YLEN SATUSETIEN JA -TÄTIEN ILTASADUT

Yle leipoo ulkomaalaisista sankareita. Iskussa, jossa
ulkomaalainen murhasi kaksi ja haavoitti kahdeksaa.

Eilisessä Yle Watchin päivityksessä ehdittin jo mainita, että ainakin punavihreät poliitikot ovat hehkuttaneet puukotettuja naisia auttamaan tulleita ulkomaalaisia. Heidän tarkoituksenaan on tietenkin kiinnittää huomio muualle samalla kun he yrittävät ulkomaalaisten sanakaritarinoilla pestä puhtaaksi monikulttuurista johtuvaa murhenäytelmää.

Nyt tähän samaan kuoroon on yhtynyt Yle, joka haastatteli tänään tv:n puoli yhdeksän pääuutislähetyksessä kahta turvapaikan hakijaa, jotka yrittivät häiritä hyökkääjää. Tosiasiassa auttajista ja murhaajan jahtaajista ainakin puolet oli suomalaisia, mutta tätä ei mainita yhdessäkään Ylen uutisessa, koska valtion tiedotusmonopoli haluaa luoda mielikuvan, että ulkomaalaiset pelastivat valkoiset naiset sillä aikaa kuin suomalaiset räpläsivät kännyköitään. Ääneen ei ole sanottu sitäkään, että Helsingin tapaan Turun keskustan ovat vallanneet tavallisia veronmaksajia suunnattomasti ärsyttävät ei-eurooppalaiset joutomiehet, joten ei ollut mikään yllätys, että heitä pörräsi tapahtuma-aikana runsaasti Kauppatorilla. MTV 3 oli sentään haastatellut suomalaista Jani Ketolaa jutussaan Turkulainen Jani yritti estää veriteot: "Mies juoksi ja puukotti samalla ihmisiä, me juoksimme perässä". Jutussa käy ilmi, että puolet terroristin jahtaajista oli suomalaisia:

Ketola lähti noin kymmenen miehen porukassa ajamaan takaa puukottajaa. Hänen mukaansa takaa-ajajien joukossa oli viisi ulkomaalaista ja viisi suomalaista. Tavoitteena estää verenvuodatus. Miehen perässä juostiin Brahenkadulle, mutta hän ehti puukottaa ainakin kolmea ihmistä.

Jostain syystä tämä narraatio ei ole tarttunut Ylen uutisointiin eikä vihreiden Ville Niinistön twiitteihin. Turkulaismies kumoaa myös valtamedian luoman myytin siitä, että suomalaiset olisivat ottaneet vain kännykkäkuvia sillä aikaa kun terroristi heilui leipäveitsensä kanssa: "Ketola sanoo, että kännykkäkamerat alkoivat laulaa, kun tilanne oli ohi".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Jani Ketola on erityisen harmissaan siitä, että juuri ulkomaalaiset on nostettu auttajina näkyvästi esille. Yle Watchin tapaan hänkin näkee tässä poliittisen motiivin:

Ketola haluaa myös korostaa, että ei ole millään tavalla olennaista, ketkä tai minkä maan kansalaiset ovat juosseet puukottajan perässä ja auttaneet uhreja. Hän sanoo huomanneensa vastemielisyyteen saakka, että jotkut aktiivisesti ja näkyvästi politiikassa mukana olevat ovat ottaneet tämän lyömäaseekseen. – Menee poliittiseksi peliksi ennen kuin veriä on lakaistu kadulta. Kyse on kuitenkin terrorismista, joka ei katso ihonväriä. Se on nähty maailmalla. Se on meidän kaikkien yhteinen asia taistella sitä vastaan.

Vasta sen jälkeen kun kansalaisten ensityrmistys on alkanut laantua, Yle on ryhtynyt propagandistiseen vastahyökkäykseen monikultturismin puolesta. Sen verkkosivuilta löytyy ainakin kolme ulkomaalaisen "pelastajan" sankaritarina, mutta ei yhtäkään Jani Ketolan kaltaista juttua, jonka teki MTV3. Ylen verkkosivujen yksi härskeimmistä kultapojutarinoista on eteläafrikkalaisen mustan miehen haastattelu jutussa Video: Pauli Sitoi auttoi yhtä Turun puukotuksen uhreista: "Hain grilliltä paperia ja pidin kättä haavan päällä". Haastattelussa suomalaisten syyllistämistä ja halveksuntaa ei todellakaan pidetä vakan alla:

Etelä-Afrikasta kymmenisen vuotta sitten Suomeen muuttanut Sitoi ei halua lähiaikoina liikkua tapahtumapaikalla oman turvallisuutensa tähden. Hän pelkää, että tekijän ulkomaalaistausta leimaa muutkin maahanmuuttajat.

– Luulen, että keskustassa tulee nyt vain paha olo. En pelkää terroristeja, mutta mietin miten suomalaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin. Miten voimme jatkaa tavallista elämää, mennä baariin ja niin edelleen. Toivottavasti ei tule huonoa ilmapiiriä.

Toisin sanoen marokkolaisen turvapaikahakijan tekemän terrori-iskun jälkeen afrikkalaismiehellä on otsaa väittää, että eniten pelättävää on suomalaisissa. Ehkäpä Pauli Sitoin kannattaisi muuttaa rasistien vainoamasta maasta takaisin sinne turvalliseen Etelä-Afrikkaan. 

Kahdessa muussa tarinassa Yle haluaa korostaa tekijöiden suomalaisiin vetoavaa nöyryyttä. Jutussa Turussa puukotettua auttanut Hasan Alazawii: "En voinut kuvitella, että tapahtuma oli totta" haastateltavana ollut maahanmuuttajataustainen mies puhuu "meistä suomalaisista" ja korostaa ettei pidä lähteä "syyttämään kaikkia marokkolaisia tai turvapaikanhakijoita".

Turun puukotuksen uhria auttaneessa kolmannessa kiiltokuvajutussa Hassan Zubier – "En ole sankari, olen lähimmäinen, joka ei kääntänyt päätään pois" vedotaan puolestaan kristilliseen lähimmäisenrakkauteen. Kehitysmaataustaisen ruotsalaisturistin tarinointi sopii ideologisesti täydellisesti juurettomia yksilöatomeja ylistävään liberaalimedian agendaan, sillä hän halusi alleviivata

että tällaisen teon perusteella ei voi leimata koko kansanryhmää. – Tässä on kyse yksilöistä. Yksilö teki tämän, pohtii Zubier liikuttuneena.

Tämä lienee myös Ylen mielipide, sillä näihin sanoihin päättyy toimittaja Minna Rosvallin juttu. Koko viikonlopun ajan Ylen Turku-uutisoinnissa on pidetty huolta siitä, ettei terrori-iskua voida kytkeä vuonna 2015 alkaneeseen ulkomaalaisinvaasioon, vaikka tekijän islamisti-kytkentöjä onkin muutamissa jutuissa pohdittu. Siihen aktiiviseen kansanosaan, joka näkee tämän yhteyden, on kaikissa uutisjutuissa suhtauduttu tuomitsevan puolueellisesti.

