteen ei kuulu jonkinlainen arjen eläminen. Halutaan elää kokemuksesta toiseen. Ensin on euroviisujen aika, sitten gay-kansa alkaa ottaa julkista tilaa haltuun. Aiemmin homoilla oli jokin oma päivänsä. Tietenkin homot ottavat rusinat pullasta ja siis valtaavat kesä- ja heinäkuiset kadut haltuunsa ympäri maailmaa. Nyt gay-pride on paisunut jonkinlaiseksi kuukauden mittaiseksi riettauden ylistykseksi. Varmaan seuraavaksi juhlistetaan gay-kansan teemavuosia. Jotenkin yhden päivän juhlat ovat käyneet jo liian laimeaksi. Tuollaisessa huumeessa elämisessä tarvitaan suurempia ja suurempia annoksia vuosi vuodelta. Jotenkin ymmärtää, että rikollisuuden ja slummien täyttämässä Brasiliassa halutaan viettää samba-karnevaaleja. Itkua ja surua tulee vuoden mittaan vastaan muutenkin.

Viikonlopun jälkeen erilaiset vastamediat ovat julkaisseet kuvottavaa materiaalia Helsingin homobakkanaaleista. Etenkin artikkeli Pride - koko perheen juhla? sisältää kuvamateriaalia, jota ei edes patologisin homovihaaja olisi voinut keksiä, sen verran häiriintynyttä väkeä kuvissa on liikkeellä. Kuvia katsellessa käy selväksi, että homokulttuurin vastaisen materiaalin julkaisu on turhaa, sillä LGBT-väen hilluminen kadulla ajaa saman asia - toisin sanoen he tekevät sen itse.

Homoissa ongelmana ei ole se, mitä he tekevät kotonaan ja sovitusti, vaan tuohon seksuaaliseen oikkuun sisältyvä homokulttuuri ja sen kyljessä viihtyvät, yleensä heterot, kulttuurimarxilaiset agitaattorit, jotka haluavat käyttää homoja hyväksi ajaakseen punaista pelastususkontoaan. Kulttuurimarxilaista agendaa kannattaville (joista noin 100% tietenkin kiistää olevansa kulttuurimarxilaisia) julki-sodomiaa tärkeämpää on homojen elämäntapa, joka halutaan istuttaa myös valtaväestöön. Kansalaisvaikuttajana tunnettu Veli Pesonen kuvaa Facebook-sivujen viikonlopun päivityksessään osuvasti, miksi homokulttuurin normalisoiminen tai jopa sen esikuvaksi ottaminen on vaarallista eurooppalaisille:

Homojen alakulttuurissa on runsaasti piirteitä jotka mahdollistuvat sillä tai ovat suoraa seurausta siitä että seksisuhteista ei voi syntyä lapsia. Koska tiedotusvälineiden ja akateemisen väen viime vuosikymmeninä omaksuma linja on ollut homojen alakulttuurin mainostaminen ja viesti näyttäisi hiljalleen menevän perille, ei seuraus voi olla muu kuin valtaväestön elämänmenon vähittäinen muuntuminen homojen alakulttuurin suuntaan.

Homokulttuuri siis tarttuu. Sitä kivaa ei voi pitää jos on vaarassa tulla lapsia, joten lapsettomuus on tämän "uutostyön" vaikutuksena luonnollinen valinta yhä useammalle heteroseksuaaliselle naiselle. 

Jos homokulttuurin kyllästämä nainen muuttaa mieltään ja haluaa lapsen, hän todennäköisesti hankkii lapsen. Mutta lapsi pakottaa hänet elämäntapaan, josta hän ei pidä ja josta hän jokin aika sitten varta vasten halusi pois. Seurauksena onnettomuutta sekä äidille että lapselle, psykiatreja, lääkkeitä, välinpitämättömyyttä, mahdollisesti heittellejättöä, lastensuojelutapaus, jos eli parisuhteessa niin ero. Lapsen kärsimys on suurin.

