HYVÄÄ YÖTÄ, KEPUN TALIKKOKOMMUNISTIT!

Annika Saarikko: "Rakkaat talikkokommunistit! Viimeinen
sammuttaa valot!

Kokoomuksen ja Keskustan viikonlopun puoluekokousten  puheenjohtajavaalit kertovat, kuinka etäälle tavallinen äänestäjäkunta ja puolueklienteelit ovat erkaantuneet toisistaan. Kahta perinteistä oikeistopuoluetta ei tunnistakaan enää entisikseen, sen verran vasemmalle ne ovat siirtyneet oikeista juuristaan. 

Esimerkiksi Kokoomuksen perinteinen kolminaisuus, koti-uskonto-isänmaa, on kuulunut jo vuosikymmeniä puolueen menneisyyteen. Tänään puolueen kotina ovat Brysselin käytävät, uskontona globalismi ja isänmaana raha. Kokoomuksella ei ole enää edes nimeksi oikeistokonservatiivista arvopohjaa, ja paljon puhutuissa liberaaleissakin arvoissa on viime vuosina nähty raju punasiirtymä. 

Ikävästi sanottuna Kokoomuksesta on tullut "arvojen" suhteen vasemmiston aisankannattaja, jolla se yrittää miellyttää hegemonisen vasemmistonomenklatuuran näkemyksia. Äänestäjistä ei välitetä, vaan puolueessa seurataan lyhytnäköisesti punaisen yliopiston harhaisia muotiaatteita ja "tiedostavien" toimittajien moralistista ihmisoikeuspaasausta kantaväestöä vastaan. Täytyy vain toivoa, että äänestäjät muistavat seuraavissa kunnallisvaaleissa olla äänestämättä näin isänmaatonta puoluetta.

Keskustan tilanne on viimeisimmän puoluekokouksen jälkeen vielä surkeampi kuin Kokoomuksen. Pilkkanimi talikkokommunistit sai lisävahvistusta, kun puolueen kenttäväki valitsi puheenjohtajakseen arkkityyppisen punavihreän feministimädättäjä Annika Saarikon. Joku foliohattu voisi väittää Saarikon valinnan taustalla olleen punavihreiden pitkäaikainen projekti, jossa torpedoksi koulutettu Saarikko tuhoaisi Keskustapuolueen sisältä käsin. Ikävä kyllä syy Saarikon pääsyyn puoluejohtajaksi on arkisempi.  Valinta kun kertoo vain poliittisesta pyrkyryydestä, muotiaatteiden harjalla surffailusta  ja ilmaiseksi saadusta medianosteesta. Ja kenttäväkeä vietiin kun pässiä narusta.

Joka tapauksessa Ylen toimituksessa valintaa fantsuteltiin useassa uutisessa kuten voittotuloksen julistaneessa jutussa Annika Saarikko keskustan johtoon selvin lukemin – "Saatte minusta sitoutuneen puheenjohtajan ja naisen, jolla on jalat arjen kuralätäköissä". Totta kai Ylen toimittajat riemuitsevat punavihreän syövän leviämisestä vanhassa valtapuolueessa, mutta Kepulle kyse oli lähinnä omaan jalkaan ampumisesta.

Jo Katri Kulmunin puheenjohtajavalinta vuosi sitten henki Kepun epätoivoista trendihakuisuutta. Identiteettikriisiin joutunut puolue halusi kokemattoman nuoren naisen valinnalla viestiä valtamedialle kaupunkilaisuuttaan (sic), dynaamisuuttaan, ja ajan hermolla olemista. Tämä ei ole kuitenkaan sovitettavissa kansansuosion kanssa. Jostain käsittämättömästä syystä Keskustalla näyttää olevan kadoksissa yksinkertainen vaalimatematiikka, joka pohjautuu potentiaalisiin äänestiin. Voi olla, että nykypuolueille maistuvat parhaiten koulutettujen kaupunkilaisnuorten äänet, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että suurin osa Keskustapuolueen äänestäjäkunnasta koostuu edelleen maalla asuvista miehistä. 