Tämä näkyy hyvin lauantain Yle-uutisessa Poliisi eristää antirasistien ja Suomi ensin-ryhmän mielenosoittajia toisistaan Turun torilla, jossa sympatiat ovat hyväosaisten kulttuurimarxilaisten humanistiopiskeilijoiden puolella. Amerikkalaisen liberaalimedian lailla Yle kutsuu vastamielenosoittajia antirasisteiksi, vaikka he ovat ensisijassa äärivasemmistolaista huligaaneja, kulttuurikommunisteja ja anarkofeministejä. Tällä kertaa omahyväisiä lumihiutaleita oli Turun kauppatorille houkutellut kansallismielisen järjestön avoin ja luvallinen tilaisuus. Räyhävasemmistolle on tyypillistä, että se tarttuu heti tilaisuuteen, jossa on mahdollisuus ottaa moraalisen tuomitsijan ylin rooli. 

Kaikkea he eivät narsistisessa perfomanssissaan olleet silti ajatelleet loppuun. On jokseenkin huvittavaa, että moraaliposeeraukseen osallistujista noin 70% näytti olevan nuoria naisia eli sitä samaa ryhmää, johon marokkolainen islamisti kohdisti väkivaltaisen murhaavan vihansa. Vastustaessaan islamisterrorismia vastustavaa Suomi Ensin -ryhmää, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit tulivat puolustaneeksi naisvihamielistä ja rasistista (kaikki uhrit olivat valkoisia) murhaajaa.

Punavihreä toimittaja Tulikukka de Fresnes ei malttanut olla paljastamatta puolueellisuuttaan ja uutisen yhdessä kohdassa hän syyllistyy suoranaiseen valheeseen:

Pian torille kokoontui vastamielenosoittajia, jotka osoittavat mieltään äänettömästi, ja vastustavat kylttien mukaan rasismia ja fasismia.

Vastamielenosoittajia on alle sata. Suomi ensin -mielenosoittajista käytiin toistuvasti huutelemassa vastamielenosoittajille. Tämän jälkeen poliisi siirsi antirasistit kauemmaksi torin keskeltä sekä ajoi kahden mielenosoittajaryhmän välille useita poliisiautoja erottamaan ryhmiä toisistaan.

Äänettömäksi Varis-verkoston yliopistoanarkistien luvatonta mielenilmausta ei voi kutsua, sillä he pyrkivät jatkuvalla kovaäänisellä möykkäämisellään peittämään Suomi ensin -tilaisuuden puhujien puheenvuorot. Tapahtumasta tehdystä videosta näkyy, että anarkomarkojen joukosta valuu Suomi ensin -mielenosoittajien keskuuteen kuvaajia ja provokaattoreita, joihin osa SE-porukasta reagoi ja käy huutelemassa vastamielenosoittajille takaisin. Ainoa todellinen rähinä tapahtuu tilaisuuden lopussa, kun häiriköivä anarkisti yritti puhkoa poliisiauton renkaan, mutta tätähän Yle ei tietenkään kertonut. Videolla näkyvässä pidätyksessä vieressä seisseet naiset eivät kyenneen muuhun kuin hysteeriseen falsettiin nousseeseen kimitykseen kun punatoveria pantiin rautoihin.

                                                   

                                                            **********************

Ylen kuvaukset ulkomaan tapahtumista eivät nekään onnistu ilman pimitystä, kieroilua ja valheita. Uutistoimittajana toimiva satusetä Matti Rönkä kertoi puoli yhdeksän tv-uutisissa, että  Rudolf Hessin muiston kunniaksi järjestetetyssä uusnatsien marssissa pidätettiin 35 äärioikeistolaista samalla kun näytetiin kuvaa noin 30 hengen lyhyttukkaisten nuorten miesten porukasta. Katsojalla jäi mielikuva, että osallistujia oli vain tuon verran ja että niistä kaikki pidätettiin. Jostain kumman syystä Ylen verkkosivuilla, joita demarieläkeläiset eivät seuraa yhtä aktiivisesti kuin televisiota, kerrottiin, että osallistujia oli 500, joka on huomattavasti lähempänä oikeaa lukua 800 kuin satusetä Röngän mainitsema 35. 

Toinen uutinen Amerikasta kertoo, kuinka vasemmisto ja omaa etuaan ajavat värilliset ryhmät haluavat estää ilmaisuvapauden poliittisilta ja rodullisilta vastustajiltaan. Tämä totalitaristen pyrkimys oli kuitenkin käännetty jo Ylen jutun otsikossa Bostonissa tuhannet marssivat vihapuhetta vastaan – kymmeniä pidätetty nurinkurin käytämällä kulttuurimarxilaisten luomaa orwellilaista sanahirviötä vihapuhe. 

Tv-uutisten puolella Matti Rönkä kertoi marssin vastustavan "valkoisen ylivallan kannattajia", vaikka verkkosivujen jutussa kerrottiin puolestaan, että libertaristisen sananvapausjärjestö Free Speechin järjestämä tilaisuus sanoutuu irti uusnatseista ja valkoisen ylivallan kannattajista. Ylipäätään nationalistisissa järjestöissä ei kannateta juuri koskaan valkoista ylivaltaa, mutta liberaalit ja media pitävät oman kotimaan ja etnisen ryhmän itsesäilytystä aina "valkoisena ylivaltana". Kun mustat ja aasialaiset tekevät täysin samaa ja paljon näkyvämmin, heitä ei tuomita "mustan ylivallan" ja "keltaisen ylivallan" kannattamisesta. 

Valkoiset liberaalit saavat täysin vapaasti irtisanoutua valkoisesta identiteetistä, tuhota perimänsä sekaantumalla mustiin ja alistumalla juutalaisten orjiksi pyytämällä heiltä maailman tappiin asti anteeksi. Niin kauan kuin he tekevät näin itselleen ketään ei kiinnosta, mutta siinä vaiheessa kun he alkavat vaatia samaa niiltä valkoisilta, jotka haluavat pitää kiinni identiteetistään, ollaan poliittisen vainon ja kansanmurhan äärellä. Kyse on pahuudesta, jossa halutaan tuhota ne, jotka eivät suostu Jim Jones -lahkon kaltaiseen pakotettuun joukkoitsemurhaan. Bostonin mielenosoitus oli siinä mielessä mielipuolinen ja vaarallinen, koska siinä valkoiset etnomasokistit yhdessä mustien rasistien kanssa vaativat valkoisen identiteetin puolustajia osallistumaan samanlaiseen itsetuhoon kuin valkoiset liberaalit.

EUROOPAN MIEHITYSAALTO KASVAA, MUTTA VIRANOMAISIA HUOLLETTAA VAIN ISÄNMAALLISET

Vasemmiston ja libeeraalioikeiston keskuudessa on vallalla diskurssi, jossa arabimaista ja mustasta Afrikasta tulevaan invaasioon suhtaudutaan kuin sitä ei olisi olemassakaan. Heillä on tarve tehdä naurunalaiseksi etenkin "äärioikeiston" Eurabia-retoriikka, koska se on heidän mielestään vainoharhaista alarmismia. Pääviestinä on, että hämmentyneillä kansalaismassoilla ei ole mitään syytä pelkoon, jonka vuoksi heidän pitäisi hajaantua (mm. nationalistipuolueet), koska kaikki on järjestyksessä eikä täällä ole mitään nähtävää. Tilastolliset tosiasiat eivät ole kuitenkaan "edistyksellisten" puolella ja tämän voi todistaa myös tavallinen eurooppalainen seuraamalla katukuvansa nopeaa muuttumista afrikkalaiseksi.