Homokulttuurissa välinpitämättömäksi ja ylimieliseksi marinoitunut lisääntymisikäinen väestö, huolestuneena siitä kuka heistä sitten vanhana huolehtii, herkästi kannattaa maahanmuuttoa maista joissa homokultturin yleisrasittavuutta ei ole ja asenteet ovat toiset. Jää miettimättä tai kenties kokonaan hoksaamatta, että nämä ihmiset kärsivät muista ongelmista vielä enemmän.  

Olisi siis tarpeen valtaväestön suojella itsensä homokulttuurilta ja yhteiskunnan olla myöntämättä homoille ainakaan adoptio-oikeutta. Synnyttäminen olisi muutenkin tehtävä luvanvaraiseksi.

                                                      *****************************

Yle TV2 Tiistai 5.7.2016 klo 10:30, Kioski: Rakelin kuplassa

Rakel Liekki kohtaa asiat ja ilmiöt kukkahattu tanassa ja telaketjut rasvattuina. Tiistaisin Kioski on rehellisesti Rakelin kuplassa. Rakel valtaa televisiosi joka tiistai klo 19.30. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

TV2 Tiistai 5.7.2016 klo 18:45, Lesbot Yle 

8/11. Charlotte kamppailee vihantunteidensa kanssa, ja Emma Jennie korjauttaa huulensa. Cindy aloittaa nettideittailun ja löytää kiinnostavan ihmisen Suomesta. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema Tiistai 5.7. klo 21:00, Churchill: Verta, hikeä ja öljyvärejä  

Winston Churchillin elinikäisenä intohimona oli maalaaminen. Andrew Marr tutkii, miten tämän suurmiehen yksityinen intohimo maalaukseen yhdistyi hänen julkiseen uraansa poliitikkona ja valtiomiehenä. HD Äänitekstitys: suomi.

Ei vieläkään kriittistä dokumenttia tästä Britti-imperiumin tuhoajasta ja sodanlietsojasta, joka rauhanehdostuksista huolimatta halusi jatkaa sotaa yhdessä totalitaristen Neuvostoliiton kanssa.

Yle Teema Tiistai 5.7.2016 klo 23:05, Querelle (K16) 

Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi jäänyt ohjaus perustuu Jean Genet'n romaaniin. Brad Davisin esittämä merisotilas Querelle saapuu Brestin syntiseen satamakaupunkiin ja panee paikat sekaisin. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, seksi). 

Uusintana esitettävä homopornoelkokuvassa on edelleen virheellinen K-16 luokitus.

Yle Fem Tiistai 5.7.2016 klo 19:45, Aktivismin aika 

6/8. Mikä on aktivismin hinta? Tulisielu Roegshanda Pascoe asuu Kapkaupungin köyhässä kaupunginosassa. Hänen työnsä ilmastokysymysten parissa on tuonut hänelle vaarallisia vihollisia. Opiskelija Uriel Ferera on aseistakieltäytyjä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Yle TV1 Maanantai 4.7.2016 klo 15:50 Minun totuuteni: Caroline Krook 

5/8. Tukholman hiippakunnan entinen piispa Caroline Krook on kätkenyt pakolaisia ja taistellut homoseksuaalien oikeuksien puolesta. Mitä mieltä hän on naispappeuden vastustajista ja uskonnollisista fundamentalisteista? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Tämä oli mahdollista ennen vain Ruotsissa: täyskaheli femi-kommunisti pääkaupungin piispana. Haastattelu on suorastaan loistava, sillä se paljastaa täysin avoimesti kuinka tämä papin kaapuun pukeutuva sukupuolinarsistinen kommunisti vihaa Ruotsia ja haluaa sen kansalle pahaa.


Yle TV1, Maanantai 4.7.2016 klo 19:00, Historia: Natsikoodin ratkaisija  

Millainen mies oli matemaatikko AlanTuring ja miten hän osaltaan vaikutti toisen maailmansodan loppumiseen? Miksi ja miten hänen työnsä vaikutti nykyiseen tietojenkäsittelyyn ja tietokoneiden kehitykseen? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2 Maanantai 4.7.2016 klo 18:45, Lesbot 

7/11. Frasse haluaa yllättää Emma Jennien, mutta kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Rebecka ja hänen vaimonsa suunnittelevat perhe-elämää ystäviensä kanssa, jotka haaveilevat isyydestä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

YLE RIKKOO LAKIA - LÄHETTÄÄ HOMOPORNOA LIIAN AIKAISIN ILLALLA

Yle valistaa pikkupilttejä ennen iltaunia kahden homon,
Genet'n ja Fassbinderin yhteisulostuksella Querrelle.