Punavihreän kestohymyilijä Annika Saarikon valinta sementoi lopullisesti Kepun vajoamisen 4-7 kannatusprosentin pienpuolueeksi. Yritys saalistaa erittäin kilpailluilla punavihreiden kaupunkilaisten äänestäjämarkkinoilla oli Kepulta tyhmä strateginen veto, sillä tuolla vaalikarjalla on tarjolla jo nyt ideologisesti puhdasoppisia vaihtoehtoja.  Loppujen lopuksi nuoret kaupunkilaiset vierastavat luonnostaan epäluotettavina tunnettuja kepulaisia talikkokommunisteja, koska he näkevät muotiaateita seuraavassa puolueessa pelkän vallantavoittelijoitten joukon.

Perussuomalaisille viikonlopun vaalitulokset olivat varmasti mannaa. Kokoomuksen epäisänmaallis-globalistinen linja jatkuu vankkana kun maamme EU-federalismin takuumiehenä tunnettu Petteri Orpo sai puheenjohtajavaaleissa jatkokauden. Varapuheenjohtajiksi valitut bilderbergiläiset globalistit Elina Lepomäki, Antti Häkkänen ja Anna-Kaisa Ikonen takaavat puolestaan sen, ettei Kokoomuksella ole aikomustakaan siirtyä Suomen kansan etua ajavalle kansalliselle linjalle. Näin isänmaallinen äänestäkunta ja muut nykypolitiikkaan tyytymättömät voivat huoletta äänestää Perussuomalaisia. 

Varsinainen äänestäjien tulva persuille tulee punafeminismiin virallisesti vajonneesta Keskustapuolueesta. Valtion velan ja kutsumattomien elintasosiirtolaisen määrän kasvaessa sietämättömäksi sinisilmäisimmänkin kansalaisen on tunnustettava, että tämän mielettömyyden puolella ovat kaikki valtapuolueet vasemmistosta oikeistoon lukuunottamatta Perussuomalaisia. Nyt jos koskaan persuilla on iskun paikka. 



                                                          ************************

                                          

Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 22.52 Docventures: Talk Show Black Lives Matter. 

Riku ja Tunna pohtivat suorassa lähetyksessä tasa-arvon nykytilaa, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Vieraina ohjaaja Sonya Lindfors, toimittaja Renaz Ebrahimi ja kirjailija Anu Partanen. Lisää aiheesta: yle.fi/docventures 59 min.

Tunnin verran etnomasokistista kohkaamista ja pelkästään valkoisiiin kodistuvaa rasistista moralismia. Nykyään sille ei ole juuri mitään perustetta varsinkin jos sitä verrataan muunrotuisten harjoittamaan rasismiin omissa maissaan. Täysin oma lukunsa on kiittämättömien värillisten maahantunkeutujien systemaattinen kleptoparasitismi ja rotuväkivalta valkoista kantaväestöä vastaan. Jo keskustelijoiden nimet paljastavat, että näistä liberaaleista tabuista vaietaan "ohjelman vapaassa keskustelussa" visusti.


Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 21.00 Docventures: teemana Black Lives Matter

Suomen suurimman leffakerhon kauden avauksessa pureudutaan Black Lives Matter -teemaan. Rikun ja Tunnan vieraina ohjaaja Sonya Lindfors, toimittaja Renaz Ebrahimi ja kirjailija Anu Partanen. Osallistu keskusteluun: yle.fi/docventures 15 min. Linkki ohjelmaan.

Ohjelma sisältää häikäilemätöntä rotuvihan lietsontaa valkoisia vastaan. Tämä kaikki sinun verorahoillasi.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 22.00, The Handmaid's Tale - Orjattaresi (16)

Kausi 3, 13/13. Tahtojen taistelu. Kauden huikeassa päätöksessä nähdään saako paha, Gileadin pakkovalta, ansionsa mukaan, vai onko loppu käsillä ihan kaikille, jotka vielä jaksavat taistella vastaan. HD 1 h 4 min. Linkki ohjelmaan. 