On vaikea sanoa, kuinka pitkään hallusinaatio-vasemmisto aikoo pitää vielä päätään pensaassa helliäkseen Unelmaansa, vaikka tällä hetkellä myös muutamat valtamediat tunnustavat afrikkalaisen invaasion olevan täyttä totta. Jopa poliittisesti vasemmistoliberaali Yle on valmis kertomaan karvaan totuuden kansainvaelluksesta verkkosivujensa lyhyessä uutisessa Välimereltä pelastettu parissa päivässä 13 500 turvapaikanhakijaa – Italiaan saapunut tänä vuonna ennätysmäärä ihmisiä. Toimittaja Petri Burtsovin uutisjuttu ei kerro kuitenkaan asian koko kuvaa, sillä hän mainitsee vain Italian tilanteen ja pehmittää sitäkin korostamalla hukkuneiden määrää. Tosiasiassa Eurooppaan suuntautuu vuosittain yli miljoonan ei-eurooppalaisen invaasio ja määrä on vain kasvamassa, koska Afrikan väestöpaine ei ole hellittämässä. Päinvastoin, siellä todellinen väestöräjähdys realisoituu vasta lähitulevaisuudessa.

EU-maiden viranomaiset eivät tee kuitenkaan mitään Välimeren rannoilla lopettaakseen kansainvaellusta. Ongelma olisi helposti ratkaistavissa, jos olisi vain poliittista tahtoa. Jo pidemmän aikaa on näyttänyt siltä, että tietynlaista poliittista tahtoa EU:lta löytyy, mutta tuo tahto koskee vain Euroopan afrikkaistamista. Tätä voi perustella sillä, että EU ylläpitää nykyisenkaltaista Välimeren "pakolaisten" pelastusohjelmaa, joka rohkaisee aina vain lisää uusia tulijoita. Jos EU:n viranomaiset olisivat eurooppalaisten asialla, he vangitsisivat salakuljettajat, jotka puhkovat veneitä kun pelastajat ovat tulossa näkyviin. Samalla he käännyttäisivät pakolaislaivat EU:n vesien ulkopuolelle ja jos alus on uppoamassa, pelastetut ihmiset vietäisiin takaisin Pohjois-Afrikan lähtösatamaan.

Maansa myyneet valtioiden poliitikot eivät tuhlaa energiaansa Euroopan elävältä syövien ihmissirkkaparvien maahantulon estämiselle, vaan heille on tärkeämpää keskittyä kansallismielisiin, jotka vastustavat tätä itsetuhoista hulluutta. Kotimaassamme viimeisin esimerkki tällaisesta yksisilmäisyydestä tulee Helsingistä, jossa viranomaiset hajottivat maanantaina laittomien pakolaisten maastakarkotusta vaativan Suomi ensin -leirin. Ylen uutisessa Suomi ensin -leiri ei saanut lupaa palata Rautatientorille – Poliisi: "Neuvottelu järjestäjän kanssa ei tahdo onnistua" kerrotaan, että "turvapaikanhakijat saavat yhä jatkaa mielenosoitusta keskustassa, koska he eivät poliisin mukaan ole aiheuttaneet haittaa ympäristölle". Väite on perätön, koska myös matuleirissä on ollut jatkuvasti häiriöitä, vaikka valtamedia ei ymmärrettävästi olekaan halunnut nostaa niitä esille. 

Jo Suomi ensin -mielensoituksen alkamisesta lähtien viranomaiset (mm. Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar) ovat valtion ylintä johtoa myöten halunneet purkaa leirin. Kieltämisyrityksiä on ollut monia, mutta vasta viime viikonlopun aikana tapahtuneiden harkittujen provokaatioiden ansiosta saatiin vihdoin tekosyy, jolla voitiin hajottaa Suomen kansalaisten laillinen mielenosoitus. Sen sijaan Rautatientorille saa edelleen jäädä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden eli laittomien maassaolijoiden mielenosoitusleiri.

                                                                 **********************

Yle TV1, maanantai 26.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen 

10/10. Ruotsi-trauma ja tulevaisuus. Miksi ruotsalaiset voivat kannustaa jääkiekossa Suomea, mutta suomalaisille Ruotsin häviö kenelle tahansa on melkein kuin Suomen voitto? Mukana kirjailija Miika Nousiainen. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jo kolmatta tai neljättä kertaa näytettävän sarjan viimeinen jakso on lopullinen suomalaisuuden selkäänpuukotus. Sen lisäksi että emme ole yhtään mitään ilman ruotsalaisia, emme alempirotuisina "ugri-udmurtteina" osaa olla edes kiitollisia länsinaapureille ja "sorretuille" Suomen ruotsinkielisille.

Yle TV1, maanantai 26.6.2017 klo 23:25, Käsky (K16) 

Keväällä 1918 nuori jääkäri uhmaa esimiehiään ja lähtee viemään punaista naissotilasta kenttäoikeuteen. Matkasta tulee kohtalokas molemmille. O: Aku Louhimies. KK: Jari Rantala. N: Samuli Vauramo, Pihla Viitala, Eero Aho. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).

Suomen kulttuuriväen enemmistö on ollut kulttuuribolshevikkeja aina 1960-luvulta lähtien. Nuorempaa teatteri- ja elokuvaväen kommunismia edustaa elokuvaohjaaja Aku Louhimies, jonka elokuva Käsky (2008) uusintaa Lapulaisoopperasta (1966) lähtöisin olevaa virallista valhe-narraatiota, jonka mukaan sisällissodan eli Vapaussodan "moraalisia voittajia" olivatkin kapinan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan aloittaneet punaiset.

Kulttuurimarxilaisen Leena Landerin samannimiseen romaaniin perustuva elokuva toistaa kirjasta tutut historialliset valheet ja propagandan. Ilman mitään historiallista taustoitusta elokuva alkaa, kun valkoiset jahtaavat punaisen naisosaston sotilaita ja saavat surmattua kaikki paitsi näispääosaa esittävän punahuoran (Pihla Viitala). Hänet pelastaa ja vangitsee Saksasta tullut jääkäri Harjula (Samuli Vauramo). Hieman myöhemmin näytetään "mielivaltaisia teloituksia", joita johtaa kenttäoikeuden puheenjohtaja, tarkoituksella Mannerheimin näköiseksi tehty Emil Hallenberg (Eero Aho). Hallenbergin historiallisena esikuvana on Inkoossa sijainneen Västankvarnin kenttäoikeuden puheenjohtajaja Erik Grotenfelt. Koska kostonhimoiset kulttuurikommunistit eivät malttaneet olla häpäisemättä historiallisen henkilön muistoa, Hallenbergistä tehdään yllätyksettömästi homo.

Elokuva esittää valkoiset lähes yksinomaan vastenmielisessä valossa ja heitä kuvataan mm. joukkoraiskaajina. Vastaavaa kuvausta punaisista olisi nykymaailmassa vaikea kuvitella, varsinkin kun maamme teatteri- ja elokuvamaailmassa vaikuttaa Louhimiehen lisäksi vieläkin fanaattisempia kulttuurimarxilaisia kuten avoimesti suomalaisuutta mitätöivä ohjaaja Lauri Maijala.