Yle Teema Keskiviikko 29.6.2016, klo 22:10 Querelle (K16) 

Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi jäänyt ohjaus perustuu Jean Genet'n romaaniin. Brad Davisin esittämä merisotilas Querelle saapuu Brestin syntiseen satamakaupunkiin ja panee paikat sekaisin. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, seksi).


Helsinki Priden viralliseksi mediakummiksi ryhtynyt Yle esittää tänään Homoteema-kanavallaan graafista homopornoa sisältävän eurooppalaisen K-18 "taide-elokuvan" jo klo 22.10, vaikka kuvaohjelmalain mukaan sen saisi esittää lastensuojelun vuoksi vasta kello 23 jälkeen. Myöhäisen lähetysajan mukaisesti on toimittu mm. normaalia heteroseksiä sisältävien taidepornoelokuvien kuten Aistien valtakunta (ohj. Nagisa Oshima, 1976) ja Nympomaniac 1 & II (ohj. Lars von Trier, 2013) kohdalla.

Tällä kertaa Ylen homoemorinki on kiertänyt lakia antamalla Rainer Werner Fassbinderin ohjaamalle Querrelle-elokuvalle K-16 luokituksen. Elokuvan aikaisesta esittämisajankohdasta nousi Iltalehdessä tänään uutinen, sillä selvästi K-18 kategoriaan kuuluva elokuva esitetään hyvissä ajoin ennen klo 23. Tuttuun tapaansa Yle ei ole kertonut netti- ja uutisivuillaan mitään itseensä kohdistuneesta syytteestä. Asia ei ole aivan vähäpätöinen, sillä Iltalehti tietää kertoa että:

Homoerotiikan klassikko on luokiteltu virallisesti alle 18-vuotiailta kielletyksi. Siksi sitä saisi esittää vasta kello 23 jälkeen. Kaikki perustuu kuvaohjelmalakiin, jonka tarkoituksena on suojella lapsia mahdollisesti kehitykselle haitalliselta sisällöltä. Ikärajat ovat sitovia eivätkä ne ole vain suosituksia. - Taustalla ovat lasten oikeudet ja lastensuojelulliset kysymykset. Kaikki perustuu tieteellisiin tutkimuksiin sekä asiantuntijoidemme pitkään työkokemukseen, sekä tietysti lakiin, joka on kaikille sama, erityisasiantuntija Leena Karjalainen tarkentaa Iltalehdelle.

Kuvaohjelmalaki on tuskin Ylen ohjelmatoimitukselle tuntematon, mutta luultavasti tässä on päätetty koittaa kepillä jäätä ja esittää homoilupropagandaa kesälomilla oleville perheen pikku pilteille ennen nukkumaanmenoaikaa. Vastaavanlaisia "lipsahduksia" on sattunut aiemminkin, tunnetuimpana tapaus 1990-luvulta, jolloin Yle esitti iltakuudelta televisiossa ohjelman Tom of Finlandin homopornokuvista heti lasten ohjelmien jälkeen.

Jotain on silti muuttunut verrattuna 1990-lukuun. Ennen sopivuuden rajoja etsi ja rikkoi yhteiskunnan ruohonjuuritason haastajat, nyt säädyttömyyden rajoja tyrkytetään valtiollisesta instituutiosta käsin. Tämä johtuu siitä, että Ylen ovat miehittäneet ja naisittaneet länsimaisen kulttuurin alasajoa hekumoivat uusmarxilaiset. Gramscilainen marssi läpi insituutioiden, toisin sanoen uussosialistien hegemonia, tulee tänään lihaksi (jo) klo 22.10.