Sarjaa on mainostettu naista alistavana uskonnollisena dystopiana, joka kuulemma kuvaa Trumpin aikakautta. Kuulostaa ilmiselvältä projektiolta, sillä tälle tv-fantasialle löytyy ihan oikea vertailukohta tästä päivästä ja tästä maailmasta. Ei tarvitse kuin katsoa tiettyihin arabimaihin. Jostain syystä ((HBO-sarjan tekijät))) eivät halua nähdä tosiasiaa, varmaan siksi, koska todelliset alistajat ovat muita kuin valkoisia miehiä.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 21.00, Stonewallin perintö

Kesällä 1969 New Yorkin Stonewall Inn ravintolan edessä puhkesi mellakat, joissa vaadittiin homojen ja lesbojen vainoamisen lopettamista. Tämä oli alkusysäys, joka käynnisti seksuaalivähemmistöjen kansalaisoikeusliikkeen Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. Vuotta myöhemmin järjestettiin New Yorkissa ensimmäinen Gay Pride kulkue mellakoiden vuosipäivän kunniaksi. T: Zadig Productions/France Télévisions, Ranska. HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Ihmiset, jotka voivat jatkuvasti valittaa uhriudestaan eivät ole enää uhreja, vaan vallankäyttäjiä enemmistöön nähden. Tässäkin dokumentissa historia kirjoitetaan poliittisista syistä uudelleen. Ohjelmassa New Yorkin paheelliset sodomiitit kuvataan "ihmiskunnan" sankarillisina esitaistelijoina, vaikka tosiasiassa ravintola Stonewall Inn on huumeluola, jossa rikottiin lukuisia lakeja.

Kyseisen "dokumentin" lähettäminen juuri nyt liittyy todennäköisesti käynnissä olevaan homoviikkoon, jota valtamediat mainostavat innokaasti.


Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 10.30, Verta, hikeä ja T-paitoja 

3/8. Puuvillan värjäys. Puuvillaa pyöritellään monenlaisissa liemissä, ja ne saavat silmät valumaan. Veikko bongaa reissun nuorimman työntekijän. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min. Linkki ohjelmaan.

Jo nuorille "opetetaan" eli aivopestään valkoista syyllisyyttä, johon ei ole perustetta.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 10.30, Eivät kaikki miehet (12)

Nuori nainen kohtaa unelmiensa miehen. Pian käy kuitenkin ilmi, että mies on kuin pahimmasta painajaisesta. Hän kontrolloi, pahoinpitelee ja nöyryyttää naista. "Eivät kaikki miehet" on lavastettu dokumentti, joka näyttää, minkälaista on joutua tuhoavaan suhteeseen, ja kuinka vaikeaa siitä on päästä irti. Tuotanto: Zero - Full Zero, 2020. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 30 min. Linkki ohjelmaan. 

Olisiko nykyaikana vastaava lavastettu dokumentti mahdollista tehdä niin, että moraalisesti kelvottomat ihmiset kuvattaisiin naisina? Jepjep, tyhmä kysymys, I'll take my coat...

PUNAVIHREÄN FEMINISTIHALLITUKSEN TOIMET TUHOAVAT SDP:N JA TEKEVÄT FEMINISMISTÄ ENTISTÄ VIHATUMMAN

Yle TV1, A-studio, 9.12.2019.

Maahamme tänään nimitettyä sukupuolinarsistista feministihallitusta on odotetusti kiitelty länsimaiden globalistilehdissä. Yle ottaa totta kai kansainvälisestä huomiosta kaiken irti agendauutisessaan Sanna Marin on otsikoissa ympäri maailman – tulevaa pääministeriä pidetään politiikan "ennätysnaisena". Sen sijaan Itä-Euroopan ja Aasian traditionalististen maiden tiedotusvälineissä suomalaisten kulttuurimarxistien marssia läpi insitituutioiden ei ole arvioitu yhtä innostuneesti kuin lännen uutisissa, ja niissä onkin ihmetelty mitä lisäarvoa nuori kokematon vasemmistolaisnainen toisi poliittiseen päätöksentekoon. 

Länsimaiden mediassa tämä lisäarvo sen edistämälle ideologialle toki tiedetään, mutta vihaisten äänestäjien pelossa kaikkea ei uskalleta sanoa ääneen. Kuten esimerkiksi sitä, että juuretonta kuluttajaidentiteettiä ihannoivat finanssiglobalistit ovat aina halunneet edistää nuorten punavihreiden idealistinaisten esiinmarssia niin politiikassa kuin muuallakin julkisuudessa. Hormoneillaan ja kontrolloimattomalla toiseus-empatiallaan käyvät nuoret poliitikkonaiset ovat ihanteellisia hyödyllisiä idiootteja vihamieliselle globalistieliitille, jonka keskeisimpiin tavoitteisiin kuuluu Euroopana muuttaminen afrikkalaiseksi. 