Sen sijaan, että Käskyssä myös punaiset näytettäisiin eettisesti rappeutuneina murhaajina heidät kuvataankin joko viattomina sodan uhreina tai moraalisesti vahvoina luonteina. Tätä kuvaa vahvistaa elokuvan lopputeksteissä näkyvät aidot valokuvat, joissa näkyy vain Tampereen taistelujen punaisia kaatuneita, valkoisten järjestämiä teloituksia ja punaisten vankileirejä. Elokuva kuvaa yleisemminkin sitä asennetta, jota kulttuurihegemoniaa hallitsevat vasemmistolaiset pitävät yllä yhteiskunnassa: kapinan aloittaneet punaiset olivat hyvällä asialla, jonka vuoksi sodan voittaneet valkoiset pitää tuomita moraalisiksi häviäjiksi.

Yle TV2, maanantai 26.6.2017 klo 22:00, Brokeback Mountain  (USA 2005) 

Kolmella Oscarilla palkittu elokuva Wyomingin ja Texasin lakeuksilta, kahden cowboyn kielletystä rakkaustarinasta, joka kestää läpi vuosien. O: Ang Lee. N: Heath Ledger, Jake Gyllenhaal. HD Äänitekstitys: suomi. K12

Helsinki Priden ja homoviikon "kunniaksi" Yle lähetti maanantaina uusintana 2000-luvun homopropagandan kenties suurimman merkkipaalun, elokuvan Brokeback Mountain.

Yle Watch kirjoitti viime helmikuussa elokuvasta mm. seuraavasti: "Näin jälkeen päin olen vakuuttunut, että homomanian leimahduspiste valtavirrassa oli vuonna 2005 ilmestynyt Hollywood-elokuva Brokeback Mountain, joka oli suunnattu lähinnä heteronaisille ja liberaaleille aisankannattajamiehille. Se esitti vääristyneen romanttisen kuvan sodomiasta, johon naivit hyväntahtoiset tavalliset ihmiset halusivat uskoa ja uskovat edelleen. Homouteen väistämättä liittyvistä negatiivisista asioista ja ilmiöistä he eivät halua enää kuulla mitään."

Yle TV1, tiistai 27.6. klo 14:40, Vaiheessa: Unelmien nainen 

Viisikymppinen Timppa on rakastunut. Morsian on Filippiineiltä, häät pidetään Bangkokissa ja päättäväinen mies ei anna edes sydäninfarktin haitata matkalle lähtöä. Käsikirjoitus ja ohjaus Erkki Määttänen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle laajentaa ja normalisoi roturutsaa ulottamalla sen myös aasialaisia lapsivaimoja itselleen hankkivien peräkammarin poikien puuhiin. Tosin miespuolisista geenipoolin sotkijoista ei saa tehtyä yhtä voimaannuttavia dokumenttaja kuin viidakkokuumetta potevista vahvoista upeista naisista, jotka tuovat Afrikasta leikkikalunsa muiden veronmaksien elätettäviksi.

Yle Fem Tiistai 27.6. klo 15:00, Historia: Euroopan juutalaisten tarina (12) 

1/8. Illuusio murtuu. Kahdeksanosainen sarja holokaustista. Noustuaan valtaan vuonna 1933 Hitler ryhtyi levittämään antisemitististä aatettaan ja juutalaiset pyrittiin sulkemaan yhteiskunnan ulkopuolelle. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Sarja ehti päättyä juuri viikko sitten, mutta Yle Fem Teema panee sen jo nyt toiselle kierrokselle. Luultavasti siksi, jotta takarivin Taavokin muistaisi maailmanhistoriasta sen tärkeimmän asian – siis jos asiaa kysytään juutalaisilta. Tietysti holokausista muistuttaminen sopii myös valkoisille liberaaleille, koska se edistää Euroopan antautumista afrikkalaiselle invaasiolle, aivan kuten vapaamuurarikreivi Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergi visioi vaikutusvaltaisessa kirjassaan Praktischer Idealismus jo vuonna 1925. 

Yle on hengessä mukana julkaisemalla säännölliseen tahtiin natsi- ja holouutisia, viimeisimpinä verkkosivuilta löytyvä juttu Holokaustista puhuminen on yhä riski Puolassa – tappouhkauksia, anteeksipyyntöjä, erovaatimuksia. Lännessähän tilanne alkaa olla siinä mielessä edistyksellinen, että ellei mediassa puhuta tarpeeksi holokaustista, on seurauksena anteeksipyyntöjä, erovaatimuksia....

Yle TV1, tiistai 27.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

1/10. Aloitamme juontaja Juhani Seppäsen seurassa matkan Suomen venäläisyyteen puhumalla venäläisyyden kiivaasta vastustuksesta. Kuuluuko "ryssäviha" tämän päivän Suomeen vai onko se historiaan hautautunut tietyn ajan tuote? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Sivistynyt ja kypsä valtio voi tarkastella historiaansa ja sen kipupisteitä avoimesti. Tässäkin asenteessa on kuitenkin ongelmansa, jos siitä tulee itsetarkoituksellista ja poliittisesti motivoitunutta.

Ensi kertaa vuonna 2015 lähetetty Suomi on venäläinen on sarja, joka ei kerro mediaeliitin historiatajun kypsyydestä, vaan osoittaa kuinka pitkälle kansan vieroksumien muotiaatteiden ratsastamisessa ollaan menty. Mediaväki ja muu köykäinen lukeneisto on läntisen esimerkin innoittamana saanut päähänsä, että nationalismi onkin kaiken pahan juuri ja siitä pitäisi päästä siksi eroon. Varsinkin yhtenäisestä etnisestä kansasta, sillä se tuppaa olemaan kumman uppiniskaista kansainvälisen eliitin "hyvää tahtoville" suunnitelmille.

Itä-Euroopassa ei tällaista sarjaa voisi kuvitella lähetettävän, koska siellä ymmärretään mitä pahaa internationalismin voimat saavat aikaan kansalle ja siten tavallisille ihmisille. Tiedetoimittaja Marko Hamilo kuvaa Facebook-seinällään osuvasti, kuinka tervejärkisesti esimerkiksi Puolassa osataan suhtautua kansainväliseen haihatteluuun ja oman kulttuurin kyseenalaistamiseen:

In Poland they have this thing called kansallinen kulttuuri. Ei presidenttiä, joka sanoisi että puolalaista kulttuuria ei ole. Ei television sataosaista sarjaa selittämässä, miten Puola on saksalainen tai venäläinen. Tietäväthän ne itsekin mistä aineksista heidän ikioma ja uniikki kansallinen kulttuurinsa ja identiteettinsä on koottu. Ei pyrkimystä epädramatisoida kansallista kulttuuriaan. Puola on ollut suuri, mutta moneen kertaan sitä on myös viety kuin litran mittaa. Eikö Suomella ole vielä ollut tarpeeksi hankaluuksia, että osaisimme arvostaa omaa perintöämme.

Yle TV2, tiistai 27.6.2017 klo 23:30, Ali Show: Aki Tykki 

Ali Jahangirin vieraaksi saapuu muusikko Aki Tykki. Happoradion laulajana tunnettu Tykki osallistuu myös yhtyeen sävellysten tekoon sekä sanoittaa kappaleet. Happoradio julkaisi seitsemännen pitkäsoittonsa tammikuussa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Ali kertoo mitä suomalaiset popparit haluavat meidän tietävän. Ilmeisesti tätäkään ei voida tehdä ilman Iranista tullutta puujalkavitsien kertojaa.