Ei tarvitse olla mikään spengleristi ymmärtääkseen millaista sivilisaatiovaiheen rappiota Suomen uusi hallitus edustaa. Kansakuntaa ja sen kulttuuria ei ole koskaan säilytetty lapsekkaalla nuoruuden palvonnalla ja tunnevetoisella feminiinisyydellä. Valitettavaa vain, että heikkojen miesten aikakaudella valtaan nostetaan  naiset, jotka kykenevät pahimmillaan tuhoamaan vuosisatoja kestäneen sivistysperinteen yhdellä hallituskaudella. 

Eikä kyse ole mistä tahansa naisista, vaan niin sanotuista kympin tytöistä, jotka ovat imeneet itseensä kaiken internationalistisen propagandan, jota marxilaiset soluttajat ovat tunkeneet lastentarhoista yliopistoihin 1970-luvun alusta lähtien. Ideologisesti konformistisina mutta aina yhtä laskelmoivina urakiipijöinä uusilla ministereillä ei ole koskaan ollut tarvetta persoonalliseen ajatteluun, vaan vallan kahmimiseksi heille on riittänyt päähän iskostettujen poliittisesti korrektien oppien ulkoluku. Esimerkiksi uusi pääministeri on tuskin koskaan elämässään joutunut kyseenalaistamaan liberaaleja ajattelumallejaan, sillä tällöin hän joutuisi samalla haastamaan vanhempiensa ideologiselta vaikuttavan "sateenkaarivanhemmuuden".

Hallituksen kansankynttilät eivät koskaan kyseenalaistakaan "hyviä asioita" filosofisesti, mikä näkyy ennen kaikkea naiivina suhtautumisena aikamme muotiaatteisiin kuten harhaisiin kuvitelmiin lukuisista sukupuolista ja monikultuurisuuden välttämättömyydestä sekä otaksumaan, jonka mukaan "ilmastonmuutos johtuu ihmisen toiminnasta". 

Kotimaan säännellyssä julkisuuspelissä heppatyttöjen feministisirkus esitetään jonain upean voimaannuttavana edistyksellisyytenä, vaikka yhä suurempi joukko kansalaisista näkee sen tunteisiin ja tasa-arvouskontoon vetoavan bluffin läpi. Minimoidakseen kansan epäluuloja Ylen kaltaiset mediajätit yrittävät parhaansa mukaan tyynnytellä hallitusfarssiin suivaantunutta kansaa kirjoittelemalla kiiltokuvajuttuja pääministeri Sanna Marinista ja ylistämällä neljää muuta naisministeriä, jotka johtavat Keskustaa (Katri Kulmuni, 32 v.), Vihreitä (Maria Ohisalo, 34), Vasemmistoliittoa (Li Andersson, 32) ja RKP:tä (Anna-Maja Henriksson). 

Aivan kuin tämä ei riittäisi, hallitukseen nimitettiin Ylen uutisen mukaan uudelleen pahamaineisia ja ryvettyneitä SDP:n punamädättäjänaisia kuten Tytti Tuppurainen, josta tuli uudelleen Eurooppa- ja omistajaohjausministeri ja jo kerran potkut saanut Sirpa Paatero, joka sai yllätysparantumisen jälkeen tällä kertaa kuntaministerin pestin. Niin ikään vasemmistodemari Tuula Haatainen kierrätettiin uuden hallituksen työministeriksi. Valkoisten heteromiesten vastaista homoenergiaa edustaa puolestaan vihreiden Pekka Haavisto, joka oli lähellä saada valehtelun vuoksi potkut jo edellisestä Rinteen hallituksesta. Näiden häpeämättömien valintojen perusteella voidaan sanoa, että hallituksen keskeiset paikat on vallattu naisilla ja homoilla.