A-STUDIOSSA EDISTETTIIN JÄLLEEN LÄNSIMAIDEN PERIKATOA

Poliisi suojelee karkotettavaksi määrättyjä laittomia
kehitysmaalaisia.

Yle TV1.keskiviikko 1.3.2017 klo 21:05, A-studio  

Maahanmuuttoviraston päätökset kohtuuttomia. Turvapaikanhakijoiden protesti. Uhkaako Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kauppasota? Vieraina EU:n kauppakomissaari Cecilia Malmström ja europarlamentaarikko Heidi Hautala. Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan. Juontajana Annika Damström. #yleastudio HD

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Hylätyn turvapaikkahakemuksen saaneet, pääosin Irakista kotoisin olevat nuoret miehet, ovat pitäneet luvatonta mielenosoitusta kolmatta viikkoa Helsingin Rautatientorilla. Kymmenen maan kautta Suomeen papereitta tulleet elintasosiirtolaiset olisi pitänyt jo Dublinin sopimuksen perusteella palauttaa ensimmäiseen EU-maahan, johon he tunkeutuivat. Siksi myös hyväksytyn päätöksen saaneet ulkoeurooppalaiset oleskelevat maassamme perusteettomasti. 

Valtion lakien ja siten kansalaisten suojelun kannalta kaikkein raskauttavinta on virkamiesten ja poliitikkojen toiminta, koska he sallivat kielteisen turvapaikan saaneiden maassaolon ja jopa luvattoman mielenosoitusleirin pitämisen. Poliisin ensisijainen tehtävä olisi hajoittaa karkotuspäätöksen saaneiden henkilöiden luvaton mielenosoitus, ottaa maassa ilman asianmukaista oleskelulupaa olevat kiinni ja passittaa heidät veronmaksajien armollisella kustannuksella lentokoneella lähtömaihinsa. Näin sanoo lait ja asetukset, mutta mitä tekee poliisi, poliitikot ja valtamedia?

Valtiouskolliset demarieläkeläiset voivat jälleen turvautua kotiraamattuunsa Yle uutisiin, jonka verkkosivujen jutussa Migri ei jäädytä turvapaikanhakijoiden palautuksia – Mielenosoitus Helsingin Rautatientorilla jatkuu kerrotaan, kuinka "kunnon kansalaisen" pitäisi suhtautua tähän lailliseen laittomuuteen. Jutun kuvaksi oli saatu sopivasti leirin ainoat lapset, jonka kautta voidaan laukaista ehdollistetun lukijan tunnerefleksit, jotka estävät asian rationaalisen tarkastelun. Toimittaja Ulla Malmisen revolverihaastattelussa Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio joutuu jatkuvasti perääntymään ja selittelemään "vääriä turvapaikkapäätöksiä", vaikka oikeudenmukaisessa maailmassa Ulla Malminen olisi pitänyt panna piinapenkkiin ja kysyä, miksi hän journalismillaan vastustaa lainmukaisia päätöksiä ja puolustaa maassa laittomasti olevia kehitysmaalaisia elintasosiirtolaisia.

Illan A-studiossa jatkettiin samalla linjalla, kun turvapaikkaväylän kautta harjoitettua ekologisesti kestämätöntä maahanmuuttoa puolustettiin Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorion ja Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtisen näkemyksillä, vaikka aidosti kriittisessä journalismissa studiossa pitäisi olla myös vasta-argumentien esittäjiä. Nyt myötäkarvainen toimittaja Annika Damström antoi vapaan puheenvuoron vihamielistä muukalaisinvaasiota puolustaville kansanvihollisille.

Toisin kuin kansallismieliset, luvattomat turvapaikkaturistit saivat heti alun insertissä puolustaa itseään väittämällä, että Migrin haastattelijat ja tulkit ovat epäpäteviä. Väite perustuu mitä todennäköisimmin siihen, että kielteiset päätökset eivät ole olleet haastateltujen kannalta mieluisia, joten vika on muissa kuin heissä! Keskustelussa maahanmuutomyönteinen naisrinki (mitä sitä miehiltä kysymään) ajautui alusta lähtien väärille raiteille, koska debatissa ei otettu lähtökohdaksi Dublinin sopimusta, jota sekä Suomen valtio että jokainen vuoden 2015 jälkeen tullut turvapaikanhakija rikkoo: sopimuksen mukaan kaikki irakilaiset, afganistanilaiset ja somalit ym. pitäisi lähettää takaisin Kreikkaan, tai mieluummin omille kotikonnuilleen. Luonnollisesti Pakolaisavun Lehtinen olisi millä tahansa kierolla "kansainvälisen suojelun" ihmisoikeusverukkeella valmis siirtämään vaikka koko Afrikan Suomeen.

Punavihreiden toimittajien naisittaman valtamedian kannat tuskin tulevat kenellekään yllätyksenä, mutta sen sijaan outona voi pitää sitä, että poliisi ja näkyvät poliitikot kuten sisäministeri Paula Risikko suhtautuvat laittomien maassaolijoiden luvattomaan telttaleiriin hyväksyvästi. Näin tehdessään he eivät ole ainoastaan piittaamattomia puolustamilleen ja säätämilleen laeille, vaan he antavat matelevalla tunnepuheellaan myös moraalisen hyväksynnän ilmiselvälle laittomuudelle. Telttaleirillä vierailevat kansalaisjärjestöjen hyysääjät ja poliitikot haluavat tietenkin signaloida omaa "empaattisuuttaan", vaikka samalla he kenties ymmärtämättään osoittavat syvää halveksuntaa tavallisia suomalaisia, oikeusvaltiota ja parlamentaarista järjestelmää kohtaan. 

Varsinainen rimanalitus on ollut poliisin toiminta telttaleiriä ja etenkin laillista vastamielensoitusta vastaan. A-Studion jutussakaan ei puhuttu mitään Suomi Ensin -ryhmän "Maidan" vastamielenosoittajista, joita virkavalta on kohdellut häpeällisen törkeäksi. Jokin aika sitten poliisi pidätti ilman sen kummempaa syytä järjestön vetäjän Marco de Wittin. Onko häpeämättömyydellä mitään rajaa silloin kun poliisi vainoaa Suomen kansalaisia, mutta ei tee mitään laittomien turvapaikanhakijoiden slummileirille keskellä Helsinkiä?

Rivipoliisienkin rappiosta kertoo se, että eräs innokas multikullti-sinivuokko toi Suomi Ensin -ryhmän mielenosoitusleiriin keskellä yötä kongolaisen turvapaikan hakijan ärsyttääkseen läsnäolijoita. Sittemmin samainen Kongo-poliisiksi nimetty miekkonen kävi humalassa haastamassa riitaa Suomi-Maidan-mielenosoittajille. Vielä ei ole tiedossa minkälaisia seuraamuksia Kongo-poliisille on tulossa, mutta tuskin mitään vakavampaa, koska poliisin ylin johto on jo näiden kolmen viikon aikana antanut luvan katupoliisille kovistella suomalaismielenosoittajia samalla kun se ei ole tehnyt mitään "mustalaisleiriä" vastakkaisella puolella pitäville laittomille ulkomaalaisille. Poliisi on puolensa valinnut eikä se ole Suomen kansa – näin se on samassa rikollisessa suomalaisvihamielisessä ringissä poliitikkojen ja median kanssa.

Bonus: Yli sata kulttuurimarxismin syövyttämässä yliopistossa työskentelevää akateemista vaikuttajaa on julistanut sodan suomalaisuuden säilymistä vastaan. Pahamaineisessa trendiperseiden Image-lehdessä he ovat allekirjoittaneet vetoomuksen, jossa liittoudutaan Rautatientorilla leiriä pitävien laittomien muukalaisten kanssa. Samalla nämä omaa kansaansa halveksuvat punaporvarit vaativat, että pakolaispolitiikasta pitää tehdä entistäkin avoimempi väylä "siirtolaisuudelle", toisin sanoen ilman kansalaisten suostumusta olevalle invaasiolle, jolle ei loppua näy. Tai loppuuhan se viimeistään silloin, kun kansanvaihdon eli kansanmurhan jälkeen Suomesta on tullut samanlainen Paskastan kuin tänne pyrkivien kotimaista, jolloin motiivia loisimismuutolle ei enää ole.

Nämä henkilöt ovat julistautuneet Suomen kansan intressiä vastaan. Tulevaisuudessa tämäkin lista tulee tarkastelun alaiseksi:

Sinikka Aapola-Kari Tutkimusjohtaja, Nuorisotutkimusseura
Jutta Ahlbeck Projektitutkija, Åbo Akademi
Risto Alapuro Professori emeritus, Helsingin yliopisto
Maarit Alasuutari Professori, Jyväskylän yliopisto
Pertti Alasuutari Akatemiaprofessori, Tampereen yliopisto
Rolle Alho Tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto
Anu Hanna-Anttila Tutkimuspäällikkö, Metalliliitto
Anneli Anttonen Professori, Tampereen yliopisto
Ilkka Arminen Professori, Helsingin yliopisto
Paul Van Aerschot Dosentti, Helsingin yliopisto
Tiina Arppe Dosentti, Helsingin yliopisto
Klas Backholm Apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
Riikka Bado Tutkiva teatterintekijä
Gwenaëlle Bauvois Lehtori, Helsingin yliopisto
Erna Bodström Tutkija, Helsingin yliopisto
Georg Boldt Tutkija, Tampereen yliopisto
Kristiina Brunila Apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
Linda Bäckman Tutkija, Åbo Akademi
Karin Creutz Tutkija, Helsingin yliopisto
Veikko Eranti Tutkija, Tampereen yliopisto
Jani Erola Professori, Turun yliopisto
Matti Eräsaari Tutkija, Helsingin yliopisto
Camilla Granholm Lehtori, Helsingin yliopisto
Linda Haapajärvi Tutkija, EHESS
Ilka Haarni Dosentti, Helsingin yliopisto
Camilla Haavisto Tutkijatohtori, Åbo Akademi
Nelli Hankonen Akatemiatutkija, Tampereen yliopisto
Hannele Harjunen Yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto
Johanna Hiitola Lehtori, Jyväskylän yliopisto
Markus Himanen Tutkija, Tampereen yliopisto
Peter Holley Tutkija, Helsingin yliopisto
Päivi Honkatukia Professori, Tampereen yliopisto
Marja-Liisa Honkasalo Professori, Turun yliopisto
Karina Horsti Akatemiatutkija, Jyväskylän yliopisto
Ida Hummelstedt-Diedou Tutkija, Helsingin yliopisto
Aleksi Huhta Tutkija, Turun yliopisto
Elsi Hyttinen Tutkija, Turun yliopisto
Juho Härkönen Professori, Stockholms universitet
Eila Isotalus Tutkija, University College London
Marjaana Jauhola Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Maija Jokela Tutkija, Tampereen yliopisto
Eeva Jokinen Professori, Itä-Suomen yliopisto
Ilse Julkunen Professori, Helsingin yliopisto
Katarina Jungar Lehtori, Helsingin yliopisto
Markus Jäntti Professori, Helsingin yliopisto, VATT
Mirjam Kalland Rehtori, Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto
Annastiina Kallius Tutkija, Helsingin yliopisto
Johannes Kananen Yliopistolehtori, Helsingin yliopisto
Anu Kantola Professori, Helsingin Yliopisto
Johanna Kantola Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Anu Katainen Lehtori, Tampereen yliopisto
Marja Katisko Tutkija, DIAK
Suvi Keskinen Akatemiatutkija, Turun yliopisto
Ullamaija Kivikuru Professori emerita, Helsingin yliopisto
Lotta Koistinen Tutkija, Turun yliopisto
Anu Koivunen Professori, Stockholms universitet
Kalle Korhonen Dosentti, Helsingin yliopisto
Aino Korvensyrjä Tutkija, Helsingin yliopisto
Hanna Kuusi Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Anitta Kynsilehto Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Aappo Kähönen Dosentti, Helsingin yliopisto
Jukka Könönen Tutkija, Helsingin yliopisto
Liisa Laakso Rehtori, Tampereen yliopisto
Sofia Laine Dosentti, Helsingin yliopisto
Mikko Lagerspetz Professori, Åbo Akademi
Tuomas M.S. Lehtonen Pääsihteeri, SKS
Markus Leikola Kirjailija
Johanna Leinonen Dosentti, Siirtolaisuusinstituutti
Kirsti Lempiäinen Lehtori, Lapin yliopisto
Annika Lillrank Lehtori, Helsingin yliopisto
Carl-Gustav Lindén Tutkijatohtori, Helsingin ylipisto
Eeva Luhtakallio Lehtori, Tampereen yliopisto
Mari Maasilta Lehtori, Lapin yliopisto
Mianna Meskus Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Kaarina Nikunen Professori, Tampereen yliopisto
Camilla Nordberg Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Lena Näre Apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
Sari Näre Dosentti, Helsingin yliopisto
Elina Oinas Professori, Helsingin yliopisto
Antero Olakivi Tutkija, helsingin yliopisto
Emilia Palonen Lehtori, Helsingin yliopisto
Saara Pellander Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Maija Peltola Tutkija, Nuorisotutkimusseura
Virve Peteri Tutkija, Tampereen yliopisto
Vesa Puuronen Professori, Lapin yliopisto
Niko Pyrhönen Tutkija, Helsingin yliopisto
Tobias Pötzsch Tutkija, Helsingin yliopisto
Susanne Österlund- Pötzsch Dosentti, Åbo Akademi
Anssi Peräkylä Professori, Helsingin yliopisto
Päivi Pirkkalainen Tutkija, Jyväskylän yliopisto
Panu Raatikainen Dosentti, Tampereen yliopisto
Anna Rastas Akatemiatutkija, Tampereen yliopisto
Marjaana Rautalin Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Hanna Repo Tutkija, Turun yliopisto
Leena-Maija Rossi Tutkija, Helsingin yliopisto
Maria Ruotsala Elokuvaohjaaja
Pajari Räsänen Tutkija, Helsingin yliopisto
Syksy Räsänen Yliopistotutkija, Helsingin yliopisto
Kirsi Saarikangas Professori, Helsingin yliopisto
Eija Saarikivi Kulttuurituottaja
Arttu Saarinen Dosentti, Turun yliopisto
Kirsti Salmi-Niklander Tutkijatohtori, Helsingin ylipisto
Tom Sandlund Professori emeritus, Helsingin yliopisto
Beata Segerkrantz Lehtori, Helsingin yliopisto
Minna Seikkula Tutkija, Turun yliopisto
Matti Similä Professori emeritus, Helsingin yliopisto
Harriet Silius Professori emerita Åbo Akademi
Oula Silvennoinen Dosentti, Helsingin yliopisto
Stefan Sjöblom Professori, Helsingin yliopisto
Pamela Slotte Apulaisprofessori, Åbo Akademi
Jan Sundberg Professori, Helsingin yliopisto
Jukka Syväterä Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Liina Sointu Tutkija, Tampereen yliopisto
Tiina Sotkasiira Tutkija, Itä-Suomen yliopisto
Johanna Sumiala Lehtori, Helsingin yliopisto
Juha Suoranta Professori, Tampereen yliopisto
Teivo Teivainen Professori, Helsingin yliopisto
Tuula Teräväinen de Litardo Tutkija, Itä-Suomen yliopisto
Miika Tervonen Dosentti, Helsingin yliopisto
Salla Tuori Apulaisprofessori, Åbo Akademi
Marja Tiilikainen Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Reetta Toivanen Dosentti, Helsingin yliopisto
Sanna Valtonen Tutkija, Helsingin yliopisto
Tiina Vaittinen Tutkija, Tampereen yliopisto
Sirkku Varjonen Tutkija, Helsingin yliopisto
Soile Veijola Professori, Lapin yliopisto
Liisa Voutilainen Tutkija, Helsingin yliopisto
Esa Väliverronen Professori, Helsingin yliopisto
Östen Wahlbeck Lehtori, Helsingin yliopisto
Anu Wartiovaara Akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto
Marjukka Weide Tutkija, Jyväskylän yliopisto
Rita Wickholm Hallintopäällikkö, Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto
Sirpa Wrede Lehtori, Helsingin yliopisto
Tuomas Ylä-Anttila Dosentti, Helsingin yliopisto
Hanna Ylöstalo Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Minna Zechner Tutkintopäällikkö, Seinäjokki AMK
Henrika Zilliacus-Tikkanen Lehtori, Helsingin yliopisto
Kim Zilliacus Lehtori, Helsingin yliopisto