Jostain syystä näin naisvaltaista sateen- ja punakaartihallitusta (12 naista ja 7 "miestä") kutsutaan hallitsevissa tiedotusvälineissä punamultahallitukseksi, vaikkei siihen löydy enää oikein mitään perustetta.  Historiantutkija Martti Häikiön mukaan käsite punamultahallitus syntyi vuoden 1937 hallituksesta, jossa demareilla ja maalaisliitolla (nyk. keskusta) oli eduskunnassa enemmistö 136 paikallaan. Häikiö huomauttaa, että nykyisellä hallituskokoonpanolla näillä kahdella puolueella on eduskunnassa pelkkä 71 paikan vähemmistö. Nykyhallitus onkin professorin mielestä feministihallitus, "koska kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat nuoria naisia ja tunnustavat feminismiä – All female panel eli yksipuolinen viisikko, ei tasa-arvoinen".

Vaikka punafeministien kulttuurimarxilainen rynnistys hallitukseen näyttääkin hetken voitonmarssilta punaisella torilla, se on tosiasiassa pelkkä Pyrrhoksen voitto, varsinkin SDP:lle. Viimeistään tällä manööverillä demarit hylkäävät loputkin työläismieskannattajansa, joten Sanna Marinista tullee maan historian viimeinen sosialidemokraattinen pääministeri.

Toinen hyvä puoli uudessa punatuhohallituksessa on se, että punavihreiden toimittajien ja hallituspuolueiden on mahdotonta vakavalla naamalla syyttää enää valkoista heteromiestä tulevasta epäonnistumisestaan. Punavihreiden jännityksellä toivoma Suuri Unelma tulee nimittäin kaatumaan varmuudella hallituksen jatkuvaan sähläämiseen, ministerien kissatappeluihin ja hallituspuolueiden (kepu vs. vihreät) väliseen krooniseen riitelyyn. Kansan hermoja taas kirsistetään äärimmilleen uusilla "viharikoslaeilla", oikeuslaitoksen ja poliisin ryöstäytyneellä politisoitumisella, työttömyyden äkkinäisellä kasvulla, valtion velan jyrkällä lisääntymisellä ja kontrolloimattomalla kehitysmaalaisinvaasiolla.

Viiden naisen sähläriydinryhmällä on valtavat paineet tehdä politiikkaa ilman Rinteen antamaa turvallista selkänojaa. Kenelläkään ei tarvitse olla ennustanlahjoja tietääkseen, ettei tämä porukka tule kestämään vaalikauden loppuun. Ainoan tavallisen duunarin työkokemuksen Sokoksen kassana saaneesta Sanna Marinista ei tule punafeministien toiveista huolimatta aikamme aurinkokuningatarta. Hallituksen ainoaksi hyväksi teoksi tuleekin jäämään se, ettei maahamme tule enää pitkään aikaan, jos koskaan, vasemmistovetoista feministihallitusta.

HALLITUS HAJOSI, MUTTA PUNAVIHREÄ PAINAJAINEN TULEE JATKUMAAN ENTISTÄ PAHEMPANA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Kesäkuussa aloittaneelle Rinteen punarintamahallitukselle ei juuri kukaan luvannut pitkää ikää. Harva kuitenkin uskoi, että ensimmäinen hajoaminen sattuisi jo alle puolessa vuodessa. Jopa Yle Watch arvioi kiroituksessaan Hallitusohjelma Suomen tulevalle konkurssille julkaistu Rinteen koalition kestävän parhaimmallaan pari vuotta. Postin palkkakiistan salailujen jälkeen nurkkaan ahdistetun Antti Rinteen oli pakko jättää tänään eropyyntö presidentti Sauli Niinistölle. Edes kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sos. dem.) uhraaminen viime perjantaina ei palastanut Rinnettä polttamasta näppejään. 

Ylen verkkosivujen uutisessa Putositko kärryiltä historiallisen päivän käänteissä? Miksi pääministeri Rinne erosi? Tässä 100 ja 300 sanan mittaiset vastaukset yritetään vääntää rautalangasta, mistä tässä koko sotkussa on oikeastaan kyse. Yksinkertaistettunakin jutussa ei valoteta juuri lainkaan Keskustapuolueen suhmurointia Rinteen savustamiseksi ulos.