                                                **********************************

Yle TV1, tiistai 28.2. 2017 klo 18:30, Puoli seitsemän 

Vieraana Tom of Finland -näyttelijä Pekka Strang. Tapaamme huomenna naimisiin menevän pariskunnan uuden avioliittolain aattona. Juontajina Susanna Laine ja Mikko Kekäläinen. #puoli7 HD

Yle TV1.keskiviikko 1.3.2017 klo 21:05, A-studio  

Maahamuuttoviraston päätökset kohtuuttomia. Turvapaikanhakijoiden protesti. Uhkaako Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kauppasota? Vieraina EU:n kauppakomissaari Cecilia Malmström ja europarlamentaarikko Heidi Hautala. Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan. Juontajana Annika Damström. #yleastudio HD


Karkea arvion mukaan Ylen toimittajista vähintään 2/3:sta äänestää (puna)vihreitä, mutta juttujen perusteella myös seksuaalinen poikkeavuus on moninkertaista kantaväestöön verrattuna samoin kuin alkoholismi. Tyypillinen kaupunkilainen media-alan ammattilainen on punavihreitä kannattava heteroseksuaali homoemo, mutta pelkän moraaliposeeraavan Gutmensch-asenteen lisäksi tuossa virulentissa punarottalaumassa vilistelee paljon myös ihan oikeita sodomiitteja. 

Sen voi käydä arvioimassa viime viikkojen Yle uutisten verkkosivujen jutuista kuten normaaleja vastaan suunnatusta syytekirjelmästä Jussin, 67, tarina: Tällaista on ollut olla homo Suomessa – Ystäviä kuoli aidsiin, seuraa etsittiin metsästä, ja vauvakuume iski, jossa homoista tehdään pyhimystarinoiden sankareita, joita on syytä katsoa ihaillen. Mikä voisikaan olla irvokkaammin kaukana todellisuudesta, mutta homomanian kouristuksissa media on valmis ulostamaan vaikka minkälaista uutisripulointia. Alinta kastia lienee Antti Laakson tuore juttu Arkkipiispa vihittäville homopareille: "Kiitän Jumalaa teidän olemassaolostanne", jossa arkkipiispa Kari Mäkinen julistaa kirjaimellisesti degeneraattien olevan pyhimyksiä.

Epävirallista homoviikkoa juhlistettiin sekä eilen että tänään TV 1:n Puoli seitsemän -hömppäohjelmassa, jossa studioon ei saada raahatuksi koskaan muita kuin vasemmistolaisia (onko niitä muitakin?) näyttelijöitä ja pop-musiikoita. Tom of Finland -teemaa on Puoli seitsemässä käsitelty viime viikkojen aikana parikin kertaa, mutta eilen osui kohdalle kunnon täky, kun törkeitä homopornokuvia raapustelleen "taitelijan" elämästä tehdyn elokuvan päänäyttelijä pääsi saarnaamaan kulttuurimarxilaisuudella hapatettua tasa-arvosuvaitsevaisuutta. Yksikin hereillä oleva vasta-argumentoija studiossa, niin olisimme nähneet näyttelijä Pekka Strangin moralistisen korkeaveisun katkenneen kuin leikaten.

Illan A-studion toisena aiheena oli liberaalitotalitaristinen käytännön pila, Orwellin 1984 hengessä toteutettu "sukupuolineutraali avioliitto" eli oksymoroni homoavioliitto. Vieraina olleet Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo ja homoviihdyttäjä Mikko Silvennoinen pääsivät hehkuttamaan homoavioliittoa ikään kuin lain voimalla voitaisiin ilmoitusluontoisesti normalisoida vähemmistön poikkeavuus. Pieni vähemmistö voi toki vaatia valtiolta hyväksyntää ja ylistystä, mutta sitä se ei silti saa koskaan luonnolta (geneettinen umpikuja), ihmiskunnan historialta, avioliittoinsituution tarkoitukselta eivätkä ihmisiltä, jotka eivät pidä homoutta yhdenvertaisena luonnollisen lisääntymisen kanssa. 

Homoavioliiton lailliseksi tulemista juhlistaneen keskustelun kyytipojaksi studiobilettäjille tarjoiltiin tarina tamperelaisesta lesboparista Jennistä ja Virpistä. Heidän pääsemistään avioliittoon (sic) kuvattiin satumaisen romanttisena rakkaustarinana, jolle hymisteltiin studiossa ennalta arvattavan hyväksyvästi. Aiemmin Ylen tv-uutisissa ja verkkosivuilla kerrottiin toisesta lesbopari Amandasta ja Emiliasta. Verkkosivujen jutusta Nyt se on vihdoin mahdollista: Amanda ja Emilia pitävät kesähäät – "Kirjaimellisesti törmäsimme toisiimme", saimme oppia mm. sen, kuinka paljon parempia ihmisiä aina käytöstapoja myöten lesbot ja homot ovat verrattuna meihin tylsiin junttiheteroihin. 