Saattaa olla, että Kepun epäluottamuslause oli poliittinen kosto Anneli Jäättenmäen  (kesk.) johtaman hallituksen eroamiselle v. 2003. Silloin SDP veti tukensa Irak-tietovuotoon sotkeutuneelta Jäätteenmäeltä. Kepun tuntien erovaatimuksen todellisena syynä taitaa sittenkin olla silkka opportunismi. Mielipidemittauksissa kääpiöpuolueeksi kutistuneen Keskustan voimamiehet näkivät hallituskriisissä viimeisen mahdollisuuden poliittiselle iltalypsylle. Kepun puheenjohtaja Katri Kulmunilla ei ollut tässä manööverissä suurtakaan roolia, sillä heikolta johtajalta vaikuttava kolmekymppinen tyttönen on täysin todellisten setämiesten kuten Juha Sipiliän ohjailtavissa. Kaiken tämä koijaamisen motiivina on saada Kepu avainasemaan uusissa hallitusneuvotteluissa. Niissä se tulee varmuudella kiristämään lisäetuja puolueelle.

Demareillakin oli omat syynsä hajottaa hallitus. Antti Rinne on erokommenteissaan ehtinyt kertoa, että hän erosi vain siksi, että nykyhallituksen linjaa voitaisiin jatkaa myös tulevaisuudessa. Siksi on käytettävä kaikkia keinoja, jotta sosialisteille rakas punamädätys saisi vain jatkua. Jos se vaatii pääministerin vaihtamisen, se tehdään, koska hallitusvallasta halutaan pitää kiinni kynsin hampain!

Hallituksen lopullista hajoamista ja uusia vaaleja onkin turha toivoa, vaikka valtaosa suomalaisista oli jo vesi kielellä odottamassa, että SDP:n ketkuilun takia kortit katsottaisiin kokonaan uudelleen. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että demarit saavat mokailustaan palkinnoksi entistä tuhovimmaisemman pääministeriin. Punavihreä painajainen lisää vain kierroksiaan mikäli rattin tarttuu vasta yhden kauden kansanedustaja Sanna Marin. Äärivasemmiston hc-mädästyosastolla riemuitaankin yllättyneenä sitä, että punaisen unelman ajauduttua korruption vuoksi karille, se pääseekin kuin varkain satamaan ja voi jatkaa entistä pahempaa tuhotyötä suomalaisia vastaan. 

Pienille hallituspuolueille, Vihreille, Vähemmistöliitolle ja RKP:lle, nykyinen koalitio on elintärkeä, koska vaalien jälkeen heillä ei olisi mitään asiaa uuteen valtioneuvostoon. Takertuminen hallitusvaltaan näkyi jo siinä, että nämä puoleet eivät antaneet valehtelusta kärähtäneelle pääministeri Rinteelle epäluottamusta.  Ilman Kepun vetoomusta nykyhallitus olisi voinut vielä jatkaa.

Mikäli kulttuurimarxilaisena kympin tyttönä tunnetusta Sanna Marinista tulee pääministeri, uusi hallitus tulee jatkamaan entistä itsepintaisemmin mielenvikaista feminismiään ja maahanmuuttokiimaansa. Valtion velkaa vain kasvatetaan ja uusia ajatusrikoslakeja sorvataan. Ainoa valonpilkahdus Marinin valinnassa on se, että sen jälkeen loputkin demarien työläismiehistä jättävät puolueen. Ja jos oikein hyvin käy, Marinin myötä punatuhohallitus kaatuu ennätysajassa ja päähallituspuoleiden kannatukset surkastuvat olemattomiin.


                                                          ****************************

Demarien kohut eivät jää hallituksen kaatumiseen. Viime päivinä on paljastunut, että Pekka Haavisto yritti junailla Isis-leirin lapset salaa Suomeen – Ulkoasiainvaliokunta sai ministeriltä aivan päinvastaista tietoa. Kaikenlaisiin luonnottomuuksiin viehtyneen Seta-Pekan vehkeilyt jäivät harmittavasti tämän päiväisen ykkösuutisen varjoon, mikä tuskin harmittaa ulkoministeriä. 

Normaalin järjestyksen mukaan Pekka Haavisto olisi erotettu tehtävästään, mutta koska totuudesta äänestettiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa, omavaltainen ulkoministeri saakin jatkaa tehtävässään. Näin toimii suomalainen demokratia vuonna 2019.

"No en varmaan eroa!!"