Studiossa tunnelma oli katossa ja katsoja saattoi odottaa, että minä hetkenä hyvänsä pöytään saatetaan tuoda samppanjanlasit skoolattaviksi, varsinkin kun Mikko Silvennoinen oli silmin nähden täpinöissään omista tulevista häistään. Toimittaja Damström jaksoi kuitenkin juhlahumun keskellä muistuttaa, että "tasa-arvotyö" on edelleen kesken. Setan punamädättäjä Tarjamo tarttuikin tähän nopeasti ja alkoi luetella pienen painostusjärjestönsä vaatimuksia, joiden tahtoon enemmistön on syytä alistua. Tarjamon seuraavina tavoitteina ovat ainakin homojen äitiyslaki sekä uusi translaki. Kaiken kivapuheen ja esitettyjen vetoomusten rinnalla seksuaalisesti poikkeavien sisäsyntyisistä ongelmista ei puhuttu taaskaan yhtään mitään.

Kaltevalle pinnalle könyttyään Seta onkin sukeltanut syvälle ihmisen pimeimpään alapäähän ja on saanut median jo nyt puolelleen trans-kysymyksessä. Uhripääomaa kerätään kovalla kiireellä, mikä käy selväksi Ylen Aamu-tv:n jutussa Tutkija: Homo- ja transnuoret kokevat syrjintää miehisillä työpaikoilla ja epäröivät kasvatusalaa, jossa jälkimarxilaisen yliopistopolitrukin suulla puhutaan "sukupuolien moninaisuudesta". Roskaa. Setan fb-sivulla Juha Lankinen jauhottaa 6-0 puhujat, jotka sössöttävät sukupuolen konstruktiosta:

Wikipediasta: "Intersukupuolisuus on sukupuolisuuden KEHITYSPOIKKEAMA, jossa yksilön sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määrittää sukupuoliominaisuuksien avulla. Intersukupuolisella voi olla sekä mies -että naistyypillisiä sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukupuoliset tunnusmerkit voivat olla epäselvät. Intersukupuolisuuden aiheuttajana on yleensä GEENIMUTAATIO tai sukupuolikromosomien POIKKEAVA määrä, mutta myös kehitysiässä tapahtuneet hormonitasojen POIKKEAMAT voivat johtaa intersukupuolisuusTILOIHIN. Intersukupuolisesta ihmisestä on vanhastaan käytetty myös nimitystä hermafrodiitti."

Se, että ihminen ei ole mies tai nainen, on seurausta SAIRAUDESTA. Siksi puhe jostain sukupuolen moninaisuudesta on täyttä huuhaata. Jos inter- ja transsukupuolisia on väestöstä korkeintaan promille, niin se ei tietenkääan tarkoita sitä, että mies-nainen -jaottelu muuttuisi irrelevantiksi. Kaikki tietävät, että aina on ollut erilaisia syntymävikoja, kuten päästään yhteen kasvaneita kaksosia, down-lapsia, epilepsiaa, suulakihalkiota, verenvuototautia jne. Nämä ovat kuitenkin selkeästi poikkeuksia terveestä lapsesta ei joitain ominaisuuksia muiden joukossa, kuten sini- tai vihreäsilmäisyys."

Sivilisaation dekadenssista käänteestä aidosti ilahtunut Silvennoinen korosti ohjelman lopussa, että "maailma ei ole vielä valmis", jolla hän yhdessä toimittaja  Damströmin kanssa tarkoitti sitä, että länsimaissa valtion virallinen sodomia ei ole vielä aivan sataprosenttista eikä siten kansallisen kulttuurin kaapin päällä. 

"Hyvien asioiden" listaa luetellessaan Setan Tarjamo katsoi, että myös maahanmuuttoasioissa on vielä työsarkaa. Tosiaan, tuo sama punavihreiden setalaisten joukko toivottaa emansipaation nimissä Suomeen rajattomasti kivikautisia kehitysmaalaisia, käytännössä islamilaisista maista tulevia turvapaikkaparasiitteja. Mikäli heidän Unelma toteutuu ja maa täyttyy muhamettilaisista nuorista, voivat sivilisaation iltaruskolle jo nyt laskeutuneet tarkkailijat seurata viihdyttävää tragikomediaa, jossa punavihreät homoemot ja islamilaiset rauhanuskonnon harjoittajat yrittävät luoda yhteisen monikulttuurisen paratiisiin. 

Setan ja homoemojen muodostaman kulttuurisen homomafian tragedia on se, että se ei tyydy siihen, mikä olisi kohtuullista ja järkevää. Marxilaisen mädättämisen kasvava ahneus, länsimaisten insituutioiden tuhovimma, ajaa sokeassa itsevihassaan kuitenkin kaiken kohtuullisuuden edelle.  

Tiettyyn rajaan asti homojen suvaitseminen ei ole ongelma, sen ovat taanneet jo 1970- ja 1980-luvulla maassamme hyväksytyt lait. Vahingolliseksi homomaniaksi suvaitseminen muuttuu silloin, kun homoseksuaalien biologisesti poikkeavaa käyttäytymistä aletaan pitää eettisesti yhtä arvokkaana kuin yhteiskuntaa uusintavaa heteroseksuaalisuutta; varsinkin kun se yhdistetään miehen ja naisen pyhään avioliittoinstituutioon. 

Yksilön loputtomia oikeuksia vaatiessaan itseään kovinkin nokkelina pitävät arvoliberaalit ovat kykenemättömiä näkemään sivilisaation isoa kuvaa, varsinkaan sitä, jonka varaan olemisemme on rakennuttu: edellisten sukupolvien työlle ja hiljaiseen tietoon. Sivilisaatioiden rakentaminen kestää satoja, jopa tuhansia vuosia, mutta sen rappeuttaminen ja tuhoaminen onnistuu kyllä yhdeltäkin sukupolvelta, kunhan se on vain riittävän omahyväinen ja lyhytnäköinen "edistyksellisyydessään". Nykyinen hengeltään juutalaismaterialistinen kulttuuri on saamassa luonnolliseksi (sic) kumppanikseen "homokulttuurin", joka vastuuttomalla hedonismillaan lyö nyt leimansa myös ennemmistön kulttuuriin. Kestämättömille arvoille perustuvan Globo-Jomo (Globalist Jews and Homos) mafian otteesta voi irrottautua kääntämällä selän nykyiselle viihde- ja uutiskulttuurille, jota Ylekin edistää. Tämä viheliäisyys sortuu ennen pitkään omaan mahdottomuuteensa kuten kommunismikin. Sen jälkeen valitaan jyvät akanoista.


                                              ***************************************

Yle TV1, keskiviikko 1.3.2017 klo 23:05, Ulkolinja: Trumpin tie Valkoiseen talon  

Vastoin odotuksia Donald Trump voitti USA:n presidenttivaalit epäsovinnaisella kampanjallaan, jolla hän kokosi miljoonia kannattajia. Keitä Trump tuo Valkoiseen taloon avustajikseen ja miten hän muuttaa politiikkaa?

Yle Teema, keskiviikko 1.3.2017 klo 20:00, Afroamerikkalaiset

1/6. Musta Atlantti (1500 - 1800). Henry Louis Gates Jr. tutustuttaa meidät niihin aidosti globaaleihin kokemuksiin, joiden seurauksena afroamerikkalaisten väestöryhmä syntyi. (U)